Language of document : ECLI:EU:C:2021:503

UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (suuri jaosto)

22 päivänä kesäkuuta 2021 (*)

Ennakkoratkaisupyyntö – Immateriaalioikeus – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan saataviin saattaminen ja hallinnointi – Ylläpitäjän vastuu immateriaalioikeuksien loukkauksista, joihin sen alustan käyttäjät ovat syyllistyneet – Direktiivi 2001/29/EY – 3 artikla ja 8 artiklan 3 kohta – Yleisölle välittämisen käsite – Direktiivi 2000/31/EY – 14 ja 15 artikla – Edellytykset vastuusta vapautumiselle – Tiedon puuttuminen konkreettisista loukkauksista – Tällaisista loukkauksista ilmoittaminen edellytyksenä kiellon tai määräyksen saamiselle

Yhdistetyissä asioissa C-682/18 ja C-683/18,

joissa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvista ennakkoratkaisupyynnöistä, jotka Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) on esittänyt 13.9.2018 ja 20.9.2018 tekemillään päätöksillä, jotka ovat saapuneet unionin tuomioistuimeen 6.11.2018, saadakseen ennakkoratkaisun asioissa

Frank Peterson

vastaan

Google LLC,

YouTube inc,

YouTube LLC ja

Google Germany GmbH (C-682/18)

sekä

Elsevier Inc.

vastaan

Cyando AG (C-683/18),

UNIONIN TUOMIOISTUIN (suuri jaosto),

toimien kokoonpanossa: presidentti K. Lenaerts, varapresidentti R. Silva de Lapuerta, jaostojen puheenjohtajat J.-C. Bonichot, M. Vilaras, E. Regan ja M. Ilešič (esittelevä tuomari) sekä tuomarit E. Juhász, M. Safjan, D. Šváby, S. Rodin, F. Biltgen, K. Jürimäe ja C. Lycourgos,

julkisasiamies: H. Saugmandsgaard Øe,

kirjaaja: hallintovirkamies M. Krausenböck,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 26.11.2019 pidetyssä istunnossa esitetyn,

ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet

–        Frank Peterson, edustajinaan P. Wassermann ja J. Schippmann, Rechtsanwälte,

–        Elsevier Inc., edustajinaan K. Bäcker, U. Feindor-Schmidt ja M. Lausen, Rechtsanwälte,

–        Google LLC, YouTube Inc., YouTube LLC ja Google Germany GmbH, edustajinaan J. Wimmers ja M. Barudi, Rechtsanwälte,

–        Cyando AG, edustajinaan H. Waldhauser ja M. Junker, Rechtsanwälte,

–        Saksan hallitus, asiamiehinään J. Möller, M. Hellmann ja E. Lankenau,

–        Ranskan hallitus, asiamiehinään A.-L. Desjonquères, A. Daniel ja R. Coesme,

–        Suomen hallitus, asiamiehenään J. Heliskoski,

–        Euroopan komissio, asiamiehinään T. Scharf, S. L. Kalėda ja J. Samnadda,

kuultuaan julkisasiamiehen 16.7.2020 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Ennakkoratkaisupyynnöt koskevat tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY (EYVL 2001, L 167, s. 10; jäljempänä tekijänoikeusdirektiivi) 3 artiklan 1 kohdan ja 8 artiklan 3 kohdan, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) (EYVL 2000, L 178, s. 1) 14 artiklan 1 kohdan ja teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamisesta 29.4.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/48 (EUVL L 2004, L 158, s. 45; jäljempänä oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu direktiivi) 11 artiklan ensimmäisen virkkeen ja 13 artiklan tulkintaa.

2        Nämä pyynnöt on esitetty asioissa, joissa asianosaisina ovat Frank Peterson sekä Google LLC ja YouTube LLC (asia C-682/18) ja Elsevier Inc. ja Cyando AG (asia C-683/18) ja joissa on kyse useista Petersonin ja Elsevierin hallussa olevien immateriaalioikeuksien loukkauksista, joihin YouTuben ylläpitämän videonjakoalustan sekä Cyandon ylläpitämän tiedostojen hosting- ja jakoalustan käyttäjät ovat syyllistyneet.

 Asiaa koskevat oikeussäännöt

 Kansainvälinen oikeus

3        Maailman henkisen omaisuuden järjestö (WIPO) teki Genevessä 20.12.1996 WIPOn tekijänoikeussopimuksen (jäljempänä tekijänoikeussopimus), joka hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 16.3.2000 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2000/278/EY (EYVL 2000, L 89, s. 6) ja tuli voimaan Euroopan unionin osalta 14.3.2010 (EUVL 2010, L 32, s. 1).

4        Tekijänsopimuksen 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Oikeus yleisölle välittämiseen”, määrätään seuraavaa:

”Kirjallisten ja taiteellisten teosten tekijöillä on, tämän kuitenkaan rajoittamatta [kirjallisten ja taiteellisten teosten suojaamisesta tehdyn] Bernin yleissopimuksen[, joka on allekirjoitettu Bernissä 9.9.1886 (Pariisin sopimuskirja 24.7.1971), sellaisena kuin se on muutettuna 28.9.1979,] 11 artiklan 1 kappaleen ii kohdan, 11 bis artiklan 1 kappaleen i ja ii kohdan, 11 ter artiklan 1 kappaleen ii kohdan, 14 artiklan 1 kappaleen ii kohdan sekä 14 bis artiklan 1 kappaleen soveltamista, yksinoikeus sallia teostensa mikä tahansa välittäminen yleisölle johtimitse tai ilman johdinta, mukaan lukien teostensa yleisön saataville saattaminen siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada nämä teokset saatavilleen yksilöllisesti valitsemaansa paikkaan ja valitsemanaan aikana.”

5        Diplomaattikokous antoi 20.12.1996 tekijänoikeussopimusta koskevia julkilausumia.

6        Mainitun sopimuksen 8 artiklaa koskevan julkilausuman sanamuoto on seuraava:

”On selvää, ettei pelkkien välittämisen mahdollistavien tai aikaansaavien fyysisten apuvälineiden tarjoaminen itsessään merkitse tässä sopimuksessa tai Bernin yleissopimuksessa tarkoitettua välittämistä. – –”

 Unionin oikeus

 Tekijänoikeusdirektiivi

7        Tekijänoikeusdirektiivin johdanto-osan 4, 5, 8–10, 16, 23, 27, 31 ja 59 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(4)      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien oikeudellisten puitteiden yhdenmukaistaminen lisää oikeusvarmuutta ja täyttää henkisen omaisuuden korkeatasoisen suojan vaatimukset sekä edistää siten merkittäviä investointeja luovuuteen ja innovaatioon, mukaan lukien verkostoinfrastruktuuriin, mikä puolestaan johtaa Euroopan teollisuuden kasvuun ja sen kilpailukyvyn parantumiseen sekä sisällöllisen tarjonnan että tietotekniikan osalta ja yleisemmin monilla teollisuuden ja kulttuurin aloilla. Tämä ylläpitää työllisyyttä ja edistää uusien työpaikkojen luomista.

(5)      Tekninen kehitys on moninkertaistanut ja monipuolistanut luomisen, tuotannon ja hyödyntämisen välineitä. Vaikka henkisen omaisuuden suojaamiseksi ei tarvita uusia käsitteitä, nykyistä tekijänoikeutta ja lähioikeuksia koskevaa oikeutta olisi mukautettava ja täydennettävä, jotta se vastaisi riittävästi taloudellisia tosiseikkoja kuten uusia hyödyntämismuotoja.

– –

(8)      Tietoyhteiskunnan erilaiset sosiaaliset, yhteiskunnalliset ja kulttuuriset vaikutukset edellyttävät, että tuotteiden ja palvelujen sisällön erityispiirteet otetaan huomioon.

(9)      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien yhdenmukaistamisen on perustuttava suojan korkeaan tasoon, koska nämä oikeudet ovat ratkaisevan tärkeitä henkisen luomistyön kannalta. Niiden suojaaminen auttaa varmistamaan luovuuden ylläpitämisen ja kehittymisen niin tekijöiden, esittäjien, tuottajien, kuluttajien, kulttuurin, teollisuuden kuin suuren yleisön etujen mukaisesti. Tämän vuoksi henkisen omaisuuden tunnustetaan olevan erottamaton osa omaisuuden käsitettä.

(10)      Voidakseen jatkaa luovaa ja taiteellista työtään tekijöiden tai esittäjien on saatava asianmukainen korvaus työnsä käyttämisestä, kuten myös tuottajien voidakseen rahoittaa tällaista työtä. – – Henkistä omaisuutta koskevien oikeuksien riittävä oikeudellinen suoja on tarpeen, jotta tämän korvauksen saatavuus voidaan taata ja mahdollistaa näille investoinneille riittävä tuotto.

– –

(16)      – – Tämä direktiivi olisi pantava täytäntöön samanaikaisesti sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin kanssa, koska viimeksi mainitun tarkoituksena on tarjota yhdenmukaiset yleiset periaatteet ja säännöt, joilla on merkitystä muun muassa eräiden tämän direktiivin merkittävien osien kannalta. Tämä direktiivi ei rajoita edellä mainitun direktiivin vastuukysymyksiä koskevien säännösten soveltamista.

– –

(23)      Tällä direktiivillä olisi edelleen yhdenmukaistettava tekijän oikeutta välittää teoksia yleisölle. Tämä oikeus tulisi ymmärtää laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa. – –

– –

(27)      Pelkkä aineiston välittämisen mahdollistavien tai toteuttavien välineiden tarjoaminen ei ole tässä direktiivissä tarkoitettua välittämistä.

– –

(31)      Eri oikeudenhaltijaryhmien välisten samoin kuin eri oikeudenhaltijaryhmien ja suojatun aineiston käyttäjien välisten oikeuksien ja etujen oikeudenmukainen tasapaino on turvattava. Jäsenvaltioissa säädettyjä nykyisiä poikkeuksia ja rajoituksia näihin oikeuksiin on arvioitava uudelleen uuden sähköisen ympäristön kannalta. – –

– –

(59)      Kolmannet osapuolet saattavat erityisesti digitaalisessa ympäristössä yhä useammin käyttää välittäjien palveluita rikkomuksiin. Monissa tapauksissa välittäjillä on parhaat edellytykset estää rikkomukset. Rajoittamatta muita käytettävissä olevia seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja olisi oikeudenomistajan käytettävissä oleviin seuraamuksiin siksi kuuluttava mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaista välittäjää vastaan, joka välittää suojattuun teokseen tai muuhun aineistoon kohdistuvan kolmannen osapuolen rikkomuksen verkossa. Tämän mahdollisuuden olisi oltava käytettävissä myös silloin, kun välittäjän toimiin sovelletaan 5 artiklan mukaista poikkeusta. Tällaisiin kieltoihin tai määräyksiin liittyvät edellytykset ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä määriteltäviksi.”

8        Kyseisen direktiivin 3 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeus välittää yleisölle teoksia ja oikeus saattaa muu aineisto yleisön saataviin”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus saada teokset saataviinsa itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.”

9        Mainitun direktiivin 8 artiklassa, jonka otsikko on ”Seuraamukset ja oikeussuojakeinot”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on säädettävä tässä direktiivissä säädettyjen oikeuksien ja velvollisuuksien loukkauksia koskevista asianmukaisista seuraamuksista ja oikeussuojakeinoista, ja niiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että näitä seuraamuksia ja oikeussuojakeinoja sovelletaan. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja vakuuttavia.

2.      Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeudenhaltijat, joiden etuihin sen alueella suoritetut loukkaavat toimet vaikuttavat, voivat nostaa vahingonkorvauskanteen ja/tai hakea kieltoa tai määräystä ja tarvittaessa loukkaavan aineiston sekä 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen laitteiden, tuotteiden tai osien takavarikointia.

3.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden rikkomiseen.”

 Sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivi

10      Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin johdanto-osan 41–46, 48 ja 52 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(41)      Tällä direktiivillä pyritään erilaisten etujen väliseen tasapainoon, ja sillä luodaan periaatteet, joihin toimialan sopimukset ja standardit voivat perustua.

(42)      Poikkeukset tässä direktiivissä säädetystä vastuusta koskevat ainoastaan tapauksia, joissa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan toiminta rajoittuu tietoverkon teknisenä operaattorina toimimiseen ja käyttöoikeuden tarjoamiseen viestintäverkkoon, jossa kolmansien osapuolten antamia tietoja siirretään tai talletetaan väliaikaisesti siten, että tarkoituksena on pelkästään tietojen siirron tehostaminen. Tämä toiminta on luonteeltaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista, jolloin tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaja ei tunne siirrettäviä tai tallennettavia tietoja eikä valvo niitä.

(43)      Palvelun tarjoaja voi saada hyväkseen ’pelkkää siirtotoimintaa’ ja ’välimuistiin tallentamista’ koskevat poikkeukset, jos hänellä ei ole mitään osuutta siirrettyihin tietoihin. Tämä edellyttää muun muassa sitä, että hän ei muuta siirtämiään tietoja. Vaatimus ei koske teknisluonteista tietojen muuntelua, joka tapahtuu siirtovaiheessa, koska tämä ei muuta siirrettävien tietojen sisältöä.

(44)      Palvelun tarjoajan, joka tarkoituksellisesti tekee yhteistyötä palvelun vastaanottajan kanssa toteuttaakseen laittomia toimia, ei voida katsoa toimivan ’pelkän siirtotoiminnan’ tai ’välimuistiin tallentamisen’ puitteissa, eikä hän siten voi omaksi hyväkseen vedota tällaista toimintaa varten vahvistettuihin vastuuta koskeviin poikkeuksiin.

(45)      Välittäjinä toimivien palvelun tarjoajien vastuun rajoitukset, jotka on vahvistettu tässä direktiivissä, eivät vaikuta mahdollisuuteen määrätä erilaisia kieltoja ja velvoitteita. Näitä voivat olla erityisesti tuomioistuimen tai hallintoviranomaisten antamat määräykset, joissa vaaditaan väärinkäytösten lopettamista tai niiden ehkäisemistä, mukaan lukien laittomien tietojen poistaminen tai niihin pääsyn estäminen.

(46)      Voidakseen omaksi hyväkseen vedota vastuun rajoitukseen on tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan, jos palvelu käsittää tietojen tallentamisen, viipymättä saatuaan tosiasiallista tietoa laittomista toimista toimittava siihen liittyvien tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi. Tietojen poistaminen tai niihin pääsyn estäminen on toteutettava noudattamalla sananvapauden periaatetta ja tätä tarkoitusta varten vahvistettuja kansallisia menettelytapoja. Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vahvistaa erityisiä vaatimuksia, jotka on viipymättä täytettävä ennen tietojen poistoa tai niiden tekemistä käyttökelvottomaksi.

– –

(48)      Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vaatia, että palvelun tarjoajat, jotka säilyttävät tarjoamiensa palvelujen vastaanottajien antamia tietoja, täyttävät tietyntyyppisten laittomien toimien selville saamista ja ehkäisemistä varten tarvittavan, kansallisessa lainsäädännössä määriteltävän huolenpitovelvoitteen, jonka noudattamista heiltä voidaan kohtuudella odottaa.

– –

(52)      Sisämarkkinoiden tarjoamien vapauksien tehokas käyttö edellyttää, että henkilöille, joiden oikeuksia on loukattu, taataan tehokkaat riitojen ratkaisukeinot. Tietoyhteiskunnan palveluiden yhteydessä mahdollisesti syntyville vahingoille on tyypillistä niiden nopeus ja maantieteellinen laajuus. Tämän erityispiirteen vuoksi ja jotta varmistettaisiin tarvittavan jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten keskinäisen luottamuksen säilyminen, tässä direktiivissä kehotetaan jäsenvaltioita varmistamaan, että käytettävissä on soveltuvia oikeussuojakeinoja. Jäsenvaltioiden olisi tutkittava, onko tarpeen tarjota mahdollisuus käyttää oikeudellisia menettelyjä soveltuvin sähköisin keinoin.”

11      Kyseisen direktiivin 14 artiklassa, jonka otsikko on ”Säilytys (’hosting’)”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaminen käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennettujen tietojen osalta, edellyttäen, että:

a)      palvelun tarjoajalla ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai tiedoista eikä hänen tiedossaan vahingonkorvausvaatimuksen kyseessä ollen ole tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä;

tai

b)      palvelun tarjoaja toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon tällaisista seikoista.

2.      Edellä 1 kohtaa ei sovelleta, kun palvelun vastaanottaja toimii palvelun tarjoajan johdon tai valvonnan alaisena.

3.      Tämä artikla ei vaikuta tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen mahdollisuuteen vaatia jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmän mukaisesti palvelun tarjoajaa lopettamaan tai estämään väärinkäytökset, eikä se myöskään vaikuta jäsenvaltioiden mahdollisuuteen vahvistaa menettelyjä, joita sovelletaan tietojen poistamiseen tai niihin pääsyn estämiseen.”

12      Mainitun direktiivin 15 artiklan, jonka otsikko on ”Yleisen valvontavelvollisuuden puuttuminen”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltiot eivät saa asettaa palvelun tarjoajille 12, 13 ja 14 artiklassa tarkoitettujen palvelujen toimittamisen osalta yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eivätkä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.”

13      Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 18 artiklan, jonka otsikko on ”Oikeussuojakeinot”, 1 kohdassa säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti käytettävissä olevat tietoyhteiskunnan palvelujen toimintoja koskevat oikeussuojakeinot mahdollistavat nopeat toimenpiteet, turvaamistoimenpiteet mukaan lukien, joilla lopetetaan väitetyt väärinkäytökset ja estetään se, ettei asianomaisten tahojen eduille koidu enempää haittaa.”

 Oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettu direktiivi

14      Oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin johdanto-osan 17, 22 ja 23 perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:

”(17)      Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot olisi määriteltävä kussakin tapauksessa niin, että kyseisen tapauksen erityispiirteet otetaan asianmukaisesti huomioon, mukaan lukien kunkin teollis- ja tekijänoikeuden erityispiirteet ja tarvittaessa loukkauksen tahallinen tai tahaton luonne.

– –

(22)      On myös erityisen tärkeää säätää turvaamistoimenpiteistä, joiden avulla loukkaus saadaan välittömästi lakkaamaan ilman, että joudutaan odottamaan pääasiaa koskevaa ratkaisua, samalla kun vastaajan oikeuksia kunnioitetaan ja huolehditaan siitä, että turvaamistoimenpiteet ovat oikeasuhteisia kunkin tapauksen ominaispiirteisiin nähden, sekä antamalla vakuudet, jotka tarvitaan kattamaan perusteettomasta hakemuksesta vastaajalle aiheutuneet kulut ja vahingot. Nämä toimenpiteet ovat erityisen perusteltuja, jos viivästyminen saattaisi aiheuttaa korjaamatonta vahinkoa teollis- ja tekijänoikeuden haltijalle.

(23)      Oikeudenhaltijalla olisi oltava mahdollisuus hakea kieltotuomion antamista sellaiselle välittäjälle, jonka palveluja kolmannet käyttävät oikeudenhaltijan teollisoikeuden loukkaamisessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden käytettävissä olevien toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen soveltamista. Tällaisia kieltotuomioita koskevat ehdot ja yksityiskohtaiset säännöt olisi jätettävä jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön varaan. [Tekijänoikeusdirektiivi] on jo mahdollistanut laajan yhdenmukaistamisen tekijänoikeuden ja lähioikeuksien rikkomisen osalta. Tällä direktiivillä ei siten pitäisi olla vaikutusta [tekijänoikeusdirektiivin] 8 artiklan 3 kohtaan.”

15      Kyseisen direktiivin 3 artiklassa, jonka otsikko on ”Yleinen velvoite”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on säädettävä tarvittavat toimenpiteet, menettelyt ja oikeussuojakeinot tässä direktiivissä tarkoitettujen teollis- ja tekijänoikeuksien noudattamisen varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on oltava oikeudenmukaisia ja tasapuolisia, ne eivät saa olla liian monimutkaisia tai kalliita eivätkä ne saa sisältää kohtuuttomia määräaikoja tai johtaa aiheettomiin viivytyksiin.

2.      Näiden toimenpiteiden, menettelyjen ja oikeussuojakeinojen on myös oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niitä on sovellettava siten, että vältetään luomasta esteitä lailliselle kaupankäynnille ja säädetään takeista niiden väärinkäytön estämiseksi.”

16      Mainitun direktiivin 11 artiklassa, jonka otsikko on ”Kieltotuomiot”, säädetään seuraavaa:

”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun teollis- tai tekijänoikeuden loukkauksen toteava oikeuden päätös on tehty, toimivaltaiset oikeusviranomaiset voivat antaa loukkaajaa vastaan kieltotuomion, jonka tarkoituksena on kieltää loukkauksen jatkaminen. Jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, kieltotuomion noudattamatta jättämisestä voidaan tarvittaessa määrätä uhkasakko tuomion noudattamisen varmistamiseksi. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltotuomiota sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät teollis- tai tekijänoikeuden loukkaamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta [tekijänoikeusdirektiivin] 8 artiklan 3 kohdan soveltamista.”

17      Oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 13 artiklassa, jonka otsikko on ”Vahingonkorvaukset”, säädetään seuraavaa:

”1.      Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset oikeusviranomaiset määräävät vahingon kärsineen osapuolen hakemuksesta loukkaajan, joka tiesi tai jolla oli riittävät perusteet tietää ryhtyneensä loukkaavaan tekoon, maksamaan oikeudenhaltijalle vahingonkorvauksen, joka vastaa tälle loukkauksen johdosta koitunutta [tosi]asiallista vahinkoa.

Määrittäessään vahingonkorvauksen oikeusviranomaisten on:

a)      otettava huomioon kaikki asianmukaiset näkökohdat, kuten vahingon kärsineelle osapuolelle aiheutuneet kielteiset taloudelliset seuraukset, saamatta jäänyt voitto mukaan lukien, loukkaajaan saama perusteeton etu ja soveltuvissa tapauksissa muita kuin taloudellisia tekijöitä, kuten oikeudenhaltijalle loukkauksen johdosta aiheutunut aineeton vahinko;

tai

b)      vaihtoehtona a kohdan säännökselle oikeusviranomaiset voivat soveltuvissa tapauksissa määrittää vahingot kiinteänä määränä esimerkiksi vähintään niiden rojaltien tai maksujen määrän perusteella, jotka oikeudenloukkaaja olisi joutunut suorittamaan, jos se olisi pyytänyt lupaa käyttää kyseistä teollis- ja tekijänoikeutta.

2.      Jos oikeudenloukkaaja ei ole tietoisesti ryhtynyt loukkaavaan tekoon tai ryhtyi loukkaavaan tekoon ilman, että hänellä oli riittävät perusteet tietää ryhtyvänsä siihen, jäsenvaltiot voivat säätää, että oikeusviranomaiset voivat määrätä voitot perittäviksi takaisin tai maksettavaksi vahingonkorvauksen, joka voi olla ennalta määrätty.”

 Pääasiat ja ennakkoratkaisukysymykset

 Asia C-682/18

18      Frank Peterson on musiikintuottaja, ja hän väittää omistavansa Nemo Studios ‑nimisen yhtiön.

19      YouTube ylläpitää YouTube-nimistä verkkoalustaa, jolle käyttäjät voivat ladata (upload) ilmaiseksi omia videoitaan ja saattaa ne muiden internetin käyttäjien saataviin. Google on YouTuben ainoa osakas ja laillinen edustaja. YouTube Inc. ja Google Germany GmbH eivät ole enää oikeusriidan asianosaisia.

20      Nemo Studio Frank Peterson ‑yhtiö teki 20.5.1996 Sarah Brightman ‑nimisen taiteilijan kanssa maailmanlaajuisen yksinomaisen taitelijasopimuksen taiteilijan esitysten ääni- ja kuvatallenteiden hyödyntämisestä. Kyseisen sopimuksen osalta tehtiin vuonna 2005 täydentävä sopimus. Peterson teki 1.9.2000 omissa nimissään ja Nemo Studios ‑yhtiön nimissä Capitol Records Inc:n kanssa lisenssisopimuksen, jonka mukaan Capitol Recordsilla on yksinoikeus levittää Sarah Brightmanin äänitteitä ja esityksiä.

21      Vuoden 2008 marraskuussa markkinoille laskettiin A Winter Symphony ‑levy, joka koostui taiteilijan esittämistä musiikkiteoksista. Sarah Brightman aloitti 4.11.2008 Symphony Tour ‑kiertueen, jonka aikana hän esitti levylle tallennettuja teoksia.

22      Kyseisellä levyllä olevia musiikkikappaleita ja kyseisen kiertueen konserttien yksityisiä tallenteita oli katseltavissa 6. ja 7.11.2008 YouTube-verkkoalustalla, ja niihin oli liitetty stillkuvia ja liikkuvia kuvia. Peterson lähestyi 7.11.2008 päivätyllä kirjeellä Google Germanya ja pyysi tältä ja Googlelta, että ne antavat seuraamuksen uhalla pidättäytymissitoumuksen; hän toimitti pyyntönsä tueksi näyttökuvakaappauksia, joilla oli tarkoitus näyttää toteen hänen ilmoittamansa teot. Google Germany lähestyi tämän jälkeen YouTubea, joka selvitti manuaalisesti Petersonin toimittamien näyttökuvakaappausten avulla kyseessä olevien videoiden internetosoitteet (URL) ja esti pääsyn niihin. Asianosaisten välillä on riitaa kyseisten estämistoimenpiteiden laajuudesta.

23      YouTube-verkkoalustalla voitiin jälleen 19.11.2008 tutustua taiteilijan esitysten äänitallenteisiin, joihin oli liitetty stillkuvia ja liikkuvia kuvia.

24      Tämän seurauksena Peterson nosti Landgericht Hamburgissa (alueellinen alioikeus, Hampuri, Saksa) Googlea ja YouTubea (jäljempänä yhdessä pääasian vastapuolet) vastaan kanteen, joka koski kieltämistä, tietojen toimittamista ja pääasian vastapuolten vahingonkorvausvelvollisuuden toteamista. Hän vetosi tämän kanteen tueksi omiaan oikeuksiinsa A Winter Symphony ‑levyn tuottajana sekä omiin oikeuksiinsa ja esittäjän oikeuksiin perustuviin oikeuksiin, jotka liittyvät kyseisellä levyllä olevien musiikkikappaleiden esittämiseen, johon hän on myötävaikuttanut taiteellisesti tuottajana ja kuorolaulajana. Hän väittää lisäksi Symphony Tour ‑kiertueen konserttitallenteiden osalta, että hän on useiden levyn kappaleiden säveltäjä ja sanoittaja. Hänellä on myös kustantajana tekijöiden oikeuksista johdettuja oikeuksia useiden musiikkikappaleiden osalta.

25      Asiaa käsittelevä tuomioistuin hyväksyi 3.9.2010 antamallaan tuomiolla kanteen kolmen musiikkikappaleen osalta ja hylkäsi sen muilta osin.

26      Peterson ja pääasian vastapuolet valittivat kyseisestä ratkaisusta Oberlandesgericht Hamburgiin (osavaltion ylioikeus, Hampuri, Saksa). Peterson vaati, että pääasian vastapuolia kielletään saattamasta yleisön saataviin synkronoiduissa versioissa tai kolmansien osapuolten sisältöihin muulla tavoin kytketyissä versioissa tai myynninedistämistarkoituksiin kahtatoista taiteilija Sarah Brightmanin A Winter Symphony ‑levyllä, jonka hän on tuottanut, olevaa äänitallennetta tai esitystä sekä kahtatoista hänen säveltämäänsä musiikkiteosta Symphony Tour ‑kiertueen konserteista tai toissijaisesti antamasta kolmansille osapuolille mahdollisuutta tällaiseen asianomaisten teosten saattamiseen yleisön saataviin. Peterson vaati lisäksi tietojen toimittamista laittomasta toiminnasta ja liikevaihdosta tai tästä toiminnasta saaduista tuotoista. Hän vaati myös YouTuben velvoittamista maksamaan vahingonkorvausta ja Googlen velvoittamista palauttamaan perusteeton etu. Hän vaati toissijaisesti tietojen saamista YouTube-verkkoalustan käyttäjistä, jotka ovat ladanneet kysymyksessä olevat kappaleet alustalle salanimeä käyttäen.

27      Oberlandesgericht Hamburg muutti 1.7.2015 annetulla tuomiolla osittain ensimmäisessä asteessa annettua tuomiota ja velvoitti pääasian vastapuolet seitsemän musiikkikappaleen osalta olemaan sallimatta kolmansien osapuolten saattaa yleisön saataviin synkronoiduissa versioissa tai kolmansien osapuolten sisältöihin muulla tavoin kytketyissä versioissa tai myynninedistämistarkoituksiin äänitallenteita tai taitelijan esityksiä A Winter Symphony ‑levyltä. Se velvoitti lisäksi pääasian vastapuolet ilmoittamaan niiden alustan käyttäjien nimet ja postiosoitteet, jotka ovat ladanneet sille musiikkiteoksia käyttämällä salanimeä tai, jos postiosoitetta ei ole, näiden käyttäjien sähköpostiosoitteen. Oberlandesgericht Hamburg hylkäsi kanteen muilta osin, koska sen tutkittavaksi ottamisen edellytykset osittain puuttuivat ja koska se oli osittain perusteeton.

28      Oberlandesgericht Hamburg katsoi seitsemän A Winter Symphony ‑levyn musiikkikappaleen osalta, että Petersonin oikeuksia on loukattu siitä syystä, että kyseiset kappaleet on laitettu ilman lupaa YouTube-videonjakoalustalle ja liitetty liikkuviin kuviin, kuten taiteilijan mainosvideolta saatuihin elokuvatallenteisiin. Se katsoi, että YouTube ei ole vastuussa näistä oikeudenloukkauksista tekijänä tai avunantajana, koska sillä ei ole ollut mitään aktiivista roolia riidanalaisia sisältöjä luotaessa tai niitä alustalle laitettaessa eikä se ole myöskään ominut näitä kolmansilta osapuolilta tulevia sisältöjä. YouTube ei ole myöskään osoittanut vaadittua aikomusta, jotta sen voitaisiin katsoa olevan vastuussa avunantajana, koska sillä ei ole ollut tietoa konkreettisista oikeudenloukkauksista. YouTube on kuitenkin vastuussa ”häirikkönä” (Störerin), koska se ei ole noudattanut sille kuuluvia toimintavelvollisuuksia. Se ei siis ole mainittujen teosten osalta poistanut välittömästi riitautettuja sisältöjä tai estänyt pääsyä niihin, vaikka sille on ilmoitettu näitä teoksia koskevasta laittomasta toiminnasta.

29      Symphony Tour ‑kiertueen konserttitallenteiden osalta YouTube ei Oberlandesgericht Hamburgin mukaan sitä vastoin ole jättänyt noudattamatta mitään toimintavelvollisuuksia. Kolmannet osapuolet ovat tosin laittaneet videot, joihin nimetyt musiikkikappaleet sisältyvät, laittomasti videonjakoalustalle. YouTubelle ei ole kuitenkaan ilmoitettu riittävällä tavalla näistä oikeudenloukkauksista tai se on edellytetyllä tavalla estänyt ajoissa pääsyn kysymyksessä oleviin sisältöihin, taikka sitä ei voida moittia siitä, ettei se ole noudattanut velvollisuutta estää välittömästi pääsy näihin sisältöihin.

30      Oberlandesgericht Hamburg on selvittänyt muun muassa seuraavat tosiseikat.

–        YouTube-verkkoalustalle ladataan lähes 35 tuntia videotallenteita minuutissa ja useita satoja tuhansia videoita joka päivä. Videoiden lataaminen Googlen palvelimiin on automaattinen prosessi, eivätkä pääasian vastapuolet ennalta käsin käy läpi tai valvo niitä.

–        Ladatakseen videon YouTube-verkkoalustalle käyttäjän on luotava tili – jolla on käyttäjätunnus ja salasana – ja hyväksyttävä kyseisen alustan yleiset käyttöehdot. Käyttäjä, joka näin rekisteröidyttyään lataa videon alustalle, voi päättää jättää videon yksityiskäyttömoodiin tai julkaista sen alustalla. Jälkimmäisessä tilanteessa kuka tahansa internetin käyttäjä voi katsoa kyseessä olevan videon suoratoistona (streaming) mainitulta alustalta.

–        YouTuben yleisten käyttöehtojen mukaan kukin käyttäjä myöntää YouTubelle lataamiinsa videoihin siihen saakka, kunnes ne poistetaan alustalta, maailmanlaajuisen lisenssin, joka on ei-yksinomainen ja maksuton ja koskee sellaista videoiden käyttöä, kopiointia, levittämistä, johdettujen teosten luomista, näyttämistä ja esittämistä, joka liittyy alustan tarjoamiseen ja YouTuben toimintaan, mukaan lukien mainostamiseen.

–        Kun käyttäjä hyväksyy nämä yleiset käyttöehdot, hän vahvistaa, että hänellä on kaikki tarvittavat oikeudet, sopimukset, luvat ja lisenssit alustalle lataamiinsa videoihin. Lisäksi ”Yhteisön säännöissä” YouTube pyytää alustansa käyttäjiä kunnioittamaan tekijänoikeuksia. Kun käyttäjät lataavat alustalle videoita, heille ilmoitetaan lisäksi joka kerta selkeästi, että alustalla ei saa julkaista videoita, joilla loukataan tekijänoikeuksia.

–        YouTube on ottanut käyttöön erilaisia teknisiä ratkaisuja saadakseen oikeudenloukkaukset sen alustalla lakkaamaan ja estääkseen ne. Kuka tahansa voi ilmoittaa sille siitä, että alustalla on laiton video, kirjallisesti, faksilla, sähköpostitse tai verkkolomakkeen avulla. Alustalla on ilmoituspainike, jonka avulla voidaan ilmoittaa epäsiveellisistä tai laittomista sisällöistä. Oikeudenhaltijoilla on myös mahdollisuus poistattaa alustalta erityisen hälytysmenettelyn avulla – ilmoittamalla kunkin videon verkko-osoitteen (URL) – enintään kymmenen videota, jotka on konkreettisesti yksilöity ilmoituksessa.

–        YouTube on lisäksi ottanut käyttöön sisällönvahvistusohjelman (Content Verification Program), jonka avulla oikeudenhaltijoiden on helpompi ilmoittaa videoita merkitsemällä videoluettelosta ne, joilla loukataan niiden mukaan niiden oikeuksia. Kyseinen ohjelma on yksinomaan sitä varten nimenomaisesti rekisteröityneiden yritysten muttei yksityishenkilöiden käytössä. Jos video estetään oikeudenhaltijan ilmoituksen perusteella, videon alustalle ladanneelle käyttäjälle ilmoitetaan siitä, että hänen tilinsä suljetaan, jos hän loukkaa oikeuksia uudestaan.

–        Laittomien sisältöjen tunnistamiseksi YouTube on kehittänyt lisäksi sisällöntunnistusohjelmia, joista käytetään nimeä ”Content ID” tai ”YouTube Audio ID” ja ”YouTube Video ID”. Oikeudenhaltijan on tätä varten toimitettava viitteeksi ääni- tai videotiedostoja, joiden avulla YouTube voi tunnistaa alustallaan muut osittain tai täysin samansisältöiset videot. Jos tällainen video tunnistetaan, YouTube ilmoittaa asiasta oikeudenhaltijoille. Oikeudenhaltija voi tällöin joko estää kyseessä olevan sisällön tai sallia kyseisen sisällön ja saada osan mainostuloista.

–        YouTube tarjoaa hakutoiminnon ja arvioi etusivullaan tiivistetysti esitettyjen hakutulosten maantieteellistä relevanssia ”Luokittelussa”, jossa videot esitetään otsikoiden ”Viimeksi katsellut videot”, ”Suositellut” ja ”Nousussa” alla. Tarjonta on nähtävissä myös otsikoiden ”Videot” ja ”Kanavat” alla; näiden otsikkojen alaotsikkoja ovat ”Viihde”, ”Musiikki” tai ”Elokuvat ja animaatiot”. Jos rekisteröity käyttäjä käyttää alustaa, hänelle esitetään ”Videosuositukset”, jonka sisältö riippuu hänen jo katsomistaan videoista.

–        Ulkopuolisten palveluntarjoajien kyseessä olevaan alueeseen nimenomaisesti liittyvät mainosbannerit ovat etusivun reunalla. Toisena mahdollisuutena saada mainosnäkyvyyttä YouTubessa ovat videoviestit, joiden sisällyttäminen edellyttää erillisen, videon lataavan käyttäjän ja YouTuben välisen sopimuksen tekemistä. Nyt vireillä olevassa oikeusriidassa kyseessä olevien videoiden osalta ei näytä kuitenkaan sitä, että ne liittyisivät mainontaan.

31      Bundesgerichtshof (ylin yleinen tuomioistuin, Saksa) antoi luvan tehdä Revision-valituksen Oberlandesgericht Hamburgin tuomiosta ja rajoitti sen koskemaan oikeudellisia perusteita, jotka täyttivät mainitun tuomion mukaan tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Peterson pysyttää kanneperusteensa Revision-valituksensa yhteydessä siltä osin kuin Oberlandesgericht Hamburg on hylännyt ne perusteettomina. Pääasian vastapuolet vaativat Revision-valituksessaan, että kanne on hylättävä kokonaisuudessaan.

32      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Petersonin valituksen hyväksymisen kannalta on ratkaisevaa ensinnäkin se, merkitseekö YouTuben menettely pääasiassa tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä. Se katsoo, että näin voisi olla yksinomaan niiden seitsemän A Winter Symphony ‑levyn musiikkiteoksen osalta, joita YouTube ei ole viipymättä poistanut tai estänyt niihin pääsyä, vaikka sille oli ilmoitettu siitä Oberlandesgericht Hamburgin selvittämästä tosiseikasta, että kyseiset teokset on saatettu laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä.

33      YouTube ei näet alustaansa ylläpitäessään ole unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetussa keskeisessä roolissa, jota edellytetään, jotta sen menettelyä voitaisiin pitää välittämistoimena, jos se saatuaan tiedon tekijänoikeutta loukkaavien sisältöjen saattamisesta yleisön saataviin poistaa välittömästi kyseiset sisällöt tai estää niihin pääsyn. Jotta voidaan katsoa, että YouTubella on tällainen rooli, on tarpeen, että se on täysin tietoinen menettelynsä seurauksista ja etenkin oikeudenhaltijan luvan puuttumisesta. Koska videoiden lataaminen alustalle tapahtuu automaattisesti, YouTube ei ole kuitenkaan tietoinen tekijänoikeutta loukkaavien sisältöjen saattamisesta yleisön saataviin ennen kuin oikeudenhaltija ilmoittaa sille asiasta. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa, että YouTube ilmoittaa käyttäjille yleisissä käyttöehdoissaan ja myöhemmin lataamisprosessin aikana siitä, että he eivät saa loukata tekijänoikeutta sen alustan välityksellä, ja tarjoaa oikeudenhaltijoille välineitä, joilla nämä voivat ryhtyä toimiin tällaisia oikeudenloukkauksia vastaan.

34      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että jos pääasiassa kyseessä olevaa YouTuben menettelyä ei voida luonnehtia tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi yleisölle välittämiseksi, on tarpeen selvittää toiseksi, kuuluuko YouTuben kaltaisen videonjakoalustan ylläpitäjän toiminta sähköisestä kaupankäynnistä annettu direktiivin 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan siten, että kyseinen ylläpitäjä voi vapautua vastuusta sen alustalle tallennettujen tietojen osalta. Kyseinen tuomioistuin huomauttaa, että – kuten Oberlandesgericht Hamburgin toteamista seikoista ilmenee – YouTube ei ole liittänyt mainoksia Petersonin tekijänoikeuksia loukkaaviin videoihin. Esiin tulee kuitenkin kysymys siitä, onko YouTubella ollut silti aktiivinen rooli, joka estää kyseisen säännöksen soveltamisen, kun otetaan huomioon muut käsiteltävän asian olosuhteet, sellaisina kuin ne on esitetty lyhyesti tämän tuomion 30 kohdassa.

35      Jos YouTubella ollut rooli on luonnehdittava neutraaliksi ja jos sen toiminta kuuluu siis sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, kolmanneksi esiin tulee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kysymys siitä, onko kyseisessä säännöksessä tarkoitettujen ”tosiasialli[sen] tie[don] laittomasta toiminnasta tai tiedoista” ja ”tiedoss[a] – – ol[evien] tosiasioi[den] tai olosuhtei[den], joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä”, liityttävä konkreettiseen laittomaan toimintaan tai tietoihin. Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi. Mainitun säännöksen sanamuodosta ja systematiikasta näet seuraa, ettei ole riittävää, että palvelun tarjoaja on yleisesti ottaen tietoinen siitä, että sen palveluja käytetään jonkinlaiseen laittomaan toimintaan. Oikeudenloukkauksesta on siis ilmoitettava palvelun tarjoajalle niin konkreettisesti ja täsmällisesti, että tämä voi todeta sen ilman perusteellista oikeudellista ja aineellista tutkintaa.

36      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että jos pääsiassa kyseessä oleva YouTuben menettely kuuluu sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, esiin tulee neljänneksi myös kysymys siitä, onko tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdan kanssa yhteensoveltuvaa se, että oikeudenhaltija voi saada kiellon tai määräyksen sellaista videonjakoalustan ylläpitäjää vastaan, jonka palveluja kolmas osapuoli on käyttänyt tekijänoikeuden tai lähioikeuksien loukkaamiseen, ainoastaan, jos ylläpitäjä ei ole sen jälkeen, kun sille on ilmoitettu tällaisen oikeuden selvästä loukkauksesta, toiminut viipymättä kysymyksessä olevan sisällön poistamiseksi tai siihen pääsyn estämiseksi ja sen varmistamiseksi, ettei tällaisia loukkauksia tapahdu uudestaan. Kyseisen tuomioistuimen mukaan tähän kysymykseen on vastattava myöntävästi, koska sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdasta ja 15 artiklan 1 kohdasta seuraa, että kiellosta tai määräyksestä tällaista ylläpitäjää vastaan voidaan säätää jäsenvaltioiden kansallisessa oikeudessa vain, jos ylläpitäjällä on tosiasiallinen tieto laittomasta toiminnasta tai laittomista tiedoista.

37      Siinä tilanteessa, ettei YouTuben menettely kuulu sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, viidenneksi esiin tulee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kysymys siitä, onko YouTubea pidettävä jopa siinä tapauksessa, ettei kyse ole tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta yleisölle välittämisestä, ”loukkaajana”, jota vastaan voidaan ”välittäjästä” poiketen hakea oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 11 nojalla kieltotuomiota ja jolta lisäksi voidaan vaatia saman direktiivin 13 artiklan nojalla vahingonkorvauksen maksamista ja voittojen palauttamista.

38      Edelleen edellä olevassa kohdassa tarkoitetussa tilanteessa ja siinä tapauksessa, että unionin tuomioistuin noudattaisi tältä osin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen näkemystä, jonka mukaan YouTuben on katsottava olevan loukkaaja, esiin tulee ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kuudenneksi ja viimeksi kysymys siitä, voidaanko sen, että tällainen loukkaaja on oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin 13 artiklan 1 kohdan nojalla velvollinen maksamaan vahingonkorvausta, edellytykseksi asettaa se, että loukkaaja on toiminut tahallaan sekä oman laittoman toimintansa että kolmannen osapuolen konkreettisen laittoman toiminnan osalta.

39      Bundesgerichtshof päätti näin ollen lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      Onko internetissä olevan videoalustan, jolla käyttäjät saattavat ilman oikeudenhaltijoiden lupaa yleisön saataviin videoita, joiden sisältö on suojattu tekijänoikeudella, ylläpitäjän toiminta [tekijänoikeusdirektiivin] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teosten välittämistä, kun

–        palvelun ylläpitäjä hankkii alustalla mainostuloja,

–        [videot ladataan alustalle automaattisesti] eikä ylläpitäjä ennalta käsin käy niitä läpi tai valvo niitä,

–        ylläpitäjällä on käyttöehtojen mukaan maailmanlaajuinen, ei-yksinomainen ja maksuton lisenssi käyttää videoita niin kauan kuin videot ovat alustalla,

–        ylläpitäjä ilmoittaa käyttöehdoissa ja videoiden [alustalle lataamisen] yhteydessä, että alustalle ei saa ladata tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä,

–        ylläpitäjä antaa käyttöön apuvälineitä, joiden avulla oikeudenhaltijat voivat pyrkiä estämään niiden oikeuksia loukkaavien videoiden katsomisen palvelussa,

–        ylläpitäjä käsittelee hakutuloksia alustalla luettelemalla ne paremmuusjärjestyksessä ja sisältöä koskevien otsikoiden kanssa ja näyttää rekisteröityneille käyttäjille käyttäjän jo katsomiin videoihin perustuvan katsauksen suositelluista videoista,

jos ylläpitäjällä ei ole konkreettista tietoa tekijänoikeutta loukkaavan sisällön saatavuudesta palvelussa tai kun se kyseisen tiedon saatuaan välittömästi joko poistaa kyseisen sisällön tai estää pääsyn siihen?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Kuuluko internetissä olevan videoalustan ylläpitäjän toiminta ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa [sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin] 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan?

3)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko [sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin] 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tosiasiallisen tiedon laittomasta toiminnasta tai tiedoista ja tietoisuuden tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä, liityttävä konkreettiseen laittomaan toimintaan tai tietoihin?

4)      Lisäkysymys siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko [tekijänoikeusdirektiivin] 8 artiklan 3 kohdan mukaista, että oikeudenhaltija voi saada kiellon tai määräyksen sellaista palvelun tarjoajaa vastaan, jonka palvelu käsittää palvelun käyttäjän toimittamien tietojen tallentamisen ja jonka palvelua käyttäjä on käyttänyt tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaamiseen, vasta sen jälkeen, kun on ilmoitettu selvästä oikeudenloukkauksesta ja vastaavanlainen oikeudenloukkaus on tapahtunut uudestaan?

5)      Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko internetissä olevan videoalustan ylläpitäjää pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa [oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin] 11 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ja 13 artiklassa tarkoitettuna loukkaajana?

6)      Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko sen, että tällainen loukkaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta [oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin] 13 artiklan 1 kohdan nojalla, edellytykseksi asettaa se, että loukkaaja on toiminut tahallisesti niin oman kuin kolmannenkin henkilön loukkaavan toiminnan osalta ja että hän tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että käyttäjät käyttävät alustaa konkreettisiin oikeudenloukkauksiin?”

 Asia C-683/18

40      Elsevier on kansainvälinen erikoistunut kustannuskonserni, jolla on hallussaan yksinomaiset oikeudet hyödyntää pääasiassa kyseessä olevia teoksia.

41      Cyando ylläpitää Uploaded ‑nimistä tiedostojen hosting- ja jakoalustaa, jolle on mahdollista päästä internetsivustoilta uploaded.net, uploaded.to ja ul.to. Kyseinen alusta tarjoaa kaikille internetin käyttäjille ilmaista säilytystilaa tiedostojen alustalle lataamiseksi (upload) tiedostojen sisällöstä riippumatta. Jotta mainitulle alustalle voidaan ladata tiedostoja, on luotava tili – jolla on käyttäjätunnus ja salasana – antamalla muun muassa sähköpostiosoite. Käyttäjän lataama tiedosto tulee alustalle automaattisesti, eikä Cyando ennalta käsin käy sitä läpi tai valvo sitä. Cyando luo kunkin alustalle ladatun tiedoston osalta automaattisesti latauslinkin (download-link), jonka kautta asianomaiseen tiedostoon on mahdollista päästä, ja välittää sen automaattisesti tiedoston ladanneelle käyttäjälle.

42      Cyando ei tarjoa alustalleen tallennettujen tiedostojen osalta sisältöluetteloa eikä hakutoimintoa. Käyttäjät voivat kuitenkin jakaa internetissä Cyandon heille välittämiä latauslinkkejä muun muassa blogeissa, foorumeilla tai linkkikokoelmissa. Näissä kolmansien osapuolten tarjoamissa kokoelmissa luetteloidaan kyseisiä linkkejä, tarjotaan tietoja niiden tiedostojen sisällöstä, joihin mainitut linkit johtavat, ja annetaan internetin käyttäjille mahdollisuus siten hakea tiedostoja, joita he haluavat ladata. Tällä tavalla muut internetin käyttäjät voivat päästä Cyandon alustalle tallennettuihin tiedostoihin.

43      Tiedostojen lataaminen Cyandon alustalta (download) on ilmaista. Tietomäärää ja latausnopeutta on kuitenkin rajoitettu ilmaista tilausta käyttävien käyttäjien ja muiden kuin rekisteröityjen käyttäjien osalta. Käyttäjät, joilla on maksullinen tilaus, saavat käyttöönsä 30 GB:n suuruisen päivittäisen latauskiintiön, johon voidaan yhdistää enintään 500 GB:ä ilman latausnopeutta koskevaa rajoitusta. He voivat ladata samanaikaisesti rajattoman määrän tiedostoja, eikä heihin sovelleta mitään odotusaikoja eri latauskertojen välillä. Tällaisen tilauksen hinta vaihtelee siten, että halvin tilaus eli kaksi päivää maksaa 4,99 euroa ja kallein tilaus eli kaksi vuotta 99,99 euroa. Cyando maksaa käyttäjille, jotka ovat ladanneet alustalle tiedostoja, hyvityksen sen mukaan, kuinka monta kertaa kyseisiä tiedostoja ladataan sen alustalta. Näin ollen 1 000 lataamiskerrasta on maksettu enimmillään 40 euroa.

44      Cyandon yleisten käyttöehtojen mukaan sen alustan käyttäjät eivät saa loukata alustalla tekijänoikeutta.

45      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää, että kyseistä alustaa käytetään sekä laillisiin käyttötarkoituksiin että käyttötarkoituksiin, joilla loukataan tekijänoikeutta. Cyandolle on ilmoitettu siitä, että sen alustalle on ladattu yli 9 500 teosta, joiden latauslinkit on tekijänoikeuden vastaisesti jaettu internetissä noin 800 eri sivustolla (linkkikokoelmissa, blogeissa ja foorumeilla).

46      Elsevier ilmoitti erityisesti Cyandolle 11.–19.12.2013 tehtyjen hakujen perusteella kahdella 10. ja 17.1.2014 päivätyllä kirjeellä, että Uploaded-alustalla on mahdollista tutustua tiedostona kolmeen teokseen, joihin sillä on yksinomaiset käyttöoikeudet ja jotka ovat nimeltään ”Gray’s Anatomy for Students”, ”Atlas of Human Anatomy” ja ”Campbell-Walsh Urology”, linkkikokoelmien rehabgate.com, avaxhome.ws ja bookarchive.ws välityksellä.

47      Elsevier nosti Cyandoa vastaan kanteen Landgericht München I:ssä (alueellinen alioikeus I, München, Saksa). Elsevier vaati muun muassa, että Cyandoa vastaan annetaan kieltotuomio ensisijaisesti, koska Cyando on pääasiassa kyseessä oleviin teoksiin liittyvien tekijänoikeusloukkausten tekijä, toissijaisesti, koska se on ollut avunantajana kyseisissä oikeudenloukkauksissa, ja ainakin, koska se on toiminut ”häirikkönä” (Störerin). Elsevier vaati myös, että Cyando velvoitetaan toimittamaan sille tiettyjä tietoja ja maksamaan vahingonkorvausta näistä samoista oikeudenloukkauksista.

48      Landgericht München I antoi Cyandon osalta 18.3.2016 kieltotuomion, koska Cyando on ollut avunantajana kolmen pääasiassa kyseessä olevan teoksen eli 10.1.2014 ja 17.1.2014 päivyissä kirjeissä mainittujen teosten tekijänoikeusloukkauksissa.

49      Elsevier ja Cyando hakivat kumpikin tähän ratkaisuun muutosta Oberlandesgericht Müncheniltä (osavaltion ylioikeus, München, Saksa).

50      Oberlandesgericht München muutti ensimmäisessä asteessa annettua tuomiota 2.3.2017 antamallaan tuomiolla. Kyseinen tuomioistuin antoi Cyandon osalta kieltotuomion ”häirikön” vastuun perusteella kolmen 10.1.2014 ja 17.1.2014 päivyissä kirjeissä mainitun teoksen tekijänoikeusloukkausten osalta ja hylkäsi kanteen muilta osin.

51      Oberlandesgericht München katsoi muun muassa, ettei Elsevier voi vaatia Cyandolle seuraamusta sillä perusteella, että tämä on kyseessä olevien tekijänoikeusloukkausten tekijä. Cyandon osuus rajoittuu näet sellaisten teknisten keinojen tarjoamiseen, joilla kyseessä olevat teokset voidaan saattaa yleisön saataviin. Koska Cyando ei ole tiennyt siitä, että sen alustan käyttäjät ovat syyllistyneet tällaisiin loukkauksiin, sitä ei voida myöskään pitää avunantajana kyseisissä loukkauksissa. Cyandon on kuitenkin ”häirikkönä” saatava kolmen 10.1.2014 ja 17.1.2014 päivyissä kirjeissä mainitun teoksen tekijänoikeusloukkaukset lakkaamaan. Erään toisen teoksen osalta, jonka otsikko on ”Robbins Basic Pathology” ja joka pääasiassa myös on kyseessä, Cyando ei ole kuitenkaan jättänyt noudattamatta valvontavelvollisuuksiaan, koska kyseinen teos on julkaistu uudelleen vasta kaksi ja puoli vuotta sen ensimmäisen oikeudenloukkauksen toteamisen jälkeen, jonka johdosta nämä valvontavelvollisuudet ovat syntyneet. Cyandon ei myöskään ”häirikkönä” ole velvollinen maksamaan vahingonkorvausta.

52      Oberlandesgericht München totesi tutkintansa yhteydessä muun muassa, että sillä, miten Cyando on järjestänyt hyvitysjärjestelmänsä, sillä, että se tarjoaa latauslinkkejä, joiden kautta voi päästä suoraan ladattuihin tiedostoihin, ja sillä, että sen alustaa on mahdollista käyttää anonyymisti, Cyando kannustaa merkittävästi kyseisen alustan käyttämistä laittomiin tarkoituksiin. Käyttäjät, jotka ovat kiinnostuneita lataamaan tiedostoja alustalta, pyrkivät pikemminkin tekemään maksullisen tilauksen, joka antaa niille oikeuden Premium-tiliin, jos he voivat kyseisen alustan välityksellä ladata alustalta tekijänoikeudella suojattuja vetovoimaisia teoksia. Cyando kannustaa käyttäjiään lataamaan alustalle tiedostoja, joita todennäköisesti ladataan alustalta usein, maksamalle heille hyvitystä heidän alustalle lataamiensa tiedostojen usein tapahtuvasta alustalta lataamisesta ja antamalla heille osan uusien asiakkaiden hankinnasta saaduista tuloista. Siltä osin kuin tämän hyvityksen määrä riippuu siitä, kuin monta kertaa tiedosto on ladattu alustalta, ja siis tiedoston vetovoimasta yleisöön nähden, käyttäjiä kannustetaan lataamaan alustalle tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä, ja jos näin ei tapahdu, nämä sisällöt on mahdollista saada saataviinsa vain maksua vastaan. Lisäksi alustalle tiedostoja ladanneet käyttäjät voivat sen johdosta, että ladattuihin tiedostoihin pääsee suoraan latauslinkkien kautta, jakaa kyseiset tiedostot helposti muun muassa linkkikokoelmien kautta niiden käyttäjien kanssa, jotka ovat kiinnostuneita lataamaan ne alustalta. Anonyymiydellä alustan käytössä pienennetään lopuksi käyttäjien riskiä siitä, että heitä vastaan nostetaan kanne tekijänoikeuden loukkaamisen vuoksi.

53      Vaikka Elsevier on väittänyt muutoksenhakuasteessa, että tekijänoikeutta loukkaavien sisältöjen osuus niistä tiedostoista, joihin Cyandon alustalla on mahdollista tutustua, on 90–96 prosenttia, minkä Cyando on kiistänyt, Oberlandesgericht München ei sitä vastoin ole todennut sitä, mikä on kyseisen alustan laillisen käytön ja sen laittomiin tarkoituksiin tapahtuvan käytön osuus.

54      Elsevier pysyttää vaatimuksensa Revision-valituksessaan, johon Bundesgerichtshof on antanut luvan ja jonka hylkäämistä Cyando vaatii.

55      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin huomauttaa, että Revision-valituksen hyväksymisen kannalta on ratkaisevaa ensinnäkin se, onko Cyandon kaltaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän menettely tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä. Sen mielestä Cyandon voitaisiin katsoa olleen unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetussa keskeisessä roolissa, jota edellytetään, jotta sen menettelyä voitaisiin pitää välittämisenä. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että Cyando ei tosin tiedä suojattujen sisältöjen laittomasta saataviin saattamisesta ennen kuin oikeuksien haltija ilmoittaa sille asiasta, koska kyseiset sisällöt lataa alustalle kolmas osapuoli. Cyando ilmoittaa lisäksi käyttäjilleen alustansa käyttöehdoissa, etteivät nämä saa loukata tekijänoikeutta alustan välityksellä. Cyando tietää kuitenkin siitä, että sen alustan välityksellä välitetään yleisölle huomattavia määriä suojattuja sisältöjä. Cyando myös suurentaa tuntuvasti riskiä siitä, että sen alustaa käytetään laittomiin tarkoituksiin, hyvitysjärjestelmällään, sillä, että se tarjoaa latauslinkkejä, joiden kautta voi päästä suoraan alustalle ladattuihin tiedostoihin, ja sillä, että sen alustaa on mahdollista käyttää anonyymisti.

56      Siinä tilanteessa, että unionin tuomioistuin katsoisi, että Cyandon kaltaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän menettely ei ole tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää pääosin asiassa C-682/18 esitettyjä toisesta kuudenteen kysymystä vastaavat kysymykset.

57      Bundesgerichtshof päätti tässä tilanteessa lykätä asia käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:

”1)      a)      Onko [tiedostojen hosting- ja jakoalustan], jonka välityksellä käyttäjät voivat saattaa tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä sisältäviä tiedostoja ilman oikeudenhaltijoiden lupaa yleisön saataviin, ylläpitäjän toiminta [tekijänoikeusdirektiivin] 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua teosten välittämistä, kun

–      [tiedostot ladataan alustalle automaattisesti] eikä ylläpitäjä ennalta käsin käy niitä läpi tai valvo niitä,

–      ylläpitäjä ilmoittaa käyttöehdoissa, että alustalle ei saa ladata tekijänoikeuksia loukkaavaa sisältöä,

–      ylläpitäjä hankkii palvelulla tuloja,

–      [alustaa] käytetään laillisiin tarkoituksiin, mutta ylläpitäjä tietää, että [alustalla] on saatavilla myös merkittävä määrä tekijänoikeuksia loukkaavia sisältöjä (yli 9 500 teosta),

–      ylläpitäjä ei tarjoa sisältöluetteloa eikä hakutoimintoa, mutta kolmannet henkilöt listaavat ylläpitäjän luomia rajoituksettomia latauslinkkejä (download-linkkejä) internetissä olevissa linkkikokoelmissa, joissa on tietoa tiedostojen sisällöstä ja joilla voidaan hakea tiettyjä sisältöjä,

–      ylläpitäjä on ottanut käyttöön järjestelyn, jossa se maksaa kysyntäperusteisen hyvityksen latauksista, ja siten luonut kannustimen tallentaa [alustalle] tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä, joihin käyttäjillä on muuten pääsy vain maksua vastaan

ja kun

–      on niin, että koska [alusta] sallii tiedostojen lataamisen sille anonyymisti, todennäköisyys, että käyttäjiä ei saateta vastuuseen tekijänoikeusloukkauksista, on korkeampi?

b)      Onko asiaa arvioitava toisin, jos [tiedostojen hosting- ja jakoalustan] välityksellä tarjottavista tiedostoista 90–96 prosenttia on tekijänoikeuksia loukkaavaa tarjontaa?

2)      Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Kuuluko [tiedostojen hosting- ja jakoalustan] ylläpitäjän toiminta ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa [sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin] 14 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan?

3)      Jos toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko [sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin] 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tosiasiallisen tiedon laittomasta toiminnasta tai tiedoista ja tietoisuuden tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä, liityttävä konkreettiseen laittomaan toimintaan tai tietoihin?

4)      Lisäkysymys siinä tapauksessa, että toiseen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Onko [tekijänoikeusdirektiivin] 8 artiklan 3 kohdan mukaista, että oikeudenhaltija voi saada kiellon tai määräyksen sellaista palvelun tarjoajaa vastaan, jonka palvelu käsittää palvelun käyttäjän toimittamien tietojen tallentamisen ja jonka palvelua käyttäjä on käyttänyt tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaamiseen, vasta sen jälkeen, kun on ilmoitettu selvästä oikeudenloukkauksesta ja vastaavanlainen oikeudenloukkaus on tapahtunut uudestaan?

5)      Jos ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kieltävästi:

Onko [tiedostojen hosting- ja jakoalustan] ylläpitäjää pidettävä ensimmäisessä kysymyksessä kuvailluissa olosuhteissa [oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin] 11 artiklan ensimmäisessä virkkeessä ja 13 artiklassa tarkoitettuna loukkaajana?

6)      Jos viidenteen kysymykseen vastataan myöntävästi:

Voidaanko sen, että tällainen loukkaaja velvoitetaan maksamaan vahingonkorvausta [oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annetun direktiivin] 13 artiklan 1 kohdan nojalla, edellytykseksi asettaa se, että loukkaaja on toiminut tahallisesti niin oman kuin kolmannenkin henkilön loukkaavan toiminnan osalta ja että hän tiesi tai hänellä oli riittävät perusteet tietää, että käyttäjät käyttävät alustaa konkreettisiin oikeudenloukkauksiin?”

58      Unionin tuomioistuimen presidentin 18.12.2018 tekemällä päätöksellä asiat C‑682/18 ja C-683/18 yhdistettiin kirjallista ja suullista käsittelyä sekä tuomion antamista varten.

 Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu

59      Aluksi on täsmennettävä, että nyt käsiteltävissä asioissa esitetyt kysymykset koskevat tekijänoikeusdirektiiviä, sähköisestä kaupankäynnistä annettua direktiiviä ja oikeuksien noudattamisen varmistamisesta annettua direktiiviä, joita sovellettiin pääasioiden tosiseikkojen tapahtuma-aikaan. Unionin tuomioistuimen vastauksena näihin kysymyksiin antamat tulkinnat eivät koske järjestelmää, jota on alettu soveltamaan kyseisen ajankohdan jälkeen ja joka on otettu käyttöön tekijänoikeudesta ja lähioikeuksista digitaalisilla sisämarkkinoilla ja direktiivien 96/9/EY ja 2001/29/EY muuttamisesta 17.4.2019 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/790 (EUVL 2019, L 130, s. 92) 17 artiklalla.

 Ensimmäinen kysymys asioissa C-682/18 ja C-683/18

60      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin asiassa esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä lähinnä, onko tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, suorittaa itse pääasioissa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitetun ”yleisölle välittämisen”.

61      Tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä, että tekijöillä on yksinoikeus sallia tai kieltää teostensa langallinen tai langaton välittäminen yleisölle, mukaan lukien teosten saattaminen yleisön saataviin siten, että yleisöön kuuluvilla henkilöillä on mahdollisuus tutustua teoksiin itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

62      Tekijöillä on näin ollen kyseisen säännöksen nojalla luonteeltaan ehkäisevä oikeus, jonka perusteella he voivat puuttua sellaiseen yleisölle välittämisen, johon heidän teostensa mahdolliset käyttäjät saattaisivat ryhtyä, ja kieltää tällaisen välittämisen (tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst, C-392/19, EU:C:2021:181, 21 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

63      Kuten unionin tuomioistuin on jo katsonut, tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu käsite ”yleisölle välittäminen” on, kuten kyseisen direktiivin johdanto-osan 23 perustelukappaleessa korostetaan, ymmärrettävä laajasti siten, että se koskee kaikenlaista välittämistä yleisölle, joka ei ole läsnä paikassa, josta välittäminen saa alkunsa, ja siten kaikenlaista tämän luonteista teoksen siirtoa tai edelleen siirtoa yleisölle sekä langallisesti että langattomasti, mukaan lukien yleisradiointi. Mainitun direktiivin johdanto-osan neljännestä, yhdeksännestä ja kymmenennestä perustelukappaleesta näet ilmenee, että direktiivin päätavoitteena on suojan saattaminen korkealle tasolle tekijöiden hyväksi, mikä mahdollistaa sen, että nämä saavat teostensa käytöstä asianmukaisen korvauksen erityisesti silloin, kun teoksia välitetään yleisölle (tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst, C-392/19, EU:C:2021:181, 26 ja 27 kohta).

64      Samanaikaisesti tekijänoikeusdirektiivin johdanto-osan 3 ja 31 perustelukappaleesta ilmenee, että kyseisellä direktiivillä toteutettavalla yhdenmukaistamisella pyritään säilyttämään, erityisesti sähköisessä ympäristössä, oikeudenmukainen tasapaino yhtäältä tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijoiden henkisen omaisuutensa suojaa – joka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan (jäljempänä perusoikeuskirja) 17 artiklan 2 kohdassa – koskevan intressin ja toisaalta suojatun aineiston käyttäjien intressien ja perusoikeuksien, erityisesti heidän sananvapautensa ja tiedonvälityksen vapautensa, jotka on taattu perusoikeuskirjan 11 artiklassa, sekä yleisen edun suojaamisen välillä (tuomio 8.9.2016, GS Media, C-160/15, EU:C:2016:644, 31 kohta ja tuomio 29.7.2019, Pelham ym., C-476/17, EU:C:2019:624, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

65      Tästä seuraa, että tekijänoikeusdirektiiviä ja etenkin sen 3 artiklan 1 kohtaa tulkittaessa ja sovellettaessa kyseinen oikeudenmukainen tasapaino on pyrittävä löytämään ottamalla huomioon myös internetin erityinen merkitys perusoikeuskirjan 11 artiklassa taattujen sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden kannalta (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, GS Media, C-160/15, EU:C:2016:644, 45 kohta).

66      Kuten unionin tuomioistuin on useaan kertaan todennut, kyseisessä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa yleisölle välittämisen käsitteessä yhdistyy kaksi kumulatiivista tekijää, eli teoksen ”välittäminen” ja teoksen välittäminen ”yleisölle”, ja tätä käsitettä on arvioitava kulloisessakin asiayhteydessä (tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst, C-392/19, EU:C:2021:181, 29 ja 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

67      Tällaisessa arvioinnissa on otettava huomioon useita toisiaan täydentäviä, epäitsenäisiä ja keskenään riippuvia arviointiperusteita. Koska näiden arviointiperusteiden intensiteetti voi erilaisissa todellisissa tilanteissa olla hyvin vaihteleva, niitä on sovellettava sekä erikseen että yhdessä toistensa kanssa (tuomio 9.3.2021, VG Bild-Kunst, C-392/19, EU:C:2021:181, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

68      Unionin tuomioistuin on näistä arviointiperusteista yhtäältä korostanut alustan ylläpitäjän keskeistä roolia ja sen toiminnan tarkoituksellisuutta. Kyseinen ylläpitäjä näet toteuttaa ”välittämistoimen”, kun se toimii täysin tietoisena menettelynsä seurauksista tarjotakseen asiakkailleen pääsyn suojattuun teokseen, erityisesti silloin, kun ilman tätä toimintaa kyseiset asiakkaat eivät lähtökohtaisesti voisi vastaanottaa levitettyä teosta (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2017, Stichting Brein, C-610/15, EU:C:2017:456, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

69      Toisaalta unionin tuomioistuin on täsmentänyt, että ”yleisön” käsitteellä tarkoitetaan rajoittamatonta määrää potentiaalisia vastaanottajia ja että se merkitsee lisäksi sitä, että henkilöitä on oltava varsin huomattava määrä (tuomio 28.10.2020, BY (Valokuvatodiste), C-637/19, EU:C:2020:863, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

70      Unionin tuomioistuin on huomauttanut myös, että vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että jotta kyseessä voisi olla ”yleisölle välittäminen”, suojattu teos on välitettävä tietyllä teknisellä tavalla, joka poikkeaa siihen asti käytetyistä tavoista, tai, jos näin ei ole, ”uudelle yleisölle” eli yleisölle, jota tekijänoikeuden haltija ei ottanut huomioon silloin, kun se antoi luvan teoksensa alkuperäiseen yleisölle välittämiseen (tuomio 19.12.2019, Nederlands Uitgeversverbond ja Groep Algemene Uitgevers, C-263/18, EU:C:2019:1111, 70 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

71      Nyt käsiteltävässä asiassa on heti alkuun huomautettava, ettei potentiaalisesti laittomia sisältöjä lataa asianomaiselle alustalle ylläpitäjä vaan käyttäjät, jotka toimivat itsenäisesti ja omalla vastuullaan.

72      Lisäksi juuri alustan käyttäjät ratkaisevat, saatetaanko sisällöt, jotka ne ovat ladanneet verkkoon kyseisen alustan välityksellä, muiden internetin käyttäjien saataviin, jotta näillä on mahdollisuus tutustua sisältöihin itse valitsemastaan paikasta ja itse valitsemanaan aikana.

73      Uploaded-nimisen hosting- ja jako-alustan osalta on näet selvää, että latauslinkki, jonka kautta alustalle ladattuun sisältöön on mahdollista päästä, toimitetaan yksinomaan sisällön alustalle ladanneelle käyttäjälle ja että kyseinen alusta ei itse tarjoa mahdollisuutta jakaa tätä linkkiä ja siis alustalle ladattua sisältöä muiden internetin käyttäjien kanssa. Kyseisen sisällön jakaakseen käyttäjän on siis toimitettava latauslinkki suoraan niille henkilöille, joille hän haluaa antaa pääsyn mainittuun sisältöön, tai julkaistava kyseinen linkki internetissä esimerkiksi blogeissa, foorumeilla tai ”linkkikokoelmissa”.

74      YouTube-videonjakoalustan osalta on ilmeistä, että vaikka kyseisen alustan päätoimintona on jakaa julkisesti videoita kaikkien internetin käyttäjien kanssa, se mahdollistaa myös sen, että sen käyttäjät lataavat sille sisältöjä ”yksityisesti” ja siis päättävät, haluavatko he jakaa nämä sisällöt ja mahdollisesti kenen kanssa.

75      On siis katsottava yhtäältä, että pääasioissa kyseessä olevien alustojen käyttäjät toteuttavat tämän tuomion 68 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetun ”välittämistoimen”, kun he ilman oikeudenhaltijoiden lupaa antavat toisille internetin käyttäjille näiden alustojen välityksellä pääsyn suojattuihin teoksiin, joita nämä muut internetin käyttäjät eivät olisi voineet vastaanottaa ilman näiden alustojen käyttäjien toimintaa. Toisaalta ainoastaan silloin, kun mainitut alustan käyttäjät saattavat alustalle ladatut sisällöt ”yleisön” saataviin tämän tuomion 69 kohdassa mieleen palautetussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla jakamalla nämä sisällöt kaikkien internetin käyttäjien kanssa YouTube-alustalla tai julkaisemalla internetissä latauslinkit, joista on mahdollista päästä mainittuihin sisältöihin Uploaded-alustalla, kyseiset alustan käyttäjät ja siis alustan ylläpitäjä, joka toimii välittäjänä tämän yleisön saataviin saattamisen osalta, voivat suorittaa tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”yleisölle välittämisen”.

76      Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kummassakin asiassa esittämällään ensimmäisellä kysymyksellä selvittämään, toteuttaako videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä itse välittämistoimen tällaisen alustan käyttäjän mahdollisesti toteuttaman välittämistoimen lisäksi.

77      Tältä osin on huomautettava, että tällaisen alustan ylläpitäjällä on keskeinen rooli sen käyttäjien toteuttamassa potentiaalisesti laittomien sisältöjen saataviin saattamisessa. Ilman tällaisen alustan tarjoamista ja hallinnointia kyseisten sisältöjen jakaminen vapaasti internetissä ei näet olisi mahdollista tai se olisi ainakin monimutkaisempaa (ks. analogisesti tuomio 14.6.2017, Stichting Brein, C-610/15, EU:C:2017:456, 36 ja 37 kohta).

78      Kuten tämän tuomion 67 ja 68 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän roolin keskeisyys ei ole kuitenkaan ainoa arviointiperuste, joka on otettava huomioon suoritettavassa tapauskohtaisessa arvioinnissa, vaan tätä arviointiperustetta on sitä vastoin sovellettava vuorovaikutuksessa muiden arviointiperusteiden kanssa ja etenkin tällaisen ylläpitäjän toiminnan tarkoituksellisuutta koskevan arviointiperusteen kanssa.

79      Jos näet jo se, että alustan käyttö on tarpeen, jotta yleisö voi tosiasiallisesti vastaanottaa teoksen, tai että alustalla vain helpotetaan tätä vastaanottamista, johtaisi automaattisesti siihen, että kyseisen alustan ylläpitäjän toiminta luonnehditaan ”välittämistoimeksi”, mikä tahansa ”aineiston välittämisen mahdollistavien tai toteuttavien välineiden tarjoaminen” merkitsisi tällaista toimea, mikä ei ole tekijänoikeusdirektiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleen, jossa toistetaan pääosin tekijänoikeussopimuksen 8 artiklaa koskeva julkilausuma, mukaan nimenomaan kuitenkaan mahdollista.

80      Sitä, onko alustan ylläpitäjän tällaista toimintaa pidettävä erityisen asiayhteyden huomioon ottaen ”välittämistoimena”, on siis arvioitava sekä sen roolin merkityksen kannalta, joka alustan ylläpitäjän tällaisella toiminnalla on sen käyttäjän suorittamassa välittämisessä, että kyseisen toiminnan tarkoituksellisuuden kannalta.

81      Tämän tuomion 68 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa tältä osin, että kyseisen toiminnan luonnehtimiseen ”välittämistoimeksi” voi johtaa etenkin toimiminen täysin tietoisena menettelynsä seurauksista tavoitteena antaa yleisölle pääsy suojattuihin teoksiin.

82      Unionin tuomioistuin on kyseisen oikeuskäytännön perusteella katsonut, että teoksen välittämisenä yleisölle on pidettävä sellaisen internetissä toimivan The Pirate Bay ‑jakoalustan käyttöön antamista ja hallinnointia, joka indeksoimalla suojattuja teoksia koskevia metatietoja ja tarjoamalla käyttöön hakukoneen antaa kyseisen jakoalustan käyttäjille mahdollisuuden paikallistaa nämä teokset ja jakaa niitä vertaisverkossa (peer-to-peer). Unionin tuomioistuin korosti tältä osin muun muassa, että The Pirate Bayn ylläpitäjät toimivat täysin tietoisina menettelynsä seurauksista mahdollistaakseen pääsyn suojattuihin teoksiin, että ne ilmoittivat nimenomaisesti kyseisellä alustalla nähtävillä olevissa blogeissa ja siellä olevilla keskustelupalstoilla tavoitteestaan saattaa suojattuja teoksia käyttäjien saataville ja kehottivat käyttäjiä valmistamaan kopioita tällaisista teoksista (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2017, Stichting Brein, C-610/15, EU:C:2017:456, 36, 45 ja 48 kohta).

83      Sen määrittämiseksi, osallistuuko videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä sellaiseen suojattujen sisältöjen laittomaan välittämiseen, jonka sen alustan käyttäjät ovat suorittaneet, täysin tietoisina menettelynsä seurauksista antaakseen muille internetin käyttäjille pääsyn tällaisiin sisältöihin, on otettava huomioon kaikki kyseessä olevalle tilanteelle ominaiset seikat, joiden perusteella voidaan tehdä suoraan tai välillisesti päätelmiä siitä, onko sen osallistuminen mainittujen sisältöjen laittomaan välittämiseen tarkoituksellista vai ei.

84      Tältä osin merkityksellisiä seikkoja ovat muun muassa se, että tällainen ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, ja se, että kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, että se tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai että se edistää tietoisesti tällaista jakamista, mistä voi olla osoituksena se, että mainittu ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.

85      Pelkästään sen perusteella, että ylläpitäjä tietää yleisesti ottaen siitä, että sen alustalla on laittomasti saatavilla suojattuja sisältöjä, ei sitä vastoin voida katsoa, että se toimii tavoitteenaan antaa internetin käyttäjille pääsy näihin sisältöihin. Asia on kuitenkin toisin, jos kyseinen ylläpitäjä – vaikka oikeudenhaltija on ilmoittanut sille siitä, että yleisölle on välitetty laittomasti sen alustan välityksellä suojattu sisältö – jättää toteuttamatta viipymättä toimenpiteet, jotka ovat tarpeen pääsyn estämiseksi kyseiseen sisältöön.

86      Vaikkei se, että kyseessä olevalla toiminnalla tavoitellaan voittoa, ole merkityksetöntä (ks. vastaavasti tuomio 14.6.2017, Stichting Brein, C-610/15, EU:C:2017:456, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), pelkästään sen perusteella, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä tavoittelee voittoa, ei myöskään voida todeta, että sen toiminta siihen liittyen, että jotkut sen käyttäjistä välittävät laittomasti suojattuja sisältöjä, on tarkoituksellista, eikä tällaista tarkoituksellisuutta voida olettaa. Tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoaminen voittoa tavoitellen ei näet merkitse mitenkään sitä, että tällaisten palvelujen tarjoaja hyväksyy sen, että kolmas osapuoli käyttää kyseisiä palveluja tekijänoikeuden loukkaamiseen. Tältä osin etenkin tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan ja etenkin kyseisen artiklan 3 kohdan, luettuna yhdessä saman direktiivin johdanto-osan 27 perustelukappaleen kanssa, rakenteesta seuraa, että pelkkien aineiston välittämisen mahdollistavien tai toteuttavien välineiden tarjoajien ja muiden välittäjien, joiden palveluja kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden loukkaamiseen, ei voida olettaa suorittavan itse yleisölle välittämistä, vaikka he pääsääntöisesti tavoittelevat voittoa.

87      Tämän suuntaista olettamaa ei voida johtaa 8.9.2016 annetusta tuomiosta GS Media (C-160/15, EU:C:2016:644).

88      Unionin tuomioistuin näet rajasi kyseisessä tuomiossa omaksutulla tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan tulkinnalla sellaisten henkilöiden vastuuta, jotka laittavat esille suojattuihin teoksiin johtavia hyperlinkkejä, sen erityisen merkityksen, joka tällaisilla linkeillä on mielipiteen- ja tiedonvaihdolle internetissä, ja niiden vaikeuksien vuoksi, jotka liittyvät sen tarkastamiseen, onko teoksen julkaiseminen toisella internetsivustolla laillista. Unionin tuomioistuin katsoi siis, että hyperlinkin tarjoaminen on tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua yleisölle välittämistä, kun linkin esille laittanut henkilö tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että hyperlinkki tarjoaa pääsyn internetissä lainvastaisesti julkaistuun teokseen, kun kyseisen linkin avulla voidaan kiertää rajoitustoimenpiteitä, joita suojatun teoksen sisältävällä sivustolla on toteutettu, tai kun mainitun linkin laittamisella esille tavoitellaan voittoa, koska linkin esille laittaneen henkilön on tällöin suoritettava tarvittavat tarkistukset varmistautuakseen siitä, ettei asianomaista teosta ole julkaistu lainvastaisesti sivustolla, johon mainittu hyperlinkki johtaa (ks. vastaavasti tuomio 8.9.2016, GS Media, C-160/15, EU:C:2016:644, 44–55 kohta).

89      Sellaisen henkilön tilannetta, joka laittaa esille hyperlinkin, toimii omasta aloitteestaan ja on kyseisen esille laittamisen ajankohtana tietoinen sisällöstä, jolle mainitun linkin on tarkoitus johtaa, ei voida kuitenkaan rinnastaa videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän tilanteeseen, kun ylläpitäjällä ei ole konkreettista tietoa käyttäjien kyseiselle alustalle lataamista suojatuista sisällöistä eikä ylläpitäjä pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle tarjotaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti. Unionin tuomioistuimen mainitussa tuomiossa vahvistamaa tulkintaa ei siis voida soveltaa tällaiseen ylläpitäjään sen osoittamiseksi, että tämän toiminta siihen liittyen, että suojatut teokset välitetään yleisölle tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdan tarkoituksessa laittomasti, on tarkoituksellista.

90      Kummankin pääasioissa kyseessä olevan alustan ylläpitäjän osalta ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä etenkin tämän tuomion 84 kohdassa lueteltujen arviointiperusteiden nojalla, toteuttavatko nämä ylläpitäjät itse tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sellaisten suojattujen sisältöjen yleisölle välittämistä koskevia toimia, jotka niiden alustojen käyttäjät ovat ladanneet näille alustoille.

91      Unionin tuomioistuin voi kuitenkin esittää kyseiselle tuomioistuimelle joitakin selvennyksiä etenkin kysymyksissä tarkoitettujen tosiseikkojen osalta.

92      Asiassa C-682/18 ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei YouTube osallistu sen alustan käyttäjien alustalle lataamien sisältöjen luomiseen tai valitsemiseen ja että se ei käy läpi eikä valvo näitä sisältöjä ennen niiden lataamista alustalle automaattisessa prosessissa.

93      Siitä ilmenee myös, että YouTube ilmoittaa käyttäjilleen selkeästi yleisissä käyttöehdoissaan ja kunkin alustalle lataamisen yhteydessä siitä, ettei kyseiselle alustalle saa laittaa suojattuja sisältöjä tekijänoikeuden vastaisesti. Se pyytää lisäksi ”Yhteisön säännöissään” käyttäjiään kunnioittamaan tekijänoikeutta. Kun video estetään oikeudenhaltijan ilmoituksen perusteella, videon alustalle ladanneelle käyttäjälle ilmoitetaan lisäksi siitä, että hänen tilinsä suljetaan, jos hän loukkaa oikeuksia uudestaan.

94      YouTube on lisäksi ottanut käyttöön erilaisia teknisiä ratkaisuja estääkseen tekijänoikeuden loukkaukset alustallaan ja saadakseen ne lakkaamaan; näitä ratkaisuja ovat muun muassa ilmoituspainike ja erityinen hälytysmenettely laittomista sisällöistä ilmoittamiseksi ja niiden poistamiseksi sekä sisällönvahvistusohjelma ja sisällöntunnistusohjelmat, joilla helpotetaan tällaisten sisältöjen tunnistamista ja osoittamista. On siis ilmeistä, että kyseinen ylläpitäjä on ottanut käyttöön teknisiä toimenpiteitä, joilla pyritään estämään uskottavasti ja tehokkaasti tekijänoikeuden loukkaukset sen alustalla.

95      Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan on lisäksi niin, että vaikka YouTube yhtäältä käsittelee alustallaan hakutuloksia luokittelemalla ne paremmuusjärjestyksessä ja sisältöä koskevien otsikoiden kanssa ja toisaalta näyttää rekisteröityneille käyttäjille näiden käyttäjien jo katsomiin videoihin perustuvan katsauksen suositelluista videoista, kyseisillä luokitteluilla, sisältöä koskevilla otsikoilla ja suositeltujen videoiden katsauksilla ei ole tarkoitus helpottaa suojattujen sisältöjen laitonta jakamista eikä edistää tällaista jakamista.

96      Vaikka YouTube saa alustaltaan mainostuloja ja antaa käyttäjilleen, jotka ovat ladanneet sille sisältöjä, ja tekijänoikeudella suojeltujen sisältöjen haltijoille mahdollisuuden saada osan näistä tuloista, ei ole myöskään ilmeistä, että kyseisen alustan liiketoimintamalli perustuu siihen, että alustalla on laittomia sisältöjä, tai että kyseisellä mallilla käyttäjiä kannustetaan lataamaan alustalle tällaisia sisältöjä; yhtä vähän on ilmeistä, että YouTuben tavoitteena on suojattujen sisältöjen laiton jakaminen tai että sitä käytetään pääosin tähän tarkoitukseen.

97      Asiassa C-683/18 ennakkoratkaisupyynnöstä ilmenee, ettei myöskään Cyando, joka on Uploaded-nimisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, luo, valitse, käy läpi tai valvo sen alustalle ladattuja sisältöjä. Se ilmoittaa lisäksi käyttäjilleen alustansa käyttöehdoissa, etteivät nämä saa loukata tekijänoikeutta sen välityksellä.

98      Kuten tämän tuomion 73 kohdassa on huomautettu, käyttäjät eivät myöskään voi lataamalla Uploaded-alustalle suojattuja sisältöjä saattaa näitä sisältöjä suoraan yleisön saataviin, koska ladattu sisältö on mahdollista saada saataviin vain sellaisen latauslinkin kautta, joka toimitetaan vain sisällön alustalle ladanneelle käyttäjälle. On myös selvää, että kyseinen alusta ei mahdollista itse tämän linkin ja siis alustalle ladatun sisällön jakamista muiden internetin käyttäjien kanssa. Sen lisäksi, ettei Cyando tarjoa välineitä, jotka on tarkoitettu erityisesti helpottamaan suojattujen sisältöjen laitonta jakamista sen alustalla tai edistämään tällaista jakamista, kyseisellä alustalla ei ole myöskään yleisesti ottaen mitään välinettä, jonka avulla muut internetin käyttäjät voisivat tunnistaa sinne tallennettuja sisältöjä ja päästä niihin. Lisäksi on niin, ettei Cyando osallistu latauslinkkien mahdolliseen esille laittamiseen blogien, keskustelupalstojen tai ”linkkikokoelmien” kaltaisiin ulkopuolisiin lähteisiin. Uploadedin kaltainen tiedostojen hosting- ja jakoalusta tarjoaa lisäksi käyttäjilleen erilaisia laillisia käyttömahdollisuuksia.

99      Elsevier väittää kuitenkin, että laittomia sisältöjä sisältävien tiedostojen osuus niistä tiedostoista, joihin Uploadedilla voidaan tutustua, on 90–96 prosenttia, minkä Cyando kiistää väittämällä, että pelkästään 1,1 prosenttia kaikista niistä tiedostoista, joihin on tosiasiallisesti tutustuttu, koskee tekijänoikeudella suojattuja sisältöjä, mikä vastaa 0,3 prosenttia tallennettujen tietojen kokonaismäärästä.

100    Tältä osin on huomautettava yhtäältä, että – kuten tämän tuomion 75 kohdassa on huomautettu – alustan käyttäjä ja tämän johdosta välittäjänä toimiva alustan ylläpitäjä voivat yksinomaan silloin, kun kyseinen käyttäjä päättää saattaa alustalle ladatun sisällön ”yleisön” saataviin, suorittaa tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”yleisölle välittämisen”. Toisaalta on huomautettava, että jos kävisi ilmi, että Cyandon ylläpitämän alustan pääasiallinen tai ensisijainen käyttö muodostuu suojattujen sisältöjen saattamisesta yleisön saataviin laittomasti, tämä seikka olisi yksi niistä seikoista, joilla on merkitystä määritettäessä kyseisen ylläpitäjän toiminnan tarkoituksellisuutta. Tällaisen seikan merkityksellisyys olisi sitäkin suurempi, jos mainittu ylläpitäjä jättäisi toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi sen alustalla.

101    Sen Elsevierin väitteen oikeellisuudesta riippumatta, joka koskee yleisölle laittomasti Uploadedin välityksellä välitettyjen suojattujen sisältöjen suurta osuutta, on lopuksi todettava, että kyseisen alustan ylläpitäjän toiminnan tarkoituksellisuus voisi ilmetä siitä seikasta – joka ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava –, että tämän ylläpitäjän omaksuma liiketoimintamalli perustuu siihen, että sen alustalla on saatavilla laittomia sisältöjä, ja sillä kannustetaan alustan käyttäjiä jakamaan tällaisia sisältöjä alustan välityksellä.

102    Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kummassakin asiassa esitettyyn ensimmäiseen kysymykseen on vastattava, että tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, ei suorita näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, jollei se pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti. Näin on etenkin silloin, kun kyseisellä ylläpitäjällä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja se jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä, tai kun mainittu ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista, mistä voi olla osoituksena se, että ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.

 Toinen ja kolmas kysymys asioissa C-682/18 ja C-683/18

103    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin asiassa esittämillään toisella ja kolmannella kysymyksellä, jotka on käsiteltävä yhdessä, onko sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohtaa tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan siltä osin kuin tämä toiminta koskee sen alustan käyttäjien kyseiselle alustalle lataamia sisältöjä. Jos näin on, kyseinen tuomioistuin haluaa tietää lähinnä, onko kyseisen direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa tulkittava siten, että kyseisellä ylläpitäjällä on oltava tieto käyttäjiensä laittomista konkreettisista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin, jotta ylläpitäjä jäisi kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle.

104    Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos tietoyhteiskunnan palvelun tarjoaminen käsittää palvelun vastaanottajan toimittamien tietojen tallentamisen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että palvelun tarjoaja ei ole vastuussa palvelun vastaanottajan pyynnöstä tallennettujen tietojen osalta, edellyttäen, että palvelun tarjoajalla ei ole tosiasiallista tietoa laittomasta toiminnasta tai laittomista tiedoista eikä hänen tiedossaan vahingonkorvausvaatimuksen kyseessä ollen ole tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä, tai palvelun tarjoaja toimii viipymättä tietojen poistamiseksi tai niihin pääsyn estämiseksi heti saatuaan tiedon tällaisista seikoista.

105    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseistä säännöstä on tulkittava paitsi sen sanamuodon perusteella myös ottamalla huomioon sen asiayhteys sekä sillä säännöstöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa se on (tuomio 26.1.2021, Szpital Kliniczny im. dra J. Babińskiego Samodzielny Publiczny Zakład Opieki Zdrowotnej w Krakowie, C-16/19, EU:C:2021:64, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Jotta internetin palveluntarjoaja voisi kuulua sen soveltamisalaan, on olennaista, että tämä on ”välittäjänä toimiva palveluntarjoaja” lainsäätäjän sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin II luvun 4 jaksossa tarkoittamalla tavalla. Kyseisen direktiivin johdanto-osan 42 perustelukappaleesta ilmenee tältä osin, että direktiivissä säädetyt vastuuta koskevat poikkeukset koskevat ainoastaan tapauksia, joissa tietoyhteiskunnan palvelun tarjoajan toiminta on luonteeltaan puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista, mikä merkitsee sitä, että kyseinen palvelun tarjoaja ei tunne siirrettäviä tai tallennettavia tietoja eikä valvo niitä (ks. vastaavasti tuomio 23.3.2010, Google France ja Google, C-236/08–C-238/08, EU:C:2010:159, 112 ja 113 kohta).

106    Sen selvittämiseksi, voidaanko videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä vapauttaa sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan nojalla sillä olevasta vastuusta, kun käyttäjät välittävät suojattuja sisältöjä yleisölle laittomasti sen alustan välityksellä, on siis tutkittava, onko kyseisen ylläpitäjän rooli neutraali eli onko sen menettely puhtaasti teknistä, automaattista ja passiivista, mikä merkitsee sitä, että se ei tunne tallentamiaan sisältöjä eikä valvo niitä, vai onko mainitulla ylläpitäjällä sitä vastoin sellainen aktiivinen rooli, jonka vuoksi tämä tuntee nämä sisällöt tai valvoo niitä (ks. analogisesti tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, ECLI:EU:C:2011:474, 113 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

107    Tältä osin on huomautettava, että tilanteessa, jossa ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen olisi todettava tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohtaa koskevan tutkintansa yhteydessä, että pelkän alustansa käyttöön antamisen lisäksi YouTube tai Cyando myös myötävaikuttavat siihen, että yleisölle annetaan pääsy suojattuihin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti, asianomainen ylläpitäjä ei voisi vedota sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädettyyn vastuusta vapautumiseen.

108    Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 138–140 kohdassa huomauttanut, kysymys siitä, suorittaako tällainen ylläpitäjä tekijänoikeusdirektiivin 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ”yleisölle välittämisen”, ei tosin sinänsä ole ratkaiseva arvioitaessa sitä, sovelletaanko sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohtaa. Tällaisen ylläpitäjän, joka pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myös myötävaikuttaa siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti, ei voida kuitenkaan katsoa täyttävän tässä viimeksi mainitussa säännöksessä asetettuja soveltamisedellytyksiä, jotka on palautettu mieleen tämän tuomion 105 ja 106 kohdassa.

109    Siinä tapauksessa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tee tämän tuomion 107 kohdassa tarkoitettua toteamusta vaan vastakkaisen toteamuksen, on huomautettava sen tämän tuomion 92 ja 97 kohdassa mainitun seikan lisäksi, jonka mukaan pääasiassa kyseessä olevien alustojen ylläpitäjät eivät luo, valitse, käy läpi eivätkä valvo alustalleen ladattuja sisältöjä, että se kyseisen tuomioistuimen esiin tuoma seikka, että YouTuben kaltaisen videonjakoalustan ylläpitäjä soveltaa teknisiä toimenpiteitä, joilla pyritään löytämään sen alustan välityksellä yleisölle välitetyistä videoista sisällöt, jotka saattavat loukata tekijänoikeutta, ei merkitse sitä, että kyseisellä ylläpitäjällä on näin tehdessään aktiivinen rooli, jonka vuoksi se tuntee nämä videot tai valvoo niiden sisältöä, ja näin on, koska muutoin tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajat, jotka toteuttavat toimenpiteitä, joilla pyritään nimenomaan estämään tällaiset loukkaukset, eivät kuuluisi sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapauttamista koskevan järjestelmän piiriin.

110    Kyseessä olevan ylläpitäjän on myös täytettävä ne edellytykset, jotka kyseisessä säännöksessä asetetaan sen vastuusta vapautumiselle.

111    Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta edellytyksestä on todettava, ettei sen voida katsoa jäävän täyttymättä pelkästään siitä syystä, että kyseinen ylläpitäjä on yleiseltä kannalta tietoinen siitä, että sen alustaa käytetään myös sellaisten sisältöjen jakamiseen, jotka saattavat loukata immateriaalioikeuksia, ja että se siis tietää abstraktisti, että sen alustalla saatetaan laittomasti saataviin suojattuja sisältöjä.

112    Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 172–190 ja 196 kohdassa todennut, sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan sanamuodosta, tavoitteesta ja rakenteesta sekä sen yleisestä asiayhteydestä näet ilmenee, että kyseisen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tilanteet eli tilanne, jossa asianomaisella palvelun tarjoajalla on ”tosiasialli[nen] tiet[o] laittomasta toiminnasta tai tiedoista”, ja tilanne, jossa tällaisella tarjoajalla on ”tiedossaan – – tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä”, viittaavat konkreettiseen laittomaan toimintaan ja konkreettisiin laittomiin tietoihin.

113    Sen lisäksi, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodon mukaan toiminnan tai tiedon laittomuuden on perustuttava tosiasialliseen tietämiseen tai laittomuuden on oltava ilmeistä eli sen on oltava konkreettisesti selvitettyä tai helposti tunnistettavissa, tältä osin on korostettava, että kyseinen 14 artiklan 1 kohta ilmaisee – kuten mainitun direktiivin johdanto-osan 41 ja 46 perustelukappaleesta ilmenee – tasapainoa, joka kyseisellä direktiivillä pyritään luomaan niiden kyseessä olevien erilaisten etujen välillä, joihin kuuluu perusoikeuskirjan 11 artiklassa taatun sananvapauden kunnioittaminen. Yhtäältä siten saman direktiivin 15 artiklan 1 kohdan mukaan kyseisille palvelun tarjoajille ei saa asettaa yleistä velvoitetta valvoa siirtämiään ja tallentamiaan tietoja eikä yleistä velvoitetta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita. Toisaalta sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan näiden palvelun tarjoajien on heti saatuaan tosiasiallisen tiedon laittomasta tiedosta toimittava viipymättä kyseisen tiedon poistamiseksi tai siihen pääsyn estämiseksi sananvapauden periaatetta noudattaen. Kuten myös ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on korostanut, tällainen palvelun tarjoaja voi kuitenkin täyttää tämän velvollisuuden ainoastaan konkreettisten sisältöjen osalta.

114    Tältä osin pelkästään sen perusteella, että verkossa olevan sisällönjakoalustan ylläpitäjä indeksoi automaattisesti kyseiselle alustalle ladattuja sisältöjä, että mainittu alusta sisältää hakutoiminnon ja että siinä suositellaan videoita käyttäjien profiilin ja mieltymysten mukaan, ei voida katsoa, että kyseinen ylläpitäjä on ”konkreettisesti” tietoinen tällä samalla alustalla tapahtuvasta laittomasta toiminnasta tai sille tallennetuista laittomista tiedoista.

115    Siltä osin kuin on erityisesti kyse sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetystä toisesta tilanteesta eli tilanteesta, joka koskee tietoisuutta ”tosiasioi[s]ta tai olosuhtei[s]ta, joiden perusteella toiminnan tai tietojen laittomuus on ilmeistä”, unionin tuomioistuin on todennut, että on riittävää, että asianomaisen palvelun tarjoaja on tullut tavalla tai toisella tietoiseksi tosiasioista tai olosuhteista, joiden perusteella huolellisen talouden toimijan olisi pitänyt todeta kyseessä oleva laittomuus ja toimia kyseisen 14 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kyseessä on näin ollen muun muassa tilanne, jossa tällainen palvelun tarjoaja saa selville laittoman toiminnan tai laittomien tietojen olemassaolon oma-aloitteisen tutkimuksen seurauksena, sekä tilanne, jossa sille ilmoitetaan tällaisesta toiminnasta tai tällaisista tiedoista. Tästä jälkimmäisestä tapauksesta on todettava, että vaikka ilmoitus ei toki automaattisesti merkitsekään sitä, että mainitussa 14 artiklassa säädettyä vastuusta vapautusta ei sovelleta, koska ilmoitukset väitetysti laittomasta toiminnasta tai laittomista tiedoista eivät välttämättä ole riittävän täsmällisiä ja perusteltuja, on kuitenkin niin, että se on yleisesti ottaen seikka, joka kansallisen tuomioistuimen on otettava huomioon arvioidakseen tälle palvelun tarjoajalle tällä tavoin toimitettujen tietojen valossa, oliko tämän tiedossa todella tosiasioita tai olosuhteita, joiden perusteella huolellisen talouden toimijan olisi pitänyt todeta laittomuus (tuomio 12.7.2011, L’Oréal ym., C-324/09, ECLI:EU:C:2011:474, 122 kohta).

116    Tässä yhteydessä on huomautettava, että sellaisesta suojatusta sisällöstä tehdyn ilmoituksen, joka on välitetty yleisölle laittomasti videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan välityksellä, on sisällettävä riittävästi tietoja, joiden nojalla kyseisen alustan ylläpitäjä voi varmistua ilman yksityiskohtaista oikeudellista tutkintaa siitä, että kyseinen välittäminen on laitonta, ja siitä, että kyseisen sisällön mahdollinen poistaminen on yhteensoveltuvaa sananvapauden kanssa.

117    Kaikkien edellä esitettyjen seikkojen perusteella kummassakin asiassa esitettyihin toiseen ja kolmanteen kysymykseen on vastattava, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, kunhan kyseisellä ylläpitäjällä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntee sen alustalle ladatut sisällöt tai valvoo niitä.

118    Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tällainen ylläpitäjä jää kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle ainoastaan, jos se on tietoinen käyttäjiensä konkreettisista laittomista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin.

 Neljäs kysymys asioissa C-682/18 ja C-683/18

119    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee kummassakin asiassa esittämällään neljännellä kysymyksellä, onko tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että oikeudenhaltija voi saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palveluja kolmas osapuoli käyttää kyseisen oikeuden loukkaamiseen, vasta sen jälkeen, kun tällaisesta loukkauksesta on ilmoitettu tälle välittäjälle ja oikeutta loukataan uudestaan.

120    Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pohtii tällä kysymyksellä tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdan sovellettavuutta pääasioissa kyseessä olevien kaltaisiin tilanteisiin, joissa on kyse Saksan oikeudessa säädetystä ”häirikön vastuusta” (Störerhaftung), jos olisi todettava, että YouTube ja Cyando eivät itse välitä yleisölle niiden alustojen käyttäjien näille alustoille lataamia laittomia sisältöjä ja että ne kuuluvat sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautumista koskevan järjestelmän soveltamisalaan.

121    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin toteaa tältä osin, että sen oikeuskäytännön mukaan sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät immateriaalioikeuden loukkaamiseksi, voidaan nostaa kieltokanne, koska välittäjiä pidetään ”häirikköinä”. Tällaisen loukkauksen tapauksessa vastuuseen voidaan asettaa ”häirikkönä” se, joka – olematta tekijä tai avunantaja – tarkoituksellisesti myötävaikuttaa loukkaukseen jollain tavalla, joka on loukkaukseen riittävässä syy-yhteydessä, vaikka sillä oli oikeudellisesti ja tosiasiallisesti mahdollisuus estää mainittu loukkaus. ”Häirikön vastuun” syntyminen edellyttää siis sellaisten toimintavelvollisuuksien laiminlyöntiä, joiden laajuus riippuu siitä, voidaanko ”häiriköltä” kohtuudella odottaa – ja missä määrin siltä voidaan kohtuudella odottaa –, että se valvoo tai seuraa kolmansia osapuolia immateriaalioikeuksien loukkausten estämiseksi.

122    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin täsmentää, että jos ”häirikkö” on palvelun tarjoaja, jonka palvelu muodostuu käyttäjän toimittamien tietojen tallentamisesta, sitä vastaan voidaan lähtökohtaisesti antaa kieltomääräys vasta sen jälkeen, kun immateriaalioikeuden selkeää loukkausta koskevan ilmoituksen jälkeen kyseistä oikeutta loukataan uudelleen tai sen loukkaaminen jatkuu, siitä syystä, ettei kyseinen palvelun tarjoaja ole toiminut viipymättä kyseisen ilmoituksen jälkeen poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja huolehtiakseen siitä, ettei tällaisia loukkauksia toisteta.

123    Ennakkoratkaisupyynnöistä ilmenee lisäksi, että kyseistä järjestelmää on tarkoitus soveltaa yksinomaan silloin, kun palvelun tarjoajalla ei ole ollut siihen mennessä, kun tällaisesta loukkauksesta ilmoitettiin, sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua ”tietoa” loukkauksesta.

124    Tästä seuraa, että ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin pyrkii kummassakin asiassa esittämällään neljännellä kysymyksellään selvittämään lähinnä, onko tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohtaa tulkittava siten, että se on esteenä sille, että oikeudenhaltija voi kansallisen oikeuden nojalla saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palvelua kolmas osapuoli on käyttänyt hänen oikeutensa loukkaamiseen, vaikkei kyseinen välittäjä ole saanut tästä sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa, vasta sen jälkeen, kun kyseisestä loukkauksesta on ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu ensin mainitulle välittäjälle ja välittäjä ei ole toiminut viipymättä poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja varmistaakseen, ettei tällaisia loukkauksia toisteta.

125    Tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudenhaltijoilla on mahdollisuus hakea kieltoa tai määräystä sellaisia välittäjiä vastaan, joiden palveluita kolmas osapuoli käyttää tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkaamiseen.

126    Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kansallisille tuomioistuimille kyseisen säännöksen mukaisesti annetun toimivallan on oltava sellainen, että nämä voivat velvoittaa tällaiset välittäjät toteuttamaan toimenpiteitä, joilla pyritään paitsi kyseisten välittäjien tarjoamien tietoyhteiskunnan palvelujen välityksellä tehtyjen tekijänoikeuksien tai lähioikeuksien loukkausten lopettamiseen myös uusien loukkausten estämiseen (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

127    Kuten tekijänoikeusdirektiivin johdanto-osan 59 perustelukappaleesta ilmenee, kieltoja ja määräyksiä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, joista jäsenvaltioiden on säädettävä kyseisen direktiivin 8 artiklan 3 kohdan perusteella ja joita ovat esimerkiksi säännöt, jotka koskevat täytettäviä edellytyksiä ja noudatettavaa menettelyä, kuuluvat kansallisen oikeuden soveltamisalaan (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128    Jäsenvaltioiden käyttöön ottamien sääntöjen on kuitenkin oltava tekijänoikeusdirektiiviin tavoitteiden (ks. analogisesti tuomio 7.7.2016, Tommy Hilfiger Licensing ym., C-494/15, ECLI:EU:C:2016:528, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja niiden rajoitusten mukaisia, jotka perustuvat kyseiseen direktiiviin sekä oikeuslähteisiin, joihin tässä direktiiveissä viitataan, ja myös kansallisten tuomioistuinten on otettava nämä tavoitteet ja rajoitukset huomioon. Mainitun direktiivin johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan nämä säännöt eivät siis saa vaikuttaa sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin vastuuta koskeviin säännöksiin eivätkä tarkemmin sanottuna kyseisen direktiivin 12–15 artiklaan (ks. vastaavasti tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 31 ja 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

129    Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin korostaa tältä osin, että Saksan oikeudessa asetetulla edellytyksellä, jonka mukaan oikeudenhaltijan, joka katsoo, että hänen tekijänoikeuttaan tai lähioikeuttaan on loukattu välittämällä hänen teoksensa yleisölle palvelun tarjoajan tallennustilassa, on ilmoitettava tästä ensin kyseiselle palvelun tarjoajalle antaakseen tälle mahdollisuuden saattaa kyseinen loukkaus viipymättä päätökseen ja estää uusi loukkaus, ilman että sille aiheutuu etenkään oikeudenkäyntikuluja, pyritään nimenomaan ottamaan huomioon sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan sisäinen rakenne ja kyseisen direktiivin 15 artiklan 1 kohdassa säädetty kielto asettaa tällaiselle palvelun tarjoajalle yleistä velvollisuutta valvoa tallentamiaan tietoja tai pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.

130    Tältä osin on todettava aluksi, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklassa ei vaadita, että jäsenvaltiot säätävät tällaisesta edellytyksestä.

131    Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 3 kohdasta, luettuna yhdessä kyseisen direktiivin johdanto-osan 45 perustelukappaleen kanssa, näet ilmenee, ettei kyseisen 14 artiklan 1 kohdassa säädetty vapautus vastuusta vaikuta kansallisten tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten mahdollisuuteen vaatia, että asianomainen palvelun tarjoaja lopettaa loukkauksen tai estää sen – myös poistamalla laittomat tiedot tai estämällä pääsyn niihin. Tästä seuraa, että palvelun tarjoajalle voidaan asettaa velvollisuuksia jäsenvaltion kansallisen oikeuden perusteella, vaikka se täyttäisi toisen mainitun 14 artiklan 1 kohdassa ilmaistuista vaihtoehtoisista edellytyksistä, toisin sanoen siinäkin tapauksessa, ettei vastuun katsota kuuluvan sille (tuomio 3.10.2019, Glawischnig-Piesczek, C-18/18, EU:C:2019:821, 24 ja 25 kohta).

132    On kuitenkin korostettava, että sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan myös jäsenvaltioiden mahdollisuus säätää menettelyistä, joita sovelletaan laittomien tietojen poistamiseen tai niihin pääsyn estämiseen. Samalla kun kaikkien jäsenvaltioiden on tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdan nojalla taattava kyseisessä direktiivissä tarkoitetuille oikeudenhaltijoille oikeus nostaa kanne sellaisia palvelun tarjoajia vastaan, joiden palveluja kolmannet osapuolet käyttävät näiden oikeuksien loukkaamiseen, ne voivat siis kuitenkin säätää kyseisen kanneoikeuden käyttämistä edeltävästä menettelystä, jossa otetaan huomioon se, että asianomainen palvelun tarjoaja ei ole vastuussa kyseessä olevasta loukkauksesta sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan nojalla.

133    Tällaisen kannetta edeltävän menettelyn yhteydessä jäsenvaltio voi säätää tämän tuomion 129 kohdassa tarkoitetun kaltaisesta edellytyksestä. Kun tällaisen edellytyksen mukaan laittomat tiedot voidaan poistaa tai ne voidaan estää, sillä näet velvoitetaan oikeudenhaltijat ensi vaiheessa antamaan palvelun tarjoajalle mahdollisuus saattaa asianomainen loukkaus viipymättä päätökseen ja estää uusi loukkaus ilman, että kyseiselle palvelun tarjoajalle, joka ei ole vastuussa sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta loukkauksesta, aiheutuisi perusteettomasti oikeudenkäyntikuluja, ja ilman, että oikeudenhaltijalta otettaisiin myöhemmässä vaiheessa pois mahdollisuus hakea siinä tapauksessa, ettei mainittu palvelun tarjoaja täytä sille kuuluvia velvollisuuksia, määräystä tai kieltoa tätä samaa palvelun tarjoajaa vastaan tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohdan nojalla.

134    Sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 15 artiklan 1 kohdasta on tämän jälkeen todettava, että siinä jäsenvaltioita kielletään asettamasta palvelun tarjoajalle yleistä velvollisuutta valvoa tallentamiaan tietoja tai yleistä velvollisuutta pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita.

135    Unionin tuomioistuin on jo useaan kertaan katsonut, että toimenpiteet, joilla palvelun tarjoaja määrätään ottamaan omalla kustannuksellaan käyttöön suodatusjärjestelmiä, jotka merkitsevät yleistä ja pysyvää valvomista, kaikkien uusien immateriaalioikeuksien loukkausten estämiseksi, ovat ristiriidassa sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 15 artiklan 1 kohdan kanssa (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2011, Scarlet Extended, C-70/10, EU:C:2011:771, 36–40 kohta ja tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 34–38 kohta).

136    Saksan oikeudessa kiellon tai määräyksen antamiselle asetetun kaltaisella edellytyksellä vältetään kuitenkin nimenomaan se, että verkossa olevan sisällönjakoalustan ylläpitäjän kaltaiselle palvelun tarjoajalla saatetaan antaa tällaisia kieltoja tai määräyksiä tai että se joutuu maksamaan niihin liittyviä oikeudenkäyntikuluja, vaikka sille ei ollut ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu siitä, että kyseisen alustan käyttäjä on loukannut immateriaalioikeutta, eikä sillä ole siis ollut mahdollisuutta korjata tällaista loukkausta ja ryhtyä tarvittaviin toimenpiteisiin uusien loukkausten estämiseksi. Tällaisen edellytyksen puuttuessa tällainen ylläpitäjä olisi pakotettu – estääkseen tämäntyyppiset loukkaukset ja välttyäkseen siltä, että kyseisten loukkauksien vuoksi siihen voidaan kohdistaa näitä kieltoja tai määräyksiä tai se voidaan velvoittaa maksamaan näitä oikeudenkäyntikuluja – valvomaan aktiivisesti kaikkia mainitun alustan käyttäjien alustalle lataamia sisältöjä.

137    Tämän perusteella on katsottava, että pääasioissa kansallisessa oikeudessa asetetun kaltainen edellytys on yhteensoveltuva sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 15 artiklan 1 kohdan kanssa.

138    Pääasioissa kyseessä olevan kaltaisen edellytyksen yhteensoveltuvuudesta tekijänoikeusdirektiivillä tavoiteltujen päämäärien kanssa on lopuksi huomautettava, että tämän tuomion 63 ja 64 kohdasta sekä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä seuraa, että kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten on oikeudenhaltijoiden suojaamiseksi toteutettujen toimenpiteiden yhteydessä varmistuttava siitä, että yhtäältä näillä oikeudenhaltijoilla perusoikeuskirjan 17 artiklan 2 kohdan nojalla olevan immateriaalioikeuden suojan ja toisaalta palvelun tarjoajilla perusoikeuskirjan 16 artiklan mukaan olevan elinkeinovapauden suojan sekä internetin käyttäjille perusoikeuskirjan 11 artiklassa taatun sananvapauden ja tiedonvälityksen vapauden suojan välillä vallitsee oikeudenmukainen tasapaino (ks. vastaavasti tuomio 24.11.2011, Scarlet Extended, C-70/10, EU:C:2011:771, 45 ja 46 kohta j tuomio 16.2.2012, SABAM, C-360/10, EU:C:2012:85, 43 ja 44 kohta).

139    Saksan oikeudessa asetetun kaltainen edellytys kieltojen tai määräysten antamiselle ei kuitenkaan horjuta kyseistä tasapainoa.

140    Erityisesti on todettava, että tällaisella edellytyksellä suojellaan palvelun tarjoajaa tämän tuomion 136 kohdassa esitetyiltä seurauksilta eikä sillä myöskään oteta oikeudenhaltijalta pois mahdollisuutta saada tehokkaasti lakkaamaan se, että kolmannet loukkaavat hänen tekijänoikeuttaan tai lähioikeuttaan kyseessä olevan palvelun välityksellä, ja estää uudet loukkaukset. On siis riittävää, että oikeudenhaltija ilmoittaa tällaisesta loukkauksesta palvelun tarjoajalle, jonka on tällöin poistettava viipymättä kyseessä oleva sisältö tai estettävä pääsy siihen ja toteutettava asianmukaiset toimenpiteet uusien loukkausten tekemisen estämiseksi; jos näin ei tapahdu, oikeudenhaltija voi perustellusti hakea kiellon tai määräyksen antamista.

141    Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin kyseistä edellytystä sovellettaessa ja etenkin adverbiä ”viipymättä” tulkittaessa varmistauduttava siitä, että mainittu edellytys ei johda siihen, että tekijänoikeuden tai lähioikeuden loukkauksen tosiasiallinen päättyminen viivästyy siten, että siitä aiheutuu suhteettomia vahinkoja oikeudenhaltijalle, ottamalla tässä tarkoituksessa huomioon tietoyhteiskunnan palveluiden yhteydessä mahdollisesti syntyville tällaisille vahingoille tyypillinen nopeus ja maantieteellinen laajuus, kuten sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin johdanto-osan 52 perustelukappaleessa korostetaan.

142    Tässä yhteydessä on myös palautettava mieleen, että jäsenvaltioiden on sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 18 artiklan 1 kohdan mukaan varmistettava, että niiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti käytettävissä olevat tietoyhteiskunnan palvelujen toimintoja koskevat oikeussuojakeinot mahdollistavat nopeat toimenpiteet, turvaamistoimenpiteet mukaan lukien, joilla lopetetaan väitetyt väärinkäytökset ja estetään se, ettei asianomaisten tahojen eduille koidu enempää haittaa.

143    Edellä esitettyjen seikkojen perusteella kummassakin asiassa esitettyyn neljänteen kysymykseen on vastattava, että tekijänoikeusdirektiivin 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija voi kansallisen oikeuden nojalla saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palvelua kolmas osapuoli on käyttänyt hänen oikeutensa loukkaamiseen ja joka ei ole saanut loukkauksesta sähköisestä kaupankäynnistä annetun direktiivin 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa, vasta sen jälkeen, kun kyseisestä loukkauksesta on ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu ensin mainitulle välittäjälle eikä välittäjä ole toiminut viipymättä poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja varmistaakseen, ettei tällaisia loukkauksia toisteta. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin tällaista edellytystä sovellettaessa varmistauduttava siitä, ettei tämä edellytys johda siihen, että loukkauksen tosiasiallinen päättäminen viivästyy siten, että siitä aiheutuu suhteettomia vahinkoja oikeudenhaltijalle.

 Viides ja kuudes kysymys asioissa C-682/18 ja C-683/18

144    Koska nämä kysymykset on esitetty vain tilanteessa, jossa ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastataan kielteisesti, niihin ei ole tarpeen vastata.

 Oikeudenkäyntikulut

145    Pääasioiden asianosaisten osalta asioiden käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevien asioiden käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.

Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (suuri jaosto) on ratkaissut asiat seuraavasti:

1)      Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29/EY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että sellaisen videonjakoalustan tai sellaisen tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjä, jolla käyttäjät voivat laittomasti saattaa yleisön saataviin suojattuja sisältöjä, ei suorita näiden sisältöjen kyseisessä säännöksessä tarkoitettua ”yleisölle välittämistä”, jollei se pelkän alustan käyttöön antamisen lisäksi myötävaikuta siihen, että yleisölle annetaan pääsy tällaisiin sisältöihin tekijänoikeuden vastaisesti. Näin on etenkin silloin, kun kyseisellä ylläpitäjällä on konkreettinen tieto siitä, että sen alustalla on saatettu laittomasti saataviin suojattua sisältöä, ja jättää poistamatta sen tai estämättä pääsyn siihen viipymättä, tai kun mainittu ylläpitäjä – vaikka se tietää tai sen pitäisi tietää, että sen alustan käyttäjät yleisesti ottaen saattavat suojattuja sisältöjä laittomasti yleisön saataviin sen alustan välityksellä – jättää toteuttamatta asianmukaiset tekniset toimenpiteet, joita tavanomaisen huolelliselta toimijalta voidaan odottaa sen tilanteessa tekijänoikeuden loukkausten uskottavaksi ja tehokkaaksi estämiseksi kyseisellä alustalla, tai myös kun kyseinen ylläpitäjä osallistuu yleisölle laittomasti välitettyjen suojattujen sisältöjen valitsemiseen, tarjoaa alustallaan tällaisten sisältöjen laittomaan jakamiseen erityisesti tarkoitettuja välineitä tai edistää tietoisesti tällaista jakamista, mistä voi olla osoituksena se, että ylläpitäjä on omaksunut liiketoimintamallin, jossa sen alustan käyttäjiä kannustetaan välittämään laittomasti yleisölle suojattuja sisältöjä alustalla.

2)      Tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8.6.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (”Direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä”) 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että videonjakoalustan tai tiedostojen hosting- ja jakoalustan ylläpitäjän toiminta kuuluu kyseisen säännöksen soveltamisalaan, kunhan kyseisellä ylläpitäjällä ei ole sellaista aktiivista roolia, jonka vuoksi se tuntee sen alustalle ladatut sisällöt tai valvoo niitä.

Direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että tällainen ylläpitäjä jää kyseisen säännöksen nojalla tuossa 14 artiklan 1 kohdassa säädetyn vastuusta vapautuksen ulkopuolelle ainoastaan, jos se on tietoinen käyttäjiensä konkreettisista laittomista toimista, jotka liittyvät sen alustalle ladattuihin suojattuihin sisältöihin.

3)      Direktiivin 2001/29 8 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että se ei ole esteenä sille, että tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltija voi kansallisen oikeuden nojalla saada kiellon tai määräyksen sellaista välittäjää vastaan, jonka palvelua kolmas osapuoli on käyttänyt hänen oikeutensa loukkaamiseen ja joka ei ole saanut loukkauksesta direktiivin 2000/31 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua tietoa, vasta sen jälkeen, kun kyseisestä loukkauksesta on ennen tuomioistuinmenettelyn aloittamista ilmoitettu ensin mainitulle välittäjälle eikä välittäjä ole toiminut viipymättä poistaakseen kyseessä olevan sisällön tai estääkseen pääsyn siihen ja varmistaakseen, ettei tällaisia loukkauksia toisteta. Kansallisten tuomioistuinten on kuitenkin tällaista edellytystä sovellettaessa varmistauduttava siitä, ettei tämä edellytys johda siihen, että loukkauksen tosiasiallinen päättäminen viivästyy siten, että siitä aiheutuu suhteettomia vahinkoja oikeudenhaltijalle.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: saksa