UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
14 päivänä marraskuuta 2017 (*)
Muutoksenhaku – Kilpailu – Kartellit tai muut yhteistoimintajärjestelyt – Euroopan lentorahtimarkkinat – Komission päätös lentorahtipalvelujen hintojen useita osatekijöitä koskevien sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen johdosta – Perustelujen virheellisyys – Unionin tuomioistuinten omasta aloitteestaan huomioon ottama oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä kumoamisperuste – Kielto lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta – Ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyn kanteen vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta osittain – Unionin yleinen tuomioistuin ei saa kumota riidanalaista päätöstä kokonaan – Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artikla – Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin
Asia C-122/16 P,
jossa on kyse Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaan perustuvasta valituksesta, joka on pantu vireille 26.2.2016,
British Airways plc, kotipaikka Harmondsworth (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan J. Turner, QC, ja R. O’Donoghue, barrister, A. Lyle-Smythen, solicitor, valtuuttamana,
valittajana,
ja jossa muuna osapuolena on
Euroopan komissio, asiamiehinään N. Khan ja A. Dawes,
vastaajana ensimmäisessä oikeusasteessa,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti A. Tizzano, jaostojen puheenjohtajat R. Silva de Lapuerta, M. Ilešič, L. Bay Larsen, J. Malenovský ja E. Levits sekä tuomarit E. Juhász, A. Borg Barthet, J.-C. Bonichot, F. Biltgen, K. Jürimäe, C. Lycourgos, M. Vilaras ja E. Regan (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: P. Mengozzi,
kirjaaja: apulaiskirjaaja M.-A. Gaudissart,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 7.2.2017 pidetyssä istunnossa esitetyn,
kuultuaan julkisasiamiehen 30.5.2017 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 British Airways plc vaatii valituksellaan unionin tuomioistuinta kumoamaan osittain unionin yleisen tuomioistuimen 16.12.2015 antaman tuomion British Airways v. komissio (T-48/11, ei julkaistu, EU:T:2015:988; jäljempänä valituksenalainen tuomio), jolla unionin yleinen tuomioistuin kumosi osittain SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen 8 artiklan mukaisesta menettelystä 9.11.2010 tehdyn komission päätöksen K(2010) 7694 lopullinen (Asia COMP/39258 – Lentorahti) (jäljempänä riidanalainen päätös) siltä osin kuin päätös koskee British Airwaysiä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntö
2 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Asia pannaan unionin tuomioistuimessa vireille kirjaajalle osoitetulla kirjallisella kanteella. Kanteessa on mainittava kantajan nimi ja kotipaikka sekä allekirjoittaneen asema, asianosainen, jota vastaan tai asianosaiset, joita vastaan kanne on nostettu, riidan kohde, vaatimukset sekä yhteenveto seikoista, joihin kanne perustuu.
Kanteeseen on tarvittaessa liitettävä säädös, jonka mitättömäksi julistamista pyydetään, tai [SEUT] 265 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa siihen on liitettävä asiakirjat, joista ilmenee, minä päivänä näissä artikloissa tarkoitettu kehotus on annettu tai esitetty. Jos näitä asiakirjoja ei ole liitetty kanteeseen, kirjaaja kehottaa asianosaista toimittamaan asiakirjat kohtuullisessa ajassa; kannetta ei tällöin jätetä tutkimatta, vaikka asiakirjat toimitetaan vasta asian vireillepanoa koskevan määräajan päätyttyä.”
3 Saman perussäännön 56 artiklan toisessa kohdassa määrätään seuraavaa:
”Muutosta voivat hakea [unionin tuomioistuimessa] kaikki asianosaiset, joiden vaatimukset on kokonaan tai osittain hylätty. – –”
Unionin tuomioistuimen 19.6.1991 tehty työjärjestys
4 Unionin tuomioistuimen 19.6.1991 tehdyn työjärjestyksen 112 artiklan 2 kohdassa määrättiin seuraavaa:
”Valituskirjelmään liitetään unionin yleisen tuomioistuimen tuomio, josta valitetaan. – –”
Unionin tuomioistuimen 25.9.2012 vahvistettu työjärjestys
5 Unionin tuomioistuimen 25.9.2012 vahvistetun ja 1.11.2012 voimaan tulleen työjärjestyksen (jäljempänä unionin tuomioistuimen työjärjestys) 120 artiklassa, jonka otsikko on ”Kannekirjelmän sisältö”, määrätään seuraavaa:
”[Euroopan unionin tuomioistuimen] perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kannekirjelmässä on mainittava:
– –
c) oikeudenkäynnin kohde sekä perusteet ja perustelut, joihin asiassa vedotaan, ja yhteenveto kyseisistä perusteista
d) kantajan vaatimukset
– –”
6 Saman työjärjestyksen 122 artiklassa, jonka otsikko on ”Kannekirjelmän liitteet”, määrätään seuraavaa:
”1. Kannekirjelmään on tarvittaessa liitettävä perussäännön 21 artiklan toisessa kohdassa mainitut asiakirjat.
– –
3. Jos kannekirjelmä ei täytä tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa määrättyjä vaatimuksia, kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle kohtuullisen määräajan edellä mainittujen asiakirjojen toimittamista varten. Jollei puutteita ole korjattu asetetussa määräajassa, unionin tuomioistuin ratkaisee esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, jätetäänkö kanne tutkimatta näiden menettelyvaatimuksien noudattamatta jättämisen vuoksi.”
7 Työjärjestyksen 127 artiklan, jonka otsikko on ”Uudet kanneperusteet”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu asian käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.”
8 Saman työjärjestyksen 168 artiklassa, jonka otsikko on ”Valituskirjelmän sisältö”, määrätään seuraavaa:
”1. Valituskirjelmässä on mainittava
– –
b) unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu, josta valitetaan
– –
2. Muutoksenhakumenettelyssä sovelletaan tämän työjärjestyksen 119 ja 121 artiklaa sekä 122 artiklan 1 kohtaa.
– –”
9 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan, jonka otsikko on ”Valituksessa esitettävät vaatimukset, oikeudelliset perusteet ja perustelut”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Valituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan sisältyvän lopputuloksen kumoamista kokonaan tai osittain.”
10 Työjärjestyksen 170 artiklan, jonka otsikko on ”Valituksen hyväksymisen seurauksia koskevat vaatimukset”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Muutoksenhaussa voidaan vaatia valituksen hyväksymisen seuraukseksi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymistä kokonaan tai osittain, mutta ei esittää uusia vaatimuksia. Muutoksenhaussa ei voida muuttaa oikeudenkäynnin kohdetta siitä, mikä se oli unionin yleisessä tuomioistuimessa.”
11 Mainitun työjärjestyksen 190 artiklan, jonka otsikko on ”Muutoksenhakumenettelyyn sovellettavat muut määräykset”, 1 kohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisusta tehdyn valituksen käsittelyyn unionin tuomioistuimessa sovelletaan tämän työjärjestyksen 127 – – artiklaa.”
Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehty työjärjestys
12 Unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa määrättiin seuraavaa:
”Perussäännön 21 artiklassa tarkoitetussa kanteessa on mainittava:
– –
c) oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista;
d) kantajan vaatimukset;
– –”
13 Kyseisen työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdassa määrättiin seuraavaa:
”Asian käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen käsittelyn aikana ilmenneisiin oikeudellisiin seikkoihin ja tosiseikkoihin.
– –”
Asian tausta
14 Valittaja British Airways on lentoliikenneyhtiö, joka toimii lentorahtimarkkinoilla.
15 Euroopan komissio vastaanotti 7.12.2005 sakoista vapauttamisesta ja sakkojen lieventämisestä kartelleja koskevissa asioissa antamansa tiedonannon (EYVL 2002, C 45, s. 3; jäljempänä vuoden 2002 yhteistyötiedonanto) mukaisen sakoista vapauttamista koskevan hakemuksen, jonka olivat tehneet Deutsche Lufthansa AG ja sen tytäryhtiöt Lufthansa Cargo AG ja Swiss International Air Lines AG. Kyseisen hakemuksen mukaan useiden lentorahtimarkkinoilla toimivien yritysten (jäljempänä liikenteenharjoittajat) välillä oli kilpailunvastaista yhteydenpitoa, joka koski useita näillä markkinoilla tarjottavien palvelujen hintojen tekijöitä eli polttoainelisämaksun ja turvallisuuslisämaksun käyttöönottoa sekä näiden liikenteenharjoittajien kieltäytymistä provisioiden maksamisesta lisämaksuista.
16 Komissio suoritti 14. ja 15.2.2006 ennalta ilmoittamattomia tarkastuksia.
17 Tarkastusten jälkeen useat liikenteenharjoittajat, muun muassa valittaja, esittivät vuoden 2002 yhteistyötiedonannon mukaisen hakemuksen.
18 Komissio lähetti 19.12.2007 väitetiedoksiannon 27 liikenteenharjoittajalle, valittaja mukaan lukien. Vastauksena väitetiedoksiantoon sen vastaanottajat esittivät kirjallisia huomautuksia. Kuulemistilaisuus pidettiin 30.6.–4.7.2008.
19 Komissio teki 9.11.2010 riidanalaisen päätöksen, joka osoitettiin 21 liikenteenharjoittajalle (jäljempänä tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat), muun muassa valittajalle.
Menettely unionin yleisessä tuomioistuimessa ja valituksenalainen tuomio
20 Valittaja nosti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 24.1.2011 toimittamallaan kannekirjelmällä kanteen, jossa vaadittiin kumoamaan riidanalaisen päätöksen tietyt osat valittajaa koskevilta osin.
21 Kuten valituksenalaisen tuomion 25 kohdasta ilmenee, valittaja vaati kanteessaan esittämissään vaatimuksissa unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin siinä oli katsottu valittajan osallistuneen provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen, siltä osin kuin siinä oli katsottu valittajan tekemän rikkomisen alkaneen 22.1.2001 ja siltä osin kuin siinä oli katsottu, että Hongkongiin, Japaniin, Intiaan, Thaimaahan, Singaporeen, Koreaan ja Brasiliaan liittyvät ”seikat” ovat SEUT 101 artiklan, Euroopan talousalueesta 2.5.1992 tehdyn sopimuksen (EYVL 1994, L 1, s. 3; jäljempänä ETA-sopimus) 53 artiklan sekä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen, joka allekirjoitettiin Luxemburgissa 21.6.1999 ja hyväksyttiin yhteisön puolesta seitsemän sopimuksen tekemisestä Sveitsin valaliiton kanssa 4.4.2002 tehdyllä neuvoston ja, tiede- ja teknologiayhteistyötä koskevan sopimuksen osalta, komission päätöksellä 2002/309/EY, Euratom (EYVL 2002, L 114, s. 1; jäljempänä EY:n ja Sveitsin välinen sopimus), 8 artiklan rikkomisia
– kumoamaan riidanalaisella päätöksellä valittajalle määrätyn sakon tai alentamaan olennaisesti sen määrää
– velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
22 Valittaja vetosi kanteensa tueksi seitsemään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustui arviointivirheeseen, koska komissio oli katsonut valittajan osallistuneen provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen, toinen kanneperuste rikkomisen alkamisajankohtaa koskevan näytön puuttumiseen, kolmas kanneperuste oikeudellisiin virheisiin, tosiseikkoja koskeviin virheisiin tai harkintavallan väärinkäyttöön tiettyjen sääntelyviranomaisten toiminnan arvioinnissa, neljäs kanneperuste sakon perusmäärän prosenttiosuuden suhteettomuuteen ja syrjivyyteen, viides kanneperuste perusteluvelvollisuuden laiminlyöntiin ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska komissio on korottanut sakon määrää sen laskennan yhteydessä, kuudes kanneperuste vuoden 2002 yhteistyötiedonannon noudattamatta jättämiseen, koska valittajan sakosta ei tehty kaikkein suurinta alennusta, ja seitsemäs kanneperuste yhdenvertaisuusperiaatteen ja suhteellisuusperiaatteen loukkaamiseen, koska komissio ei alentanut sakon määrää lieventävien seikkojen olemassaolon perusteella.
23 Valituksenalaisen tuomion 27–29 ja 45 kohdasta ilmenee, että unionin yleinen tuomioistuin on omasta aloitteestaan ottanut huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvänä kumoamisperusteena riidanalaisen päätöksen perustelujen virheellisyyden. Kuten unionin tuomioistuimen käytettävissä olevasta asiakirja-aineistosta ilmenee, unionin yleinen tuomioistuin on erityisesti 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksensä 64 artiklan mukaisten prosessinjohtotoimien yhteydessä esittänyt käsiteltävänään olleen asian asianosaisille kirjallisia kysymyksiä, joissa se on erityisesti kehottanut niitä esittämään huomautuksensa sen johdosta, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa selostetaan yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua kilpailusääntöjen rikkomista, johon kyseisen päätöksen kaikkien vastaanottajien väitetään osallistuneen, vaikka päätöksen päätösosan neljässä ensimmäisessä artiklassa ei mainita kaikkia päätöksen vastaanottajia.
24 Tältä osin valittaja katsoi unionin yleisessä tuomioistuimessa järjestetyssä istunnossa, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa komissio selosti yhtä ainoaa yhtenä kokonaisuutena pidettävää jatkettua SEUT 101 artiklan, ETA-sopimuksen 53 artiklan ja EY:n ja Sveitsin välisen sopimuksen 8 artiklan rikkomista. Riidanalaisen päätöksen päätösosassa sen sijaan todettiin, että kutakin näistä artikloista erikseen oli rikottu yhdellä kokonaisuutena pidettävällä jatketulla rikkomisella. Valittaja katsoi, että riidanalaisen päätöksen perustelujen ja päätösosan välillä näin vallinneen epäjohdonmukaisuuden vuoksi päätöksen perusteluissa oli virheellisyys, johon unionin yleisellä tuomioistuimella oli oikeus puuttua omasta aloitteestaan.
25 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi valituksenalaisessa tuomiossa, että riidanalaista päätöstä rasitti yhtäältä se, että perustelut ovat ristiriidassa päätösosan kanssa, ja toisaalta perustelujen sisäinen ristiriitaisuus.
26 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi pääasiallisesti, että sen kuului arvioida, loukkasivatko nämä ristiriitaisuudet valittajan puolustautumisoikeuksia ja estivätkö ne unionin yleistä tuomioistuinta harjoittamasta valvontaansa.
27 Tämän arvioinnin perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoi asian olevan näin ja totesi sen vuoksi, että riidanalaisen päätöksen perustelut olivat virheelliset.
28 Unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei tämä toteamus kuitenkaan voinut tässä tapauksessa johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan siltä osin kuin se koski valittajaa, koska päätöstä ei voitu kumota enemmälti kuin valittaja oli vaatinut kannekirjelmään sisältyvissä vaatimuksissaan.
29 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin ei tutkinut perusteita, jotka valittaja oli esittänyt kanteensa tueksi, vaan päätti kumota riidanalaisen päätöksen perustelujen virheellisyyden vuoksi tarkastellessaan omasta aloitteestaan käsiteltäväksi ottamaansa kumoamisperustetta, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ”komissio on yhtäältä katsonut, että kantaja oli ensinnäkin osallistunut provisioiden maksamisesta kieltäytymiseen, toiseksi rikkonut SEUT 101 artiklaa, ETA-sopimuksen 53 artiklaa sekä [EY:n ja Sveitsin välisen] sopimuksen 8 artiklaa 22.1.2001 ja 1.10.2001 välisenä aikana ja kolmanneksi osallistunut näiden määräysten rikkomiseen Hongkongista (Kiina), Japanista, Intiasta, Thaimaasta, Singaporesta, Etelä-Koreasta ja Brasiliasta suoritettujen lentorahtipalvelujen osalta, ja toisaalta määrännyt sille sakon”.
30 Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ratkaisi 16.12.2015 antamillaan tuomioilla Air Canada v. komissio (T-9/11, ei julkaistu, EU:T:2015:994), Koninklijke Luchtvaart Maatschappij v. komissio (T-28/11, ei julkaistu, EU:T:2015:995), Japan Airlines v. komissio (T-36/11, ei julkaistu, EU:T:2015:992), Cathay Pacific Airways v. komissio (T-38/11, ei julkaistu, EU:T:2015:985), Cargolux Airlines v. komissio (T-39/11, ei julkaistu, EU:T:2015:991), Latam Airlines Group ja Lan Cargo v. komissio (T-40/11, ei julkaistu, EU:T:2015:986), Singapore Airlines ja Singapore Airlines Cargo Pte v. komissio (T-43/11, ei julkaistu, EU:T:2015:989), Deutsche Lufthansa ym. v. komissio (T-46/11, ei julkaistu, EU:T:2015:987), SAS Cargo Group ym. v. komissio (T-56/11, ei julkaistu, EU:T:2015:990), Air France-KLM v. komissio (T-62/11, ei julkaistu, EU:T:2015:996), Air France v. komissio (T-63/11, ei julkaistu, EU:T:2015:993) ja Martinair Holland v. komissio (T-67/11, EU:T:2015:984) muiden tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien kanteet, joissa riidanalainen päätös oli niin ikään riitautettu.
Asianosaisten vaatimukset unionin tuomioistuimessa
31 Valittaja vaatii valituksessaan unionin tuomioistuinta
– kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen tuomion siltä osin kuin siinä kumotaan riidanalainen päätös vain valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa nostamaan kanteeseen sisältyneiden vaatimusten mukaisissa rajoissa
– kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 1 kohdan
– kumoamaan riidanalaisen päätöksen kokonaisuudessaan
– velvoittamaan komission korvaamaan valituksesta aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
32 Komissio vaatii, että unionin tuomioistuin
– hylkää valituksen
– velvoittaa valittajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Valituksen tarkastelu
Tutkittavaksi ottaminen
Asianosaisten lausumat
– Valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset
33 Komissio katsoo, että valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytykset selvästi puuttuvat kahdesta syystä.
34 Ensinnäkään valittaja ei ole noudattanut unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 2 kohtaan sisältyvää vaatimusta, koska valituskirjelmään ei ole liitetty valituksenalaista tuomiota.
35 Toiseksi valitus ei noudata Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklaa ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 ja 170 artiklaa, joilla perussäännön 63 artiklan mukaisesti pannaan täytäntöön perussäännön 56 artikla.
36 Komissio väittää myös, ettei valitus ole unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdan mukainen, koska valituksella ei pyritä valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman kumoamiseen vaan kyseisen tuomiolauselman täydentämiseen siten, että unionin yleisen tuomioistuimen hyväksymä vaatimus tuomion kumoamisesta osittain laajennetaan sen kumoamiseksi kokonaisuudessaan. Valitus ei siten ole kyseisen määräyksen mukainen.
37 Komission mukaan unionin tuomioistuin on tulkinnut unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan määräystä tiukasti. Koska valittajan vaatimukset menevät tässä tapauksessa sen ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiä vaatimuksia pitemmälle, vaatimukset ovat tämän määräyksen vastaisia.
38 Lisäksi valittajan päätelmä on kehäpäätelmän luonteinen, koska siinä väitetään, että valittajalla on oltava oikeus hakea muutosta unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisuun sillä perusteella, että unionin yleisen tuomioistuimen tutkimisvalta ei ollut rajattu valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin vaatimuksiin, vaikka ratkaisussa katsottiin toisin.
39 Lisäksi perustelu, jonka mukaan nyt kyseessä olevan valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen johtuu Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 47 artiklassa mainitun tehokkaiden oikeussuojakeinojen periaatteen soveltamisesta, johtaisi jälleen siihen, ettei unionin yleisen tuomioistuimen tutkimisvalta rajoittunut ensimmäisessä oikeusasteessa nostetussa kanteessa esitettyihin vaatimuksiin. Väite, jonka mukaan tässä määräyksessä annettaisiin oikeudenkäynnin asianosaiselle ehdoton oikeus vedota mihin tahansa uuteen perusteluun tai muuttaa vaatimustensa perustetta oikeudenkäynnin missä tahansa vaiheessa, on selvästi perusteeton.
40 Valittaja katsoo, että valitus on otettava tutkittavaksi.
41 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan ensimmäistä virkettä on luettava yhdessä sen toisen virkkeen kanssa, joten sitä on sovellettava vain silloin, kun valittaja ei pyri täsmälleen samojen kuin ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten hyväksymiseen ja oikeudenkäynnin kohde on siten muuttunut.
42 Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan osalta valittaja on jo unionin yleisessä tuomioistuimessa katsonut muun muassa, että riidanalaisessa päätöksessä oli sisäisiä ristiriitoja ja sen perustelut olivat virheelliset. Tällaisen toteamuksen olisi pitänyt johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan siltä osin kuin päätös koski valittajaa. Valittaja pyrkii siten riitauttamaan valituksenalaisen tuomion sellaisen osan, joka on kiistattomasti ollut unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn asian osa, ja valittajan vaatimukset unionin yleisessä tuomioistuimessa on siten hylätty Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklassa tarkoitetulla tavalla.
– Valittajan vastauskirjelmän tutkittavaksi ottaminen
43 Komissio katsoo ensisijaisesti, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 127 artiklan 1 kohdan mukaan, jota saman työjärjestyksen 190 artiklan 1 kohdan mukaan sovelletaan valituksen käsittelyyn, valittajan vastauskirjelmä on selvästi jätettävä tutkimatta, koska kirjelmässä vedotaan uusiin perusteisiin.
44 Komission mukaan valittaja nimittäin väittää valituksessa, että unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt virheellisesti soveltaessaan kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kieltoa, ja tämä merkitsee sitä, että valittaja myöntää, että sen pyytämä toimenpide on sama kuin ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyissä kannevaatimuksissa selostettu toimenpide. Vastauskirjelmässään valittaja ei sen sijaan vastaa komission esittämään oikeudenkäyntiväitteeseen valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta vaan väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt virheellisesti, koska se ei ole sallinut valittajan muuttavan kannevaatimuksiaan. Valittaja ei myöskään selitä syitä, joiden vuoksi se vetoaa tähän perusteeseen vasta vastauskirjelmässään, vaikka vastauskirjelmässä esitetyt väitteet eivät perustu asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ilmenneisiin tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin.
45 Valittaja kiistää komission väitteet valittajan vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
46 Valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksistä ja ennen kaikkea komission niihin liittyvästä oikeudenkäyntiväitteestä, joka perustuu siihen, ettei valittaja ole liittänyt valituskirjelmäänsä valituksenalaista tuomiota, on muistutettava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdassa, jota saman työjärjestyksen 168 artiklan 2 kohdan mukaan sovelletaan valituksen käsittelyyn, määrätään, että kannekirjelmään on tarvittaessa liitettävä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan toisessa kohdassa tarkoitetut asiakirjat, ja viimeksi mainitun määräyksen mukaan ”kanteeseen on tarvittaessa liitettävä säädös, jonka mitättömäksi julistamista pyydetään – –”.
47 On totta, että Euroopan unionin toimielimen säädös, päätös tai muu toimi, johon kanne kohdistetaan, on liitettävä kannekirjelmään. Muutoksenhaun osalta unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätään kuitenkin, että valituskirjelmässä on mainittava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu, josta valitetaan, mutta siinä ei vaadita, että kyseinen ratkaisu olisi liitettävä valituskirjelmään.
48 Sen vuoksi on katsottava, että unionin tuomioistuimen työjärjestyksen tultua voimaan 1.11.2012 muutoksenhakumenettelyssä ei enää vaadita unionin yleisen tuomioistuimen riidanalaisen ratkaisun liittämistä valituskirjelmään vaan pelkästään kyseisen ratkaisun mainitsemista.
49 Tässä tapauksessa on todettava, ettei sen seikan, ettei valituskirjelmään ole liitetty valituksenalaista tuomiota, voida katsoa johtavan siihen, että valitus olisi jätettävä tutkimatta. Komission tätä koskeva oikeudenkäyntiväite on siten hylättävä.
50 Toiseksi väitteestä, jonka mukaan valitus ei ole unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdan mukainen, on huomautettava, että kyseisen määräyksen mukaan ”valituksessa voidaan vaatia unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmaan sisältyvän lopputuloksen kumoamista kokonaan tai osittain”.
51 On huomautettava, että edellä mainittu määräys koskee julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen 54 kohdassa todetuin tavoin muutoksenhakumenettelyn perusperiaatetta, jonka mukaan valitus on kohdistettava unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisun tuomiolauselmaan tai määräysosaan eikä siinä voida pelkästään vaatia ratkaisun joidenkin perustelujen muuttamista (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2012, Al-Aqsa v. neuvosto ja Alankomaat v. Al-Aqsa, C-539/10 P ja C-550/10 P, EU:C:2012:711, 43–45 kohta).
52 Nyt käsiteltävässä asiassa valittaja vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan valituksenalaisen tuomion ja erityisesti sen tuomiolauselman 1 kohdan siltä osin kuin unionin yleinen tuomioistuin on hylännyt vaatimuksen riidanalaisen päätöksen kumoamisesta kokonaan siltä osin kuin se koskee valittajaa. Näin ollen valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen kumoamisratkaisun ulottuvuuden eli toisin sanoen oikeudelliset seuraukset, jotka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan johtuvat sen toteamasta perusteluvelvollisuuden laiminlyönnistä.
53 Tässä tilanteessa on todettava, että valittajan tosiasiallisena tarkoituksena on valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman kumoaminen osittain ja että valituksessa esitetyt vaatimukset ovat siten unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 169 artiklan 1 kohdan mukaiset.
54 Kolmanneksi komission oikeudenkäyntiväitteestä, jonka mukaan valitus ei ole Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukainen, on todettava, että tämän oikeudenkäyntiväitteen tutkiminen edellyttää sitä, että unionin tuomioistuin arvioi ensimmäisessä oikeusasteessa esitettyjen vaatimusten ja unionin yleisessä tuomioistuimessa käsitellyn oikeudenkäynnin kohteen käsitteitä näiden määräysten mukaisessa merkityksessä.
55 Koska nämä oikeudenkäyntiväitteet ovat läheisessä yhteydessä valittajan esittämiin asiakysymystä koskeviin valitusperusteisiin, asiassa on ensin arvioitava valitusperusteita.
56 Sen vuoksi ja koska valittajan vastauskirjelmä koskee pelkästään valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, myös kirjelmän tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta tehdyn oikeudenkäyntiväitteen mahdollinen käsittely on siirrettävä pääasian käsittelyn yhteyteen.
Asiakysymys
57 Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kahteen valitusperusteeseen, jotka perustuvat oikeudellisiin virheisiin, joista ensimmäinen johtuu kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskevan kiellon soveltamisesta ja toinen perussäännön 47 artiklassa vahvistetun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden loukkaamisesta.
58 Nämä kaksi valitusperustetta on syytä käsitellä yhdessä.
Asianosaisten lausumat
59 Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen vetäytymällä kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskevan kiellon periaatteen taakse rajoittaakseen tuomiossaan vahvistamansa kumoamisen ulottuvuutta, vaikka se oli todennut omasta aloitteestaan, että riidanalaisessa päätöksessä oli oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviä olennaisia virheitä ja päätös oli siten kokonaan virheellinen.
60 Valittaja myöntää, että unionin tuomioistuimilla ei kumoamiskannetta käsitellessään ole oikeutta lausua kanteen ulkopuolisista seikoista ja että tämä merkitsee, että tuomioistuimet voivat tuomita vain sellaista, mitä asianosaiset ovat nimenomaisesti vaatineet.
61 Valittajan mukaan on kuitenkin olemassa useita tilanteita, joissa unionin tuomioistuinten on niille EUT-sopimuksessa määrätyn laillisuusvalvontatehtävänsä täyttämiseksi otettava omasta aloitteestaan huomioon jokin oikeudellinen peruste ja sen vuoksi otettava ratkaisussaan kantaa johonkin sellaiseen, mitä asianosaiset eivät ole tarkalleen ottaen vaatineet. Tällaisissa tapauksissa riidanalaisessa toimenpiteessä ilmenevä virhe on riittävän vakava, jotta unionin tuomioistuinten on perusteltua puuttua siihen, vaikka kantaja ei ole vedonnut virheeseen.
62 Kumoamiskannetta käsitteleviä unionin tuomioistuimia ei voida moittia oikeusriidan puitteiden tai toimivaltansa ylittämisestä, kanteen ulkopuolelta lausumisesta tai työjärjestyksen noudattamatta jättämisestä silloin, kun ne ottavat omasta aloitteestaan huomioon tällaisen perusteen, joka koskee juuri sen toimen laillisuutta, jonka kumoamista tuomioistuimissa on vaadittu.
63 Ottaessaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen unionin yleinen tuomioistuin ei pyri korjaamaan kanteessa tai asianosaisten perusteluissa olevia puutteita vaan huolehtii sellaisen oikeussäännön noudattamisesta, josta asianosaisilla ei sen tärkeyden vuoksi ole oikeutta määrätä.
64 Kun unionin tuomioistuimet ottavat perustelujen virheellisyyden vuoksi omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen, kyseessä on poikkeus kanteen ulkopuolelta lausumisen kiellosta. Tämä voidaan erityisesti johtaa vastakohtaispäätelmänä 28.6.1972 annetun tuomion Jamet v. komissio (37/71, EU:C:1972:57) 12 kohdasta, jossa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jos se olisi kyseisellä tuomiolla ratkaistussa asiassa kumonnut riidanalaisen toimen kokonaisuudessaan, se olisi lausunut kanteen ulkopuolisesta seikasta, vaikka kyseisestä toimesta nostetun kanteen peruste ei koskenut oikeusjärjestyksen perusteita.
65 Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on myös tehnyt oikeudellisen virheen sekoittaessaan kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskevan kiellon tarkoituksen ja oikeusjärjestyksen perusteita koskevien sääntöjen ja periaatteiden noudattamisen, jonka nojalla sen olisi pitänyt ottaa omasta aloitteestaan huomioon riidanalaista päätöstä rasittanut perustelujen virheellisyys.
66 Kahden asianosaisen välisessä oikeudenkäynnissä on perustavanlaatuinen merkitys sillä, että oikeudenkäynnin vireille paneva asianosainen ilmoittaa oikeusriidan kohteen ja yhteenvedon kanneperusteistaan ja että tämä ilmoitus on riittävän selkeä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja unionin tuomioistuin voi täyttää valvontatehtävänsä. Valittajan mukaan 19.12.2013 annetun tuomion komissio v. Puola (C-281/11, EU:C:2013:855) 122 ja 123 kohdasta ilmenee, että näiden vaatimusten tarkoituksena on välttää se, että unionin tuomioistuin lausuu kanteen ulkopuolisesta seikasta taikka jättää lausumatta jostain väitteestä tai jättää jollain muulla tavalla lausumatta kanteesta. Samoista syistä unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt virheellisesti katsoessaan valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdassa ja 48 artiklan 2 kohdassa asetetaan unionin yleistä tuomioistuinta velvoittavia rajoja, vaikka nämä rajat koskevat kantajaa eivätkä unionin yleistä tuomioistuinta.
67 Oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen huomioon ottaessaan unionin tuomioistuinten on päinvastoin ylitettävä asianosaisten vaatimustensa tueksi esittämien perusteiden rajat, eivätkä tuomioistuimet sen vuoksi ole enää sidottuja kanteen ulkopuolelta lausumista koskevan kiellon noudattamisen niille asettamiin rajoihin.
68 Valittajan mielestä on epäloogista, että unionin yleinen tuomioistuin on viitannut valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämiin vaatimuksiin perustellakseen ratkaisunsa, jonka mukaan se on kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumista koskevan kiellon noudattamiseksi päättänyt kumota riidanalaisen päätöksen vain osittain.
69 Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on ratkaissut kanteen pelkästään omasta aloitteestaan huomioon ottamansa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen perusteella. Valittajan mielestä on vaikea ymmärtää sitä, että unionin yleinen tuomioistuin on sen jälkeen päättänyt ottaa huomioon ensimmäisessä oikeusasteessa esitetyt vaatimukset lausumatta millään tavoin näiden vaatimusten tueksi esitetyistä perusteista.
70 Toiseksi unionin yleisen tuomioistuimen päätelmä riidanalaista päätöstä rasittavista perustelujen virheellisyyksistä on valituksenalaisen tuomion 42 ja 43 kohdasta ilmenevin tavoin osittain perustunut tarpeeseen ottaa huomioon myöhemmin toteutettavat kansalliset vahingonkorvausmenettelyt. Kuitenkin unionin yleisen tuomioistuimen tuomiot riidanalaisesta päätöksestä nostettuihin kumoamiskanteisiin, jotka valittaja ja muut tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat nostaneet, ovat kokonaisuutena tarkastellen johtaneet epäloogisen erottelun tekemiseen valittajan tilanteen ja kyseisten muiden liikenteenharjoittajien tilanteen välillä, koska riidanalainen päätös on kumottu valittajan osalta vain osittain mutta muiden liikenteenharjoittajien osalta kokonaan, vaikka valittaja ja muut liikenteenharjoittajat olivat täsmälleen samassa asemassa unionin yleisen tuomioistuimen keskeisen päättelyn kannalta. Tämä erottelu on mielivaltainen, koska kyseisistä muista liikenteenharjoittajista kaikki eivät olleet vedonneet riidanalaisesta päätöksestä nostamissaan kumoamiskanteissa perustelujen virheellisyyttä koskevaan kanneperusteeseen.
71 Valittaja toteaa lisäksi, että riidanalaista päätöstä rasittava ja unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa toteama perustelujen virheellisyys aiheuttaa huomattavia vaikeuksia kansallisissa vahingonkorvausmenettelyissä. Riidanalainen päätös on nimittäin edelleen osittain olemassa valittajaan kohdistuvana, koska riidanalaisen päätöksen kumoamisen ulottuvuus on rajattu valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmassa. Koska riidanalaisessa päätöksessä oli useita virheellisyyksiä, jotka unionin yleisen tuomioistuimen mukaan olivat riittävän vakavia loukatakseen oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviä sääntöjä tai periaatteita, kansallisilla tuomioistuimilla voi olla suuria vaikeuksia hahmottaa selvästi vastuun jakautuminen valittajan ja muiden asianosaisten kesken kaikista niistä vahingoista, joita riidanalaisessa päätöksessä kuvatusta menettelystä on niiden mielestä aiheutunut. Tämä voi aiheuttaa vahinkoa valittajalle ja mahdollisesti muillekin asianosaisille, mukaan lukien asianosaiset, jotka vaativat vahingonkorvauksia.
72 Valittaja korostaa lisäksi, että unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa on omiaan aiheuttamaan oikeudenkäytön organisointiin, prosessiekonomisiin seikkoihin unionin tuomioistuimissa sekä suhteellisuusperiaatteeseen liittyviä huolia. Jos tämä lähestymistapa vahvistettaisiin, se kannustaisi kantajia laatimaan vaatimuksensa järjestelmällisesti laajoiksi niille muita perusteita esittämättä, jotta ne mahdollisimman suurella todennäköisyydellä saisivat päätöksen kumotuksi mahdollisimman suurelta osalta, mikäli unionin tuomioistuimet ottavat oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen huomioon omasta aloitteestaan. Tämä edellyttäisi sitä, että unionin tuomioistuimet yksin huolehtisivat kumoamisen täsmällisen ulottuvuuden määrittämisestä. Ottaessaan omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen unionin tuomioistuimet eivät yleensä tutki kantajien esittämiä kanneperusteita. Näin ollen on täysin mahdollista, että myös haitantekotarkoituksessa tai selvästi ilman vakavasti otettavaa perustetta nostettu kanne saattaa unionin yleisen tuomioistuimen tässä tapauksessa omaksuman lähestymistavan mukaisesti johtaa riidanalaisen päätöksen kumoamiseen kokonaisuudessaan pelkästään sen vuoksi, että kantaja on sitä alun perin vaatinut.
73 Valittaja katsoo, että jos kerran unionin tuomioistuimilla on valta poiketa oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviä sääntöjä tai periaatteita koskevassa asiassa asianosaisten esittämistä perusteista, niiden on voitava poiketa samalla tavalla myös asianosaisten esittämistä vaatimuksista. Asian on välttämättä oltava näin, jotta unionin tuomioistuinten ratkaisun tuomiolauselmalla voitaisiin korjata tällaiset oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvien sääntöjen tai periaatteiden loukkaamiset. Päinvastainen tulkinta olisi itsessään oikeusjärjestyksen perusteiden vastainen.
74 Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt virheellisesti katsoessaan valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa, että unionin yleisen tuomioistuimen otettua omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvän kumoamisperusteen asianosaisten tehtävänä on pyytää kanneperusteidensa tai vaatimustensa muuttamista oikeudenkäynnin aikana. Tällaisen ratkaisun seurauksena oikeusjärjestyksen perusteita koskevat kysymykset annettaisiin jälleen yksinomaan oikeudenkäynnin asianosaisen käsiin. Unionin yleisen tuomioistuimen omasta aloitteestaan huomioon ottamien oikeusjärjestyksen perusteita koskevien kumoamisperusteiden noudattamista ei kuitenkaan voida jättää oikeusriidan osapuolten yksittäisten intressien varaan. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on valituksenalaisen tuomion 90 kohdassa ilmoittanut myös, että se olisi joka tapauksessa evännyt valittajalta oikeuden tällaisen muutoksen tekemiseen, vaikka valittaja olisi nimenomaisesti pyytänyt sitä. Näin ollen olisi ollut mahdotonta, että unionin yleisen tuomioistuimen toteamat oikeusjärjestyksen perusteita koskevat kysymykset olisivat tulleet näkyviin valituksenalaisen tuomion tuomiolauselmassa lausutun kumoamisen ulottuvuudessa.
75 Toisessa valitusperusteessaan valittaja katsoo, että vaikka kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kieltoa olisi sovellettava, perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskeva ylemmänasteinen periaate edellyttää riidanalaisen päätöksen kumoamista kokonaisuudessaan.
76 Valittaja toteaa tältä osin, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 27.9.2011 antaman tuomion A. Menarini Diagnostics S.r.l. v. Italia (CE:ECHR:2011:0927JUD004350908) 59 kohdan mukaan toimivalta alemmanasteisen elimen antaman ratkaisun muuttamiseen kaikilta osin niin tosiseikkojen kuin oikeudellisten seikkojen osalta kuuluu täyden harkintavallan omaavan lainkäyttöelimen ominaispiirteisiin. Tuomiovaltaa käyttävällä elimellä on erityisesti oltava toimivalta tutkia kaikki sen käsiteltäväksi saatetussa oikeusriidassa merkitykselliset tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevat kysymykset.
77 Lisäksi unionin tuomioistuin on 8.12.2011 antamansa tuomion KME Germany ym. v. komissio (C-389/10 P, EU:C:2011:816) 136 kohdassa katsonut valittajan mukaan, että perusoikeuskirjan 47 kohdassa tosiasiallisesti edellytetään valvonnan kohdistamista täysimääräisesti sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin. Valittajan mukaan 8.12.2011 annetun tuomion Chalkor v. komissio (C-386/10 P, EU:C:2011:815) 67 kohdasta ilmenee, että tällainen valvonta edellyttää toimivaltaa riidanalaisen toimen kumoamiseen.
78 Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen lähestymistapa on sitäkin yllättävämpi, kun unionin yleinen tuomioistuin itse on todennut erityisesti valituksenalaisen tuomion 76 ja 79–81 kohdassa useita valittajan puolustautumisoikeuksien konkreettisia loukkauksia. Riidanalaista päätöstä tehtäessä on loukattu valittajan muitakin puolustautumisoikeuksia, joita ei ole erikseen mainittu valituksenalaisessa tuomiossa.
79 Komissio katsoo, että vaikka valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten katsottaisiin täyttyvän, molemmat valitusperusteet ovat joka tapauksessa perusteettomia.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
80 Molemmissa valitusperusteissaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta pääasiallisesti siitä, että se katsoi, ettei se kanteen ulkopuolisesta seikasta lausumisen kiellon vuoksi voinut tuomiossaan kumota riidanalaista päätöstä enemmälti kuin valittaja oli vaatinut kannevaatimuksissaan, vaikka laajempi kumoaminen olisi ollut välttämätöntä sen lainvastaisuuden korjaamiseksi, jonka unionin yleinen tuomioistuin oli todennut omasta aloitteestaan huomioon ottamansa oikeusjärjestyksen perusteita koskevan kumoamisperusteen tutkimisen yhteydessä.
81 Heti aluksi on muistutettava, että oikeuskäytännössä on useaan kertaan katsottu, että koska laillisuusvalvontaa suorittava tuomioistuin ei voi lausua kanteen ulkopuolisesta seikasta, sen antamassa kumoamistuomiossa ei voida ylittää sitä, mitä kantaja on vaatinut (ks. tuomio 19.1.2006, Comunità montana della Valnerina v. komissio, C-240/03 P, EU:C:2006:44, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C-310/97 P, EU:C:1999:407, 52 kohta).
82 Lisäksi on niin, että vaikka unionin tuomioistuinten antamalla kumoamistuomiolla on ehdoton oikeusvoima sekä tuomion tuomiolauselman että niiden perustelujen osalta, jotka ovat tuomiolauselman välttämätön tuki, tämä oikeusvoima ei voi aiheuttaa sellaisen vastaavasta syystä lainvastaisen toimen kumoamista, jota ei ole saatettu unionin tuomioistuinten arvioitavaksi (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C-310/97 P, EU:C:1999:407, 54 kohta).
83 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, että kun se, jolle päätös on osoitettu, ei ole nostanut kannetta SEUT 263 artiklan kuudennessa kohdassa vahvistetussa määräajassa, kyseinen päätös tulee sen osalta lopulliseksi (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C-310/97 P, EU:C:1999:407, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
84 Tämä oikeuskäytäntö perustuu muun muassa siihen, että kanteen nostamiselle varatuilla määräajoilla pyritään oikeusvarmuuden turvaamiseen estämällä se, että sellaisista unionin toimista, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin rajoittamattoman ajan nostaa kanteita, sekä hyvän oikeudenkäytön ja prosessiekonomian asettamiin vaatimuksiin (tuomio 14.9.1999, komissio v. AssiDomän Kraft Products ym., C-310/97 P, EU:C:1999:407, 61 kohta).
85 Edellä todetusta seuraa se myös julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 94 ja 97 kohdassa pääasiallisesti toteama seikka, että toimi tai toimen tiettyä henkilöä koskevat osat, joita ei ole saatettu unionin tuomioistuinten arvioitaviksi, eivät voi tulla kumotuiksi tuomioistuimessa vaan ne tulevat siten lopullisiksi kyseiseen henkilöön nähden.
86 On myös syytä muistuttaa, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 120 artiklan c ja d alakohdan sekä unionin yleisen tuomioistuimen 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c ja d alakohdan mukaan kannekirjelmässä, jolla kanne pannaan vireille unionin tuomioistuimissa, on mainittava muun muassa oikeudenkäynnin kohde, yhteenveto perusteista, joihin asiassa vedotaan, ja kantajan vaatimukset.
87 Tästä seuraa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 84 kohdassa korostamin tavoin, että unionin tuomioistuimissa esillä olevien lainmukaisuutta koskevien oikeudenkäyntien järjestelmässä aloite kuuluu oikeudenkäynnissä asianosaisille, jotka rajaavat oikeudenkäynnin kohteen erityisesti täsmentämällä vaatimuksissaan toimen tai toimen osan, jonka ne haluavat saattaa tämän laillisuusvalvonnan kohteeksi.
88 Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuinten on tosin otettava omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvät kumoamisperusteet (ks. vastaavasti mm. tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C-89/08 P, EU:C:2009:742, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
89 Toisin kuin valittaja väittää, laillisuutta valvovien tuomioistuinten toimivalta ottaa omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyvä kumoamisperuste ei millään tavoin merkitse toimivaltaa muuttaa omasta aloitteestaan kantajan esittämiä vaatimuksia. Kuten nimittäin muun muassa tämän tuomion 86 kohdassa mainituista määräyksistä ilmenee, oikeudelliset perusteet ovat kyllä välttämättömiä kannekirjelmään sisältyvien vaatimusten tukemiseksi mutta ne ovat kuitenkin eri asia kuin vaatimukset, jotka määrittelevät unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan rajat.
90 Tästä seuraa, että vaikka unionin tuomioistuimet eivät unionin tuomioistuimen jo toteamin tavoin ylitä niiden käsiteltäväksi saatetun oikeusriidan rajoja eivätkä ne sovella millään tavalla virheellisesti niitä menettelysääntöjä, jotka koskevat oikeusriidan kohteen ja kanneperusteiden esittämistä kanteessa, ottaessaan omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteita koskevan kumoamisperusteen (tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C-89/08 P, EU:C:2009:742, 35 kohta), asia olisi toisin, jos tuomioistuimet tutkittuaan niiden arvioitavaksi saatetun toimen asiakysymyksen kumoaisivat kyseisen toimen omasta aloitteestaan huomioon ottamallaan perusteella niiden käsiteltäviksi laillisessa järjestyksessä saatettuja vaatimuksia laajemmin sillä perusteella, että tällainen kumoaminen on välttämätöntä kyseisessä tarkastelussa oma-aloitteisesti todetun lainvastaisuuden korjaamiseksi.
91 Kuten tämän tuomion 20 ja 21 kohdassa on huomautettu, tässä tapauksessa valittaja on unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa esittämissään vaatimuksissa vaatinut riidanalaisen päätöksen kumoamista vain osittain.
92 Näin ollen on todettava, että tämän tuomion 81–90 kohdassa mainitut seikat huomioon ottaen unionin yleinen tuomioistuin ei ole tehnyt oikeudellista virhettä katsoessaan valituksenalaisen tuomion 92 kohdassa, että se sai kumota riidanalaisen päätöksen vain kannekirjelmässä esitettyjen vaatimusten rajoissa, ja kumotessaan riidanalaisen päätöksen saman tuomion 93 kohdassa todetuin perustein näiden rajojen mukaisesti osittain.
93 Valittajan kahden valitusperusteensa tueksi esittämät muut perustelut eivät voi horjuttaa tätä johtopäätöstä.
94 Erityisesti on hylättävä ensinnäkin tämän tuomion 66 kohdassa pääosin viitattu väite, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin olisi menetellyt virheellisesti nojautuessaan valituksenalaisen tuomion 91 kohdassa 2.5.1991 tehdyn työjärjestyksensä 44 artiklan 1 kohtaan ja 48 artiklan 2 kohtaan. Tältä osin on riittävää huomauttaa, että unionin yleinen tuomioistuin on nojautunut kyseisiin määräyksiin arvioidessaan valituksenalaisen tuomion 90 ja 91 kohdassa sitä, olisiko tällainen muutos voitu sallia edes siinä tapauksessa, että valittaja olisi implisiittisesti ilmaissut haluavansa muuttaa alkuperäisiä vaatimuksiaan. Toisin kuin valittaja väittää, unionin yleinen tuomioistuin ei siten ole jättänyt huomiotta sitä, etteivät mainitut määräykset koske sitä, millä edellytyksillä unionin yleinen tuomioistuin saa mahdollisesti ottaa omasta aloitteestaan huomioon kumoamisperusteita tai jopa muuttaa kannevaatimuksia samalla tavalla, vaan menettelymääräyksiä, joita kantajien on noudatettava unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäviksi saatettavissa kanteissa kannekirjelmän sisällön osalta.
95 Koska väite perustuu virheelliseen käsitykseen valituksenalaisen tuomion sisällöstä, se on hylättävä.
96 Toiseksi on hylättävä tämän tuomion 70 kohdassa pääosin viitattu väite, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa omaksumasta lähestymistavasta olisi seurannut epäloogisen erottelun tekeminen valittajan tilanteen ja niiden tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien tilanteen välillä, joiden vaatimus riidanalaisen päätöksen kumoamisesta kokonaisuudessaan on hyväksytty niitä koskevin osin, vaikkeivät ne olleet vedonneet kanteissaan perustelujen virheellisyyttä koskevaan kanneperusteeseen, jollaisen unionin yleinen tuomioistuin otti huomioon omasta aloitteestaan ja joka johti riidanalaisen päätöksen kumoamiseen tässä laajuudessa.
97 On nimittäin kiistatonta, että – toisin kuin kyseiset liikenteenharjoittajat – valittaja vaati kanteessaan riidanalaisen päätöksen kumoamista sitä koskevilta osiltaan vain osittain.
98 Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon se tämän tuomion 85 kohdasta ilmenevä seikka, että säädöksen, päätöksen tai muun toimen tiettyä henkilöä koskevia osia, joiden laillisuutta ei ole saatettu unionin tuomioistuinten tutkittavaksi, ei voida kumota tuomioistuimessa vaan ne tulevat siten kyseistä henkilöä koskevilta osiltaan lopullisiksi, unionin yleinen tuomioistuin on menetellyt oikein siinä, ettei se ole käsitellyt valittajaa samalla tavalla kuin kanteen nostaneita tämän tuomion 30 kohdassa mainittuja tutkinnan kohteena olleita liikenteenharjoittajia ottaen huomioon niiden ensimmäisessä oikeusasteessa esittämien vaatimusten laajuuden väliset erot.
99 Kun lisäksi otetaan huomioon se, että unionin yleisen tuomioistuimen omasta aloitteestaan huomioon ottama kumoamisperuste on vaikuttanut muiden tutkinnan kohteena olleiden liikenteenharjoittajien tavoin myös valittajan hyväksi siltä osin kuin valittaja oli saattanut riidanalaisen päätöksen unionin yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi, valittaja on väärässä väittäessään, että unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma lähestymistapa jättäisi vaille tehokasta vaikutusta unionin tuomioistuinten toimivallan ottaa omasta aloitteestaan huomioon oikeusjärjestyksen perusteisiin liittyviä kumoamisperusteita nyt käsiteltävän asian kaltaisissa tilanteissa. Valituksenalaisen tuomion 27–94 kohdasta kokonaisuutena tarkastellen nimittäin ilmenee se tämän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä riidaton seikka, että valituksenalaiseen tuomioon sisältyvä unionin yleisen tuomioistuimen ratkaisu riidanalaisen päätöksen kumoamisesta perustuu yksinomaan oma-aloitteisesti huomioon otetun kumoamisperusteen toteamiseen perustelluksi, koska unionin yleinen tuomioistuin ei ole lainkaan tutkinut valittajan kannekirjelmässään esittämiä kanneperusteita.
100 Kolmanneksi tämän tuomion 72 kohdassa selostetusta väitteestä, jonka mukaan unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma lähestymistapa olisi hyvän oikeudenkäytön vastainen, on riittävää todeta, etteivät prosessiekonomisiin seikkoihin liittyvät näkökohdat missään tapauksessa oikeuttaisi unionin tuomioistuimia jättämään soveltamatta kanteen ulkopuolelta lausumisen kieltoa vain sillä perusteella, että niiden ratkaisu perustuu niiden omasta aloitteestaan huomioon ottamaan kumoamisperusteeseen.
101 Neljänneksi tämän tuomion 75–78 kohdassa pääosin selostetut väitteet, joiden mukaan valittajan perusoikeuskirjan 47 artiklaan perustuvaa oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimissa loukattaisiin, jos unionin yleisen tuomioistuimen omaksuma päättely vahvistettaisiin, ei voi menestyä.
102 Valituksenalaisen tuomion 76–86 kohdasta tosin ilmenee se tämän muutoksenhakumenettelyn yhteydessä riidaton seikka, että unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossaan toteama perustelujen virheellisyys on loukannut valittajan puolustautumisoikeuksia, koska sen vuoksi valittajalla ei siitä huolimatta, että se oli päättänyt nostaa unionin yleisessä tuomioistuimessa kanteen riidanalaisesta päätöksestä, ollut mahdollisuutta ymmärtää riidanalaisessa päätöksessä todetun rikkomisen tai todettujen rikkomisten luonnetta ja ulottuvuutta ja koska tämä virheellisyys on estänyt unionin yleistä tuomioistuinta tutkimasta päätöksen laillisuutta tältä osin.
103 Kuten unionin tuomioistuin on kuitenkin jo katsonut, se seikka, ettei riidanalaisen päätöksen laillisuutta tutkita kaikilta osin oma-aloitteisesti, ei loukkaa tuomioistuinten antaman tehokkaan oikeussuojan periaatetta (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2011, Chalkor v. komissio, C-386/10 P, EU:C:2011:815, 66 kohta).
104 Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmeneekin, että SEUT 263 artiklassa määrätty laillisuusvalvonta, jota täydentää [SEUT 101 ja SEUT 102] artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (EYVL 2003, L 1, s. 1) 31 artiklassa säädetty sakon määrää koskeva täysi harkintavalta, merkitsee, että unionin tuomioistuimet harjoittavat sekä oikeudellisiin seikkoihin että tosiseikkoihin kohdistuvaa valvontaa ja että niillä on toimivalta arvioida todisteita, kumota riidanalainen päätös tai muuttaa sakkojen määrää (ks. vastaavasti tuomio 8.12.2011, Chalkor v. komissio, C-386/10 P, EU:C:2011:815, 67 kohta).
105 Tästä seuraa julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 142 kohdassa toteamin tavoin, ettei ole vastoin tehokkaan oikeussuojan periaatetta, että unionin tuomioistuinten harjoittama valvonta rajataan asianosaisten oikeudenkäyntikirjelmissään esittämien vaatimusten mukaisesti, sillä tämä periaate ei mitenkään edellytä, että unionin tuomioistuinten olisi ulotettava valvontansa päätöksen sellaisiin osiin, jotka eivät ole sen käsiteltävänä olevan oikeusriidan kohteena.
106 Erityisesti nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin pätee, että vaikka unionin yleisen tuomioistuimen valituksenalaisessa tuomiossa toteama perustelujen virheellisyys on tämän tuomion 102 kohdasta ilmenevin tavoin estänyt valittajaa yksilöimästä riidanalaisen päätöksen mahdollisia muita virheitä, asiassa ei ole kiistetty, että valittaja olisi voinut yksilöidä tämän perustelujen virheellisyyden ja vedota siihen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa vaatiakseen riidanalaisen päätöksen kumoamista valittajaa koskevilta osiltaan kokonaisuudessaan samalla tavoin kuin muut tutkinnan kohteena olleet liikenteenharjoittajat olivat tehneet, kuten Air Canada 16.12.2015 annetulla tuomiolla Air Canada v. komissio (T-9/11, ei julkaistu, EU:T:2015:994) ratkaistussa asiassa.
107 Lopuksi on myös hylättävä tämän tuomion 71 kohdassa mainittu väite, jonka mukaan kansallisella tasolla on vireillä valittajaa vastaan nostettuja vahingonkorvauskanteita, jotka perustuvat riidanalaiseen päätökseen, joka kokonaisuudessaan virheellisenä aiheuttaa kansallisille tuomioistuimille vaikeuksia vastuiden jakamisessa valittajan ja muiden asianosaisten kesken kaikista niistä vahingoista, jotka muiden asianosaisten mielestä ovat aiheutuneet riidanalaisen päätöksen kohteena olevasta menettelystä.
108 Tältä osin on riittävää todeta julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksensa 129 kohdassa mainitsemin tavoin, että valittajalle mahdollisesti syntyvä kansallisen oikeuden mukainen vastuu sen kilpailunvastaisten menettelyjen aiheuttamista vahingoista ei yksinään voi muuttaa unionin tuomioistuinten SEUT 263 artiklan mukaista toimivaltaa.
109 Edellä todetusta seuraa, että molemmat valitusperusteet ovat perusteettomia ja ne on siten hylättävä.
110 Tämän vuoksi ei ole tarpeen tutkia tämän tuomion 37–39 kohdassa selostettuja komission väitteitä valituksen tutkittavaksi ottamisen edellytysten puuttumisesta sen vuoksi, ettei valitus täytä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 56 artiklan toisen kohdan ja unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan vaatimuksia. Sama koskee valittajan vastauskirjelmän tutkittavaksi ottamista vastaan esitettyjä väitteitä.
111 Kaiken edellä esitetyn perusteella valitus on hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
112 Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohdan mukaan unionin tuomioistuin tekee ratkaisun oikeudenkäyntikuluista, jos valitus on perusteeton. Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdassa, jota työjärjestyksen 184 artiklan 1 kohdan nojalla sovelletaan valituksen käsittelyyn, määrätään, että asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.
113 Koska valittaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, valittaja on velvoitettava korvaamaan valitukseen liittyvät oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Valitus hylätään.
2) British Airways plc velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Allekirjoitukset