Valitus, jonka German Khan on tehnyt 8.2.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-333/22, Khan v. neuvosto, 29.11.2023 antamasta tuomiosta
(Asia C-111/24 P)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: German Khan (edustajat: asianajajat T. Marembert ja A. Bass)
Muu osapuoli: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 29.11.2023 asiassa Khan v. neuvosto (T-333/22) antaman tuomion
tämän seurauksena tutkii kanteen ja
kumoaa rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 15.3.2022 annetun neuvoston päätöksen 2022/429 siltä osin kuin se koskee valittajaa
kumoaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 15.3.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/427 siltä osin kuin se koskee valittajaa
kumoaa rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta annetun päätöksen 2014/145/YUTP muuttamisesta 14.9.2022 annetun neuvoston päätöksen (YUTP) 2022/1530 siltä osin kuin se koskee valittajaa
kumoaa Ukrainan alueellista koskemattomuutta, suvereniteettia ja itsenäisyyttä heikentävien tai uhkaavien toimien johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 269/2014 täytäntöönpanosta 14.9.2022 annetun neuvoston täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2022/1529 siltä osin kuin se koskee valittajaa
toissijaisesti kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 29.11.2023 asiassa Khan v. neuvosto (T-333/22) antaman tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen
velvoittaa joka tapauksessa neuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja esittää kahdeksan valitusperustetta:
Ensimmäinen valitusperuste koskee perusoikeuskirjan 7 ja 47 artiklan rikkomista sekä olennaisten menettelymääräysten ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan rikkomista perustelujen puutteellisuuden vuoksi. Valituksenalaisella tuomiolla loukataan oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan ja oikeutta valittajan maineeseen, kun siinä ei tutkita kaikkia väitteitä, jotka koskevat niiden neuvoston väitteiden virheellisyyttä, jotka liittyvät muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan (d) arviointiperusteeseen ja muutetun asetuksen 269/2014 3 artiklan 1 kohdan (d) arviointiperusteeseen.
Toisessa valitusperusteessa unionin yleistä tuomioistuinta arvostellaan siitä, että se sovelsi virheellisesti muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohtaa ja muutetun asetuksen 269/2014 3 artiklan 1 kohdan g alakohtaa, sillä valituksenalaisessa tulkittiin virheellisesti ”johtavien” venäläisten liike-elämän edustajien käsitettä.
Kolmas valitusperuste perustuu SEU 29 artiklaan ja SEUT 215 artiklan 2 kohtaan. Valituksenalaisessa tuomiossa tehdään virhe, kun siinä todetaan että mainittujen säännösten perusteella voidaan määrätä sanktioita henkilöryhmille, joilla ei ole riittävää yhteyttä hallintoon, jota unionin on tarkoitus painostaa.
Neljäs valitusperuste koskee oikeusvarmuuden periaatteen, omistusoikeuden ja yrittämisvapauden loukkaamista. Valituksenalaisessa tuomiossa toteutettu muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja muutetun asetuksen 269/2014 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan tulkinta ei ole mainittujen periaatteiden mukainen.
Viidennessä valitusperusteessa unionin yleistä tuomioistuinta arvostellaan siitä, että se otti huomioon vääristyneellä tavalla neuvoston todisteen nro 2 merkityksen ja ulottuvuuden ja valittajan liitteen C5, kun se ei vastannut valittajan väitteisiin. Lisäksi valituksenalaisen tuomion perustelut ovat puutteelliset ja ristiriitaiset, mikä on SEUT 296 artiklan ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan vastaista.
Kuudes ja seitsemäs valitusperuste koskevat muutetun päätöksen 2014/145 2 artiklan 1 kohdan g alakohdan ja muutetun asetuksen 269/2014 3 artiklan 1 kohdan g alakohdan rikkomista. Unionin yleistä tuomioistuinta arvostellaan siitä, että se otti todisteita huomioon vääristyneellä tavalla ja se rikkoi olennaisia menettelysääntöjä ja loukkasi SEUT 296 artiklan ja unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta perustelujen puutteellisuuden vuoksi. Yhtäältä valituksenalaisessa tuomiossa siitä riitautetusta seikasta, että Alfa-pankki on suurimpien veronmaksajien luettelossa, päätellään virheellisesti, että pankkisektori on Venäjän hallitukselle merkittävä tulonlähde.
Toisaalta valituksenalaisessa tuomiossa tulkitaan virheellisesti käsitettä talouden alat, jotka muodostavat ”merkittävän tulonlähteen Venäjän federaation hallitukselle”.
Kahdeksas valitusperuste perustuu väitettyyn yhdenvertaisen oikeudenkäyntimenettelyn periaatteen ja prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen, kontradiktorisen periaatteen loukkaamiseen sekä siihen, että unionin yleinen tuomioistuin ylitti laillisuusvalvontansa rajat. Valituksenalaisessa tuomiossa loukattiin mainittuja periaatteita, kun sen 104 kohdassa todettiin, että ”Interfaxin 15.3.2022 lähettämä sähke, jonka mukaan Alfa Bank on ilmoittanut muutoksesta osakkeenomistajakuntansa rakenteessa ja siitä, ettei valittaja ollut enää ’osa-omistaja’, ja jonka tueksi ei ole toimitettu muuta virallista asiakirjaa ja jossa ei ole täsmennetty kyseisen muutoksen täsmällistä päivämäärää eikä valittajan osuuksien luovuttajan henkilölllisyyttä, ei voi riittää osoittamaan valittajan osuuksien luovutusta”, mikä asettaa valittajan selvästi heikompaan asemaan.
____________