Asia T‑104/13
Toshiba Corp.
vastaan
Euroopan komissio
Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Televisioiden ja tietokoneiden näytöissä käytettävien kuvaputkien maailmanlaajuiset markkinat – Päätös, jolla todetaan SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan rikkominen – Hintoja, markkinoiden jakamista, kapasiteetteja ja tuotantoa koskevat sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat – Näyttö kartelliin osallistumisesta – Yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen – Rikkomisesta vastuuseen joutuminen – Yhteinen määräysvalta – Sakot – Täysi harkintavalta
Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 9.9.2015
1. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Komission päätös, jossa todetaan kilpailusääntöjen rikkominen – Komission velvollisuus näyttää toteen kilpailusääntöjen rikkominen ja sen kesto – Syyttömyysolettama – Soveltamisala
(SEUT 101 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 48 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
2. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Yritykset, joiden voidaan katsoa rikkoneen kilpailusääntöjä osallistumalla kartellikokonaisuuteen – Perusteet – Asianomaisten yritysten yhteinen tahto – Aikomus myötävaikuttaa kaikkien asianomaisten yritysten tavoittelemien yhteisten päämäärien toteuttamiseen – Kartellikokonaisuuden yleisen ulottuvuuden ja olennaisten piirteiden tunteminen – Todistustaakka
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
3. Kilpailu – Unionin säännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Emoyhtiön tytäryhtiössään käyttämä määräysvalta – Vähemmistöosuuden omistavan emoyhtiön tosiasiallisesti käyttämä ratkaiseva vaikutusvalta – Todistustaakka – Ratkaisevan vaikutusvallan päätteleminen joukosta todisteita, jotka koskevat taloudellisia, organisatorisia ja oikeudellisia yhteyksiä
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
4. Kilpailu – Unionin säännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Arviointiperusteet – Emoyhtiön tytäryhtiössään käyttämä määräysvalta – Kahden itsenäisen emoyhtiön yhteinen määräysvalta – Vähemmistöosuuden omistavan emoyhtiön tosiasiallisesti käyttämä ratkaiseva vaikutusvalta – Arviointiperusteet
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
5. Kilpailu – Hallinnollinen menettely – Puolustautumisoikeuksien kunnioittaminen – Oikeus tutustua asiakirjoihin – Soveltamisala – Kieltäytyminen toimittamasta asianosaista vastaan puhuvaa asiakirjaa – Todisteet kilpailusääntöjen rikkomisesta voidaan esittää viittaamalla asianosaisille toimitettuihin muihin asiakirjatodisteisiin – Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 27 artiklan 2 kohta)
6. Kilpailu – Unionin säännöt – Kilpailusääntöjen rikkomiset – Vastuuseen joutuminen – Emoyhtiö ja tytäryhtiöt – Taloudellinen kokonaisuus – Emoyhtiön vastuun ei voida katsoa olevan tuottamuksesta riippumatonta vastuuta
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
7. Kilpailu – Sakot – Yhteisvastuu sakkojen maksamisesta – Soveltamisala – Emoyhtiön joutuminen vastuuseen tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä – Emoyhtiöön kohdistuvat seuraukset tilanteessa, jossa komission päätös kumotaan tai sitä muutetaan
(SEUT 101 artiklan 1 kohta)
8. Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Euroopan talousalueen ulkopuolelle sijoittautuneiden yritysten välinen kartelli, joka on kuitenkin toteutettu sisämarkkinoilla ja joka vaikuttaa siellä – Kartellin kohteena olevan tuotteen myynti unionissa – Komission toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä – Hyväksyttävyys kansainvälisen oikeuden kannalta – Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden tytäryhtiöiden, kauppaedustajien, asiamiesten tai sivuliikkeiden osallistuminen – Vaikutuksettomuus
(SEUT 101 artikla; ETA‑sopimuksen 53 artikla)
9. Kilpailu – Unionin säännöt – Alueellinen soveltamisala – Kartellin toimeenpano unionissa – Vertikaalisesti integroitunut yritys, jolla on Euroopan talousalueen ulkopuolella sijaitsevia tuotantoyksikköjä – Kartellin kohteena olevien tuotteiden liittäminen osaksi lopputuotteita mainituissa tuotantoyksiköissä – Integroituneen yrityksen suorittama mainittujen lopputuotteiden myynti Euroopan talousalueella – Kuuluminen alueelliseen soveltamisalaan
(SEUT 101 artikla; ETA‑sopimuksen 53 artikla)
10. Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat, jotka muodostavat yhtenä kokonaisuutena pidettävän kilpailusääntöjen rikkomisen – Käsite – Perusteet – Yksi ainoa tavoite ja kokonaissuunnitelma – Täydentävät yhteydet sopimusten välillä – Kilpailusääntöjen rikkomisen toteuttamisen yksityiskohtaiset menettelytavat – Vaikutuksettomuus – Kokoukset, joita on järjestetty ja toteutettu erikseen useilla mantereilla – Kokousten väliset kytkökset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 2 artikla)
11. Kilpailu – Sakot – Sakkojen laskennasta annetut suuntaviivat – Oikeudellinen luonne – Viitteellinen käytännesääntö, jolla komissio on itse rajoittanut harkintavaltaansa – Velvollisuus noudattaa yhdenvertaisen kohtelun, luottamuksensuojan ja oikeusvarmuuden periaatteita
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonanto 2006/C 210/02)
12. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden perusteella määritetty osuus myyntien arvosta – Perusteet
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 19–23 kohta)
13. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Komission harkintavalta kokonaisarvioinnin suorittamiseksi – Vähäinen osuus rikkomisessa – Kartellia ei ole pantu täytäntöön – Edellytykset
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
14. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän mukauttaminen – Lieventävät seikat – Yrityksen passiivinen tai myötäilevä rooli – Seikkaa ei ole lisätty uusiin suuntaviivoihin – Komission harkintavalta
(SEUT 101 artiklan 1 kohta; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 98/C 9/03 2 ja 3 kohta sekä komission tiedonannon 2006/C 210/02 29 kohta)
15. Kilpailu – Sakot – Sakkojen määrä – Sakkojen suuruuden määrittäminen – Perusmäärän vahvistaminen – Myynnin arvon määrittäminen – Rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti liittyvät myynnit – Kartellin kohteena olevien tuotteiden liittäminen osaksi lopputuotteita rikkomiseen syyllistyneeseen yritykseen vertikaalisesti integroituneissa tuotantoyksiköissä – Rikkomiseen syyllistyneen yrityksen suorittama lopputuotteiden myynti Euroopan talousalueella – Lopputuotteiden myynnin arvon ottaminen huomioon ainoastaan tämän arvon sen osan suuruisena, joka vastaa kartellin kohteena olevien tuotteiden arvoa – Hyväksyttävyys
(SEUT 101 artikla; neuvoston asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2006/C 210/02 13 kohta)
1. Ks. tuomion teksti.
(ks. 49 ja 50 kohta)
2. Kartellien osalta yhtenä kokonaisuutena pidettävä jatkettu kilpailusääntöjen rikkominen ei välttämättä merkitse sitä, että sen yhteen tai useampaan ilmenemismuotoon osallistuvan yrityksen voitaisiin katsoa olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta kokonaisuudessaan. Komission on lisäksi osoitettava, että kyseinen yritys tiesi muiden yritysten toteuttamista Euroopan laajuisista kilpailua rajoittavista toimista tai että sen olisi kohtuudella pitänyt ennakoida ne. Yrityksen ei voida väittää osallistuneen kartellikokonaisuuteen pelkästään siitä syystä, että sen tekemän sopimuksen ja kartellikokonaisuuden tavoitteet ovat samat. SEUT 101 artiklan 1 kohtaa sovelletaan nimittäin ainoastaan, jos asianomaisten sopimuspuolten välillä on olemassa yhteinen tahto.
Sopimukseen osallistumista voidaan täten pitää yrityksen liittymisenä kartellikokonaisuuteen ainoastaan, jos yritys tiesi tai jos sen olisi pitänyt tietää, että se sopimukseen osallistuessaan osallistui myös kyseiseen kartelliin. Toisin sanoen on näytettävä toteen, että kyseinen yritys aikoi omalla toiminnallaan myötävaikuttaa kaikkien osallistujien tavoittelemien yhteisten päämäärien toteuttamiseen ja että yritys tiesi muiden samaan päämäärään pyrkivien yritysten suunnittelemasta tai toteuttamasta kilpailunvastaisesta käyttäytymisestä tai että se saattoi kohtuudella ennakoida sen ja oli valmis hyväksymään siihen sisältyvän riskin.
Asianomaisen yrityksen on siten tunnettava kartellikokonaisuuden yleinen ulottuvuus ja olennaiset piirteet. Sellaisten seikkojen puuttuessa, joilla osoitetaan yrityksen tienneen sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen olemassaolosta taikka niiden sisällöstä kokonaisuudessaan, pelkästään se, että kokouksilla, joihin yritys osallistui, ja kartellikokonaisuudella oli sama tavoite, sekä se, että yritys piti yhteyttä yrityksiin, joiden oli todettu osallistuneen mainittuun kartelliin, eivät kuitenkaan riitä osoittamaan yrityksen tienneen kartellikokonaisuudesta.
(ks. 52–54 ja 56 kohta)
3. Kilpailuoikeuden alalla emoyhtiön voidaan katsoa olevan vastuussa tytäryhtiönsä kilpailunvastaisesta toiminnasta erityisesti silloin, kun siitä huolimatta, että tytäryhtiö on erillinen oikeussubjekti, se ei määritä itsenäisesti toimintaansa markkinoilla vaan noudattaa olennaisilta osin emoyhtiön sille antamia ohjeita, kun otetaan erityisesti huomioon taloudelliset, organisatoriset ja oikeudelliset yhteydet näiden kahden oikeudellisen yksikön välillä. Komission on tältä osin lähtökohtaisesti osoitettava tällainen ratkaiseva vaikutusvalta kaikkien tosiseikkojen perusteella.
Vaikka yleisesti enemmistöosuuden omistaminen tytäryhtiön pääomasta voi mahdollistaa emoyhtiölle ratkaisevan vaikutusvallan tosiasiallisen käyttämisen tämän tytäryhtiöön ja erityisesti tytäryhtiön markkinakäyttäytymiseen, emoyhtiön vähemmistöomistus voi myös mahdollistaa sen, että emoyhtiö käyttää tällaista ratkaisevaa vaikutusvaltaa, jos tähän vähemmistöomistukseen liittyy oikeuksia, jotka menevät pidemmälle kuin vähemmistöosakkeenomistajille taloudellisten etujensa suojelemiseksi yleensä annettavat oikeudet ja jotka tarkasteltuna yhtäpitävien oikeudellisten ja taloudellisten todisteiden joukkoa koskevan metodin perusteella ovat luonteeltaan sellaisia, joiden perusteella voidaan osoittaa, että tytäryhtiön markkinakäyttäytymiseen käytetään ratkaisevaa vaikutusvaltaa.
(ks. 93 ja 95–97 kohta)
4. Ks. tuomion teksti.
(ks. 99–102 ja 122 kohta)
5. Ks. tuomion teksti.
(ks. 127–131 kohta)
6. Ks. tuomion teksti.
(ks. 136 kohta)
7. Ks. tuomion teksti.
(ks. 145–148 ja 235 kohta)
8. Silloin kun yritykset, jotka ovat sijoittautuneet Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolelle mutta tuottavat ETA‑alueella kolmansille myytäviä hyödykkeitä, ovat keskenään yhteistoiminnassa siltä osin, mitä hintoja ne perivät ETA‑alueelle sijoittautuneilta asiakkailtaan, ja kun ne toteuttavat tätä yhteistoimintaa myymällä tosiasiallisesti yhteen sovitetuilla hinnoilla, ne osallistuvat yhteistoimintaan, jonka tarkoituksena ja vaikutuksena on rajoittaa kilpailua sisämarkkinoilla SEUT 101 artiklassa tarkoitetulla tavalla, ja komissiolla on alueellinen toimivalta ryhtyä toimenpiteisiin.
SEUT 101 artiklan rikkomisen osalta, joka koostuu kahdesta osatekijästä eli yritysten välisen yhteistoimintajärjestelyn tekemisestä ja sen toimeenpanosta, on niin, että jos kilpailuoikeudessa säädettyjen kieltojen soveltaminen riippuisi paikasta, jossa kartelli on luotu, se johtaisi väistämättä siihen, että yrityksille annettaisiin yksinkertainen keino kiertää kyseiset kiellot. Ratkaiseva tekijä on näin ollen paikka, jossa kartelli pannaan toimeen. Sen määrittämiseksi, sijaitseeko kyseinen paikka ETA‑alueella, ei ole tältä osin merkitystä sillä, ovatko kartelliin osallistujat turvautuneet ETA‑alueella sijaitseviin tytäryhtiöihin, kauppaedustajiin, asiamiehiin tai sivuliikkeisiin luodakseen yhteyksiä toisiinsa ja siellä sijaitseviin ostajiin. Kartellin täytäntöönpanoa koskeva kriteeri, joka perustaa liittymän unionin alueeseen, täyttyy lisäksi pelkästään sillä, että kartellin kohteena olevia tuotteita myydään unionissa, riippumatta siitä, missä tarjontalähteet ja tuotantolaitokset sijaitsevat.
Kun täytäntöönpanoa koskeva edellytys täyttyy, komission toimivalta soveltaa unionin kilpailusääntöjä mainitunkaltaiseen käyttäytymiseen perustuu kansainvälisessä oikeudessa yleisesti tunnustettuun alueperiaatteeseen.
(ks. 154–157 kohta)
9. Kartellien osalta on niin, että kun vertikaalisesti integroitunut yritys liittää rikkomisen kohteena olevat tuotteet osaksi lopputuotteita Euroopan talousalueen (ETA) ulkopuolella sijaitsevissa tuotantoyksiköissään, se, että kyseinen yritys myy näitä lopputuotteita ETA‑alueella riippumattomille kolmansille, voi vaikuttaa kilpailuun näiden tuotteiden markkinoilla ja tällaisella rikkomisella voidaan näin ollen katsoa olevan jälkiseurauksia ETA‑alueella, vaikka kyseessä olevat lopputuotteiden markkinat muodostavat mainitussa rikkomisessa kyseessä olleista markkinoista erilliset markkinat.
(ks. 161 kohta)
10. Ks. tuomion teksti.
(ks. 162–168 kohta)
11. Ks. tuomion teksti.
(ks. 184 kohta)
12. Ks. tuomion teksti.
(ks. 187–197 kohta)
13. Ks. tuomion teksti.
(ks. 201–205 kohta)
14. Ks. tuomion teksti.
(ks. 207–210 kohta)
15. Ks. tuomion teksti.
(ks. 212–228 kohta)