UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

24 päivänä tammikuuta 2024 (*)

Talous- ja rahaliitto – Pankkiunioni – Luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten yhteinen kriisinratkaisumekanismi – Yhteinen kriisinratkaisurahasto – Vuoden 2021 ennakollisten vakausmaksujen laskemista koskeva kriisinratkaisuneuvoston päätös – Perusteluvelvollisuus – Oikeus tulla kuulluksi – Oikeusvarmuuden periaate – Oikeus tehokkaaseen oikeussuojaan – Lainvastaisuusväite – Tuomion ajallisten vaikutusten rajoittaminen

Asiassa T‑347/21,

Hypo Vorarlberg Bank AG, kotipaikka Bregenz (Itävalta), edustajinaan asianajajat G. Eisenberger, A. Brenneis ja J. Holzmann,

kantajana,

vastaan

Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB), asiamiehinään J. Kerlin, D. Ceran ja C. Flynn, avustajinaan asianajajat B. Meyring, T. Klupsch ja S. Ianc,

vastaajana,

jota tukevat

Euroopan parlamentti, asiamiehinään J. Etienne, M. Menegatti ja G. Bartram,

ja

Euroopan unionin neuvosto, asiamiehinään J. Bauerschmidt, J. Haunold ja A. Westerhof Löfflerová,

väliintulijoina,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja A. Kornezov sekä tuomarit G. De Baere, D. Petrlík (esittelevä tuomari), K. Kecsmár ja S. Kingston,

kirjaaja: hallintovirkamies S. Jund,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa esitetyn,

ottaen huomioon 2.3.2023 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion (1)

1        Kantajana oleva Hypo Vorarlberg Bank AG vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan, että yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta 14.4.2021 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös SRB/ES/2021/22 (jäljempänä riidanalainen päätös) kumotaan kantajaa koskevilta osin.

[– –]

III  Asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

18      Kantaja vaatii lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen liitteineen kantajaa koskevilta osin

–        velvoittaa kriisinratkaisuneuvoston korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

19      Kriisinratkaisuneuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen perusteettomana

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut

–        toissijaisesti siinä tapauksessa, että riidanalainen päätös kumotaan, pysyttää riidanalaisen päätöksen vaikutukset voimassa sen korvaamiseen asti tai vähintään kuuden kuukauden ajan ajankohdasta, jona tuomiosta tulee lainvoimainen.

20      Euroopan parlamentti vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen siltä osin kuin se perustuu direktiiviä 2014/59 ja asetusta N:o 806/2014 koskeviin lainvastaisuusväitteisiin

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      Euroopan unionin neuvosto vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

IV     Oikeudellinen arviointi

[– –]

B       Riidanalaisen päätöksen laillisuutta koskevat kanneperusteet

1.     Toinen kanneperuste, joka koskee olennaisten menettelymääräysten rikkomista riidanalaisen päätöksen riittämättömien perustelujen vuoksi

145    Kantaja väittää, ettei riidanalainen päätös täytä SEUT 296 artiklan toisesta kohdasta sekä perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdasta ja 2 kohdan c alakohdasta johtuvia perusteluvelvollisuuteen liittyviä vaatimuksia.

146    Toinen kanneperuste jakautuu pääasiallisesti viiteen osaan.

a)     Alustavat huomautukset

147    SEUT 296 artiklan toisessa kohdassa määrätään, että säädökset on perusteltava. Myös perusoikeuskirjan 41 artiklassa vahvistettuun hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen sisältyy unionin toimielinten, elinten ja laitosten velvollisuus perustella päätöksensä.

148    Unionin toimielimen, elimen tai laitoksen päätöksen perusteluilla on erityisen suuri merkitys, koska niiden avulla asianomainen voi päättää kaikista asiaan vaikuttavista seikoista tietoisena, onko tästä päätöksestä syytä nostaa kanne, ja toimivaltainen tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa, ja perustelujen esittäminen on siten yksi perusoikeuskirjan 47 artiklassa taatun tuomioistuinvalvonnan tehokkuuden edellytyksistä (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 103 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

149    Perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen ja sen asiayhteyden mukaan, jossa se on annettu. Perusteluissa ei tältä osin tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt sekä erityisesti se tarve, joka niillä, joita toimi koskee, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Asianomaiselle vastainen toimi on näin ollen riittävästi perusteltu silloin, kun se on tehty asianomaiselle tutussa asiayhteydessä, jonka vuoksi hän pystyy ymmärtämään itseensä kohdistuvan toimenpiteen ulottuvuuden (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 104 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

150    Tutkittaessa sitä, ovatko ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen perustelut riittäviä, on ensinnäkin muistutettava, ettei unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä voida päätellä, että unionin toimielimen, elimen tai laitoksen jokaisen päätöksen, jossa yksityinen toimija velvoitetaan suorittamaan tietty rahasumma, on välttämättä sisällettävä kaikki seikat, joiden perusteella se, jolle päätös on osoitettu, voi tarkistaa tätä rahasummaa koskevan laskelman oikeellisuuden (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 105 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

151    Toiseksi unionin toimielimillä, elimillä ja laitoksilla on lähtökohtaisesti unionin yleisen oikeusperiaatteen muodostavan liikesalaisuuksien suojaa koskevan periaatteen nojalla, joka on konkreettisesti vahvistettu muun muassa SEUT 339 artiklassa, velvollisuus olla ilmaisematta yksityisen toimijan kilpailijoille tämän toimittamia luottamuksellisia tietoja (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 109 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

152    Kolmanneksi, jos katsottaisiin, että laitosten on välttämättä voitava kriisinratkaisuneuvoston tekemän ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen perustelujen perusteella tarkistaa ennakollisen vakausmaksunsa laskelman oikeellisuus, tämä merkitsisi välttämättä sitä, että unionin lainsäätäjää kiellettäisiin vahvistamasta tälle maksulle sellaisia tietoja käsittävää laskentatapaa, joiden luottamuksellisuutta unionin oikeudessa suojataan, ja sitä, että laajaa harkintavaltaa, joka unionin lainsäätäjällä on tässä tarkoituksessa oltava, rajoitettaisiin liiallisesti, kun sitä muun muassa estettäisiin valitsemasta menetelmää, jolla varmistetaan yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoituksen mukauttaminen dynaamisesti rahoitusalan kehitykseen ottamalla erityisesti huomioon kunkin osallistuvan jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneen laitoksen rahoitustilanne muihin laitoksiin verrattuna (tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 118 kohta).

153    Neljänneksi, vaikka edellä esitetystä seuraa, että kriisinratkaisuneuvostolle asetettua perusteluvelvollisuutta on yhteisen kriisinratkaisurahaston rahoitusjärjestelmän ja unionin lainsäätäjän vahvistaman laskentatavan logiikan vuoksi punnittava yhdessä asianomaisten laitosten liikesalaisuuksien kunnioittamista koskevan kriisinratkaisuneuvoston velvollisuuden kanssa, tätä viimeksi mainittua velvollisuutta ei kuitenkaan voida tulkita niin laajasti, että sillä poistettaisiin perusteluvelvollisuuden olennainen sisältö (tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 120 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

154    Punnittaessa perusteluvelvollisuutta yhdessä liikesalaisuuksien suojaa koskevan periaatteen kanssa ei kuitenkaan voida katsoa, että se, että päätös, jolla yksityinen toimija velvoitetaan maksamaan rahasumma, perustellaan ilmoittamatta tälle kaikkia seikkoja, joiden perusteella tätä rahasummaa koskeva laskelma voidaan tarkistaa täsmällisesti, merkitsisi kaikissa tapauksissa välttämättä perusteluvelvollisuuden olennaiseen sisältöön puuttumista (tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 121 kohta).

155    On katsottava, että kriisinratkaisuneuvoston tekemässä ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevassa päätöksessä on noudatettu perusteluvelvollisuutta, kun niillä, joita tämä päätös koskee, on – vaikka niille ei toimiteta liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja – käytettävissään kriisinratkaisuneuvoston käyttämä laskentamenetelmä ja riittävät tiedot voidakseen ymmärtää, miten niiden yksilöllinen tilanne on otettu huomioon niiden ennakollisen vakausmaksun laskennassa suhteessa kaikkien muiden asianomaisten laitosten tilanteeseen (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 122 kohta).

156    Tällaisessa tapauksessa nämä henkilöt voivat nimittäin tarkistaa, onko niiden ennakollinen vakausmaksu vahvistettu mielivaltaisesti ottamatta huomioon niiden todellista taloudellista tilannetta tai käyttämällä muuta rahoitusalaa koskevia tietoja, jotka eivät ole luotettavia. Kyseiset henkilöt voivat näin ollen ymmärtää ennakollisten vakausmaksujensa vahvistamista koskevan päätöksen syyt ja arvioida, onko tästä päätöksestä tarkoituksenmukaista nostaa kanne, minkä vuoksi olisi ylimitoitettua vaatia kriisinratkaisuneuvostoa ilmoittamaan jokainen luku, johon kunkin asianomaisen laitoksen ennakollisen vakausmaksun laskelma perustuu (tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 123 kohta).

157    Edellä esitetyn perusteella kriisinratkaisuneuvosto ei ole etenkään velvollinen toimittamaan laitokselle tietoja, joiden perusteella tämä voisi tarkistaa täysin riskikorjauksen kertoimen arvon oikeellisuuden, sillä tämä tarkistus edellyttäisi kunkin asianomaisen laitoksen taloudellisesta tilanteesta tietoja, jotka kuuluvat liikesalaisuuden piiriin (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 135 kohta).

158    Kriisinratkaisuneuvoston on sen sijaan julkaistava tai toimitettava asianomaisille laitoksille koosteena ja anonymisoidusti näitä laitoksia koskevat tiedot, joita on käytetty tämän vakausmaksun laskemiseen, siltä osin kuin nämä tiedot voidaan toimittaa liikesalaisuuksia loukkaamatta (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 166 kohta).

159    Niihin tietoihin, jotka on näin annettava laitosten saataville, kuuluvat muun muassa kunkin nipun ja niihin liittyvien riski-indikaattoreiden raja-arvot, joiden perusteella laitosten ennakollinen vakausmaksu on mukautettu niiden riskiprofiiliin (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 167 kohta).

160    Kantajan toisen kanneperusteen yhteydessä esittämiä argumentteja on tarkasteltava näiden toteamusten perusteella.

b)     Kanneperusteen ensimmäinen osa, joka koskee vuotuisen tavoitetason määrittämisen perusteluja

161    Kantajan mukaan riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu asianmukaisesti vuotuisen tavoitetason määrittämisen osalta. Sen mielestä epäselvää on muun muassa se, miksi kriisinratkaisuneuvosto ei käyttänyt covid-19-pandemiasta pankkialalle aiheutuneiden taloudellisten seurausten vuoksi alhaisempaa vuotuista tavoitetasoa, kuten aiempina vuosina.

162    Kriisinratkaisuneuvosto esitti tältä osin ainoastaan stereotyyppisiä ja yleisiä toteamuksia sekä luettelon indikaattoreista, jotka on otettava huomioon vuotuista tavoitetasoa määritettäessä, mutta ei selittänyt, miten se oli arvioinut näitä indikaattoreita. Se ei kantajan mukaan selittänyt etenkään sitä, miten se oli arvioinut ennakollisista vakausmaksuista laitosten taloudelliseen tilanteeseen aiheutuvia mahdollisia myötäsyklisiä vaikutuksia, eikä sitä, miten tämä arviointi vaikutti vuotuisen tavoitetason määrittämiseen.

163    Kantaja ei voi siksi mielestään riidanalaisen päätöksen perusteella arvioida, noudatetaanko sillä, että vuotuiseksi tavoitetasoksi vahvistetaan kahdeksasosa 1,35 prosentista eikä 1 prosentista suojattujen talletusten keskimäärästä vuonna 2020, sovellettavaa lainsäädäntöä, jonka mukaan vuotuinen tavoitetaso ei saa ylittää kahdeksasosaa lopullisesta tavoitetasosta.

164    Kriisinratkaisuneuvosto vastaa tähän, että sen on lopullisen tavoitetason laskennan tulevaisuuteen suuntautuvan ja samalla tyhjentävän luonteen vuoksi tukeuduttava tiettyihin olettamuksiin ja asiantuntemukseensa ennusteissa, joita se tekee määrittäessään tällaisen tason kullekin vakausmaksukaudelle. Lisäksi riidanalaisen päätöksen 43–48 perustelukappaleesta ilmenee, että kriisinratkaisuneuvosto otti covid-19-pandemian asianmukaisesti huomioon analysoidessaan taloudellisen syklin vaihetta ja ennakollisten vakausmaksujen mahdollisia myötäsyklisiä vaikutuksia laitosten taloudelliseen tilanteeseen.

165    Kriisinratkaisuneuvoston mukaan kantaja ymmärtää lisäksi väärin lopullisen tavoitetason dynaamisen luonteen, joka johtuu siitä, että viitearvona käytetty suojattujen talletusten summa alkuvaiheen päättyessä on luonnollisesti tiedossa vasta 31.12.2023 ja että se voidaan siihen asti vain ennustaa. Kriisinratkaisuneuvoston mielestä riidanalaista päätöstä on perusteltu tältä osin riittävästi, vaikka siinä ei ilmoiteta nimenomaisesti lopullisen tavoitetason täsmällistä määrää. Kyseisestä päätöksestä käy nimittäin ilmi, että suojattujen talletusten kasvun ennustettiin jatkuvan huhtikuusta 2021 alkaen alkuvaiheen päättymiseen asti. Näin ollen kantajalle pitäisi olla selvää, että vahvistamalla vuotuiseksi tavoitetasoksi kahdeksasosa 1 prosentista suojattujen talletusten keskimäärästä vuonna 2020 ei olisi voitu täyttää asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa säädettyä edellytystä, jonka mukaan alkuvaiheen päättyessä on saavutettava lopullinen tavoitetaso, joka on vähintään 1 prosentti suojattujen talletusten määrästä.

166    Aluksi on muistutettava, että asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan mukaan yhteisen kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevien varojen on alkuvaiheen päättyessä saavutettava lopullinen tavoitetaso, joka on vähintään 1 prosentti kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten määrästä.

167    Asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 2 kohdan mukaan ennakolliset vakausmaksut on jaksotettava alkuvaiheen aikana ajallisesti mahdollisimman tasaisesti, kunnes edellä 166 kohdassa mainittu lopullinen tavoitetaso saavutetaan, ottaen kuitenkin asiaankuuluvasti huomioon suhdannevaiheen ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden mahdollisen vaikutuksen laitosten rahoitusasemaan.

168    Asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdassa täsmennetään, että kunakin vuonna kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten maksettavat rahoitusosuudet eivät saa ylittää 12,5:tä prosenttia lopullisesta tavoitetasosta.

169    Delegoidun asetuksen 2015/63 4 artiklan 2 kohdassa säädetään ennakollisten vakausmaksujen laskentatavasta, että kriisinratkaisuneuvoston on vahvistettava niiden määrä vuotuisen tavoitetason perusteella ottaen huomioon lopullisen tavoitetason ja käyttäen vahvistamisen perustana neljännesvuosittain laskettua kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten keskimäärää edellisenä vuonna.

170    Täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 4 artiklan mukaan kriisinratkaisuneuvoston on laskettava kullekin laitokselle ennakollinen vakausmaksu vuotuisen tavoitetason perusteella, ja vuotuinen tavoitetaso on vahvistettava lopullisen tavoitetason perusteella ja delegoidussa asetuksessa 2015/63 säädetyn menetelmän mukaisesti.

171    Kuten riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappaleesta ilmenee, käsiteltävässä asiassa kriisinratkaisuneuvosto vahvisti vakausmaksukauden 2021 vuotuisen tavoitetason määräksi 11 287 677 212,56 euroa.

172    Riidanalaisen päätöksen 36 ja 37 perustelukappaleessa kriisinratkaisuneuvosto selitti lähinnä, että vuotuinen tavoitetaso on vahvistettava käyttäen perustana analyysia, joka koskee suojattujen talletusten kehitystä edellisinä vuosina ja kaikkea taloudellisen tilanteen merkityksellistä kehitystä, sekä analyysia, jossa tarkastellaan suhdannevaihetta ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden vaikutuksia laitosten rahoitustilanteeseen. Kriisinratkaisuneuvoston mielestä oli siksi asianmukaista vahvistaa kerroin, joka perustui tähän analyysiin ja yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevien varojen määrään (jäljempänä kerroin). Kriisinratkaisuneuvosto määritti vuotuisen tavoitetason soveltamalla tätä kerrointa kahdeksasosaan suojattujen talletusten keskimäärästä vuonna 2020.

173    Kriisinratkaisuneuvosto esitti kertoimen vahvistamismenettelyn riidanalaisen päätöksen 38–47 perustelukappaleessa.

174    Kriisinratkaisuneuvosto totesi riidanalaisen päätöksen 38 perustelukappaleessa, että kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden laitosten suojatut talletukset lisääntyvät jatkuvasti. Näiden talletusten neljännesvuosittain laskettu keskimäärä oli 6,689 biljoonaa euroa vuonna 2020.

175    Riidanalaisen päätöksen 40 ja 41 perustelukappaleessa kriisinratkaisuneuvosto esitti suojattujen talletusten ennustetun kehityksen alkuvaiheen kolmena jäljellä olevana vuonna eli vuosina 2021–2023. Se arvioi, että suojattujen talletusten määrä lisääntyy vuosittain 4–7 prosenttia alkuvaiheen loppuun mennessä.

176    Riidanalaisen päätöksen 42–45 perustelukappaleessa kriisinratkaisuneuvosto esitti arvioinnin suhdannevaiheesta ja ennakollisten vakausmaksujen mahdollisesta myötäsyklisestä vaikutuksesta laitosten rahoitustilanteeseen. Se totesi ottaneensa siinä huomioon useita indikaattoreita, kuten bruttokansantuotteen kasvua koskevan komission ennusteen ja tätä koskevat Euroopan keskuspankin (EKP) ennusteet tai yksityisen sektorin luottovirrat suhteessa bruttokansantuotteeseen.

177    Kriisinratkaisuneuvosto päätteli riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappaleessa, että suojattujen talletusten kasvun odotetaan jatkuvan pankkiunionissa, mutta kasvuvauhti on hitaampaa kuin vuonna 2020. Kriisinratkaisuneuvosto totesi riidanalaisen päätöksen 47 perustelukappaleessa, että se noudatti varovaista lähestymistapaa arvioidessaan suojattujen talletusten kasvuvauhtia tulevina vuosina vuoteen 2023 saakka.

178    Näiden toteamusten perusteella kriisinratkaisuneuvosto vahvisti riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappaleessa kertoimeksi 1,35 prosenttia. Se laski seuraavaksi vuotuisen tavoitetason määrän kertomalla suojattujen talletusten keskimäärän vuonna 2020 tällä kertoimella ja jakamalla tämän laskelman tuloksen kahdeksalla kyseisen päätöksen 48 perustelukappaleessa esitetyn seuraavan matemaattisen kaavan mukaisesti:

”Tavoite0 [vuotuisen tavoitetason määrä] = suojattujen talletusten kokonaismäärä2020 * 0,0135 * ⅛ = 11 287 677 212,56 euroa”.

179    Kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti kuitenkin istunnossa määrittäneensä vakausmaksukauden 2021 vuotuisen tavoitetason seuraavasti.

180    Ensinnäkin kriisinratkaisuneuvosto vahvisti ennusteen perusteella, että kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten määrä on alkuvaiheen päättymisajankohtana noin 7,5 biljoonaa euroa. Tämän määrän selvittämiseksi kriisinratkaisuneuvosto otti huomioon, että suojattujen talletusten keskimäärä oli 6,689 biljoonaa euroa vuonna 2020, että suojatut talletukset lisääntyivät vuosittain 4 prosenttia ja että alkuvaiheen aikana oli jäljellä kolme vakausmaksukautta.

181    Toiseksi kriisinratkaisuneuvosto laski asetuksen N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan mukaisesti 1 prosentin näistä 7,5 biljoonasta eurosta ja sai näin lopullisen tavoitetason arvioiduksi määräksi, joka on saavutettava 31.12.2023, noin 75 miljardia euroa.

182    Kolmanneksi kriisinratkaisuneuvosto vähensi tästä määrästä yhteisessä kriisinratkaisurahastossa vuonna 2021 jo käytettävissä olleet rahoitusvarat eli noin 42 miljardia euroa ja sai näin määrän, joka oli kerättävä alkuvaiheen aikana vielä jäljellä olevina vakausmaksukausina eli vuosina 2021–2023. Tämä määrä oli noin 33 miljardia euroa.

183    Neljänneksi kriisinratkaisuneuvosto jakoi viimeksi mainitun määrän kolmella ja jakoi sen tasaisesti jäljellä olevien kolmen vakausmaksukauden kesken. Vakausmaksukauden 2021 vuotuiseksi tavoitetasoksi vahvistettiin siten edellä 171 kohdassa mainittu määrä eli noin 11,287 miljardia euroa.

184    Kriisinratkaisuneuvosto väitti istunnossa lisäksi julkaisseensa tietoja, joihin edellä 180–183 kohdassa kuvailtu menetelmä oli perustunut ja joiden avulla kantaja pystyi ymmärtämään menetelmän, jolla vuotuinen tavoitetaso oli määritetty. Se täsmensi erityisesti julkaisseensa toukokuussa 2021 eli riidanalaisen päätöksen tekemisen jälkeen mutta ennen käsiteltävänä olevan kanteen nostamista verkkosivustollaan Fact Sheet 2021 ‑nimisen tiedotteen (jäljempänä tiedote), jossa ilmoitettiin lopullisen tavoitetason arvioitu määrä. Kriisinratkaisuneuvoston mukaan myös yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevien varojen määrä oli saatavilla sen verkkosivustolla ja muiden virallisten lähteiden kautta ja vieläpä hyvissä ajoin ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä.

185    Jotta voidaan tutkia, onko kriisinratkaisuneuvosto noudattanut perusteluvelvollisuuttaan vuotuisen tavoitetason määrittämisessä, aluksi on huomautettava, että perustelujen puuttumista tai niiden riittämättömyyttä on pidettävä sellaisena oikeusjärjestyksen perusteisiin kuuluvana perusteena, jonka unionin tuomioistuimet voivat ottaa tai niiden pitää ottaa huomioon omasta aloitteesta (ks. tuomio 2.12.2009, komissio v. Irlanti ym., C‑89/08 P, EU:C:2009:742, 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin voi tai sen pitää ottaa huomioon myös muita perustelujen puuttumisia kuin ne, joihin kantaja vetoaa, etenkin, jos niitä tulee ilmi menetelmän aikana.

186    Tätä tarkoitusta varten asianosaisia kuultiin asian käsittelyn suullisessa vaiheessa kaikista riidanalaisen päätöksen mahdollisista vuotuisen tavoitetason määrittämistä koskevien perustelujen puutteista. Kun kriisinratkaisuneuvostolta oli nimenomaisesti pyydetty tätä useaan otteeseen, se etenkin kuvaili vaihe vaiheelta edellä 180–183 kohdassa esitetyn menetelmän, jota noudattamalla se oli tosiasiallisesti määrittänyt vuotuisen tavoitetason vakausmaksukaudelle 2021.

187    Seuraavaksi oikeuskäytännöstä ilmenee perusteluvelvollisuuden sisällöstä, ettei unionin toimielimen tai elimen tekemän päätöksen perusteluihin saa muun muassa sisältyä ristiriitoja, jotta ne, joita päätös koskee, voivat saada tietää päätöksen todelliset perustelut voidakseen puolustaa oikeuksiaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa ja jotta tämä tuomioistuin voi harjoittaa valvontaansa (ks. vastaavasti tuomio 10.7.2008, Bertelsmann ja Sony Corporation of America v. Impala, C‑413/06 P, EU:C:2008:392, 169 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; tuomio 22.9.2005, Suproco v. komissio, T‑101/03, EU:T:2005:336, 20 ja 45–47 kohta ja tuomio 16.12.2015, Kreikka v. komissio, T‑241/13, EU:T:2015:982, 56 kohta).

188    Lisäksi silloin, kun riidanalaisen päätöksen tekijä antaa päätöksen perusteluja koskevia tiettyjä selityksiä unionin tuomioistuimissa vireillä olevan menettelyn aikana, näiden selitysten on oltava sopusoinnussa kyseisessä päätöksessä esitettyjen toteamusten kanssa (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2005, Suproco v. komissio, T‑101/03, EU:T:2005:336, 45–47 kohta ja tuomio 13.12.2016, Printeos ym. v. komissio, T‑95/15, EU:T:2016:722, 54 ja 55 kohta).

189    Jos riidanalaisessa päätöksessä esitetyt toteamukset eivät ole sopusoinnussa tällaisten tuomioistuinmenettelyssä annettujen selitysten kanssa, kyseisen päätöksen perustelut eivät nimittäin täytä edellä 148 ja 149 kohdassa mainittuja tehtäviä. Erityisesti tällainen epäjohdonmukaisuus estää yhtäältä niitä, joita päätös koskee, saamasta ennen kanteen nostamista tietoonsa päätöksen todellisia perusteluja ja valmistelemasta niiden osalta puolustustaan sekä toisaalta unionin tuomioistuimia yksilöimästä kyseisen päätöksen tosiasiallisena oikeudellisena perustana olleita perusteluja ja tutkimasta, ovatko ne sovellettavien oikeussääntöjen mukaisia.

190    Lopuksi on muistutettava, että kun kriisinratkaisuneuvosto tekee ennakollisten vakausmaksujen vahvistamista koskevan päätöksen, sen on ilmoitettava asianomaisille laitoksille näiden maksujen laskentamenetelmä (ks. tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 122 kohta).

191    Saman on pädettävä vuotuisen tavoitetason määrittämismenetelmään, koska sen määrällä on olennainen merkitys tällaisen päätöksen systematiikassa. Kuten täytäntöönpanoasetuksen 2015/81 4 artiklasta ilmenee, ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmässä kyseinen määrä nimittäin jaetaan kaikkien asianomaisten laitosten välillä, joten jos tätä määrää suurennetaan tai pienennetään, kunkin laitoksen ennakollinen vakausmaksu vastaavasti suurenee tai pienenee.

192    Edellä esitetyn perusteella kriisinratkaisuneuvosto on velvollinen antamaan laitoksille riidanalaisessa päätöksessä vuotuisen tavoitetason määrittämismenetelmää koskevia selityksiä, mutta niiden on oltava sopusoinnussa kriisinratkaisuneuvoston tuomioistuinmenettelyn aikana antamien tosiasiallisesti sovellettua menetelmää koskevien selitysten kanssa.

193    Näin ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa.

194    Aluksi on nimittäin todettava, että riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappaleessa esitetään matemaattinen kaava, jolla vuotuinen tavoitetaso on määritetty. Käy kuitenkin ilmi, ettei tämä kaava sisällä istunnossa selvitetyn, kriisinratkaisuneuvoston tosiasiallisesti soveltaman menetelmän osatekijöitä. Kuten edellä 180–183 kohdasta ilmenee, kriisinratkaisuneuvosto selvitti nimittäin tällä menetelmällä vuotuisen tavoitetason määrän vähentämällä lopullisesta tavoitetasosta yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevat varat voidakseen laskea määrän, joka alkuvaiheen loppuun mennessä oli vielä kerättävä, ja jakamalla tämän määrän kolmella. Näitä kahta laskuvaihetta ei kuitenkaan esiinny kyseisessä matemaattisessa kaavassa.

195    Tätä toteamusta ei voida kyseenalaistaa myöskään kriisinratkaisuneuvoston väitteellä, jonka mukaan se julkaisi toukokuussa 2021 tiedotteen, jossa ilmoitettiin mahdollisten lopullisen tavoitetason määrien vaihteluväli, ja verkkosivustollaan yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevien varojen määrän. Siitä riippumatta, tiesikö kantaja tosiasiallisesti nämä määrät, se ei olisi pystynyt pelkästään niiden perusteella ymmärtämään, että kriisinratkaisuneuvosto oli tosiasiallisesti suorittanut edellä 194 kohdassa mainitut kaksi laskutoimitusta, kun niitä ei edes mainittu riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappaleessa ilmoitetussa matemaattisessa kaavassa.

196    Samanlaisia epäjohdonmukaisuuksia on myös 1,35 prosentin kertoimen vahvistamistavassa, vaikka sillä on keskeinen merkitys edellä 178 kohdassa mainitussa matemaattisessa kaavassa. Tämä kerroin voitiin nimittäin ymmärtää siten, että se perustuu muiden parametrien ohella suojattujen talletusten ennustettuun kasvuun jäljellä olevina alkuvaiheen vuosina. Kuten kriisinratkaisuneuvosto myönsi istunnossa, tämä kerroin vahvistettiin kuitenkin siten, että vuotuisen tavoitetason määrän laskutulos voitiin perustella, eli sen jälkeen, kun kriisinratkaisuneuvosto oli laskenut tämän määrän soveltamalla edellä 180–183 kohdassa esitettyjä neljää vaihetta erityisesti jakamalla kolmella määrän, joka oli saatu vähentämällä yhteisessä kriisinratkaisurahastossa käytettävissä olevat varat lopullisesta tavoitetasosta. Tämä menettelytapa ei kuitenkaan käy millään tavoin ilmi riidanalaisesta päätöksestä.

197    Lisäksi on muistutettava, että arvioitu lopullisen tavoitetason määrä oli tiedotteen mukaan 70–75 miljardia euroa. Tämä vaihteluväli on kuitenkin ristiriidassa riidanalaisen päätöksen 41 perustelukappaleessa mainitun suojattujen talletusten kasvuvauhdin vaihteluvälin (4–7 prosenttia) kanssa. Kriisinratkaisuneuvosto nimittäin totesi istunnossa, että se otti vuotuisen tavoitetason määrittämisessä huomioon suojattujen talletusten 4 prosentin kasvuvauhdin eli jälkimmäisen vaihteluvälin pienimmän luvun ja sai näin arvioiduksi lopulliseksi tavoitetasoksi 75 miljardia euroa, joka oli ensin mainitun vaihteluvälin suurin arvo. Näiden kahden vaihteluvälin välillä näyttää siten olevan ristiriita. Yhtäältä suojattujen talletusten kasvuvauhdin vaihteluväli kattaa nimittäin myös neljää prosenttia suuremmat arvot, mutta niitä soveltamalla lopullisen tavoitetason arvioitu määrä olisi ollut suurempi kuin tätä tavoitetasoa koskevaan vaihteluväliin sisältyvät määrät. Toisaalta kantaja ei pysty ymmärtämään, miksi kriisinratkaisuneuvosto sisällytti tämän tavoitetason vaihteluväliin alle 75 miljardin euron määriä. Niihin päätymiseksi olisi nimittäin täytynyt soveltaa alle 4 prosentin määrää, joka ei kuitenkaan sisälly suojattujen talletusten kasvuvauhdin vaihteluväliin. Tässä tilanteessa kantaja ei pystynyt määrittämään, millä tavoin kriisinratkaisuneuvosto oli käyttänyt suojattujen talletusten kasvuvauhtia koskevaa vaihteluväliä arvioidun lopullisen tavoitetason laskennassa.

198    Vuotuisen tavoitetason määrittämisestä on todettava, ettei istunnossa selvitetty kriisinratkaisuneuvoston tosiasiallisesti soveltama menetelmä siis vastaa riidanalaisessa päätöksessä kuvailtua menetelmää, joten tämän tavoitetason vahvistamisen todelliset syyt eivät selvinneet riidanalaisen päätöksen perusteella laitoksille eivätkä unionin yleiselle tuomioistuimelle.

199    Edellä esitetyn perusteella on katsottava, että riidanalainen päätös on perusteltu puutteellisesti vuotuisen tavoitetason määrittämisen osalta.

200    Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siten hyväksyttävä. Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian oikeudellinen ja taloudellinen merkitys, hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi on kuitenkin tutkittava myös muut kanneperusteet.

[– –]

d)     Kanneperusteen kolmas osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen perusteluja tiettyjen riski-indikaattoreiden soveltamatta jättämisen osalta

212    Kantaja väittää, ettei riidanalaisessa päätöksessä perustella riittävästi tiettyjen riski-indikaattoreiden soveltamatta jättämistä vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennassa.

213    Kriisinratkaisuneuvosto ei nimittäin soveltanut kyseisessä päätöksessä neljää indikaattoria ja alariski-indikaattoria, joista delegoidussa asetuksessa 2015/63 kuitenkin säädetään ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisen yhteydessä, nimittäin indikaattoria ”pysyvän varainhankinnan vaatimus” (jäljempänä NSFR-indikaattori), indikaattoria ”omat varat ja hyväksyttävät velat, jotka laitoksella on omien varojen ja hyväksyttävien velkojen vähimmäisvaatimuksen lisäksi” (jäljempänä MREL-indikaattori) sekä alariski-indikaattoreita ”monitahoisuus” ja ”purkamismahdollisuudet”.

214    Tietojen puutteellisuuden vuoksi kantajan mukaan on mahdotonta tietää, missä määrin kyseisten indikaattoreiden ja alariski-indikaattoreiden soveltamatta jättäminen vaikutti positiivisesti tai negatiivisesti kantajan ennakolliseen vakausmaksuun. Joka tapauksessa on epäselvää, miksi kantajan kaltaista laitosta pitäisi rangaista siitä, ettei jokin toinen laitos toimittanut tiettyjä tietoja edellytettävällä tavalla, mikä johti kyseisten indikaattoreiden ja alariski-indikaattoreiden soveltamatta jättämiseen.

215    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää kantajan väitteet.

216    Aluksi on todettava, että delegoidun asetuksen 2015/63 20 artiklan 1 kohdassa säädetään, että ”jos tiettyyn [tämän delegoidun asetuksen] liitteessä II tarkoitettuun indikaattoriin tarvittavat tiedot eivät sisälly [kyseisen delegoidun asetuksen] 14 artiklassa tarkoitettuun, viitevuotta koskevaan valvontatietojen raportointivaatimukseen, kyseistä riski-indikaattoria ei sovelleta ennen kuin valvontatietojen raportointivaatimusta aletaan soveltaa”.

217    Käsiteltävässä asiassa kriisinratkaisuneuvosto totesi riidanalaisen päätöksen 21–29 perustelukappaleessa, ettei se soveltanut NSFR- ja MREL-indikaattoreita eikä alariski-indikaattoreita ”monitahoisuus” ja ”purkamismahdollisuudet”, koska niihin tarvittavat tiedot eivät olleet kyseisen päätöksen tekohetkellä käytettävissä kaikkien laitosten osalta yhdenmukaisessa muodossa.

218    Erityisesti NSFR-indikaattorista kriisinratkaisuneuvosto totesi, että ”[unionissa] ei ole mitään NSFR-vaatimusta koskevaa sitovaa yhdenmukaistettua normia, minkä vuoksi [se] ei pysty määrittämään indikaattoreita kansallisella tasolla”. MREL-indikaattorista kriisinratkaisuneuvosto täsmensi, että ”koska MREL-vaatimukset on kokonaisuudessaan pantu täytäntöön asteittain, [sillä] ei ole käytössään tietoja, jotka mahdollistaisivat tämän indikaattorin soveltamisen jokaisen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon osallistuvan laitoksen tasolla”. Alariski-indikaattoreista ”monitahoisuus” ja ”purkamismahdollisuudet” kriisinratkaisuneuvosto huomautti, että ”[näihin alariski-indikaattoreihin] tarvittavat tiedot eivät olleet viitevuodelta 2019 käytettävissä osallistuvien jäsenvaltioiden kaikkien laitosten osalta yhdenmukaisessa muodossa”.

219    Kantaja pystyy tämän perustelun ansiosta ymmärtämään syyt, miksi kriisinratkaisuneuvosto ei soveltanut kyseisiä indikaattoreita ja alariski-indikaattoreita ja täyttää näin edellä 148 ja 149 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä asetut vaatimukset.

220    Lisäksi jo delegoidun asetuksen 2015/63 20 artiklan 1 kohdan sanamuodosta ilmenee, ettei kyseisessä säännöksessä anneta kriisinratkaisuneuvostolle mahdollisuutta ottaa huomioon riski-indikaattorin soveltamatta jättämisen vaikutuksia kunkin laitoksen ennakollisen vakausmaksun määrään. Kantaja ei voi siksi moittia kriisinratkaisuneuvostoa siitä, ettei tämä esittänyt tällaisia seikkoja riidanalaisessa päätöksessä.

221    Toisen kanneperusteen kolmas osa on siten hylättävä.

e)     Kanneperusteen neljäs osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen perusteluja kriisinratkaisuneuvoston ennakollisten vakausmaksujen laskentaparametrien vahvistamisessa tekemien tiettyjen vapaaseen harkintaan perustuvien valintojen osalta

222    Kantaja väittää lähinnä, että riidanalaisen päätöksen perustelut ovat puutteelliset, koska niissä ei täsmennetä, miten kriisinratkaisuneuvosto käytti sille delegoidussa asetuksessa 2015/63 myönnettyä harkintavaltaa, joka koskee useita ennakollisten vakausmaksujen laskennan näkökohtia.

223    Kriisinratkaisuneuvostolla on laaja harkintavalta erityisesti peruuttamattomien maksusitoumusten määrän vahvistamisessa, ja on epäselvää, miksi se rajoitti peruuttamattomien maksusitoumusten osuuden 15 prosenttiin asianomaisten laitosten yksilöllisten ennakollisten vakausmaksujen määrästä.

224    Lisäksi delegoidun asetuksen 2015/63 6 artiklan 5 kohdasta sekä riidanalaisen päätöksen 94–101, 106, 108 ja 112 perustelukappaleesta ilmenee, että kriisinratkaisuneuvostolla on harkintavaltaa muiden riski-indikaattoreiden määrittämisessä ja eri riski-indikaattoreiden uudelleenskaalauksessa, jos joitakin indikaattoreita ei sovelleta. Kantajan mukaan oikeudellinen kehys ei tarjoa tältä osin riittävää varmuutta ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmästä ja tämän menetelmän kannalta ratkaisevista kriteereistä.

225    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää kantajan väitteet.

226    Tästä on todettava, että kriisinratkaisuneuvosto esitti riidanalaisen päätöksen 145–153 perustelukappaleessa perusteellisesti ja yksityiskohtaisesti syyt, miksi se rajoitti peruuttamattomien maksusitoumusten käytön 15 prosenttiin asianomaisten laitosten yksilöllisten ennakollisten vakausmaksujen määrästä. Kantaja ei ole täsmentänyt, missä määrin nämä selitykset eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin ymmärtää, miksi kriisinratkaisuneuvosto otti käyttöön tällaisen rajoituksen. Kantajan argumentointiin ei siten sisälly mitään seikkaa, joka osoittaisi, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu tältä osin riittävästi.

227    Sama pätee muihin riski-indikaattoreihin, eri riski-indikaattoreiden uudelleenskaalaukseen ja muihin kantajan mainitsemiin laskennan näkökohtiin. Kriisinratkaisuneuvosto nimittäin täsmensi riidanalaisen päätöksen 98–101 perustelukappaleessa, miten se määritti neljännessä riskipilarissa sovelletut riski-indikaattorit ja alariski-indikaattorit. Se esitti lisäksi riidanalaisen päätöksen 20–29 ja 94–96 perustelukappaleessa syyt, miksi tiettyjä riski-indikaattoreita ei sen mielestä pitänyt soveltaa (ks. edellä 217 ja 218 kohta) ja miksi eri riski-indikaattoreita oli tämän vuoksi skaalattava uudelleen. Lopuksi kriisinratkaisuneuvosto ilmoitti riidanalaisen päätöksen 108 ja 112 perustelukappaleessa, miten se skaalasi alustavat riski-indikaattorit uudelleen delegoidun asetuksen 2015/63 liitteessä I olevan vaiheen 3 mukaisesti ja miten se sovelsi negatiivista tai positiivista merkkiä kuhunkin riski-indikaattoriin kyseisen delegoidun asetuksen liitteessä I olevan vaiheen 4 mukaisesti. Kantaja ei ole täsmentänyt, miksi edellä mainituissa riidanalaisen päätöksen perustelukappaleissa esitetyt perustelut eivät ole riittäviä.

228    Lopuksi kantaja väittää, etteivät ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmä ja tämän menetelmän kannalta ratkaisevat kriteerit käy riittävän selvästi ilmi delegoidusta asetuksesta 2015/63. Vaikka tätä väitettä voitaisiin tulkita siten, että kantaja vetoaa siinä kyseisen delegoidun asetuksen 4–7 ja 9 artiklan sekä liitteen I lainvastaisuuteen, siinä ei selitetä, mistä näiden säännösten lainvastaisuus johtuu. Kyseisten säännösten laillisuutta ei voida riitauttaa pelkästään kantajan perustelemattomalla väitteellä, jonka mukaan kriisinratkaisuneuvostolle myönnetään kyseisessä delegoidussa asetuksessa huomattava harkintavalta.

229    Toisen kanneperusteen neljäs osa on siten hylättävä.

f)     Kanneperusteen viides osa, joka koskee riidanalaisen päätöksen perusteluja kantajan ennakollisen vakausmaksun laskennan muiden näkökohtien osalta

230    Kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä laiminlyödään perusteluvelvollisuutta, koska tapa, jolla kriisinratkaisuneuvosto laski sen ennakollisen vakausmaksun, ei ole läpinäkyvä eikä ymmärrettävä.

231    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää kantajan väitteen.

1)     Ennakollisten vakausmaksujen laskennan väitetty sellainen luonne, ettei sitä voida ymmärtää eikä sen oikeellisuutta voida tarkistaa

232    Ensinnäkin kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä esitetään ainoastaan yleisiä toteamuksia tietojen keräämistä ja ennakollisten vakausmaksujen laskentaa koskevasta menetelmästä. Kyseiseen päätöstekstiin ei siten sisälly mitään tietoja kantajan ennakollisen vakausmaksun konkreettisesta laskennasta. Etenkin kyseisen päätöksen liitteissä esitetään ainoastaan lopulliset tulokset, minkä vuoksi tämän maksun laskentaa ei voida ymmärtää eikä sen oikeellisuutta voida tarkistaa. Kantajan mukaan kyseisiin liitteisiin sisältyvät tiedot ovat sitä paitsi merkityksettömiä, koska ne eivät ole todistusvoimaisia eikä niillä voida selventää eikä perustella mitään, koska tietyt arvot vaihtelevat selittämättömästi vuodesta toiseen. Tästä syystä unionin yleinen tuomioistuin ja kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset eivät pysty valvomaan kriisinratkaisuneuvoston suorittamaa laskentaa. Rahoitusmarkkinaviranomainen ei siksi perustellut perintäilmoituksessa ennakollisen vakausmaksun laskentaa vaan ainoastaan viittasi riidanalaiseen päätökseen. Lisäksi se vahvisti, ettei se itsekään ymmärrä kyseistä päätöstä.

233    Kuten edellä 15 kohdassa todettiin, riidanalaisen päätöksen liitteeseen I sisältyy kantajan yksilöllinen tietolomake, jossa esitetään sekä kriisinratkaisuneuvoston kaikkien laitosten tiedot lisäämällä tai yhdistämällä saamat yhteiset tiedot että kaikki kantajan yksilölliset tiedot, joita käytettiin sen ennakollisen vakausmaksun laskennassa, kuten sen vuotuisen perusrahoitusosuuden määrä, riski-indikaattoreiden arvot ja näihin arvoihin perustuva sijoittelu eri nippuihin. Kyseisen päätöksen liitteestä II ilmenee lisäksi, että kutakin riski-indikaattoria vastaavien nippujen lukumäärä ja näiden nippujen raja-arvot olivat kantajan tiedossa. Edellä 159 kohdassa mainitun oikeuskäytännön mukaan kantaja pystyi siten erityisesti kyseisen päätöksen liitteeseen I sisältyvien tietojen, luettuina yhdessä liitteessä II olevien tietojen kanssa, perusteella tarkistamaan, oliko se sijoitettu oikeisiin nippuihin kaikkiin muihin laitoksiin nähden.

234    Näin on etenkin, kun kriisinratkaisuneuvosto toimitti kantajalle ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä ennakollisten vakausmaksujen laskentavälineen, jotta tämä voi laskea etukäteen ennakollisen vakausmaksunsa. Tähän välineeseen sisältyivät yhtäältä kriisinratkaisuneuvoston alustavissa laskelmissa käyttämät algoritmit ja toisaalta yhteiset tiedot, jotka kriisinratkaisuneuvosto sai lisäämällä tai yhdistämällä kaikkien asianomaisten laitosten yksilölliset tiedot. Kantaja pystyi näin laskemaan yksilöllisen ennakollisen vakausmaksunsa vaihe vaiheelta syöttämällä yksilölliset tietonsa laskentavälineen asianomaisiin kenttiin kriisinratkaisuneuvoston tekemien vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen alustavien laskelmien mukaisesti.

235    Tarkasteltaessa kriisinratkaisuneuvoston delegoidun asetuksen 2015/63 liitteessä I määritettyjen ennakollisten vakausmaksujen laskentavaiheissa käyttämiä muiden laitosten tietoja, jotka koskevat ”indikaattoreiden diskretointia” (vaihe 2), ”jaetun merkin sisällyttämistä” (vaihe 4) ja ”vuotuisten rahoitusosuuksien laskentaa” (vaihe 6), pitää paikkansa, että riidanalaisen päätöksen liitteissä I ja II esitetään ainoastaan yhteiset tiedot, jotka kriisinratkaisuneuvosto sai lisäämällä tai yhdistämällä kaikkien asianomaisten laitosten yksilölliset tiedot. Edellä 157 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee kuitenkin, ettei kriisinratkaisuneuvosto ole velvollinen toimittamaan laitoksille näiden yhteisten tietojen saamiseksi suoritettua täydellistä laskelmaa, koska se edellyttäisi liikesalaisuuden piiriin kuuluvien kunkin muun asianomaisen laitoksen taloudellista tilannetta koskevien tietojen luovuttamista.

236    Lopuksi kantajan väite, jonka mukaan riidanalaisen päätöksen liitteisiin sisältyvillä tiedoilla ei voida selventää eikä perustella mitään, koska tietyt arvot vaihtelevat käsittämättömästi vuodesta toiseen, ei voi menestyä. Pelkästään sillä, että useiden laitosten tiedot lisäämällä tai yhdistämällä saadut tietyt arvot voivat vaihdella vuodesta toiseen, ei nimittäin voida kyseenalaistaa asianomaisten laitosten kohdalla kaikkien riidanalaisen päätöksen liitteissä I ja II olevien tietojen uskottavuutta.

237    Toiseksi kantaja väittää, ettei sen vuotuisen perusrahoitusosuuden ja riskikorjauksen kertoimen laskelmaa pysty ymmärtämään. Kantajan mielestä tämän kertoimen arvo on liian suuri siihen nähden, että sillä on erinomaiset kansainväliset luokitukset, asianomaisten laitosten keskiarvoa parempi riskiprofiili ja suhteellisen yksinkertainen liiketoimintamalli. Kantaja väittää, ettei se pysty ymmärtämään etenkään sitä, miksi sen kansallisen laitoskannan perusteella laskettu riskikorjauksen kerroin on suuri, [luottamuksellinen](2).

238    Tästä on todettava, että riskikorjauksen kertoimen arvo on saatu laskelmalla, joka perustuu delegoidun asetuksen 2015/63 liitteessä I kuvattuun menetelmään, joka esitetään yksityiskohtaisesti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 93–121 perustelukappaleessa ja kyseisen päätöksen liitteeseen I sisältyvässä kantajan yksilöllisessä tietolomakkeessa. Kantaja ei ole kuitenkaan esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään konkreettista seikkaa osoittaakseen, että tämä menetelmä ja mainittuihin riidanalaisen päätöksen perustelukappaleisiin tai yksilölliseen tietolomakkeeseen sisältyvät tiedot ovat mahdottomia ymmärtää tai epäjohdonmukaisia.

239    Koska riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 93–100 perustelukappaleessa yksityiskohtaisesti esitettyjä riski-indikaattoreita painotetaan kussakin neljässä riskipilarissa ja myös näitä neljää riskipilaria painotetaan, joillakin riski-indikaattoreilla on riskikorjauksen kertoimen laskentatuloksessa joka tapauksessa muita vähäisempi painoarvo. [luottamuksellinen] Kantaja väittää siten virheellisesti, että sen riskikorjauksen kertoimen arvo on selittämättömän suuri.

240    Kolmanneksi kantaja väittää, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu riittävästi, koska sen perusteella ei voida ymmärtää, miksi sen vakausmaksukaudelta 2021 suoritettava ennakollinen vakausmaksu suurentui [luottamuksellinen] verrattuna vakausmaksukaudelta 2020 suoritettuun maksuun, vaikka suojattujen talletusten määrä Itävallassa lisääntyi ainoastaan 5,08 prosenttia, kantajan suojattujen talletusten määrä lisääntyi ainoastaan [luottamuksellinen], sen riskikorjauksen kertoimet suurentuivat ainoastaan [luottamuksellinen], koko pankkiunionin ennakollisten vakausmaksujen lopullinen määrä lisääntyi ainoastaan 13 prosenttia ja kantajan liiketoiminta pysyi ennallaan.

241    Edellä 149 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee tältä osin, ettei unionin toimen perusteluissa tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia. Etenkään kriisinratkaisuneuvostolla oleva perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että se olisi velvollinen perustelemaan, miksi ennakollinen vakausmaksu suurentui edelliseen vuoteen verrattuna.

242    Ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmän systematiikasta ilmenee lisäksi, että niiden määrä riippuu muun muassa kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten suojattujen talletusten määrästä ja kaikkien näiden laitosten riskiprofiilista. Toisin kuin kantaja näyttää väittävän, sen ennakollinen vakausmaksu ei siksi välttämättä suurennu vuodesta toiseen suhteessa Itävallan ja sen suojattujen talletusten lisääntymiseen tai sen riskikorjauksen kertoimen suurentumiseen.

243    Tässä tilanteessa kantajan mainitsemista olosuhteista huolimatta sen ennakollisen vakausmaksun suurentumiseen johtaneita täsmällisiä syitä ei voida pitää tietoina, joita ilman ei voida ymmärtää, miten sen yksilöllinen tilanne on otettu edellä 150–159 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla huomioon sen ennakollisen vakausmaksun laskennassa.

244    Neljänneksi kantaja väittää, että laitosten sijoittamista nippuihin on mahdotonta ymmärtää ja että se johtaa merkittäviin vääristymiin ja virheellisiin tuloksiin. Kantajan mukaan ei ole täsmennetty etenkään sitä, miksi riski-indikaattorissa ”vähimmäisomavaraisuusaste” jokaiseen nippuun ei ole sijoitettu yhtä monta laitosta. Laitosten jakamista nippuihin ei pysty ymmärtämään myöskään neljänteen riskipilariin kuuluvassa riski-indikaattorissa ”markkinariskin perusteella painotetut varat jaettuina ydinpääomalla”, koska laitoksia ei ole jaettu tähänkään nippuun yhdenvertaisella ja oikeutetulla tavalla. Sama pätee muihin riski-indikaattoreihin, kuten indikaattoriin ”markkinariskin perusteella painotetut varat jaettuina varojen kokonaismäärällä”. Näin ollen on mahdotonta arvioida lopullisesti sitä, onko kriisinratkaisuneuvosto muodostanut niput ja jakanut laitokset niihin oikein ja onko kantajalle osoitettu luokitus realistinen.

245    Tarkemmin sanottuna kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt luovuttaa mahdollisesti anonymisoidusti kunkin laitoksen tiedot, joita käytettiin alustavien indikaattoreiden laskennassa, jotta kantaja voi tarkistaa, onko toisiinsa rinnastettavia tietoja toimittaneet laitokset sijoitettu samankaltaisiin nippuihin.

246    Riidanalaisen päätöksen perusteluista, jotka koskevat sitä, että riski-indikaattorissa ”vähimmäisomavaraisuusaste” jokaiseen nippuun ei ole sijoitettu yhtä monta laitosta, on tässä yhteydessä todettava aluksi, että kriisinratkaisuneuvosto selitti riidanalaisen päätöksen 106 perustelukappaleessa riittävästi tällaisen sijoittelun perusteluja toteamalla, että tällä on tarkoitus estää se, että laitokset, joilla on sama arvo alustavassa riski-indikaattorissa, sijoitetaan eri nippuihin, jolloin laitokset, joilla on sama arvo tällaisessa indikaattorissa, osoitettiin samaan nippuun, minkä vuoksi kuhunkin nippuun saatettiin osoittaa eri määrä laitoksia.

247    Seuraavaksi edellä 150–159 kohdassa mainitun oikeuskäytännön perusteella on todettava, että kantaja väittää virheellisesti, että kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt antaa sille mahdollisuus tarkistaa täysin nippujen muodostaminen ja laitosten sijoittaminen niihin, koska tällaista lähestymistapaa noudatettaessa kantajalle olisi pitänyt toimittaa liikesalaisuuden piiriin kuuluvia muiden laitosten tietoja.

248    Tähän on lisättävä, että toisin kuin kantaja väittää, kriisinratkaisuneuvosto ei ole velvollinen ilmoittamaan kunkin asianomaisen laitoksen osalta kaikkia sille toimitettuja tietoja eikä sitä, miten ne on sijoitettu eri nippuihin kussakin riski-indikaattorissa, pelkästään korvaamalla kunkin laitoksen nimen salanimellä. Kuten kriisinratkaisuneuvosto selitti, eikä tätä ole vakavasti kiistetty, tällaisella menettelytavalla ei nimittäin voitaisi taata, ettei laitoksia voida tunnistaa tällä tavoin toimitettujen tietojen perusteella. Tosiasiallisesti ei ole suljettu pois sitä, että vaikka tietyistä laitoksista käytettäisiin salanimiä, ne voitaisiin silti tunnistaa jo julkistettujen yksilöllisten tietojen perusteella, kun kyse on etenkin suurista laitoksista ja jäsenvaltioista, joissa on vähän laitoksia.

249    Vaikka kantajan väitteet muista vääristymistä nippuihin sijoittamisessa eri riskiplareissa olisivat edellä 27–30 perustelukappaleessa mainitun oikeuskäytännön perusteella otettava tutkittavaksi, ne liittyvät asiakysymykseen eivätkä riidanalaisen päätöksen perusteluihin.

2)     Muiden laitosten yksilöllisten tietojen toimittamatta jättäminen

250    Kantaja väittää, ettei riidanalaista päätöstä ole perusteltu riittävästi, koska siihen ei sisälly muiden laitosten yksilöllisiä tietoja, joita ilman se ei pysty tarkistamaan ennakollisen vakausmaksunsa laskelmaa. Laitosten delegoidun asetuksen 2015/63 liitteen II mukaisesti toimittamat tiedot eivät kantajan mukaan ole tosiasiallisesti luottamuksellisia tietoja, koska ne ovat yleisön saatavilla tai ilmenevät näiden laitosten toimintakertomusten kaltaisista julkaistuista tiedoista.

251    Kantajan mielestä kriisinratkaisuneuvosto ei siis ole punninnut huolellisesti perusteluvelvollisuutta ja liikesalaisuuksien suojaa koskevaa vaatimusta säätämällä esimerkiksi asianmukaisesta asiakirja-aineistoon tutustumista koskevasta menettelystä, joka olisi mahdollistanut ennakollisten vakausmaksujen laskennassa käytettyjen tietojen täydellisen ilmoittamisen. Kantaja kehotti siksi unioni yleistä tuomioistuinta esittämään kriisinratkaisuneuvostolle pyynnön esittää kaikki tämän laskelman kannalta merkitykselliset asiakirjat.

252    Kantaja katsoo vastauksessaan, ettei kriisinratkaisuneuvosto ole noudattanut unionin tuomioistuimen 15.7.2021 antamassaan tuomiossa komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB (C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601) vahvistamia perusteluvelvollisuutta koskevia vaatimuksia, koska se ei ole toimittanut kantajalle kaikkia sen ennakollisen vakausmaksun laskentaan liittyviä tietoja, jotka se olisi voinut toimittaa liikesalaisuutta loukkaamatta. Kantaja toteaa tässä yhteydessä, ettei unionin tuomioistuin ole esittänyt tyhjentävää luetteloa kaikista tiedoista, jotka kriisinratkaisuneuvoston on luovutettava.

253    Kantajan mukaan kriisinratkaisuneuvoston on aluksi osoitettava, että kaikki tiedot, joita se ei ole luovuttanut ja joita ennakollisten vakausmaksujen laskelman tarkistamiseen tarvitaan, ovat luottamuksellisia.

254    Kantaja toteaa seuraavaksi liikesalaisuuden suojasta, että joidenkin kriisinratkaisuneuvoston toimittamatta jättämien tietojen kohdalla ei ole vaaraa, että niiden toimittamisella vahingoitettaisiin kyseisten laitosten etuja. Tämä pätee esimerkiksi kunkin laitoksen riskikorjauksen kertoimiin.

255    Kantaja toteaa lisäksi, että tiedot, joihin vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskenta perustuu, ovat peräisin vuodelta 2019, eli ne olivat riidanalaisen päätöksen tekohetkellä lähes kolme vuotta vanhoja, joten niitä ei voida pitää enää luottamuksellisina. Laitosten ilmoittamat tiedot vaihtelevat nimittäin huomattavasti vuodesta toiseen, eikä niillä siksi ole käytännön merkitystä arvioitaessa laitosten taloudellista asemaa.

256    Lopuksi kantajan mukaan on joka tapauksessa ilmaistava tiedot, joiden perusteella laitoksia ei voida tunnistaa, myös kaikki ennakollisten vakausmaksujen laskennan eri vaiheissa käytetyt yhdistetyt tiedot. Kriisinratkaisuneuvosto olisi voinut luottamuksellisia tietoja paljastamatta ilmoittaa etenkin kunkin laitoksen velkojen kokonaismäärän ja riskikorjauksen kertoimen poistamalla kyseisen laitoksen nimen. Laitokset olisivat tällöin voineet tehdä vertailun muihin samankokoisiin laitoksiin arvioidakseen, vastasiko riskiprofiilin perusteella tehty mukautus niiden tosiasiallista taloudellista tilannetta, ja tarkistaakseen laitosten sijoittamisen nippuihin.

257    Riidanalaisen päätöksen 88 perustelukappaleessa kriisinratkaisuneuvosto huomautti, että ”laitosten liikesalaisuuksia – eli kaikkia laitosten liiketoimintaa koskevia tietoja, joiden luovuttaminen kilpailijalle ja/tai laajalle yleisölle saattaisi vahingoittaa vakavasti laitosten etuja – pidetään luottamuksellisina tietoina”. Se totesi lisäksi, että ”ennakollisia vakausmaksuja laskettaessa – – laitosten [ilmoitus]lomakkeissaan ilmoittamia yksilöllisiä tietoja – –, joita käytetään niiden ennakollisen vakausmaksun laskennassa, pidetään liikesalaisuuksina”.

258    Kriisinratkaisuneuvosto totesi lisäksi riidanalaisen päätöksen 90–92 perustelukappaleessa, ettei se saanut ”julkistaa [kyseisessä päätöksessä] laitosten tietopisteitä, joihin laskelmat perustuivat”, mutta sillä oli oikeus ”julkistaa yhteiset tietopisteet koosteena, koska nämä tiedot ovat kumulatiivisia”. Kyseisen päätöksen mukaan laitokset pystyivät siis ”saamaan täysin selville [vuotuisen perusrahoitusosuutensa] laskelman ja riskikorjauksen kertoimensa” tämän osuuden laskennan vaiheissa, nimittäin ”alustavien indikaattoreiden laskennassa” (vaihe 1), ”indikaattoreiden uudelleenskaalauksessa” (vaihe 3) ja ”yhdistelmäindikaattorin laskennassa” (vaihe 5). Laitoksilla oli mahdollisuus saada myös ”yhteisiä tietopisteitä, joita kriisinratkaisuneuvosto käyttää samalla tavoin kaikkien sellaisten laitosten kohdalla, joiden maksua mukautetaan niiden riskiprofiiliin”, laskennan vaiheissa ”indikaattoreiden diskretointi” (vaihe 2), ”jaetun merkin sisällyttäminen” (vaihe 4) ja ”vuotuisten rahoitusosuuksien laskenta” (vaihe 6).

259    Tässä yhteydessä on ensinnäkin muistutettava, että ennakollisten vakausmaksujen laskentamenetelmän itse periaate, sellaisena kuin se ilmenee direktiivistä 2014/59 ja asetuksesta N:o 806/2014, merkitsee sitä, että kriisinratkaisuneuvosto käyttää liikesalaisuuden piiriin kuuluvia tietoja, joita ei voida toistaa riidanalaisen päätöksen perusteluissa (tuomio 15.7.2021, komissio v. Landesbank Baden-Württemberg ja SRB, C‑584/20 P ja C‑621/20 P, EU:C:2021:601, 114 kohta).

260    Toiseksi, toisin kuin kantaja väittää, perusteluvelvollisuus ei tarkoita sitä, että kriisinratkaisuneuvoston on sisällytettävä riidanalaiseen päätökseen yksityiskohtaisia toteamuksia, joista ilmenee jokaisen laitosten toimittamien tietojen luokan luottamuksellisuus.

261    Kuten edellä 149 kohdasta ilmenee, perusteluissa ei nimittäin tarvitse tältä osin esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja koskevia yksityiskohtia, koska tutkittaessa sitä, ovatko perustelut riittäviä, on otettava huomioon niiden sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt sekä erityisesti se tarve, joka niillä, joita toimi koskee, voi olla saada selvennystä tilanteeseen.

262    Yhtäältä riidanalaisen päätöksen 88 perustelukappaleessa esitetyistä toteamuksista ilmenee, että kriisinratkaisuneuvosto katsoi, että kaikki kunkin laitoksen ilmoittamat tiedot kuuluvat kokonaisuudessaan liikesalaisuuden piiriin, koska niiden luovuttaminen kilpailijalle tai laajalle yleisölle saattaisi vahingoittaa vakavasti kyseisen laitoksen etuja.

263    Koska kantaja toimitti omat tietonsa ennakollisten vakausmaksujen laskentaa varten delegoidun asetuksen 2015/63 14 artiklan mukaisesti, se oli toisaalta täysin tietoinen kunkin näiden tietojen luokan luonteesta ja yleisistä ominaispiirteistä. Se pystyi siten arvioimaan etenkin sitä, missä määrin yksittäiset tietoluokat saattoivat sisältää luottamuksellisia tietoja.

264    Näin ollen kantajalla oli käytettävissään riittävästi tietoja, jotta se saattoi ymmärtää ja tarvittaessa riitauttaa syyt, joiden vuoksi kriisinratkaisuneuvosto katsoi, että muiden laitosten yksilölliset tiedot kuuluivat liikesalaisuuden piiriin. Se saattoi etenkin riitauttaa kaikkien näiden tietoluokkien luonteen ja yleisten ominaispiirteiden perusteella riidanalaisen päätöksen 88 perustelukappaleessa esitetyn kriisinratkaisuneuvoston arvioinnin, jonka mukaan kyseiset tiedot ovat salaisia ja niiden luovuttaminen saattaisi vahingoittaa vakavasti kyseisen laitoksen etuja. Kantajalla oli siis käytettävissään kaikki tarvittavat tiedot voidakseen riitauttaa sen, ettei kriisinratkaisuneuvosto noudattanut edellä 155, 158 ja 159 kohdassa mainittuja unionin tuomioistuimen asettamia vaatimuksia, jotka koskevat perusteluvelvollisuuden punnitsemista yhdessä liikesalaisuuksien suojaa koskevan periaatteen kanssa.

265    Kolmanneksi kantajan unionin yleiselle tuomioistuimelle esittämät todisteet eivät riitä osoittamaan, etteivät laitosten yksilölliset tiedot ole tosiasiallisesti luottamuksellisia tietoja, koska ne ovat julkisia.

266    Tältä osin kantaja on yhtäältä esittänyt väitteensä tueksi, että Euroopan pankkiviranomaisen (jäljempänä EPV) julkaisemissa stressitesteissä julkistetaan paljon laitosten ilmoittamia tietoja, esimerkiksi ”pääomaa koskevia tietoja (kuten oma pääoma, omat varat ja ydinpääoman osuus), velkasuhde sekä erilaisia riskiposition määriä (kuten luottoriski, arvopaperistaminen, markkinariski ja toimintariski)”. Kantajan mukaan EPV toteuttaa lisäksi unionin tasolla vuosittain avoimuusharjoituksia, joiden yhteydessä se julkaisee muun muassa ”yksityiskohtaiset tiedot kunkin laitoksen markkina-asemasta, riskipositioiden määräistä [tai] omien varojen suhteesta”.

267    On kuitenkin todettava, että EPV:n vuonna 2018 unionin tasolla suorittamat stressitesti ja vuotuiset avoimuusharjoitukset, joihin kantaja viittaa, koskevat vain rajattua määrää laitoksia sekä rajoitettua määrää tietoja, eli huomattavasti pienempää määrää tietoja kuin ennakollisten vakausmaksujen laskennan yhteydessä toimitetut tiedot, minkä kantaja lisäksi myönsi istunnossa. Kantaja ei siten ole osoittanut, että EPV:n toiminnan yhteydessä julkaistut tiedot koskevat kaikkia laitoksia, jotka ovat velvollisia maksamaan ennakollisia vakausmaksuja.

268    Toisaalta kantaja viittasi siihen, että edellä 267 kohdassa mainituilla vuotuisilla avoimuusharjoituksilla oli tarkoitus täydentää laitosten itsensä suorittamaa tietojen julkistamista muun muassa luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (EUVL 2013, L 176, s. 1) 431–455 artiklan sekä oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (EUVL 2013, L 176, s. 338) 106 artiklan perusteella. Tältä osin kantaja kuitenkin ainoastaan viittasi näihin säännöksiin selittämättä, mitkä ennakollisten vakausmaksujen laskennassa käytetyt laitosten konkreettiset yksilölliset tiedot oli näiden säännösten perusteella oltava julkisesti saatavilla riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.

269    Kantaja ei ole myöskään väittänyt eikä varsinkaan osoittanut, että kaikki vähintään yhden riski-indikaattorin määrittämiseen käytetyt tiedot, joiden laskeminen edellyttää useiden tietoluokkien yhdistämistä, olivat julkisia riidanalaisen päätöksen tekohetkellä.

270    Neljänneksi se, että vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennassa käytetyt tiedot koskevat vuotta 2019, ei tarkoita, etteivät nämä tiedot kuuluneet riidanalaisen päätöksen tekohetkellä enää liikesalaisuuden piiriin. Ei ole myöskään osoitettu, että luovuttamalla kaikki kunkin laitoksen ilmoittamat tiedot riidanalaisella päätöksellä ei olisi voitu loukata liikesalaisuutta pelkästään ajan kulumisen vuoksi. Pelkästään sillä, että kyseiset tiedot vaihtelevat vuodesta toiseen, ei voida osoittaa, ettei niitä tarvinnut riidanalaisen päätöksen tekohetkellä pitää enää luottamuksellisina.

271    Lisäksi on mainittava unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevän, että tietoja, jotka ovat voineet tiettynä aikana olla liikesalaisuuksia mutta jotka ovat vähintään viisi vuotta vanhoja, on ajan kulumisen vuoksi pidettävä lähtökohtaisesti historiallisina tietoina, joiden luottamuksellisuus on tästä syystä lakannut, ellei tietojen luottamuksellisuuteen vetoava osapuoli poikkeuksellisesti osoita, että tiedot ovat vanhuudestaan huolimatta vielä sen tai kolmansien liiketaloudellista asemaa koskevia olennaisia seikkoja (ks. vastaavasti ja analogisesti tuomio 19.6.2018, Baumeister, C‑15/16, EU:C:2018:464, 54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennassa käytetyt tiedot olivat kuitenkin riidanalaisen päätöksen tekohetkellä alle kolme vuotta vanhoja.

272    Viidenneksi tarkasteltaessa kantajan väitettä, jonka mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi pitänyt ilmoittaa anonymisoidusti kunkin laitoksen riskikorjauksen kertoimen ja velkojen kokonaismäärän arvot, edellä 150–159 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, että kriisinratkaisuneuvoston on muiden laitosten tietojen osalta annettava asianomaiselle laitokselle riittävät tiedot, jotta tämä voi pääasiallisesti ymmärtää, miten sen yksilöllinen tilanne on otettu sen ennakollista vakausmaksua laskettaessa huomioon kaikkien muiden laitosten tilanteeseen nähden. Tarkemmin sanottuna kriisinratkaisuneuvoston on julkaistava tai toimitettava kyseiselle laitokselle koosteena ja anonymisoidusti laitoksia koskevat tiedot, joita on käytetty tämän vakausmaksun laskemiseen, siltä osin kuin nämä tiedot voidaan toimittaa liikesalaisuuksia loukkaamatta.

273    Riippumatta siitä, kuuluivatko kunkin laitoksen velkojen kokonaismäärän ja riskikorjauksen kertoimen arvot riidanalaisen päätöksen tekohetkellä liikesalaisuuden piiriin, on yhtäältä todettava, että kunkin laitoksen velkojen kokonaismäärä on tieto, jota tarvitaan ennakollisten vakausmaksujen laskennan ensimmäisessä vaiheessa, nimittäin vuotuisen perusrahoitusosuuden määrittämisessä asetuksen N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti, kun otetaan huomioon, että kyseistä rahoitusosuutta on tämän jälkeen mukautettava kunkin laitoksen riskiprofiiliin laitosten muiden yksilöllisten tietojen perusteella. Toisaalta riskikorjauksen kerroin on väliarvo, joka on saatu useiden ennakollisten vakausmaksujen laskentavaiheiden tuloksena ja johon on sisällytetty kaikki kriisinratkaisuneuvoston tässä laskennassa käyttämät riski-indikaattorit. Tämä kerroin vastaa siten kunkin laitoksen kokonaisriskiprofiilia, joka perustuu kaikkiin riski-indikaattoreihin ja jolla ei myöskään ole suoraa yhteyttä laitoksen velkojen kokonaismäärään.

274    Luovuttamalla kunkin laitoksen velkojen kokonaismäärän ja riskikorjauksen kertoimen arvot ei olisi tässä tilanteessa – luovuttamatta kaikkia muita laitosten yksilöllisiä tietoja – voitu saavuttaa kantajan tavoittelemaa päämäärää eli verrata sen tilannetta muiden samankokoisten laitosten tilanteeseen, jotta voitaisiin tarkistaa sen riskiprofiiliin mukautetun vuotuisen perusrahoitusosuuden laskelma. Toisin kuin kantaja väittää, pelkästään näiden arvojen luovuttamisella ei myöskään olisi mahdollistettu laitosten nippuihin sijoittamisen tarkistamista.

275    Kunkin laitoksen riskikorjauksen kertoimen ja velkojen kokonaismäärän arvoja ei siten voida pitää tietoina, joita ilman laitokset eivät pysty pääasiallisesti ymmärtämään, millä tavalla niiden yksilöllinen tilanne on otettu huomioon kaikkien muiden kyseessä olevien laitosten tilanteeseen nähden.

276    Kaiken edellä esitetyn perusteella on hylättävä kantajan väite, jonka mukaan riidanalaista päätöstä ei ole perusteltu riittävästi, koska siinä ei esitetä muiden laitosten yksilöllisiä tietoja, joiden perusteella sen ennakollisen vakausmaksun laskelma voitaisiin tarkistaa.

3)     Osallistuvien jäsenvaltioiden väliset erot tarkasteltaessa jäsenvaltion laitosten ennakollisten vakausmaksujen kansallisen laitoskannan perusteella lasketun kokonaismäärän osan ja unionin laitoskannan perusteella lasketun kyseisen määrän osan välistä suhdetta

277    Kantaja väittää, ettei riidanalaisella päätöksellä voida perustella eroja, joita kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden kaikkien laitosten välillä esiintyy näiden jäsenvaltioiden ennakollisten vakausmaksujen kokonaismäärän yhteydessä tarkasteltaessa kansallisen laitoskannan perusteella lasketun tämän määrän osan ja unionin laitoskannan perusteella lasketun tämän määrän osan välistä suhdetta. Joissakin näistä jäsenvaltioista kansallisen laitoskannan perusteella laskettu osa on nimittäin vaihtelevissa määrin suurempi kuin unionin laitoskannan perusteella laskettu osa, ja toisilla jäsenvaltioilla toisin päin. Lisäksi yhdistettyjen arvojen analyysin perusteella voidaan olettaa, että tietyt jäsenvaltiot rahoittavat suurimman osan unionin laitoskannan perusteella lasketuista vakausmaksuista.

278    Tästä on huomautettava, että kriisinratkaisuneuvosto selitti riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 60 perustelukappaleessa, että ”laskettaessa kansallisen laitoskannan perusteella laskettavaa vuotuisten rahoitusosuuksien osaa – – tässä laskennassa käytettävä tavoitetaso määritetään kansallisen laitoskannan perusteella ottamalla huomioon ainoastaan asianomaisen osallistuvan jäsenvaltion alueella toimiluvan saaneiden laitosten suojatut talletukset”, kun taas muiden osallistuvien jäsenvaltioiden alueella toimiluvan saaneiden laitosten tietoja ei oteta huomioon.

279    Riidanalaisen päätöksen 61 perustelukappaleessa sitä vastoin todetaan, että ”laskettaessa [unionin laitoskannan perusteella laskettavaa] vuotuisten rahoitusosuuksien osaa – – vuotuinen tavoitetaso määritellään osallistuviin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden kaikkien luottolaitosten suojattujen talletusten perusteella”.

280    Kantajan mainitsemat erot ja poikkeamat johtuvat siis siitä, että kansallisen laitoskannan perusteella laskettavat ennakolliset vakausmaksut ja unionin laitoskannan perusteella laskettavat ennakolliset vakausmaksut lasketaan eri tietojen perusteella. Näin ollen kriisinratkaisuneuvostolla oleva perusteluvelvollisuus ei ulotu niin pitkälle, että sen olisi selitettävä tarkemmin kansalliseen laitoskantaan perustuvan vakausmaksujen laskennan ja unionin laitoskantaan perustuvan vakausmaksujen laskennan välisiä eroja.

4)     Muiden laitosten tietojen korjauksia koskevat perustelut

281    Kantaja väittää lähinnä, etteivät laitokset pysty riidanalaisen päätöksen perusteella tarkistamaan, miten muiden laitosten tietojen korjaukset vaikuttivat vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskentaan, koska kriisinratkaisuneuvosto ei paljasta muun muassa sitä, kuinka monta laitosta ilmoitti korjattuja tietoja, eikä sitä, miten korjaukset vaikuttivat ennakollisten vakausmaksujen määrään. Kantajan mukaan kriisinratkaisuneuvoston laskelmat ovat siten virheherkkiä. Jotkin laitokset ovat jopa ilmoittaneet toimittaneensa ”mahdollisesti” virheellisiä tietoja, mikä tarkoittaa sitä, että kriisinratkaisuneuvoston laskelma perustuu vääriin tietoihin. Vaikka mahdolliset korjaukset voidaan ottaa huomioon jälkikäteen seuraavalla vakausmaksukaudella, laitoksille ei kantajan mukaan ilmoiteta tällaisista korjauksista ja niiden perusteluista, mikä vahvistaa ennakollisia vakausmaksuja koskevien laskelmien läpinäkymättömyyttä ja mahdottomuutta tarkistaa niitä. Tästä syystä vakausmaksukaudelle 2021 lasketun näiden vakausmaksujen määrän, jota on mukautettu uusien valvottujen laitosten osalta, ja näiden vakausmaksujen lopullisen määrän, joka on saatu rahoitusosuuskaudelle 2015 vahvistettujen vakausmaksujen vähentämisen ja tietojen oikaisuista ja tarkistuksista johtuvien mukautusten jälkeen, välinen ero ei ole läpinäkyvä.

282    Tältä osin edellä 150–159 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, ettei riidanalaisen päätöksen tarvitse välttämättä sisältää kaikkia seikkoja, joiden perusteella se, jolle päätös on osoitettu, voi tarkistaa ennakollisen vakausmaksunsa laskelman oikeellisuuden. Muita laitoksia koskevien jälkikäteen tehtyjen korjausten tai niiden perustelujen ilmoittaminen tarkoittaisi kuitenkin sitä, että kantajalle annetaan muiden laitosten tietoja, jotka kuuluvat liikesalaisuuden piiriin.

283    Tarkasteltaessa seuraavaksi sitä, ettei riidanalaiseen päätökseen sisälly tietoa niiden laitosten lukumäärästä, joita nämä korjaukset koskivat, kantaja ei ole selittänyt, missä määrin se olisi tarvinnut tällaisen tiedon voidakseen ymmärtää, millä tavalla kriisinratkaisuneuvosto on ottanut sen yksilöllisen tilanteen huomioon sen vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavan ennakollisen vakausmaksun laskennassa.

284    Väite, joka koskee ennakollisten vakausmaksujen laskennan väitettyä virheherkkyyttä ja sitä, että kriisinratkaisuneuvosto on käyttänyt virheellisiä tietoja, liittyy asiakysymykseen eikä riidanalaisen päätöksen perusteluihin. Kantaja ei myöskään ole esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään konkreettista seikkaa, jonka perusteella tämä voisi tutkia tällaisen väitteen asiakysymyksen osalta.

285    Edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen viides osa on hylättävä.

g)     Toista kanneperustetta koskeva päätelmä

286    Kaiken edellä esitetyn perusteella toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on hyväksyttävä ja kyseisen kanneperusteen toinen, kolmas, neljäs ja viides osa on hylättävä.

2.     Kolmas kanneperuste, jonka mukaan perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan a alakohtaa on rikottu, koska oikeutta tulla kuulluksi ei ole kunnioitettu

287    Kantaja väittää, ettei kriisinratkaisuneuvoston ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä järjestämässä kuulemismenettelyssä kunnioitettu sen perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa vahvistettua oikeutta tulla kuulluksi, koska kantajalle ei annettu siinä mahdollisuutta esittää tehokkaasti huomautuksia ennakollisen vakausmaksunsa laskennasta.

288    Kantajan mukaan kahden viikon ajanjakso, jonka kuluessa mainittu menettely toteutettiin, ei nimittäin riitä näkemysten esittämiseen riidanalaisen päätöksen luonnoksesta ja yhdistetyistä tilastoista eikä niiden tarkistamiseen ja analysoimiseen, etenkin kun toimitetut tiedot eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin tarkistaa laskentaprosessi ja kantajan ennakollisen vakausmaksun määrä. Tältä osin ei ole luovutettu kunkin laitoksen yhteisten tietojen laskennan perustana olevia tietoja, jotka ovat ratkaisevia kunkin laitoksen sijoittelussa nippuihin ja siten laitosten luokittelussa kunkin riski-indikaattorin perusteella. Kantaja toteaa, ettei kriisinratkaisuneuvosto ole täten antanut sille tilaisuutta lausua ennakollisen vakausmaksunsa kannalta merkityksellisistä aineellisista ja oikeudellisista kysymyksistä eikä tarkistaa kyseisen vakausmaksun oikeellisuutta. Vaikka kriisinratkaisuneuvosto antoi ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä kantajan käyttöön vuorovaikutteisen ennakollisten vakausmaksujen laskentavälineen, laitokset eivät pysty myöskään tämän välineen avulla arvioimaan, onko niille riskiprofiilin perusteella tehty mukautus uskottava suhteessa kaikkiin muihin laitoksiin ja onko niiden taloudellinen tilanne arvioitu asianmukaisesti.

289    Kuulemismenettely oli kantajan mukaan lisäksi puhtaasti muodollinen, mikä ilmenee erityisesti siitä, ettei kriisinratkaisuneuvosto ottanut huomioon yhtään laitosten esittämää huomautusta. Kriisinratkaisuneuvosto on useaan otteeseen hylännyt tiettyjen laitosten ilmaisemat epäilyt viittaamalla oikeudelliseen kehykseen ja riidanalaisen päätöksen perusteluihin.

290    Kantajan mukaan edellä mainitut puutteet ovat erityisen vakavia siksi, että kriisinratkaisuneuvostolla on huomattava harkintavalta ennakollisten vakausmaksujen vahvistamisessa, joten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kunnioittaminen on erityisen tärkeää.

291    Kriisinratkaisuneuvosto kiistää kantajan väitteet.

292    Perusoikeuskirjan 41 artiklan 2 kohdan a alakohdassa vahvistettu oikeus tulla kuulluksi takaa jokaiselle henkilölle tilaisuuden esittää hallintomenettelyn aikana hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantansa ennen sellaisen päätöksen tekemistä, joka saattaa vaikuttaa hänen intresseihinsä epäedullisesti (ks. tuomio 22.11.2012, M., C‑277/11, EU:C:2012:744, 87 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

293    Käsiteltävässä asiassa kriisinratkaisuneuvosto toteutti ennen riidanalaisen päätöksen tekemistä 5.–19.3.2021 kuulemismenettelyn, jonka yhteydessä se toimitti asianomaisille laitoksille riidanalaisen päätöksen luonnoksen ja kehotti niitä esittämään verkkolomakkeessa huomautuksensa kyseisen luonnoksen sisällöstä.

294    Kriisinratkaisuneuvosto toimitti asianomaisille laitoksille lisäksi seuraavat asiakirjat:

–        vuorovaikutteinen laskentaväline, jonka avulla laitokset voivat laskea vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavat ennakolliset vakausmaksunsa kriisinratkaisuneuvoston välilaskelmien tulosten perusteella

–        3.3.2021 annettu kriisinratkaisuneuvoston lausunto SRB/ES/2021/13, joka koskee sen tekemää yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen alustavaa laskentaa ja kuulemisten aloittamista laitosten kanssa

–        asiakirja, jonka otsikko on ”Yhdistetyt tilastot” ja joka sisältää kaikkia laitoksia koskevat laskentatilastot tiivistelmänä ja koosteena

–        suuntaviivat vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta laskentavälineen avulla.

295    Tässä yhteydessä edellä 150–159 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee yhtäältä, että toisin kuin kantaja väittää, kriisinratkaisuneuvosto ei ollut velvollinen toimittamaan sille kutakin laitosta koskevia kaikkia asiakirjoja ja tietoja, jotta se voisi tarkistaa täysin ennakollisen vakausmaksunsa laskelman oikeellisuuden. Kriisinratkaisuneuvosto ei ollut velvollinen toimittamaan sille etenkään asiakirjoja, jotka sisältävät liikesalaisuuden piiriin kuuluvia muiden laitosten yksilöllisiä tietoja.

296    Toisaalta kantaja ei ole etenkään kiistänyt sitä, että sille oli annettu tiedoksi vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavan ennakollisen vakausmaksun laskentamenetelmä ja sen maksettavaksi tulevan ennakollisen vakausmaksun alustava tulos, minkä vuoksi se pystyi täyttämään kriisinratkaisuneuvoston toimittaman lomakkeen ja esittämään hyödyllisesti huomautuksensa kyseisen laskelman kustakin vaiheesta.

297    Mikään ei siis viittaa siihen, ettei kantajalla ollut mahdollisuutta tutustua seikkoihin, joiden perusteella sen ennakollinen vakausmaksu laskettiin ja jotka kriisinratkaisuneuvosto oli velvollinen ilmoittamaan sille.

298    Kantajalla oli lisäksi mahdollisuus ottaa kantaa näihin seikkoihin edellä 293 kohdassa mainitussa verkkolomakkeessa. Se saattoi siten esittää huomautuksensa harkinnanvaraisista valinnoista, joita kriisinratkaisuneuvosto oli tehnyt sen ennakollisen vakausmaksun laskennassa, kuten vuotuisen tavoitetason määrittämisestä tai tiettyjen neljännen riskipilarin riski-indikaattoreiden tarkkuudesta, ja se pystyi laskemaan alustavasti ennakollisen vakausmaksunsa käyttämällä kriisinratkaisuneuvoston toimittamaa laskentavälinettä.

299    Tältä osin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että sitä varten laadittu lomake, että asianomaiset henkilöt voivat saattaa näkemyksensä toimivaltaisen viranomaisen tietoon, on lähtökohtaisesti luonteeltaan sellainen, että nämä henkilöt voivat lausua yksityiskohtaisesti seikoista, jotka toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon, ja mikäli katsovat sen tarpeelliseksi, esittää muita kuin toimivaltaiselle viranomaiselle jo toimitettuja tietoja ja arvioita (ks. analogisesti tuomio 9.2.2017, M, C‑560/14, EU:C:2017:101, 39 ja 40 kohta).

300    Näin on käsiteltävässä asiassa.

301    Kuulemismenettelyssä kriisinratkaisuneuvosto nimittäin kehotti laitoksia esittämään yhtäältä huomautuksia 13:sta ennalta määritellystä aiheesta, joiden yhteydessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksia useista ennakollisten vakausmaksujen laskentaan liittyvistä näkökohdista, myös laskentamenetelmästä ja laskennan tuloksista. Toisaalta laitokset saattoivat aiheen 14 yhteydessä ottaa esille minkä tahansa muun kysymyksen, jota ne pitivät merkityksellisenä vakausmaksukaudelta 2021 suoritettavan ennakollisen vakausmaksun laskennan kannalta ja joka ei kuulunut ennalta määriteltyihin aiheisiin. Kantajalla oli siten mahdollisuus esittää huomautuksia jokaisesta kyseisen laskelman osatekijästä tai laskentamenettelystä.

302    Kuulemismenettelyssä huomautusten esittämiselle asetetusta määräajasta, joka on tässä tapauksessa kaksi viikkoa, on lisäksi todettava yhtäältä, ettei kantaja ole selittänyt, missä määrin tällä määräajalla loukattiin sen oikeutta tulla kuulluksi. Se totesi tästä ainoastaan, että oli ”utopistista” olettaa, että päätösluonnos ja yhdistetyt tilastot voitaisiin tarkistaa ja analysoida näin lyhyessä ajassa, mutta ei viitannut näiden asiakirjojen konkreettisiin näkökohtiin tai käytännön vaikeuksiin, joiden vuoksi se ei voinut esittää asetetussa määräajassa huomautuksiaan edellä 296 ja 298 kohdassa mainitun kaltaisista seikoista, joihin sen ennakollisen vakausmaksun laskenta perustuu. Ainoa kantajan tässä yhteydessä mainitsema konkreettinen seikka on se, etteivät kriisinratkaisuneuvoston toimittamat tiedot olleet riittäviä, jotta kantajan ennakollisen vakausmaksun laskentaprosessi ja määrä olisi voitu tarkistaa. Kuten edellä 295–297 kohdassa todettiin, ei ole kuitenkaan osoitettu, että kriisinratkaisuneuvosto oli velvollinen toimittamaan kantajalle muita kuin edellä 294 kohdassa mainittuja asiakirjoja, joten tämän seikan perusteella ei voida todeta, että kahden viikon määräaika oli riittämätön kuulluksi tulemista koskevan oikeuden kannalta.

303    Toisaalta kantaja on ollut velvollinen maksamaan ennakolliset vakausmaksut vuodesta 2016 lähtien, joten vakausmaksukausi 2021 oli kuudes, johon se on osallistunut. Se tunsi siksi kyseisten vakausmaksujen laskentaprosessin hyvin jo kriisinratkaisuneuvoston toteuttaman kuulemismenettelyn aikana. Koska kantaja ei ole vedonnut mihinkään erityisiin olosuhteisiin, mikään ei siis viittaa siihen, että huomautusten esittämiselle asetettu määräaika oli riittämätön.

304    Kriisinratkaisuneuvoston laitosten esittämiin huomautuksiin antamista vastauksista on lopuksi todettava, ettei kantaja ole maininnut mitään erityistä huomautusta, johon kriisinratkaisuneuvosto ei olisi vastannut.

305    Pelkästään sen perusteella, että kriisinratkaisuneuvosto päätti lopulta olla muuttamatta riidanalaista päätöstä laitoksille toimittamaansa päätösluonnokseen verrattuna laitosten huomautusten perusteella, ei myöskään voida osoittaa, että kuulemismenettelyssä loukattiin kantajan oikeutta tulla kuulluksi. Kuten unionin yleinen tuomioistuin jo totesi (ks. vastaavasti tuomio 25.3.2015, Slovenská pošta v. komissio, T‑556/08, ei julkaistu, EU:T:2015:189, 89 kohta), tällainen seikka liittyy nimittäin erimielisyyteen kriisinratkaisuneuvoston arvioinnin perusteltavuudesta, mutta se ei voi merkitä kyseisten laitosten kuulluksi tulemista koskevan oikeuden loukkaamista.

306    Kantajan väitteillä ei siten voida osoittaa, ettei sillä ollut mahdollisuutta esittää hyödyllisellä ja tehokkaalla tavalla kantaansa kaikista riidanalaisen päätöksen perustana olevista tosiseikoista tai oikeudellisista seikoista.

307    Edellä esitetyn perusteella kolmas kanneperuste on hylättävä.

[– –]

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suoritettavien ennakollisten vakausmaksujen laskennasta 14.4.2021 tehty yhteisen kriisinratkaisuneuvoston (SRB) päätös SRB/ES/2021/22 kumotaan Hypo Vorarlberg Bank AG:tä koskevilta osin.

2)      Päätöksen SRB/ES/2021/22 vaikutukset pysytetään voimassa Hypo Vorarlberg Bankia koskevilta osin, kunnes kohtuullisessa ajassa, joka ei saa ylittää kuutta kuukautta tämän tuomion julistamispäivästä, on tullut voimaan kriisinratkaisuneuvoston uusi päätös kyseisen laitoksen yhteiseen kriisinratkaisurahastoon vuodelta 2021 suorittaman ennakollisen vakausmaksun vahvistamisesta.

3)      Kriisinratkaisuneuvosto vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Hypo Vorarlberg Bankin oikeudenkäyntikulut.

4)      Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Kornezov De Baere Petrlík

Kecsmár       Kingston

Julistettiin Luxemburgissa 24 päivänä tammikuuta 2024.

Allekirjoitukset

*      Oikeudenkäyntikieli: saksa.

1      Tuomiosta on otettu tähän vain kohdat, joiden julkaisemista unionin yleinen tuomioistuin pitää aiheellisena.

2 Luottamukselliset tiedot on poistettu.