UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kahdeksas jaosto)

8 päivänä helmikuuta 2023 (*)

[13.7.2023 annetulla määräyksellä oikaistu teksti]

Valtiontuet – Lentoliikenteen ala – Romanian Timișoaran lentoaseman hyväksi toteuttamat toimet – Timișoaran lentoaseman Wizz Airin ja tätä lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi toteuttamat toimet – Päätös, jossa todetaan, etteivät Timișoaran lentoaseman ja tätä lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden hyväksi toteutetut toimet osittain ole valtiontukea – Lentoasemamaksut – Kumoamiskanne – Sääntelytoimi – Toimi, joka koskee kantajaa erikseen – Merkittävä vaikutus kilpailuasemaan – Toimi, joka koskee kantajaa suoraan – Oikeussuojan tarve – Tutkittavaksi ottaminen – SEUT 107 artiklan 1 kohta – Valikoivuus – Etu – Yksityinen toimija ‑arviointiperuste

Asiassa T‑522/20,

Carpatair SA, kotipaikka Timișoara (Romania), edustajinaan asianajajat J. Rivas Andrés ja A. Manzaneque Valverde,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään F. Tomat ja C. Georgieva,

vastaajana,

jota tukevat

Wizz Air Hungary Légiközlekedési Zrt. (Wizz Air Hungary Zrt.), kotipaikka Budapest (Unkari), edustajinaan asianajajat E. Vahida, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis,

ja

[Sellaisena kuin se on oikaistuna 13.7.2023 annetulla määräyksellä] Societatea Națională ”Aeroportul Internațional Timișoara – Traian Vuia” SA (AITTV), kotipaikka Ghiroda (Romania), edustajinaan asianajajat V. Power ja R. Hourihan,

väliintulijoina,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja S. Papasavvas sekä tuomarit J. Svenningsen, M. Jaeger, C. Mac Eochaidh ja T. Pynnä (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon 12.9.2022 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantajana oleva Carpatair SA vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan valtiontuesta SA.31662 – C/2011 (ex NN/2011), jonka Romania on myöntänyt Timișoaran kansainväliselle lentoasemalle – Wizz Airille 24.2.2020 tehdyn komission päätöksen (EU) 2021/1428 (EUVL 2021, L 308, s. 1; jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista siltä osin kuin päätöksessä katsotaan, etteivät tietyt toimenpiteet ole SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

 Asian tausta

2        [Sellaisena kuin se on oikaistuna 13.7.2023 annetulla määräyksellä] Timișoaran kansainvälinen lentoasema (jäljempänä lentoasema) sijaitsee Romanian länsiosassa 50 kilometrin päässä Aradin (Romania) lentoasemasta, jonka liikenne on hyvin rajallista. Lentoaseman toiminnasta vastaa toisena väliintulijana oleva Societatea Națională ”Aeroportul Internațional Timișoara – Traian Vuia” SA (AITTV), joka on Romanian valtion 80-prosenttisesti omistama osakeyhtiö.

3        Kantajana oleva Carpatair SA on romanialainen alueellinen lentoyhtiö. Se perusti vuonna 2000 lentoasemalle säteittäisen kuljetusverkoston palveluja tarjoavan keskuksen. Lentoaseman toiminta oli vuosina 2007–2009 pääasiassa kantajan, joka oli täyden palvelun lentoliikenteen harjoittaja ja lensi noin 32 kotimaiseen ja eurooppalaiseen kohteeseen, toimintaa.

4        AITTV sai Romanian valtiolta rahoitusta Schengen-alueen ulkopuolisia lentoja varten rakennettavaa terminaalia ja turvalaitteistoja varten, millä varauduttiin liikennemäärien odotettuun kasvuun sen seurauksena, että Romania liittyisi vuonna 2007 EU:hun, ja pyrittiin täyttämään Schengen-alueeseen liittymistä koskevat turvallisuusvaatimukset.

5        Osana strategiaa, jolla pyrittiin houkuttelemaan halpalentoyhtiöitä ja parantamaan lentoaseman yleistä kannattavuutta, AITTV teki vuonna 2008 ensimmäisenä väliintulijana olevan unkarilaisen halpalentoyhtiön Wizz Air Hungary Légiközlekedési Zrt:n (Wizz Air Hungary Zrt.) (jäljempänä Wizz Air) kanssa sopimuksia, joissa määriteltiin niiden yhteistyön periaatteet sekä ehdot ja edellytykset, joiden mukaisesti Wizz Air käytti lentoaseman infrastruktuuria ja palveluja (jäljempänä vuoden 2008 sopimukset). Kahta näistä sopimuksista muutettiin 25.6.2010 uudella Wizz Airin ja AITTV:n välillä sovitulla alennusjärjestelmällä, joka oli voimassa 6.2.2011 asti (jäljempänä vuoden 2010 muutossopimukset). Wizz Air aloitti liikennöinnin lentoasemalta lokakuussa 2008.

6        Kantaja toimitti 30.9.2010 Euroopan komissiolle kantelun, jonka mukaan Romanian viranomaiset olivat myöntäneet väitetysti sääntöjenvastaista valtiontukea lentoasemalle Wizz Airin hyväksi.

7        Komissio ilmoitti 24.5.2011 Romanialle päätöksestään aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely (jäljempänä aloittamispäätös) AITTV:lle vuosina 2007, 2008 ja 2009 myönnetystä vuotuisesta toimintarahoituksesta, vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjojen mukaisesti lentoasemamaksuista myönnetyistä alennuksista ja hyvityksistä, vuoden 2008 sopimuksista sekä Wizz Airin lentoasemamaksujen perimättä jättämisestä lokakuun 2009 ja helmikuun 2010 välisenä aikana. Julkaisemalla tämän päätöksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä 13.9.2011 (EUVL 2011, C 270, s. 11) komissio kehotti asianomaisia esittämään huomautuksensa tästä toimenpiteestä.

8        Komissio ilmoitti aloittamispäätöksessä katsovansa alustavasti, ettei se voinut sulkea pois sitä mahdollisuutta, että vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa sekä vuoden 2008 sopimuksissa tarkoitetut alennukset ja hyvitykset olivat valtiontukea, joka ei soveltunut sisämarkkinoille.

9        Romanian viranomaiset ja asianomaiset osapuolet, mukaan lukien AITTV, kantaja ja Wizz Air, ovat esittäneet kirjallisia huomautuksia. Komissio toimitti asianomaisten osapuolten huomautukset Romanian viranomaisille, jotka saattoivat toimittaa niitä koskevat huomautuksensa.

10      Komissio pyysi vuosina 2011–2018 lähetetyissä kirjeissä lisätietoja Romanian viranomaisilta, jotka noudattivat näitä kehotuksia.

11      Kantaja toimitti lisätietoja vuosina 2011–2018 lähetetyissä kirjeissä.

12      AITTV esitti lisätietoja vuosina 2011 ja 2016 lähetetyissä kirjeissä.

13      Komissio ilmoitti 14.3.2014 Romanian viranomaisille ja asianomaisille osapuolille, että suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille (EUVL 2014, C 99, s. 3; jäljempänä vuoden 2014 suuntaviivat) oli hyväksytty, ja kehotti niitä esittämään huomautuksensa. Kantaja, Wizz Air ja AITTV esittivät huomautuksia komissiolle.

14      Wizz Air toimitti 11.2. ja 3.7.2015 lisätietoja.

15      Kantaja lopetti toimintansa lentoasemalla ja oli tuomioistuinpäätökseen perustuvan uudelleenjärjestelyn kohteena vuodesta 2014 alkaen. Se keskitti pääasiallisen liiketoimintansa Aradin lentoasemalle, josta se tarjoaa erityisesti tilauslentoja. Se ei tarjoa enää reittilentoja.

16      Komissio teki 24.2.2020 riidanalaisen päätöksen.

 Riidanalainen päätös

17      Komissio tarkasteli riidanalaisessa päätöksessä yhtäältä sitä, olivatko ensinnäkin AITTV:lle vuosina 2007–2009 myönnetty vuosittainen rahoitus (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 38, 39 ja 171–235 perustelukappale), toiseksi vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa julkaistut lentoasemamaksut (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 40–49 ja 267–299 perustelukappale), kolmanneksi vuoden 2008 sopimukset ja vuoden 2010 muutossopimukset (jäljempänä kolmas toimenpide; ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 50–76 perustelukappale ja 300–440 perustelukappale) ja neljänneksi Wizz Airin lentoasemamaksujen perimättä jättäminen lokakuun 2009 ja helmikuun 2010 välisenä aikana (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 77, 78 ja 441–443 perustelukappale) SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Todettuaan, että tietty AITTV:lle myönnetty rahoitus oli valtiontukea, komissio tarkasteli toisaalta sen soveltuvuutta sisämarkkinoille (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 236–266 perustelukappale).

18      Komissio on katsonut vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoihin sisältyvien lentoasemamaksujen osalta, etteivät näiden ilmailukäsikirjojen mukaisten maksujen perushinta, alennukset ja hyvitykset olleet valikoivia, koska niitä sovellettiin syrjimättömästi. Komissio on näin ollen katsonut, ettei tämä toimenpide ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

19      Komissio on huomauttanut kolmannen toimenpiteen osalta, että se oli AITTV:n kannalta asteittain kannattava. Se on näin ollen katsonut, että järkevä yksityinen markkinataloustoimija olisi tehnyt tällaiset järjestelyt. Tämä toimenpide oli lisäksi osa yleistä strategiaa ja pitkän aikavälin toimia lentoaseman yleisen kannattavuuden saavuttamiseksi. Siksi komissio on päätellyt, etteivät nämä sopimukset tuottaneet Wizz Airille sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, eivätkä ne olleet valtiontukea.

20      Riidanalaisen päätöksen päätösosan sanamuoto on seuraava:

”1 artikla

1.      Julkinen rahoitus, jonka Romania on myöntänyt vuosina 2007–2009 [AITTV:lle] Schengen-alueen ulkopuolelle suuntautuvan liikenteen terminaalin kehittämiseen, rullaustien parantamiseen sekä asematason laajentamiseen ja valaistuslaitteisiin ja jonka kokonaismäärä on 29 194 600 Romanian leuta (RON), on [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Se on toteutettu [SEUT] 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti.

2.      Edellä 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki soveltuu sisämarkkinoille [SEUT] 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

2 artikla

Yhdystien ja pysäköintialueen rakentamisen julkinen rahoitus vuonna 2007, turvalaitteiden julkinen rahoitus vuonna 2008, vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjojen lentoasemamaksut sekä vuoden 2008 sopimukset Wizz Airin kanssa (mukaan lukien vuoden 2010 muutossopimukset) eivät ole [SEUT] 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Romanialle.”

 Osapuolten vaatimukset

21      Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        kumoamaan riidanalaisen päätöksen sikäli kuin päätöksessä ei katsota, että vuoden 2010 ilmailukäsikirjaa (jäljempänä toinen toimenpide) ja kolmatta toimenpidettä (jäljempänä yhdessä riidanalaiset toimenpiteet) on pidettävä Wizz Airille myönnettynä sääntöjenvastaisena ja sisämarkkinoille soveltumattomana valtiontukena

–        velvoittamaan komission korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut.

22      Komissio, jota väliintulijat tukevat, vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

–        jättämään kanteen tutkimatta

–        toissijaisesti hylkäämään kanteen perusteettomana

–        velvoittamaan kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Oikeudellinen arviointi

 Tutkittavaksi ottaminen

23      Komissio väittää AITTV:n tukemana, että kanne on jätettävä tutkimatta, koska kantajalla ei yhtäältä ole asiavaltuutta vaatia riidanalaisen päätöksen kumoamista eikä toisaalta jo syntynyttä ja edelleen voimassa olevaa intressiä kyseisen päätöksen kumoamiseen, esittämättä kuitenkaan unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 130 artiklan mukaista kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä koskevaa oikeudenkäyntiväitettä.

24      Kantaja kiistää komission väitteen.

 Oikeussuojan tarve

25      Komissio katsoo, ettei kantajalla ole edelleen olemassa olevaa ja välitöntä intressiä riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi. Riidanalaisilla toimenpiteillä ei ole kielteisiä vaikutuksia kantajan nykyisiin lentoliikennepalveluihin, jotka eroavat luonteeltaan palveluista, joita Wizz Air tarjosi niiden vuosien aikana, joita komission tutkimus koski (ja nykyäänkin). Siltä osin kuin on kyse kantajan väitetystä tahdosta aloittaa uudelleen toimintansa lentoasemalla – sen lisäksi, ettei siitä ole esitetty mitään näyttöä – tällainen tahto ei ole omiaan näyttämään toteen oikeussuojan tarvetta.

26      Käsiteltävästä kanteesta ei myöskään ole välitöntä hyötyä kantajalle. Komission mukaan käsiteltävän kanteen myönteisellä ratkaisulla ei nimittäin olisi vaikutusta kantajan Romanian tuomioistuimissa nostamiin vahingonkorvausta ja takaisinperimistä koskeviin kanteisiin. Jos unionin tuomioistuimet kumoaisivat riidanalaisen päätöksen riidanalaisten toimenpiteiden osalta, komission olisi tarkasteltava uudelleen näitä toimenpiteitä ja erityisesti niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Koska komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida tukitoimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, mikään kansallinen tuomioistuin ei voi itsenäisesti todeta, että toimenpide on sisämarkkinoille soveltumaton, ja määrätä tuen takaisinperimisestä.

27      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön nostama kumoamiskanne voidaan tutkia vain siltä osin kuin tällä henkilöllä on intressi saada riidanalainen toimi kumotuksi. Tällainen intressi edellyttää, että tämän toimen kumoamisella voi itsessään olla oikeusvaikutuksia ja että kanne voi mahdollisesti tuloksellaan tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

28      Oikeussuojan tarpeen on oltava jo syntynyt ja edelleen olemassa oleva, ja sitä arvioidaan kanteen nostamispäivänä (ks. tuomio 7.11.2018, BPC Lux 2 ym. v. komissio, C‑544/17 P, EU:C:2018:880, 29 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

29      On myös muistettava, että lähtökohtaisesti asianosainen säilyttää intressinsä jatkaa kumoamiskanteen ajamista, kun viimeksi mainittu voi muodostaa perusteen mahdolliselle vahingonkorvauskanteelle (ks. tuomio 7.11.2018, BPC Lux 2 ym. v. komissio, C‑544/17 P, EU:C:2018:880, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

30      Vahingonkorvauskanteen mahdollisuus riittää tällaisen oikeussuojan tarpeen syntymiseen, kunhan tämä tarve ei ole hypoteettinen (ks. tuomio 7.11.2018, BPC Lux 2 ym. v. komissio, C‑544/17 P, EU:C:2018:880, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

31      Oikeussuojan tarpeen voi lisäksi perustaa mikä tahansa kantajan kansallisessa tuomioistuimessa nostama kanne, jonka yhteydessä unionin tuomioistuimissa riitautetun toimen mahdollinen kumoaminen voi tuottaa kantajalle jotakin hyötyä (ks. tuomio 7.11.2018, BPC Lux 2 ym. v. komissio, C‑544/17 P, EU:C:2018:880, 44 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

32      Ei nimittäin ole unionin tuomioistuinten asiana – kun tutkitaan oikeussuojan tarvetta niissä – arvioida kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen oikeuden nojalla nostetun vahingonkorvauskanteen perusteltavuuden todennäköisyyttä ja näin päättää kansallisten tuomioistuinten puolesta tällaisesta arvioinnista. Sitä vastoin on välttämätöntä, mutta riittävää, että unionin tuomioistuimissa nostettu kumoamiskanne voi tuottaa kantajalle hyötyä (ks. tuomio 7.11.2018, BPC Lux 2 ym. v. komissio, C‑544/17 P, EU:C:2018:880, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Kantaja on nostanut käsiteltävässä asiassa 28.1.2016 AITTV:tä, Romanian viranomaisia ja Wizz Airia vastaan Tribunalul Bucureștissa (Bukarestin alioikeus, Romania) vahingonkorvauskanteen, joka koskee valtiontuen myöntämistä Wizz Airille erityisesti riidanalaisilla toimenpiteillä. Tästä kanteesta on annettu päätökset Tribunalul Bucureștissa ja Curtea de Apel Bucureștissa (Bukarestin ylioikeus, Romania). Kantajan valitus tämän jälkimmäisen tuomioistuimen tuomiosta on vireillä Înalta Curte de Casație și Justițiessa (ylin tuomioistuin, Romania).

34      Tribunalul Timișin (Timișin alioikeus, Romania) annettua 30.8.2011 tuomion, jossa todettiin, että toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettu alennus oli luonteeltaan sääntöjenvastaista valtiontukea, ja joka vahvistettiin 14.11.2012 Curtea de Apel Piteștissa (Piteștin ylioikeus, Romania), kantaja nosti lisäksi kyseisen tuen takaisinperimistä koskevan kanteen vuonna 2015. Tämä kanne on tällä hetkellä vireillä Curtea de Apel Alba Iuliassa (Alba Iulian ylioikeus, Romania), joka on päättänyt 21.12.2020 lykätä asian käsittelyä, kunnes lopullinen tuomio on annettu käsiteltävässä asiassa.

35      Ei voida myöskään sulkea pois sitä, että riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen saattaisi vaikuttaa Romanian tuomioistuimissa vireillä olevan menettelyn tulokseen.

36      Komissio ilmoitti lisäksi kantajalle 1.7.2020 tämän tekemän toisen kantelun osalta, ettei sillä ollut aikomusta aloittaa muodollista tutkintamenettelyä tässä toisessa asiassa, koska kyseiset toimenpiteet olivat samanlaisia kuin riidanalaisessa päätöksessä tutkitut toimenpiteet. Kantaja väittää kuitenkin, että tämä toinen kantelu on edelleen alustavasti tutkittavana komissiossa.

37      Riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen voi näin ollen johtaa tässä toisessa asiassa muodollisen tutkintamenettelyn aloittamiseen, jossa kantajalla on lähtökohtaisesti mahdollisuus käyttää menettelyllisiä oikeuksiaan esittämällä huomautuksia.

38      Kantaja on näin ollen osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla, että riidanalaisen päätöksen mahdollinen kumoaminen voi tuottaa sille hyötyä. Sillä on näin ollen oikeussuojan tarve tämän päätöksen kumoamiseksi.

 Asiavaltuus

39      Komissio väittää, ettei kantaja ole osoittanut, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen.

40      Kantaja ensinnäkin lopetti toimintansa lentoasemalla vuonna 2013 ja keskitti vastedes pääasiallisen liiketoimintansa Aradin lentoasemalle. Se oli myös vaihtanut liiketoimintamallia ja tarjosi nyt tilauslentoja. Kantaja ei ollut antanut mitään yksityiskohtaisia tietoja kilpailutilanteestaan Wizz Airin kanssa kanteen nostamisen hetkellä.

41      Kantaja oli toiseksi tosiseikkojen tapahtumisen hetkellä ainoastaan yksi Wizz Airin lukuisista kilpailijoista lentoasemalla ja kilpaili suoraan Wizz Airin kanssa vain hyvin rajallisessa määrässä kohteita. Kaksi muutakin lentoyhtiötä, Blue Air ja Malev, kilpailivat suoraan Wizz Airin kanssa lentoasemalta lähtevien ja sinne saapuvien matkustajien reittilentojen markkinoilla.

42      Kantaja ei kolmanneksi antanut mitään tietoja kyseisten markkinoiden koosta, omista markkinaosuuksistaan, Wizz Airin ja muiden näillä markkinoilla olevien mahdollisten kilpailijoiden markkinaosuuksista eikä näiden markkinaosuuksien kehittymisestä riidanalaisten toimenpiteiden myöntämisen jälkeen. Se ei esittänyt mitään näyttöä siitä, että sen toiminnan vähentyminen tietyillä reiteillä, taloudellisen tilanteen heikentyminen ja toimintojen siirtäminen vuonna 2013 tai markkinaosuus, jonka Wizz Air oli väitetysti hankkinut kyseisillä markkinoilla, olisivat johtuneet riidanalaisista toimenpiteistä. Kantaja ei toimittanut varsinkaan selvittäjän kertomusta eikä kansallisten tuomioistuinten päätöksiä, joihin se viittasi. Sen taloudelliset vaikeudet saattoivat johtua myös muista seikoista, kuten pienen kapasiteetin lentokoneiden käyttämisestä, säteittäiseen kuljetusverkostoon perustuvasta liiketoimintamallista ja finanssikriisistä.

43      Wizz Air väittää myös, etteivät kantajan vaikeudet johtuneet Wizz Airin saamasta väitetystä tuesta vaan kantajan liiketoimintamallin vanhentumisesta niiden vuosien aikana, jotka olivat tutkimuksen kohteena, ja selvitysmies oli huomauttanut tästä vanhentumisesta uudelleenjärjestelyä koskevassa suunnitelmassaan. Kantaja hyötyi lisäksi itsekin lentoasemalla toisesta toimenpiteestä, joten Wizz Airin saaman väitetyn tuen ja kantajan, joka ei ollut saanut mitään etua, markkina-aseman heikentymisen välillä ei voitu katsoa olevan syy-yhteyttä.

44      Komissio on väittänyt unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin 11.3.2022 antamissaan vastauksissa riidanalaisten toimenpiteiden luonteen osalta, että näitä toimenpiteitä on tarkasteltava erikseen myös tutkittavaksi ottamisen edellytysten osalta. Wizz Air on väittänyt vastaavasti samoihin kysymyksiin antamissaan vastauksissa, että riidanalaisen päätöksen kolmatta toimenpidettä koskeva osa on erillinen toimenpide, kun taas riidanalaisen päätöksen toista toimenpidettä koskeva osa on sääntelytoimi. Asiavaltuutta riidanalaisen päätöksen kyseisen osan riitauttamiseksi on näin ollen arvioitava SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannen lauseen nojalla, joka koskee sääntelytoimia.

45      Komissio väittää tältä osin kuitenkin, että vaikka toisen toimenpiteen osalta riidanalaista päätöstä on pidettävä sääntelytoimena, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, tämän toimenpiteen on silti koskettava kantajaa suoraan, mistä ei ole kyse. Wizz Air toteaa vastaavasti, että kantajan asiavaltuus, siltä osin kuin on kyse riidanalaisen päätöksen toista toimenpidettä koskevasta osasta, edellyttää, että tämä toimenpide koskee kantajaa suoraan, mistä ei ole kyse, koska toista toimenpidettä ei ollut sovellettava Wizz Airin osalta. Wizz Airiin sovellettavia lentoasemamaksuja nimittäin säännellään kolmannella toimenpiteellä.

46      Komissio väittää samoihin kysymyksiin antamissaan vastauksissa, että 15.7.2021 annettu tuomio Deutsche Lufthansa v. komissio (C‑453/19 P, EU:C:2021:608) on merkityksellinen ainoastaan kolmannen toimenpiteen osalta. Komissio ja Wizz Air katsovat, että tämän tuomion markkinoiden määrittelyä koskevilla päätelmillä ei ole vaikutusta käsiteltävässä asiassa eikä niiden perustella voida päätellä, että kanne olisi otettava tutkittavaksi, koska väitetyn tuen ja kantajan markkina-asemaan kohdistuvan vaikutuksen välillä on joka tapauksessa oltava syy-yhteys. Tällaista syy-yhteyttä ei kuitenkaan ole käsiteltävässä asiassa. Komission mukaan esimerkiksi se, että kantaja luopui reitistä Timișoara–Frankfurt (Saksa), johtui käytettävissä olevien lähtö- ja saapumisaikojen puuttumisesta Frankfurtin lentoasemalla eikä kolmannesta toimenpiteestä.

47      Aluksi on muistutettava, että SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa määrätään kahdesta tapauksesta, joissa luonnollisella henkilöllä tai oikeushenkilöllä katsotaan olevan asiavaltuus nostaa kanne toimesta, jota ei ole osoitettu sille. Tällaisen kanteen nostaminen on mahdollista yhtäältä sillä edellytyksellä, että kyseinen toimi koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen. Tällainen henkilö voi toisaalta nostaa kanteen sääntelytoimesta, joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä, jos kyseinen toimi koskee sitä suoraan (ks. vastaavasti tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 59 ja 91 kohta ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 31 kohta).

–       Alustavat huomautukset riidanalaisten toimenpiteiden luonteesta

48      [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) 1 artiklan d alakohdassa ”tukiohjelm[a]” määritellään ”säädö[kseksi] tai päätö[kseksi], jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan myöntää yrityksille, jotka määritellään säädöksessä tai päätöksessä yleisesti ja käsitteellisesti ilman, että edellytetään muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, sekä säädöstä tai päätöstä, jonka perusteella erityiseen hankkeeseen liittymätöntä tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle yritykselle toistaiseksi ja/tai rajoittamaton määrä”.

49      Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä ilmenee, että komission päätös, jonka tarkoituksena on hyväksyä tai kieltää ”tukiohjelma”, on yleisesti sovellettava ja sitä voidaan näin ollen pitää SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa lauseessa tarkoitettuna sääntelytoimena (ks. tuomio 20.1.2022, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑594/19 P, EU:C:2022:40, 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

50      Käsiteltävässä asiassa edellä olevasta 21 kohdasta ilmenee, että kanne koskee riidanalaisia toimenpiteitä.

51      Toisen toimenpiteen osalta riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 290 perustelukappaleen mukaan siinä tarkoitettua lentoasemamaksuja koskevaa järjestelmää sovellettiin kaikkiin lentoasemaa käyttäviin lentoyhtiöihin. Näitä lentoyhtiöitä ei nimetä toisessa toimenpiteessä.

52      Tästä seuraa, että toisessa toimenpiteessä tarkoitettua lentoasemamaksuja koskevaa järjestelmää sovellettiin objektiivisesti määriteltyihin tilanteisiin ja sillä oli oikeusvaikutuksia yleisesti ja abstraktisti kuvattuun henkilöryhmään, joten jos tätä järjestelmää pidetään valtiontukena, kyseessä on tukiohjelma. Tämän vuoksi riidanalaisen päätöksen toista toimenpidettä koskeva osa on yleisesti sovellettava ja sitä voidaan näin ollen pitää SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa lauseessa tarkoitettuna sääntelytoimena.

53      Sopimukset, jotka muodostavat kolmannen toimenpiteen, joka on myös kanteen kohteena, olivat sitä vastoin – kuten komissio on huomauttanut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 340 perustelukappaleessa – yksittäin neuvoteltu järjestely, jota sovellettiin vain kahteen sopimuspuoleen. Niitä on näin ollen pidettävä yksittäisinä toimenpiteinä. Koska kyseisiä sopimuksia koskeva riidanalaisen päätöksen osa ei ole SEUT 263 artiklan neljännen kohdan kolmannessa lauseessa tarkoitettu sääntelytoimi sen vuoksi, että se ei ole yleisesti sovellettava toimi, unionin yleisen tuomioistuimen tehtävänä oli tutkia, koskiko riidanalaisen päätöksen kyseinen osa kantajaa tässä määräyksessä tarkoitetulla tavalla suoraan ja erikseen (ks. vastaavasti tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

–       Kysymys siitä, koskeeko kolmas toimenpide kantajaa erikseen

54      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan muut henkilöt kuin päätöksen adressaatit voivat väittää, että päätös koskee niitä erikseen, ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa niihin niille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella nämä henkilöt erottuvat kaikista muista ja ne voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin adressaatti (ks. vastaavasti tuomio 15.7.1963, Plaumann v. komissio, 25/62, EU:C:1963:17, s. 223 ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 33 kohta).

55      Jos kantaja kyseenalaistaa sen, onko tuen arviointia koskeva SEUT 108 artiklan 3 kohdan nojalla tai, kuten käsiteltävässä asiassa, muodollisen tutkintamenettelyn lopuksi tehty päätös perusteltu, pelkästään se seikka, että kantajaa voidaan pitää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna osapuolena, jota asia koskee, ei riitä siihen, että kanne otettaisiin tutkittavaksi. Kantajan on siis osoitettava, että sillä on edellä 54 kohdassa mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettu erityinen asema. Tällainen asema on kysymyksessä erityisesti silloin, kun kyseessä olevan päätöksen kohteena oleva tuki vaikuttaa huomattavasti kantajan asemaan kyseessä olevilla markkinoilla (tuomio 17.9.2015, Mory ym. v. komissio, C‑33/14 P, EU:C:2015:609, 97 kohta ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 37 kohta).

56      Se, että kantaja osoittaa markkina-asemansa huomattavan heikentymisen, ei merkitse sitä, että lausuttaisiin lopullisesti kyseisen kantajan ja tukea saavien yritysten kilpailusuhteista, vaan kantajalta edellytetään ainoastaan, että se selvittää asianmukaisella tavalla syyt, joiden vuoksi komission päätös on omiaan loukkaamaan sen oikeutettuja intressejä vaikuttamalla huomattavasti sen asemaan merkityksellisillä markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 28.1.1986, Cofaz ym. v. komissio, 169/84, EU:C:1986:42, 28 kohta ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 57 kohta).

57      Kantajan kilpailuaseman huomattava heikentyminen merkityksellisillä markkinoilla ei perustu relevanteilla markkinoilla vallitsevien eri kilpailusuhteiden yksityiskohtaiseen arviointiin, jonka avulla voidaan täsmällisesti määrittää kantajan kilpailuaseman heikennyksen laajuus, vaan se perustuu lähtökohtaisesti ensi arviolta esitettyyn toteamukseen siitä, että komission päätöksessä tarkoitetun toimenpiteen toteuttaminen johtaa siihen, että kyseinen asema heikkenee huomattavasti (tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 58 kohta).

58      Tästä seuraa, että kyseinen edellytys voi täyttyä, jos kantaja esittää seikkoja, joilla voidaan osoittaa, että kyseessä oleva toimenpide on omiaan heikentämään huomattavasti sen asemaa kyseessä olevilla markkinoilla (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, British Aggregates v. komissio, C‑487/06 P, EU:C:2008:757, 38 kohta ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 59 kohta).

59      Kilpailijan markkina-aseman huomattavan heikentymisen osoittaminen ei voi rajoittua koskemaan vain tiettyjä sellaisia seikkoja, joista ilmenee kantajan kaupallisen tai taloudellisen suorituskyvyn heikkeneminen, kuten liikevaihdon merkittävä aleneminen, huomattavat taloudelliset tappiot tai markkinaosuuden merkittävä väheneminen kyseessä olevan tuen myöntämisen johdosta. Valtiontuen myöntäminen voi heikentää toimijan kilpailutilannetta myös muilla tavoin, kuten esimerkiksi johtamalla tulojen saamatta jäämiseen tai epäedullisempaan kehitykseen kuin kehitys, joka olisi toteutunut kyseisenlaisen tuen puuttuessa (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2007, Espanja v. Lenzing, C‑525/04 P, EU:C:2007:698, 34 ja 35 kohta ja tuomio 15.7.2021, Deutsche Lufthansa v. komissio, C‑453/19 P, EU:C:2021:608, 61 kohta).

60      Näiden periaatteiden nojalla on tutkittava kantajan esittämiä seikkoja, joilla pyritään osoittamaan, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen, ja erityisesti, että kolmas toimenpide on omiaan heikentämään huomattavasti sen asemaa kyseessä olevilla markkinoilla.

61      Käsiteltävässä asiassa on todettava ensinnäkin, että kantaja on toiminut aktiivisesti hallinnollisessa menettelyssä. Se on tehnyt kantelun komissiolle ja esittänyt huomautuksiaan muodollisessa tutkintamenettelyssä. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee myös, että se on antanut useaan otteeseen tietoja komissiolle.

62      On kuitenkin huomattava, että ainoastaan kantajan osallistumisesta hallinnolliseen menettelyyn ei voida päätellä, että riidanalainen päätös koskee sitä erikseen (ks. vastaavasti tuomio 22.11.2007, Sniace v. komissio, C‑260/05 P, EU:C:2007:700, 60 kohta ja määräys 26.9.2016, Greenpeace Energy ym. v. komissio, T‑382/15, ei julkaistu, EU:T:2016:589, 39 kohta), vaikka kantajalla olisi, kuten käsiteltävässä asiassa, ollut tärkeä rooli tässä hallinnollisessa menettelyssä erityisesti siksi, että se teki kantelun, joka oli riidanalaisen päätöksen taustalla (ks. vastaavasti tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 94 ja 95 kohta).

63      Toiseksi kantaja on esittänyt näyttöä, joka koskee markkinoita, joilla se oli kilpailusuhteessa Wizz Airiin ja joilla siihen kohdistui huomattava vaikutus. Kantaja ja Wizz Air ovat kumpikin suorittaneet lentoasemalta lähteviä lentoja lokakuun 2008, jolloin Wizz Air aloitti toimintansa lentoasemalla, ja tammikuun 2014, jolloin kantaja lopetti toimintansa lentoasemalla, välisenä aikana.

64      Aloittamispäätöstä tehtäessä vuonna 2011 kantaja ja Wizz Air kilpailivat tarkemmin sanottuna viidellä lentoasemalta lähtevällä tai sinne saapuvalla reitillä eli Saksan osalta reitillä, joka suuntautui Düsseldorfiin (kantaja lensi Düsseldorfiin ja Wizz Air Dortmundiin, jotka sijaitsivat maanteitse 70 kilometrin päässä toisistaan), ja Italian osalta Venetsiaan (kantaja lensi Venetsiaan ja Wizz Air Trevisoon, jotka sijaitsivat maanteitse 41 kilometrin päässä toisistaan), Bergamo-Milanoon, Bolognaan (kantaja lensi Bolognaan ja Wizz Air Forliin, jotka sijaitsivat maanteitse 73 kilometrin päässä toisistaan) ja Roomaan.

65      Komissio näin ollen määritteli aloittamispäätöksessä merkitykselliset tuotemarkkinat ilmakuljetuksissa kaupunkiparina ja katsoi implisiittisesti, että toisiaan lähellä olevat lentoasemat, kuten Düsseldorf ja Dortmund tai Bologna ja Forli, voivat korvata toisensa, kilpailun alalla soveltamansa päätöskäytännön mukaisesti. Tämän markkinoiden määrittelyn mukaan kantaja ja Wizz Air kilpailivat siten keskenään seuraavilla viisillä markkinoilla: Düsseldorf/Timișoara, Venetsia/Timișoara, Bergamo-Milano/Timișoara, Bologna/Timișoara ja Rooma/Timișoara.

66      Kantaja katsoo myös kilpailevansa Wizz Airin kanssa välillisesti viidellä muulla reitillä 200 kilometrin vaikutusalueella. Kantaja näet esittää, että koska Wizz Air lensi Dortmundiin, Venetsiaan, Bergamo-Milanoon ja Forliin, Wizz Air kilpaili myös reiteillä, joilla kantaja puolestaan liikennöi Saksaan Frankfurtiin (joka sijaitsee maanteitse 222 kilometrin päässä Dortmundista) sekä Italiaan Veronaan (joka sijaitsee maanteitse 121 kilometrin päässä Venetsiasta), Torinoon (joka sijaitsee maanteitse 185 kilometrin päässä Bergamosta), Firenzeen (joka sijaitsee maanteitse 109 kilometrin päässä Forlista) ja Anconaan joka sijaitsee maanteitse 166 kilometrin päässä Forlista).

67      On huomattava tältä osin Dortmundin ja Frankfurtin kaupunkien osalta, että ne sijaitsevat maanteitse yli 200 kilometrin päässä toisistaan, joten vaikka olisi sovellettava kantajan esittämää markkinoiden määrittelyä, ne eivät missään tapauksessa kuuluisi samoille markkinoille.

68      Kantaja ei ole selvittänyt neljän muun reitin osalta, miksi merkityksellinen vaikutusalue (200 kilometriä) olisi huomattavasti laajempi kuin komission kilpailun alalla perinteisesti soveltaman päätöskäytännön mukainen vaikutusalue (100 kilometriä). Kantaja itsekin lensi Torinoon ja Bergamoon, Bergamoon ja Veronaan, Veronaan ja Venetsiaan sekä Bolognaan ja Firenzeen eli kaupunkipareihin, jotka sijaitsevat samalla 200 kilometrin vaikutusalueella, vaikka se väittää, että nämä kohteet voivat korvata toisensa. Tämä seikka on omiaan asettamaan kyseenalaiseksi kantajan ja Wizz Airin välisen väitetyn ”välillisen kilpailun” merkityksellisyyden näiden kaupunkiparien osalta.

69      On näin ollen todettava, että kantaja ja Wizz Air kilpailivat viidellä lentoasemalle saapuvalla ja sieltä lähtevällä reitillä (jotka on yksilöity edellä 65 kohdassa), koska kantaja ei ole osoittanut, että Wizz Air kilpailisi sen kanssa myös välillisesti viidellä muulla reitillä (jotka on yksilöity edellä 66 kohdassa).

70      Kolmanneksi on olemassa näyttöä siitä, että kantajan markkina-asemaan kohdistui merkittäviä vaikutuksia. Kantaja on todennut komissiolle 7.6. ja 8.8.2011 esittämissään kirjallisissa huomautuksissa, että sille aiheutui tappioita yli yhdeksän miljoonaa euroa vuonna 2010 ja että se tarkisti liiketoimintamalliaan minimoidakseen liiketoimintansa tappiot. Komissio on todennut aloittamispäätöksessä, että vuosina 2008–2010 kantajan matkustajien määrä, tuotot ja tulot viidellä reitillä, joilla se kilpaili Wizz Airin kanssa, olivat huomattavasti vähentyneet. Vuodesta 2014 lähtien kantaja lopetti toimintansa lentoasemalla ja oli tuomioistuinpäätökseen perustuvan uudelleenjärjestelyn kohteena.

71      Neljänneksi kantajan esittämistä seikoista ilmenee, että sillä oli erityinen asema, joka erotti sen muista lentoasemalla toimivista lentoyhtiöistä, koska lentoaseman toiminta oli pääasiassa kantajan – joka oli vuonna 2008 liikenteen osalta tärkein lentoyhtiö – toimintaa. Kyseisenä vuonna 38 prosenttia AITTV:n tuloista oli kertynyt kantajan toiminnasta. Vastaavasti vuosina 2000–2013 kantajan liikevaihdosta yli 90 prosenttia oli peräisin säteittäiseen reittiverkkoon perustuvasta toiminnasta lentoasemalla.

72      Kantajalla oli erityinen asema myös siksi, että se oli ainoa lentoyhtiö, joka kilpaili suoraan Wizz Airin kanssa viidellä reitillä. Muista lentoasemalla toimivista lentoyhtiöistä nimittäin ainoastaan kaksi yhtiötä, Blue Air ja Malev, kilpailivat suoraan Wizz Airin kanssa. Kantajan mukaan tämä kilpailu rajoittui kummankin osalta yhteen kohteeseen – Blue Airin osalta Roomaan ja Malevin osalta Budapestiin (Unkari).

73      Viidenneksi kantaja on osoittanut, että kolmas toimenpide oli yksi sen kilpailuaseman heikentymisen syistä.

74      Kanteen liitteestä A.7 nimittäin ilmenee, että vuosina 2008–2010 kantajan nettotuotto puolittui niillä viidellä reitillä, joilla se kilpaili suoraan Wizz Airin kanssa.

75      Kanteen liitteestä A.7 ilmenee Saksa osalta, että vuosina 2008–2010 kantajan nettotuotto Düsseldorfin reitillä vähentyi 57 prosenttia.

76      Kanteen liitteestä A.7 ilmenee Italian osalta, että vuosina 2008–2010 kantajan nettotuotto laski 52 prosenttia reiteillä, joita se liikennöi Venetsiaan, Bergamo-Milanoon, Bolognaan ja Roomaan.

77      Kantajan komissiolle 7.6.2011 esittämistä huomautuksista ilmenee lisäksi, että kantaja väittää, että se menetti matkustajia Wizz Airille ja ettei se pystynyt myöskään jatkamaan liikennöintiä Alitalian ja Alpi Eaglesin reiteillä Pohjois-Italiaan sen jälkeen, kun nämä yhtiöt lopettivat toimintansa lentoasemalla vuonna 2008, koska Wizz Air ryhtyi liikennöimään näillä reiteillä.

78      Edellä 75–77 kohdassa esitetyt seikat tukevat paitsi kantajan liikevaihdon vähentymistä, myös tulojen saamatta jäämistä tai epäedullisempaa kehitystä kuin kehitys, joka olisi toteutunut kolmannen toimenpiteen puuttuessa, reitin osalta, jota kantaja liikennöi Saksaan, ja reittien osalta, joita se liikennöi Italiaan. Edellä 58 kohdassa esitetyn oikeuskäytännön mukaan nämä jälkimmäiset seikat voivat olla riittäviä kilpailijan markkina-aseman huomattavan heikentymisen osoittamiseksi.

79      Kantaja on näin ollen esittänyt näyttöä markkinoiden osalta, joilla se oli kilpailusuhteessa Wizz Airin kanssa ja joilla sen asemaan kohdistui merkittäviä vaikutuksia. Se on myös esittänyt näyttöä siitä, että sen asemaan markkinoilla kohdistui merkittävä vaikutus, olipa kyse sitten sen menestyksen heikkenemisestä tai saamatta jääneistä tuloista ja sen erityisestä asemasta lentoasemalla toimivien lentoyhtiöiden joukossa. Se on lopuksi osoittanut, että kolmas toimenpide oli yhtenä syynä sen kilpailuaseman heikentymiseen.

80      Näyttöä, jonka kantaja on esittänyt osoittaakseen, että kolmas toimenpide oli omiaan vaikuttamaan merkittävästi sen kilpailuasemaan kyseessä olevilla markkinoilla, ei voida asettaa kyseenalaiseksi komission väitteellä, jonka mukaan yhtäältä kantaja ei ole esittänyt mitään tietoja kyseisten markkinoiden koosta, omista markkinaosuuksistaan tai Wizz Airin markkinaosuuksista eikä mitään näyttöä siitä, että sen toiminnan vähentyminen tietyillä reiteillä tai sen taloudellisen tilanteen heikentyminen olisivat johtuneet riidanalaisista toimenpiteistä, ja toisaalta muut seikat, kuten säteittäiseen reittiverkkoon perustuvan mallin käyttäminen ja finanssikriisi saattoivat selittää sen taloudellisia vaikeuksia (ks. edellä 42 kohta).

81      On muistettava tältä osin, että edellä 56 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaan se, että kantaja osoittaa markkina-asemansa huomattavan heikentymisen, ei merkitse sitä, että lausuttaisiin lopullisesti kyseisen kantajan ja tukea saavien yritysten kilpailusuhteista, vaan kantajalta edellytetään ainoastaan, että se selvittää asianmukaisella tavalla syyt, joiden vuoksi komission päätös on omiaan loukkaamaan sen oikeutettuja intressejä vaikuttamalla huomattavasti sen asemaan merkityksellisillä markkinoilla.

82      Kantajaa ei voida varsinkaan vaatia osoittamaan, että sen taloudelliset vaikeudet johtuvat yksinomaan riidanalaisista toimenpiteistä (ks. vastaavasti tuomio 11.7.2019, Air France v. komissio, T‑894/16, EU:T:2019:508, 65 kohta).

83      Vaikka käsiteltävässä asiassa onkin uskottavaa, että monet seikat ovat voineet vaikuttaa kantajan taloudellisiin vaikeuksiin, kantaja on kuitenkin käsiteltävän kanteen yhteydessä esittämänsä näytön perusteella osoittanut riittävällä tavalla, että kolmas toimenpide oli omiaan vaikuttamaan merkittävästi sen kilpailuasemaan kyseessä olevilla markkinoilla.

84      Lopuksi siltä osin kuin komissio toteaa, että kantaja oli lopettanut toimintansa lentoasemalla vuonna 2013, että se oli vaihtanut liiketoimintamallia ja ettei se ollut antanut mitään yksityiskohtaisia tietoja sen ja Wizz Airin välisestä kilpailutilanteesta kanteen nostamisen hetkellä (ks. edellä 40 kohta), on riittävää todeta, että merkittävää vaikutusta on arvioitava sen tilanteen perusteella, jolloin riidanalaiset toimenpiteet toteutettiin ja niiden vaikutukset ilmenivät, kuten komissio on itsekin myöntänyt istunnossa.

85      On näin ollen todettava, että kolmas toimenpide oli omiaan vaikuttamaan merkittävästi kantajan kilpailuasemaan kyseessä olevilla markkinoilla.

86      Edellä esitetyn perusteella kantaja on osoittanut, että riidanalainen päätös koski sitä erikseen kolmannen toimenpiteen osalta.

–       Kysymys siitä, koskevatko riidanalaiset toimenpiteet kantajaa suoraan

87      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kahden kriteerin on täytyttävä kumulatiivisesti sen edellytyksen osalta, jonka mukaan kanteen kohteena olevan päätöksen on koskettava suoraan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, eli ensinnäkin, että riidanalaisella toimenpiteellä on välittömiä vaikutuksia yksityisen oikeusasemaan, ja toiseksi, ettei se jätä niille, joille se on osoitettu ja joiden tehtävänä on sen täytäntöönpano, ollenkaan harkintavaltaa, jolloin täytäntöönpano on luonteeltaan puhtaasti automaattista ja perustuu yksinomaan unionin lainsäädäntöön eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 42 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

88      Erityisesti valtiontukisääntöjen osalta on korostettava, että kyseisten sääntöjen tarkoituksena on kilpailun säilyttäminen. Näin ollen siitä, että kyseisellä alalla komission päätöksessä ei puututa kansallisten toimenpiteiden vaikutuksiin, jotka kantajan komissiolle tekemän kantelun mukaan eivät olleet kyseessä olevan tavoitteen mukaisia ja asettivat kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen, voidaan päätellä, että kyseisellä päätöksellä on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan ja erityisesti EUT-sopimuksen valtiontukia koskeviin määräyksiin perustuvaan oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta kansallisten toimenpiteiden vuoksi (ks. tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

89      Siltä osin kuin se, että toimen katsotaan koskevan yksityistä suoraan, edellyttää, että riidanalaisella toimella on välittömiä vaikutuksia kantajan oikeusasemaan, unionin tuomioistuinten on selvitettävä, onko kantaja esittänyt asianmukaisesti syitä sille, että komission päätös voi asettaa kantajan epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja näin ollen vaikuttaa tämän oikeusasemaan (tuomio 6.11.2018, Scuola Elementare Maria Montessori v. komissio, komissio v. Scuola Elementare Maria Montessori ja komissio v. Ferracci, C‑622/16 P–C‑624/16 P, EU:C:2018:873, 47 kohta).

90      Käsiteltävässä asiassa edellä 87 kohdassa mainituista kahdesta kriteeristä ensimmäisen osalta asiakirja-aineistosta ilmenee, että kantaja harjoitti samankaltaista toimintaa kuin Wizz Air ja toimi samoilla palvelumarkkinoilla ja maantieteellisillä markkinoilla kuin Wizz Air. Koska Wizz Air oli riidanalaisessa päätöksessä arvioitujen riidanalaisten toimenpiteiden väitettynä edunsaajana, on katsottava, että kantaja on osoittanut asianmukaisesti, että riidanalainen päätös saattoi asettaa sen epäedulliseen kilpailutilanteeseen ja vaikutti näin ollen suoraan sen oikeusasemaan ja erityisesti sen oikeuteen olla kärsimättä vääristyneestä kilpailusta mainituilla markkinoilla riidanalaisten toimenpiteiden vuoksi.

91      Edellä 87 kohdassa mainituista kahdesta kriteeristä toisen osalta on katsottava, että riidanalainen päätös jättää toisen ja kolmannen toimenpiteen vaikutukset ennalleen puhtaasti automaattisesti yksinomaan unionin lainsäädännön nojalla eikä edellytä välissä olevien sääntöjen soveltamista.

92      Tästä seuraa, että riidanalainen päätös koskee kantajaa suoraan sekä toisen että kolmannen toimenpiteen osalta.

93      Kantajalla on siten asiavaltuus riidanalaisen päätöksen kumoamiseksi.

94      Tästä seuraa, että kanne on otettava tutkittavaksi.

 Liitteiden tutkittavaksi ottaminen

 Selvittäjän kertomuksen otteiden tutkittavaksi ottaminen

95      Kantaja on toimittanut otteita selvittäjän kertomuksesta AITTV:n väliintulokirjelmän osalta esittämiensä huomautusten liitteenä.

96      AITTV esittää, että koska kantaja on esittänyt ainoastaan otteita tästä kertomuksesta, niitä ei voida käyttää. Komissio ja Wizz Air väittävät, että tämä asiakirja on jätettävä tutkimatta ja poistettava asiakirja-aineistosta, koska yhtäältä se on laadittu romaniaksi eikä oikeudenkäyntikielellä, oheistamatta käännöstä, ja toisaalta se on esitetty myöhässä.

97      On muistettava tältä osin, että työjärjestyksen 85 artiklan 1 kohdan mukaan todisteet ja pyynnöt näytön esittämiseksi on esitettävä ensimmäisessä kirjelmien vaihdossa. Vaikka käsiteltävässä asiassa selvittäjän kertomukseen viitattiin jo kannekirjelmässä, kantaja ei ole esittänyt AITTV:n väliintulokirjelmään antamassaan vastauksessa mitään pätevää selitystä sille, miksi tämän kertomuksen otteet toimitettiin myöhässä.

98      On näin ollen todettava, että selvittäjän kertomuksen otteet on jätettävä tutkimatta.

 Liitteen Q.2 tutkittavaksi ottaminen

99      Unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin 19.7.2022 antamansa vastauksen liitteessä Q.2 kantaja on toimittanut AITTV:n Wizz Airille osoittamia laskuja, jotka ovat ajanjaksolta 30.11.2010–31.5.2011 ja joista ilmenee, että toisen toimenpiteen 7.3 kohdan mukaisia (72–85 %:n) alennuksia sovellettiin kaikkiin lentokenttämaksuihin eikä ainoastaan laskeutumismaksuihin.

100    Istunnossa komissio katsoi, ettei näitä laskuja voida ottaa tutkittavaksi, ja vaati niiden poistamista asiakirja-aineistosta, koska yhtäältä ne oli laadittu romaniaksi ja toisaalta ne oli esitetty myöhässä. Jos näin ei tehdä, komissio on vaatinut, että asiakirja-aineistoon liitetään näiden laskujen englanninkielinen käännös.

101    On muistettava tältä osin, että työjärjestyksen 46 artiklan 2 kohdan mukaan asiakirjoihin tai liitteisiin, jotka on laadittu muulla kuin oikeudenkäyntikielellä, on oheistettava oikeudenkäyntikielelle tehty käännös. Tämän saman artiklan 3 kohdassa säädetään kuitenkin, että laajoista asiakirjoista saadaan esittää käännös, jossa on otteita niistä. Työjärjestyksen täytäntöönpanosta annettujen käytännön määräysten 99 kohdasta ilmenee lisäksi, että jos kirjelmän tai oikeudenkäyntiasiakirjan liitteinä olevien asiakirjojen mukana ei toimiteta käännöstä oikeudenkäyntikielelle, kirjaaja pyytää kyseistä asianosaista toimittamaan niistä käännöksen, mikäli käännös on tarpeen oikeudenkäynnin moitteettoman kulun kannalta.

102    Liiteasiakirjojen kääntäminen oikeudenkäyntikielelle ei siis ole vaatimus, jonka on aina täytyttävä. Näin ollen liitteiden käännöksen puuttuminen ei voi johtaa siihen, että ne on tuomioistuimen omasta aloitteesta jätettävä tutkimatta (ks. vastaavasti tuomio 23.5.2019, Steinhoff ym. v. EKP, T‑107/17, EU:T:2019:353, 35–38 kohta; tuomio 9.6.2021, HIM v. komissio, T‑235/19, EU:T:2021:343, 84–89 kohta (ei julkaistu) ja tuomio 6.10.2021, Allergan Holdings France v. EUIPO – Dermavita Company (JUVEDERM), T‑397/20, ei julkaistu, EU:T:2021:653, 24–26 kohta).

103    Käsiteltävässä asiassa yhtäältä komissio on todennut istunnossa, että sillä oli jo kyseiset laskut asiakirja-aineistossaan hallinnollisessa menettelyssä. Toisaalta kieli, jolla nämä laskut on laadittu, vastasi kieltä, jolla komissio vaihtoi tietoja Romanian viranomaisten kanssa ja joka oli todistusvoimainen kieli, jolla aloittamispäätös ja riidanalainen päätös oli laadittu, eli romanian kieli. Voidaan näin ollen katsoa, että komissio on voinut ymmärtää kyseisten laskujen sisällön.

104    Kantaja on joka tapauksessa oikaissut oma-aloitteisesti liitteen Q.2, josta se on toimittanut käännöksen oikeudenkäyntikielellä, vaikka se huomauttaakin, ettei tällaista käännöstä tarvittu, koska kyseisten laskujen todistusarvo liittyi niiden sisältämiin lukuihin ja prosenttiosuuksiin ja helposti ymmärrettäviin termeihin.

105    On kuitenkin huomattava, että kantaja on toimittanut kyseiset laskut, joissa sovelletaan alennusta kaikkien AITTV:n Wizz Airille tarjoamien palveluiden osalta, havainnollistaakseen toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitetun alennuksen soveltamisalaa. Yksi kysymyksistä, jotka unionin yleinen tuomioistuin esitti 19.7.2022 asianosaisille työjärjestyksen 89 artiklan nojalla, jossa unionin yleiselle tuomioistuimelle annetaan toimivalta esittää asianosaisille kysymyksiä tiettyjen oikeusriitaan liittyvien kysymysten selventämiseksi, koski tätä soveltamisalaa.

106    Liite Q.2 on siten otettava tutkittavaksi, ja komission vaatimus tämän liitteen poistamisesta on hylättävä.

 Asiakysymys

107    Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen. Se väittää ensimmäisellä kanneperusteellaan, että riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe siltä osin kuin kyse on toisen toimenpiteen valikoivan luonteen puuttumisesta. Toinen kanneperuste perustuu siihen, että riidanalaisessa päätöksessä on ilmeinen arviointivirhe sekä oikeudellinen virhe ja että sen perustelut ovat puutteelliset sikäli kuin siinä todetaan yksityistä markkinataloustoimijaa koskevan arviointiperusteen virheellisen soveltamisen nojalla, ettei kolmannella toimenpiteellä myönnetty perusteetonta etua Wizz Airille. Kantaja väittää kolmannella kanneperusteellaan, että komissio teki ilmeisen arviointivirheen ja loukkasi huolenpitovelvoitettaan siltä osin kuin on kyse riidanalaisiin toimenpiteisiin perustuneesta hintasyrjinnästä lentoliikenteen harjoittajien välillä lentokentällä. Se väittää neljännellä kanneperusteellaan, että riidanalaisessa päätöksessä on oikeudellinen virhe, koska siinä jätetään huomiotta Wizz Airille alennettujen turvallisuusmaksujen muodossa kolmannella toimenpiteellä myönnetty valtiontuki.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä siltä osin kuin kyse on toisen toimenpiteen valikoivasta luonteesta

108    Koska vuosien 2007 ja 2008 ilmailukäsikirjat ovat ajalta, joka edelsi Wizz Airin toiminnan aloittamista lentoasemalla, kantajan ensimmäinen kanneperuste koskee ainoastaan toista toimenpidettä.

109    Kantaja väittää, että toisen toimenpiteen 7.3 kohdan mukainen lentoasemamaksujen enintään 85 prosentin suuruinen uusi alennus oli suunniteltu siten, että sillä myönnettiin valikoiva etu Wizz Airille, joka oli lentoaseman ainoa lentoyhtiö, joka käytti lentokoneita, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia ja joilla kuljetettiin yli 10 000 matkustajaa kuukaudessa.

110    Kantaja väittää ensinnäkin, että se, että muutkin lentoyhtiöt hyötyivät tai olisivat voineet hyötyä kyseisistä alennuksista ja että toista toimenpidettä sovellettiin kaikkiin lentoasemalla toimiviin lentoyhtiöihin, ei sulje pois sitä, että tämän toimenpiteen mukaiset alennukset oli suunniteltu siten, että niillä suosittiin Wizz Airia valikoivasti, mitä komissio ei ollut tutkinut.

111    Kantaja väittää tässä yhteydessä, että riidanalaisessa päätöksessä on tehty virheitä arvioitaessa yhtäältä sitä, erotettiinko toisella toimenpiteellä toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevat yhtiöt toisistaan, ja toisaalta sitä, voitiinko tätä erottelua pitää perusteltuna viitejärjestelmän tavoitteiden kannalta. Toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettu alennus nimittäin muodosti poikkeuksen viitejärjestelmästä ja sillä kohdeltiin eri tavoin lentoasemaa käyttäviä lentoyhtiöitä, jotka olivat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

112    Alennusten määrää (72–85 %) ei voida myöskään perustella taloudellisesti, koska mikään ei viitannut siihen, että suurempien lentokoneiden käyttö olisi vähentänyt lentoaseman kustannuksia yli 70 prosenttia, kuten komissio on huomauttanut aloittamispäätöksen johdanto-osan 164 perustelukappaleessa. Toisen toimenpiteen hyväksymisen hetkellä lentoaseman infrastruktuuri ei myöskään kestänyt suuria lentokoneita. Wizz Airin toiminnasta johtuva päällysrakenteen ylikuormitus merkitsi jopa lentoaseman kustannusten nousemista.

113    Kantaja esittää toiseksi, että komissio on arvioinut virheellisesti valikoivuutta toisen toimenpiteen osalta, joka oli tosiasiallisesti valikoiva. Ensinnäkin Wizz oli ainoa lentoliikenteen harjoittaja, joka oli oikeutettu saamaan ja tosiasiallisesti sai tällaisen alennuksen lentoasemaksuista, kuten komissio totesi aloittamispäätöksen johdanto-osan 154 ja 226 perustelukappaleessa. Kantajan mukaan Taromilla oli nimittäin yksi ainoa lentokone, jonka suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia, eikä se voinut kuljettaa yli 10 000 matkustajaa kuukaudessa (vuonna 2009 Taromin lähtevien matkustajien keskimääräinen kuukausimäärä oli 5 480).

114    Toiseksi lentoasemamaksujen muuttamista toisella toimenpiteellä oli pidettävä AITTV:n yrityksenä lisätä alennusten, jotka Wizz Airille oli myönnetty myös vuoden 2010 muutossopimuksilla, legitimiteettiä.

115    Komissio esittää puolestaan AITTV:n tukemana ensinnäkin, että niiden yhtiöiden lukumäärää, jotka saattoivat tosiasiallisesti hyötyä alennuksista, ei pidetty ratkaisevana tekijänä toimenpiteen valikoivan luonteen puuttumisen toteamiseksi. Se huomauttaa lisäksi, että toisella toimenpiteellä myönnettiin paitsi alennuksia lentokoneiden osalta, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia, myös muita alennuksia muun muassa kantajan käyttämän kaltaisten pienempien lentokoneiden osalta.

116    Komissio toteaa myös, että kantajan väitettä, joka on esitetty vastauksessa ja jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä on tehty virheitä arvioitaessa sitä, erotettiinko toisella toimenpiteellä toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa olevat yhtiöt toisistaan, ja sitä, voitiinko tätä erottelua pitää perusteltuna viitejärjestelmän tavoitteiden kannalta, on pidettävä uutena kanneperusteena ja se on jätettävä tutkimatta.

117    Toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettu alennus ei missään tapauksessa muodosta poikkeusta viitejärjestelmästä eli ilmailukäsikirjasta kokonaisuudessaan. Tämän alennuksen taloudellinen perustelu esitetään riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 101 ja 102 perustelukappaleessa. Päätös liikenteen lisäämisestä lentoasemalla suuriin lentokoneisiin sovellettavia maksuja alentamalla perustui taloudelliseen päättelyyn, jonka mukaan kokonaistuotot olisivat suurempia.

118    Komissio väittää toiseksi, että aloittamispäätöksessä tarkoitettu toinen toimenpide kattoi vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjojen mukaiset alennusjärjestelmät kokonaisuudessaan. Ensimmäinen kanneperuste kuitenkin koskee ainoastaan toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettua alennusta – eli eri toimenpidettä kuin riidanalaisessa päätöksessä tarkasteltua toimenpidettä – ja se on tästä syystä tehoton.

119    Wizz Air ei missään tapauksessa ollut ainoa lentoyhtiö, joka käytti lentokoneita, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia. Myös Tarom käytti tällaisia lentokoneita ja se olisi voinut lisätä niiden käyttöä voidakseen hyötyä toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitetusta alennuksesta. Wizz Air ja AITTV väittävät tältä osin, että tällä alennuksella pyrittiin kannustamaan muita halpalentoyhtiöitä sijoittamaan lentoasemalle lentokoneita, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia, ja asetettiin liikenteen taso, joka oli saavutettavissa (koska 10 000 matkustajan kynnys oli Wizz Airin mukaan saavutettavissa vähemmällä kuin kahdella lähdöllä päivässä).

120    Komissio huomauttaa lopuksi, että toimenpidettä voidaan pitää tosiasiallisesti syrjivänä ainoastaan, jos sillä kohdellaan eri tavoin yhtiöitä, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa viitejärjestelmän tavoitteiden kannalta. Toinen toimenpide ei kuitenkaan ole miltään osin syrjivä lentoyhtiöiden osalta, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tilanteessa.

–       Toisen toimenpiteen arviointi riidanalaisessa päätöksessä

121    Komissio on tarkastellut, ovatko vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa julkaistut lentoasemamaksut valtiontukea, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 267–299 perustelukappaleessa. Se on arvioinut valikoivuutta koskevaa edellytystä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 284–299 perustelukappaleessa.

122    Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 289 perustelukappaleessa komissio on näin ollen todennut, että asiaankuuluva viitekehys sen tutkimiseksi, oliko vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa suosittu tiettyjä lentoyhtiöitä verrattuna muihin lentoyhtiöihin, jotka olivat vastaavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, oli lentoasemaan sovellettavan järjestelmän viitekehys. Se on huomauttanut tältä osin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 290 perustelukappaleessa, että lentoasemamaksuja sekä alennuksia ja hyvityksiä koskevaa järjestelmää sovellettiin kaikkiin lentoasemaa käyttäviin tai sen käyttöön oikeutettuihin lentoyhtiöihin, jotka täyttivät vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa kuvatut edellytykset.

123    Komissio on todennut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 292 perustelukappaleessa, että ”alennuksia sovellettiin liukuvalla asteikolla, jossa pienin alennus oli 10 prosenttia, kun laskeutumisia oli 250–500 vuodessa eli noin viisi viikossa” ja että ”arvioitavana olevalla ajanjaksolla [lentoasemalla] liikennöi Wizz Airin lisäksi useita muita lentoyhtiöitä, joiden kaluston lentokoneet olivat asiaankuuluvan kokoisia ja/tai vuorotiheydet riittäviä ja jotka olivat siten hyötyneet tai olisivat voineet hyötyä kyseisistä alennuksista”.

124    Komissio on katsonut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 293 ja 294 perustelukappaleessa, etteivät vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjojen maksut, alennukset ja hyvitykset olleet valikoivia, koska niitä sovellettiin syrjimättömästi. Komissio on näin ollen päätellyt, että tämä toimenpide ei ollut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea.

–       Toista toimenpidettä koskevan arvioinnin perusteltavuus

125    SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

126    Näin ollen tukikäsitteen piiriin kuuluvat ainoastaan toimenpiteet, joilla myönnetään etua tietyille valikoiduille yrityksille tai yrityslajeille tai toimialoille.

127    Oikeuskäytännössä on kuitenkin tarkennettu, että myös sellaiset toimet, jotka vaikuttavat ensi näkemältä olevan kaikkiin yrityksiin sovellettavia, voivat olla tietyllä tavalla valikoivia, minkä vuoksi on katsottava, että niillä pyritään suosimaan tiettyjä yrityksiä tai tuotannonaloja (ks. tuomio 6.3.2002, Diputación Foral de Álava ym. v. komissio, T‑127/99, T‑129/99 ja T‑148/99, EU:T:2002:59, 149 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

128    Tosiasiallinen valikoivuus voidaan vahvistaa tapauksissa, joissa toimenpiteen rakenne on sellainen, että sen vaikutukset suosivat merkittävästi tiettyä yritysryhmää (kuten edellisessä virkkeessä olevissa esimerkeissä), vaikka toimenpiteen soveltamista koskevat kriteerit on muotoiltu yleisellä ja objektiivisella tavalla (ks. vastaavasti tuomio 15.11.2011, komissio ja Espanja v. Government of Gibraltar ja Yhdistynyt kuningaskunta, C‑106/09 P ja C‑107/09 P, EU:C:2011:732, 101–107 kohta; ks. myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuen käsitteestä annettu komission tiedonanto (EUVL 2016, C 262, s. 1), 121 kohta).

129    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan valtion toimenpiteen valikoivuutta koskevan edellytyksen täyttymistä arvioitaessa on ratkaistava, onko jokin kansallinen toimenpide tietyssä oikeudellisessa järjestelmässä omiaan suosimaan ”jotakin yritystä tai tuotannonalaa”, kun näitä verrataan muihin yrityksiin tai tuotannonaloihin, jotka ovat kyseisellä järjestelmällä tavoitellun päämäärän kannalta näihin rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa. Valtiontuen käsite ei kata valtion toimenpiteitä, joilla aikaansaadaan erilaista kohtelua yritysten välillä ja jotka ovat näin lähtökohtaisesti valikoivia, silloin kun kyseinen erottelu johtuu sen järjestelmän luonteesta tai rakenteesta, jonka osa toimenpiteet ovat (ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, EU:C:2016:971, 41 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

130    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan on myös niin, että SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan määritellään toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella (ks. tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, EU:C:2016:971, 48 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 6.3.2002, Diputación Foral de Álava ym. v. komissio, T‑92/00 ja T‑103/00, EU:T:2002:61, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

131    Vaikka näin ollen ei voida sulkea pois sitä, että toimenpide, jolla julkinen yritys vahvistaa hyödykkeittensä tai palvelujensa käyttöedellytykset, siitäkin huolimatta, että sitä sovelletaan yleisesti kaikkiin näitä hyödykkeitä tai palveluja käyttäviin yrityksiin, vaikuttaa valikoivalta, sitä ratkaistaessa, onko tilanne tämä, ei ole tukeuduttava toimenpiteen luonteeseen vaan sen vaikutuksiin selvittämällä, hyödyttääkö etu, jonka toimenpiteen oletetaan tarjoavan, todellisuudessa vain joitakin näistä yrityksistä verrattuna muihin yrityksiin, vaikka kyseessä olevan järjestelmän tavoitteiden kannalta tarkasteltuna mainitut yritykset ovat kaikki toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa (tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, EU:C:2016:971, 49 kohta).

132    Niiden kaikkien yritysten määrittäminen, jotka ovat toisiinsa rinnastettavassa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, riippuu siitä, miten on ensin määritelty se oikeudellinen järjestelmä, jonka päämäärien kannalta on tarvittaessa arvioitava niiden yritysten tosiasiallista ja oikeudellista tilannetta, joita kyseessä oleva toimenpide suosii, ja niiden yritysten tilannetta, joita se ei suosi (tuomio 21.12.2016, komissio v. Hansestadt Lübeck, C‑524/14 P, EU:C:2016:971, 60 kohta).

133    On huomattava aluksi ensinnäkin, että toisen toimenpiteen 1–4 kohdassa ilmoitettiin eri lentoasemamaksujen (eli laskeutuminen, valaistus, pysäköinti ja matkustajapalvelut, joihin kuuluu turvallisuus) määrät. Todellisuudessa laskutettuihin maksuihin voitiin soveltaa erityyppisiä alennuksia. Toisen toimenpiteen 7.1, 7.2 ja 7.3 kohdassa vahvistettiin kolme alennustyyppiä, jotka eivät olleet kumulatiivisia:

–        ensinnäkin 10–70 prosentin alennukset riippuen edellisen vuoden ulkomaan lentojen laskeutumisten määrästä

–        toiseksi 50 prosentin alennus 12 kuukauden ajan vähintään 70-paikkaisella lentokoneella vähintään kolme lentoa viikossa suorittaville uusille lentoliikenteen harjoittajille. Kuhunkin avattuun uuteen kohteeseen sovelletaan 50 prosentin alennusta kuuden kuukauden ajan. Näiden alennusten lisäksi AITTV myönsi 10–30 prosentin korvauksen saamistaan maksuista, jotka olivat peräisin lähtevistä matkustajista perittävistä maksuista lähtevien matkustajien vuotuisen lukumäärän perusteella

–        kolmanneksi 72–85 prosentin alennukset lentoaluksille, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia ja lähtevien matkustajien kuukausittainen lukumäärä yli 10 000.

134    Riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 46–49 perustelukappaleesta ilmenee, että edellä ensimmäisessä ja toisessa luetelmakohdassa kuvatut alennukset vahvistettiin jo vuoden 2008 ilmailukäsikirjassa. Toisella toimenpiteellä vahvistetuista alennuksista ainoastaan 7.3 kohdan alennukset, joita kuvataan edellä kolmannessa luetelmakohdassa, olivat uusia vuoden 2008 ilmailukäsikirjaan nähden.

135    Toiseksi komissio väittää, että ensimmäinen kanneperuste on tehoton sikäli kuin se koskee ainoastaan toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettua alennusta (eli 72–85 prosentin alennusta lentoaluksille, joiden suurin lentoonlähtöpaino on yli 70 tonnia ja lähtevien matkustajien kuukausittainen lukumäärä yli 10 000), vaikka aloittamispäätöksessä tarkoitettu toinen toimenpide kattoi kaikentyyppiset vuosien 2007, 2008 ja 2010 ilmailukäsikirjoissa vahvistetut alennukset.

136    Tämä väite on hylättävä. Komissio on tosin tutkinut riidanalaisessa päätöksessä toisella toimenpiteellä vahvistettuja alennuksia kokonaisuudessaan tarkastelematta erikseen 7.3 kohdassa tarkoitettua alennusta. Riidanalainen päätös kuitenkin kattaa myös tämän jälkimmäisen alennuksen, ja kantaja väittää nimenomaan, että komissio on virheellisesti jättänyt tutkimatta, oliko tämä alennus yksittäin tarkasteltuna valikoiva Wizz Airin osalta.

137    Kolmanneksi komissio esitti istunnossa myös, että toisen toimenpiteen 7.3 kohtaa ei sovellettu Wizz Airiin, koska se oli tehnyt sopimuksia lentoaseman kanssa. On kuitenkin muistettava tältä osin, että riidanalaisen päätöksen mukaan lentoasemamaksuja sekä alennuksia ja hyvityksiä koskevaa järjestelmää sovellettiin kaikkiin lentoasemaa käyttäviin tai sen käyttöön oikeutettuihin lentoyhtiöihin, kuten Wizz Airiin.

138    Kantaja moittii käsiteltävässä asiassa komissiota lähinnä siitä, ettei se ole ottanut huomioon toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitettujen alennusten valikoivuutta, sillä perusteella, että muutkin lentoyhtiöt olivat hyötyneet tai olisivat voineet hyötyä kyseisistä alennuksista ja että toista toimenpidettä sovellettiin kaikkiin lentoyhtiöihin, jotka toimivat lentoasemalla.

139    Komissio on tältä osin huomauttanut riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 290 perustelukappaleessa ensinnäkin, että lentoasemamaksuja sekä alennuksia ja hyvityksiä koskevaa järjestelmää sovellettiin kaikkiin lentoasemaa käyttäviin tai sen käyttöön oikeutettuihin lentoyhtiöihin, jotka täyttivät vuosien 2007, 2008 tai 2010 ilmailukäsikirjoissa kuvatut edellytykset.

140    Toisen toimenpiteen, joka on muodostunut niin ikään yleisluonteisiin edellytyksiin perustuvan ”yleisen” järjestelmän soveltamisesta, luonne ei kuitenkaan ole esteenä toteamukselle, jonka mukaan tämä toimenpide on valikoiva. Valikoivuutta koskevalla edellytyksellä on nimittäin laajempi ulottuvuus, joka kattaa toimenpiteet, jotka vaikutuksillaan suosivat tiettyjä yrityksiä näille yrityksille tunnusomaisten ja erityisten piirteiden takia. Oikeuskäytännöstä ilmenee myös, että se, ettei tuki koske yhtä tai useaa etukäteen määriteltyä yksittäistä tuensaajaa vaan että sen saamiselle on asetettu useita objektiivisia edellytyksiä, joiden täyttyessä se voidaan myöntää määrittelemättömälle määrälle tuensaajia, joita ei ole alun perin yksilöity, ei riitä kyseenalaistamaan tuen valikoivuutta ja siten sen katsomista SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi. Tällainen seikka ei nimittäin sulje pois mahdollisuutta, että tätä julkista toimenpidettä olisi tutkittava valikoivana toimenpiteenä, jos se soveltamisedellytystensä vuoksi hyödyttää tiettyjä yrityksiä muiden kustannuksella (ks. vastaavasti tuomio 29.9.2000, CETM v. komissio, T‑55/99, EU:T:2000:223, 40 kohta). Ilmailukäsikirjan yleinen luonne ei näin ollen sulje sellaisenaan pois tosiasiallisen syrjinnän mahdollisuutta lentoasemaa käyttävien lentoyhtiöiden välillä.

141    Komissio on huomauttanut toiseksi riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 292 perustelukappaleessa, että ”alennuksia sovellettiin liukuvalla asteikolla, jossa pienin alennus oli 10 prosenttia, kun laskeutumisia oli 250–500 vuodessa eli noin viisi viikossa” ja että ”arvioitavana olevalla ajanjaksolla [lentoasemalla] liikennöi Wizz Airin lisäksi useita muita lentoyhtiöitä, joiden kaluston lentokoneet olivat asiaankuuluvan kokoisia ja/tai vuorotiheydet riittäviä ja jotka olivat siten hyötyneet tai olisivat voineet hyötyä kyseisistä alennuksista”.

142    Ensinnäkin komissio on kuitenkin tutkinut yhdessä toisella toimenpiteellä vahvistettua kolmea alennustyyppiä selittämättä, miksi tällainen yhdistetty arviointi oli asianmukaista tämän toimenpiteen valikoivuuden määrittämiseksi ottaen huomioon, että kullekin alennukselle oli asetettu erilaisia edellytyksiä ja että nämä alennukset eivät olleet kumulatiivisia. Se on näin ollen jättänyt tutkimatta, suosiko toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa erityisesti vahvistettu alennus yksittäin tarkasteltuna soveltamisedellytystensä vuoksi Wizz Airia muiden lentoasemalla liikennöivien lentoyhtiöiden kustannuksella.

143    Toiseksi komissio ei ole lausunut siitä, oliko – erityisesti siltä osin kuin on kyse toisen toimenpiteen 7.3 kohdan mukaisesta alennuksesta – muilla lentoyhtiöillä kuin Wizz Airilla kalustossaan asiaankuuluvan kokoisia lentokoneita, joiden vuorotiheydet olivat riittäviä, jotta ne saattoivat tosiasiallisesti saada tämän alennuksen.

144    Riidanalaisesta päätöksestä tosin ilmenee, että hallinnollisessa menettelyssä Wizz Air on väittänyt, että sen ohella muutkin lentoyhtiöt käyttivät lentokoneita, joiden suurin lentoonlähtöpaino oli yli 70 tonnia, ja saattoivat siten saada toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa vahvistetun alennuksen (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 122 perustelukappale). Komissio on todennut kirjelmissään, että Tarom käytti tällaisia lentokoneita ja että se olisi voinut lisätä liikennettään lentoasemalla saadakseen nämä alennukset.

145    Tosiasiassa kuitenkin ainoastaan Wizz Air hyötyi toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa tarkoitetusta alennuksesta eikä mikään muu lentoyhtiö – ei myöskään Tarom – saavuttanut tässä 7.3 kohdassa vaadittua lähtevien matkustajien kuukausittaista vähimmäismäärää.

146    On vielä korostettava Wizz Airin ja AITTV:n väitteen osalta, jonka mukaan näiden alennusten avulla lentoaseman liikennettä ja siten tosiasiallisia tuottoja voitiin lisätä, että – kuten edellä 130 kohdassa esitetystä oikeuskäytännöstä ilmenee – SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ei tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden perusteella vaan määritellään toimenpiteet niiden vaikutusten perusteella, joten nämä liikennettä koskevat päämäärät ja tuotot eivät ole merkityksellisiä arvioitaessa toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa vahvistettujen alennusten valikoivuutta. On joka tapauksessa todettava, ettei riidanalaiseen päätökseen sisälly mitään näyttöä näistä päämääristä.

147    Kolmanneksi on huomattava, että toisessa toimenpiteessä tarkoitetun kahden muun alennustoimenpiteen huomioon ottaminen, sellaisena kuin komissio siihen vetoaa, voi sitäkin suuremmalla syyllä asettaa kyseenalaiseksi tämän toimenpiteen 7.3 kohdassa vahvistettujen alennusten ei-valikoivan luonteen. Näillä kahdella muulla toimenpiteellä nimittäin vahvistettiin alennukset asteikoilla 10–70 prosenttia ja 10–30 prosenttia, kun taas tässä 7.3 kohdassa mahdollistettiin suuremmat ja selvästi suppeamman liukuvan asteikon mukaiset alennukset 72 prosentista 85 prosenttiin saakka.

148    On katsottava näin ollen, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen jättäessään tutkimatta, oliko toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa vahvistettua alennusta yksittäin tarkasteltuna tarkoitus soveltaa valikoivasti, tarvitsematta tutkia kantajan väitteen, jonka mukaan toisen toimenpiteen 7.3 kohdassa vahvistetut alennukset muodostivat poikkeuksen tällä toimenpiteellä perustetusta viitejärjestelmästä, väitettyä viivästymistä ja perusteltavuutta.

149    Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hyväksyttävä.

 Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, oikeudellista virhettä ja perustelujen puutteellisuutta sikäli kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että kolmannella toimenpiteellä ei myönnetty perusteetonta etua Wizz Airille

150    Toisessa kanneperusteessa on kaksi osaa. Kanneperusteen ensimmäisessä osassa, joka koskee tosiseikkojen arviointia, kantaja väittää, ettei riidanalaisessa päätöksessä otettu huomioon näyttöä, jonka perusteella AITTV:n toimintaa ei voitu rinnastaa yksityisen markkinataloustoimijan toimintaan.

151    AITTV ei varsinkaan tehnyt mitään ennakkoanalyysiä määrittääkseen, voivatko vuoden 2008 sopimukset antaa sille positiivista tuottoa tai vähintään kattaa Wizz Airin toiminnasta aiheutuvat kustannukset, vaikka markkinointisopimuksen tarkoituksena oli antaa Wizz Airille jopa 85 prosentin suuruinen alennus kaikista lentoasemamaksuista. Varovainen markkinatoimija olisi kuitenkin tehnyt ennakkoanalyysin kannattavuudesta ennen kaupallisen strategiansa tällaista muuttamista.

152    Kanneperusteen toisessa osassa, joka koskee oikeudellista virhettä, kantaja väittää, että riidanalaisessa päätöksessä sovellettiin virheellisesti yksityistä markkinataloustoimijaa koskevaa arviointiperustetta kolmanteen toimenpiteeseen. Komissio ei nimittäin huomioinut kolmannen toimenpiteen yleistä asiayhteyttä eikä ennakoitavissa olevaa kehitystä, kuten tästä toimenpiteestä aiheutuvia päällysrakenteen luokitusluvun vahvistamiseen liittyviä kustannuksia ja sen seurauksia keskipitkällä tai pitkällä aikavälillä. Komissio käytti erityisesti virheellisesti vain kolmen vuoden ajanjaksoa arvioidessaan vuoden 2008 sopimusten kannattavuutta.

153    Komissio väittää puolestaan aluksi, ettei kantaja ole riitauttanut sen analyysiä vuoden 2010 muutossopimusten kannattavuudesta vaan ainoastaan sen analyysin vuoden 2008 sopimusten kannattavuudesta. Se huomauttaa tältä osin, että riitauttaakseen menestyksekkäästi yksityistä markkinataloustoimijaa koskevan arviointiperusteen soveltamisen riidanalaisessa päätöksessä kantajan olisi osoitettava, että komission arviointi oli paitsi virheellinen myös epäuskottava.

154    Siltä osin kuin on kyse kanneperusteen ensimmäisestä osasta komissio väittää ennakkoanalyysin puuttumisen osalta, ettei voida sulkea pois sitä, että tutkimus, jossa arvioidaan jälkikäteen odotettavissa olevan kannattavuuden lisääntymistä lentoaseman ja lentoyhtiön tekemän sopimuksen nojalla mutta joka perustuu niihin tietoihin, jotka olivat saatavilla tämän sopimuksen allekirjoitusajankohtana, saattaisi olla hyväksyttävä.

155    Siltä osin kuin on kyse kanneperusteen toisesta osasta, joka koskee erityisesti vuoden 2008 sopimusten kannattavuuden arvioinnissa käytettyä ajanjaksoa, komissio väittää valinneensa kolmen vuoden ajanjakson, joka vastasi markkinointisopimuksen alkuperäistä voimassaolokautta, koska järkevä yksityinen markkinataloustoimija ei perusta toimintaansa siihen, että sopimukset uusitaan niiden voimassaolon päätyttyä, kuten riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 334–336 perustelukappaleessa todetaan.

156    Kantaja väittää vastauskirjelmässään, että Wizz Air sai valtiontukea vuoden 2010 muutossopimuksilla, koska lähtökohtaisesti toisella toimenpiteellä ja vuoden 2010 muutossopimuksilla myönnettiin sama etu Wizz Airille.

157    Komissio esittää tältä osin vastauskirjelmässään, ettei vuoden 2010 muutossopimuksia ja toista toimenpidettä voitu pitää yhtenä toimenpiteenä ja että se oli arvioinut niitä erikseen.

–       Kolmannen toimenpiteen arviointi riidanalaisessa päätöksessä

158    Vuoden 2008 sopimuksia olivat yhteisymmärryspöytäkirja, markkinointisopimus, toimintasopimus ja maahuolintasopimus.

159    AITTV sitoutui yhteisymmärryspöytäkirjassa ja markkinointisopimuksessa, joiden alkuperäinen voimassaoloaika oli kolme vuotta, erityisesti laajentamaan matkustajaterminaalia, jotta sen matkustajamäärä voisi kasvaa kolmeen miljoonaan matkustajaan vuodessa 1.1.2011 mennessä, korottamaan kiitotien lasku- ja nousuluokan vuoden 2009 loppuun mennessä ja tarjoamaan lähtö- ja saapumisaikoja Wizz Airin pyynnön mukaisesti. Wizz Air sitoutui markkinoimaan AITTV:tä.

160    Toimintasopimuksessa ja maahuolintasopimuksessa, joiden alkuperäinen voimassaoloaika oli yksi vuosi, määritettiin soveltuvat lentoasemamaksut, jotka Wizz Airin oli maksettava, sekä alennukset ja vapautukset maksuista. Maksut olivat pääasiallisesti samat kuin vuoden 2008 ilmailukäsikirjan maksut. Toimintasopimusta ja maahuolintasopimusta muutettiin 25.6.2010 vuoden 2010 muutossopimuksilla eli uudella alennusjärjestelmällä, joka vastasi toisessa toimenpiteessä määriteltyä järjestelmää (ks. edellä 5 kohta).

161    Komissio tarkasteli sitä, oliko kolmatta toimenpidettä pidettävä valtiontukena, riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 300–440 kohdassa. Se arvioi taloudellisen edun aiheutumista koskevaa edellytystä riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 322–415 perustelukappaleessa vuoden 2008 sopimusten osalta, joita se tarkasteli yhdessä, ja 416–439 perustelukappaleessa vuoden 2010 muutossopimusten osalta.

162    Komissio tutki vuoden 2008 sopimusten osalta, olivatko Wizz Airin toiminnasta näiden sopimusten seurauksena kertyneet lisätulot (eli ilmailuun liittyvät tulot, jotka saatiin Wizz Airin maksamista maksuista, ja muuhun kuin ilmailuun liittyvät tulot) suuremmat kuin lisäkustannukset (toiminta-, markkinointi ja investointikustannukset), jotka liittyivät Wizz Airin toimintaan lentoasemalla (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 341–343 perustelukappale).

163    Komissio on näin tarkastellut Romanian 9.12.2014 toimittamaa kannattavuutta koskevaa ennakkoanalyysiä (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 344–356 perustelukappale) ja Wizz Airin 10.2.2015 toimittamaa kannattavuutta koskevaa ennakkoanalyysiä (jäljempänä vuoden 2015 Oxeran raportti; ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 357–381 perustelukappale), jotka oli rekonstruoitu jälkikäteen ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä käytettävissä olleiden tietojen perusteella. Se on tarkastellut myös kantajan 10.11.2014 toimittamaa tutkimusta (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 382–392 perustelukappale).

164    Komissio totesi, että Romanian toimittamassa analyysissä oli useita puutteita. Siihen ei muun muassa sisältynyt mitään lisäkustannuslaskelmia vaan ainoastaan lisätulolaskelmat. Komissio katsoi näin ollen, ettei tämä analyysi osoittanut, että yksityistä markkinataloustoimijaa koskevaa arviointiperuste olisi täyttynyt vuoden 2008 sopimusten osalta (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 355 ja 356 perustelukappale).

165    Vuoden 2015 Oxeran raportissa vuoden 2008 sopimusten nettonykyarvon odotettiin olevan 7,6 miljoonaa Romanian leuta (RON) (n. 1,5 miljoonaa euroa). Komissio on hyväksynyt useimmat vuoden 2015 Oxeran raportin perusoletuksista. Se on tarkistanut joitakin niistä ottaakseen huomioon alhaisemmat lisäkustannukset, jotka johtivat suurempiin lisätuottoihin, ja katsonut muun muassa, etteivät mitkään tehdyistä investoinneista, varsinkaan matkustajaterminaalin sekä lasku- ja noususuunnan kiitoteiden osalta, johtuneet Wizz Airin toiminnasta lentoasemalla (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 362 ja 372–379 perustelukappale). Laskettuaan näin uudelleen lisäkustannukset, ‑tulot ja ‑tuotot vuoden 2015 Oxeran raportin perusteella komissio on katsonut, että tämän raportin nojalla voitiin päätellä, että vuoden 2008 sopimusten odotettiin olevan AITTV:n kannalta asteittain kannattavia (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 381 perustelukappale).

166    Komissio on hylännyt useimmat kantajan esittämän tutkimuksen, jossa katsottiin, että vuoden 2008 sopimukset eivät olleet kannattavia, perusoletuksista ja erityisesti oletuksen, jonka mukaan päällysrakenteen luokitusluvun vahvistamiseen ja matkustajaterminaaleissa tehtyihin töihin liittyviä investointeja oli pidettävä lisäkustannuksina, jotka liittyivät Wizz Airin toimintaan lentoasemalla. Komissio on katsonut, ettei tätä tutkimusta voitu pitää näyttönä siitä, että vuoden 2008 sopimukset eivät olleet yksityistä markkinataloustoimijaa koskevan arviointiperusteen mukaisia (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 388–392 perustelukappale).

167    Komissio on ottanut huomioon myös Oxeran ja RBB:n jälkikäteen 27.10.2011 tekemät tutkimukset vuoden 2015 Oxeran raportin tuloksia täydentävänä näyttönä. Oxeran jälkikäteen tekemässä tutkimuksessa arvioitiin, että vuoden 2008 sopimusten positiivinen nettonykyarvo oli 145 249 euroa näiden sopimusten kolmivuotiskaudella (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 398 perustelukappale).

168    Vuoden 2015 Oxeran raportissa arvioitiin vuoden 2010 muutossopimusten nettonykyarvoksi 2,3 miljoonaa Romanian leuta (RON) eli noin 469 852 euroa (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 417 perustelukappale). Komissio on ottanut huomioon myös Oxeran jälkikäteen tekemän tutkimuksen, jossa arvioitiin, että vuoden 2010 muutossopimusten positiivinen nettonykyarvo oli 483 147 euroa vuoden 2010 muutossopimusten yhdeksän kuukauden voimassaolon aikana (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 429 perustelukappale).

169    Komissio on näin ollen katsonut vuoden 2015 Oxeran raportin perusteella – sellaisena kuin se oli komission uudelleen laskemana ja Oxeran ja RBB:n jälkikäteisten tutkimusten tukemana – että kolmannen toimenpiteen odotettiin olevan AITTV:n kannalta asteittain kannattava. Tämä toimenpide oli lisäksi osa yleistä strategiaa ja pitkän aikavälin toimia lentoaseman yleisen kannattavuuden saavuttamiseksi. Komissio on näin ollen arvioinut, että järkevä yksityinen markkinataloustoimija olisi tehnyt tällaiset järjestelyt. Komissio on siten päätellyt, etteivät nämä sopimukset tuottaneet Wizz Airille sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, ja etteivät ne olleet valtiontukea (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 413–415 ja 437–440 perustelukappale).

–       Kolmatta toimenpidettä koskevan arvioinnin perusteltavuus

170    Oikeuskäytännön mukaan edellytykset, jotka toimenpiteen on täytettävä, jotta se kuuluisi SEUT 107 artiklassa tarkoitetun tuen käsitteen piiriin, eivät täyty, jos edunsaajayritys voisi saada saman edun kuin etu, joka sille annettiin valtion varoista, olosuhteissa, jotka vastaavat tavanomaisia markkinaolosuhteita, ja tämä arviointi tehdään lähtökohtaisesti soveltamalla markkinataloudessa toimivan yksityisen toimijan kriteeriä (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 91 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

171    Sen tutkimiseksi, vastasiko jäsenvaltion tai kyseisen julkisen yksikön toiminta markkinataloudessa toimivan järkevän yksityisen toimijan toimintaa, jäsenvaltion tai julkisen yksikön toiminnan taloudellista järkevyyttä on arvioitava ottaen huomioon kyseessä olevien toimenpiteiden toteuttamishetken asiayhteys, ja on siis pidättäydyttävä arvioinneista, jotka perustuvat myöhempään tilanteeseen (tuomio 16.5.2002, Ranska v. komissio, C‑482/99, EU:C:2002:294, 71 kohta ja tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 93 kohta).

172    Tässä asiayhteydessä jäsenvaltion tai kyseisen julkisen yksikön on ilmoitettava komissiolle ne objektiiviset ja tarkastettavissa olevat seikat, joista ilmenee, että sen päätös perustuu ennalta tehtyihin taloudellisiin arviointeihin, jotka rinnastuvat arviointeihin, joita tämän yksittäistapauksen olosuhteissa järkevästi toimiva yksityinen toimija, jonka tilanne vastaa mahdollisimman tarkasti kyseisen valtion tai yksikön tilannetta, olisi laadituttanut ennen tällaisen toimenpiteen toteuttamista arvioidakseen toimenpiteen tulevan kannattavuuden (ks. tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 97 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

173    Yksityinen toimija ‑arviointiperusteen soveltamiseksi merkityksellisiä ovat näin ollen ainoastaan kyseistä toimea koskevan päätöksen tekemishetkellä käytettävissä olleet seikat ja vallinneet kehitysnäkymät (tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 105 kohta). Näin on erityisesti silloin, kun – kuten esillä olevassa asiassa – komissio tutkii, onko sellainen toimenpide valtiontukea, jota ei ole sille ilmoitettu ja jonka kyseinen julkinen yksikkö on jo toteuttanut siihen mennessä, kun komissio suorittaa tutkimuksensa (tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 94 kohta).

174    Kun siis käy ilmi, että yksityinen toimija ‑arviointiperustetta voidaan soveltaa, komission tehtävänä on pyytää kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan sille kaikki merkitykselliset tiedot sen varmistamiseksi, täyttyvätkö arviointiperusteen sovellettavuus- ja soveltamisedellytykset, ja komissio voi kieltäytyä tutkimasta näitä tietoja vain, jos näyttönä esitetyt seikat on laadittu sen jälkeen, kun päätös kyseessä olevan sijoituksen tekemisestä tehtiin (ks. vastaavasti tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 104 kohta ja tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 96 kohta).

175    Kyseessä olevan jäsenvaltion – tai nyt käsiteltävässä asiassa – kyseessä olevan julkisen yrityksen tehtävänä on toimittaa tiedot, joista ilmenee, että se on suorittanut kyseessä olevan toimenpiteen kannattavuudesta sellaisen taloudellisen ennakkoarvion, joka on verrattavissa siihen, jonka samanlaisessa tilanteessa oleva yksityinen toimija olisi tehnyt (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 184 kohta).

176    Kun julkinen yritys toimittaa komissiolle vaaditut tiedot, viimeksi mainitun on kuitenkin suoritettava kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon tämän yrityksen toimittamien tietojen lisäksi kaikki muut merkitykselliset tiedot, joiden avulla voidaan määritellä, onko kyseessä oleva toimenpide yksityisen toimijan kriteerin mukainen. Kyseessä olevalla julkisella yrityksellä on siten mahdollisuus hallinnollisessa menettelyssä esittää täydentävää näyttöä, joka on syntynyt toimenpiteen toteuttamisen jälkeen, mutta joka perustuu toimenpiteen toteuttamishetkellä saatavilla olleisiin tietoihin ja ennakoitavissa olleeseen kehitykseen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 186 kohta).

177    Se, että on mahdotonta laatia yksityiskohtaisia ja täydellisiä ennusteita, ei voi vapauttaa julkista sijoittajaa tekemästä sijoituksensa kannattavuudesta sellaista asianmukaista ennakkoarviointia, joka on verrattavissa siihen, jonka samanlaisessa tilanteessa oleva yksityinen toimija olisi tehnyt käytettävissä ja ennustettavissa olevien seikkojen perusteella (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 182 kohta).

178    Tämän oikeuskäytännön valossa on tarkasteltava kantajan toista kanneperustetta, jolla se väittää erityisesti, ettei AITTV tehnyt mitään ennakkoanalyysiä vuoden 2008 sopimusten kannattavuudesta.

179    Ensinnäkin riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 147 perustelukappaleesta, joka sisältyy tämän päätöksen 6.3 kohtaan, jossa oli tiivistelmä AITTV:n kolmannen toimenpiteen osalta esittämistä huomautuksista, eikä osaan, joka koskee komission tämän toimenpiteen osalta tekemää arviointia, ilmenee tältä osin seuraavaa:

”[AITTV] ilmoitti suorittaneensa laskelmat ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä. [AITTV:n] mukaan liiketoimintasuunnitelman laatimiseen ei ollut oikeudellista velvoitetta. [AITTV] ei tiennyt, että asiakirjat olisi ollut syytä säilyttää.”

180    On kuitenkin todettava, että väitettyjä laskelmia, jotka AITTV olisi laatinut ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä, ei ole toimitettu komissiolle ja ettei komissio ole nojautunut riidanalaisessa päätöksessä näihin laskelmiin arvioidessaan näiden sopimusten kannattavuutta yksityistä markkinataloustoimijaa koskevan arviointiperusteen kannalta.

181    Toisin kuin edellä 175 ja 177 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä edellytetään, riidanalaisesta päätöksestä ei näin ollen mitenkään ilmene, että AITTV:n päätös tehdä vuoden 2008 sopimukset Wizz Airin kanssa olisi perustunut ennalta tehtyihin taloudellisiin arviointeihin, jotka samanlaisessa tilanteessa oleva yksityinen toimija olisi tehnyt käytettävissä ja ennustettavissa olevien seikkojen perusteella.

182    Vaikka AITTV olisikin arvioinut ennalta vuoden 2008 sopimusten kannattavuutta, se ei ole kuitenkaan noudattanut velvollisuuttaan toimittaa komissiolle ennakkoarviointia koskevia seikkoja, joiden perusteella komissio voi tarkistaa, oliko kyseisen julkisen yrityksen asenne verrattavissa järkevän yksityisen toimijan asenteeseen (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 182 ja 185 kohta).

183    Vuoden 2015 Oxeran raportissa tosin viitataan AITTV:n vuoden 2008 sopimusten yhteydessä tekemään ”liiketoimintasuunnitelmaan”, jonka AITTV toimitti Oxeralle kyseisen raportin laatimista varten. Wizz Airin ja AITTV:n unionin yleisen tuomioistuimen kysymyksiin 19.7.2022 antamien vastausten perusteella voidaan kuitenkin todeta, että tätä ”liiketoimintasuunnitelmaa” ei ollut laadittu vuonna 2008 vaan se oli rekonstruoitu jälkikäteen hallinnollisen menettelyn aikana tietojen perustella, jotka AITTV:llä oli käytettävissään vuonna 2008.

184    Tästä seuraa, ettei komissiolla ollut käytettävissään yhtään ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä laadittua kirjallista asiakirjaa, kun se analysoi kysymystä siitä, oliko AITTV toiminut samanlaisessa tilanteessa olevan yksityisen toimijan tavoin käytettävissä ja ennustettavissa olevien seikkojen perusteella.

185    Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee näin ollen, että Romanian 9.12.2014 komission pyynnöstä toimittamassa kannattavuutta koskevassa ennakkoanalyysissä, joka oli rekonstruoitu jälkikäteen ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä käytettävissä olleiden tietojen perusteella, oli useita puutteita eikä sen perusteella voitu osoittaa, että yksityistä markkinataloustoimijaa koskeva arviointiperuste täyttyi vuoden 2008 sopimuksissa (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 344 ja 356 perustelukappale ja edellä 163 ja 164 kohta). On näin ollen epätodennäköistä, että riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 147 perustelukappaleessa mainitut hypoteettiset ennakkolaskelmat, jotka AITTV olisi tehnyt ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä, olisivat voineet osoittaa ennakoidut vankat kannattavuusnäkymät, jotka liittyivät näihin sopimuksiin.

186    Toiseksi komissio on katsonut, että vuoden 2008 sopimukset olivat kannattavia vuoden 2015 Oxeran raportin – eli kannattavuutta koskevan ennakkoanalyysin, joka oli rekonstruoitu jälkikäteen ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä käytettävissä olleiden tietojen perusteella, jonka Wizz Air oli toimittanut 10.2.2015 ja josta komissio oli laatinut uudelleenlaskelman – perusteella (ks. edellä 163 ja 165 kohta).

187    Kuten komissio toteaa, vuoden 2015 Oxeran raportti, vaikka se onkin laadittu lähes seitsemän vuotta vuoden 2008 sopimusten tekemisen jälkeen, perustuu ennen näiden sopimusten tekemistä käytettävissä olleisiin tietoihin.

188    Toisin kuin komissio väittää, ei voida kuitenkaan katsoa ainoastaan siitä syystä, että tämä raportti perustui kolmannen toimenpiteen toteuttamishetkellä vuonna 2008 käytettävissä olleisiin seikkoihin ja ennakoituihin kehitysnäkymiin, että se vastaisi etukäteen tehtyä analyysiä, joka voisi osoittaa, että yksityistä markkinataloustoimijaa koskevaa arviointiperuste täyttyi.

189    Oikeuskäytännön mukaan komission on tosin tehtävä kokonaisarviointi, jossa se ottaa huomioon kaikki tilanteessa merkitykselliset seikat, joiden perusteella se voi määrittää, olisiko ilmeistä, ettei tuen saanut yritys olisi saanut vastaavia helpotuksia tällaiselta yksityiseltä toimijalta. Tässä yhteydessä merkityksellisenä on pidettävä kaikkea sellaista tietoa, joka voi huomattavalla tavalla vaikuttaa tavanomaisen varovaisen ja huolellisen yksityisen toimijan, jonka tilanne on mahdollisimman lähellä valtion tilannetta, päätösprosessiin (ks. tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 29 ja 30 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 20.9.2017, komissio v. Frucona Košice, C‑300/16 P, EU:C:2017:706, 60 kohta).

190    Kyseisen toimenpiteen toteuttamisajankohdan jälkeisiä seikkoja ei kuitenkaan voida ottaa huomioon sovellettaessa yksityinen toimija ‑arviointiperustetta (ks. tuomio 26.3.2020, Larko v. komissio, C‑244/18 P, EU:C:2020:238, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen; ks. vastaavasti myös tuomio 5.6.2012, komissio v. EDF, C‑124/10 P, EU:C:2012:318, 104 kohta ja tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 93 ja 94 kohta).

191    Vaikka onkin totta, kuten edellä 176 kohdassa mainitusta oikeuskäytännöstä seuraa, että kyseessä olevalla julkisella yrityksellä on tältä osin mahdollisuus hallinnollisessa menettelyssä esittää täydentävää näyttöä, joka on syntynyt toimenpiteen toteuttamisen jälkeen, tällainen mahdollisuus ei kuitenkaan voi vapauttaa tätä yritystä velvollisuudesta tehdä asianmukainen taloudellinen ennakkoarviointi, joka perustuu käytettävissä olevien tietojen ja ennakoitavissa olevan kehityksen analyysiin ja joka on asianmukainen liiketoimen luonteeseen, monimutkaisuuteen, merkitykseen ja asiayhteyteen nähden (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2015, SACE ja Sace BT v. komissio, T‑305/13, EU:T:2015:435, 186 ja 188 kohta).

192    Vaikka käsiteltävässä asiassa vuoden 2015 Oxeran raportti perustuukin tietoihin, jotka olivat käytettävissä ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä, tämä raportti kuitenkin merkitsee näiden sopimusten todellisen kannattavuuden toteamista jälkikäteen. Tästä syystä sillä ei ole edellä 190 kohdassa viitatun oikeuskäytännön mukaisesti merkitystä arvioitaessa yksityistä markkinataloustoimijaa koskevan arviointiperusteen täyttymistä.

193    Kolmanneksi komissio on ottanut riidanalaisessa päätöksessä huomioon myös Oxeran ja RBB:n 27.10.2011 jälkikäteen tekemät tutkimukset vuoden 2015 Oxeran raportin tuloksia täydentävänä näyttönä (ks. edellä 167 ja 169 kohta).

194    Oikeuskäytännön mukaan sen määrittämiseksi, onko kyseisen toimenpiteen edunsaaja tosiasiallisesti saanut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua etua, jäsenvaltion hallinnollisessa menettelyssä toimittamat täydentävät taloudelliset analyysit saattavat selventää investointipäätöksen tekemisajankohtana olemassa olleita tekijöitä ja komission on otettava ne huomioon (tuomio 3.7.2014, Espanja ym. v. komissio, T‑319/12 ja T‑321/12, ei julkaistu, EU:T:2014:604, 134 kohta).

195    Käsiteltävässä asiassa komission huomioon ottamilla jälkikäteen rekonstruoiduilla näyttönä esitetyillä seikoilla, olipa kyse sitten Romanian tai Wizz Airin esittämistä seikoista, ei kuitenkaan täydennetty ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä syntyneitä seikkoja, jotka AITTV olisi toimittanut komissiolle. Ne olivat sitä vastoin ainoat seikat, jotka komissiolle oli toimitettu ja joihin komission vuoden 2008 sopimuksia koskeva arviointi perustui.

196    Neljänneksi ja lopuksi komissio on myös ottanut huomioon taloudellista etua koskevassa päätelmässään vuoden 2008 sopimusten osalta sen, että ”o[li] erityisesti vuosien 2006–2015 kehityssuunnitelmaan perustuvia viitteitä siitä, että vuoden 2008 sopimukset Wizz Airin kanssa olivat osa yleistä strategiaa ja pitkän aikavälin toimia lentoaseman yleisen kannattavuuden saavuttamiseksi” (ks. riidanalaisen päätöksen johdanto-osan 414 perustelukappale ja edellä 169 kohta).

197    Tällaisia epämääräisiä seikkoja, joita ei ole lainkaan perusteltu, ei voida kuitenkaan pitää riittävänä näyttönä siitä, että kannattavuutta koskeva taloudellinen ennakkoarviointi olisi suoritettu ennen vuoden 2008 sopimusten tekemistä.

198    On näin ollen todettava, että komission päätelmä, jonka mukaan varovainen yksityinen markkinataloustoimija olisi tehnyt vuoden 2008 sopimukset, perustuu täysin jälkikäteen laadittuihin näyttönä esitettyihin seikkoihin vastoin edellä 170–177 kohdassa viitattua oikeuskäytäntöä.

199    On näin ollen katsottava, ettei komissio ole laillisesti perustellut päätelmäänsä, jonka mukaan kolmas toimenpide ei tuottanut Wizz Airille sellaista taloudellista etua, jota se ei olisi saanut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa, eikä siten ollut valtiontukea.

200    Toinen kanneperuste on näin ollen hyväksyttävä siltä osin kuin se koskee oikeudellista virhettä sikäli kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, ettei kolmannella toimenpiteellä myönnetty perusteetonta etua Wizz Airille, eikä kantajan tämän kanneperusteen yhteydessä esittämiä muita argumentteja ole tarpeen tutkia.

201    Kaiken edellä esitetyn perusteella kanne on näin ollen hyväksyttävä ensimmäisen ja toisen kanneperusteen nojalla, eikä kolmatta ja neljättä kanneperustetta ole tarpeen tutkia.

 Oikeudenkäyntikulut

202    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska komissio on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti. Wizz Air ja AITTV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kahdeksas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      [Sellaisena kuin se on oikaistuna 13.7.2023 annetulla määräyksellä] Valtiontuesta SA.31662 – C/2011 (ex NN/2011), jonka Romania on myöntänyt Timișoaran kansainväliselle lentoasemalle – Wizz Airille 24.2.2020 tehdyn komission päätöksen (EU) 2021/1428 2 artikla kumotaan siltä osin kuin siinä katsotaan, että vuoden 2010 ilmailukäsikirjan lentoasemamaksut ja sopimukset, jotka on tehty vuonna 2008 Societatea Națională ”Aeroportul Internațional Timișoara – Traian Vuia” SA:n (AITTV) ja Wizz Air Hungary Légiközlekedési Zrt:n (Wizz Air Hungary Zrt.) välillä (mukaan lukien vuoden 2010 muutossopimukset), eivät ole valtiontukea.

2)      Euroopan komissio vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan Carpatair SA:n oikeudenkäyntikulut.

3)      Wizz Air Hungary ja AITTV vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Papasavvas Svenningsen Jaeger

Mac Eochaidh       Pynnä

Julistettiin Luxemburgissa 8 päivänä helmikuuta 2023.

Allekirjoitukset

Sisällys

Asian tausta

Riidanalainen päätös

Osapuolten vaatimukset

Oikeudellinen arviointi

Tutkittavaksi ottaminen

Oikeussuojan tarve

Asiavaltuus

– Alustavat huomautukset riidanalaisten toimenpiteiden luonteesta

– Kysymys siitä, koskeeko kolmas toimenpide kantajaa erikseen

– Kysymys siitä, koskevatko riidanalaiset toimenpiteet kantajaa suoraan

Liitteiden tutkittavaksi ottaminen

Selvittäjän kertomuksen otteiden tutkittavaksi ottaminen

Liitteen Q.2 tutkittavaksi ottaminen

Asiakysymys

Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee oikeudellista virhettä siltä osin kuin kyse on toisen toimenpiteen valikoivasta luonteesta

– Toisen toimenpiteen arviointi riidanalaisessa päätöksessä

– Toista toimenpidettä koskevan arvioinnin perusteltavuus

Toinen kanneperuste, joka koskee ilmeistä arviointivirhettä, oikeudellista virhettä ja perustelujen puutteellisuutta sikäli kuin riidanalaisessa päätöksessä todetaan, että kolmannella toimenpiteellä ei myönnetty perusteetonta etua Wizz Airille

– Kolmannen toimenpiteen arviointi riidanalaisessa päätöksessä

– Kolmatta toimenpidettä koskevan arvioinnin perusteltavuus

Oikeudenkäyntikulut

*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.