Asia T-766/16
Hércules Club de Fútbol, SAD
vastaan
Euroopan komissio
Unionin yleisen tuomioistuimen tuomio (neljäs jaosto) 20.3.2019
Valtiontuet – Espanjan viranomaisten tiettyjen ammattilaisjalkapalloseurojen hyväksi myöntämä tuki – Takaus – Päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Etu – Perusteluvelvollisuus
1. Tuomioistuinmenettely – Prosessinjohtotoimet – Asiakirjojen esittämispyyntö – Unionin tuomioistuimien harkintavalta – Pyynnön esittävän asianosaisen velvollisuudet – Pyynnön hylkääminen siksi, ettei merkitystä ole osoitettu – Puolustautumisoikeuksia ei ole loukattu
(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 88 artiklan 1 kohta ja 89 artiklan 3 kohdan d alakohta)
(ks. 27–34 kohta)
2. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Komission antamat ja jäsenvaltioiden hyväksymät suuntaviivat – Sitova vaikutus – Rajoitukset – Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetut suuntaviivat
(SEUT 107 ja 108 artikla; komission tiedonannon 2004/C 244/02 10 kohdan a alakohta ja 11 kohta)
(ks. 40 ja 41 kohta)
3. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille – Tuet vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi – Valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annetut suuntaviivat – Vaikeuksissa oleva yritys – Käsite
(SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohta; komission tiedonannon 2004/C 244/02 9 kohta)
(ks. 45–52 kohta)
4. Valtiontuki – Komission päätös, jossa tuki todetaan sisämarkkinoille soveltumattomaksi – Perusteluvelvollisuus – Ulottuvuus – Edun toteaminen – Valtiontakaus pankkilainaan – Tiedonanto takausten muodossa annetuista valtiontuista – Komissio ei ole tutkinut vastatakauksen vaikutusta tuen olemassaolon toteamiseen – Perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättäminen
(SEUT 107, 108 ja 296 artikla; komission tiedonannon 2008/C 155/02 3.2 kohdan d alakohta ja 4.2 kohta)
(ks. 61–77 kohta)
Tiivistelmä
Unionin yleisen tuomioistuimen neljäs jaosto kumoaa 20.3.2019 antamallaan tuomiolla Hércules Club de Fútbol v. komissio (T-766/16) perustelujen puutteellisuuden vuoksi päätöksen(1), jossa komissio yhtäältä totesi Espanjan kuningaskunnan kolmen ammattilaisjalkapalloseuran – joista kantaja on yksi – hyväksi myöntämän tuen sääntöjenvastaiseksi ja sisämarkkinoille soveltumattomaksi ja toisaalta velvoitti kyseisen jäsenvaltion perimään tuen takaisin kantajalta.
Kantaja, Hércules Club de Fútbol, on espanjalainen ammattilaisjalkapalloseura. Fundación Hércules on voittoa tavoittelematon järjestö, jonka toimintatavoite liittyy kantajan toimintaan. Kantaja sai 26.7.210 Instituto Valenciano de Finanzasilta (jäljempänä IVF), joka on Valencian aluehallinnon rahoituslaitos, takauksen Caja de Ahorros del Mediterráneon myöntämälle 18 miljoonan euron pankkilainalle kantajan pääomansa korottamiseksi liikkeeseen laskemien osakkeiden ostamista varten. Vastatakauksena IVF:n oli tarkoitus saada Fundación Hérculesin kantajalta ostamia osakkeita koskeva pantti ja sitä ennen väliaikainen takaus José Rico Pérez -stadionin omistajalta Aligestión Integral SA:lta (jäljempänä Aligestión) sekä Aligestiónin omistamia kantajan osakkeita koskeva pantti.
Riidanalaisessa päätöksessä komissio katsoi, että IVF:n Fundación Hérculesille myöntämä takaus sisälsi valtion varoja ja oli seurausta Espanjan kuningaskunnan toiminnasta, että toimenpiteen edunsaaja oli kantaja, sillä Fundación Hércules oli toiminut vain rahoituksen välittäjänä, ja että kantajaa voitiin taloudellisen tilanteensa perusteella pitää toimenpiteen myöntämisajankohtana vaikeuksissa olevana yrityksenä valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen yhteisön suuntaviivojen(2) mukaisesti. Se totesi komission tiedonannossa SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan soveltamisesta valtiontukiin takauksina(3) määriteltyjen arviointiperusteiden perusteella sekä kantajan taloudellinen tilanne ja sen saaman valtiontakauksen ehdot huomioon ottaen, että kyseessä oli sisämarkkinoille soveltumaton tuki.
Ensinnäkin todettuaan, että komission hyväksymät puitteet ja tiedonannot sitovat komissiota edellyttäen, ettei niillä poiketa perustamissopimuksen määräyksistä ja että jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ne, ja että näitä puitteita ja tiedonantoja ei voida tulkita tavalla, jolla supistettaisiin SEUT 107 ja SEUT 108 artiklan ulottuvuutta tai joka olisi ristiriidassa niillä tavoiteltujen päämäärien kanssa, unionin yleinen tuomioistuin hylkää kantajan kanneperusteen, jonka mukaan komissio olisi tehnyt virheen pitäessään sitä vaikeuksissa olevana yrityksenä. Tässä yhteydessä se tuo erityisesti esiin, että sponsorointitoimien tapaisten, markkinaehtoihin perustumattomien menettelyjen satunnainen ilmeneminen ei riitä saattamaan kyseenalaiseksi toiminnan taloudellista luonnetta, sillä ammattilaisseurojen harjoittaman jalkapalloilun tapauksessa se on jo tunnustettu oikeuskäytännössä(4), ja että vaikeuksissa olevan yrityksen käsite, sellaisena kuin se on määritelty pelastus- ja rakenneuudistussuuntaviivoissa, on objektiivinen käsite, jota on arvioitava ainoastaan kyseessä olevan yrityksen rahoitusasemaa ja taloudellista tilannetta koskevien konkreettisten seikkojen perusteella, joten kantaja ei voi tukeutua vertailuun oman taloudellisen tilanteensa ja muiden espanjalaisten ja eurooppalaisten jalkapalloseurojen keskimääräisen tilanteen välillä.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin toteaa, että riidanalaiseen päätökseen ei sisälly minkäänlaista analyysia Aligestiónin IFS:lle tarjoaman vastatakauksen vaikutuksesta edun määrittämiseen ja että sen on näin ollen tutkittava omasta aloitteestaan tämä perustelujen puuttuminen, joka merkitsee olennaisten menettelymääräysten rikkomista. Tässä yhteydessä se toteaa, että riidanalaisen päätöksen perusteluissa ainoastaan todetaan, että Aligestiónin myöntämä takaus oli voimassa väliaikaisesti siihen saakka, kunnes Fundación Hércules luovutti kantajan osakkeita pantiksi, eikä täsmennetä, oikeuttaako tämä seikka jo yksinään jättämään kyseisen vastatakauksen huomiotta tuen olemassaolon ja sen määrän määrittämisessä. Perusteluissa ei etenkään selitetä, miksi tilanne olisi tällainen. Takauksia koskevasta tiedonannosta kuitenkin ilmenee, että valtiontakauksen tai siihen liittyvän lainan yhteydessä annetut vakuudet ovat merkityksellinen tekijä arvioitaessa tuen olemassaoloa. Unionin yleinen tuomioistuin päättelee tästä, että valtiontukea koskevien oikeussääntöjen perusteella yhtäältä asianosaisilla ja toisaalta asiaa käsittelevällä tuomioistuimella oli oikeus odottaa, että riidanalaisesta päätöksestä ilmenee päättely, jonka komissio teki Aligestiónin tarjoaman vastatakauksen vaikutuksesta tuen olemassaolon ja tarvittaessa sen määrän toteamiseen. Unionin yleinen tuomioistuin lisää, että kyseisellä perustelujen osalla oli riidanalaisen päätöksen asiayhteydessä olennainen merkitys, kun otetaan huomioon komission toteamukset tarkastellun vakuuden arvosta ja kantajan taloudellisesta tilanteesta. Näin ollen se kumoaa riidanalaisen päätöksen perustelujen puuttumisen vuoksi.