Asia T-296/18
Polskie Linie Lotnicze ”LOT” SA
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (laajennettu kymmenes jaosto) 20.10.2021
Kilpailu – Yrityskeskittymät – Lentoliikenne – Päätös, jolla keskittymätoimi todetaan yhteismarkkinoille ja ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi – Merkitykselliset markkinat – Toimella kilpailuun olevien vaikutusten arviointi – Sitoumukset – Perusteluvelvollisuus
1. Yritysten välinen keskittymä – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määrittely – Keskittymän asiayhteyteen liittyvät tosiseikat – Huomioon otettujen seikkojen paikkansapitävyyden ja merkityksellisyyden valvonta
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 6 artikla)
(ks. 37, 38 ja 42–57 kohta)
2. Yritysten välinen yhteistoiminta – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määrittely – Aineellinen rajaaminen – Keskittymään osallistuva yritys – Käsite – Omaisuuserien osittainen siirtäminen – Arvioiminen ainoastaan siirrettyjen omaisuuserien perusteella
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla, 3 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 5 artiklan 2 kohta; komission tiedonannon 2008/C 95/01 136 kohta)
(ks. 59–62 kohta)
3. Yritysten välinen keskittymä – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määrittely – Kahden lentoyhtiön välinen yrityskeskittymä, jossa sovitaan lähtö- ja saapumisaikojen siirtämisestä – Arviointiperusteet – Tuotteiden korvattavuus – Arviointi sen lentoaseman suhteen, johon lähtö- ja saapumisajat liittyvät
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla, komission asetuksen N:o 802/2004 liitteessä I oleva 6 jakso; komission tiedonannon 97/C 372/03 13–17, 20, 21 ja 24 kohta)
(ks. 65, 66, 73–76, 79–81 ja 86 kohta)
4. Yritysten välinen keskittymä – Komission suorittama tutkinta – Merkityksellisten markkinoiden määrittely – Kahden lentoyhtiön välinen yrityskeskittymä, jossa sovitaan lähtö- ja saapumisaikojen siirtämisestä – Merkityksellisten markkinoiden määrittelyn riitauttaneelle asianosaiselle kuuluva todistustaakka – Välttämättömyys esittää vakavasti otettavia seikkoja, jotka osoittavat konkreettisesti sellaisen kilpailuongelman olemassaolon, joka komission olisi tutkittava – Käytetyn arviointitavan riitauttaneen asianosaisen toimittamien todisteiden riittämättömyys
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 6 artikla)
(ks. 67, 82–85, 87 ja 88 kohta)
5. Yritysten välinen keskittymä – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Komission suorittama tutkinta – Keskittymän kilpailuvaikutusten arviointi – Taloudellisten seikkojen arviointi – Vapaa harkinta – Tuomioistuinvalvonta – Ulottuvuus ja rajat
(SEUT 263 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 6 artikla)
(ks. 92 ja 93 kohta)
6. Yritysten välinen keskittymä – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Kahden lentoyhtiön välinen keskittymä – Komission suorittama tutkinta – Kilpailua rajoittavien vaikutusten arviointi – Komission suuntaviivojen noudattaminen – Kyseisissä suuntaviivoissa mainittujen arviointiperusteien huomioon ottaminen – Komission harkintavalta – Markkinaosuuksien suuruuden tutkinta
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 32 perustelukappale ja 2 artikla; komission tiedonannon 2004/C 31/03 18 kohta)
(ks. 132 kohta)
7. Yritysten välinen keskittymä – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Arviointiperusteet – Kilpailua rajoittavat vaikutukset – Markkinoille tulon esteiden väitetty vahvistuminen – Seikka, joka ei sellaisenaan ole riittävä osoittamaan, että keskittymä voi olennaisesti estää tehokasta kilpailua
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 ja 6 artikla)
(ks. 133–136 kohta)
8. Kilpailu – Liikenne – Kilpailusäännöt – Lentoliikenne – Keskittymän sisämarkkinoille soveltuvaksi toteavan komission päätöksen tekeminen ilman II vaiheen aloittamista – Kahden lentoyhtiön välinen keskittymä, jossa päätetään lähtö- ja saapumisaikojen siirrosta – Lähtö- ja saapumisaikojen jakamista koskevia sääntöjä ei ole rikottu
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 2 ja 3 kohta, neuvoston asetuksen N:o 95/93 8 a artiklan 2 kohta)
(ks. 141–142 kohta)
9. Yritysten välinen keskittymä – Komission suorittama tutkinta – Keskittymän sisämarkkinoille soveltuvaksi toteavan päätöksen tekeminen ilman II vaiheen aloittamista – Edellytys – Vakavien epäilyjen puuttuminen – Keskittymään osallisten yritysten sitoumukset ilmoitetun keskittymän saattamiseksi sisämarkkinoille soveltuvaksi – Harkintavalta – Ilmeisen arviointivirheen puuttuminen – Keskittymän mahdollisesti aikaansaamien tehokkuusetujen sekä esitettyjen sitoumusten riittävyyden tutkinta – Tarpeettomuus
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 johdanto-osan 29 perustelukappale ja 2 artiklan 2 kohta, 6 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta; komission asetuksen N:o 802/2004 liitteessä I oleva 9 jakso; komission tiedonannon 2004/C 31/03 78 ja 84–87 kohta)
(ks. 146–149 ja 152–155 kohta)
10. Yritysten välinen keskittymä – Sisämarkkinoille soveltuvuuden arviointi – Arviointiperusteet – Kilpailua rajoittavat vaikutukset – Pelastamiseen tarkoitetun tuen, joka myönnettiin myyjänä olevalle asianosaiselle erityisesti sen omaisuuserien säännönmukaisen myynnin mahdollistamiseksi, huomioon ottamatta jättäminen – Yrityskeskittymän soveltuvuudesta tehdyn päätöksen riitauttaneelle osapuolelle kuuluva todistustaakka – Arviointi
(Neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta ja 6 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta)
(ks. 160–166 kohta)
11. Toimielinten säädökset, päätökset ja muut toimet – Perustelut – Perusteluvelvollisuuden laajuus – Komission päätös, jolla yrityskeskittymä todetaan sisämarkkinoille soveltuvaksi
(SEUT 296 artikla; neuvoston asetuksen N:o 139/2004 2 artikla, 6 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta)
(ks. 169–175 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää lentoyhtiö Polskie Linie Lotniczen (LOT) kanteet komission päätöksistä, joilla sallitaan keskittymät, joissa easyJet ja Lufthansa saavat omistukseensa tiettyjä Air Berlin ‑konsernin omaisuuseriä
Lentoyhtiö Air Berlin plc:n taloudellisen tilanteen heikennyttyä pysyvästi se alkoi vuonna 2016 toteuttaa uudelleenjärjestelysuunnitelmaa. Se teki tässä yhteydessä lentoyhtiö Deutsche Lufthansa AG:n (jäljempänä Lufthansa) kanssa 16.12.2016 alkaen sopimuksen lentokoneiden alivuokrauksesta miehistöineen viimeksi mainitulle.
Sen jälkeen, kun Air Berlin menetti taloudellisen tuen, jonka eräs sen suurimmista osakkeenomistajista oli myöntänyt sille lainojen muodossa, sen oli 15.8.2017 hakeuduttava maksukyvyttömyysmenettelyyn. Sen avulla, että Saksan viranomaiset myönsivät sille pelastuspakettina valtion takaaman lainan, jonka komissio hyväksyi(1), sen piti näissä olosuhteissa pystyä jatkamaan toimintaansa kolmen kuukauden ajan, jotta se voisi muun muassa alkaa myydä omaisuuttaan.
Tähän tavoitteeseen pyrittiin erityisesti kahdella sopimuksella: yhtäältä 13.10.2017 tehdyllä sopimuksella, jonka mukaan Lufthansan oli tarkoitus ostaa Air Berlinin tytäryhtiö, jolle oli etukäteen siirrettävä tiettyjä lentokoneita miehistöineen sekä lähtö- ja saapumisaikoja(2), joita Air Berlinillä oli useilla lentoasemilla, erityisesti Düsseldorfin, Zürichin, Hampurin, Münchenin, Stuttgartin ja Berlin-Tegelin lentoasemilla, ja toisaalta lentoyhtiö easyJet plc:n kanssa 27.10.2017 tehdyllä sopimuksella, jolla tälle siirrettiin lähtö- ja saapumisaikoja, joita Air Berlinillä oli erityisesti Berlin-Tegelin lentoasemalla. Air Berlin lopetti toimintansa seuraavana päivänä, ja se todettiin maksukyvyttömäksi tuomioistuimen 1.11.2017 antamassa ratkaisussa.
Lufthansa ilmoitti 31.10.2017 komissiolle tämän keskittymävalvontaa koskevan toimivallan mukaisesti(3) keskittymähankkeesta, josta oli sovittu 13.10.2017 tehdyllä sopimuksella. Samalla tavoin easyJet ilmoitti 7.11.2017 komissiolle keskittymähankkeesta, josta oli sovittu 27.10.2017 tehdyllä sopimuksella (jäljempänä yhdessä ”kyseessä olevat keskittymät”). Komissio otti huomioon Lufthansan antamat sitoumukset(4) ja totesi sen ilmoittaman keskittymän sisämarkkinoille soveltuvaksi 21.12.2017 antamallaan päätöksellä C(2017) 9118 final ja totesi easyJetin ilmoittaman keskittymän sisämarkkinoille soveltuvaksi 12.12.2017 antamallaan päätöksellä C(2017) 8776 final (jäljempänä yhdessä riidanalaiset päätökset). Komissio päätyi toteamaan, että kyseessä olevien keskittymien soveltuvuudesta sisämarkkinoille ei ollut vakavia epäilyjä. Tällöin –ensimmäistä kertaa matkustajien ilmakuljetuspalveluja koskevien asioiden yhteydessä – komissio ei määrittänyt merkityksellisiä markkinoita lähtöpaikan ja määräpaikan muodostamien kaupunkiparien mukaan (jäljempänä L&M-markkinat). Yhtäältä komissio nimittäin totesi, että Air Berlin oli lopettanut toimintansa ennen näitä keskittymiä ja niistä riippumatta. Se totesi tämän perusteella, että Air Berlin oli poistunut kaikilta L&M-markkinoilta, joilla se oli aiemmin toiminut. Toisaalta komissio katsoi, että kyseessä olevat keskittymät koskivat pääasiassa lähtö- ja saapumisaikojen siirtoja, ja totesi, ettei kyseisiä lähtö- ja saapumisaikoja ollut osoitettu millekään tietyille L&M-markkinoille. Tämän vuoksi komissio katsoi analyysinsä päätteeksi parhaaksi hyväksyä sellaisten L&M-markkinoiden kokonaisuuden, joiden lähtö- tai määräpaikkana on jokin niistä lentoasemista, joihin kyseiset lähtö- ja saapumisajat liittyivät. Näin tehdessään komissio määritti siis merkityksellisiksi markkinoiksi matkustajien sellaisten ilmakuljetuspalveluiden markkinat, joiden lähtö- tai määräpaikkana kyseiset lentoasemat olivat. Tämän jälkeen se tarkisti, etteivät kyseiset keskittymät olleet omiaan ”olennaisesti estämään tehokasta kilpailua” nyt esillä olevassa asiassa erityisesti siten, että easyJetille ja Lufthansalle annettaisiin mahdollisuus ja intressi estää pääsy kyseisille markkinoille.
Lentoyhtiö Polskie Linie Lotnicze (LOT) (jäljempänä kantaja), joka on kyseessä olevien keskittymien osapuolten suora kilpailija, pitää komission toteuttamaa analyysiä virheellisenä sekä menetelmänsä että tulosten kannalta, ja se nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa kaksi kannetta, joissa vaaditaan riidanalaisten päätösten kumoamista.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkää 20.10.2021 antamillaan tuomioilla nämä kanteet ja myöntää näin erityisesti, että komissio voi tutkia pelkästään sellaisten L&M-markkinoiden kokonaisuuden, joiden lähtö- tai määräpaikkana ovat lentoasemat, joihin Air Berlinin lähtö- ja saapumisajat liittyivät, sen sijaan, että se tutkisi erikseen jokaiset L&M-markkinat, joilla Air Berlin ja Lufthansa tai easyJet toimivat.
Unionin yleisen tuomioistuimen arviointi asiasta
Ensimmäiseksi kanneperusteesta, joka koskee merkityksellisten markkinoiden virheellistä määrittämistä, unionin yleinen tuomioistuin katsoo ensinnäkin, ettei kantaja menesty pyrkimyksessään kiistää kyseessä olevia keskittymiä ja niiden asiayhteyttä koskevan komission esityksen aineellinen paikkansapitävyys. Tässä yhteydessä unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa muun muassa, että komissio saattoi perustellusti katsoa, että Air Berlinin toiminta oli loppunut ennen kyseessä olevia keskittymiä eikä Air Berlin tämän vuoksi enää toiminut millään L&M-markkinoilla. Koska Air Berlinin lähtö- ja saapumisajat eivät liittyneet yksillekään L&M-markkinoille, unionin yleinen tuomioistuin katsoo tämän jälkeen komission todenneen perustellusti, että Lufthansa ja easyJet voisivat käyttää kyseisiä lähtö- ja saapumisaikoja muilla L&M-markkinoilla kuin niillä, joilla Air Berlin toimi. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että tässä nimenomaisessa tapauksessa – toisin kuin keskittymissä, joihin osallistuu toimintaa edelleen harjoittavia lentoyhtiöitä – ei ollut varmaa, että kyseessä olevilla keskittymillä olisi minkäänlaista vaikutusta kilpailuun niillä L&M-markkinoilla, joilla Air Berlin oli läsnä ennen kuin se lopetti toimintansa. Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei kantaja ole esittänyt mitään uskottavaa aihetodistetta siitä, että sen yksilöimien L&M-markkinoiden tutkiminen erikseen olisi voinut johtaa sen toteamiseen, että keskittymät olennaisesti estävät tehokasta kilpailua, mitä komission käyttämän markkinamäärittelyn perusteella ei voitu havaita.
Toiseksi kanneperusteesta, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä kyseessä olevien keskittymien vaikutusten arvioinnissa, unionin yleinen tuomioistuin muistuttaa aluksi, että käyttäessään sille EY:n sulautuma-asetuksella myönnettyä toimivaltaa komissiolla on tiettyä harkintavaltaa erityisesti niiden monitahoisten taloudellisten arviointien osalta, joita sen on tältä osin tehtävä. Tämän vuoksi unionin tuomioistuimen on tällaisen toimivallan käyttöä valvoessaan otettava huomioon komissiolle myönnetty harkintavalta. Täsmennettyään tätä unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että kyseessä olevien keskittymien vaikutusten, jotka kohdistuvat matkustajien sellaisten ilmakuljetuspalvelujen markkinoihin, joiden lähtö- tai määräpaikkana ovat kyseessä olevat lentoasemat, analyysi ei paljastanut mitään ilmeistä arviointivirhettä, kun otetaan huomioon erityisesti kyseisten lentoasemien ruuhkattomuus tai kyseisten keskittymien rajoitettu vaikutus Lufthansan ja easyJetin hallussa olevien lähtö- ja saapumisaikojen osuuksien kasvuun. Varsinkaan Lufthansan ilmoittaman keskittymän osalta kantaja ei voi perustellusti väittää, että komissio olisi tehnyt ilmeisen arviointivirheen 16.12.2016 tehdyn sopimuksen vaikutuksia arvioidessaan, kun otetaan huomioon erityisesti se, että Lufthansa sai jo kyseisen sopimuksen nojalla käyttää lentokoneita miehistöineen kuuden vuoden ajan ennen kuin se tulee saamaan ne omistukseensa lopullisesti kyseisen keskittymän yhteydessä. Mitä tulee easyJetin ilmoittamaan keskittymään, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että lähtö- ja saapumisajat ovat välttämättömiä matkustajien ilmakuljetuspalvelujen tarjoamiseksi. Se toteaa tämän perusteella, että kyseisten lähtö- ja saapumisaikojen jakamisen ja kyseisten palvelujen tarjoamisen välillä on ”vertikaalinen” yhteys ja että komissio saattoi tämän vuoksi perustellusti viitata suuntaviivoihin, jotka koskevat ”ei-horisontaalisia” keskittymiä(5).
Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin hylkää väitteet, joiden mukaan Lufthansan antamat sitoumukset olivat riittämättömiä sen ilmoittaman keskittymän yhteydessä ja joiden mukaan easyJetin ilmoittaman keskittymän yhteydessä ei ole annettu tällaisia sitoumuksia, sillä perusteella, ettei kantaja voi perustellusti väittää, että olisi ilmeistä, että kyseiset keskittymät ovat omiaan olennaisesti estämään tehokasta kilpailua. Tämän vuoksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa lisäksi perusteettomiksi väitteet, joissa kantaja arvosteli komissiota siitä, ettei se ottanut huomioon kyseisistä keskittymistä mahdollisesti seuraavia tehokkuusetuja.
Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin huomauttaa, ettei kantaja ollut osoittanut, että taloudellinen tuki, jonka Air Berlin oli saanut pelastuspaketin muodossa, kuului omaisuuseriin, jotka siirrettiin easyJetille ja Lufthansalle kyseessä olevien keskittymien yhteydessä, ja tämän vuoksi hylkää väitteet, joiden mukaan komission olisi pitänyt ottaa analyysissään huomioon tämä tuki. Lisäksi kantajan yhdessä kanteessaan esittämästä väitteestä, joka koskee asetuksen N:o 95/93(6) 8 a artiklan 2 kohdan rikkomista, unionin yleinen tuomioistuin toteaa, ettei komissiolla ollut toimivaltaa soveltaa kyseistä säännöstä.
Lopuksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa perusteettomaksi kantajan väitteen perustelujen puuttumisesta ja näin ollen hylkää kaikki kummassakin asiassa esitetyt kanneperusteet ja määrää, että molemmat kanteet hylätään ilman, että näissä olosuhteissa olisi tarpeen lausua kanteiden tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymisestä.