Language of document :

Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.7.2018 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt korkein oikeus – Suomi) – Bosphorus Queen Shipping Ltd Corp. v. Rajavartiolaitos

(asia C-15/17)1

(Ennakkoratkaisupyyntö – Montego Bayn yleissopimus – 220 artiklan 6 kappale – Rantavaltion toimivalta – Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita kansainvälisen oikeuden määräyksiä – Direktiivi 2005/35/EY – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen – 7 artiklan 2 kohta – Marpol 73/78 -yleissopimus – Öljypäästö talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevasta ulkomaalaisesta aluksesta – Olosuhteet, joissa rantavaltio voi ryhtyä oikeudellisiin toimiin ulkomaalaista alusta kohtaan – Merenkulun vapaus – Meriympäristön suojelu – Rantaviivalle tai tähän liittyville eduille tai aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroille aiheutuva huomattava vahinko tai sen vaara – Selvät objektiiviset todisteet)

Oikeudenkäyntikieli: suomi

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Korkein oikeus

Pääasian asianosaiset

Hakija: Bosphorus Queen Shipping Ltd Corp.

Vastapuoli: Rajavartiolaitos

Tuomiolauselma

Montego Bayssa 10.12.1982 allekirjoitetun Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista, 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 21.10.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/123/EY, 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että niihin sisältyvällä ilmaisulla ”selviä objektiivisia todisteita” tarkoitetaan paitsi todisteita syyllistymisestä rikkomukseen myös todisteita tämän rikkomuksen seurauksista.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleeseen ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvää käsitettä ”rantaviiva tai tähän liittyvät edut” on tulkittava siten, että niillä on lähtökohtaisesti sama merkitys kuin väliintulosta öljynsaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä Brysselissä 29.11.1969 tehdyn yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohtaan ja 2 artiklan 4 kohtaan sisältyvällä käsitteellä ”rannikko tai rannikkoon liittyvät edut” ja että kyseistä 220 artiklan 6 kappaletta sovelletaan myös rantavaltion aluemeren elottomiin luonnonvaroihin ja sen talousvyöhykkeen kaikkiin luonnonvaroihin.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että rantavaltion aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroilla tarkoitetaan näissä määräyksissä sekä hyödynnettäviä lajeja että hyödynnettäviin lajeihin liittyviä tai niistä riippuvaisia lajeja, kuten esimerkiksi hyödynnettävien lajien ravintonaan käyttämiä kasvi- ja eläinlajeja.

Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 5 kappaleeseen sisältyvää käsitettä ”merkittävä pilaantuminen” ei lähtökohtaisesti ole otettava huomioon sovellettaessa tämän yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti arvioitaessa rikkomuksen seurauksia sellaisina kuin ne määritellään näissä säännöissä.

Arvioitaessa rikkomuksen seurauksia, sellaisina kuin ne on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleessa ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohdassa, on otettava huomioon kaikki ne seikat, joilla voidaan osoittaa, että rantavaltion oikeushyville ja niihin liittyville eduille on aiheutunut vahinkoa tai sen vaaraa, ja arvioida, kuinka suuri vahinko tai sen vaara näille oikeushyville tai eduille on aiheutettu, ottaen huomioon erityisesti

vahingoittamisen kohdistuminen samanaikaisesti useampiin tai jopa kaikkiin näistä oikeushyvistä ja niihin liittyvistä eduista sekä rantavaltion haavoittuvuuden erot sen eri oikeushyvien ja niihin liittyvien etujen vahingoittamisen yhteydessä

päästöjen ennakoitavissa olevat haitalliset seuraukset näiden oikeushyvien ja niihin liittyvien etujen kannalta käyttäen perustana käytettävissä olevien tieteellisten tietojen lisäksi myös kyseessä oleviin päästöihin sisältyvän haitallisen aineen tai tällaisten aineiden luonnetta sekä näiden päästöjen määrää, leviämissuuntaa, leviämisnopeutta ja niiden leviämisen kestoaikaa.

Itämeren alueen maantieteelliset ja ekologiset erityispiirteet ja herkkyys vaikuttavat Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleen ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytyksiin siltä osin kuin on kyse rikkomuksen määrittelystä ja oikeudellisesta luonnehdinnasta sekä myös, muttei kuitenkaan automaattisesti, sen vahingon laajuuden arviointiin, joka kyseisestä rikkomuksesta on aiheutunut rantavaltion oikeushyville ja niihin liittyville eduille.

Direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta toteuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tämän direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa mainitut, kun viimeksi mainittua säännöstä sovelletaan, mutta rantavaltioilla on oikeus ryhtyä muihin toimenpiteisiin, jotka ulottuvuudeltaan vastaavat mainitussa 220 artiklan 6 kappaleessa määrättyjä toimenpiteitä.

____________

1 EUVL C 86, 20.3.2017.