Asia T‑259/15 R

(julkaistu otteina)

SA Close

ja

Cegelec

vastaan

Euroopan parlamentti

Välitoimet – Julkiset rakennusurakat – Tarjouspyyntömenettely – Energiakeskuksen rakentaminen – Tarjoajan tarjouksen hylkääminen ja päätös sopimuksen tekemisestä toisen tarjoajan kanssa – Täytäntöönpanon lykkäyspyyntö – Kiireellisyyden puuttuminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen presidentin määräys 15.6.2015

Väliaikainen oikeussuoja – Täytäntöönpanon lykkääminen – Lykkäämisedellytykset – Kiireellisyys – Arviointi julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevissa asioissa – Vakava vahinko – Seikka, joka muodostaa riittävän ilmeisen ja vakavan lainvastaisuuden erityisen painavan fumus boni jurisin tapauksessa – Edellytys – Välitoimihakemuksen esittäminen odotusajan aikana ennen sopimuksen tekemistä valitun tarjoajan kanssa

(SEUT 278 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla: komission asetuksen N:o 1268/2012 171 artiklan 1 kohta)

Julkisten hankintojen alan välitoimihakemusten osalta hylätyn tarjoajan on yleensä ylivoimaisen vaikea kyetä täyttämään korjaamattoman vahingon syntymisen osoittamista koskeva vaatimus. Näin ollen hylättyä tarjoajaa ei voida vaatia osoittamaan, että hänen välitoimihakemuksensa hylkääminen saattaisi aiheuttaa hänelle korjaamatonta vahinkoa, kunhan hän onnistuu osoittamaan, että on olemassa erityisen vakava fumus boni juris, koska muussa tapauksessa heikennettäisiin tarpeettoman paljon ja perusteettomasti tehokkaita oikeussuojakeinoja, joihin hänellä on oikeus Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan nojalla.

Tätä kiireellisyyttä koskevan vaatimuksen täyttymisen arvioimiseen sovellettavien edellytysten lieventämistä, joka on perusteltavissa oikeudella tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, ei voida kuitenkaan käyttää rajattomasti, koska hävinneen tarjoajan intressit ja hankintaviranomaisen ja valitun tarjoajan intressit on sovitettava yhteen. Tästä seuraa, että lieventäminen on mahdollista vain sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa siltä osin kuin asetuksen N:o 966/2012 soveltamissäännöistä annetun asetuksen N:o 1268/2012 171 artiklan 1 kohdassa säädettyä sopimuksen allekirjoittamista edeltävää odotusaikaa – joka on tilanteen mukaan 10 tai 14 kalenteripäivää – on noudatettu. Jos hankintaviranomainen on tehnyt sopimuksen valitun tarjoajan kanssa sen jälkeen kun tämä odotusaika on kulunut ja ennen välitoimihakemuksen esittämispäivää, edellä mainittu lieventäminen ei ole enää perusteltua. Jos näet tämä odotusaika – joka estää hankintaviranomaista siirtymästä sopimuksentekovaiheeseen ennen kuin se on kulunut ja jolla pyritään antamaan asianosaisille mahdollisuus riitauttaa julkista rakennusurakkaa koskevan sopimuksen tekemistä koskeva päätös tuomioistuimessa ennen kuin sopimus tehdään – on tosiasiallisesti päättynyt ennen sopimuksen tekemistä, sitä, että hävinneelle tarjoajalle annetaan myöhemmin mahdollisuus vaatia ainoastaan vahingonkorvausta unionin tuomioistuimessa, ei voida pitää tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkauksena.

Sitä paitsi odotusaika voi antaa asianosaisille mahdollisuuden riitauttaa sopimuksen tekemisestä tehty päätös tuomioistuimessa ennen sopimuksen tekemistä vain siinä tapauksessa, että näillä asianosaisilla on käytettävissään riittävät tiedot sopimuksen tekemisestä tehdyn päätöksen mahdollisen lainvastaisuuden toteamiseksi. Jotta ei loukattaisi tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevaan oikeuteen liittyvää periaatetta, ei voida katsoa, että odotusaikaa olisi noudatettu sellaisissa olosuhteissa, joissa mahdollisuutta nostaa kanne, johon liittyy välitoimihakemus, ennen sopimuksen tekemistä ei ole tosiasiallisesti ollut olemassa sen vuoksi, että hävinneellä tarjoajalla ei ole ollut tämän odotusajan kuluessa käytettävissään riittäviä tietoja, joiden perusteella se olisi voinut nostaa kanteen ja esittää välitoimihakemuksen. Kun kuitenkin otetaan huomioon oikeusvarmuuden periaatteen asettamat vaatimukset, tämä poikkeus odotusajan puhtaasti mekaanisesta soveltamisesta on kuitenkin varattava poikkeustapauksille, joissa hävinneellä tarjoajalla ei ole ollut mitään syytä katsoa, että sopimuksen tekemistä koskevaa päätöstä olisi rasittanut lainvastaisuus ennen sopimuksen tekemistä valitun tarjoajan kanssa.

(ks. 36–38 ja 41–43 kohta)