Asia C-663/22
Expedia Inc.
vastaan
Autorità per le Garanzie nelle Comunicazioni
(Tribunale Amministrativo Regionale per il Lazion esittämä
ennakkoratkaisupyyntö)
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 30.5.2024
Ennakkoratkaisupyyntö – Asetus (EU) 2019/1150 – 1, 15, 16 ja 18 artikla – Tarkoitus – Soveltaminen – Valvonta – Uudelleentarkastelu – Jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet – Velvollisuus antaa tietoja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan taloudellisesta tilanteesta
Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Sähköinen kaupankäynti – Asetus 2019/1150 – Verkossa toimivat välityspalvelut – Jäsenvaltion toteuttamat toimenpiteet – Tällaisten palvelujen tarjoajille asetettu velvollisuus toimittaa seuraamusten uhalla tietoja taloudellisesta tilanteestaan – Ei voida perustella asetuksen riittävällä ja tehokkaalla täytäntöönpanolla
(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen 2019/1150 johdanto-osan 7, 46 ja 51 perustelukappale, 1 artiklan 5 kohta, 15, 16 ja 18 artikla)
(ks. 41-44, 47 ja 52-58 kohta sekä tuomiolauselma)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuin, jolle Tribunale amministrativo regionale per il Lazio (Lazion alueellinen hallintotuomioistuin, Italia) on esittänyt ennakkoratkaisupyynnön, tulkitsee ensimmäistä kertaa asetusta 2019/1150(1) ja täsmentää harkintavaltaa, joka jäsenvaltioilla on, kun ne toteuttavat kansallisia toimenpiteitä kyseisen asetuksen riittävän ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.(2)
Expedia Inc. on yhtiö, jonka kotipaikka on Seattlessa (Yhdysvallat) ja joka hallinnoi tietoteknisiä alustoja, joilla voidaan tarjota verkossa majoitus- ja matkavarauspalveluja. Sillä on verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajana, joka tarjoaa palveluja Italiassa, velvollisuus lähettää Autorità per le Garanzie nelle Comunicazionille (viestintäalan sääntelyviranomainen, Italia; jäljempänä AGCOM) asiakirja nimeltä ”Informativa economica di sistema” (järjestelmään liittyviä taloudellisia tietoja koskeva ilmoitus),(3) johon on sisällytettävä tietoja sen taloudellisesta tilanteesta. Tämän ilmoituksen esittämättä jättämisestä AGCOMille tai siitä, että ilmoitetaan virheellisiä tietoja, voidaan määrätä seuraamuksia.
Koska ennakkoratkaisua pyytäneellä tuomioistuimella oli epäilyksiä tällaisen velvollisuuden yhteensopivuudesta unionin oikeuden kanssa, se päätti tiedustella unionin tuomioistuimelta lähinnä, onko asetusta 2019/1150 tulkittava siten, että sillä voidaan perustella sitä, että jäsenvaltio toteuttaa toimenpiteitä, joiden nojalla verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla on, jotta ne voivat tarjota palvelujaan tässä jäsenvaltiossa, seuraamusten uhalla velvollisuus lähettää säännöllisin väliajoin kyseisen jäsenvaltion viranomaiselle taloudellista tilannettaan koskeva asiakirja, johon on merkittävä yksityiskohtaisesti lukuisia tietoja muun muassa näiden palveluntarjoajien saamista tuloista.
Unionin tuomioistuimen arviointi asiasta
Unionin tuomioistuin muistuttaa aluksi, että siltä osin kuin asetuksen tiettyjen säännösten täytäntöönpano sitä edellyttää, jäsenvaltiot voivat tietyin edellytyksin toteuttaa asetuksen täytäntöönpanotoimia.
Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuin pyrkii määrittämään, mikä on asetuksen 2019/1150 tavoite ja mitkä ovat sen säännökset, joilla jäsenvaltioille annetaan tehtävä sen soveltamisessa.
Unionin tuomioistuin toteaa ensinnäkin, että asetuksessa 2019/1150(4) asetetaan asianomaisille palvelujen tarjoajille erityisiä velvoitteita, jotka koskevat avoimuutta ja verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiin sovellettavien ehtojen oikeudenmukaisuutta,(5) ja siinä säädetään tällaisten palveluntarjoajien ja yrityskäyttäjien välisten riitojen ratkaisemisesta tuomioistuinten ulkopuolella ja tuomioistuimessa. Näin ollen tietojen, jotka jäsenvaltioita voidaan pyytää toimittamaan Euroopan komissiolle asetuksen 2019/1150 16 ja 18 artiklan nojalla, on oltava merkityksellisiä, jotta kyseinen toimielin voi seurata muun muassa verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien välisten suhteiden kehittymistä tai laatia kertomuksia kyseisen asetuksen arvioinnista.
Koska asetuksen 2019/1150 tavoitteena on luoda sisämarkkinoilla oikeudenmukainen, ennakoitavissa oleva, kestävä ja luottamusta nauttiva verkkopohjainen liiketoimintaympäristö, jossa verkossa toimivien välityspalveluiden yrityskäyttäjille turvataan asianmukainen avoimuus, oikeudenmukaisuus ja tehokkaat oikeussuojamahdollisuudet, kansallisten viranomaisten keräämiä tietoja voidaan pitää asetuksen 16 ja 18 artiklassa tarkoitetulla tavalla ”merkityksellisinä” vain, jos niillä on riittävän suora yhteys tähän tavoitteeseen. Jäsenvaltio ei sitä vastoin voi asetuksen 2019/1150 täytäntöönpanon perusteella kerätä mielivaltaisesti valittuja tietoja sillä perusteella, että komissio voi pyytää niitä myöhemmin, kun se suorittaa kyseisen asetuksen seurantaa ja uudelleentarkastelua koskevaa tehtäväänsä, koska asetuksessa ei velvoiteta jäsenvaltioita keräämään omasta aloitteestaan tällaisia tietoja.
Toiseksi on niin, että kun jäsenvaltio antaa hallintoviranomaisen tehtäväksi valvoa asetuksen 2019/1150 15 artiklan mukaisesti kyseisen asetuksen täytäntöönpanoa, tiedoilla, jotka kyseinen viranomainen voi tämän tehtävän suorittamiseksi hankkia, voidaan saavuttaa kyseisen asetuksen tavoite vain, jos niillä on riittävän suora yhteys tähän tavoitteeseen. Asian laita ei ole näin siltä osin kuin on kyse verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien taloudellista tilannetta koskevien tietojen yhteydestä asetuksen 2019/1150 tavoitteeseen. Näiden palvelujen tarjoajilta asetuksen 2019/1150 perusteella edellytettyjen tietojen on nimittäin koskettava tarjotun palvelun ehtoja, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat muun muassa tuntea ja arvioida niiden sopimusehtojen kohtuullisuutta, jotka nämä palveluntarjoajat ovat vahvistaneet yrityskäyttäjille unionissa. Yhtäältä tällaisten palvelujen tarjoajan taloudellisen tilanteen ja toisaalta niiden tapojen, joiden mukaisesti näitä palveluja tarjotaan yrityskäyttäjille, välinen yhteys – olettaen, että se on olemassa – voi olla vain välillinen.
Näin ollen unionin tuomioistuin katsoo, että asetuksella 2019/1150 ei voida perustella sen riittävän ja tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi sitä, että jäsenvaltio toteuttaa toimenpiteitä, joiden nojalla verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilla on, jotta ne voivat tarjota palvelujaan tässä jäsenvaltiossa, seuraamusten uhalla velvollisuus lähettää säännöllisin väliajoin kyseisen jäsenvaltion viranomaiselle taloudellista tilannettaan koskeva asiakirja, johon on merkittävä yksityiskohtaisesti lukuisia tietoja muun muassa näiden palveluntarjoajien saamista tuloista.