UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)
29 päivänä heinäkuuta 2019 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Tietoyhteiskunta – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen – 5 artiklan 3 kohta – Poikkeukset ja rajoitukset – Ulottuvuus – 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohta – Kertominen ajankohtaisista tapahtumista – Lainaukset – Linkkien käyttäminen – Saattaminen laillisesti yleisön saataviin – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 11 artikla – Sananvapaus ja tiedonvälityksen vapaus
Asiassa C‑516/17,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 27.7.2017 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 25.8.2017, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Spiegel Online GmbH
vastaan
Volker Beck,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, jaostojen puheenjohtajat A. Arabadjiev, M. Vilaras, T. von Danwitz, C. Toader, F. Biltgen ja C. Lycourgos sekä tuomarit E. Juhász, M. Ilešič (esittelevä tuomari), L. Bay Larsen ja S. Rodin,
julkisasiamies: M. Szpunar,
kirjaaja: yksikönpäällikkö M. Aleksejev,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 3.7.2018 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Spiegel Online GmbH, edustajanaan T. Feldmann, Rechtsanwalt,
– Volker Beck, edustajanaan G. Toussaint, Rechtsanwalt,
– Saksan hallitus, asiamiehinään M. Hellmann ja J. Techert,
– Ranskan hallitus, asiamiehinään E. de Moustier ja D. Segoin,
– Portugalin hallitus, asiamiehinään L. Inez Fernandes, M. Figueiredo ja T. Rendas,
– Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus, asiamiehinään Z. Lavery ja D. Robertson, avustajanaan N. Saunders, barrister,
– Euroopan komissio, asiamiehinään H. Krämer, T. Scharf ja J. Samnadda,
kuultuaan julkisasiamiehen 10.1.2019 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10) 5 artiklan 3 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa ovat vastakkain Spiegel Online, joka ylläpitää samannimistä uutisportaalia internetissä, ja Volker Beck, joka oli Bundestagin (Saksan liittoparlamentti) jäsen silloin, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, ja joka koskee sitä, että Spiegel Online julkaisi internetsivustollaan Beckin käsikirjoituksen ja tämän eräässä kokoomateoksessa julkaiseman artikkelin.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2001/29 johdanto-osan 1, 3, 6, 7, 9, 31 ja 32 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”(1) [EY:n p]erustamissopimuksessa säädetään sisämarkkinoiden perustamisesta sekä sellaisen järjestelmän luomisesta, jolla varmistetaan, että kilpailu sisämarkkinoilla ei vääristy. Jäsenvaltioiden tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevien lakien yhdenmukaistaminen edistää näiden tavoitteiden saavuttamista.
– –
(3) Ehdotettu yhdenmukaistaminen edistää sisämarkkinoiden neljän vapauden toteuttamista ja liittyy erityisesti niiden oikeudellisten perusperiaatteiden noudattamiseen, jotka koskevat omaisuutta, henkinen omaisuus mukaan lukien, sekä ilmaisunvapautta ja yleistä etua.
– –
(6) Koska alalla ei ole yhteisön tasolla suoritettu yhdenmukaistamista, useat jäsenvaltiot ovat teknisiin haasteisiin vastatakseen jo ryhtyneet kansallisella tasolla lainsäädäntötoimiin, jotka voivat aiheuttaa merkittäviä suojaan liittyviä eroja ja siten rajoittaa henkistä omaisuutta sisältävien tai niihin perustuvien palvelujen ja tuotteiden vapaata liikkuvuutta, mikä voi johtaa sisämarkkinoiden pirstoutumiseen ja epäjohdonmukaisuuksiin lainsäädännössä. Lainsäädännöllisten erojen ja epävarmuuden vaikutus kasvaa, kun tietoyhteiskunta, joka on jo suuresti lisännyt rajat ylittävää henkisen omaisuuden hyödyntämistä, kehittyy edelleen. – –
(7) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien suojan oikeudellista yhteisön kehystä on tämän vuoksi myös mukautettava ja täydennettävä siltä osin kuin se on tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. – – Eroja, jotka eivät vaikuta haitallisesti sisämarkkinoiden toimintaan, ei tarvitse poistaa tai estää.
– –
(9) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. Niiden suojaaminen auttaa varmistamaan luovuuden ylläpitämisen ja kehittymisen niin tekijöiden, esittäjien, tuottajien, kuluttajien, kulttuurin, teollisuuden kuin suuren yleisön etujen mukaisesti. Tämän vuoksi henkisen omaisuuden tunnustetaan olevan erottamaton osa omaisuuden käsitettä.
– –
(31) Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. – – Sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi nämä poikkeukset ja rajoitukset olisi määriteltävä yhdenmukaisemmin. Yhdenmukaistamisen asteen olisi perustuttava vaikutukseen, joka poikkeuksilla ja rajoituksilla on sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan.
(32) Tässä direktiivissä annetaan tyhjentävä luettelo poikkeuksista ja rajoituksista kappaleen valmistamista koskevaan oikeuteen ja yleisölle välittämistä koskevaan oikeuteen. – – Jäsenvaltioiden olisi sovellettava näitä poikkeuksia ja rajoituksia yhdenmukaisella tavalla – –”
4 Direktiivin 2001/29 1 artiklan 1 kohdan mukaan ”direktiivi koskee tekijänoikeuden ja lähioikeuksien oikeudellista suojaa sisämarkkinoilla ja erityisesti tietoyhteiskunnassa”.
5 Kyseisen direktiivin 2 artiklassa, jonka otsikko on ”Kappaleen valmistamista koskeva oikeus”, säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että yksinoikeus sallia tai kieltää suoraan tai välillisesti, tilapäisesti tai pysyvästi, millä keinoilla ja missä muodossa tahansa kokonaan tai osittain tapahtuva kappaleen valmistaminen on:
a) tekijöillä teostensa osalta;
– –”
6 Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”
7 Saman direktiivin 5 artiklan, jonka otsikko on ”Poikkeukset ja rajoitukset”, 3 kohdan c ja d alakohdassa sekä 5 kohdassa säädetään seuraavaa:
”3. Jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin seuraavissa tapauksissa:
– –
c) kappaleen valmistaminen ajankohtaisia taloudellisia, poliittisia tai uskonnollisia aiheita käsittelevistä julkaistuista artikkeleista tai yleisradioiduista teoksista tai muusta vastaavasta aineistosta lehdistössä, välittäminen yleisölle tai saattaminen yleisön saataviin silloin, kun oikeuksia tällaiseen käyttöön ei ole nimenomaisesti pidätetty, ja sikäli kuin lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, tai teosten tai muun aineiston käyttö ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi, ja mainiten lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi;
d) lainaukset muun muassa arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, ja että lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi, ja että lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista, sekä siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii;
– –
5. Tämän artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdan mukaisia poikkeuksia ja rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.”
Saksan oikeus
8 Tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista 9.9.1965 annetun lain (Gesetz über Urheberrecht und verwandte Schutzrechte – Urheberrechtsgesetz; BGBl. 1965 I, s. 1273; jäljempänä UrhG) 50 §:ssä, jonka otsikko on ”Ajankohtaisista tapahtumista kertominen”, säädetään seuraavaa:
”Kerrottaessa ajankohtaisista tapahtumista yleisradioimalla tai vastaavilla teknisillä välineillä, sanomalehdissä, aikakauslehdissä tai muissa julkaisuissa tai muilla alustoilla, joilla käydään läpi lähinnä päivän tapahtumia, sekä elokuvissa on laillista valmistaa kappaleita kerrottujen tapahtumien aikana nähdyistä ja kuulluista teoksista tai jakaa ja levittää tällaisia teoksia yleisölle siinä laajuudessa, kuin kyseinen erityistarkoitus tätä vaatii.”
9 UrhG:n 51 §:ssä, jonka otsikko on ”Lainaukset”, säädetään seuraavaa:
”Kappaleen valmistaminen julkaistusta teoksesta tai tällaisen teoksen jakaminen ja levittäminen yleisölle lainauksia varten on laillista edellyttäen, että käytön laajuus on perusteltua kyseessä olevan erityistarkoituksen nojalla. Laillista on erityisesti
1. sisällyttää yksittäisiä teoksia niiden julkaisemisen jälkeen itsenäiseen tieteelliseen julkaisuun tämän sisällön selittämiseksi
2. lainata teoksen julkaisemisen jälkeen sen osia itsenäisessä kirjallisessa teoksessa
3. lainata itsenäisessä musiikkiteoksessa yksittäisiä kohtia jo julkaistusta musiikkiteoksesta.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
10 Beck oli ollut silloin, kun ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päätti saattaa asian unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi, Bundestagin (Saksan liittoparlamentti) jäsen vuodesta 1994 lähtien. Hän on kirjoittanut alaikäisiin kohdistuvien seksuaalirikosten rangaistuskäytäntöä koskevan käsikirjoituksen. Kyseinen käsikirjoitus julkaistiin nimimerkillä erään kokoomateoksen artikkelina vuonna 1988. Julkaisija muutti julkaisemisen yhteydessä käsikirjoituksen otsikkoa ja lyhensi sen yhtä virkettä. Kirjoittaja esitti 5.5.1988 päivätyllä kirjeellä moitteensa julkaisijalle ja vaati tätä turhaan mainitsemaan tämän nimenomaisesti kyseisen kokoomateoksen tilaajalle toimittamisen yhteydessä. Seuraavien vuosien aikana Beck, joka oli saanut kritiikkiä kyseisen artikkelin sisältämistä mielipiteistä, vastasi toistuvasti, että mainitun kokoomateoksen julkaisija oli muuttanut hänen käsikirjoituksensa sisältöä. Beck sanoutui irti mainitun artikkelin sisällöstä viimeistään vuonna 1993.
11 Beckin käsikirjoitus löydettiin vuonna 2013 arkistotutkimusten yhteydessä, ja se esitettiin hänelle 17.9.2013, kun hän oli ehdolla Saksan liittopäivävaaleissa. Beck toimitti käsikirjoituksen seuraavana päivänä eri sanomalehtien toimitusten saataville osoittaakseen, että julkaisija oli muuttanut sitä kyseessä olevan artikkelin julkaisemista varten. Hän ei kuitenkaan antanut kyseisille toimituksille lupaa julkaista käsikirjoitusta ja artikkelia. Sen sijaan hän julkaisi ne itse omilla internetsivuillaan ja lisäsi jokaiselle sivulle merkinnän: ”Sanoudun irti tästä kirjoituksesta. Volker Beck”. Kyseessä olevassa kokoomateoksessa julkaistun artikkelin sivuilla oli muun muassa seuraava maininta: ”Tämän tekstin [julkaisemiseen] ei ole annettu lupaa, ja julkaisija on vääristänyt tekstiä muokkaamalla vapaasti sen otsikkoa ja tekstiosia”.
12 Spiegel Online ylläpitää internetissä Spiegel Online ‑nimistä uutisportaalia. Se julkaisi 20.9.2013 kirjoituksen, jossa se esitti, että Beckin väitteiden vastaisesti julkaisija ei ollut muuttanut käsikirjoituksen olennaista sisältöä ja että Beck oli näin ollen johtanut yleisöä harhaan vuosien ajan. Kyseiseen kirjoitukseen oli liitetty linkit, joiden avulla käsikirjoituksen ja kokoomateoksessa julkaistun artikkelin alkuperäisversiot olivat ladattavissa.
13 Beck riitautti Landgerichtissä (alueellinen alioikeus, Saksa) sen, että kyseisen käsikirjoituksen ja artikkelin tekstit oli saatettu kokonaisuudessaan saataviin Spiegel Onlinen internetsivustolla, mitä hän pitää tekijänoikeuden loukkaamisena. Kyseinen tuomioistuin hyväksyi Beckin vaatimukset. Spiegel Online, jonka valitus hylättiin, on tehnyt Revision-valituksen ennakkoratkaisua pyytäneelle tuomioistuimelle.
14 Kyseinen tuomioistuin katsoo, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdan, luettuina yhdessä perusoikeuksien, erityisesti tiedonvälityksen vapauden ja lehdistönvapauden kanssa, tulkinta ei ole ilmeinen. Se pohtii erityisesti sitä, jätetäänkö kyseisessä säännöksessä liikkumavaraa sen kansallisen täytäntöönpanon osalta. Se esittää tältä osin, että Bundesverfassungsgerichtin (liittovaltion perustuslakituomioistuin, Saksa) oikeuskäytännön mukaan Euroopan unionin direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisen oikeuden säännöksiä on arvioitava lähtökohtaisesti unionin oikeudessa eikä 23.5.1949 annetussa Saksan liittotasavallan perustuslaissa (Grundgesetz für die Bundesrepublik Deutschland; BGBl. 1949 I, s. 1) taattujen perusoikeuksien valossa, jos kyseisessä direktiivissä ei jätetä jäsenvaltioille liikkumavaraa sen täytäntöönpanon osalta.
15 Tässä tilanteessa Bundesgerichtshof (liittovaltion ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Jättävätkö unionin oikeuden säännökset, jotka koskevat [tekijänoikeuteen] sovellettavia poikkeuksia ja rajoituksia (direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohta), jäsenvaltioille kansallista liikkumavaraa niiden täytäntöönpanon osalta?
2) Miten Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet on otettava huomioon määritettäessä direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdassa säädettyjen, tekijöiden yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen (direktiivin 2001/29 2 kohdan a alakohta) ja teostensa välittämiseen yleisölle, teosten saattaminen yleisön saataviin mukaan lukien (direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta), koskevien poikkeusten ja rajoitusten ulottuvuutta?
3) Voidaanko tiedonvälityksen vapauteen (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 1 kohdan toinen virke) tai lehdistönvapauteen (Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklan 2 kohta) liittyvillä perusoikeuksilla perustella muita kuin direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia tai rajoituksia, jotka koskevat tekijöiden yksinoikeutta kappaleen valmistamiseen (direktiivin 2001/29 2 kohdan a alakohta) ja teostensa välittämiseen yleisölle, teosten saattaminen yleisön saataviin mukaan lukien (direktiivin 2001/29 3 artiklan 1 kohta)?
4) Onko niin, että tekijänoikeudella suojattujen teosten saattamista yleisön saataviin sanomalehtiyrityksen internetportaalissa ei pidetä direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa tarkoitettuna ajankohtaisista tapahtumista kertomisena, joka ei edellytä lupaa, jo siitä syystä, että sanomalehtiyrityksen oli mahdollista ja kohtuullista hakea tekijältä lupa ennen tämän teosten saattamista yleisön saataviin?
5) Onko niin, että kyse ei ole direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta julkaisemisesta sitaatteja varten, jos lainatut tekstiteokset tai niiden osat eivät liity erottamattomasti uuteen tekstiin niin, että ne olisi esitetty esimerkiksi uuden tekstin sisennyksissä tai alaviitteissä, vaan ne on saatettu yleisön saataviin internetissä luomalla niihin linkki, josta se voidaan hakea uuden tekstin rinnalle itsenäisenä [Portable Document Format (PDF) ‑tiedostona]?
6) Arvioitaessa sitä, milloin direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettu teos on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, onko perustaksi otettava se, onko kyseinen teos julkaistu konkreettisessa muodossaan jo aiemmin tekijän luvalla?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
Ensimmäinen kysymys
16 Aluksi on mainittava, että – kuten edellä 14 kohdasta ilmenee – ensimmäinen kysymys liittyy siihen, miten ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on pääasian oikeusriidan ratkaisemiseksi sovellettava UrhG:n 50 ja 51 §:n, joilla pannaan täytäntöön direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohta, säännöksiä ajankohtaisista tapahtumista kertomisesta ja lainauksista.
17 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tässä yhteydessä sitä, jätetäänkö kyseisessä unionin oikeuden säännöksessä jäsenvaltioille liikkumavaraa sen täytäntöönpanon osalta, koska Bundesverfassungsgerichtin oikeuskäytännön mukaan unionin direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettuja kansallisen oikeuden säännöksiä on arvioitava lähtökohtaisesti unionin oikeudessa eikä Saksan liittotasavallan perustuslaissa taattujen perusoikeuksien valossa, jos kyseisessä direktiivissä ei jätetä jäsenvaltioille liikkumavaraa sen täytäntöönpanon osalta.
18 Niinpä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan säännöksiä tulkittava siten, että ne ovat toimenpiteitä, joilla pyritään täysimääräiseen yhdenmukaistamiseen.
19 Tässä yhteydessä on muistutettava, että unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen, joka on unionin oikeusjärjestyksen olennainen ominaisuus, mukaan se, että jäsenvaltio vetoaa kansallisen oikeutensa säännöksiin, vaikka ne olisivatkin perustuslain tasoisia, ei voi heikentää unionin oikeuden vaikutusta tämän jäsenvaltion alueella (tuomio 26.2.2013, Melloni, C-399/11, EU:C:2013:107, 59 kohta).
20 Tältä osin on mainittava, että koska se, että jäsenvaltiot täytäntöönpanevat direktiivin, kuuluu joka tapauksessa perusoikeuskirjan 51 artiklassa tarkoitettuun tilanteeseen, jossa jäsenvaltiot soveltavat unionin oikeutta, tällaisen täytäntöönpanon yhteydessä on saavutettava perusoikeuskirjassa tarkoitettu perusoikeuksien suojan taso riippumatta jäsenvaltioilla täytäntöönpanon yhteydessä olevasta harkintavallasta.
21 Jos kansallisella säännöksellä tai toimenpiteellä sovelletaan perusoikeuskirjan 51 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla unionin oikeutta tilanteessa, jossa jäsenvaltioiden toiminta ei määräydy täysin unionin oikeuden perusteella, kansalliset viranomaiset ja tuomioistuimet saavat soveltaa perusoikeuksien suojaa koskevia kansallisia standardeja sillä edellytyksellä, ettei niiden soveltaminen vaaranna perusoikeuskirjassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, vahvistettua suojan tasoa eikä unionin oikeuden ensisijaisuutta, yhtenäisyyttä ja tehokkuutta (tuomio 26.2.2013, Melloni, C-399/11, EU:C:2013:107, 60 kohta ja tuomio 26.2.2013, Åkerberg Fransson, C-617/10, EU:C:2013:105, 29 kohta).
22 Niinpä unionin oikeuden mukaista on, että kansalliset tuomioistuimet ja viranomaiset asettavat tällaisen soveltamisen edellytykseksi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämän mukaisesti sen, että direktiivin säännöksillä ”jätetään liikkumavaraa niiden kansallisen täytäntöönpanon osalta”, kunhan kyseisen edellytyksen ymmärretään tarkoittavan mainitulla säännöksillä toteutettavan tasoista yhdenmukaistamista, sillä tällainen soveltaminen on mahdollista vain, jos kyseisillä säännöksillä ei toteuteta täysimääräistä yhdenmukaistamista.
23 Nyt käsiteltävässä asiassa on mainittava, että direktiivillä 2001/29 on tarkoitus yhdenmukaistaa vain tiettyjä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien piirteitä, ja useat sen säännöksistä ilmentävät unionin lainsäätäjän aikomusta antaa jäsenvaltioille liikkumavaraa kyseisen direktiivin täytäntöönpanossa (ks. vastaavasti tuomio 5.3.2015, Copydan Båndkopi, C-463/12, EU:C:2015:144, 57 kohta).
24 Kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisen direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa vahvistetaan luettelo poikkeuksista ja rajoituksista kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskeviin yksinoikeuksiin.
25 Tässä yhteydessä on mainittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että sen harkintavallan, jota jäsenvaltioilla on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen kansallisessa täytäntöönpanossa, laajuutta on arvioitava tapauskohtaisesti muun muassa kyseisen säännöksen sanamuodon perusteella (ks. vastaavasti tuomio 21.10.2010, Padawan, C-467/08, EU:C:2010:620, 36 kohta; tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C-201/13, EU:C:2014:2132, 16 kohta; tuomio 22.9.2016, Microsoft Mobile Sales International ym., C-110/15, EU:C:2016:717, 27 kohta ja lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 116 kohta), ja unionin lainsäätäjän tavoittelema poikkeuksien ja rajoituksien yhdenmukaistamisen aste perustuu vaikutukseen, joka niillä on sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 31 perustelukappaleessa muistutetaan.
26 Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan mukaan niissä tarkoitetut poikkeukset ja rajoitukset koskevat ”teosten tai muun aineiston käyttö[ä] ajankohtaisista tapahtumista kerrottaessa ja siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi, ja mainiten lähde ja myös tekijän nimi, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi” ja ”lainau[ksia] muun muassa arvostelua tai selostusta varten sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, ja että lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi, ja että lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista, sekä siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii”.
27 Kuten kyseisen säännöksen sisällöstä ilmenee, sillä ei yhdenmukaisteta täysimääräisesti sen sisältämien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisalaa.
28 Yhtäältä siitä, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa ja d alakohdassa käytetään ilmaisuja ”siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi” ja ”hyvän tavan mukai[sesti], sekä siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii”, ilmenee nimittäin, että jäsenvaltioilla on kyseisen säännöksen täytäntöönpanossa ja sen täytäntöönpanemiseksi annettavien kansallisen oikeuden säännösten soveltamisessa huomattava liikkumavara, joka mahdollistaa kyseessä olevien intressien punninnan. Toisaalta kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetään niiden tapausten osalta, joissa lainauksia voidaan tehdä, vain tällaisia tapauksia koskevasta esimerkinomaisesta luettelosta, kuten ilmaisun ”muun muassa arvostelua tai selostusta varten” käyttäminen osoittaa.
29 Tätä harkintavaltaa tukevat direktiivin 2001/29 antamista edeltäneet lainvalmistelutyöt. Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa annettavaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä koskevan, 10.12.1997 annetun ehdotuksen (KOM(97) 628 lopullinen) perusteluista ilmenee direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa sittemmin pääasiallisesti säädettyjen rajoitusten osalta, että kun otetaan huomioon kyseisten rajoitusten rajallinen taloudellinen merkitys, niitä ei ole tarpeen käsitellä mainitussa ehdotuksessa yksityiskohtaisesti vaan niiden soveltamista varten esitetään ainoastaan vähimmäisedellytykset, ja että kyseisten poikkeusten tai rajoitusten soveltamisedellytysten yksityiskohtainen määrittely kuuluu jäsenvaltioille kyseisessä säännöksessä asetettujen reunaehtojen puitteissa.
30 Edellä esitetystä huolimatta jäsenvaltioiden harkintavaltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan täytäntöönpanossa on rajoitettu monella tapaa.
31 Ensinnäkin unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että jäsenvaltioiden on käytettävä niillä mainittujen direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanossa olevaa liikkumavaraa unionin oikeudessa säädetyissä rajoissa, mikä tarkoittaa sitä, ettei jäsenvaltioilla ole vapautta kaikissa tapauksissa täsmentää kaikkia kyseisten poikkeusten ja rajoitusten osatekijöitä siten, että ne eivät olisi yhdenmukaistettuja (ks. vastaavasti tuomio 6.2.2003, SENA, C-245/00, EU:C:2003:68, 34 kohta; tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 104 kohta; tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C-201/13, EU:C:2014:2132, 16 kohta ja lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 122 kohta).
32 Unionin tuomioistuin on näin korostanut, että jäsenvaltioiden oikeutta panna täytäntöön poikkeus tai rajoitus direktiivin 2001/29 2 ja 3 artiklassa säädetyistä yhdenmukaistetuista säännöistä rajoittavat merkittävästi unionin oikeudesta johdettavat vaatimukset (ks. vastaavasti lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 126 kohta).
33 Tarkemmin sanottuna jäsenvaltiot voivat säätää lainsäädännössään direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetusta poikkeuksesta tai rajoituksesta vain, jos ne noudattavat kaikkia kyseisessä säännöksessä mainittuja edellytyksiä (ks. analogisesti lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 123 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
34 Jäsenvaltioiden on tässä yhteydessä myös noudatettava unionin oikeuden yleisiä periaatteita, joihin kuuluu suhteellisuusperiaate, jonka mukaisesti toimenpiteillä on kyettävä saavuttamaan asetettu tavoite eikä niillä saada ylittää sitä, mikä on tarpeen sen saavuttamiseksi (tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 105 ja 106 kohta).
35 Toiseksi unionin tuomioistuin on muistuttanut, että jäsenvaltioilla direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanossa olevaa harkintavaltaa ei voida käyttää niin, että kyseisen direktiivin tavoitteet, jotka liittyvät sen johdanto-osan ensimmäisen ja yhdeksännen perustelukappaleen mukaan teosten tekijöiden korkeatasoisen suojan käyttöönottamiseen ja sisämarkkinoiden toimivuuden takaamiseen, vaarantuisivat (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 107 kohta; tuomio 10.4.2014, ACI Adam ym., C-435/12, EU:C:2014:254, 34 kohta ja lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 124 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
36 Jäsenvaltioiden on täytäntöönpanon yhteydessä myös turvattava näin säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten tehokas vaikutus ja niiden tavoitteen saavuttaminen (ks. vastaavasti tuomio 4.10.2011, Football Association Premier League ym., C-403/08 ja C-429/08, EU:C:2011:631, 163 kohta ja tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C-201/13, EU:C:2014:2132, 23 kohta), jotta voidaan turvata oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino eri oikeudenhaltijaryhmien välillä sekä eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välillä, kuten mainitun direktiivin johdanto-osan 31 perustelukappaleessa mainitaan.
37 Kolmanneksi jäsenvaltioiden harkintavaltaa direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanossa rajoittaa myös mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohta, jossa asetetaan tällaisille poikkeuksille tai rajoituksille kolme edellytystä eli se, että kyseisiä poikkeuksia tai rajoituksia sovelletaan vain tietyissä erityistapauksissa, että niillä ei rajoiteta teoksen tavanomaista hyödyntämistä ja että niillä ei aiheuteta kohtuutonta haittaa tekijänoikeuksien haltijoiden laillisille eduille (lausunto 3/15 (Marrakeshin sopimus julkaistujen teosten saatavuuden helpottamisesta), 14.2.2017, EU:C:2017:114, 125 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
38 Neljänneksi on mainittava, että – kuten edellä 20 kohdassa muistutettiin – perusoikeuskirjassa vahvistettuja periaatteita sovelletaan jäsenvaltioihin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Niinpä jäsenvaltioiden on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen tulkintaan kyseisistä säännöksistä, jolla voidaan varmistaa unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino (tuomio 27.3.2014, UPC Telekabel Wien, C-314/12, EU:C:2014:192, 46 kohta ja tuomio 18.10.2018, Bastei Lübbe, C-149/17, EU:C:2018:841, 45 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. myös analogisesti tuomio 26.9.2013, IBV & Cie, C-195/12, EU:C:2013:598, 48 ja 49 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
39 Ensimmäiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toista vaihtoehtoa ja d alakohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistettaisiin täysimääräisesti niiden sisältämien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisala.
Kolmas kysymys
40 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kolmannella kysymyksellään, joka on syytä tutkia toisena, olennaisilta osin sitä, voidaanko perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetuilla tiedonvälityksen vapaudella ja lehdistönvapaudella perustella direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin tai rajoituksiin kuulumatonta poikkeusta, joka koskee mainitun direktiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tekijöiden yksinoikeuksia kappaleen valmistamiseen ja teostensa välittämiseen yleisölle.
41 Aluksi on mainittava, että sekä ehdotuksen KOM(97) 628 lopullinen perusteluista että direktiivin 2001/29 johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisen direktiivin 5 artiklassa säädetty luettelo poikkeuksista ja rajoituksista on tyhjentävä, mitä unionin tuomioistuin on useaan otteeseen korostanut (tuomio 16.11.2016, Soulier ja Doke, C-301/15, EU:C:2016:878, 34 kohta ja tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C-161/17, EU:C:2018:634, 16 kohta).
42 Kuten direktiivin 2001/29 johdanto-osan 3 ja 31 perustelukappaleesta ilmenee, kyseisellä direktiivillä toteutettavalla yhdenmukaistamisella pyritään säilyttämään, erityisesti sähköisessä ympäristössä, oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoiden henkisen omaisuutensa suojaa – joka taataan perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa – koskevan intressin ja toisaalta suojatun aineiston käyttäjien intressien ja perusoikeuksien, erityisesti heidän sananvapautensa ja tiedonvälityksen vapautensa, jotka taataan perusoikeuskirjan 11 artiklassa, sekä yleisen edun suojaamisen välillä (ks. vastaavasti tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C-161/17, EU:C:2018:634, 41 kohta).
43 Näiden eri oikeuksien ja intressien välisen oikeudenmukaisen tasapainon löytämiseksi käytettävät mekanismit on kirjattu itse direktiiviin 2001/29, kun siinä säädetään yhtäältä muun muassa sen 2–4 artiklassa oikeudenhaltijoiden yksinoikeuksista ja toisaalta sen 5 artiklassa poikkeuksista ja rajoituksista, jotka jäsenvaltiot voivat – tai jotka niiden jopa täytyy – panna täytäntöön kyseisten oikeuksien osalta, mutta kyseiset mekanismit on konkretisoitava kansallisilla kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimilla ja sillä, että kansalliset viranomaiset soveltavat niitä (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2008, Promusicae, C-275/06, EU:C:2008:54, 66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
44 Unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut, että nyttemmin perusoikeuskirjassa vahvistetut perusoikeudet, joiden noudattamista unionin tuomioistuin valvoo, tukeutuvat jäsenvaltioiden yhteiseen valtiosääntöperinteeseen ja kansainvälisiin ihmisoikeuksia koskeviin asiakirjoihin, joiden syntyyn jäsenvaltiot ovat vaikuttaneet tai joihin ne ovat liittyneet (ks. vastaavasti tuomio 27.6.2006, parlamentti v. neuvosto, C-540/03, EU:C:2006:429, 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
45 Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa ja d alakohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten, joita ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, osalta on korostettava, että niillä pyritään erityisesti suosimaan suojattujen aineistojen käyttäjien sananvapauden ja lehdistönvapauden – joilla on suojattuina perusoikeuksina erityinen merkitys suhteessa tekijän intressiin voida kieltää teoksensa käyttäminen – käyttämistä mutta niillä taataan samalla tekijälle oikeus saada lähtökohtaisesti nimensä mainituksi (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 135 kohta).
46 Edellä 36 ja 42 kohdassa mainitun oikeudenmukaisen tasapainon saavuttamista edistää myös kyseisen direktiivin 5 artiklan 5 kohta, jossa edellä 37 kohdassa mainitulla tavalla edellytetään, että mainitun direktiivin 5 artiklan 1–4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ja rajoituksia voidaan soveltaa vain tietyissä erityistapauksissa, jotka eivät ole ristiriidassa teoksen tai muun suojatun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa eivätkä kohtuuttomasti haittaa oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.
47 Tässä tilanteessa sen mahdollistaminen, että kukin jäsenvaltio voisi edellä 41 kohdassa mainitusta unionin lainsäätäjän nimenomaisesta tahdosta huolimatta ottaa käyttöön direktiivin 2001/29 5 artiklassa tyhjentävästi säädettyihin poikkeuksiin ja rajoituksiin kuulumattomia poikkeuksia kyseisen direktiivin 2–4 artiklassa tarkoitetuista tekijän yksinoikeuksista, vaarantaisi mainitulla direktiivillä toteutetun tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen tehokkuuden ja direktiivillä tavoitellun oikeusvarmuuden (tuomio 13.2.2014, Svensson ym., C-466/12, EU:C:2014:76, 34 ja 35 kohta). Saman direktiivin johdanto-osan 31 perustelukappaleesta nimittäin ilmenee nimenomaisesti, että tiettyjä yksinoikeustoimia koskevien poikkeusten ja rajoitusten nykyisillä eroilla on välitön kielteinen vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan tekijänoikeuden ja lähioikeuksien alalla ja että direktiivin 2001/29 5 artiklaan sisältyvillä poikkeuksilla ja rajoituksilla pyritään näin varmistamaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.
48 Lisäksi saman direktiivin johdanto-osan 32 perustelukappaleesta ilmenee, että jäsenvaltioiden olisi sovellettava näitä poikkeuksia ja rajoituksia yhdenmukaisella tavalla. Kyseisten poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanon yhdenmukaisuutta ei kuitenkaan voitaisi varmistaa, jos jäsenvaltioilla olisi vapaus säätää muista kuin direktiivissä 2001/29 nimenomaisesti mainituista poikkeuksista ja rajoituksista (ks. vastaavasti tuomio 12.11.2015, Hewlett-Packard Belgium, C-572/13, EU:C:2015:750, 38 ja 39 kohta), ja unionin tuomioistuin on sitä paitsi jo korostanut, että missään direktiivin 2001/29 säännöksessä ei anneta jäsenvaltioille mahdollisuutta laajentaa mainittujen poikkeusten ja rajoitusten soveltamisalaa (ks. vastaavasti tuomio 10.4.2014, ACI Adam ym., C-435/12, EU:C:2014:254, 27 kohta).
49 Kolmanteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetuilla tiedonvälityksen vapaudella ja lehdistönvapaudella ei voida perustella direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin tai rajoituksiin kuulumatonta poikkeusta, joka koskee kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tekijöiden yksinoikeuksia kappaleen valmistamiseen ja teostensa välittämiseen yleisölle.
Toinen kysymys
50 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, voiko kansallinen tuomioistuin yhtäältä direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien ja toisaalta direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan poikkeussäännöksissä tarkoitettujen suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien punninnan yhteydessä poiketa jälkimmäisten säännösten suppeasta tulkinnasta ja suosia tulkintaa, jossa otetaan täysimääräisesti huomioon tarve kunnioittaa perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattua sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta.
51 Kuten edellä 38 kohdassa muistutettiin, jäsenvaltioiden on direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen poikkeusten ja rajoitusten täytäntöönpanon yhteydessä huolehdittava siitä, että ne nojautuvat sellaiseen tulkintaan kyseisistä säännöksistä, jolla voidaan turvata unionin oikeusjärjestyksessä suojattujen eri perusoikeuksien välinen oikeudenmukainen tasapaino.
52 Seuraavaksi on mainittava, että jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuomioistuinten on kyseisen direktiivin täytäntöönpanotoimenpiteiden yhteydessä paitsi tulkittava kansallista oikeuttaan saman direktiivin mukaisesti myös oltava tukeutumatta sellaiseen kyseisen direktiivin tulkintaan, joka johtaisi ristiriitaan mainittujen perusoikeuksien tai muiden unionin oikeuden yleisten periaatteiden kanssa, kuten unionin tuomioistuin on toistuvasti todennut (ks. vastaavasti tuomio 29.1.2008, Promusicae, C-275/06, EU:C:2008:54, 70 kohta; tuomio 27.3.2014, UPC Telekabel Wien, C-314/12, EU:C:2014:192, 46 kohta ja tuomio 16.7.2015, Coty Germany, C-580/13, EU:C:2015:485, 34 kohta).
53 Kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee, poikkeusta yleissäännöstä on toki lähtökohtaisesti tulkittava suppeasti.
54 On kuitenkin mainittava, että vaikka direktiivin 2001/29 5 artiklan otsikko on muodollisesti ”Poikkeukset ja rajoitukset”, tällaiset poikkeukset ja rajoitukset sisältävät itsessään oikeuksia teosten ja muiden suojattujen aineistojen käyttäjille (ks. vastaavasti tuomio 11.9.2014, Eugen Ulmer, C-117/13, EU:C:2014:2196, 43 kohta). Lisäksi – kuten edellä 36 kohdassa muistutettiin – kyseisellä artiklalla pyritään erityisesti turvaamaan oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä oikeudenhaltijoiden oikeuksien ja etujen, joita on tulkittava laajasti (ks. vastaavasti tuomio 16.11.2016, Soulier ja Doke, C-301/15, EU:C:2016:878, 30 ja 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta teosten tai muiden suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien ja etujen välillä.
55 Tästä seuraa, että direktiivin 2001/29 5 artiklassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten tulkinnan on edellä 36 kohdassa muistutetulla tavalla mahdollistettava niiden tehokkaan vaikutuksen säilyttäminen ja niiden tavoitteen saavuttaminen, ja tällaisella vaatimuksella on huomattava merkitys silloin, kun poikkeuksilla ja rajoituksilla pyritään direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdassa säädettyjen poikkeusten ja rajoitusten tavoin takaamaan perusvapauksien toteutuminen.
56 Tässä yhteydessä on yhtäältä lisättävä, että perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdassa toki vahvistetaan oikeus teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan. Kyseisestä säännöksestä tai unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan seuraa, että tällainen oikeus olisi ehdoton ja että sen suojaaminen olisi näin ollen ehdottomasti taattava (tuomio 24.11.2011, Scarlet Extended, C-70/10, EU:C:2011:771, 43 kohta; tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 41 kohta ja tuomio 27.3.2014, UPC Telekabel Wien, C-314/12, EU:C:2014:192, 61 kohta).
57 Toisaalta edellä 45 kohdassa muistutettiin, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c ja d alakohdalla pyritään suosimaan perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettua suojattujen aineistojen käyttäjien sananvapauden ja lehdistönvapauden käyttämistä. Tämän osalta on mainittava, että siltä osin kuin perusoikeuskirjassa on Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetussa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä yleissopimuksessa (jäljempänä Euroopan ihmisoikeussopimus) taattuja oikeuksia vastaavia oikeuksia, perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdalla pyritään varmistamaan tarvittava johdonmukaisuus perusoikeuskirjaan sisältyvien oikeuksien ja Euroopan ihmisoikeussopimuksessa taattujen vastaavien oikeuksien välillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta unionin oikeuden ja Euroopan unionin tuomioistuimen autonomiaan (ks. analogisesti tuomio 15.2.2016, N., C‑601/15 PPU, EU:C:2016:84, 47 kohta ja tuomio 26.9.2018, Staatssecretaris van Veiligheid en justitie (Muutoksenhaun lykkäävä vaikutus), C-180/17, EU:C:2018:775, 31 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Perusoikeuskirjan 11 artikla sisältää Euroopan ihmisoikeussopimuksen 10 artiklan 1 kohdassa taattuja oikeuksia vastaavia oikeuksia (ks. vastaavasti tuomio 14.2.2019, Buivids, C-345/17, EU:C:2019:122, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
58 Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, kyseinen tuomioistuin korostaa tekijänoikeuden ja sananvapauden yhteensovittamiseksi tarvetta ottaa huomioon se, että kyseessä olevan viestinnän tai tiedon luonteella on huomattava merkitys erityisesti poliittisen tai yleistä etua koskevan keskustelun yhteydessä (ks. vastaavasti Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomio 10.1.2013, Ashby Donald ym. v. Ranska, CE:ECHR:2013:0110JUD003676908, 39 kohta).
59 Toiseen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että kansallisen tuomioistuimen on yhtäältä direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien ja toisaalta kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan poikkeussäännöksissä tarkoitettujen suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien punninnan, joka sen on tehtävä kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, yhteydessä tukeuduttava sellaiseen kyseisten säännösten tulkintaan, joka vastaa niiden sanamuotoa ja jolla voidaan turvata niiden tehokas vaikutus mutta joka on myös täysin sopusoinnussa perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa.
Neljäs kysymys
60 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee neljännellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toista vaihtoehtoa tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltaminen rajoitetaan tapauksiin, joissa suojatun teoksen käyttämistä ajankohtaisista tapahtumista kertomiseen koskeva etukäteinen suostumuspyyntö ei ole kohtuudella mahdollinen.
61 Kuten edellä 26 kohdassa muistutettiin, direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa säädetään, että jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kyseisen direktiivin 2 ja 3 artiklassa säädettyihin oikeuksiin, kun kyse on teosten tai muiden suojattujen aineistojen käyttämisestä ajankohtaisista tapahtumista kertomiseen, jos käyttäminen on perusteltua kyseessä olevan tiedotustarkoituksen vuoksi ja jos lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi.
62 Kuten vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, sekä unionin oikeuden yhdenmukainen soveltaminen että yhdenvertaisuusperiaate edellyttävät, että unionin oikeuden sellaisen säännöksen sanamuotoa, joka direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan tavoin ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen sisältönsä ja soveltamisalansa määrittämiseksi, on tavallisesti tulkittava koko unionissa itsenäisesti ja yhdenmukaisesti (tuomio 21.10.2010, Padawan, C-467/08, EU:C:2010:620, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
63 Aluksi on mainittava, ettei direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon sanamuotoon sisälly vaatimusta oikeudenhaltijan suostumuksen hankkimisesta ennen kappaleen valmistamista suojatusta teoksesta tai sen välittämistä yleisölle.
64 Siinä säädetty poikkeus tai rajoitus edellyttää lähteen mainitsemisen ja sen, että teosta käytetään vain siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi, lisäksi nimittäin vain, että käytön tarkoituksena on ”ajankohtaisista tapahtumista kertominen”.
65 Koska kyseistä ilmaisua ei määritellä direktiivissä 2001/29, sitä on tulkittava sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C-201/13, EU:C:2014:2132, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
66 Ensimmäiseksi on mainittava direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon sanamuodon osalta aluksi, että kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla ”kertomisella” on ymmärrettävä annettavan tietoa ajankohtaisesta tapahtumasta. Vaikka pelkkä tällaisesta tapahtumasta ilmoittaminen ei ole kertomista siitä, ilmaisun ”kertominen” tavanomainen merkitys ei kuitenkaan edellytä, että käyttäjä arvioisi tällaisen tapahtuman yksityiskohtaisesti.
67 Lisäksi kertomisen on liityttävä ”ajankohtaiseen tapahtumaan”. Tässä yhteydessä on mainittava ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tavoin, että ajankohtaisen tapahtuman on katsottava olevan tapahtuma, josta yleisö haluaa kertomisajankohtana saada tietoa.
68 Lisäksi direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa edellytetään, että lähde, mukaan lukien suojatun teoksen tekijän nimi, mainitaan, ellei tämä osoittaudu mahdottomaksi, ja että käyttäminen rajoittuu siihen, mikä on ”perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi”, ja on siten suhteellisuusperiaatteen mukaista. Tästä seuraa, että suojatun teoksen käyttäminen ei saa ylittää tavoitellun tiedotustarkoituksen saavuttamisen edellyttämiä rajoja.
69 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava, oliko käsikirjoituksen ja kyseessä olevassa kokoomateoksessa julkaistun artikkelin alkuperäisten versioiden julkaiseminen kokonaisuudessaan ja ilman mainintaa Beckin sanoutumisesta irti kyseisten asiakirjojen sisällöstä tarpeen tavoitellun tiedotustarkoituksen kannalta.
70 Toiseksi on korostettava asiayhteyden, johon direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohta kuuluu, osalta, että kyseinen säännös kuuluu asiayhteyteen, joka koskee tiedotusvälineiden tiedonvälitystä yleisön ajankohtaisia tapahtumia koskevan tiedontarpeen tyydyttämiseksi, mikä ilmenee muun muassa yhtäältä kyseisessä säännöksessä käytetyistä ilmaisuista, sillä siinä mainitussa ensimmäisessä vaihtoehdossa viitataan nimenomaisesti siihen, että tiedotusvälineet valmistavat kappaleita ajankohtaisia aiheita käsittelevistä artikkeleista ja julkaisevat niitä, ja toisaalta unionin lainsäätäjän kyseessä olevan teoksen tai suojatun aineiston käyttämiselle asettamista rajoista, joiden mukaan se on sallittua ”siltä osin kuin käyttö on perusteltua tiedotustarkoituksen vuoksi”.
71 Ajankohtainen tapahtuma edellyttää pääsääntöisesti ja erityisesti tietoyhteiskunnan asiayhteydessä, että sitä koskeva tieto voidaan ilmaista nopeasti, mikä sopii huonosti yhteen tekijän etukäteisen suostumuksen hankkimista koskevan vaatimuksen kanssa, sillä tämä olisi omiaan tekemään merkityksellisten tietojen välittämisestä yleisölle kohtuullisessa ajassa suhteettoman hankalaa tai jopa estämään sen.
72 Kolmanneksi on muistutettava direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen tehokkaan vaikutuksen turvaamisen osalta, että sillä on tarkoitus edesauttaa perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistettujen tiedonvälityksen vapauden ja lehdistönvapauden käyttämistä ja että unionin tuomioistuin on jo todennut, että lehdistön tehtävä demokraattisessa yhteiskunnassa ja oikeusvaltiossa oikeuttaa sen, että se voi välittää tietoa yleisölle ilman, että tähän kohdistuu muita kuin täysin välttämättömiä rajoituksia (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 113 kohta).
73 Vaatimus siitä, että suojatun teoksen käyttäjän on pyydettävä oikeudenhaltijan lupaa, jos se on kohtuudella mahdollista, ei ole sopusoinnussa sen kanssa, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisessa vaihtoehdossa tarkoitetun poikkeuksen tai rajoituksen on – jos sen soveltamisedellytykset täyttyvät – mahdollistettava suojatun teoksen käyttäminen ilman oikeudenhaltijan lupaa.
74 Neljänteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toista vaihtoehtoa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltaminen rajoitetaan tapauksiin, joissa suojatun teoksen käyttämistä ajankohtaisista tapahtumista kertomiseen koskeva etukäteinen suostumuspyyntö ei ole kohtuudella mahdollinen.
Viides kysymys
75 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee viidennellä kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu käsite ”lainaus” kattaa linkin avulla toteutetun viittauksen itsenäisesti tutustuttavissa olevaan tiedostoon.
76 Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan jäsenvaltiot voivat säätää poikkeuksista tai rajoituksista kyseisen direktiivin 2 ja 3 artiklassa tarkoitettuihin kappaleen valmistamista ja yleisölle välittämistä koskeviin yksinoikeuksiin, kun kyse on lainaamisesta esimerkiksi arvostelua tai selostusta varten, sillä edellytyksellä, että lainaukset koskevat teosta tai muuta suojattua aineistoa, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, että lähde ja myös tekijän nimi mainitaan, jollei tämä osoittaudu mahdottomaksi, ja että lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista ja tapahtuu tarkoituksen vaatimassa laajuudessa.
77 Koska ilmaisua ”lainaus” ei määritellä mitenkään direktiivissä 2001/29, kyseisen ilmaisun merkitys ja ulottuvuus on edellä 65 kohdassa mainitun unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan määritettävä sen tavanomaisen merkityksen mukaan, joka sillä on yleiskielessä, ottamalla samalla huomioon asiayhteys, jossa sitä käytetään, ja sen lainsäädännön tavoitteet, johon se kuuluu.
78 Ilmaisun ”lainaus” tavanomaisen yleiskielisen merkityksen osalta on mainittava, että lainauksen keskeisiin ominaispiirteisiin kuuluu se, että teoksen käyttäjä, joka ei ole sen tekijä, käyttää sitä tai yleisemmin otetta teoksesta ajatuksen havainnollistamiseksi, mielipiteen puolustamiseksi tai kyseisen teoksen ja mainitun käyttäjän ajatuksen älyllisen vastakkainasettelun mahdollistamiseksi. Unionin tuomioistuin on tältä osin jo todennut, että sillä, onko lainaus tehty tekijänoikeudellista suojaa saavassa teoksessa vai aineistossa, joka ei saa tällaista suojaa, ei ole merkitystä (tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 136 kohta).
79 Kuten julkisasiamies korostaa ratkaisuehdotuksensa 43 kohdassa, suojatun teoksen käyttäjän, joka aikoo vedota lainaamista koskevaan poikkeukseen, on näin ollen välttämättä osoitettava suora ja tiivis yhteys lainatun teoksen ja oman pohdintansa välillä ja mahdollistettava näin tällainen älyllinen vastakkainasettelu toisen teoksen kanssa, ja direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa täsmennetään tältä osin, että lainaaminen on mahdollista muun muassa arvostelua tai selostusta varten. Tästä seuraa myös, että lainatun teoksen käyttämisen on oltava liitännäistä mainitun käyttäjän ajatukseen nähden eikä suojatun teoksen lainaaminen voi direktiivin 2001/29 5 artiklan 5 kohdan mukaan olla niin laajaa, että se olisi ristiriidassa teoksen tai muun aineiston tavanomaisen hyödyntämisen kanssa tai haittaisi kohtuuttomasti oikeudenhaltijan oikeutettuja etuja.
80 Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan sanamuoto tai käsite ”lainaus”, sellaisena kuin se kuvattiin edellä 78 ja 79 kohdassa, ei silti edellytä, että lainattu teos sisällytetään lainaukseen erottamattomasti niin, että se olisi esitetty esimerkiksi tekstin sisennyksissä tai alaviitteissä, vaan tällainen lainaus voidaan toteuttaa myös sisällyttämällä uuteen tekstiin lainaukseen johtava linkki.
81 Tällainen mahdollisuus on sopusoinnussa sen asiayhteyden kanssa, johon kyseinen säännös kuuluu, sillä direktiivi 2001/29 koskee erityisesti tekijänoikeuden oikeudellista suojaa sisämarkkinoilla siten, että tietoyhteiskunnalle annetaan erityinen merkitys, kuten sen 1 artiklan 1 kohdasta ilmenee. Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen korostanut, linkeillä edistetään internetin moitteetonta toimintaa, jolla on erityinen merkitys perusoikeuskirjan 11 artiklassa taatulle sananvapaudelle ja tiedonvälityksen vapaudelle sekä mielipiteiden ja tietojen vaihdolle kyseisessä verkossa, jolle on ominaista valtavien tietomäärien saatavuus (tuomio 8.9.2016, GS Media, C-160/15, EU:C:2016:644, 45 kohta ja tuomio 7.8.2018, Renckhoff, C-161/17, EU:C:2018:634, 40 kohta).
82 Tällaista tulkintaa ei horjuta myöskään direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyn lainaamista koskevan poikkeuksen tavoite, joka on unionin tuomioistuimen jo toteamalla tavalla oikeudenmukaisen tasapainon saavuttaminen teoksen tai muun suojatun aineiston käyttäjien sananvapauden ja tekijöille kuuluvan kappaleen valmistamisoikeuden välillä ja sen estäminen, että tekijöille myönnetty yksinoikeus kappaleen valmistamiseen muodostuisi esteeksi sille, että yleisön saataviin jo saatetun teoksen osia voidaan julkaista sitä lainaamalla ja liittämällä lainaukseen selostuksia tai arvosteluja (tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 120 ja 134 kohta).
83 Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin mainitsee nyt käsiteltävässä asiassa, että Beckin käsikirjoitus ja artikkeli saatettiin yleisön saataviin internetissä linkkien avulla itsenäisesti tutustuttavissa olevina tiedostoina, on edellä mainitusta huolimatta korostettava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaan sen soveltaminen edellyttää – kuten edellä 76 kohdassa muistutettiin –, että ”lainausten käyttö on hyvän tavan mukaista, sekä [tapahtuu] siinä laajuudessa kuin kyseinen erityistarkoitus tällaista käyttöä vaatii”, joten käsikirjoituksen ja artikkelin käyttäminen lainauksessa ei saa ylittää sitä, mikä kyseisellä lainauksella tavoitellun päämäärän saavuttamisen kannalta on välttämätöntä.
84 Viidenteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu käsite ”lainaus” kattaa linkin avulla toteutetun viittauksen itsenäisesti tutustuttavissa olevaan tiedostoon.
Kuudes kysymys
85 Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kuudennella kysymyksellään olennaisilta osin sitä, onko direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa tulkittava siten, että teos on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, jos se on julkaistu konkreettisessa muodossaan jo aiemmin tekijän luvalla.
86 Kuten direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdasta ilmenee, lainaamista koskevaa poikkeusta sovelletaan vain, jos kyseinen lainaus koskee teosta, joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin.
87 Unionin tuomioistuin on jo todennut tältä osin, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa oleva ilmaus ”[teos], joka on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin” on ymmärrettävä niin, että se merkitsee samaa kuin käsite ”yleisön saataviin laillisesti saatettu teos” (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 128 kohta).
88 Unionin tuomioistuin on korostanut sen osalta, onko teos jo ”laillisesti” saatettu yleisön saataviin, että vaikka muut direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyisivät, sallittuja ovat ainoastaan yleisön saataviin laillisesti saatetusta teoksesta otetut lainaukset (ks. vastaavasti tuomio 1.12.2011, Painer, C-145/10, EU:C:2011:798, 127 kohta).
89 Niinpä on katsottava, että teos tai teoksen osa on jo saatettu laillisesti yleisön saataviin, jos siihen tutustuminen on mahdollistettu yleisölle oikeudenhaltijan luvalla tai vapaaehtoisuuteen perustumattoman lisenssin tai lakiperusteisen luvan perusteella.
90 Nyt käsiteltävässä asiassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii, voidaanko Beckin teos katsoa saatetun laillisesti yleisön saataviin jo silloin, kun hänen käsikirjoituksensa julkaistiin vuonna 1988 kokoomateoksen artikkelina, kun otetaan huomioon, että kokoomateoksen julkaisija oli ennen julkaisemista muuttanut käsikirjoitusta vähäisessä määrin. Se pohtii, tapahtuiko tällainen laillisesti yleisön saataviin saattaminen silloin, kun Beck julkaisi kyseiset asiakirjat omilla internetsivuillaan maininnalla niistä irtisanoutumisesta.
91 Tässä yhteydessä on muistutettava, että on kansallisen tuomioistuimen tehtävänä ratkaista, onko teos sen käsiteltäväksi saatetussa yksittäistapauksessa saatettu laillisesti yleisön saataviin, kun otetaan huomioon asian kaikki olosuhteet (ks. vastaavasti tuomio 3.9.2014, Deckmyn ja Vrijheidsfonds, C-201/13, EU:C:2014:2132, 28 kohta).
92 Erityisesti ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on pääasiassa tutkia, oliko julkaisijalla silloin, kun Beckin alkuperäinen käsikirjoitus julkaistiin kokoomateoksen artikkelina, sopimukseen perustuva tai muu oikeus tehdä kyseessä olevat toimitukselliset muutokset. Jos tällaista oikeutta ei ollut, on katsottava, ettei teosta, sellaisena kuin se julkaistiin mainitussa kokoomateoksessa, ollut oikeudenhaltijan suostumuksen puuttumisen vuoksi saatettu laillisesti yleisön saataviin.
93 Tekijänoikeuden haltija Beck on kuitenkin itse myöhemmin julkaissut käsikirjoituksen ja artikkelin omilla internetsivuillaan. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää kuitenkin, että kyseisten asiakirjojen julkaisemiseen Beckin internetsivuilla liittyi mainittujen asiakirjojen jokaisella sivulla näkyvä merkintä Beckin irtisanoutumisesta mainittujen asiakirjojen sisällöstä. Niinpä samat asiakirjat saatettiin kyseisen julkaisemisen yhteydessä laillisesti yleisön saataviin vain mainituilla irtisanoutumismerkinnöillä varustettuina.
94 Joka tapauksessa on niin, että kun otetaan huomioon edellä 83 kohdassa jo mainitut seikat direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohdan soveltamisesta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, oliko käsikirjoituksen ja artikkelin alkuperäisten versioiden julkaiseminen mainitussa kokoomateoksessa ilman mainintoja Beckin irtisanoutumisesta kyseisten asiakirjojen sisällöstä hyvän tavan mukaista ja perusteltua kyseisen lainaamisen tavoitteiden kannalta.
95 Kuudenteen kysymykseen on edellä esitetyn perusteella vastattava, että direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että teos on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, jos siihen tutustuminen konkreettisessa muodossaan on aiemmin mahdollistettu yleisölle oikeudenhaltijan luvalla tai vapaaehtoisuuteen perustumattoman lisenssin tai lakiperusteisen luvan perusteella.
Oikeudenkäyntikulut
96 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toista vaihtoehtoa ja d alakohtaa on tulkittava siten, etteivät ne ole toimenpiteitä, joilla yhdenmukaistettaisiin täysimääräisesti niiden sisältämien poikkeusten ja rajoitusten soveltamisala.
2) Euroopan unionin perusoikeuskirjan 11 artiklassa vahvistetuilla tiedonvälityksen vapaudella ja lehdistönvapaudella ei voida perustella direktiivin 2001/29 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin poikkeuksiin tai rajoituksiin kuulumatonta poikkeusta, joka koskee kyseisen direktiivin 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tekijöiden yksinoikeuksia kappaleen valmistamiseen ja teostensa välittämiseen yleisölle.
3) Kansallisen tuomioistuimen on yhtäältä direktiivin 2001/29 2 artiklan a alakohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tekijälle kuuluvien yksinoikeuksien ja toisaalta kyseisen direktiivin 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toisen vaihtoehdon ja d alakohdan poikkeussäännöksissä tarkoitettujen suojattujen aineistojen käyttäjien oikeuksien punninnan, joka sen on tehtävä kaikkien kyseiseen tapaukseen liittyvien seikkojen perusteella, yhteydessä tukeuduttava sellaiseen kyseisten säännösten tulkintaan, joka vastaa niiden sanamuotoa ja jolla voidaan turvata niiden tehokas vaikutus mutta joka on myös täysin sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa.
4) Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan c alakohdan toista vaihtoehtoa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle oikeussäännölle, jolla kyseisessä säännöksessä säädetyn poikkeuksen tai rajoituksen soveltaminen rajoitetaan tapauksiin, joissa suojatun teoksen käyttämistä ajankohtaisista tapahtumista kertomiseen koskeva etukäteinen suostumuspyyntö ei ole kohtuudella mahdollinen.
5) Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu käsite ”lainaus” kattaa linkin avulla toteutetun viittauksen itsenäisesti tutustuttavissa olevaan tiedostoon.
6) Direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohtaa on tulkittava siten, että teos on jo laillisesti saatettu yleisön saataviin, jos siihen tutustuminen konkreettisessa muodossaan on aiemmin mahdollistettu yleisölle oikeudenhaltijan luvalla tai vapaaehtoisuuteen perustumattoman lisenssin tai lakiperusteisen luvan perusteella.
Allekirjoitukset