Kanne 22.7.2009 - Intel v. komissio

(Asia T-286/09)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Intel Corp. (Wilmington, Yhdysvallat) (edustajat: N. Green, QC, I. Forrester, QC, barrister M. Hoskins, barrister K. Bacon ja barrister S. Singla sekä solicitor A. Parr ja solicitor R. MacKenzie)

Vastaaja: Euroopan yhteisöjen komissio

Vaatimukset

komission 13.5.2009 asiassa COMP/C-3/37.990 - Intel tekemä päätös K(2009) 3726 lopullinen on kumottava kokonaan tai osittain

toissijaisesti on kumottava tai alennettava huomattavasti määrättyä sakkoa

komissio on velvoitettava korvaamaan Intelin oikeudenkäyntikulut

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kantaja vaatii kanteessaan, että EY 230 artiklan nojalla kumotaan komission 13.5.2009 asiassa COMP/C-3/37.990 - Intel tekemä päätös K(2009) 3726 lopullinen, jossa todettiin Intelin syyllistyneen yksittäiseen ja jatkuvaan EY 82 artiklan ja ETA-sopimuksen 54 artiklan rikkomiseen vuoden 2002 lokakuusta vuoden 2007 joulukuuhun saakka, kun se sovelsi strategiaa, jonka tarkoituksena oli sulkea kilpailijat x86-keskusyksikköjä koskevilta markkinoilta. Kantaja vaatii toissijaisesti sille määrätyn sakon kumoamista tai alentamista.

Kantaja vetoaa väitteidensä perusteeksi seuraaviin perusteisiin.

Kantaja katsoo ensinnäkin, että komissio teki oikeudellisen virheen, kun se

katsoi, että Intelin asiakkailleen myöntämät ehdolliset alennukset muodostivat per se määräävän aseman väärinkäytön, koska ne olivat ehdollisia, ilman että komissio olisi osoittanut, että nämä alennukset voivat tosiasiassa estää kilpailua

tukeutui kilpailijoiden markkinoilta sulkemiseen perustuvan väärinkäytön muotoon, jota kutsutaan paljaaksi rajoittamiseksi (naked restrictions), ja ei arvioinut sitä, kuinka tällöin estettiin kilpailua (tai kuinka näin olisi edes pystytty tai ollut mahdollista estää kilpailua)

ei arvioinut sitä, sovellettiinko Intelin asiakkaisiinsa kohdistamia alennustoimia Euroopan yhteisön alueella ja/tai sitä, oliko niillä välittömiä, huomattavia, suoria ja ennakoitavia vaikutuksia Euroopan yhteisössä.

Kantaja väittää toiseksi, että komissio ei täyttänyt edellytystä vaaditusta näytön tasosta, kun se arvioi todisteita. Komissio ei näin ollen ole osoittanut, että Intelin alennustoimet riippuivat siitä, ostivatko sen asiakkaat kaikki tai lähes kaikki niiden x86 keskusyksikkötarpeista Inteliltä. Komissio on lisäksi käyttänyt "as-efficient-competitor"-testiä (AEC-testi) määrittääkseen, olivatko Intelin alennukset omiaan rajoittamaan kilpailua, mutta se on tehnyt useita virheitä arvioidessaan todisteita, jotka liittyvät kyseisen testin soveltamiseen. Komissio ei lisäksi käsitellyt muita todisteita, jotka ovat merkityksellisiä Intelin alennusten vaikutuksille. Komissio ei erityisesti

arvioinut todisteita, jotka osoittavat, että väitetyn rikkomisen aikana yksi Intelin kilpailijoista kasvatti huomattavasti markkinaosuuttaan ja kannattavuuttaan, mutta että kyseisen kilpailijan menestyksen puute markkinoiden tietyillä alueilla ja/tai tiettyjen alkuperäisten tarvikkeiden tuottajien kanssa johtui sen omista vioista,

osoittanut syy-seuraussuhdetta ehdollisina alennuksina pitämiensä toimien ja sen välillä, että Intelin asiakkaat päättivät olla ostamatta mitään kyseiseltä kilpailijalta

arvioinut todisteita Intelin alennusten vaikutuksista kuluttajiin.

Kantaja väittää kolmanneksi, että komissio ei ole osoittanut, että Intel ryhtyi soveltamaan pitkäaikaista strategiaa kilpailijoiden sulkemiseksi markkinoilta. Todisteet eivät tue tällaista päätelmää, jota on mahdotonta sovittaa yhteen komission esittämien, menettelyn kattamia tuotteita ja ajanjaksoa koskevien epäyhtenäisten väitteiden kanssa kunkin Intelin asiakkaan osalta.

Kantaja väittää myös, että päätös tai sen osa on kumottava sillä perusteella, että komissio rikkoi olennaisia menettelyllisiä vaatimuksia hallinnollisen menettelyn aikana, mikä loukkaa olennaisesti Intelin puolustautumisoikeuksia. Komissio ei erityisesti

myöntänyt Intelille suullista käsittelyä täydentävän väitetiedoksiannon ja tosiseikkoja koskevan kirjelmän osalta, vaikka näissä asiakirjoissa esitettiin täysin uusia väitteitä ja viitattiin uusiin todisteisiin, joilla on merkittävä asema riidanalaisessa päätöksessä

hankkinut kilpailijalta tiettyjä sisäisiä asiakirjoja asiakirja-aineistoon, kun kantaja vaati tätä, vaikka kantajan mukaan

kyseisillä asiakirjoilla oli suoraan merkitystä komission Inteliin kohdistamien väitteiden kannalta

kyseiset asiakirjat osoittivat kantajan mahdollisesti syyttömäksi

Intel oli tarkasti määrittänyt kyseiset asiakirjat.

huomioinut asianmukaisesti tapaamistaan yhden Intelin asiakkaan kanssa, joka oli avaintodistajan asemassa ja varsin todennäköisesti esittänyt kantajan syyttömäksi osoittavia todisteita.

Lisäksi kantaja vastustaa sille määrättyä sakkoa EY 229 artiklan nojalla ja esittää väitteensä tueksi kolme pääperustetta.

Kantaja väittää ensinnäkin, että 1 060 000 000 euron suuruinen sakko, joka on suurin komission koskaan yksittäiselle yritykselle määräämä sakko, on täysin suhteeton, kun otetaan huomioon, että komissio ei ole osoittanut kuluttajille aiheutunutta vahinkoa tai kilpailijoiden poissulkemista.

Kantaja väittää toiseksi, että se ei rikkonut tahallaan tai tuottamuksellisesti EY 82 artiklaa; komission AEC-testiä koskeva arviointi perustuu tietoihin, jotka eivät voineet olla Intelin tiedossa silloin, kun se myönsi alennuksia asiakkailleen.

Kantaja väittää kolmanneksi, että komissio ei määrätessään sakosta soveltanut vuoden 2006 sakkoja koskevia suuntaviivojaan oikein ja se ottaa huomioon epäolennaisia seikkoja.

____________