YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kuudes jaosto)
5 päivänä maaliskuuta 1998 (1)
Direktiivi 69/335/ETY — Yhtiöpääoman osittaisen maksamisen osoittavasta
asiakirjasta kannettava vero
Asiassa C-347/96,
jonka Tribunal Superior de Justicia de Madrid on saattanut EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla yhteisöjen tuomioistuimen käsiteltäväksi
saadakseen tässä kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevassa asiassa
Solred SA
vastaan
Administración General del Estado,
ennakkoratkaisun pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista 17 päivänä
heinäkuuta 1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25)
4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 7 artiklan ja
10 artiklan a alakohdan tulkinnasta, sellaisena kuin tämä direktiivi on muutettuna
10 päivänä kesäkuuta 1985 annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY (EYVL
L 156, s. 23),
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja H. Ragnemalm (esittelevä tuomari)
sekä tuomarit R. Schintgen, G. F. Mancini, P. J. G. Kapteyn ja G. Hirsch,
julkisasiamies: G. Tesauro,
kirjaaja: hallintovirkamies L. Hewlett,
ottaen huomioon kirjalliset huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
— Solred SA, edustajanaan asianajaja Fernando Lorente Hurtado, Madrid,
— Espanjan hallitus, asiamiehenään valtionasiamies Paloma Plaza García,
— Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellinen neuvonantaja
Miguel Díaz-Llanos sekä oikeudellisen yksikön virkamiehet Hélène Michard
ja Carlos Gómez de la Cruz,
ottaen huomioon suullista käsittelyä varten laaditun kertomuksen,
kuultuaan Solred SA:n, Espanjan hallituksen ja komission 16.9.1997 pidetyssä
istunnossa esittämät suulliset huomautukset,
kuultuaan julkisasiamiehen 23.10.1997 pidetyssä istunnossa esittämän
ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
- 1.
- Tribunal Superior de Justicia de Madrid on esittänyt 3.7.1996 tekemällään
päätöksellä, joka on saapunut yhteisöjen tuomioistuimeen 21.10.1996, EY:n
perustamissopimuksen 177 artiklan nojalla kolme ennakkoratkaisukysymystä
pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista 17 päivänä heinäkuuta 1969
annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY (EYVL L 249, s. 25, jäljempänä
direktiivi) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan, 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan,
7 artiklan ja 10 artiklan a alakohdan tulkinnasta, sellaisena kuin tämä direktiivi on
muutettuna 10 päivänä kesäkuuta 1985 annetulla neuvoston direktiivillä
85/303/ETY (EYVL L 156, s. 23, jäljempänä direktiivi).
- 2.
- Nämä kysymykset ovat tulleet esille Solred SA:n (jäljempänä Solred) ja
Administración General del Estadon (jäljempänä verohallinto) välisessä asiassa,
joka koskee veron kantamista yhtiöpääoman loppuosan maksamisen osoittavasta
notaarin vahvistamasta asiakirjasta tapauksessa, jossa koko yhtiöpääoma oli
merkitty yhtiötä perustettaessa.
- 3.
- Direktiivin tarkoituksena on muun muassa yhdenmukaistaa yhtiöpääoman
hankinnasta suoritettavien verojen määräämistä ja kantamista yhteisössä koskevat
säännökset; tämä yhdenmukaistaminen liittyy pääomien vapaata liikkuvuutta
rajoittavien verotuksellisten esteiden poistamiseen.
- 4.
- Direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että pääoman hankintaveroa on
suoritettava muun muassa ”pääomayhtiön perustamisesta” (a alakohta) ja
”pääomayhtiön yhtiöpääoman korottamisesta kaikenlaisilla panoksilla” (c alakohta).
- 5.
- Direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan pääoman hankintaveroa
kannetaan pääomayhtiön perustamisen tai yhtiöpääoman korottamisen osalta
osakkaiden yhtiöön sijoittamien kaikenlaisten panosten tosiasiallisesta arvosta, josta
on vähennetty yhtiölle kustakin panoksesta koituvat velvollisuudet ja kustannukset.
Kyseisessä säännöksessä säädetään lisäksi, että jäsenvaltiot voivat lykätä
veronkannon toimittamisen panoksen suorittamiseen saakka.
- 6.
- Direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat joko vapauttaa
pääoman hankintaverosta tietyt direktiivissä tarkoitetut liiketoimet tai kantaa niistä
enintään 1 prosentin suuruisen yhtenäisen veron.
- 7.
- Direktiivin viimeisessä perustelukappaleessa todetaan lisäksi, että pääoman
hankintaveroa tai arvopapereista suoritettavaa leimaveroa vastaavien muiden
välillisten verojen kantaminen vaarantaa tämän direktiivin tavoitteiden
toteutumisen, joten tällaiset muut verot olisi poistettava. Näitä välillisiä veroja,
joiden kantaminen on kielletty, luetellaan muun muassa direktiivin 10 artiklassa,
jossa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltiot eivät pääoman hankintaveron lisäksi saa kantaa voittoa tavoittelevilta
yhteisöiltä, yhteenliittymiltä tai oikeushenkilöiltä minkäänlaisia muita veroja:
a) edellä 4 artiklassa tarkoitetuista liiketoimista;
b) edellä 4 artiklassa tarkoitettuihin liiketoimiin liittyvistä panoksista, lainoista tai
suorituksista;
c) rekisteröinnistä tai muista toiminnan harjoittamiseen liittyvistä menettelyistä, joita
saatetaan edellyttää voittoa tavoittelevalta yhteisöiltä, yhteenliittymältä tai
oikeushenkilöltä sen oikeudellisen muodon vuoksi.”
- 8.
- Pääasiaan sovellettava Espanjan lainsäädäntö sisältyy Ley del Impuesto sobre
Transmisiones Patrimoniales y Actos Jurídicos Documentadosiin (laki omaisuuden
siirroista ja rekisteröidyistä oikeustoimista kannettavasta verosta), joka on
vahvistettu 30.12.1980 annetulla kuninkaan asetuksella 3050/1980, jonka nykyisin
voimassa oleva muutettu versio on vahvistettu 24.9.1993 annetulla kuninkaan
asetuksella 1/1993 (Boletín Oficial del Estado, 20.10.1993, jäljempänä laki).
- 9.
- Lain 1 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Omaisuuden siirroista ja rekisteröidyistä oikeustoimista kannetaan välillinen
vero, joka kohdistuu jäljempänä säädetyin edellytyksin
1. vastikkeellisiin omaisuuden siirtoihin;
2. pääoman hankintaa koskeviin yhtiöoikeudellisiin toimiin;
3. rekisteröityihin oikeustoimiin.
2. Samaa oikeustointa ei voida missään tapauksessa verottaa sekä
vastikkeellisena omaisuuden siirtona että pääoman hankintaa koskevana
yhtiöoikeudellisena toimena.”
- 10.
- Lain 31 §:ssä, joka kuuluu otsikon ”veron suuruus” alle ja sisältyy ”rekisteröidyistä
oikeustoimista” kannettavaa veroa koskevaan lukuun ja ”notaarin vahvistamia
asiakirjoja” koskevaan kappaleeseen, säädetään seuraavaa:
” — —
2. Jos notaarin vahvistamien asiakirjojen kohteena on tietyn suuruinen summa
tai sellainen esine, jonka arvo on määritettävissä, taikka ne koskevat oikeustoimia
tai sopimuksia, jotka ovat rekisteröitävissä omaisuus-, kauppa- ja
teollisoikeusrekisteriin, eikä niistä kanneta perintö- ja lahjaveroa eikä tämän lain
1 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja veroja, näiden asiakirjojen
alkuperäiskappaleista kannetaan lisäksi 0,5 prosentin suuruinen vero näistä
oikeustoimista tai sopimuksista. Vekselin hyväksymättä tai maksamatta jättämisen
vuoksi otetusta protestista suoritetaan samansuuruinen vero varustamalla se
leimamerkein”.
- 11.
- Solred perustettiin 21.11.1990 notaarin vahvistamalla asiakirjalla ja yhtiön pääoman
suuruudeksi vahvistettiin 300 000 000 Espanjan pesetaa (ESP). Pääomasta
maksettiin tuolloin 180 000 000 ESP eli 60 prosenttia yhtiöpääoman nimellisarvosta.
Solred suoritti 28.11.1990 verohallinnolle 3 000 000 ESP:n suuruisen summan, joka
vastasi 1 prosenttia yhtiöpääoman nimellisarvosta.
- 12.
- Solredin pääomasta maksettiin 17.1.1991 notaarin vahvistamalla asiakirjalla
maksamatta ollut 40 prosentin suuruinen osuus eli 120 000 000 ESP. Solred toimitti
verohallinnolle 7.2.1991 veroilmoituksen tästä yhtiöoikeudellisesta toimesta ja totesi,
ettei siitä voitu kantaa mitään veroa, koska pääomasta oli jo suoritettu 1 prosentin
suuruinen vero yhtiötä perustettaessa.
- 13.
- Verohallinto päätti kuitenkin kantaa 120 000 000 ESP:n suuruisesta summasta
0,5 prosentin suuruisen veron. Verohallinnon mukaan se, että yhtiötä perustettaessa
oli suoritettu veroa pääoman hankintaa koskevasta liiketoimesta, ei nimittäin ollut
esteenä sille, että asiakirjasta, joka osoitti maksamatta olleen osan pääomasta
tulleen suoritetuksi, voidaan kantaa ”rekisteröidyistä oikeustoimista” suoritettava
vero.
- 14.
- Solred valitti tästä päätöksestä Tribunal Económico Administrativo Regional de
Madridiin, joka hylkäsi valituksen 13.12.1993 tekemällään päätöksellä. Solred haki
muutosta tähän päätökseen Tribunal Superior de Justicia de Madridissa, joka päätti
lykätä asian käsittelyä ja esitti yhteisöjen tuomioistuimelle seuraavat kolme
ennakkoratkaisukysymystä:
1) Onko 17.7.1969 annettua neuvoston direktiiviä 69/335 (sellaisena kuin se on
muutettuna 9.4.1973 annetuilla direktiiveillä 73/79 ja 73/80 sekä 7.11.1974
annetulla direktiivillä 74/553 ja 10.6.1985 annetulla direktiivillä 85/303) ja
erityisesti sen 4 artiklan 1 kohdan a alakohtaa, 5 artiklan 1 kohdan
a alakohtaa, 7 artiklaa ja 10 artiklan a alakohtaa tulkittava siten, että sen
vastaista on, että jos jäsenvaltion lainsäädännön mukaan osakeyhtiön
perustamisen yhteydessä kannetaan 1 prosentin suuruinen vero, joka
lasketaan aina osakepääoman nimellisarvosta, vaikkei osakepääomaa olisi
kokonaan maksettu, kyseinen jäsenvaltio myöhemmin kantaa 0,5 prosentin
suuruisen veron silloin, kun maksamatta ollut osuus osakepääomasta
maksetaan?
2) Sovelletaanko direktiivin 69/335 10 artiklassa säädettyä rajoitusta myös
silloin, kun jälkimmäistä veroa ei kanneta nimenomaan pääoman
hankinnasta vaan sen sijaan pääomapanoksen maksamisen virallisesti
osoittavasta asiakirjasta, kun kansallinen yhtiölainsäädäntö edellyttää
tällaisen asiakirjan laatimista, ja 0,5 prosentin verokantaa sovelletaan juuri
asiakirjassa todetun pääomapanoksen määrään?
3) Onko edellä mainitulla direktiivillä 69/335 (sellaisena kuin se on
muutettuna) välitön oikeusvaikutus; mikä merkitys tällä on kansallisia
säännöksiä sovellettaessa ja sovelletaanko direktiiviä ensisijaisesti niihin
nähden, jos kansallisia säännöksiä ei ole mahdollista tulkita direktiivin
mukaisesti?
Kaksi ensimmäistä ennakkoratkaisukysymystä
- 15.
- Kahdessa ensimmäisessä kysymyksessään, joita on tarkasteltava yhdessä, kansallinen
tuomioistuin tiedustelee, onko direktiivin vastaista kantaa 0,5 prosentin suuruista
veroa sellaisesta notaarin vahvistamasta asiakirjasta, joka osoittaa, että
pääomayhtiön perustamisen jälkeen on maksettu osa yhtiöpääomasta, kun tätä
yhtiötä perustettaessa oli jo kannettu 1 prosentin suuruinen vero yhtiöpääoman
koko nimellisarvosta.
- 16.
- Espanjan hallitus huomauttaa aluksi, että laissa säädetään välillisestä verosta, jota
kannetaan vastikkeellisista omaisuuden siirroista, pääoman hankintaa koskevista
yhteisöoikeudellisista toimista ja rekisteröidyistä oikeustoimista. Jos sellaisesta
liiketoimesta, joka on todettu virallisesti notaarin vahvistamalla asiakirjalla,
kannetaan vero jommalla kummalla edellä ensiksi mainituista perusteista, verotusta
ei ole oikeutta kohdistaa itse asiakirjaan.
- 17.
- Esillä olevassa asiassa yhtiön perustamisesta kannettiin pääoman hankintaa
koskevana yhtiöoikeudellisena toimena veroa, jonka suuruus oli 1 prosentti
merkitystä pääomasta. Myöhemmin päätettiin maksaa yhtiötä perustettaessa
maksamatta ollut osa pääomasta erillisellä suorituksella, ja tätä koskevasta notaarin
vahvistamasta asiakirjasta kannettiin tämän jälkeen rekisteröidyistä oikeustoimista
kannettava vero, koska kyseisellä asiakirjalla virallisesti osoitetusta liiketoimesta ei
kanneta mitään muuta veroa.
- 18.
- Espanjan hallitus korostaa, että pääasiassa tarkoitettu vero kannetaan siis notaarin
vahvistamasta asiakirjasta, eikä itse liiketoimesta, josta ei kanneta mitään veroa.
- 19.
- Tämän jälkeen Espanjan hallitus toteaa, ettei yhtiön toiminnan harjoittamisen
ennakollisena edellytyksenä ole, että yhtiötä perustettaessa maksamatta ollut
pääoma maksetaan tai että se virallisesti osoitetaan maksetuksi notaarin
vahvistamalla asiakirjalla. Yhtiö muodostuu nimittäin itsenäiseksi oikeushenkilöksi
sillä hetkellä, jona sen perustamiskirja rekisteröidään kaupparekisteriin, mistä
lähtien yhtiöllä on oikeus toimia vapaasti.
- 20.
- Espanjan hallitus väittää lopuksi, ettei kyseessä ole yhtiöiltä niiden oikeudellisen
muodon vuoksi vaadittava menettely, vaan menettely, joka on välttämätön silloin,
kun koko pääomaa ei ole maksettu yhtiötä perustettaessa. Se, jaetaanko pääoman
maksaminen mahdollisesti kahteen osaan, on siis täysin yhtiökumppanien
päätettävissä.
- 21.
- Tämän osalta on huomattava, että direktiivin 10 artiklassa, tarkasteltuna direktiivin
viimeisen perustelukappaleen valossa, kielletään erityisesti pääoman hankinnasta
suoritettavan veron ohella kannettavat ja sitä vastaavat välilliset verot. Näitä ovat
muodostaan riippumatta muun muassa verot, joita on maksettava pääomayhtiön
perustamisesta tai pääoman korottamisesta (10 artiklan a alakohta) tai
rekisteröinnistä taikka muista toiminnan harjoittamiseen liittyvistä menettelyistä,
joita yhtiöltä saatetaan edellyttää sen oikeudellisen muodon vuoksi (10 artiklan
c alakohta). Tämä viimeinen kielto on perusteltavissa sillä, että vaikka kyseiset
verot eivät sinänsä kohdistu pääoman hankintaan, niitä kuitenkin kannetaan yhtiön
oikeudelliseen muotoon liittyvien menettelyjen vuoksi, toisin sanoen pääoman
hankinnassa käytettävän keinon perusteella, joten tällaisenkin verotuksen
voimassaolon jatkaminen vaarantaa direktiivin tavoitteiden toteutumisen (asia
C-2/94, Denkavit Internationaal ym., tuomio 11.6.1996, Kok. s. I-2827, 23 kohta ja
asia C-188/95, Fantask ym., tuomio 2.12.1997, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa, 21 kohta).
- 22.
- Direktiivin 10 artiklan c alakohdassa säädetty kielto koskee välittömästi uusien
osakeyhtiöiden ja rajavastuuyhtiöiden rekisteröinnin yhteydessä suoritettavia veroja.
Sama päätelmä voidaan tehdä myös tilanteesta, jossa näitä veroja suoritetaan
näiden yhtiöiden pääoman korotusten rekisteröinnistä, koska maksuunpanon
perusteena on tällöinkin yhtiöiden oikeudelliseen muotoon liittyvä olennainen
menettely. Vaikka kysymys ei muodollisesti olekaan pääomayhtiöiden toiminnan
harjoittamisen edellytykseksi asetetusta menettelystä, pääoman korotusten
rekisteröinti on silti ehtona tämän toiminnan harjoittamiselle ja jatkamiselle (em.
asia Fantask ym., tuomion 22 kohta).
- 23.
- Vaikka rekisteröidyistä oikeustoimista kannettava vero onkin yleinen välillinen vero,
pääasian kaltaisessa tilanteessa se kohdistuu kuitenkin niihin notaarin vahvistamiin
asiakirjoihin, jotka ovat edellytyksenä vielä maksamatta olevan pääoman
suorittamisen rekisteröimiselle ja näin ollen osakkeiden täysimääräiselle
maksamiselle. Kyseessä on siis vero, jonka maksuunpanon perusteena on kyseisten
yhtiöiden oikeudellinen muoto.
- 24.
- On lisäksi todettava, että vaikka maksamatta olevan pääoman suorittaminen tai
tämän osoittaminen notaarin vahvistamalla asiakirjalla eivät ole menettelyllisiä
edellytyksiä pääomayhtiön toiminnan harjoittamiselle, jäljellä olevan yhtiöpääoman
maksamisen rekisteröiminen on kuitenkin ehtona tämän toiminnan harjoittamiselle
ja jatkamiselle.
- 25.
- Tästä seuraa, että vaikka direktiivin 5 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan
jäsenvaltiot voivat lykätä veronkannon toimittamisen panoksen suorittamiseen
saakka, ne eivät voi verottaa sellaista asiakirjaa, joka osoittaa yhtiöpääoman jäljellä
olevan osan tulleen maksetuksi, jos koko yhtiöpääomasta on jo kannettu pääoman
hankintaveroa.
- 26.
- Kahteen ensimmäiseen kysymykseen on siis vastattava, että direktiivin 10 artiklaa
on tulkittava siten, että sen vastaista on kantaa 0,5 prosentin suuruista veroa
sellaisesta notaarin vahvistamasta asiakirjasta, joka osoittaa, että pääomayhtiön
perustamisen jälkeen on maksettu osa yhtiöpääomasta, kun tätä yhtiötä
perustettaessa oli jo kannettu 1 prosentin suuruinen vero yhtiöpääoman koko
nimellisarvosta.
Kolmas kysymys
- 27.
- Kolmannessa kysymyksessään kansallinen tuomioistuin tiedustelee, muodostuuko
direktiivin säännösten perusteella yksityisille sellaisia oikeuksia, joihin he voivat
vedota kansallisissa tuomioistuimissa, ja onko kansallisten tuomioistuinten jätettävä
soveltamatta näiden säännösten kanssa ristiriidassa olevat kansalliset säännökset.
- 28.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan silloin, kun direktiivin säännökset näyttävät
olevan sisällöltään ehdottomia ja riittävän täsmällisiä, yksityiset voivat perustellusti
vedota niihin valtiota vastaan kansallisissa tuomioistuimissa joko siinä tapauksessa,
että valtio ei ole saattanut direktiiviä säädetyssä määräajassa osaksi kansallista
oikeusjärjestystä tai siinä tapauksessa, että tämä on tapahtunut puutteellisesti taikka
muutoin virheellisesti (ks. mm. em. asia Fantask ym., tuomion 54 kohta).
- 29.
- Esillä olevassa asiassa riittää kun todetaan, että direktiivin 10 artiklan kielto on
säädetty riittävän täsmälliseksi ja ehdottomaksi, jotta siihen voidaan vedota
kansallisissa tuomioistuimissa vastaperusteena direktiivin kanssa ristiriidassa olevalle
kansalliselle säännökselle.
- 30.
- Lopuksi on vielä korostettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti
jokainen kansallinen tuomioistuin on toimivaltansa rajoissa velvollinen soveltamaan
yhteisön oikeutta kokonaisuudessaan ja suojaamaan yhteisön oikeuden yksityisille
oikeussubjekteille perustamia oikeuksia ja jättämään soveltamatta kaikki sellaiset
kansallisen lain säännökset, jotka mahdollisesti ovat ristiriidassa yhteisön oikeuden
kanssa riippumatta siitä, onko nämä säännökset annettu aikaisemmin vai
myöhemmin kuin kyseinen yhteisön oikeussääntö (asia 106/77, Simmenthal, tuomio
9.3.1978, Kok. 1978, s. 629, 21 kohta).
- 31.
- Kolmanteen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 10 artiklan
perusteella yksityisille muodostuu sellaisia oikeuksia, joihin he voivat vedota
kansallisissa tuomioistuimissa. Näiden viimeksi mainittujen on jätettävä soveltamatta
direktiivin kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain säännökset.
Oikeudenkäyntikulut
- 32.
- Yhteisöjen tuomioistuimelle huomautuksensa esittäneille Espanjan hallitukselle ja
Euroopan yhteisöjen komissiolle aiheutuneita oikeudenkäyntikuluja ei voida
määrätä korvattaviksi. Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely yhteisöjen
tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian
käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää
oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on ratkaissut Tribunal Superior de Justicia de Madridin 3.7.1996 tekemällään
päätöksellä esittämät kysymykset seuraavasti:
1) Pääoman hankinnasta kannettavista välillisistä veroista 17 päivänä
heinäkuuta 1969 annetun neuvoston direktiivin 69/335/ETY 10 artiklaa,
sellaisena kuin tämä direktiivi on muutettuna 10 päivänä kesäkuuta 1985
annetulla neuvoston direktiivillä 85/303/ETY, on tulkittava siten, että sen
vastaista on kantaa 0,5 prosentin suuruista veroa sellaisesta notaarin
vahvistamasta asiakirjasta, joka osoittaa, että pääomayhtiön perustamisen
jälkeen on maksettu osa yhtiöpääomasta, kun tätä yhtiötä perustettaessa
oli jo kannettu 1 prosentin suuruinen vero yhtiöpääoman koko
nimellisarvosta.
2) Direktiivin 69/335/ETY 10 artiklan perusteella, sellaisena kuin direktiivi on
muutettuna, yksityisille muodostuu sellaisia oikeuksia, joihin he voivat
vedota kansallisissa tuomioistuimissa. Näiden viimeksi mainittujen on
jätettävä soveltamatta direktiivin kanssa ristiriidassa olevat kansallisen lain
säännökset.
|
RagnemalmSchintgen
Mancini
Kapteyn Hirsch
|
Julistettiin Luxemburgissa 5 päivänä maaliskuuta 1998.
R. Grass
H. Ragnemalm
kirjaaja
kuudennen jaoston puheenjohtaja