Asia C-135/15

Helleenien tasavalta

vastaan

Grigorios Nikiforidis

(Bundesarbeitsgerichtin esittämä ennakkoratkaisupyyntö)

Ennakkoratkaisupyyntö – Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Työsopimukseen sovellettava laki – Asetus (EY) N:o 593/2008 – 28 artikla – Ajallinen soveltamisala – 9 artikla – Käsite ”kansainvälisesti pakottavat säännökset” – Muiden jäsenvaltioiden kuin tuomioistuinvaltion kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltaminen – Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa säädetään palkkojen alentamisesta julkisella sektorilla budjettikriisin takia – Vilpittömän yhteistyön velvollisuus

Tiivistelmä – Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 18.10.2016

1.        Euroopan unionin oikeus – Tulkinta – Säännös, joka ei sisällä nimenomaista viittausta jäsenvaltioiden oikeuteen – Itsenäinen ja yhtenäinen tulkinta – Sovellettavuus asetuksessa N:o 593/2008 tarkoitettuun käsitteeseen ”sopimukset, jotka on tehty 17.12.2009 jälkeen”

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 593/2008 28 artikla)

2.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki – Asetus N:o 593/2008 – Ajallinen soveltamisala – Ennen tämän asetuksen soveltamisen alkamista tehty sopimus, jota on myöhemmin muutettu – Jääminen kyseisen soveltamisalan ulkopuolelle – Rajat – Niin laajat muutokset, että on syntynyt uusi sopimus

(Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 593/2008 28 artikla)

3.        Oikeudellinen yhteistyö yksityisoikeudellisissa asioissa – Sopimusvelvoitteisiin sovellettava laki – Asetus N:o 593/2008 – Kansainvälisesti pakottavat säännökset – Muiden kuin mainitussa asetuksessa tarkoitettujen kansainvälisesti pakottavien säännösten ottamista huomioon oikeussääntöinä ei voida hyväksyä – Tällaisten muiden kansainvälisesti pakottavien säännösten ottaminen huomioon tosiseikkana voidaan hyväksyä – Vilpittömän yhteistyön periaatteen loukkaaminen – Tätä periaatetta ei ole loukattu

(SEU 4 artiklan 3 kohta; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 593/2008 9 artiklan 3 kohta)

1.      Ks. tuomion teksti.

(ks. 28–30 kohta)

2.      Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen N:o 593/2008 (Rooma I) 28 artiklaa on tulkittava siten, että ennen 17.12.2009 syntynyt työsopimussuhde kuuluu mainitun asetuksen soveltamisalaan vain siltä osin kuin työsuhteeseen on sopimuspuolten mainittuna ajankohtana tai sen jälkeen ilmaisemasta yhteisymmärryksestä tehty niin laaja muutos, että on katsottava, että kyseisenä ajankohtana tai sen jälkeen on tehty uusi työsopimus, minkä selvittäminen on kansallisen tuomioistuimen asiana.

Unionin lainsäätäjä nimittäin on sulkenut pois Rooma I -asetuksen välittömän soveltamisen, josta olisi seurannut, että ennen 17.12.2009 tehtyjen sopimusten tulevaisuudessa ilmenevät vaikutukset kuuluvat asetuksen soveltamisalaan. Tästä seuraa, että mikä tahansa ajankohdan 16.12.2009 jälkeinen sopimuspuolten yhteisymmärrys aiemmin tehdyn sopimuksen täyttämisen jatkamisesta ei voi unionin lainsäätäjän selvästi ilmaisemaa tahtoa loukkaamatta johtaa siihen, että Rooma I -asetusta sovelletaan kyseiseen sopimussuhteeseen. Tällainen valinta tulisi kyseenalaiseksi, jos mikä tahansa vähäinenkin muutos, jonka sopimuspuolet ovat tehneet 17.12.2009 tai sen jälkeen sopimukseen, joka on alun perin tehty ennen mainittua ajankohtaa, riittäisi saattamaan sopimuksen kyseisen asetuksen soveltamisalaan, mikä olisi myös oikeusvarmuuden vastaista. Ei sitä vastoin ole mahdotonta, että sopimuspuolet sopivat ennen 17.12.2009 tekemäänsä sopimukseen mainittuna ajankohtana tai sen jälkeen niin laajan muutoksen, ettei se ilmentäisi pelkkää sopimuksen ajantasaistamista tai mukauttamista vaan uuden oikeussuhteen luomista sopimuspuolten välille, jolloin alkuperäinen sopimus olisi katsottava korvatun uudella sopimuksella, joka olisi Rooma I -asetuksen 28 artiklassa tarkoitetulla tavalla tehty kyseisenä ajankohtana tai sen jälkeen.

(ks. 33–37 ja 39 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)

3.      Sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista annetun asetuksen N:o 593/2008 (Rooma I) 9 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että siinä suljetaan pois asiaa käsittelevän tuomioistuimen mahdollisuus soveltaa muita kuin tuomioistuinvaltion tai valtion, jossa sopimuksesta johtuvat velvoitteet on täytettävä tai on täytetty, kansainvälisesti pakottavia säännöksiä oikeussääntöinä, mutta se ei ole esteenä sille, että kyseinen tuomioistuin ottaa tällaiset muut kansainvälisesti pakottavat säännökset huomioon tosiseikkana siltä osin kuin tästä säädetään sopimukseen kyseisen asetuksen säännösten nojalla sovellettavassa kansallisessa laissa.

Rooma I -asetuksen 9 artiklassa nimittäin luetellaan tyhjentävästi ne kansainvälisesti pakottavat säännökset, joille asiaa käsittelevä tuomioistuin voi antaa vaikutusta. Niinpä on todettava, että jos asiaa käsittelevälle tuomioistuimelle annettaisiin mahdollisuus soveltaa kansainvälisesti pakottavia säännöksiä, jotka kuuluvat muiden kuin Rooma I -asetuksen 9 artiklan 2 ja 3 kohdassa nimenomaisesti tarkoitettujen jäsenvaltioiden oikeusjärjestykseen, mainitun asetuksen yleistavoitteen, joka on asetuksen johdanto-osan 16 perustelukappaleen mukaan oikeusvarmuuden turvaaminen Euroopan oikeusalueella, täysi toteuttaminen voisi vaarantua.

On sitä vastoin niin, että koska Rooma I -asetuksessa yhdenmukaistetaan lainvalintasäännöt muttei sopimusoikeuden aineellisia sääntöjä, siltä osin kuin näiden viimeksi mainittujen sääntöjen mukaan asiaa käsittelevä tuomioistuin ottaa tosiseikkana huomioon kansainvälisesti pakottavan säännöksen, joka kuuluu muun jäsenvaltion kuin tuomioistuinvaltion tai valtion, jossa sopimussuoritukset on täytettävä tai on täytetty, oikeusjärjestykseen, mainitun asetuksen 9 artikla ei voi olla esteenä sille, että asiaa käsittelevä tuomioistuin ottaa tällaisen tosiseikan huomioon.

SEU 4 artiklan 3 kohdassa vahvistettu vilpittömän yhteistyön periaate ei saata tällaista tulkintaa kyseenalaiseksi. Ei nimittäin ole mainitun periaatteen mukaista, että jäsenvaltio kiertää sille unionin oikeudessa asetettuja velvoitteita, eikä kansallinen tuomioistuin siis voi sen perusteella jättää huomiotta kansainvälisesti pakottavista säännöksistä, joille voidaan antaa vaikutusta, Rooma I -asetuksen 9 artiklassa esitetyn luettelon tyhjentävää luonnetta antaakseen oikeussääntöinä vaikutusta toisen jäsenvaltion kansainvälisesti pakottaville säännöksille.

(ks. 46, 49, 52, 54 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)