Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Curtea de Apel Oradea (Romania) on esittänyt 11.5.2021 – Curtea de Apel Alba Iulia, Curtea de Apel Cluj, Tribunalul Bihor, Tribunalul Satu Mare ja Tribunalul Sălaj v. YF, KP, OJ, YS, SL, DB ja SH
(Asia C-301/21)
Oikeudenkäyntikieli: romania
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Curtea de Apel Oradea
Pääasian asianosaiset
Valittajat/vastaajat: Curtea de Apel Alba Iulia, Curtea de Apel Cluj, Tribunalul Bihor, Tribunalul Satu Mare ja Tribunalul Sălaj
Vastapuolet/kantajat: YF, KP, OJ, YS, SL, DB ja SH
Muut osapuolet: Tribunalul Cluj ja Consiliul Național pentru Combaterea Discriminării
Ennakkoratkaisukysymykset
Onko yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annetun neuvoston direktiivin [2000/78/EY]1 9 artiklan 1 kohdan säännöksiä, joilla taataan, että oikeudellinen menettely on ”kaikkien niiden henkilöiden käytettävissä, jotka katsovat tulleensa kohdelluiksi väärin sen vuoksi, että heihin ei ole sovellettu yhdenvertaisen kohtelun periaatetta”, sekä määräyksiä, jotka sisältyvät Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan ensimmäiseen kohtaan ja joilla taataan jokaiselle ”tehokkaat oikeussuojakeinot ja puolueeton tuomioistuin”, tulkittava siten, että ne ovat esteenä työmarkkinaosapuolten välisestä vuoropuhelusta annetun Romanian lain nro 62/2011(Legea dialogului social nr. 62/2011) 211 §:n c kohdan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään, että kolmen vuoden määräaika, jonka kuluessa vahingonkorvauskanne on nostettava, alkaa kulua ”päivästä, jona vahinko on aiheutunut”, riippumatta siitä, ovatko kantajat tienneet vahingon aiheutumisesta (ja sen laajuudesta)?
Onko direktiivin [2000/78] 2 artiklan 1 ja 2 kohdan sekä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan loppuosaa tulkittava siten, että ne ovat esteenä henkilöstön yhtenäisestä palkanmaksusta julkisista varoista 5.11.2009 annetun Romanian puitelain nro 330 (Legea-cadru nr. 330, din 5 noiembrie 2009, privind salarizarea unitară a personalului plătit din fonduri publice) 1 §:n 2 momenttiin sisältyvän kaltaiselle säännökselle, sellaisena kuin sitä on tulkittu Înalta Curte de Casație și Justițien (Romanian ylin tuomioistuin) tuomiossa nro 7/2019 (julkaistu Monitorul Oficial al României – Romanian virallisessa lehdessä – nro 343/06.05.2019) annettaessa ratkaisu ”lain intressissä” nostetusta kanteesta, olosuhteissa, joissa kantajilla ei ollut ollut lakisääteistä mahdollisuutta vaatia vakinaistamiskorvauksen korotusta, kun heidät hyväksyttiin tuomareiden tai syyttäjien joukkoon lain nro 330/2009 voimaantulon jälkeen eli sellaisen säädöksen voimaantulon jälkeen, jossa säädettiin nimenomaisesti, että palkkaoikeudet ovat sillä hetkellä ja jatkossakin yksinomaan [kyseisessä] laissa säädettyjä oikeuksia, mistä seuraa palkkasyrjintä verrattuna heidän kollegoihinsa, myös iän perusteella, mikä merkitsee tosiasiallisesti sitä, että ainoastaan vanhemmille tuomareille ja syyttäjille, jotka ovat aloittaneet tehtävässään ennen tammikuuta 2010 (ja joihin sovelletaan ajanjaksolla 2006–2009 annettuja tuomioita, joiden tuomiolauselmaa on tulkittu vuonna 2019 Înalta Curte de Casație și Justițien (Romanian ylin tuomioistuin) tuomion nro 7/2019 nojalla), on suoritettu taannehtivasti palkkaoikeudet (jotka vastaavat palkkaoikeuksia, joita on vaadittu tämän oikeudenkäynnin kohteena olevalla kanteella) joulukuussa 2019/tammikuussa 2020 ajanjaksolta 2010–2015, vaikka kyseisen ajanjakson aikana myös kantajat ovat hoitaneet tuomarin tehtäviä ja tehneet samoja töitä samoissa olosuhteissa ja samassa toimielimessä?
Onko direktiivin [2000/78] säännöksiä tulkittava siten, että ne estävät syrjinnän vain silloin, kun se perustuu johonkin kyseisen direktiivin 1 artiklassa tarkoitettuun syyhyn, vai estävätkö nämä säännökset päinvastoin, mahdollisesti yhdistettyinä unionin oikeuden muihin säännöksiin, yleisesti sen, että työntekijää kohdellaan eri tavoin kuin jotain toista työntekijää palkan osalta, kun tämä tekee samaa työtä saman työnantajan palveluksessa, saman ajanjakson aikana ja samoissa olosuhteissa?
____________
1 EYVL 2000, L 303, s. 16.