YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
12 päivänä marraskuuta 2008 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Limoncello della Costiera Amalfitana shaker rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen sanamerkki LIMONCHELO – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta – Muutoksenhaku – Yhteisöjen tuomioistuimen palauttama asia
Asiassa T‑7/04,
Shaker di L. Laudato & C. Sas, kotipaikka Vietri sul Mare (Italia), edustajanaan asianajaja F. Sciaudone,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään O. Montalto ja P. Bullock,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli
Limiñana y Botella, SL, kotipaikka Monforte del Cid (Espanja),
ja jossa on kyse SMHV:n toisen valituslautakunnan Limiñana y Botella, SL:n ja Shaker di L. Laudato & C. Sasin välisestä väitemenettelystä 24.10.2003 tekemästä päätöksestä (asia R 933/2002-2) nostetusta kanteesta,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili (esittelevä tuomari) sekä tuomarit F. Dehousse ja I. Wiszniewska-Białecka,
kirjaaja: johtava hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 17.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Kantaja Shaker di L. Laudato & C. Sas teki 20.10.1999 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV).
2 Tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haettiin, on alla esitetty kuviomerkki, joka hakemukseen sisältyvän kuvauksen mukaan on väriltään sininen, taivaansininen, keltainen, punainen ja valkoinen:
3 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat – sen jälkeen, kun SMHV oli 23.11.1999 kehottanut hakijaa supistamaan hakemustaan ja kun yksi tavaraluokka oli näin poistettu hakemuksesta – tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 29 ja 33, ja nämä luokat vastaavat rajoituksen jälkeen seuraavaa kuvausta:
– luokka 29: ”hyytelöt, hillot, hedelmähillokkeet”;
– luokka 33: ”Amalfi-rannikolla tuotettu sitruunalikööri”.
4 Tämä hakemus julkaistiin 17.4.2000 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 30/2000.
5 Limiñana y Botella, SL teki 1.6.2000 asetuksen N:o 40/94 42 artiklan perusteella väitteen rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan. Väite perustui siihen, että sanamerkki LIMONCHELO, joka kuvaa luokkaan 33 kuuluvia tavaroita (”Viinit, alkoholijuomat ja liköörit”), oli rekisteröity Espanjassa numerolla 2 020 372 (hakemus tehty 27.3.1996).
6 Väite koski osaa yhteisön tavaramerkkihakemuksessa kuvatuista tavaroista, eli luokkaan 33 kuuluvia tavaroita. Se perustui kaikkiin aikaisemman tavaramerkin kattamiin tavaroihin.
7 Tämän väitteen tueksi vedottiin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun perusteeseen.
8 SMHV:n väiteosasto hyväksyi 9.9.2002 tekemällään päätöksellä väitteen. Se katsoi, että Espanjan alueella oli olemassa sekaannusvaara, kun otettiin huomioon kyseisten tavaroiden samanlaisuus ja riidanalaisten tavaramerkkien ulkoasujen ja lausuntatapojen samankaltaisuus.
9 Kantaja haki asetuksen N:o 40/94 57–62 artiklan perusteella 7.11.2002 SMHV:ssa muutosta väiteosaston päätökseen.
10 Toinen valituslautakunta hylkäsi kantajan valituksen 24.10.2003 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi, että kun riidanalaisten tavaramerkkien välinen samankaltaisuus ja kyseisten tavaroiden yhtäpitävyys otettiin huomioon, olemassa oli vaara siitä, että espanjalaiset kuluttajat sekoittavat toisiinsa niiden kaupallisen alkuperän tai yhdistävät ne toisiinsa.
Oikeudenkäynti ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa
11 Shaker nosti 7.1.2004 ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa kanteen riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi vedoten ensinnäkin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen, toiseksi harkintavallan väärinkäyttöön ja kolmanneksi päätösten perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.
12 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin hyväksyi asiassa T-7/04, Shaker vastaan SMHV – Limiñana y Botella (Limoncello della Costiera Amalfitana shaker), 15.6.2005 antamallaan tuomiolla (Kok. 2005, s. II‑2305; jäljempänä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio) kantajan kanteen ja kumosi riidanalaisen päätöksen.
13 Tuossa tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi aluksi tavaroiden samanlaisuuden ja vertaili tämän jälkeen kyseisiä tavaramerkkejä. Se totesi, että sitruuna-aiheella koristellun pyöreän lautasen kuva oli rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin hallitseva osa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 59 kohta). Se arvioi, että sen sanalliset osat eivät olleet hallitsevia sen ulkonäön kannalta katsoen ja että näin ollen näiden osien lausuntatapojen tai merkityssisältöjen ominaispiirteiden tarkastelu ei ollut tarpeen (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 60–64 kohta).
14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen mukaan kuvion, jossa on sitruuna-aiheella koristeltu pyöreä lautanen, hallitsevuus muihin rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin osiin nähden esti kaiken sekaannusvaaran, joka perustuisi kyseessä olevissa tavaramerkeissä olevien sanojen ”limonchelo” ja ”limoncello” ulkoasujen, lausuntatapojen ja merkityssisältöjen samankaltaisuuteen (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 66 kohta). Se katsoi myös, että kuvio-osatekijän, joka muodostuu sitruuna-aiheella koristellusta pyöreästä lautasesta, hallitsevuus rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä aiheutti sen, ettei aikaisemman tavaramerkin erottavien osien arvioinnilla ollut mitään merkitystä asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamisen kannalta sen käsiteltävänä olleessa asiassa, koska tämä sitruuna-aiheella koristellun pyöreän lautasen hallitsevuus rekisteröitäväksi haetussa tavaramerkissä esti kaiken sekaannusvaaran aikaisemman tavaramerkin kanssa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 68 kohta).
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin siis katsoi, että kyseisten tavaroiden samanlaisuudesta huolimatta kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuuden aste ei ollut riittävän korkea, jotta sekaannusvaara olisi ollut olemassa (ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion 69 kohta). Näin ollen se hyväksyi ensimmäisen kanneperusteen, katsoi, ettei muita kanneperusteita enää ollut tarpeen tutkia, ja kumosi riidanalaisen päätöksen.
16 SMHV haki tähän muutosta yhteisöjen tuomioistuimen kirjaamoon 9.9.2005 jättämällään valituksella, jossa se vaati yhteisöjen tuomioistuinta kumoamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion. Muutoksenhakunsa tueksi se vetosi kahteen valitusperusteeseen mutta luopui yhteisöjen tuomioistuimessa käydyn oikeudenkäynnin kuluessa toisesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 12.1.2006 antamallaan määräyksellä tekemän oikaisun vuoksi. SMHV:n muutoksenhaussaan esittämässä perusteessa väitettiin, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa oli tulkittu ja sovellettu väärin.
17 Yhteisöjen tuomioistuin kumosi asiassa C-334/05 P, SMHV vastaan Shaker, 12.6.2007 antamallaan tuomiolla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomion ja palautti asia viimeksi mainittuun todeten, että oikeudenkäyntikuluista päätettäisiin myöhemmin.
18 Yhteisöjen tuomioistuin totesi tuomiossaan muun muassa seuraavaa:
”37 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin korosti nyt esillä olevassa asiassa valituksenalaisen tuomion 49 kohdassa – – oikeuskäytäntöä, jonka mukaan sekaannusvaaraa koskevan kokonaisarvioinnin on perustuttava kyseisistä merkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan.
38 Se täsmensi kuitenkin valituksenalaisen tuomion 54 kohdassa, että jos rekisteröitäväksi haettu tavaramerkki on luonteeltaan visuaalinen moniosainen tavaramerkki, tämän tavaramerkin kokonaisvaikutelman arviointi sekä sen mahdollisen hallitsevan osan määrittäminen on tehtävä ulkoasun arvioinnin perusteella. Se lisäsi, että tällaisessa tapauksessa olisi ainoastaan silloin, kun mahdolliseen hallitsevaan osaan sisältyisi ulkoasuun liittymättömiä semanttisia näkökohtia, tarvittaessa vertailtava tätä osaa ja aikaisempaa tavaramerkkiä siten, että myös nämä semanttiset näkökohdat, kuten esimerkiksi lausuntatapaan tai asiaan liittyviin abstrakteihin käsitteisiin liittyvät näkökohdat, otetaan huomioon.
39 Näiden perustelujen nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoi kyseisiä merkkejä tarkastellessaan ensinnäkin, että rekisteröitäväksi haettuun tavaramerkkiin sisältyi hallitsevana osatekijänä sitruuna-aiheella koristellun pyöreän lautasen kuva. Tämän jälkeen se päätteli tästä valituksenalaisen tuomion 62–64 kohdassa, ettei tuon tavaramerkin lausuntatavan tai merkityssisällön ominaispiirteitä ollut tarpeen tarkastella. Lopuksi se katsoi saman tuomion 66 kohdassa, että kuvion, jossa on sitruuna-aiheella koristeltu pyöreä lautanen, hallitsevuus muihin rekisteröitäväksi haetun tavaramerkin osiin nähden estää kaiken sekaannusvaaran, joka perustuisi kyseessä olevissa tavaramerkeissä olevien sanojen ’limonchelo’ ja ’limoncello’ ulkoasujen, lausuntatapojen ja merkityssisältöjen samankaltaisuuteen.
40 Näin menetellessään ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin ei ole suorittanut kyseisten tavaramerkkien välisen sekaannusvaaran kokonaisarviointia.
41 On nimittäin korostettava, että yhteisöjen tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan tutkittaessa sitä, onko sekaannusvaara olemassa, kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä ja että sitä verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin. Tällainen vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä – –
42 – – ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella.
43 Tästä seuraa, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on soveltanut asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa väärin.
44 Näin ollen SMHV voi perustellusti väittää, että valituksenalaisessa tuomiossa on oikeudellinen virhe.”
Oikeudenkäynti ja asianosaisten vaatimukset palauttamisen jälkeen
19 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaaja kehotti 19.6.2007 päivätyllä kirjeellä asianosaisia ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan mukaisesti esittämään kahden kuukauden kuluessa yhteisöjen tuomioistuimen tuomion tiedoksisaannista kirjalliset huomautuksensa siitä, mitä vaikutuksia kyseiselle tuomiolle olisi annettava tässä oikeudenkäynnissä.
20 Kantaja ja SMHV jättivät asetetussa määräajassa, toisin sanoen 3.7. ja 31.7.2007, huomautuksensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon. Väitteentekijä ei ole asetetussa määräajassa jättänyt huomautuksia.
21 Kantaja vaatii huomautuksissaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen ja sitä muuttaen hylkää väitteen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa käydyistä oikeudenkäynneistä aiheutuneet kaikki oikeudenkäyntikulut.
22 SMHV vaatii huomautuksissaan, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– pääasiallisesti hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa käydyistä oikeudenkäynneistä aiheutuneet kaikki oikeudenkäyntikulut
– toissijaisesti, jos SMHV häviäisi pääasian, ja kun otetaan huomioon, että yhteisöjen tuomioistuin hyväksyi sen valituksen, jakaa oikeudenkäyntikulut asianosaisten kesken tai päättää, että kunkin asianosaisen on vastattava omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Oikeudellinen arviointi
23 Kantaja esittää kanteensa tueksi kolme kanneperustetta. Ensimmäisen perusteen mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti, toisen mukaan harkintavaltaa on käytetty väärin ja kolmannen mukaan perusteluvelvollisuutta ei ole noudatettu.
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on sovellettu virheellisesti
24 Kantaja väittää, ettei riidanalaisten merkkien välillä ole sekaannusvaaraa, sillä niiden väliset samankaltaisuudet eivät ole riittäviä. Lisäksi aikaisemmalla tavaramerkillä on vain heikko erottamiskyky, koska se on ainoastaan espanjankielinen käännös sanalle ”limoncello”, joka kuvaa yleisesti sitruunankuorista ja alkoholista valmistettua likööriä. Kantajan mukaan valituslautakunta laiminlöi riidanalaisten tavaramerkkien kokonaistarkastelun katsottuaan virheellisesti, että sana ”limoncello” oli haetun tavaramerkin hallitseva osa.
25 SMHV väittää, että valituslautakunnan arvio, jonka mukaan sekaannusvaara on olemassa, on oikea.
26 Aluksi on syytä muistuttaa, että kansallisen tavaramerkin, tässä tapauksessa väitteentekijän tavaramerkin, pätevyyttä ei voida riitauttaa yhteisön tavaramerkin rekisteröintimenettelyssä vaan ainoastaan kyseisessä jäsenvaltiossa vireille pannussa mitätöintimenettelyssä (asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok. 2002, s. II-4335, 55 kohta ja asia T-134/06, Xentral v. SMHV – Pages jaunes (PAGESJAUNES.COM), tuomio 13.12.2007, 36 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Näin on katsottava, että tämän oikeudenkäynnin kannalta katsoen tavaramerkki LIMONCHELO on pätevä tavaramerkki Espanjassa.
27 Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki, ja sen vuoksi, että näiden kahden tavaramerkin osoittamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia, sen alueen, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara. Sekaannusvaara sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä. Lisäksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan nojalla aikaisemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan jäsenvaltiossa rekisteröityjä tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
28 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä.
29 Tämän saman oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, kuinka kohdeyleisö mieltää kyseessä olevat merkit ja tavarat tai palvelut, ja ottaen huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä kyseisessä yksittäistapauksessa, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden, jotka ne kattavat, välisen keskinäisen riippuvuuden (ks. asia T-162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok. 2003, s. II‑2821, 30–33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
30 Tässä sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa kyseisten tavaroiden keskivertokuluttajan oletetaan olevan tavanomaisesti valistunut sekä kohtuullisen tarkkaavainen ja huolellinen. On kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan, ja se, että kuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä ja että hänen on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä (asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I‑3819, 26 kohta ja asia T-186/02, BMI Bertollo v. SMHV – Diesel (DIESELIT), tuomio 30.6.2004, Kok. 2004, s. II‑1887, 38 kohta).
31 Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa väitteen perustana ollut tavaramerkki on Espanjassa rekisteröity kansallinen tavaramerkki. Näin ollen merkityksellinen alue sekaannusvaaran arvioinnin kannalta on Espanjan alue.
32 Koska kyseessä olevat tavarat ovat päivittäistavaroita, kohdeyleisö koostuu tavanomaisen valistuneista sekä kohtuullisen tarkkaavaisista ja huolellisista espanjalaisista keskivertokuluttajista.
33 Ei ole kiistetty, että riidanalaisten tavaramerkkien kattamat, luokkaan 33 kuuluvat tavarat ovat samoja. Väiteosasto ja valituslautakunta ovat nimittäin katsoneet, että aikaisemman tavaramerkin kuvaamat liköörit kattoivat myös Amalfi-rannikolta peräisin olevat sitruunaliköörit. Kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuutta ei näin ole tarpeen tutkia tämän enempää.
Riidanalaisten tavaramerkkien vertailu
34 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin on riidanalaisten tavaramerkkien ulkoasujen, lausuntatapojen tai merkityssisältöjen samankaltaisuuden osalta perustuttava niistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti niiden erottavat ja hallitsevat osat (ks. asia T-292/01, Phillips-Van Heusen v. SMHV – Pash Textilvertrieb und Einzelhandel (BASS), tuomio 14.10.2003, Kok. 2003, s. II‑4335, 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
35 Kantaja katsoo, että riidanalaiset merkit eivät ole samankaltaisia, kun taas SMHV katsoo, että ne ovat samankaltaisia.
36 Riidanalaiset tavaramerkit ovat seuraavat:
Aikaisempi tavaramerkki | Haettu tavaramerkki |
LIMONCHELO | 
|
37 Aikaisempi tavaramerkki muodostuu yhdestä ainoasta osasta, nimittäin sanasta LIMONCHELO. Koska tässä tavaramerkissä ei ole muuta osaa, kantajan väite, jonka mukaan tästä sanasta olisi tullut tavallinen espanjan kielessä, ei ole merkitystä riidanalaisia tavaramerkkejä vertailtaessa.
38 Haettu tavaramerkki puolestaan on kuviomerkki, joka muodostuu valkoisella kirjoitetusta sanasta ”limoncello”, keltaisella kirjoitetusta ilmaisusta ”della costiera amalfitana”, sanasta ”shaker”, joka on kirjoitettu sinisellä valkopohjaiseen nelikulmioon siten, että kirjain ”k” esittää lasia, ja ison pyöreän lautasen kuvasta, jonka keskusta on valkoinen ja jonka reunat on koristeltu yhtäältä piirustuksin, jotka esittävät keltaisia sitruunoita tummaa taustaa vasten, ja toisaalta turkoosi-valkoisella katkoviivalla. Kaikki nämä haetun tavaramerkin osatekijät on asetettu tummansinistä taustaa vasten.
39 Valituslautakunta katsoi, että sana ”limoncello” on haetun tavaramerkin hallitseva osa ja että tästä syystä riidanalaiset merkit ovat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan lähes samoja, kun taas kantaja väittää pääasiallisesti, että koska sana ”limoncello” ei ole erottamiskykyinen sen vuoksi, että sillä kuvataan sitruunasta valmistettuja likööreitä, se ei voi olla tämän tavaramerkin hallitseva osa riidanalaisia merkkejä vertailtaessa.
40 On muistutettava, että oikeuskäytännön mukaan tutkittaessa sitä, onko sekaannusvaara olemassa, kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä ja että sitä verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin. Tällainen vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena, mikä ei sulje pois sitä, että kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voi joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä. Ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella. Asia voi olla näin muun muassa silloin, kun kyseinen osatekijä pystyy yksin hallitsemaan kohdeyleisön muistiin jäävää, tavaramerkkiä koskevaa mielikuvaa sellaisella tavalla, että kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi tavaramerkin luomassa kokonaisvaikutelmassa (em. asia SMHV v. Shaker, tuomion 41 ja 42 kohta ja asia C-193/06 P, Nestlé v. SMHV, tuomio 20.9.2007, Kok. 2007, 42 ja 43 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
41 Aluksi on syytä todeta, että haetun tavaramerkin kuvio-osalla, jossa on sitruuna-aiheella koristellun pyöreän lautasen kuva, on sen ulkoasussa yhtä tärkeä paikka kuin sanalla ”limoncello”. Tämän jälkeen on todettava, että sanat ”della”, ”costiera” ja ”amalfitana” sijaitsevat sanan ”limoncello” alapuolella ja että ne on kirjoitettu paljon pienemmin keltaisin kirjaimin ja että ne näin ollen ovat selvästi toissijaisia suhteessa sanaan ”limoncello”. Sanasta ”shaker” on todettava, että se tuskin erottuu tavaramerkin muodostamassa kokonaisuudessa, sillä se sijaitsee tavaramerkin alaosassa ja on kirjoitettu pienin sinisin kirjaimin valkopohjaiseen nelikulmioon. Kirjaimessa ”k” olevaa lasin kuvaa tuskin huomaa. Osa ”shaker” on näin merkityksetön haetun tavaramerkin aiheuttamassa kokonaisvaikutelmassa.
42 Lisäksi on syytä muistuttaa, että kyseisten tavaroiden kuluttajilla on tapana nimittää niitä ja tunnistaa ne niiden tunnuksena käytetyn sanaosan mukaan (ks. vastaavasti asia T-40/03, Murúa Entrena v. SMHV – Bodegas Murúa (Julián Murúa Entrena), tuomio 13.7.2005, Kok. 2005, s. II‑2831, 56 kohta ja asia T-332/04, Sebirán v. SMHV – El Coto de Rioja (Coto d’Arcis), tuomio 12.3.2008, Kok. 2008, 38 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Koska haetun tavaramerkin kuvio-osassa on yksinomaan sitruuna-aiheella koristeltu pyöreä lautanen, tämä osa ei kiinnitä kyseisten tavaroiden keskivertokuluttajien, jotka säännöllisesti näkevät sitruunalikööreihin kiinnitettyjä sitruunan kuvia, huomiota. Sitä vastoin sana ”limoncello” pysyy kohdeyleisön muistissa, kun otetaan huomioon sen hallitseva paikka ja asema suhteessa muihin osiin, se, että se on kirjoitettu suurin valkoisin kirjaimin sinistä taustaa vasten, mikä saa sen hyvin erottumaan tästä taustasta, ja sen koko kaikkiin muihin tämän moniosaisen tavaramerkin sanaosiin nähden. Kantajan lausumaa, jonka mukaan sitruuna-aiheella koristeltu pyöreä lautanen, vaikka kyse onkin koristeesta, erottaa paljon sanaosaa paremmin tarkoitetut tavarat ja vetää paljon paremmin puoleensa asianomaisen kuluttajan huomion, ei näin voida hyväksyä.
43 Näin ollen on syytä katsoa, että sana ”limoncello” hallitsee sitä kokonaisvaikutelmaa, jonka haettu tavaramerkki saa aikaan kohdeyleisön mielessä.
44 Tätä päätelmää ei voida kyseenalaistaa kantajan lausumalla, jonka mukaan sanalla ”limoncello” ei ole erottamiskykyä, sillä se on kuvaileva. Sen kummemmin tutkimatta, onko sana ”limoncello” kuvaileva kohdeyleisön kannalta katsoen, on syytä muistuttaa, että joka tapauksessa moniosaisen tavaramerkin osatekijän mahdollinen heikko erottamiskyky ei välttämättä merkitse sitä, että se ei voi olla hallitseva osa, jos se merkissä muun muassa sijaintinsa tai kokonsa vuoksi voi hallita kuluttajan mieltämistapaa ja jäädä tämän muistiin (asia T-153/03, Inex v. SMHV – Wiseman (Lehmännahkan esitys), tuomio 13.6.2006, Kok. 2006, s. II‑1677, 32 kohta; em. asia PAGESJAUNES.COM, tuomion 54 kohta; ks. myös vastaavasti asia T-115/02, AVEX v. SMHV – Ahlers (a), tuomio 13.7.2004, Kok. 2004, s. II‑2907, 20 kohta).
45 Näin ollen tarkastelun tässä vaiheessa ei ole tarpeen lausua ilmaisun ”limoncello” mahdollisesta heikosta erottamiskyvystä, koska – kun edellä 41–43 kohdassa esitetyt seikat otetaan huomioon – on ilmeistä, että tämä ilmaisu hallitsee kuluttajan mieltämistapaa ja jää tämän muistiin (ks. vastaavasti em. asia PAGESJAUNES.COM, tuomion 55 kohta).
46 Riidanalaisten merkkien ulkoasujen vertailusta on todettava, että kokonaisuutena tarkasteltuina ne ovat keskenään tietyllä tavalla samankaltaisia. Sanat ”limoncello” ja ”limonchelo” ovat ulkoasuiltaan lähes samanlaisia, ja näin ollen on todettava, että aikaisempi tavaramerkki sisältyy haettuun tavaramerkkiin. On syytä todeta, että erot, jotka liittyvät sitruuna-aiheella koristellun pyöreän lautasen lisäämiseen kuten myös muihin sana- tai kuvio-osiin, jotka ovat merkityksettömiä tai ainakin toissijaisia, kuten edellä 41 kohdassa on todettu, eivät ole riittävän merkittäviä, jotta tämä sanalla ”limoncello”, joka on haetun tavaramerkin ensimmäinen sana ja vetää näin enemmän puoleensa kuluttajan huomiota, luotu samankaltaisuus voitaisiin sivuuttaa.
47 Lausuntatavan vertailusta on todettava, että sanat ”limoncello” ja ”limonchelo” ovat lausuntatavaltaan samankaltaisia. Kaksi ensimmäistä tavua ”li” ja ”mon” lausutaan samalla tavalla ja kaksi tavua ”cello” ja ”chelo”, vaikka ne kirjoitetaankin eri tavoin, lausutaan Espanjassa samankaltaisella tavalla. Päinvastoin kuin kantaja väittää, näyttää siltä, että espanjalainen yleisö lausuu sanan ”limoncello” italian ääntämissääntöjen mukaan, toisin sanoen samaan tapaan kuin sanan ”limonchelo” espanjaksi. Vaikka riidanalaiset tavaramerkit eroavatkin toisistaan sanojensa lukumäärältä, nämä tavaramerkit lausutaan samankaltaisella tavalla, sillä aikaisempi tavaramerkki sisältyy kokonaisuudessaan haettuun tavaramerkkiin.
48 Näiden kahden tavaramerkin yhteinen osa on haetun tavaramerkin ensimmäinen sana, joka lausutaan näin ensimmäiseksi. Se, että siihen on lisätty ilmaisu ”della costiera amalfitana” tai sana ”shaker”, ei kyseenalaista tätä samankaltaisuutta, sillä ei ole mitenkään mahdotonta, että asianomainen kuluttaja lausuu yksinomaan tämän ensimmäisen sanan juomaa tilatessaan. On yleisesti tunnettua, että sitruunalikööri nautitaan usein digestiivinä aterian päätteeksi ja että se tuolloin tilataan suullisesti. Kantajan väite, jonka mukaan asiakas tilaa ravintolassa tuotteen yleisesti (”yksi limoncello”) eikä voi tehdä sitä erityisen tavaramerkin perusteella ja jonka mukaan merkityksellinen osto on näin ravintolanpitäjän, jolla on tosiasiallinen mahdollisuus valita tavara tavaramerkin perusteella, tätä ennen tekemä osto, ei voi tässä suhteessa menestyä. Ravintoloissa voi näet olla tarjolla useita juomamerkkejä, ja loppukuluttaja voi näin ollen vielä tehdä valinnan tilauksen yhteydessä. Sana ”limoncello” on siis haetun tavaramerkin hallitseva osa lausuntatavan kannalta katsoen. Tästä syystä riidanalaisten merkkien lausuntatavat ovat huomattavan samankaltaisia.
49 Riidanalaisten merkkien merkityssisällön vertailusta on todettava, ettei ole mahdotonta, että sanalla ”limoncello” tai sanalla ”limonchelo” viitattaisiin sitruunalikööriin. Ilmaisusta ”della costiera amalfitana” todetaan, että sillä ymmärretään todennäköisesti ilmaistavan, että tavara tulee tietyltä rannikolta. Haetun tavaramerkin merkityssisältö espanjalaiselle yleisölle on näin ollen ”tietyltä rannikolta peräisin oleva sitruunalikööri”. Ainoa ero merkityssisällössä suhteessa aikaisempaan tavaramerkkiin on näin täsmennys, jonka mukaan tämä likööri tulee tietyltä rannikolta. Mikään ei estä sitä, että aikaisemman tavaramerkin kattamat tavarat tulevat nekin samalta rannikolta, vaikka tämän tavaramerkin muodostava sana onkin kirjoitettu espanjan oikeinkirjoitussääntöjen mukaisesti. Lisäksi on syytä muistuttaa, että sekaannusvaara voi olla olemassa siinäkin tapauksessa, että kyseiset juomat tuotetaan eri paikoissa (ks. vastaavasti asia C-39/97, Canon, tuomio 29.9.1998, Kok. 1998, s. I‑5507, 29 ja 30 kohta ja asia C-131/06 P, Castellblanch v. SMHV, määräys 24.4.2007, 46 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Riidanalaiset merkit ovat näin ollen samankaltaisia myös merkityssisällöltään.
50 Näin ollen on syytä päätellä, että kyseiset tavaramerkit ovat tietyllä tavalla samankaltaisia. Tästä seuraa, ettei valituslautakunnan riidanalaisen päätöksensä 21 kohdassa esittämää toteamusta, jonka mukaan tavaramerkit ovat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan lähes samoja, voida hyväksyä. Tämä virhe ei kuitenkaan yksinään riitä johtamaan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen, jos valituslautakunnan päätös, jonka mukaan sekaannusvaara oli olemassa, on oikea.
51 Tästä seuraa, että vielä on arvioitava kokonaisuutena, onko kyseessä olevien tavaramerkkien välillä sekaannusvaaraa.
Sekaannusvaara
52 On syytä muistuttaa, että sekaannusvaaran kokonaisarviointi merkitsee huomioon otettavien tekijöiden tiettyä keskinäistä riippuvuutta ja erityisesti sitä, että tavaramerkkien samankaltaisuus on vuorovaikutussuhteessa niiden tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuteen, joita varten nämä tavaramerkit on tarkoitettu. Niinpä kyseisten tavaroiden tai palvelujen vähäisen samankaltaisuuden saattaa korvata niitä varten tarkoitettujen tavaramerkkien merkittävä samankaltaisuus ja päinvastoin (ks. em. asia Canon, tuomion 17 kohta).
53 Valituslautakunta ilmaisee kantansa sekaannusvaaran olemassaoloon riidanalaisen päätöksen 22 kohdassa seuraavasti:
”Kun vastakkain asetettujen tavaramerkkien välinen samankaltaisuus ja kyseisten, luokkaan 33 kuuluvien tavaroiden yhtäpitävyys otetaan huomioon, olemassa on vaara siitä, että espanjalaiset kuluttajat sekoittavat toisiinsa niiden kaupallisen alkuperän tai yhdistävät ne toisiinsa.”
54 Kantaja väittää, että riidanalaisten tavaramerkkien ulkoasujen, lausuntatapojen ja merkityssisältöjen erot korvaavat kyseisten tavaroiden samanlaisuutta ja että näin ollen kyseisten tavaramerkkien välillä ei ole minkäänlaista sekaannusvaaraa, mitä vahvistaa aikaisemman tavaramerkin LIMONCHELO heikko erottamiskyky, joten se voi saada vain rajoitettua suojaa.
55 Tältä osin on todettava, että valituslautakunta ei ole ollenkaan tutkinut aikaisemman tavaramerkin LIMONCHELO tai italian sanan ”limoncello” erottamiskykyä. Vaikka valituslautakunta olikin väärässä, kun se ei katsonut näiden sanojen erottamiskyvyn olevan heikko, tällainen virhe ei voi johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.
56 On nimittäin todettava, että aikaisemman tavaramerkin heikon erottamiskyvyn tunnustaminen ei estä sekaannusvaaran olemassaolon toteamista nyt esillä olevassa asiassa. Vaikka aikaisemman tavaramerkin erottamiskyky on otettava huomioon sekaannusvaaraa arvioitaessa (ks. analogisesti em. asia Canon, tuomion 24 kohta), se on vain yksi arvioinnin yhteydessä huomioon otettavista seikoista. Sekaannusvaara voi olla olemassa silloinkin, kun aikaisempi tavaramerkki on heikosti erottamiskykyinen, erityisesti merkkien samankaltaisuuden ja niiden kattamien tavaroiden tai palvelujen samankaltaisuuden vuoksi (em. asia PAGESJAUNES.COM, tuomion 70 kohta; ks. vastaavasti asia T-112/03, L’Oréal v. SMHV – Revlon (FLEXI AIR), tuomio 16.3.2005, Kok. 2005, s. II‑949, 61 kohta).
57 Lisäksi kantajan tältä osin puoltama käsitys poistaisi tavaramerkkien samankaltaisuutta koskevan tekijän merkityksen aikaisemman kansallisen tavaramerkin erottamiskykyä koskevan tekijän hyväksi, jolloin viimeksi mainitulle tekijälle annettaisiin liian suuri merkitys. Tästä seuraisi, että kun aikaisempi kansallinen tavaramerkki on vain heikosti erottamiskykyinen, sekaannusvaara olisi olemassa vain silloin, kun aikaisemman tavaramerkin täydellinen toisinto otetaan tavaramerkkiin, jonka rekisteröintiä on haettu, riippumatta kyseessä olevien merkkien samankaltaisuuden asteesta (asia C-235/05 P, L’Oréal v. SMHV, määräys 27.4.2006, 45 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Tällainen tulos ei ole kuitenkaan sen kokonaisvaltaisen arvioinnin luonteen mukainen, joka toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä niiden soveltaessa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaa (asia C-171/06 P, T.I.M.E. ART v. Devinlec ja SMHV, tuomio 15.3.2007, 41 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja em. asia PAGESJAUNES.COM, tuomion 71 kohta).
58 Edellä lausutusta ja erityisesti siitä, että kohdeyleisöllä on vain epätäydellinen muistikuva kyseisistä tavaramerkeistä, joten niiden yhteinen osa, sana ”limoncello” tai ”limonchelo”, synnyttää niiden välille tietyn samankaltaisuuden, ja siitä, että huomioon otettavien eri tekijöiden välillä on keskinäinen riippuvuus, seuraa, että nyt esillä olevassa asiassa on olemassa sekaannusvaara.
59 Näin ollen on todettava, että valituslautakunta on perustellusti katsonut sekaannusvaaran olevan olemassa. Ensimmäinen kanneperuste on siis hylättävä.
Harkintavallan väärinkäyttöön perustuva toinen kanneperuste
60 Kantaja katsoo, että koska riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe, SMHV on käyttänyt harkintavaltaansa väärin.
61 Kantajan mukaan SMHV:n arviointivirhe on ilmeinen, koska se on ottanut huomioon yhtäältä vain haettuun tavaramerkkiin sisältyvän sanan ”limoncello” arvioidessaan sekaannusvaaraa aikaisemman tavaramerkin kanssa, mikä on ristiriidassa sen kanssa, että sekaannusvaaran mahdollisesti aiheuttavia eri tekijöitä on arvioitava kokonaisvaltaisesti.
62 Toisaalta kantaja näkee ilmeisen arviointivirheen niissä kannanotoissa, jotka SMHV esitti menettelyn aikana, sillä ne ovat kantajan mukaan täysin ristiriitaisia. Se vertailee tässä tarkoituksessa 23.11.1999 päivättyä SMHV:n kirjettä riidanalaiseen päätökseen.
63 SMHV kiistää kantajan lausumat.
64 On muistutettava, että harkintavallan väärinkäytöllä on yhteisön oikeudessa täsmällinen merkitys ja että sillä tarkoitetaan tilannetta, jossa hallintoviranomainen käyttää valtuuksiaan muuhun tarkoitukseen kuin siihen, jota varten ne on sille annettu. Tältä osin vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan harkintavaltaa on päätöstä tehtäessä käytetty väärin, jos objektiivisten, asiaankuuluvien ja yhtäpitävien seikkojen perusteella on selvää, että päätös on tehty muussa kuin esitetyssä tarkoituksessa (yhdistetyt asiat T-551/93 ja T-231/94–T-234/94, Industrias Pesqueras Campos ym. v. komissio, tuomio 24.4.1996, Kok. 1996, s. II-247, 168 kohta; asia T-19/99, DKV v. SMHV (COMPANYLINE), tuomio 12.1.2000, Kok. 2000, s. II-1, 33 kohta; asia T-337/99, Henkel v. SMHV (Väriltään punainen ja valkoinen pyöreä tabletti), tuomio 19.9.2001, Kok. 2001, s. II‑2597, 66 kohta ja asia T-247/01, eCopy v. SMHV (ECOPY), tuomio 12.12.2002, Kok. 2002, s. II‑5301, 22 kohta).
65 On syytä todeta, ettei kantaja esitä sellaisia seikkoja, joista voitaisiin päätellä, että riidanalainen päätös on tehty muussa tarkoituksessa kuin tarkoituksessa tarkistaa, pitikö haettu tavaramerkki asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan nojalla jättää rekisteröimättä vai ei.
66 Pelkän sanan ”limoncello” huomioon ottamisesta riittää, kun muistutetaan, että kuten edellä on todettu, valituslautakunta katsoi perustellusti, että asiassa oli olemassa sekaannusvaara riidanalaisten tavaramerkkien välillä. Näin ollen ne väitetyt virheet, jotka valituslautakunta mahdollisesti teki päätyessään tähän johtopäätökseen, eivät riitä johtamaan riidanalaisen päätöksen kumoamiseen.
67 Kantaja toteaa SMHV:n ristiriitaisesta kannanotosta, että kun SMHV toteaa 23.11.1999 päivätyssä kirjeessään olevan tarpeen rajoittaa rekisteröintihakemus Amalfi-rannikolta peräisin olevista sitruunalikööreistä muodostuvaan erityiseen tavaraluokkaan sen vuoksi, että kuluttajan tehdessä valintaansa limoncellon alkuperällä on erityinen asema, se on halunnut välttää liköörin alkuperään liittyvän sekaannusvaaran. SMHV on näin kantajan mukaan myöntänyt, että haetulla tavaramerkillä on luontainen kyky yksilöidä Amalfi-rannikolla tuotettu sitruunalikööri. Riidanalaisessa päätöksessä valituslautakunta on sitä vastoin kantajan mukaan ristiriitaisesti katsonut, että sama ilmaisu saattaa aiheuttaa sekaannusvaaran espanjalaisen keskivertokuluttajan mielessä.
68 Nämä lausumat eivät voi menestyä. Pyytäessään sen tavaraluokan rajoittamista, johon haettu tavaramerkki voidaan rekisteröidä, SMHV tarkisti, voitiinko haettuun tavaramerkkiin soveltaa ehdottomia hylkäysperusteita eli muun muassa asetuksen N:o 40/94 7 artiklan 1 kohdan g alakohdassa säädettyä ehdotonta hylkäysperustetta, sillä ilman tällaista rajoittamista olemassa olisi voinut olla vaara siitä, että kuluttaja erehtyy tavaramerkin kattaman tavaran maantieteellisestä alkuperästä. SMHV ei siis todennut, että maantieteellisen alkuperän ilmoittaminen sulkisi pois kaiken sekaannusvaaran saman asetuksen 8 artiklan 1 kohdan b alakohtaan perustuvassa mahdollisessa väitemenettelyssä.
69 Toinen kanneperuste on siis hylättävä.
Perusteluvelvollisuuteen liittyvä kolmas kanneperuste
70 Kantaja väittää, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska valituslautakunnan päättely ei ilmene siitä selvästi ja yksiselitteisesti. Riidanalaisen päätöksen perusteluille on ominaista se, että valituslautakunta on laiminlyönyt siinä useita seikkoja merkkejä vertaillessaan ja sekaannusvaaraa arvioidessaan.
71 SMHV kiistää kantajan lausumat.
72 Kantajan lausumat, jotka liittyvät väitteeseen ilmeisestä arviointivirheestä, on jo tutkittu ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä.
73 Riidanalaisen päätöksen perusteluista sellaisinaan on aivan ensiksi muistutettava, että asetuksen N:o 40/94 73 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaan SMHV:n päätökset on perusteltava. Lisäksi asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1) 50 säännön 2 kohdan h alakohdassa määrätään, että valituslautakunnan päätöksessä on oltava perustelut. Tällä velvollisuudella on sama ulottuvuus kuin EY 253 artiklasta johtuvalla perusteluvelvollisuudella. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan EY 253 artiklassa edellytetyistä perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä riidanalaisen toimenpiteen tekijän päättely. Tällä velvollisuudella on kaksi tavoitetta: yhtäältä antaa asianomaisille tieto toteutettujen toimenpiteiden syistä, jotta he voisivat puolustaa oikeuksiansa, ja toisaalta antaa yhteisöjen tuomioistuimille mahdollisuus tutkia päätöksen laillisuus. Tutkittaessa, täyttävätkö päätöksen perustelut nämä vaatimukset, on päätöksen sanamuodon lisäksi otettava huomioon myös asiayhteys ja kaikki kyseistä alaa koskevat oikeussäännöt (yhdistetyt asiat T‑124/02 ja T‑156/02, Sunrider v. SMHV – Vitakraft-Werke Wührmann ja Friesland Brands (VITATASTE ja METABALANCE 44), tuomio 28.4.2004, Kok. 2004, s. II‑1149, 72 ja 73 kohta ja asia T-111/06, Wesergold Getränkeindustrie v. SMHV – Lidl Stiftung (VITAL FIT), tuomio 21.11.2007, Kok. 2007, 62 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
74 Kantaja moittii valituslautakuntaa siitä, että se asiaa tutkimatta totesi näiden kahden tavaramerkin olevan ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan erittäin lähellä toisiaan.
75 Tältä osin on syytä huomauttaa, että muistutettuaan ensin asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdalle oikeuskäytännössä annetusta sisällöstä ja tulkinnasta, valituslautakunta totesi riidanalaisen päätöksen 18 perustelukappaleessa, että se oli väiteosaston kanssa samaa mieltä siitä, että riidanalaiset tavaramerkit olivat niiden kattamiin, luokkaan 33 kuuluviin tavaroihin nähden sekaannuttavan samankaltaisia asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla.
76 Se täsmensi, että haetun tavaramerkin tueksi vedottu, Amalfi-rannikolta peräisin oleva sitruunalikööri sisältyi selvästi aikaisemman tavaramerkin kattamaan luokkaan ”liköörit”. Se täsmensi tämän jälkeen, että haetun tavaramerkin hallitseva osa oli sana ”limoncello”, sillä juuri tämä sana – eikä sen taustalla oleva koristeltu ja värikäs etiketti – oli pääasiallinen erottava tekijä asianomaiselle kuluttajalle. Se totesi, että kun sanan ”limoncello” kirjainten suurempi koko ja sen keskeinen paikka otetaan huomioon, oli luultavaa, että sen alapuolella olevat pienikokoisemmat lisäsanat jäisivät kuluttajilta suurelta osin huomaamatta.
77 Valituslautakunta totesi, että aikaisemman tavaramerkin muodosti merkki LIMONCHELO, että riidanalaiset tavaramerkit olivat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan hyvin lähellä toisiaan ja että niiden tutkiminen kirjain kirjaimelta ja tavu tavulta niiden samankaltaisuuden osoittamiseksi oli hyödytöntä, koska riidanalaisten merkkien kokonaisvaltainen samankaltaisuus oli välittömästi havaittavissa. Valituslautakunta katsoi, että tavaramerkit olivat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan lähes samoja.
78 Se siis päätti, että riidanalaisten tavaramerkkien välinen samankaltaisuus ja kyseisten tavaroiden yhtäpitävyys huomioon ottaen oli olemassa vaara siitä, että espanjalaiset kuluttajat sekoittaisivat toisiinsa niiden kaupallisen alkuperän tai yhdistäisivät ne toisiinsa.
79 Vaikka oletettaisiinkin, että tämä riidanalaisen päätöksen perustelu olisi lyhyt ja että sillä ei riittävästi ilmaistaisi niitä syitä, joiden vuoksi valituslautakunta on päätynyt tähän päätelmään, huomioon on otettava väiteosaston päätöksessä tältä osin esitetyt yksityiskohtaisemmat perustelut. Valituslautakunta on nimittäin riidanalaisen päätöksen 18 perustelukappaleessa todennut, että se oli väiteosaston kanssa samaa mieltä siitä, että vastakkain asetetut tavaramerkit olivat niiden kattamiin, luokkaan 33 kuuluviin tavaroihin nähden sekaannuttavan samankaltaisia asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Kun väiteosaston ja valituslautakunnan välillä vallitseva toiminnallinen jatkuvuus, josta asetuksen N:o 40/94 62 artiklan 1 kohta on osoituksena, otetaan huomioon (asia C-29/05 P, SMHV v. Kaul, tuomio 13.3.2007, Kok. 2007, s. I-2213, 30 kohta; asia T-323/03, La Baronia de Turis v. SMHV – Baron Philippe de Rothschild (LA BARONNE), tuomio 10.7.2006, Kok. 2006, s. II-2085, 57 ja 58 kohta), tämä päätös ja sen perustelut kuuluvat asiayhteyteen, jossa riidanalainen päätös on tehty, ja tämä asiayhteys on kantajan tiedossa ja mahdollistaa sen, että yhteisöjen tuomioistuimet voivat täysimääräisesti harjoittaa laillisuusvalvontaansa sen osalta, onko sekaannusvaaraa koskeva arviointi perusteltu. On syytä todeta, että väiteosasto on päätöksessään ilmoittanut, miltä osin riidanalaiset tavaramerkit ovat ulkoasuiltaan ja lausuntatavoiltaan samankaltaisia, ja se on kertonut ne syyt, joiden vuoksi asiassa oli olemassa sekaannusvaara.
80 Kantaja väittää viimeiseksi, että riidanalaisessa päätöksessä ei täsmennetä niitä syitä, joiden vuoksi kantajan esittämien syiden ja todisteiden nojalla ei voida päätellä, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä ei olisi sekaannusvaaraa asianomaisten kuluttajien mielessä.
81 Tältä osin riittää, kun muistutetaan, että kun toimielimet perustelevat päätöksensä, jotka niiden on tehtävä, niiden ei tarvitse ottaa kantaa kaikkiin osapuolten vaatimustensa tueksi toimielimille esittämiin perusteluihin. Riittää, että ne esittävät päätöksen systematiikan kannalta olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat (asia T-327/06, Altana Pharma v. SMHV – Avensa (PNEUMO UPDATE), määräys 18.2.2008, 18 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa; ks. vastaavasti asia T-204/03, Haladjian Frères v. komissio, tuomio 27.9.2006, Kok. 2006, s. II‑3779, 199 kohta).
82 On syytä todeta, että valituslautakunta on nyt esillä olevassa asiassa esittänyt riidanalaisessa päätöksessä ne tosiseikat ja oikeudelliset näkökohdat, jotka ovat saaneet sen tekemään tämän päätöksen, kuten edellä 75–78 kohdassa olevasta riidanalaisen päätöksen kuvauksesta ilmenee. Sitä ei näin voida moittia siitä, ettei se vastannut kantajan väitteeseen, jonka mukaan sana ”limoncello” on luonteeltaan puhtaasti kuvaileva ja sitä käytetään kuvailtaessa yleisesti tiettyä liköörityyppiä, tai kantajan lausumiin, joiden mukaan SMHV itse ehdotti, että rekisteröintihakemuksen kattamat tavarat rajoitettaisiin Amalfi-rannikolta peräisin oleviin sitruunalikööreihin siitä syystä, että tavaramerkki olisi harhaanjohtava, jos kyseisellä liköörillä olisi eri alkuperä.
83 Näin ollen perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämistä koskeva kolmas kanneperuste on hylättävä.
84 Kaikesta edellä lausutusta seuraa, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
85 Kantaja vaatii, että SMHV velvoitetaan korvaamaan yhtäältä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä ja toisaalta yhteisöjen tuomioistuimessa vireillä olleesta muutoksenhausta aiheutuneet kaikki oikeudenkäyntikulut. Kantaja toteaa SMHV:n yhteisöjen tuomioistuimessa esittämästä toisesta valitusperusteesta, jossa se vetosi kumotun tuomion selvään ristiriitaisuuteen ja epäjohdonmukaisuuteen, että SMHV pitäisi joka tapauksessa velvoittaa korvaamaan tähän perusteeseen liittyvät kulut siitä riippumatta, hyväksyykö ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin sekaannusvaaraa koskevat vaatimukset. Kantaja muistuttaa, että SMHV luopui tästä perusteesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen annettua 12.1.2006 edellä mainitun määräyksen, jossa kantajan vaatimukset hyväksyttiin tältä osin.
86 SMHV vaatii, että kantaja velvoitetaan korvaamaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet kaikki oikeudenkäyntikulut.
87 SMHV on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomiossa velvoitettu korvaamaan oikeudenkäyntikulut. Yhteisöjen tuomioistuimen tuomion mukaan oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä on siis tässä tuomiossa määrätä näistä eri oikeudenkäynneistä aiheutuneista kaikista oikeudenkäyntikuluista työjärjestyksen 121 artiklan mukaisesti.
88 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt kaikki vaatimuksensa, oikeudenkäyntikuluja ei erityisten syiden puuttuessa ole jaettava. Näin ollen kantaja on velvoitettava korvaamaan SMHV:lle ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut SMHV:n vaatimusten mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Shaker di L. Laudato & C. Sas velvoitetaan korvaamaan kaikki ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa ja yhteisöjen tuomioistuimessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Tiili | Dehousse | Wiszniewska-Białecka |
Julistettiin Luxemburgissa 13 päivänä marraskuuta 2008.
Allekirjoitukset