Väliaikainen versio
UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (yhdeksäs jaosto)
11 päivänä huhtikuuta 2024 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Tuomioistuimen toimivalta sekä tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano siviili- ja kauppaoikeuden alalla – Asetus (EU) N:o 1215/2012 – 6 artiklan 1 kohta – Soveltamisala – Kuluttajan, joka on kolmannen maan kansalainen, tekemä sopimus jäsenvaltioon sijoittautuneen pankin kanssa – Kyseistä kuluttajaa vastaan nostettu kanne – Kyseisen kuluttajan viimeisimmän tiedossa olevan kotipaikan tuomioistuin jäsenvaltion alueella
Asiassa C‑183/23,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Sąd Rejonowy dla Warszawy – Śródmieścia w Warszawie (Varsovan kantakaupungin piirioikeus, Puola) on esittänyt 27.2.2023 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 22.3.2023, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Credit Agricole Bank Polska S.A.
vastaan
AB,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (yhdeksäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari) sekä tuomarit J.-C. Bonichot ja L. S. Rossi,
julkisasiamies: N. Emiliou,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Puolan hallitus, asiamiehinään B. Majczyna ja S. Żyrek,
– Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller ja M. Hellmann,
– Euroopan komissio, asiamiehinään J. Hottiaux ja S. Noë,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (EUVL 2012, L 351, s. 1) 6 artiklan 1 kohdan ja 26 artiklan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa asianosaisina ovat Credit Agricole Bank Polska S.A., jonka kotipaikka on Puolassa, ja AB, joka on kuluttaja, jonka nykyinen osoite on tuntematon, ja joka koskee sellaisen rahasumman maksamista, jota kyseinen pankki vaatii AB:ltä kulutusluottosopimuksen perusteella.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Asetuksen N:o 1215/2012 johdanto-osan 6, 15 ja 18 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(6) Siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa annettujen tuomioiden vapaan liikkuvuuden tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeellista ja asianmukaista, että tuomioistuimen toimivaltaa sekä tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt annetaan velvoittavalla unionin säädöksellä, jota sovelletaan sellaisenaan.
– –
(15) Tuomioistuimen toimivaltaa koskevien sääntöjen ennustettavuuden olisi oltava hyvä, ja niiden olisi perustuttava periaatteeseen, jonka mukaan toimivaltainen tuomioistuin määräytyy pääsääntöisesti vastaajan kotipaikan perusteella. – –
– –
(18) Vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimusten osalta heikompaa osapuolta olisi suojeltava tuomioistuimen toimivaltaa koskevilla säännöillä, jotka ovat hänen etujensa kannalta yleisiä sääntöjä suotuisammat.”
4 Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kanne sellaista henkilöä vastaan, jolla on kotipaikka jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta tuon jäsenvaltion tuomioistuimessa, jollei tämän asetuksen säännöksistä muuta johdu.”
5 Kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos henkilön kotipaikka on jäsenvaltiossa, häntä vastaan voidaan nostaa kanne toisen jäsenvaltion tuomioistuimessa ainoastaan tämän luvun 2–7 jakson säännösten nojalla.”
6 Asetuksen 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen jäsenvaltion lain mukaisesti, jollei 18 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan sekä 24 ja 25 artiklan säännöksistä muuta johdu.”
7 Asetuksen N:o 1215/2012 17 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kun asia koskee henkilön, jäljempänä ’kuluttaja’, sellaista tarkoitusta varten tekemää sopimusta, jota ei voida pitää hänen ammattiinsa tai elinkeinotoimintaansa liittyvänä, tuomioistuimen toimivalta määräytyy tämän jakson säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 artiklan ja 7 artiklan 5 alakohdan soveltamista,
a) jos sopimus koskee irtaimen kauppaa ja hinta on suoritettava maksuerissä;
b) jos sopimus koskee lainaa, joka on maksettava takaisin erissä, tai muuta luottoa, joka on tarkoitettu irtaimen kaupan rahoittamiseen; tai
c) kaikissa muissa tapauksissa, jos sopimus on tehty sellaisen henkilön kanssa, joka harjoittaa kaupallista tai elinkeinotoimintaa siinä jäsenvaltiossa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, tai joka millä keinoin tahansa suuntaa tällaista toimintaa kyseiseen jäsenvaltioon tai useisiin valtioihin kyseinen jäsenvaltio mukaan lukien, ja sopimus kuuluu kyseisen toiminnan piiriin.”
8 Asetuksen 18 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Kuluttaja voi nostaa kanteen toista sopimuspuolta vastaan joko sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa tällä sopimuspuolella on kotipaikka, tai toisen sopimuspuolen kotipaikasta riippumatta sen paikkakunnan tuomioistuimessa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.
2. Toinen sopimuspuoli voi nostaa kanteen kuluttajaa vastaan ainoastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka.”
9 Asetuksen 26 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Sen toimivallan lisäksi, joka jäsenvaltion tuomioistuimella on tämän asetuksen muiden säännösten nojalla, tuomioistuin on toimivaltainen, jos vastaaja vastaa kyseisessä tuomioistuimessa. Tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta, jos vastaaja on vastannut kiistääkseen toimivallan tai jos toinen tuomioistuin on 24 artiklan mukaan yksinomaisesti toimivaltainen.
2. Edellä 3, 4 tai 5 jaksossa tarkoitetussa asiassa, kun vastaajana on vakuutuksenottaja, vakuutettu, vakuutussopimuksen edunsaaja, vahingon kärsinyt, kuluttaja tai työntekijä, tuomioistuimen on, ennen kuin se toteaa olevansa toimivaltainen 1 kohdan nojalla, varmistettava, että vastaajalle on annettu tietoa hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta sekä haasteeseen vastaamisen tai vastaamatta jättämisen seurauksista.”
10 Asetuksen 28 artiklan 1 ja 2 kohdan sanamuoto on seuraava:
”1. Jos jäsenvaltion tuomioistuimessa nostetaan kanne sellaista vastaajaa vastaan, jolla on kotipaikka toisessa jäsenvaltiossa, ja jos vastaaja ei vastaa, tuomioistuimen on omasta aloitteestaan jätettävä asia tutkimatta, jollei se ole toimivaltainen tämän asetuksen säännösten perusteella.
2. Tuomioistuimen on keskeytettävä asian käsittely, kunnes on selvitetty, että vastaajalla on ollut mahdollisuus saada haastehakemus tai vastaava asiakirja niin hyvissä ajoin, että hänellä on ollut mahdollisuus valmistautua vastaamaan asiassa, tai että kaikkiin tätä varten tarpeellisiin toimenpiteisiin on ryhdytty.”
11 Asetuksen N:o 1215/2012 62 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tuomioistuimen on sovellettava kansallista lakiaan ratkaistessaan, onko asianosaisella kotipaikka jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä.
2. Jos asianosaisella ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, tuomioistuimen on sovellettava toisen jäsenvaltion lakia ratkaistessaan, onko asianosaisella kotipaikka tuossa jäsenvaltiossa.”
Puolan oikeus
12 17.11.1964 annetun Puolan siviiliprosessilain (ustawa – Kodeks postępowania cywilnego) (Dz. U. 1964, nro 43, järjestysnumero 296), sellaisena kuin sitä sovelletaan pääasiassa (jäljempänä siviiliprosessilaki), 144 §:n 1 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tuomioistuimen presidentti nimittää edunvalvojan, jos kantaja osoittaa, että asianosaisen asuinpaikka ei ole tiedossa. – –”
13 Siviiliprosessilain 69 §:n 3 momentissa, jota sovelletaan vastaavin osin tämän lain 144 §:n mukaisesti nimettyyn edunvalvojaan, säädetään seuraavaa:
”Edellä 1 momentin mukaisesti nimitetyllä edunvalvojalla on oikeus suorittaa kaikki kyseiseen asiaan liittyvät toimet.”
14 Siviiliprosessilain 139 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1) Jos vastaaja ei 139 §:n 1 momentin toisen virkkeen mukaisesta uudesta tiedoksiannosta huolimatta ole noutanut kannekirjelmää tai muuta oikeudenkäyntiasiakirjaa, jossa todetaan hänen tarpeensa puolustaa oikeuksiaan, ja jos mitään asiakirjaa ei ole annettu hänelle tiedoksi edeltävissä pykälissä säädetyllä tavalla eikä 139 §:n 2–31 momenttia tai muita erityisiä säännöksiä, joissa säädetään tiedoksiannosta, voida soveltaa, oikeuden puheenjohtaja ilmoittaa tästä kantajalle ja lähettää tälle jäljennöksen vastaajalle tarkoitetusta asiakirjasta ja velvoittaa tämän antamaan asiakirjan tiedoksi vastaajalle haastemiehen välityksellä.
2) Kantajan on kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona 1 momentissa tarkoitettu velvoite on annettu hänelle tiedoksi, joko liitettävä asiakirja-aineistoon haastemiehen antama vahvistus siitä, että asiakirja on annettu tiedoksi vastaajalle, tai palautettava asiakirja ja ilmoitettava vastaajan senhetkinen osoite tai todistettava, että vastaaja asuu kannekirjelmässä mainitussa osoitteessa. Kun määräaika on päättynyt vaikutuksetta, sovelletaan 177 §:n 1 momentin 6 kohtaa.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
15 Credit Agricole Bank Polska vaatii 22.12.2021 Sąd Rejonowy dla Warszawy – Śródmieścia w Warszawiessa, joka on ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin, nostamallaan kanteella, että kolmannen maan kansalainen AB, joka on kuluttaja, velvoitetaan maksamaan sille 10 591,64 Puolan zlotyn (PLN) (n. 2 250 euroa) suuruinen rahasumma sovellettavine korkoineen ja oikeudenkäyntikulut.
16 Kanne perustuu pääasian kantajan ja pääasian vastaajan välillä 16.7.2020 tehtyyn kulutusluottosopimukseen, joka koski vastaajan ostamaa matkapuhelinta. Kannekirjelmässä mainittu vastaajan osoite vastasi kyseisessä sopimuksessa mainittua osoitetta.
17 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen virkamies (jäljempänä tuomioistuimen virkamies) antoi 30.3.2022 AB:tä vastaan maksamismääräyksen, jolla hän määräsi AB:n maksamaan pääasian kantajalle 10 591,64 PLN:n suuruisen summan sopimusperusteisine viivästyskorkoineen ja oikeudenkäyntikulut lakisääteisine viivästyskorkoineen siitä päivästä lukien, jolloin maksamismääräys tulee lopulliseksi, vaaditun maksun maksamispäivään saakka.
18 Jäljennös tästä kannekirjelmästä ja maksamismääräyksestä sekä muut pääasian vastaajalle osoitetut tiedot lähetettiin postitse mainitussa kannekirjelmässä mainittuun vastaajan osoitteeseen. Tämä kirje palautettiin 5.5.2022, koska vastaanottaja ei ollut noutanut sitä.
19 Tuomioistuimen virkamies antoi pääasian kantajan asiamiehen tehtäväksi antaa pääasian vastaajalle tiedoksi haastemiehen välityksellä Puolan oikeuden mukaisesti jäljennös kannekirjelmästä ja maksamismääräyksestä asian käsittelyn lykkäämisen uhalla. Kyseinen asiamies ilmoitti 15.9.2022 päivätyllä kirjeellä ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle, että kyseinen tiedoksianto ei ollut onnistunut, koska vastaajaa ei tunnettu ilmoitetussa osoitteessa.
20 Tuomioistuimen virkamies nimesi 4.10.2022 antamallaan määräyksellä edunvalvojan mainitulle vastaajalle.
21 Kyseinen edunvalvoja vastusti 26.10.2022 maksamismääräystä, joka oli annettu 30.3.2022, sillä perusteella, ettei pääasian kantaja ollut osoittanut olevansa vaatimuksessaan esittämänsä suuruisen määrän velkoja. Mainittu edunvalvoja totesi myös, ettei hän voinut vahvistaa pääasian vastaajan asuinpaikkaa, mutta hän ei esittänyt mitään väitettä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kansainvälisestä toimivallasta tutkia pääasia asetuksen N:o 1215/2012 17 ja 18 artiklan nojalla.
22 Pääasian vastaajan asuin- tai kotipaikkaa ei ollut voitu selvittää kyseisen tuomioistuimen eikä pääasian kantajan asiamiehen ja pääasian vastaajan edunvalvojan suorittamien toimenpiteiden avulla. Niiden perusteella voitiin ainoastaan todeta, että kyseinen vastaaja oli saapunut Puolaan 29.9.2017, että hän oli poistunut vuonna 2018 osoitteesta, johon hänet oli rekisteröity kyseisessä jäsenvaltiossa, ja ettei häneen ollut näin suoritettujen selvitysten ajankohtana kohdistunut vapaudenmenetystä mainitun jäsenvaltion alueella.
23 Kyseisen tuomioistuimen mukaan ei ole poissuljettua, että pääasian vastaaja on poistunut Puolan alueelta, mutta tätä seikkaa ei voida varmuudella todeta, kun otetaan huomioon se, ettei tietyillä Puolan tasavallan maarajoilla ole tarkastuksia.
24 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii aluksi, onko sen asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan perusteella määritettävä toimivaltansa kansallisen lainsäädäntönsä säännösten vai kyseisessä asetuksessa vahvistettujen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien yhtenäisten sääntöjen mukaisesti.
25 Kyseisen tuomioistuimen mukaan 17.11.2011 annettuun tuomioon Hypoteční banka (C‑327/10, EU:C:2011:745) ja 15.3.2012 annettuun tuomioon G (C‑292/10, EU:C:2012:142) perustuvasta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kansallisen oikeuden sääntöjen soveltaminen tuomioistuinten toimivaltaa koskevien yhtenäisten sääntöjen sijaan on mahdollista vain, jos asiaa käsittelevällä tuomioistuimella on käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voi päätellä, että vastaajan, joka on unionin kansalainen ja jonka kotipaikka ei ole viimeksi mainitun tuomioistuimen jäsenvaltiossa, kotipaikka on tosiasiallisesti Euroopan unionin alueen ulkopuolella.
26 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, pitäisikö tätä oikeuskäytäntöä soveltaa myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa asianomainen vastaaja on henkilö, jolla ei ole minkään jäsenvaltion kansalaisuutta mutta joka todennäköisesti asuu jonkin jäsenvaltion alueella. Se huomauttaa, että unionin oikeudessa vahvistetun tehokkaan oikeussuojan periaatteen noudattaminen erityisesti kuluttajien osalta voisi puoltaa myöntävää vastausta tähän kysymykseen.
27 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tämän jälkeen, voidaanko asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan perusteella katsoa, että pääasian vastaaja on vastannut asiassa ja näin ollen hyväksynyt asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivallan, kun menettelyssä on läsnä kyseisen vastaajan edunvalvoja.
28 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että curator absentis ‑järjestelmän tarkoituksena on taata sellaisen kantajan oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa, joka ei tahdostaan riippumattomista syistä kykene vahvistamaan asianomaisen vastaajan kotipaikkaa. Se toteaa, että – kuten 2.4.2009 annettuun tuomioon Gambazzi (C‑394/07, EU:C:2009:219) ja 17.11.2011 annettuun tuomioon Hypoteční banka (C‑327/10, EU:C:2011:745) perustuvasta oikeuskäytännöstä ilmenee – vaikka mahdollisuus jatkaa menettelyä vastaajan tietämättä antamalla pääasiassa tehdyllä tavalla kanne tiedoksi asiaa käsittelevän tuomioistuimen nimeämälle edunvalvojalle rajoittaa kyseisen vastaajan puolustautumisoikeuksia, tällainen rajoitus on perusteltu, kun otetaan huomioon kantajan oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan.
29 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on kuitenkin epävarma siitä mahdollisuudesta, että poissa olevan kuluttajan, jonka asuinpaikka ei ole tiedossa, edunvalvoja hyväksyy sellaisen tuomioistuimen toimivallan, joka ei tosiasiallisesti ole toimivaltainen asetuksen N:o 1215/2012 nojalla, vastaamalla asiassa.
30 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että pääasia eroaa asiasta, joka johti 10.10.1996 annettuun tuomioon Hendrikman ja Feyen (C‑78/95, EU:C:1996:380), jossa todettiin, että vastaajalle sääntöjenvastaisesti nimetyn edustajan vastaamista asiassa ei voida pitää vastaajan vastaamisena asiassa. Nyt käsiteltävässä asiassa pääasian vastaajan edunvalvoja on nimitetty Puolan oikeuden mukaisesti, ja kyseisellä edunvalvojalla on oikeus suorittaa kaikki pääasiaan liittyvät toimet sen henkilön nimissä, jonka asuinpaikka on jäänyt tuntemattomaksi oikeudenkäynnin aikana.
31 Kyseisen tuomioistuimen mukaan asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 2 kohdasta ilmenee, että jotta kuluttajan voidaan olettaa hyväksyneen tuomioistuimen toimivallan, joka ei perustu kyseiseen asetukseen, erityisesti sen 18 artiklan 2 kohtaan, on välttämätöntä, että hänelle on annettu tietoa hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta sekä asiassa vastaamisen tai vastaamatta jättämisen seurauksista. Jos katsottaisiin, että tämä tieto voitaisiin korvata antamalla tietoa kyseisen kuluttajan edustajalle, sivuutettaisiin siten asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 2 kohdan keskeinen tavoite, joka on kyseisen kuluttajan suojelu.
32 Tämän perusteella Sąd Rejonowy dla Warszawy – Śródmieścia w Warszawie on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kyseisen asetuksen säännöksiä sovelletaan tuomioistuimen toimivallan määrittämiseen sellaisen kanteen osalta, joka on nostettu sellaista kuluttajaa vastaan, jonka asuinpaikka on tuntematon, joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen ja josta yhtäältä tiedetään, että hänen viimeisin tunnettu asuinpaikkansa oli jäsenvaltiossa, ja josta toisaalta on luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, ettei hän enää asu kyseisessä jäsenvaltiossa, mutta josta ei ole luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, että hän on poistunut unionin alueelta ja palannut siihen valtioon, jonka kansalainen hän on?
2) Onko [asetuksen N:o 1215/2012] 26 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että kuluttajalle, jonka asuinpaikka on tuntematon, jäsenvaltion kansallisen oikeuden mukaisesti määrätyn edunvalvojan vastaaminen asiassa on rinnastettavissa kyseisen kuluttajan vastaamiseen asiassa ja että jäsenvaltion tuomioistuimen voidaan katsoa olevan toimivaltainen, vaikka on olemassa luotettavia tietoja, jotka viittaavat siihen, ettei kuluttaja enää asu kyseisessä jäsenvaltiossa?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Alustavat huomautukset
33 Ensinnäkin on huomautettava, että siltä osin kuin asetuksella N:o 1215/2012 on kumottu ja korvattu tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 22.12.2000 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 44/2001 (EYVL 2001, L 12, s. 1), jolla puolestaan korvattiin tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehty yleissopimus (EYVL 1972, L 299, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna peräkkäisillä yleissopimuksilla uusien jäsenvaltioiden liittymisestä tähän yleissopimukseen, unionin tuomioistuimen tekemä tulkinta näiden viimeksi mainittujen oikeudellisten välineiden säännöksistä ja määräyksistä koskee myös asetusta N:o 1215/2012, mikäli näiden säännösten ja määräysten voidaan katsoa ”vastaavan toisiaan” (tuomio 9.7.2020, Verein für Konsumenteninformation, C‑343/19, EU:C:2020:534, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Toiseksi on todettava, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa sekä ennakkoratkaisupyynnön perusteluissa että itse kysymyksissä vaihtoehtoisesti pääasian vastaajan asuinpaikkaan ja kotipaikkaan.
35 On kuitenkin huomattava, että asetuksessa N:o 1215/2012 viitataan ainoastaan vastaajan kotipaikan käsitteeseen, joka on yleinen liityntäperuste, jonka perusteella voidaan todeta tuomioistuimen kansainvälinen toimivalta kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
36 Kuten tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehtyä yleissopimusta koskevasta Jenardin selvityksestä (EYVL 1979, C 59, s. 1), jonka kotipaikan määrittämistä koskevat huomautukset pätevät myös asetuksen N:o 1215/2012 tulkintaan, nimenomaisesti ilmenee, unionin lainsäätäjän päätöstä soveltaa vastaajan kotipaikkaa koskevaa perustetta eikä vastaajan asuinpaikkaa koskevaa perustetta tai samanaikaisesti näitä kahta perustetta on perusteltu tarpeella välttää se, että toimivaltaisia tuomioistuimia on useita.
37 Asetuksessa N:o 1215/2012 ei tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden täytäntöönpanosta yksityisoikeuden alalla 27.9.1968 tehdyn yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna, ja asetuksen N:o 44/2001 tavoin määritellä tätä kotipaikan käsitettä. Näin ollen asetuksen N:o 1215/2012 62 artiklan 1 kohdassa viitataan sen jäsenvaltion lainsäädäntöön, jonka tuomioistuimessa asia on pantu vireille, sen määrittämiseksi, onko asianosaisella kotipaikka tässä jäsenvaltiossa. Asetuksen N:o 1215/2012 62 artiklan 2 kohdassa säädetään, että ”jos asianosaisella ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, jonka tuomioistuimessa asia on vireillä, tuomioistuimen on sovellettava toisen jäsenvaltion lakia ratkaistessaan, onko asianosaisella kotipaikka tuossa jäsenvaltiossa”.
38 Kaikkien edellä todettujen seikkojen perusteella on huomattava, että ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on todeta, onko se toimivaltainen ratkaisemaan pääasian, ottamalla huomioon kotipaikan käsite, sellaisena kuin se on vahvistettu Puolan oikeudessa.
Ensimmäinen kysymys
39 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että kun vastaajan, joka on kolmannen valtion kansalainen ja kuluttaja, viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, ja kun tämä tuomioistuin ei kykene selvittämään kyseisen vastaajan nykyistä kotipaikkaa eikä sillä ole käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voisi päätellä, että vastaajan kotipaikka todella on toisen jäsenvaltion alueella tai unionin alueen ulkopuolella, toimivalta tutkia tämä oikeusriita määräytyy sen jäsenvaltion lain mukaan, johon kyseinen tuomioistuin kuuluu.
40 On huomautettava, että asetuksella N:o 1215/2012 pyritään yhtenäistämään tuomioistuimen toimivaltaa siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa koskevat säännöt sellaisilla toimivaltasäännöillä, joiden ennustettavuus on hyvä. Kyseisellä asetuksella tavoitellaan näin ollen oikeusvarmuutta vahvistamalla unioniin sijoittautuneiden henkilöiden oikeussuojaa siten, että kantaja kykenee vaivattomasti yksilöimään sen tuomioistuimen, jonka käsiteltäväksi hän voi saattaa asiansa, ja vastaaja kykenee kohtuullisesti ennakoimaan, missä tuomioistuimessa häntä vastaan voidaan nostaa kanne (tuomio 4.10.2018, Feniks, C‑337/17, EU:C:2018:805, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
41 Asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos vastaajalla ei ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, kunkin jäsenvaltion tuomioistuinten toimivalta määräytyy kyseisen valtion lain mukaisesti, jollei kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan, 21 artiklan 2 kohdan sekä 24 ja 25 artiklan säännöksistä muuta johdu.
42 Siltä osin kuin asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisessä asetuksessa vahvistettujen tuomioistuimen toimivaltaa koskevien yhtenäisten sääntöjen sijaan voidaan soveltaa kunkin jäsenvaltion oikeussääntöjä, tämän säännöksen soveltamisen perustana olevaa lähtökohtaa eli sitä, ettei vastaajalla ole kotipaikkaa jäsenvaltiossa, on tulkittava suppeasti.
43 Tällainen suppea tulkinta on sitäkin perustellumpi, jos vastaaja on kuluttaja ja saa siten asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan mukaisesti vahvempaa suojaa siinä säädetyllä erityistä toimivaltaa koskevalla säännöllä sen jäsenvaltion tuomioistuinten hyväksi, jonka alueella hänen kotipaikkansa on. Ei voida sulkea pois sitä, että tällainen kuluttaja voi joutua vaaraan menettää tämän suojan, jos sovelletaan kansallisen lain toimivaltaa koskevia sääntöjä.
44 Tästä syystä unionin tuomioistuin on katsonut, että jos vastaajana olevan kuluttajan, joka on jäsenvaltion kansalainen, kotipaikka on tuntematon, asetuksen N:o 44/2001 4 artiklan 1 kohtaa, jonka sanamuoto vastaa sisällöllisesti asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa, sovelletaan vain, jos kansallisella tuomioistuimella on käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voi katsoa, että kyseisen vastaajan kotipaikka todella on unionin alueen ulkopuolella (ks. vastaavasti tuomio 17.11.2011, Hypoteční banka, C‑327/10, EU:C:2011:745, 42 kohta ja tuomio 15.3.2012, G, C‑292/10, EU:C:2012:142, 42 kohta).
45 Unionin tuomioistuin on sitä vastoin katsonut, että kun kansallisella tuomioistuimella ei ole käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voisi katsoa, että vastaajana olevan kuluttajan kotipaikka todella on unionin alueen ulkopuolella, eikä se kykene selvittämään kuluttajan kotipaikkaa, asetuksen N:o 44/2001 16 artiklan 2 kohdassa, josta on tullut asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohta, jonka mukaan toisen sopimuspuolen on nostettava kanne kyseessä olevaa kuluttajaa vastaan sen jäsenvaltion tuomioistuimissa, jossa kuluttajalla on kotipaikka, säädetty erityistä toimivaltaa koskeva sääntö koskee myös kyseisen kuluttajan viimeistä tiedossa olevaa kotipaikkaa (ks. vastaavasti tuomio 17.11.2011, Hypoteční banka, C‑327/10, EU:C:2011:745, 42 kohta).
46 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, sovelletaanko tämän tuomion 44 ja 45 kohdassa mainittua oikeuskäytäntöä myös pääasiassa kyseessä olevan kaltaisessa tilanteessa, jossa kanne nostetaan sellaista kuluttajaa vastaan, joka ei ole jäsenvaltion kansalainen vaan kolmannen maan kansalainen ja jonka viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, ilman, että voitaisiin varmuudella osoittaa, että kyseinen kuluttaja on poistunut tältä alueelta toiseen jäsenvaltioon tai että hän on poistunut unionin alueelta.
47 Tältä osin on huomattava, että kuten tämän tuomion 35 kohdassa tuodaan esiin, asetus N:o 1215/2012 perustuu vastaajan kotipaikkaa eikä tämän kansalaisuutta koskevaan kriteeriin. Kyseisen asetuksen 4 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kanne henkilöä vastaan, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, nostetaan hänen kansalaisuudestaan riippumatta kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimissa.
48 Näin ollen tämän tuomion 45 kohdassa tarkoitettua toimivaltasääntöä, joka perustuu vastaajana olevan kuluttajan viimeiseen tiedossa olevaan kotipaikkaan jäsenvaltion alueella, sovelletaan kyseisen kuluttajan kansalaisuudesta riippumatta.
49 Edellä esiin tuotujen seikkojen perusteella ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että asetuksen N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että kun vastaajan, joka on kolmannen valtion kansalainen ja joka on kuluttaja, viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, ja kun tämä tuomioistuin ei kykene selvittämään kyseisen vastaajan nykyistä kotipaikkaa eikä sillä ole käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voisi päätellä, että vastaajan kotipaikka todella on toisen jäsenvaltion alueella tai Euroopan unionin alueen ulkopuolella, toimivalta ratkaista kyseinen oikeusriita ei määräydy sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa kyseinen tuomioistuin sijaitsee, vaan kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jonka mukaan toimivalta tällaisen oikeusriidan ratkaisemiseen on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa kyseisen vastaajan viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on.
Toinen kysymys
50 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään lähinnä, onko asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 ja 2 kohtaa tulkittava siten, että edunvalvojan, jonka kansallinen tuomioistuin on nimennyt edustamaan vastaajana olevaa kuluttajaa, joka on poissa ja jonka nykyinen kotipaikka ei ole tiedossa, vastaaminen asiassa vastaa kyseisen kuluttajan vastaamista asiassa kyseisessä tuomioistuimessa, minkä perusteella voidaan olettaa, että mainittu tuomioistuin on kansainvälisesti toimivaltainen.
51 Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 1215/2012 26 artikla sisältyy sen II luvun 7 jaksoon, jonka otsikko on ”Tuomioistuimen toimivaltaa koskeva sopimus”.
52 Kyseisen asetuksen 26 artiklan 1 kohdassa säädetään tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta säännöstä, joka perustuu siihen, että vastaaja vastaa asiassa, kaikkien sellaisten oikeusriitojen osalta, joissa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta ei perustu kyseisen asetuksen muihin säännöksiin, lukuun ottamatta riita-asioita, jotka kuuluvat saman asetuksen 24 artiklan mukaisen yksinomaista toimivaltaa koskevan säännön soveltamisalaan ja joissa vastaajan vastaaminen asiassa ei johda tuomioistuimen toimivaltaa koskevaan sopimukseen.
53 Asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 2 kohdassa asetetaan tuomioistuimelle, joka katsoo olevansa toimivaltainen kyseisen artiklan 1 kohdan nojalla, velvollisuus tiedon antamiseen vakuutus-, kuluttaja- ja työsopimuksia koskevissa asioissa heikommalle osapuolelle ennen kuin se toteaa olevansa toimivaltainen. Kun vastaajana oleva kuluttaja vastaa muussa tuomioistuimessa kuin siinä, jossa hänen kotipaikkansa on ja joka on toimivaltainen asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohdan nojalla, asiaa käsittelevän tuomioistuimen on varmistuttava siitä, että kuluttajalle on annettu tietoa hänen oikeudestaan kiistää tuomioistuimen toimivalta ja vastaamisen seurauksista.
54 Edellä esitetystä seuraa, että kysymys tuomioistuimen toimivaltaa koskevasta sopimuksesta, joka perustuu siihen, että vastaajana oleva kuluttaja tai tarvittaessa hänen edunvalvojansa vastaa asiassa, tulee esiin ainoastaan tilanteessa, jossa asiaa käsittelevän tuomioistuimen toimivalta käsitellä kyseistä riita-asiaa perustuu vain asetuksen N:o 1215/2012 26 artiklan 1 kohdan säännöksiin.
55 Kuten ensimmäiseen kysymykseen annetusta vastauksesta ilmenee, nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin perustaa toimivaltansa asetuksen N:o 1215/2012 18 artiklan 2 kohtaan kyseisen kuluttajan viimeisen tunnetun kotipaikan tuomioistuimena, koska se ei kykene selvittämään kuluttajan kotipaikkaa ja koska ei ole todisteita siitä, että kyseinen kuluttaja olisi tosiasiallisesti poistunut unionin alueelta.
56 Kun otetaan huomioon ensimmäiseen kysymykseen annettu vastaus, toiseen kysymykseen ei ole tarpeen vastata.
Oikeudenkäyntikulut
57 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (yhdeksäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla 12.12.2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 6 artiklan 1 kohtaa
on tulkittava siten, että
kun vastaajan, joka on kolmannen valtion kansalainen ja joka on kuluttaja, viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jonka tuomioistuimen käsiteltäväksi asia on saatettu, ja kun tämä tuomioistuin ei kykene selvittämään kyseisen vastaajan nykyistä kotipaikkaa eikä sillä ole käytettävissään todisteita, joiden perusteella se voisi päätellä, että vastaajan kotipaikka todella on toisen jäsenvaltion alueella tai Euroopan unionin alueen ulkopuolella, toimivalta ratkaista kyseinen oikeusriita ei määräydy sen jäsenvaltion lain mukaan, jossa kyseinen tuomioistuin sijaitsee, vaan kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti, jonka mukaan toimivalta tällaisen oikeusriidan ratkaisemiseen on sen jäsenvaltion tuomioistuimella, jossa kyseisen vastaajan viimeinen tiedossa oleva kotipaikka on.
Allekirjoitukset