YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu toinen jaosto)
10 päivänä heinäkuuta 1997(1)
[234sKilpailu Laiminlyöntikanne Lausunnon antaminen asiassa raukeaa
Vahingonkorvauskanne Tutkimatta jättäminen[s
Asiassa T-38/96,
Guérin automobiles, konkurssissa oleva Ranskan oikeuden mukaan perustettu
yhtiö, kotipaikka Alençon (Ranska), edustajanaan asianajaja Jean-Claude Fourgoux,
Pariisi ja Bryssel, prosessiosoite Luxemburgissa asianajotoimisto Pierrot Schiltz,
4 rue Béatrix de Bourbon,
kantajana,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään alun perin oikeudellisen yksikön
virkamies Francisco Enrique González Díaz ja komissiossa toimiva kansallinen
virkamies Guy Charrier, ja sittemmin oikeudellinen neuvonantaja Giuliano Marenco
ja Guy Charrier, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen yksikön virkamies
Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
vastaajana,
jossa kantaja vaatii ensinnäkin sen toteamista, että komissio on laiminlyönyt
osoittaa väitetiedoksiannon Nissan France -nimiselle yhtiölle, ja toiseksi, että
komissio velvoitetaan korvaamaan se vahinko, joka kantajalle on aiheutunut tästä
laiminlyönnistä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit
C. P. Briët ja A. Kalogeropoulos,
kirjaaja: hallintovirkamies A. Mair,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 20.11.1996 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Käsiteltävän asian perustana olevat tosiseikat ja oikeudenkäyntimenettely
- Kantaja, joka aiemmin osti ja myi autoja, asetettiin konkurssiin Tribunal de
commerce d'Alençonin 22.5.1995 antamalla tuomiolla.
- Se oli aiemmin eli 27.5.1994 tehnyt komissiolle valituksen Nissan-henkilöautojen
maahantuojaa ja japanilaisen autonvalmistajan tytäryhtiötä Nissan France SA:ta
(jäljempänä Nissan France) vastaan.
- Valituksessaan kantaja totesi, että se oli ollut Nissan Francen jälleenmyyjä, kunnes
vuoden 1991 alussa Nissan France oli irtisanonut yksipuolisesti
jälleenmyyntisopimuksen päättymään vuoden 1992 alussa. Tämän irtisanomisen
jälkeen Nissan France "vetosi edelleen yksinmyyjäverkostoonsa, jottei Guérin saisi
vahingonkorvausta, suosiakseen Guériniä syrjien toista jälleenmyyjää ja asettaakseen
Guérinille useita myyntikieltoja". Kantaja riitautti tämän jälkeen Nissan Francen
käyttämän jälleenmyyntiä koskevan vakiosopimuksen katsoen, että se oli ristiriidassa
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisesta moottoriajoneuvojen
jälleenmyyntiä ja huoltopalveluja koskevien sopimusten ryhmiin 12 päivänä
joulukuuta 1984 annetun komission asetuksen (ETY) N:o 123/85 (EYVL 1985 L 15,
s. 16) kanssa. Kantaja väitti, ettei sopimus sen vaikutusten vuoksi kuulunut
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohdan soveltamisalaan, joten kantaja vetosi
"komissioon, jolla on toimivalta antaa ratkaisu Nissanin toimintatavoista, koska
asetuksen N:o 123/85 10 artiklassa annetaan komissiolle mahdollisuus evätä
asetuksen soveltamisesta aiheutuva etu". Tässä yhteydessä kantaja ilmiantoi useita
Nissan Francen soveltamia vakiosopimuksiin sisältyneitä lausekkeita tai näistä
sopimuksista johtuvia menettelytapoja, koska sen mukaan perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohtaa oli rikottu.
- Komissio lähetti 30.6.1994 päivätyssä kirjeessään jäljennöksen edellä mainitusta
valituksesta Nissan Francelle pyytäen sitä ottamaan kantaa väitteisiin.
Samana päivänä komissio ilmoitti kantajalle kyseisen jäljennöksen lähettämisestä.
Kaksi kuukautta myöhemmin Nissan France lähetti vastauksensa komissiolle, joka
antoi vastauksen tiedoksi kantajalle syyskuussa 1994.
- Kantaja esitti 21.2.1995 päivätyssä kirjeessään komissiolle vastineensa Nissan
Francen vastauksiin. Se katsoi erityisesti, että "Guérin automobilesin valituksensa
tueksi esittämän todistusaineiston vertailu, kahden sopimusversion tutkinta ja
Nissanin antama vastaus olisivat sellaisinaan olleet komissiolle riittävä peruste
väitetiedoksiannon antamiseksi". Esitettyään yksityiskohtaisia huomautuksia Nissan
Francen vastauksista kantaja vaati "uudelleen komissiota antamaan Nissanille
tiedoksi väitteet, jotka käyvät selvästi ilmi asiakirja-aineistosta".
- Tähän kirjeeseen ei vastattu.
- Kantaja nosti 17.10.1995 nyt käsiteltävän kanteen yhtäältä EY:n
perustamissopimuksen 175 artiklan perusteella vaatien komission laiminlyönnin
toteamista ja toisaalta perustamissopimuksen 215 artiklan perusteella vaatien
komission velvoittamista korvaamaan laiminlyönnistä kantajan mukaan aiheutunut
vahinko.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jätti asiassa T-195/95, Guérin
automobiles vastaan komissio, 11.3.1996 antamallaan määräyksellä (Kok. 1995,
s. II-171) kanteen tutkimatta siltä osin kuin siinä vaadittiin komission laiminlyönnin
toteamista. Vahingonkorvausvaatimuksen osalta esitetty prosessiväite päätettiin
käsitellä pääasian yhteydessä.
- Tämä vahingonkorvausvaatimus jätettiin tukimatta asiassa T-195/95, 6.5.1997
annetulla tuomiolla (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- Kantaja lähetti 2.1.1996 komissiolle uuden kirjeen, jossa se vaati tältä toimenpiteitä
eli väitetiedoksiannon osoittamista Nissan Francelle. Tähän kirjeeseen ei vastattu.
- Kantaja toimitti esillä olevan kanteen 15.3.1996 ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu toinen jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn ilman
edeltäviä asian selvittämistoimia.
- Asianosaiset esittivät lausumansa ja vastauksensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen suullisiin kysymyksiin julkisessa istunnossa, joka pidettiin 20.11.1996
jaostossa, johon kuuluivat puheenjohtaja C. W. Bellamy sekä tuomarit
H. Kirschner, C. P. Briët, A. Kalogeropoulos ja A. Potocki. Suullisessa käsittelyssä
annettiin lupa esittää kirje, jonka komissio oli lähettänyt kantajalle 25.7.1996
neuvoston asetuksen N:o 17 19 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyistä kuulemisista
25 päivänä heinäkuuta 1963 annetun komission asetuksen N:o 99/63/ETY
(EYVL 1963, 127, s. 2268, jäljempänä asetus N:o 99/63) 6 artiklan perusteella,
kantajan 29.8.1996 päivätty vastaus tähän kirjeeseen sekä Tribunal de commerce
de Versaillesin 22.3.1996 antama tuomio kanteesta, jonka kantaja oli nostanut
Nissan Francea vastaan 22.10.1992.
- Tuomari Kirschnerin kuoltua 6.2.1997 tämä tuomio on annettu työjärjestyksen
32 artiklan 1 kohdan mukaisesti tuomion allekirjoittaneiden kolmen tuomarin
kokoonpanossa.
Asianosaisten vaatimukset
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- toteaa komission laiminlyönnin ja
- toteaa, että komissio on perustamissopimuksen 215 artiklan perusteella
sopimussuhteen ulkopuolisessa vastuussa kantajan nähden ja että komission
on korvattava kantajalle vahinko, jonka suuruudeksi on arvioitu
1 660 912 Ranskan frangia (FRF) eli 237 273 ecua.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
- jättää kanteen tutkimatta tai toissijaisesti hylkää sen perusteettomana ja
- velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Laiminlyöntikanne
Asianosaisten väitteet
- Kantaja katsoo, että komission kirjelmä asiassa T-195/95 vahvistaa komission
haluttomuuden käsitellä asia ajallaan sekä sen, että komissio itsepintaisesti haluaa
jättää määrittelemättä kantansa, johon kantaja voisi vedota toteuttaakseen
oikeutensa, kun kantajaa vastaan vedotaan ranskalaisissa tuomioistuimissa
sopimukseen, jonka laadintaan liittyvillä lainvastaisuuksilla on aiheutettu sille
vahinkoa.
- Komissio huomauttaa, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sen ei tarvitse
suorittaa tutkintaa, ja vielä vähemmän laatia tarvittaessa väitetiedoksiantoa
perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan rikkomisesta, ellei asia kuulu sen
yksinomaiseen toimivaltaan. Näin ollen kantajan 2.1.1996 päivättyä kirjettä, jossa
ei vaadita hylkäyspäätöksen tekemistä eikä edes valitusta koskevaa kannan
määrittelyä, ei voida pitää sellaisena, että se täyttäisi perustamissopimuksen
175 artiklassa asetetut edellytykset. Tämän perusteella komissio katsoo, että esillä
oleva laiminlyöntikanne on jätettävä tutkimatta, koska ei ole osoitettu, että siihen
olisi pätevästi kohdistettu vaatimus, mikä olisi välttämätön edellytys
perustamissopimuksen 175 artiklaan perustuvan kanteen nostamiselle.
- Kantaja huomauttaa tähän, ettei ole annettu mitään erityisiä muotomääräyksiä siitä,
miten komissiota olisi vaadittava ryhtymään toimenpiteisiin. Kantajan mukaan
riittävää on se, että kehotus toimenpiteisiin on kyllin nimenomainen ja täsmällinen.
- Mikään 175 artiklassa ei velvoita valittajaa vaatimaan komissiota hylkäämään hänen
valituksensa. Olisi järjenvastaista vaatia valittajaa ilmaisemaan epätoivonsa
vaatimalla toimielintä tekemään itselleen vastaisen päätöksen.
- Komission mainitsema oikeuskäytäntö, jonka mukaan sen ei tarvitse tutkia valitusta,
on kantajan mukaan todellisuudessa paljon hienosäikeisempi, ja sen mukaan
komissiolla on vain mahdollisuus määritellä asioiden käsittelylle tärkeysjärjestys
ottaen huomioon sen, millainen yhteisön etu kuhunkin asiaan konkreettisesti liittyy.
- Kantaja lisää, ettei kansallisilla tuomioistuimilla ole toimivaltaa
perustamissopimuksen 85 artiklan 3 kohtaa koskevissa asioissa ja että komissiolla
on näissä asioissa yksinomainen toimivalta. Komission virkamiesten työmäärän
paljous on jo useasti todettu pitämättömäksi perusteeksi sivuuttaa yksityisten edut,
joita perustamissopimuksella halutaan suojata.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Aluksi on selvennettävä, mikä on esillä olevan laiminlyöntikanteen kohde. Kantaja
vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta toteamaan komission laiminlyönnin,
jota (kanteen 14 kohdassa) selitetään viittauksella 2.1.1996 päivättyyn
vaatimuskirjeeseen. Tässä kirjeessä vaaditaan ainoastaan väitetiedoksiannon
osoittamista Nissan Francelle.
- Tältä osin on todettava, että 175 artiklassa annetaan mahdollisuus tässä artiklassa
tarkoitetuille henkilöille riitauttaa se, jos parlamentti, neuvosto tai komissio on
laiminlyönyt ratkaisun tekemisen. Nämä henkilöt eivät kuitenkaan voi vaatia, että
kyseinen toimielin toimisi heidän määräämällään tavalla. Tarkemmin sanottuna
toimielin voi tehdä ratkaisun tai määritellä kantansa toimella, joka on muu kuin
asianosaisen toivoma tai tarpeelliseksi katsoma (asia 8/71, Deutscher
Komponistenverband v. komissio, tuomio 13.7.1971, Kok. 1971, s. 705, 2 kohta;
yhdistetyt asiat C-15/91 ja C-108/91, Buckl ym. v. komissio, tuomio 24.11.1992,
Kok. 1992, s. I-6061, 17 kohta ja asia T-47/96, SDDDA v. komissio, määräys
12.11.1996, 40 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
- Asiassa, jollaisesta esillä olevassa tapauksessa on kyse ja jossa valitus perustuu
6 päivänä helmikuuta 1962 annetun neuvoston asetuksen N:o 17
(perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen täytäntöönpanoasetus,
EYVL 1962, 13, s. 20) 3 artiklaan, komission on suoritettava alustava tutkinta ja
kerättävä tiedot, joiden perusteella se voi arvioida, mihin jatkotoimiin se ryhtyy
valituksen suhteen. Sen jälkeen komission on määriteltävä kantansa valituksen
suhteen kohtuullisessa ajassa (ks. asia T-28/90, Asia Motor France ym. v. komissio,
tuomio 18.9.1992, Kok. 1992, s. II-2285, 29 kohta) Jos valitus on perusteltu,
komissio käynnistää tutkinnan lähettämällä väitetiedoksiannon valituksessa
tarkoitetulle yritykselle (tai siinä tarkoitetuille yrityksille). Jos valitus ei ole
perusteltu, komissio lähettää valittajalle asetuksen N:o 99/63 6 artiklaan perustuvan
kirjeen, jossa esitetään perustelut komission aikeelle hylätä valitus ja jossa valittajaa
kehotetaan antamaan mahdollinen vastineensa. Sen perusteella komissio tekee
lopullisen päätöksen (ks. asia T-37/92, BEUCC ja NCC v. komissio, tuomio
18.5.1994, Kok. 1994, s. II-285, 29 kohta; asia T-74/92, Ladbroke v. komissio,
tuomio 24.1.1995, Kok. 1995, s. II-115, 61 kohta ja asia C-282/95 P, Guérin
automobiles v. komissio, tuomio 18.3.1997, 36 kohta, ei vielä julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- Esillä olevassa asiassa valituksen jättämisestä (27.5.1994) vaatimuskirjeen
lähettämiseen (2.1.1996) oli kulunut riittävän kauan aikaa, jotta kantajalla oli oikeus
saada komissiolta kannan määrittely (ks. em. asia Asia Motor France ym. v.
komissio, tuomion 29 kohta) ja siten ainakin asetuksen N:o 99/63 6 artiklaan
perustuva tiedonanto.
- Tästä seuraa, että laiminlyöntikanteen tutkittavaksi ottamisen edellytykset täyttyivät
sen nostamisajankohtana.
- On kuitenkin selvitettävä, onko komission oikeudenkäynnin kuluessa tekemä
kannan määrittely saanut aikaan sen, että kanteen kohde on sittemmin rauennut.
- Tältä osin on riidatonta, että komissio lähetti kantajalle 25.7.1996 kirjeen, jonkaotsakkeessa viitattiin nimenomaisesti asetuksen N:o 99/63 6 artiklaan. Tässä
kirjeessä ilmoitettiin kantajalle ne perusteet, joiden vuoksi komissio aikoi hylätä
valituksen; kirjeessä kantajalle asetettiin yhden kuukauden määräaika mahdollisen
kirjallisen vastineen esittämiseen.
- Tämä kirje on luokiteltava asetuksen N:o 99/63 6 artiklaan perustuvaksi
tiedonannoksi.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valittajalle osoitettu kirje, joka vastaa
asetuksen N:o 99/63 6 artiklan edellytyksiä, on perustamissopimuksen 175 artiklan
toisessa kohdassa tarkoitettu kannan määrittely. Siten tällainen kirje lopettaa
komission laiminlyönnin ja saa komissiota vastaan nostetun laiminlyöntikanteen
kohteen raukeamaan (asia 127/78, Gema v. komissio, tuomio 18.10.1979, Kok. 1979,
s. 3173, 21 kohta ja em. asia Guérin automobiles v. komissio, tuomion 30 ja
31 kohta).
- Vastoin kantajan suullisessa käsittelyssä esittämää väitettä, jonka mukaan
laiminlyönti jatkuisi siihen asti, kunnes komissio on tehnyt lopullisen päätöksen
valituksen hylkäämisestä, 25.7.1996 päivätty kirje lopetti siten väitetyn laiminlyönnin.
- On näet korostettava, että vasta sen jälkeen kun komissio on lähettänyt asetuksen
N:o 99/63 6 artiklaan perustuvan tiedonannon ja edellyttäen että valittaja on
toimittanut kirjallisen vastineensa tähän kirjeeseen, komissiolla on velvollisuus joko
aloittaa tutkinta sitä vastaan, jonka valituksessa väitetään rikkoneen
kilpailusääntöjä, taikka tehdä lopullinen päätös valituksen hylkäämisestä (em. asia
Guérin automobiles v. komissio, tuomion 38 kohta).
- Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että kanteen nostamisen jälkeen laaditun,
25.7.1996 päivätyn kirjeen johdosta laiminlyönnin toteamista koskevalla
vaatimuksella ei ole enää kohdetta. Siten lausunnon antaminen tästä vaatimuksesta
raukeaa (ks. em. asia Asia Motor France ym. v. komissio, tuomion 38 kohta).
Vahingonkorvausvaatimus
Asianosaisten väitteet
- Kantaja vetoaa siihen, että komission laiminlyönti on aiheuttanut yhtiön joutumisen
konkurssiin 1 289 128,10 FRF:n suuruisine velkoineen. Tämä tilanne johtuu siitä,
että sille kuuluvan korvauksen saaminen on viivästynyt, joten solidaarisessa
korvausvastuussa ovat sekä komissio että Nissan France, jota vastaan komissio voi
puolestaan myöhemmin esittää vaatimuksensa. Kantaja täsmentää, että
jälleenmyyntisopimuksen irtisanomista koskeva oikeudenkäynti koskee
2 420 676 FRF:n korvausta. Koska tätä korvausta ei ole suoritettu ajallaan, sille on
kertynyt toukokuusta 1994 alkaen 8.10.1995 asti korkoa yhteensä 288 060,43 FRF,
johon on lisättävä viivästyskorot 9.10.1995 alkaen kanteen nostamiseen asti eli
84 723,66 FRF, tämän kuitenkaan rajoittamatta tämän ajankohdan jälkeen
kertyvien viivästyskorkojen vaatimista siihen asti, kunnes laiminlyönti on päättynyt.
- Komission korvattava kokonaisvahinko on siis 1 576 188,53 FRF ja 84 723,66 FRF,
mikä tekee yhteensä 1 660 912,19 FRF eli 237 273 ecua.
- Komissio korostaa, että perusteluja väitetyn vahingon todellisuudelle ja väitetyn
vahingon määrän arvioinnille ei ole riittävästi täsmennetty, jotta se voisi puolustaa
oikeuksiaan. Kannekirjelmässä ei noudateta EY:n tuomioistuimen perussäännön
19 artiklan eikä ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisia edellytyksiä, joiden mukaan kanteessa
on muun muassa mainittava oikeudenkäynnin kohteen lisäksi yhteenveto seikoista,
joihin kanne perustuu. Tätä varten kantajan on esitettävä riittävät tiedot, jotta
vastaaja voi ottaa kantaa pääasiaan ja jotta tuomioistuin voi huolehtia
tuomioistuinvalvonnastaan.
- Esillä olevassa asiassa ei riitä se, että kantaja perustaa vaatimuksia olettamuksiin
vetoamalla konkurssitilaan ja siirtämällä perusteluja antamatta kaikki velkansa
komission vastattaviksi lisäämällä niihin vielä viivästyskoron, jonka ilmoitetaan
perustuvan jälleenmyyntisopimuksen irtisanomisesta nostetussa oikeudenkäynnissä
vaaditun, oletetun korvauksen viivästymiseen.
- Komissio väittää lisäksi, ettei se voi olla korvausvastuussa, ellei vahingon Guérin
automobilesin konkurssin ja komission väitetyn laiminlyönnin välistä syy-yhteyttä
ole näytetty toteen. Tätä ennen pitäisi kuitenkin näyttää toteen komission
virheellinen menettely ja väitetty vahinko. Komission mukaan kantajan asiana on
selvittää nämä seikat, mitä esillä olevassa asiassa ei ole tehty.
- Komissio lisää, että jos oletettaisiin kilpailusääntöihin perustuvan toiminnan olevan
asianmukaista ja välttämätöntä konkurssin estämiseksi, valittaja voisi nostaa kanteen
kansallisissa tuomioistuimissa, jotka näiden kilpailusääntöjen soveltamista koskevan
hajautusperiaatteen mukaisesti ovat toimivaltaisia tekemään päätöksen.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan kanteessa
on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto seikoista, joihin kanne
perustuu. Tämän maininnan on oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja
voi valmistautua esittämään puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja. Jotta
oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimusten toteutuminen taattaisiin,
kanne voidaan ottaa tutkittavaksi vain, jos olennaiset tosiseikat ja oikeudelliset
seikat, joihin kanne perustuu, käyvät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta samalla
johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi ilmi itse kannekirjelmästä (ks. esim. asia
T-56/92, Koelman v. komissio, määräys 29.11.1993, Kok. 1993, s. II-1267, 21 kohta).
- Jotta kannekirjelmä täyttäisi nämä edellytykset, siinä on niissä tapauksissa, joissa
vaaditaan korvausta yhteisön toimielimen aiheuttamista vahingoista, mainittava ne
seikat, joiden perusteella voidaan yksilöidä kantajan moitearvioinnin kohteena oleva
toimielimen toiminta, syyt, joiden perusteella kantaja katsoo, että toiminnan ja
väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, sekä tämän vahingon laatu ja laajuus (ks.
asia T-387/94, Asia Motor France ym. v. komissio, tuomio 18.9.1996, Kok. 1996,
s. II-961, 107 kohta).
- Jos kanne ei ole riittävän täsmällinen, se on jätettävä tutkimatta, ja että yhteisöjen
tuomioistuimen perussäännön 19 artiklan ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan rikkominen
merkitsevät sellaista prosessinedellytyksen puuttumista, jonka ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin voi milloin tahansa omasta aloitteestaan käsitellä
työjärjestyksensä 113 artiklan nojalla (ks. em. asia Asia Motor France ym. v.
komissio, 18.9.1996 annetun tuomion 108 kohta).
- Esillä olevassa asiassa kannekirjelmän perusteella, vaikka kannekirjelmää
tarkasteltaisiin kokonaisuutena, ei voida riittävän selvästi ja täsmällisesti todeta syy-yhteyttä komission väitetyn laiminlyönnin ja kantajan ilmoittaman vahingon välillä.
- Kantajan mukaan vahinko sisältää pääasiallisesti sen, että kantaja asetettiin
konkurssiin 22.5.1995, jolloin sen velat olivat 1 289 128,10 FRF. Vaikka oletettaisiin,
että voitaisiin todeta komission laiminlyöneen velvollisuutensa ajanjaksona, joka
alkaa 27.5.1994 (valituksen jättämispäivä) tai 21.2.1995 (jolloin kantajan viimeinen
konkurssia edeltänyt kirje komissiolle oli päivätty) ja joka päättyy 22.5.1995 (jolloin
kantaja asetettiin konkurssiin), kantaja ei ole esittänyt kannekirjelmässään yhtäkään
sellaista seikkaa, joka selittäisi sen, miltä osin komissio on vastuussa
tämänsuuruisesta vahingosta. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät näin ollen voi
selvittää, miten mahdollinen laiminlyönti on voinut vaikuttaa Guérin automobilesin
velkojen lisääntymiseen ja siten sen asettamiseen konkurssiin.
- Sama pätee 288 060,43 FRF:n suuruiseen vahinkoon, jonka kantaja väittää sille
aiheutuneen ja joka johtuu sen korvauksen maksamisen viivästymisestä, joka Nissan
Francen olisi kantajan mukaan pitänyt maksaa sille jälleenmyyntisopimuksen
irtisanomisen vuoksi. Kannekirjelmässä ei tältäkään osin esitetä yhtäkään sellaista
seikkaa, josta kävisi ilmi syy-yhteys vaadittujen summien eli 288 060,43 FRF:n ja
84 723,66 FRF:n sekä komission väitetyn laiminlyönnin välillä.
- Tämän vuoksi vahingonkorvausvaatimus on jätettävä tutkimatta.
Oikeudenkäyntikulut
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan
mukaan se määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan, jos lausunnon
antaminen asiassa raukeaa. Työjärjestyksensä 87 artiklan 3 kohdan mukaan se voi
määrätä oikeudenkäyntikulut jaettaviksi asianosaisten kesken tai määrätä, että
asianosaiset vastaavat itse omista kuluistaan, jos asiassa osa vaatimuksista
ratkaistaan toisen asianosaisen ja osa toisen asianosaisen hyväksi tai jos siihen
muutoin on erityisiä syitä.
- Esillä olevassa asiassa komissio on omalla menettelyllään merkittävästi vaikuttanut
siihen, että kantaja joutui nostamaan kanteensa. Komissio ei perustamissopimuksen
175 artiklassa määrätyssä määräajassa näet ryhtynyt toimenpiteisiin kantajan sille
2.1.1996 osoittamasta vaatimuksesta huolimatta, vaikka komissiolle oli
asianmukaisesti ilmoitettu valituksen sisällöstä jo toukokuussa 1994. Lisäksi
komissio ilmoitti kantajalle kantansa valitukseen asetuksen N:o 99/63 6 artiklan
mukaisesti vasta 25.7.1996 eli tämän kanteen nostamisen jälkeen.
- Asiaan liittyvien olosuhteiden oikeudenmukainen arviointi edellyttää näin ollen sitä,
että komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja että se korvaa puolet
kantajan oikeudenkäyntikuluista.
Näillä perusteillaYHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu toinen jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- Lausunnon antaminen laiminlyönnin toteamista koskevasta vaatimuksesta
raukeaa.
- Kanteessa esitetyt vaatimukset jätetään muilta osin tutkimatta.
- Komissio velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan sekä
korvaamaan puolet kantajan oikeudenkäyntikuluista.
BellamyBriët
Kalogeropoulos
|
Julistettiin Luxemburgissa 10 päivänä heinäkuuta 1997.
H. Jung
C. W. Bellamy
kirjaaja
laajennetun toisen jaoston puheenjohtaja
1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.