Asia T‑260/11

Espanjan kuningaskunta

vastaan

Euroopan komissio

Kalastus – Vesiluonnonvarojen säilyttäminen – Espanja on ylittänyt vuodelle 2010 myönnetyt makrillikiintiöt alueilla VIIIc, IX ja X ja CECAF-alueella 34.1.1 sijaitsevilla Euroopan unionin vesillä – Vuosille 2011–2015 myönnettyihin kalastuskiintiöihin tehtävät vähennykset – Puolustautumisoikeudet – Oikeusvarmuus – Luottamuksensuoja – Yhdenvertainen kohtelu

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 18.6.2014

1.      Kalastus – Meren luonnonvarojen säilyttäminen – Pyyntikiintiöjärjestelmä – Tietylle vuodelle myönnettyihin kiintiöihin aiempien vuosien kiintiöiden ylittämisen vuoksi tehtävät vähennykset – Asetuksen N:o 1224/2009 105 artikla – Komission velvollisuudet ja harkintavalta

(Neuvoston asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklan 1, 2 ja 6 kohta; neuvoston asetuksen N:o 2371/2002 30 artikla)

2.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Puolustautumisoikeudet – Noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä – Ulottuvuus

3.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Edellytykset – Hallintoviranomaisten täsmälliset vakuuttelut

4.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Luottamuksensuoja – Rajat – Yhteinen kalastuspolitiikka – Säännöstön mukauttaminen taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan – Luottamuksensuojan periaatteeseen vetoamisen mahdottomuus – Luottamuksensuojan epääminen henkilöltä, joka on selvästi rikkonut voimassa olevaa lainsäädäntöä

(Neuvoston asetus N:o 23/2010; komission asetus N:o 165/2011)

5.      Euroopan unionin oikeus – Periaatteet – Yhdenvertainen kohtelu – Käsite – Mainittua periaatetta ei loukata silloin, jos tosiseikoiltaan ja oikeudellisilta seikoiltaan erilaisia ja siten toisiinsa rinnastumattomia tilanteita käsitellään eri tavalla

1.      Ilmaisun ˮvoidaanˮ käyttäminen yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklan 6 kohdassa osoittaa yhtäältä, että komissiolla on harkintavalta sen periaatteellisen kysymyksen suhteen, onko tulevien kalastuskiintiöiden vähentämistoimiin siinä tapauksessa, että jäsenvaltio on ylittänyt tietyn vuoden kiintiönsä, sovellettavia yksityiskohtaisia sääntöjä koskeva ehdotus saatettava vesiluonnonvarojen säilyttämisestä ja kestävästä hyödyntämisestä yhteisessä kalastuspolitiikassa annetun asetuksen N:o 2371/2002 30 artiklalla perustetun kalastus- ja vesiviljelyalan komitean käsiteltäväksi, ja toisaalta, että tällainen harkintavalta käsittää myös komission mahdollisuuden valita tätä tarkoitusta varten sopivimman mainitun asetuksen kattamista eri aiheista ja välineistä. Niinpä jäsenvaltio lähtee virheellisestä olettamuksesta, jos se väittää, että komission olisi pitänyt säätää soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä voidakseen käyttää sen käyttöön kyseisen asetuksen 105 artiklan 1 ja 2 kohdassa annettuja välineitä.

Sen sijaan mainitun asetuksen 105 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan komission sidottu toimivalta siinä mielessä, että jos se on todennut jäsenvaltion ylittäneen kalastuskiintiönsä, sen on alennettava mainitun jäsenvaltion tulevia kiintiöitä. Samoin saman asetuksen 105 artiklan 2 kohdassa ei myöskään anneta komissiolle harkintavaltaa tällaisen kiintiön ylittämisen seurauksista tiettynä vuonna vaan velvoitetaan se alentamaan seuraavana vuonna tai seuraavina vuosina kiintiönsä ylittäneen jäsenvaltion käytettävissä olevaa kiintiötä soveltamalla todettua kiintiön ylitystä vastaavaa etukäteen määritettyä kerrointa. Tästä seuraa, että suoritettavien vähennysten kokonaismäärä perustuu täsmälliseen laskelmaan, jonka muuttujat – liikakalastuksen laajuus ja kerroin – on konkreettisesti määritetty kyseisessä säännöksessä itsessään, minkä seurauksena komissiolla ei ole lainkaan harkintavaltaa niiden enimmäismäärän määrittämisessä.

Tästä seuraa, että asetuksen N:o 1224/2009 105 artiklan 1 ja 2 kohdan säännökset, ja varsinkin tehtävien vähennysten yhteismäärän laskemista koskevat säännökset, ovat riittävän selkeitä, täsmällisiä ja ehdottomia ja näin ollen sellaisia, joita komissio voi soveltaa välittömästi.

(ks. 40, 41, 44 ja 45 kohta)

2.      Oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana kantansa hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti. Kyseistä periaatetta on näin ollen kunnioitettava sekä silloin, kun ei ole olemassa mitään erityistä lainsäädäntöä, että silloin, kun on olemassa lainsäädäntöä, jossa itsessään ei oteta huomioon mainittua periaatetta. Tilanteissa, joissa unionin toimielimillä on harkintavaltaa, unionin oikeusjärjestyksessä myönnettyjen takeiden noudattaminen hallinnollisissa menettelyissä on tärkeydeltään entistä perustavanlaatuisempaa.

Niinpä kuulluksi tulemista koskevan oikeuden soveltamisala on avoin silloin, kun hallintoviranomainen aikoo tehdä epäedullisen toimen eli toimen, joka saattaa vaikuttaa epäedullisesti kyseessä olevan yksityisen tai jäsenvaltion intresseihin, eikä kyseisen oikeuden soveltaminen riipu sitä koskevan nimenomaisen johdetun oikeuden säännön olemassaolosta.

(ks. 62–64 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 84 kohta)

4.      Silloin, kun huolellinen ja järkevä talouden toimija voi ennakoida sellaisen unionin toimenpiteen toteuttamisen, joka voi vaikuttaa sen etuihin, se ei voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen, kun tällainen toimenpide toteutetaan. Lisäksi talouden toimijat eivät voi perustellusti luottaa sellaisen olemassa olevan tilanteen säilymiseen, jota voidaan muuttaa unionin toimielinten harkintavallan rajoissa, ja tämä pätee erityisesti yhteisen kalastuspolitiikan kaltaisella alalla, koska kyseisen politiikan tarkoitus edellyttää jatkuvaa sopeutumista taloudellisen tilanteen vaihtelujen mukaan. Lopuksi on vielä todettava, ettei henkilö, joka on selvästi rikkonut voimassa olevaa lainsäädäntöä, voi vedota luottamuksensuojan periaatteeseen.

(ks. 87 ja 88 kohta)

5.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 93 kohta)