Language of document : ECLI:EU:C:2018:557

Asia C-15/17

Bosphorus Queen Shipping Ltd Corp.

vastaan

Rajavartiolaitos

(Ennakkoratkaisupyyntö – Korkein oikeus)

Ennakkoratkaisupyyntö – Montego Bayn yleissopimus – 220 artiklan 6 kappale – Rantavaltion toimivalta – Unionin tuomioistuimen toimivalta tulkita kansainvälisen oikeuden määräyksiä – Direktiivi 2005/35/EY – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen – 7 artiklan 2 kohta – Marpol 73/78 ‑yleissopimus – Öljypäästö talousvyöhykkeellä kauttakulussa olevasta ulkomaalaisesta aluksesta – Olosuhteet, joissa rantavaltio voi ryhtyä oikeudellisiin toimiin ulkomaalaista alusta kohtaan – Merenkulun vapaus – Meriympäristön suojelu – Rantaviivalle tai tähän liittyville eduille tai aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroille aiheutuva huomattava vahinko tai sen vaara – Selvät objektiiviset todisteet

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 11.7.2018

1.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Unionia sitova kansainvälinen yleissopimus – Unionin allekirjoittaman ja hyväksymän yleissopimuksen määräysten tulkitseminen kuuluu toimivaltaan – Vuoden 1982 merioikeusyleissopimus (Montego Bayn yleissopimus)

(SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

2.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansainvälinen yleissopimus, joka ei sido unionia – Kansainvälinen yleissopimus alusten aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä (Marpol 73/78 yleissopimus) – Unionin johdetun oikeuden säännösten, jotka kuuluvat yleissopimuksen soveltamisalaan, tulkitseminen kuuluu toimivaltaan

(SEUT 267 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

3.        Ennakkoratkaisukysymykset – Unionin tuomioistuimen toimivalta – Rajat – Kansainvälinen yleissopimus, joka ei sido unionia – Kansainvälinen yleissopimus väliintulosta öljynsaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä ei kuulu toimivaltaan

(SEUT 267 artikla)

4.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Selvät objektiiviset todisteet rikkomuksesta – Käsite

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

5.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Rikkomus, josta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion rantaviivalle tai tähän liittyville eduille – Käsite ”rantaviiva tai tähän liittyvät edut”

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

6.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Vahinko, joka aiheutuu rantavaltion aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroille – Luonnonvarojen käsite – Laaja tulkinta

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

7.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Rikkomus, josta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion rantaviivalle tai tähän liittyville eduille – Rikkomuksen seurausten arviointi – Vuoden 1982 merioikeusyleissopimuksessa (Montego Bayn yleissopimus) tarkoitetulla merkittävän pilaantumisen käsitteellä ei ole merkitystä

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

8.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Rikkomus, josta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion rantaviivalle tai tähän liittyville eduille – Rikkomuksen seurausten arviointi – Arviointiperusteet

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

9.        Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Edellytykset – Rikkomus, josta aiheutuu tai uhkaa aiheutua vahinkoa asianomaisen jäsenvaltion rantaviivalle tai tähän liittyville eduille – Rikkomuksen seurausten arviointi – Asianomaisen merialueen ominaispiirteiden huomioon ottaminen – Rajat

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohta)

10.      Liikenne – Merikuljetukset – Alusten aiheuttama ympäristön pilaantuminen ja säännösten rikkomisesta määrättävät seuraamukset – Direktiivi 2005/35 – Rantavaltioiden täytäntöönpanotoimet – Aluksen pidättäminen – Jäsenvaltiolla ei ole mahdollisuutta toteuttaa tiukempia toimenpiteitä kansainvälisen oikeuden mukaisesti

(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 1 artiklan 2 kohta ja 7 artiklan 2 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 44 ja 49 kohta)

2.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 45 kohta)

3.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 46 kohta)

4.      Montego Bayssa 10.12.1982 allekirjoitetun Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja alusten aiheuttamasta ympäristön pilaantumisesta ja pilaamisrikoksista määrättävistä seuraamuksista, myös rikosoikeudellisista seuraamuksista, 7.9.2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/35/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 21.10.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/123/EY, 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että niihin sisältyvällä ilmaisulla ”selviä objektiivisia todisteita” tarkoitetaan paitsi todisteita syyllistymisestä rikkomukseen myös todisteita tämän rikkomuksen seurauksista.

Näin ollen on ilmeistä, että Montego Bayn yleissopimuksen laatijoiden tarkoituksena on ollut antaa rantavaltiolle oikeus ryhtyä tällaiseen erityisen ankaraan toimenpiteeseen silloin, kun yhtäältä aluksen tekemä rikkomus aiheuttaa rantavaltiolle huomattavaa vahinkoa tai sen vaaraa ja toisaalta kyseessä oleva alus on osoittautunut tällaisen rikkomuksen tekijäksi. Koska nämä kaksi edellytystä ovat samanarvoisia ja kumulatiivisia, Montego Bayn yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta on tulkittava siten, että siinä määrätään, että rantavaltion oikeus toimenpiteisiin edellyttää selvien objektiivisten todisteiden olemassaoloa sekä siitä, että kyseessä oleva alus on tehnyt tämän yleissopimuksen 220 artiklan 3 kappaleessa tarkoitetun rikkomuksen, että tästä rikkomuksesta asianomaiselle rantavaltiolle aiheutuvasta huomattavasta vahingosta tai huomattavan vahingon vaarasta.

(ks. 61, 62 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

5.      Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleeseen ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaan sisältyvää käsitettä ”rantaviiva tai tähän liittyvät edut” on tulkittava siten, että niillä on lähtökohtaisesti sama merkitys kuin väliintulosta öljynsaastuntaonnettomuuksissa aavalla merellä Brysselissä 29.11.1969 tehdyn yleissopimuksen 1 artiklan 1 kohtaan ja 2 artiklan 4 kohtaan sisältyvällä käsitteellä ”rannikko tai rannikkoon liittyvät edut” ja että kyseistä 220 artiklan 6 kappaletta sovelletaan myös rantavaltion aluemeren elottomiin luonnonvaroihin ja sen talousvyöhykkeen kaikkiin luonnonvaroihin.

(ks. 79 kohta ja tuomiolauselman 2 kohta)

6.      Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että rantavaltion aluemeren tai talousvyöhykkeen luonnonvaroilla tarkoitetaan näissä määräyksissä sekä hyödynnettäviä lajeja että hyödynnettäviin lajeihin liittyviä tai niistä riippuvaisia lajeja, kuten esimerkiksi hyödynnettävien lajien ravintonaan käyttämiä kasvi- ja eläinlajeja.

On syytä todeta, että Montego Bayn yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleessa tarkoitetaan vahinkoa tai sen vaaraa, joka aiheutuu rantavaltion aluemeren tai talousvyöhykkeen kaikille luonnonvaroille. Tätä määräystä on siten tulkittava tältä osin laajasti, kuten jo sen sanamuodosta ilmenee, eikä siinä ole katsottava jätettävän joitakin luonnonvaroja tämän määräyksen ulkopuolelle.

(ks. 81 ja 84 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)

7.      Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 5 kappaleeseen sisältyvää käsitettä ”merkittävä pilaantuminen” ei lähtökohtaisesti ole otettava huomioon sovellettaessa tämän yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaletta ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti arvioitaessa rikkomuksen seurauksia sellaisina kuin ne määritellään näissä säännöissä.

Vaikka rantavaltion ”tähän liittyvien” etujen suojaaminen tuleekin yleensä merkitykselliseksi pilaantumistapauksissa, on syytä todeta, että vuoden 1969 yleissopimuksen 2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetaan kuitenkin erityisesti tällaisesta pilaantumisesta aiheutuvia rannikkovaltioon kohdistuvia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä haittoja eli tarkemmin sanottuna sitä, että ensinnäkin meren rannikolla asuvan väestön harjoittamille meren käyttöön liittyville elinkeinoille, jotka muodostavat olennaisen toimeentulokeinon tälle väestölle, ja toiseksi rannikkoalueen matkailutoiminnalle ja kolmanneksi rannikkoväestön terveydelle ja hyvinvoinnille aiheutuu vakava vahinko tai sen vaara. Tämä vertailu osoittaa, että Montego Bayn yleissopimuksen 220 artiklan 5 kappaleen ja sen 220 artiklan 6 kappaleen välillä on olennaisia eroja. Yhtäältä nimittäin kyseisen 220 artiklan 5 kappaleen tarkoitus ei Montego Bayn yleissopimuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisesti tulkittuna ole suojella erityisesti rantavaltion oikeushyviä ja niihin liittyviä etuja, eikä rantavaltion toisaalta tarvitse osoittaa näihin etuihin kohdistuvan ”vakavan vahingon” olemassaoloa.

(ks. 88–90 ja 92 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)

8.      Arvioitaessa rikkomuksen seurauksia, sellaisina kuin ne on määritelty Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleessa ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohdassa, on otettava huomioon kaikki ne seikat, joilla voidaan osoittaa, että rantavaltion oikeushyville ja niihin liittyville eduille on aiheutunut vahinkoa tai sen vaaraa, ja arvioida, kuinka suuri vahinko tai sen vaara näille oikeushyville tai eduille on aiheutettu, ottaen huomioon erityisesti

–        vahingoittamisen kohdistuminen samanaikaisesti useampiin tai jopa kaikkiin näistä oikeushyvistä ja niihin liittyvistä eduista sekä rantavaltion haavoittuvuuden erot sen eri oikeushyvien ja niihin liittyvien etujen vahingoittamisen yhteydessä

–        päästöjen ennakoitavissa olevat haitalliset seuraukset näiden oikeushyvien ja niihin liittyvien etujen kannalta käyttäen perustana käytettävissä olevien tieteellisten tietojen lisäksi myös kyseessä oleviin päästöihin sisältyvän haitallisen aineen tai tällaisten aineiden luonnetta sekä näiden päästöjen määrää, leviämissuuntaa, leviämisnopeutta ja niiden leviämisen kestoaikaa.

(ks. 102 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)

9.      Itämeren alueen maantieteelliset ja ekologiset erityispiirteet ja herkkyys vaikuttavat Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleen ja direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 7 artiklan 2 kohdan soveltamisedellytyksiin siltä osin kuin on kyse rikkomuksen määrittelystä ja oikeudellisesta luonnehdinnasta sekä myös, muttei kuitenkaan automaattisesti, sen vahingon laajuuden arviointiin, joka kyseisestä rikkomuksesta on aiheutunut rantavaltion oikeushyville ja niihin liittyville eduille.

Tältä osin Itämeri on julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 105 kohdassa toteamin tavoin kansainvälisesti tunnustettu erityisalueeksi, jolla on maantieteelliset erityispiirteet ja erityistä suojelua vaativa poikkeuksellisen herkkä ekosysteemi. On kuitenkin syytä muistuttaa, että Montego Bayn yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleen varsinaisena tarkoituksena ei ole varmistaa erityisalueen erityistä suojelua vaan suojata rantavaltion tiettyjä oikeushyviä ja etuja siitä riippumatta, onko tähän valtioon rajoittuva meri erityisalue vai ei.

(ks. 104, 106 ja 108 kohta sekä tuomiolauselman 6 kohta)

10.    Direktiivin 2005/35, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/123, 1 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että siinä ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta toteuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisia toimenpiteitä, jotka ovat tiukempia kuin tämän direktiivin 7 artiklan 2 kohdassa mainitut, kun viimeksi mainittua säännöstä sovelletaan, mutta rantavaltioilla on oikeus ryhtyä muihin toimenpiteisiin, jotka ulottuvuudeltaan vastaavat mainitussa 220 artiklan 6 kappaleessa määrättyjä toimenpiteitä.

Tämän tuomion 63 kohdan mukaan kyseisessä 220 artiklan 6 kappaleessa ilmaistaan Montego Bayn yleissopimuksella tavoiteltu pyrkimys luoda kaikilla merialueilla oikea tasapaino rantavaltioiden ja lippuvaltioiden intressien, jotka voivat olla keskenään ristiriidassa, välillä. Direktiivin 2005/35 7 artiklan 2 kohdassa ei siten voida katsoa annettavan rantavaltiolle oikeutta toteuttaa tiukempia kuin tässä artiklassa säädettyjä toimenpiteitä, sillä muussa tapauksessa rikottaisiin rantavaltion etujen ja lippuvaltion etujen välinen oikea tasapaino, johon Montego Bayn yleissopimuksen 220 artiklan 6 kappaleella pyritään. Tällainen tulkinta ei kuitenkaan voi estää rantavaltiota ryhtymästä toimenpiteisiin, jotka ulottuvuudeltaan vastaavat kyseisessä 220 artiklan 6 kappaleessa määrättyjä toimenpiteitä, sillä mainitussa artiklassa ei määrätä sallittujen toimenpiteiden tyhjentävästä luettelosta, mikä ilmenee siitä, että siinä käytetään ilmaisua ”muun muassa”.

(ks. 115–118 kohta ja tuomiolauselman 7 kohta)