JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JEAN RICHARD DE LA TOUR
9 päivänä maaliskuuta 2023 (1)
Asia C‑142/22
OE
vastaan
The Minister for Justice and Equality
(Ennakkoratkaisupyyntö – Supreme Court (ylin tuomioistuin, Irlanti))
Ennakkoratkaisupyyntö – Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa – Eurooppalainen pidätysmääräys – Puitepäätös 2002/584/YOS – 27 artikla – Erityissääntö – Syyte ennen luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta – Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suostumus – Pätemätön eurooppalainen pidätysmääräys – Vaikutukset suostumusta koskevaan pyyntöön – Kysymys, joka on ratkaistu lopullisesti luovuttamisesta tehdyllä päätöksellä
I Johdanto
1. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS,(2) sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS,(3) 27 artiklan 2 kohdassa vahvistetaan erityissääntö, jonka mukaan luovutettua henkilöä ei saa syyttää eikä tuomita tai muuten riistää häneltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
2. Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdasta ilmenee, että tämän artiklan 2 kohdan mukaista erityissääntöä ei sovelleta, jos henkilön luovuttanut täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksensa 4 kohdan mukaisesti siihen, että häntä syytetään, hänet tuomitaan tai häneltä riistetään vapaus ennen hänen luovuttamistaan tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
3. Nyt käsiteltävä ennakkoratkaisupyyntö edellyttää unionin tuomioistuimelta lähinnä päätöstä siitä, onko toteamus, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilö on luovutettu, on antanut viranomainen, joka ei ollut puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, jolloin sitä olisi siis pitänyt pitää tällä perusteella pätemättömänä, omiaan estämään suostumuksen antamisen, kun täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen käsiteltävänä on suostumusta koskeva pyyntö, joka koskee sitä, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisille annettaisiin lupa syyttää tätä henkilöä tai tuomita hänet ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
4. Ehdotan tässä ratkaisuehdotuksessa, että unionin tuomioistuin vastaisi, että tällainen eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyysperuste ei ole omiaan estämään sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa pyydetyn suostumuksen.
II Asiaa koskeva lainsäädäntö
A Unionin oikeus
5. Nyt käsiteltävän asian kannalta merkityksellisiä ovat puitepäätöksen 2002/584 1 artiklan 1 kohta, 6 artiklan 1 ja 2 kohta, 8 artiklan 1 kohta ja 27 artikla.
B Irlannin lainsäädäntö
6. Puitepäätös 2002/584 on otettu osaksi Irlannin lainsäädäntöä eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetulla lailla (European Arrest Warrant Act 2003), sellaisena kuin se on muutettuna.
7. Kyseisen lain 2 §:n 1 momentissa vahvistetaan muun muassa seuraavat määritelmät:
– ”oikeusviranomaisella” tarkoitetaan ”tuomaria tai muuta henkilöä, jolle on kyseessä olevan jäsenvaltion lainsäädännöllä annettu toimivalta suorittaa samoja tai vastaavia tehtäviä kuin ne, joita [Irlannin] tuomioistuimet suorittavat 33 §:n nojalla”. Supreme Court (ylin tuomioistuin, Irlanti) täsmentää, että kyseessä on eurooppalaisten pidätysmääräysten antamista koskeva tehtävä
– ”pidätysmääräyksen antaneella oikeusviranomaisella” tarkoitetaan ”pidätysmääräyksen antaneen valtion oikeusviranomaista, joka on antanut asianomaisen pidätysmääräyksen”, ja
– ”pidätysmääräyksen antaneella jäsenvaltiolla” tarkoitetaan ”jäsenvaltiota – – jonka oikeusviranomainen on antanut tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen”.
8. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain, sellaisena kuin se on korvattuna vuoden 2005 rikosoikeutta (terrorismirikoksia) koskevan lain (Criminal Justice (Terrorist Offences) Act 2005) 80 §:llä, 22 §:n 7 momentissa säädetään seuraavaa:
”High Court [(ylempi piirituomioistuin, Irlanti)] voi tämän lain nojalla pidätysmääräyksen antaneeseen valtioon luovutetun henkilön osalta antaa suostumuksen siihen, että
a) kyseistä henkilöä vastaan pannaan vireille menettely rikoksen johdosta pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa
b) pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa määrätään rikoksesta seuraamus, mukaan lukien tämän henkilön vapauden rajoittamista koskeva seuraamus, tai
c) henkilöä vastaan pannaan vireille menettely tai hän menettää vapautensa pidätysmääräyksen antaneessa valtiossa rikoksesta määrätyn rangaistuksen tai vapaudenmenetystä koskevan määräyksen täytäntöönpanoa varten,
saatuaan asiaa koskevan kirjallisen pyynnön pidätysmääräyksen antaneelta valtiolta.”
9. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain, sellaisena kuin se on korvattuna eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä (soveltaminen kolmansiin maihin ja muutos) ja luovuttamisesta (muutos) vuonna 2012 annetun lain (European Arrest Warrant (Application to Third Countries and Amendment) and Extradition (Amendment) Act 2012) 15 §:llä, 22 §:n 8 momentissa säädetään, että eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 22 §:n 7 momentissa tarkoitettu suostumus evätään, jos kyseessä oleva rikos on sellainen, ettei kyseistä henkilöä voitaisi kyseisen lain 3 osan mukaan luovuttaa. Lain 3 osassa on säännökset perusoikeuksista, kirjeenvaihdosta, kaksoisrangaistavuudesta, syytteen nostamisesta pyynnön kohteena olevaa henkilöä vastaan valtiossa samojen väitettyjen tekojen perusteella, rikosoikeudellisen vastuun alkamisiästä, ekstraterritoriaalisuudesta ja oikeudenkäynnistä poissaolevana.
III Pääasian taustalla olevat tosiseikat ja ennakkoratkaisukysymykset
10. OE:sta annettiin vuonna 2016 kolme eurooppalaista pidätysmääräystä, joista kaksi oli antanut Amsterdamin syyttäjävirasto (Alankomaat) ja kolmannen Alankomaiden kansallisen syyttäjäviraston yksikkö. Kyseisissä pidätysmääräyksissä vaadittiin OE:n luovuttamista asetettavaksi syytteisiin useista rikoksista, jotka liittyivät muun muassa rahanpesuun, pahoinpitelyihin ja murhayritykseen.
11. Koska High Court (ylempi piirituomioistuin) oli hylännyt OE:n esittämät vastaväitteet eikä tämä ollut valittanut sen antamasta ratkaisusta, hänet luovutettiin Alankomaiden viranomaisille vuonna 2017. On kiistatonta, että mikään näistä vastaväitteistä ei koskenut sitä, että eurooppalaiset pidätysmääräykset olivat syyttäjäviranomaisten antamia. OE tuomittiin tämän jälkeen 18 vuoden vankeusrangaistukseen, jota hän suorittaa parhaillaan Alankomaissa.
12. Alankomaiden kansallinen syyttäjäviranomainen lähetti 1.5.2019 High Courtille, joka on täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen, puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 momentin nojalla suostumusta koskevan pyynnön, jotta sallittaisiin OE:n syyttäminen ennen hänen luovuttamistaan tehdyistä muista kuin luovuttamisen perusteena olleista rikoksista. Tämä pyyntö esitettiin High Courtille 23.7.2019. OE:ta vastaan nostettiin syyte, hänet todettiin syylliseksi ja hänet tuomittiin uusien syytteiden perusteella elinkautiseen vankeusrangaistukseen, mutta täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suostumus on tarpeen, jotta tämä uusi vapaudenmenetyksen sisältävä rangaistus voidaan panna täytäntöön.
13. Kyseinen suostumusta koskeva pyyntö peruutettiin kuitenkin sen jälkeen, kun 27.5.2019 oli annettu tuomio OG ja PI (Lyypekin ja Zwickaun syyttäjäviranomaiset),(4) josta ilmenee, että puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen käsitteen alaan eivät kuulu jäsenvaltion syyttäjäviranomaiset, joiden osalta on vaara siitä, että täytäntöönpanovaltaa käyttävä elin kohdistaa niihin suoraan tai välillisesti määräyksiä tai käskyjä tietyssä yksittäistapauksessa, kun ne tekevät päätöstä eurooppalaisen pidätysmääräyksen antamisesta.
14. Tämän jälkeen High Courtille esitettiin uusi suostumusta koskeva pyyntö, mutta tällä kertaa sen esitti Amsterdamin tutkintatuomari.
15. OE vastusti High Courtissa tätä suostumusta koskevaa pyyntöä ja vetosi siihen, että eurooppalaisia pidätysmääräyksiä antaneet viranomaiset eivät olleet puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”pidätysmääräyksen antaneita oikeusviranomaisia”. Tässä yhteydessä on täsmennettävä, että OE ei riitauta sitä, että Alankomaiden viranomaiset ovat luovuttaneet hänet näiden eurooppalaisten pidätysmääräysten perusteella, mutta katsoo, että suostumusta syytteen nostamiseen muista kuin hänen luovuttamisensa perusteena olleista rikoksista ei voida antaa, jos alkuperäisiä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ole pätevästi antanut pidätysmääräyksen antava oikeusviranomainen.
16. Koska High Court arvioi, että hänen luovuttamisestaan tehty päätös on oikeusvoimainen, se hylkäsi OE:n vaatimuksen. Viimeksi mainittu valitti Court of Appealiin (ylioikeus, Irlanti).
17. Tällä välin unionin tuomioistuin oli antanut 24.11.2020 Alankomaiden syyttäjäviranomaisen osalta tuomion Openbaar Ministerie (Asiakirjaväärennökset),(5) jonka mukaan puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 2 kohtaa, 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltion syyttäjäviranomainen, joka tosin osallistuu lainkäyttöön mutta voi päätösvaltaansa käyttäessään vastaanottaa täytäntöönpanoviranomaisen yksittäistapauksessa antamia käskyjä, ei ole näissä säännöksissä tarkoitettu ”täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen”.(6)
18. Court of Appeal hylkäsi OE:n valituksen, koska se katsoi Minister for Justice and Equalityn (oikeus- ja tasa-arvoministeri, Irlanti; jäljempänä ministeri) esittämien perustelujen mukaisesti, että oli syytä soveltaa kansallista prosessisääntöä, joka liittyy estoppel-sääntöön ja joka esti sekä High Courtin antaman luovuttamismääräyksen suoran riitauttamisen että tämän määräyksen epäsuoran riitauttamisen.(7) Court of Appeal nojautui tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön, jossa oli korostettu, että kaikkien käytettävissä olevien oikeussuojakeinojen käytön tai näitä oikeussuojakeinoja varten säädettyjen määräaikojen umpeenkulumisen jälkeen lopullisiksi tulleita tuomioistuinten ratkaisuja ei voida enää saattaa kyseenalaisiksi, tämän rajoittamatta vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteen soveltamista, eikä niiden loukkaamiseen ollut vedottu pääasiassa.(8)
19. Supreme Court myönsi valitusluvan 22.9.2021.
20. Tämän tuomioistuimen mukaan OE myöntää, että hänen palauttamisestaan vuonna 2017 tehty päätös on Irlannin oikeudessa oikeusvoimainen ja että unionin oikeudessa ei edellytetä sitä, että tämä päätös kyseenalaistettaisiin. Hänen pääasiallinen vastustuksensa suostumuksen myöntämiselle perustuu suostumismenettelyä säänteleviin lakisääteisiin ehtoihin. Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 22 §:n 7 momentin nojalla suostumusta koskevan pyynnön esittäjänä on oltava ”pidätysmääräyksen antanut valtio”, ja tällä määritellään tarkoitettavan valtiota, jonka ”oikeusviranomainen” on antanut alkuperäisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen. OE vetoaa siihen, että koska syyttäjät, jotka antoivat alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset, eivät olleet unionin oikeuden mukaan ”oikeusviranomaisia”, tästä seuraa, että Alankomaiden kuningaskuntaa ei voida pitää ”pidätysmääräyksen antaneena valtiona”.
21. Ministeri sitä vastoin väittää edelleen ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa, että High Courtin on katsottava ratkaisseen luovuttamismääräyksessään vuonna 2017 lopullisesti kaikki mahdolliset kysymykset, joita olisi voitu esittää Alankomaiden syyttäjien toimivallasta toimia eurooppalaiset pidätysmääräykset antaneina oikeusviranomaisina, ja että tähän lopulliseen päätökseen sovelletaan estoppel-periaatetta siten, että sitä ei voida enää kyseenalaistaa tämän seikan osalta.
22. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan vastaus kysymykseen, joka koskee sitä, onko OE:lla oikeus esittää puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan nojalla esitetyn suostumusta koskevan pyynnön yhteydessä väite siitä, että alkuperäisiä eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ollut antanut tämän puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, riippuu siitä, mikä on luovuttamismenettelyn ja suostumismenettelyn välisen suhteen oikea oikeudellinen luonnehdinta.
23. Tämä tuomioistuin näet arvioi, että jos näitä menettelyjä on pidettävä siinä mielessä erillisinä ja itsenäisinä menettelyinä, että jokainen väite, jonka henkilö olisi voinut esittää luovutuspyynnön osalta, voidaan esittää uutena väitteenä tai lisäväitteenä suostumuspyynnön osalta, estoppel-periaatetta ei voida soveltaa.
24. Jos näiden menettelyjen on sitä vastoin katsottava liittyvän toisiinsa niin läheisesti, että kysymys, joka väistämättä ratkaistiin luovuttamispäätöksessä, on katsottava ratkaistuksi myös suostumuspäätöksen osalta, OE ei voi tässä vaiheessa vedota pidätysmääräyksen antaneen oikeusviranomaisen asemaa koskevaan perusteeseen.
25. Tässä tilanteessa Supreme Court on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko puitepäätöksen [2002/584] 27 artiklaa tulkittava siten, että luovuttamispäätös luo luovutettavan henkilön, täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion ja pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion välille sellaisen oikeussuhteen, että kaikki kysymykset, joiden katsotaan tulleen lopullisesti ratkaistuiksi kyseisessä päätöksessä, on katsottava ratkaistuiksi myös menettelyssä, joka koskee suostumuksen hankkimista uuden syytteen nostamiseen tai rangaistuksen määräämiseen muista rikoksista?
2) Jos ensimmäiseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, loukkaako kansallinen menettelysääntö tehokkuusperiaatetta, jos se estää asianomaista henkilöä vetoamasta suostumuspyynnön yhteydessä [unionin tuomioistuimen] asiaa koskevaan tuomioon, joka on annettu luovuttamismääräyksen antamisen jälkeen?”
26. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on pyytänyt nyt käsiteltävän asian käsittelemistä unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 105 artiklan mukaisessa nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä tai tämän työjärjestyksen 107 artiklan mukaisessa kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä.
27. Toinen jaosto päätti 15.3.2022 tekemällään päätöksellä olla suostumatta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyyntöön siitä, että tämä asia käsiteltäisiin kiireellisessä ennakkoratkaisumenettelyssä. Unionin tuomioistuimen presidentti hylkäsi 23.3.2022 tekemällään päätöksellä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pyynnön kyseisen asian käsittelemisestä nopeutetussa ennakkoratkaisumenettelyssä.
28. OE, ministeri ja Irlannin hallitus, Unkarin, Alankomaiden ja Puolan hallitukset sekä Euroopan komissio ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia.
29. OE, ministeri ja Irlannin hallitus, Alankomaiden hallitus sekä komissio esittivät 14.12.2022 pidetyssä istunnossa suullisia huomautuksia ja vastasivat unionin tuomioistuimen esittämiin suullista vastausta edellyttäviin kysymyksiin.
IV Oikeudellinen arviointi
30. Kuten ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ennakkoratkaisukysymysten taustalla oleva epätietoisuus koskee luovuttamismenettelyn ja sellaisen myöhemmin esitetyn pyynnön välistä suhdetta, jolla pyritään puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan 4 kohdan mukaisesti saamaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen suostumus siihen, että jo luovutettua henkilöä voitaisiin syyttää, hänet voitaisiin tuomita tai häneltä voitaisiin riistää vapaus ennen hänen luovuttamistaan tehdyn muun kuin luovuttamisen perusteena olleen rikoksen perusteella.
31. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee tarkemmin sanoen, onko eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyys, joka johtuu siitä, että sitä ei ole antanut tämän puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, omiaan estämään täytäntöönpanosta vastaavaa viranomaista antamasta siltä pyydettyä suostumusta.
32. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että tämän aineellisen ongelman tutkiminen suostumusta koskevan pyynnön ratkaisemista koskevan riidan yhteydessä riippuu kuitenkin tässä tapauksessa kansallista prosessioikeutta koskevasta kysymyksestä eli siitä, onko estoppel-periaate sovellettavissa pääasian yhteydessä.
33. Pääasian kohteena olevan riidan ratkaiseminen ei mielestäni edellytä unionin tuomioistuimen ratkaisua siitä, onko tämän kansallisen prosessisäännön soveltaminen unionin oikeuden mukaista ennakkoratkaisupyyntöä pyytäneen tuomioistuimen kuvaamissa olosuhteissa. Tästä kysymyksestä tulee näet merkityksetön heti, kun osoitetaan, että riippumatta siitä, onko asianomaisella henkilöllä mahdollisuus vedota suostumusta koskevan pyynnön yhteydessä perusteeseen, jonka mukaan eurooppalainen pidätysmääräys, jonka täytäntöönpanosta on annettu lopullinen ratkaisu, pätemätön, tällainen peruste ei voi missään tapauksessa olla hyväksyttävä peruste sille, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen kieltäytyy antamasta tällaista suostumusta.
34. Katson myös, että aineellinen ongelma, joka liittyy mahdollisiin seurauksiin, joita eurooppalaisen pidätysmääräyksen pätemättömyydestä aiheutuu myöhemmin puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan nojalla esitetyn suostumusta koskevan pyynnön tutkimiselle, on käsiteltävä sellaisenaan ilman, että olisi komission väittämin tavoin tarpeen antaa ratkaisua siitä, onko OE:n esittämä väite, jolla hän pyrkii osoittamaan, että kyse ei ole eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä vuonna 2003 annetun lain 22 §:n 7 momentissa tarkoitetusta ”pidätysmääräyksen antaneesta valtiosta”, perusteltu. Sen lisäksi, että tämä väite keskittyy kansallisen oikeussäännön tulkintaan, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pääasiallinen kysymys koskee näet mielestäni hyvinkin suhdetta, joka unionin oikeuden nojalla vallitsee alkuperäisen luovuttamisen ja suostumista koskevan pyynnön välillä. Tämä suhde on myös OE:n perustelujen taustalla pääasian yhteydessä.
35. Tässä yhteydessä ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, että OE riitauttaa pyydetyn suostumuksen myöntämisen sillä perusteella, että Alankomaiden viranomaiset, jotka olivat antaneet alkuperäiset eurooppalaiset pidätysmääräykset, eivät olleet puitepäätöksen 2002/584 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ”pidätysmääräyksen antaneita oikeusviranomaisia”. OE ei kyseenalaista luovuttamispäätöstä eikä sitä, että suostumusta koskevan pyynnön on esittänyt oikeusviranomainen, mutta vetoaa siihen, että tämän puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan perusteella pyydettyä suostumusta ei voida antaa, jos hänen luovuttamisensa perusteena olleita eurooppalaisia pidätysmääräyksiä ei ole annettu pätevästi. OE vetoaa siis alkuperäisten eurooppalaisten pidätysmääräysten pätemättömyyteen vastustaakseen sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaisi pyydetyn suostumuksen.
36. Tällainen perustelu on mielestäni virheellinen.
37. Vaikka suostumusta koskeva pyyntö liittyy näet välttämättä aikaisemmin täytäntöön pantuun konkreettiseen eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on mielestäni tutkittava tämä pyyntö erikseen ja itsenäisesti sen omien ansioiden mukaan. Siten virhe, joka rasittaa eurooppalaista pidätysmääräystä, joka on pantu täytäntöön, ei voi olla perusteena pyydetyn suostumuksen epäämiselle.
38. Tässä yhteydessä on korostettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että kun etsitty henkilö on otettu kiinni ja luovutettu pidätysmääräyksen antaneelle jäsenvaltiolle, eurooppalainen pidätysmääräys on lähtökohtaisesti jo tuottanut kaikki oikeusvaikutuksensa puitepäätöksen 2002/584 3 luvussa nimenomaisesti säädettyjä luovuttamisen oikeusvaikutuksia lukuun ottamatta.(9)
39. Tässä luvussa säädettyihin luovuttamisen vaikutuksiin kuuluu mahdollinen syytteiden nostaminen muista rikoksista, minkä edellytyksistä säädetään tämän puitepäätöksen 27 artiklassa.
40. Kyseisen puitepäätöksen 27 artiklan 2 kohdassa vahvistettu erityissääntö liittyy täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion suvereniteettiin, ja etsityllä henkilöllä on säännön nojalla oikeus siihen, että häntä ei syytetä, tuomita tai muuten riistetä häneltä vapautta muusta kuin hänen luovuttamisensa perusteena olleesta rikoksesta.(10)
41. Unionin tuomioistuimen mukaan tässä säännössä nimittäin vaaditaan, että pidätysmääräyksen antanut jäsenvaltio, joka haluaa syyttää henkilöä tai tuomita hänet muusta kuin tämän eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanon yhteydessä tapahtuvan luovutuksen perusteena olevasta, ennen kyseisestä luovutusta tehdystä rikoksesta, saa täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion hyväksynnän, jotta vältetään se, että ensimmäinen jäsenvaltio loukkaisi täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion toimivaltaa ja ylittäisi syytettyyn henkilöön kohdistuvat oikeutensa.(11)
42. Ainoastaan puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja erityisesti silloin, kun suostumus on annettu mainitun puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan mukaisesti, pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on oikeus asettaa kyseinen henkilö syytteeseen tai tuomita hänet muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.(12)
43. Unionin tuomioistuin on korostanut, että erityissääntö liittyy läheisesti luovuttamiseen, joka perustuu tietyn eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoon.(13) Tämä merkitsee sitä, että tämän säännön noudattamista voidaan arvioida vain konkreettisen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella tehdyn luovutuksen kannalta.(14)
44. Huolimatta siitä, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan soveltaminen on sidoksissa aikaisemmin täytäntöön pantuun eurooppalaiseen pidätysmääräykseen, on kuitenkin korostettava unionin tuomioistuimen jo todenneen, että päätös tämän puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun suostumuksen antamisesta on eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä erillinen, ja siitä aiheutuu asianomaiselle henkilölle eri vaikutuksia kuin viimeksi mainitusta päätöksestä.(15)
45. Henkilön luovuttaminen eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella ja pyyntö saada suostumus siihen, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaiset syyttävät tätä henkilöä tai tuomitsevat hänet ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta, ovat siis kaksi erillistä vaihetta menettelyssä, jolla pyritään takaamaan, että rikokset eivät jää rangaistuksetta unionissa.
46. Vaikka suostumuksesta tehty päätös on, samalla tavoin kuin eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta tehty päätös, omiaan loukkaamaan asianomaisen henkilön vapautta,(16) sillä on siis oma tavoite, ja tästä syystä täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on tehtävä se sellaisen tutkimuksen päätteeksi, joka on erillinen ja itsenäinen suhteessa tutkimukseen, joka on tehty eurooppalaisen pidätysmääräyksen perusteella.
47. Tämä tutkimus on suoritettava puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta kyetään arvioimaan suostumusta koskevaa pyyntöä sen omien ansioiden mukaan.
48. Täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on siten selvitettävä, onko sille esitetyn suostumusta koskevan pyynnön liitteenä tämän puitepäätöksen 8 artiklan 1 kohdassa mainittuja tietoja ja käännös, kuten tämän puitepäätöksen 8 artiklan 2 kohdassa mainitaan. Tämän viranomaisen on lisäksi selvitettävä, aiheuttaako rikos, jonka osalta suostumusta pyydetään, sellaisenaan luovuttamisvelvoitteen saman puitepäätöksen perusteella.
49. Puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 4 kohdan mukaan täytäntöönpanosta vastaavan oikeusviranomaisen on lisäksi arvioitava tämän puitepäätöksen 3 ja 4 artiklassa mainittujen ehdottomien tai harkinnanvaraisten kieltäytymisperusteiden kannalta, voidaanko syytteiden laajentaminen koskemaan muita kuin asianomaisen henkilön luovuttamisen perusteena olleita rikoksia sallia.
50. On todettava, että missään näistä säännöksistä ei säädetä, että virhe, joka rasittaa alkuperäistä eurooppalaista pidätysmääräystä, olisi omiaan mahdollistamaan sen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen epää pyydetyn suostumuksen.
51. Toisenlaisella päätöksellä vaarannettaisiin mielestäni puitepäätöksen 2002/584 tavoitteet.
52. Korostettakoon tässä yhteydessä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että koska puitepäätöksen 2002/584 27 artiklassa vahvistetaan poikkeussääntöjä tämän puitepäätöksen 1 artiklan 2 kohdassa ilmaistusta vastavuoroisen tunnustamisen periaatteesta, sitä ei voida tulkita tavalla, joka johtaisi siihen, että vesitettäisiin kyseisen puitepäätöksen tavoite helpottaa ja nopeuttaa luovutuksia jäsenvaltioiden oikeusviranomaisten välillä sen vastavuoroisen luottamuksen perusteella, jonka on vallittava jäsenvaltioiden välillä.(17)
53. Tämä joutuisuuden vaatimus, joka on puitepäätöksen 2002/584 taustalla, näkyy tämän puitepäätöksen 27 artiklan 4 kohdassa, jossa säädetään, että päätös suostumuksesta syytteiden laajentamiseen on tehtävä viimeistään 30 päivän kuluttua pyynnön vastaanottamisesta.
54. Jos hyväksytään se, että alkuperäistä eurooppalaista pidätysmääräystä rasittava virhe voisi estää sen, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa pyydetyn suostumuksen, tämä johtaisi siihen, että hyväksyttäisiin se, että olosuhteita, joissa luovuttaminen on suoritettu, tutkittaisiin uudelleen puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan perusteella esitetyn suostumusta koskevan pyynnön perusteella. Tällainen uudelleentutkiminen johtaisi siihen, että suostumusta koskevaa päätöstä viivytettäisiin, mikä olisi vastoin kiireellisyysvaatimusta, joka on tämän puitepäätöksen taustalla. Tämä uudelleentutkiminen on mielestäni ristiriidassa myös oikeusvarmuuden kanssa, koska sillä voitaisiin kyseenalaistaa eurooppalaisen pidätysmääräyksen täytäntöönpanosta määränneen tuomioistuimen päätöksen lopullisuus.
55. Lisäksi on hyväksyttävä tulkinta, jolla edistetään puitepäätöksen 2002/584 toisen tavoitteen eli rankaisematta jäämisen estämisen saavuttamista.(18) Sen hyväksymisellä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen voisi evätä suostumuksen, jota siltä pyydetään tämän puitepäätöksen 27 artiklan 3 kohdan g alakohdan ja 4 kohdan perusteella, heikennettäisiin tämän tavoitteen saavuttamista estämällä pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaisia syyttämästä, tuomitsemasta tai riistämästä henkilöltä vapautta ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
56. Edellä esitetyn perusteella katson, että puitepäätöksen 2002/584 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa olisi tutkittava siten, että toteamus, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilö on luovutettu, on antanut viranomainen, joka ei ollut tämän puitepäätöksen 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, ja sitä olisi siis pitänyt tästä syystä pitää pätemättömänä, ei ole omiaan estämään sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksen, jota siltä on pyydetty siihen, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaiset syyttävät tätä henkilöä tai tuomitsevat hänet ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.
V Ratkaisuehdotus
57. Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Supreme Courtin esittämiin ennakkoratkaisukysymyksiin seuraavasti:
Eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13.6.2002 tehdyn neuvoston puitepäätöksen 2002/584/YOS, sellaisena kuin se on muutettuna 26.2.2009 tehdyllä neuvoston puitepäätöksellä 2009/299/YOS, 27 artiklan 3 kohdan g alakohtaa ja 4 kohtaa
on tulkittava siten, että
toteamus, jonka mukaan eurooppalaisen pidätysmääräyksen, jonka perusteella henkilö on luovutettu, on antanut viranomainen, joka ei ollut puitepäätöksen 2002/584, sellaisena kuin se on muutettuna puitepäätöksellä 2009/299, 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”pidätysmääräyksen antanut oikeusviranomainen”, ja sitä olisi siis pitänyt tästä syystä pitää pätemättömänä, ei ole omiaan estämään sitä, että täytäntöönpanosta vastaava oikeusviranomainen antaa suostumuksen, jota siltä on pyydetty siihen, että pidätysmääräyksen antaneen jäsenvaltion oikeusviranomaiset syyttävät tätä henkilöä tai tuomitsevat hänet ennen kyseistä luovuttamista tehdystä muusta kuin luovuttamisen perusteena olleesta rikoksesta.