YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN
TUOMIO (laajennettu kolmas jaosto)
14 päivänä toukokuuta 1998 (1)
Kilpailu EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohta Kilpailusääntöjen
rikkomista merkitsevästä toiminnasta vastuuseen joutuminen Sakko
Perustelut Lieventävät asianhaarat
Asiassa T-327/94,
SCA Holding Ltd, Englannin ja Walesin oikeuden mukaan perustettu yhtiö,
kotipaikka Aylesford (Yhdistynyt kuningaskunta), edustajinaan asianajajat Giuseppe
Scasselati-Sforzolini, Bologna, ja Laurent Garzaniti, Bryssel, prosessiosoite
Luxemburgissa asianajotoimisto Elvinger, Hoss & Preussen, 15 Côte d'Eich,
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään oikeudellisen yksikön virkamiehet
Julian Currall ja Richard Lyal, prosessiosoite Luxemburgissa c/o oikeudellisen
yksikön virkamies Carlos Gómez de la Cruz, Centre Wagner, Kirchberg,
jossa kantaja vaatii EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyn komission päätöksen 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1) kumoamista,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN
TUOMIOISTUIN (laajennettu kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: presidentti B. Vesterdorf sekä tuomarit C. P. Briët,
P. Lindh, A. Potocki ja J. D. Cooke,
kirjaaja: hallintovirkamies J. Palacio González,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 25.6.19978.7.1997 pidetyssä suullisessa
käsittelyssä esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Kanteen perustana olevat tosiseikat
- 1.
- Tämä asia koskee EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta
13 päivänä heinäkuuta 1994 tehtyä komission päätöstä 94/601/EY (IV/C/33.833
Kartonki; EYVL L 243, s. 1), sellaisena kuin se on oikaistuna ennen sen
julkaisemista 26 päivänä heinäkuuta 1994 tehdyllä komission päätöksellä C(94) 2135
lopullinen (jäljempänä päätös). Komissio määräsi päätöksessään 19:lle yhteisössä
kartonkia tuottavalle ja toimittavalle yritykselle sakkoja perustamissopimuksen
85 artiklan 1 kohdan rikkomisesta.
- 2.
- Päätöksen kohteena oleva tuote on kartonki. Päätöksessä mainitaan kolme
kartonkityyppiä, joista käytetään nimityksiä GC-, GD- ja SBS-laatu.
- 3.
- GD-kartonkilaadun (jäljempänä GD-kartonki) sisäpinta on harmaa (uusiopaperia),
ja tätä laatua käytetään yleensä muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden
pakkauksiin.
- 4.
- GC-kartonkilaadun (jäljempänä GC-kartonki) pinta on valkoinen, ja tätä laatua
käytetään yleensä elintarvikkeiden pakkauksiin. GC-kartonki on parempilaatuista
kuin GD-kartonki. Aikana, jota päätös koski, näiden kahden tuotteen hintaero oli
yleensä noin 30 prosenttia. Hyvälaatuista GC-kartonkia käytetään jossain määrin
myös painotuotteisiin.
- 5.
- Täysin valkoisesta kartongista käytetään lyhennettä SBS (jäljempänä SBS-kartonki).
Tällaisen kartongin hinta on noin 20 prosenttia korkeampi kuin GC-kartongin. Sitä
käytetään elintarvikkeiden, kosmetiikan, lääkkeiden ja savukkeiden pakkauksiin,
mutta se on pääasiallisesti tarkoitettu käytettäväksi painotuotteisiin.
- 6.
- British Printing Industries Federation (jäljempänä BPIF), joka on suurinta osaa
Yhdistyneen kuningaskunnan kartonkipakkausteollisuudesta edustava etujärjestö,
teki 22.11.1990 päivätyllä kirjeellä komissiolle epävirallisen valituksen. BPIF väitti,
että Yhdistyneeseen kuningaskuntaan kartonkia toimittavat tuottajat olivat useaan
kertaan korottaneet hintojaan samanaikaisesti ja yhdenmukaisesti, ja se pyysi
komissiota tutkimaan, oliko yhteisön kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottu. BPIF
julkaisi lehdistötiedotteen varmistaakseen, että sen toimenpide saa julkisuutta.
Tämän tiedotteen sisältöä selostettiin alan ammattilehdistössä joulukuun 1990
aikana.
- 7.
- Myös Fédération française du cartonnage teki 12.12.1990 komissiolle epävirallisen
valituksen, jossa se esitti Ranskan kartonkimarkkinoista vastaavia huomautuksia
kuin BPIF valituksessaan.
- 8.
- Komission virkamiehet, jotka toimivat 6 päivänä helmikuuta 1962 annetun
neuvoston asetuksen N:o 17 (perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan ensimmäinen
täytäntöönpanoasetus; EYVL 1962, 13, s. 204; jäljempänä asetus N:o 17)
14 artiklan 3 kohdan nojalla, tekivät 23.4. ja 24.4.1991 ennalta ilmoittamatta
samanaikaisesti tutkimuksia useiden kartonkialan yritysten ja järjestöjen tiloissa.
- 9.
- Näiden tutkimusten jälkeen komissio pyysi asetuksen N:o 17 11 artiklan nojalla
tietoja ja asiakirjoja kaikilta niiltä, joille päätös on osoitettu.
- 10.
- Näiden tutkimusten yhteydessä sekä tietoja ja asiakirjoja koskevien pyyntöjen
johdosta saadun aineiston perusteella komissio katsoi, että kyseiset yritykset olivat
osallistuneet perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan rikkomiseen (useimmissa
tapauksissa) vuoden 1986 puolivälistä vähintään vuoden 1991 huhtikuuhun.
- 11.
- Tämän vuoksi komissio päätti panna vireille viimeksi mainitun määräyksen
soveltamista koskevan menettelyn. Komissio lähetti 21.12.1992 päivätyllä kirjeellä
väitetiedoksiannon kullekin näistä yrityksistä. Kaikki yritykset, joille
väitetiedoksianto osoitettiin, vastasivat siihen kirjallisesti. Yhdeksän yritystä pyysi
tulla kuulluksi suullisesti. Niitä kuultiin 7.9.6.1993.
- 12.
- Menettelyn lopuksi komissio antoi päätöksen, jossa määrätään seuraavaa:
1 artikla
Buchmann GmbH, Cascades SA, Enso-Gutzeit Oy, Europa Carton AG, Finnboard
the Finnish Board Mills Association, Fiskeby Board AB, Gruber & Weber GmbH
& Co KG, Kartonfabriek de Eendracht NV (joka käyttää toiminimeä BPB de
Eendracht NV), NV Koninklijke KNP BT NV (aikaisemmin Koninklijke
Nederlandse Papierfabrieken NV), Laakmann Karton GmbH & Co KG, Mo Och
Domsjö AB (MoDo), Mayr-Melnhof Gesellschaft mbH, Papeteries de Lancey SA,
Rena Kartonfabrik AS, Sarrió SpA, SCA Holding Ltd (aikaisemmin Reed Paper
& Board (UK) Ltd), Stora Kopparbergs Bergslags AB, Enso Española SA
(aikaisemmin Tampella Española SA) ja Moritz J. Weig GmbH & Co KG ovat
rikkoneet EY:n perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa siten, että
Buchmann ja Rena ovat noin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden
1990 loppuun,
Enso Española on ainakin vuoden 1988 maaliskuusta ainakin vuoden 1991
huhtikuun loppuun,
Gruber & Weber on ainakin vuodesta 1988 vuoden 1990 loppuun ja
muut ovat vuoden 1986 puolivälistä ainakin vuoden 1991 huhtikuuhun
osallistuneet sopimukseen ja yhdenmukaistettuun menettelytapaan, jotka ovat
peräisin vuoden 1986 puolivälistä ja joiden mukaisesti Euroopan yhteisön
kartongintoimittajat
tapasivat säännöllisesti salaisissa ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneissa
kokouksissa neuvotellakseen ja päättääkseen alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta,
sopivat säännöllisistä hinnankorotuksista kunkin tuotelaadun osalta kunakin
kansallisena valuuttana,
suunnittelivat ja toteuttivat useita samanaikaisia ja yhdenmukaisia
hinnankorotuksia kaikkialla Euroopan yhteisössä,
saavuttivat yhteisymmärryksen tärkeimpien tuottajien markkinaosuuksien
pysyttämisestä vakiotasoilla, mutta siten, että niitä saatettiin joskus muuttaa,
toteuttivat alkuvuodesta 1990 lähtien aina vain useammin
yhdenmukaistettuja toimenpiteitä toimitusten valvomiseksi yhteisön
markkinoilla varmistaakseen edellä mainittujen yhdenmukaistettujen
hinnankorotusten toteuttamisen,
edellä mainittuja toimenpiteitä tukeakseen vaihtoivat kaupallisia tietoja
toimituksista, hinnoista, tuotantoseisokeista, tilauskannoista ja koneiden
käyttöasteista.
3 artikla
Seuraaville yrityksille määrätään 1 artiklassa todetuista rikkomisista sakkoa
seuraavasti:
xv) SCA Holding Limitedille sakkoa 2 200 000 ecua;
- 13.
- Päätöksen mukaan rikkominen tapahtui Product Group Paperboard -nimisessä
organisaatiossa (jäljempänä PG Paperboard), joka muodostui useista työryhmistä
ja jaostoista.
- 14.
- Tämän organisaation yhteyteen perustettiin vuoden 1986 puolivälissä Presidents'
Working Group (jäljempänä PWG), joka muodostui yhteisön tärkeimpien
kartongintuottajien (joita oli noin kahdeksan) johtavassa asemassa olevista
edustajista.
- 15.
- PWG:n tehtävänä oli erityisesti keskustella markkinoista, markkinaosuuksista,
hinnoista ja kapasiteeteista ja harjoittaa näiden osalta yhteistoimintaa. Se teki
erityisesti yleisluonteisia päätöksiä siitä, milloin ja minkä suuruisina tuottajien oli
toteutettava hinnankorotukset.
- 16.
- PWG raportoi President Conferencelle (jäljempänä PC), johon osallistuivat (melko
säännöllisesti) melkein kaikkien kyseessä olevien yritysten toimitusjohtajat. Nyt
kyseessä olevana aikana PC kokoontui kahdesti vuodessa.
- 17.
- Vuoden 1987 lopulla perustettiin Joint Marketing Committee (jäljempänä JMC).
Sen pääasiallisena tarkoituksena oli yhtäältä päättää, voitiinko hintoja korottaa, ja
jos voitiin, niin miten, ja toisaalta määritellä yksityiskohtaisesti, miten PWG:n
maittain ja suurimpien asiakkaiden osalta päättämät hinta-aloitteet toteutetaan,
minkä tarkoituksena oli saada aikaan yhdenmukainen hintajärjestelmä Euroopassa.
- 18.
- Economic Committee (jäljempänä talousjaosto) keskusteli muun muassa
hintavaihteluista kansallisilla markkinoilla ja yritysten tilauskannoista ja raportoi
päätelmistään JMC:lle tai vuoden 1987 loppuun saakka JMC:n edeltäjälle
Marketing Committeelle. Talousjaoston jäseninä oli useimpien kyseessä olevien
yritysten markkinointi- ja/tai myyntijohtajia, ja se kokoontui useita kertoja vuodessa.
- 19.
- Lisäksi päätöksestä ilmenee komission katsoneen, että PG Paperboardin toimintaa
tuki se tietojen vaihto, jota harjoitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Fidesin välityksellä,
jonka kotipaikka on Zürich (Sveitsi). Päätöksen mukaan useimmat PG
Paperboardin jäsenet toimittivat Fidesille kausiraportteja tilauksista, tuotannosta,
myynnistä ja kapasiteetin käytöstä. Näitä raportteja käsiteltiin Fides-järjestelmässä,
ja yhdistetyt tiedot lähetettiin järjestelmään osallistuville.
- 20.
- Reed Paper & Board Ltd (jäljempänä Reed P & B) omisti kartonkitehdas Colthrop
Millin (jäljempänä Colthrop) koko sen ajan, jolloin kilpailusääntöjä rikottiin.
- 21.
- Reed P & B oli vuoden 1988 heinäkuuhun saakka Reed International plc:n
tytäryhtiö. Toimivan johdon ostettua useita Reed International -konserniin
kuuluneita yhtiöitä vuoden 1988 heinäkuussa perustettiin Reedback Ltd (jäljempänä
Reedback), joka hankki omistukseensa Reed P & B:n.
- 22.
- Ruotsalainen konserni Svenska Cellulosa Aktiebolag (jäljempänä SCA) hankki
vuoden 1990 heinäkuussa omistukseensa Reedpackin ja siten myös Reed P & B:n
ja useita tehtaita, muun muassa Colthropin. Reed P & B muutti toiminimensä
ensiksi 1.2.1991 SCA Aylesford Ltd:ksi (jäljempänä SCA Aylesford) ja sitten
4.2.1992 SCA Holding Ltd:ksi (jäljempänä SCA Holding).
- 23.
- Vuoden 1991 toukokuussa Colthrop myytiin Field Group Ltd:lle, joka myi sen
vuoden 1991 lokakuussa Mayr-Melnhof AG:lle. Colthropista oli jo ennen viimeksi
mainitun oikeustoimen suorittamista muodostettu Colthrop Board Mill Ltd
-niminen yhtiö.
- 24.
- Päätöksen mukaan Reed P & B oli osallistunut kyseiseen kilpailusääntöjenrikkomiseen erityisesti osallistumalla tiettyihin JMC:n ja PC:n kokouksiin. Koska
SCA Holding oli vain SCA Aylesfordin ja Reed P & B:n eri toiminimi ja koska
kyseessä oli siis sama yksikkö, komissio katsoi, että päätös oli osoitettava SCA
Holdingille (päätöksen 155 perustelukappale ja sitä seuraavat perustelukappaleet).
Oikeudenkäyntimenettely
- 25.
- Kantaja on nostanut tämän kanteen yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 12.10.1994 jättämällään kannekirjelmällä.
- 26.
- Niistä muista 18 yhtiöstä, joiden katsottiin olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, 16 on samoin nostanut kanteen päätöksestä (asiat T-295/94, T-301/94,
T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94, T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-334/94,
T-337/94, T-338/94, T-347/94, T-348/94, T-352/94 ja T-354/94).
- 27.
- Asian T-301/94 kantaja Laakmann Karton GmbH peruutti kanteensa ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimeen 10.6.1996 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-301/94, Laakmann
Karton vastaan komissio, 18.7.1996 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 28.
- Ne neljä suomalaisyritystä, jotka kuuluivat Finnboard-nimiseen yhdistykseen ja jotka
tämän vuoksi velvoitettiin maksamaan Finnboardille määrätty sakko
yhteisvastuullisesti tämän kanssa, ovat myös nostaneet kanteen päätöksestä
(yhdistetyt asiat T-339/94, T-340/94, T-341/94 ja T-342/94).
- 29.
- Kanteen nosti myös CEPI-Cartonboard-niminen yhteenliittymä, jolle päätös ei ollut
osoitettu. Se kuitenkin peruutti kanteensa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimeen 8.1.1997 jättämällään kirjeellä, ja asia poistettiin ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen rekisteristä asiassa T-312/94, CEPI-Cartonboard
vastaan komissio, 6.3.1997 annetulla määräyksellä (ei julkaistu
oikeustapauskokoelmassa).
- 30.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kutsui 5.2.1997 päivätyllä kirjeellä
asianosaiset epäviralliseen kokoukseen erityisesti siksi, että nämä saisivat esittää
huomautuksensa asioiden T-295/94, T-304/94, T-308/94, T-309/94, T-310/94,
T-311/94, T-317/94, T-319/94, T-327/94, T-334/94, T-337/94, T-338/94, T-347/94,
T-348/94, T-352/94 ja T-354/94 mahdollisesta yhdistämisestä suullista käsittelyä
varten. Tässä 29.4.1997 pidetyssä kokouksessa asianosaiset suostuivat tällaiseen
yhdistämiseen.
- 31.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtajan 4.6.1997 antamalla määräyksellä edellä mainitut asiat yhdistettiin
suullista käsittelyä varten ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen
50 artiklan mukaisesti, koska asiat liittyvät toisiinsa; määräyksessä puheenjohtaja
hyväksyi asian T-334/94 kantajan pyynnön luottamuksellisesta käsittelystä.
- 32.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen laajennetun kolmannen jaoston
puheenjohtaja hyväksyi 20.6.1997 antamallaan määräyksellä asian T-337/94 kantajan
pyynnön, että erästä asiakirjaa, jonka kyseinen kantaja oli esittänyt vastauksena
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen, käsiteltäisiin
luottamuksellisena.
- 33.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin (laajennettu kolmas jaosto) päätti
esittelevän tuomarin kertomuksen perusteella aloittaa suullisen käsittelyn, ja se
ryhtyi prosessinjohtotoimiin pyytämällä asianosaisia vastaamaan tiettyihin kirjallisiin
kysymyksiin ja esittämään tiettyjä asiakirjoja. Asianosaiset noudattivat näitä
pyyntöjä.
- 34.
- Edellä 30 kohdassa mainittujen asioiden asianosaisten lausumat ja vastaukset
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin kuultiin
25.6.8.7.1997 pidetyssä suullisessa käsittelyssä.
Asianosaisten vaatimukset
- 35.
- Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
kumoaa päätöksen 1 ja/tai 3 artiklan, siltä osin kuin ne koskevat kantajaa;
toissijaisesti alentaa 3 artiklassa kantajalle määrättyä sakkoa huomattavasti;
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
- 36.
- Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
hylkää kanteen perusteettomana ja
velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Eräiden kanneperusteiden tutkittavaksi ottaminen
- 37.
- Epävirallisessa kokouksessa, joka pidettiin 29.4.1997, päätöksestä kanteen
nostaneita yrityksiä pyydettiin harkitsemaan sitä mahdollisuutta, että useat yritykset
esittäisivät yhteisiä suullisia lausumia siinä tapauksessa, että asiat yhdistetään
suullista käsittelyä varten. Kokouksessa tähdennettiin, että tällaisia yhteisiä suullisia
lausumia voivat esittää vain ne kantajat, jotka todella ovat kannekirjelmissään
esittäneet kanneperusteita, jotka koskevat niitä aiheita, joista esitetään yhteisiä
suullisia lausumia.
- 38.
- Kyseessä olevat yritykset ilmoittivat 14.5.1997 niiden kaikkien nimissä lähetetyllä
telekopiolla, että ne ovat päättäneet käsitellä yhteisissä suullisissa lausumissaan
kuutta aihetta ja muun muassa seuraavia aiheita:
a) markkinoiden kuvailua ja sitä, ettei kartellilla ollut vaikutuksia,
b) yhden rikkomisen käsitettä ja todisteilta vaadittavaa tasoa,
c) väitettä määrien valvontaa koskevasta yhteistoiminnasta.
- 39.
- Kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 23.6.1997
toimittamassaan telekopiossa ilmoittanut osallistuvansa kaikkiin yhteisiin suullisiin
lausumiin. Tässä yhteydessä se myönsi, ettei se ole esittänyt edellä mainittuja
kolmea aihetta koskevia kanneperusteita, mutta väitti, ettei tämä saanut estää sitä
yhtymästä yhteisiin suullisiin lausumiin. Kantaja väitti ja uudisti tämän väitteensä
istunnossa , ettei se ollut voinut kanteessaan riitauttaa päätöksen 1 artiklassa
todetun kilpailusääntöjen rikkomisen eri osien olemassaoloa eikä komission
arviointia rikkomisen vaikutuksista, koska henkilöt, joiden on katsottu edustaneen
sitä väitetyssä kartellissa, eivät enää ole sen palveluksessa. Vasta kun kantaja on
saanut tiedon yhteisten suullisten lausumien sisällöstä, se on saanut tietoonsa
sellaisia tosiseikkoja, joiden perusteella se voi esittää niihin liittyviä kanneperusteita.
- 40.
- Tätä väitettä ei voida hyväksyä.
- 41.
- Työjärjestyksen 48 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaan asian
käsittelyn kuluessa ei saa vedota uuteen perusteeseen, ellei se perustu kirjallisen
käsittelyn aikana esille tulleisiin tosiseikkoihin tai oikeudellisiin seikkoihin. Tässä
tapauksessa on kuitenkin todettava, ettei mikään ole estänyt kantajaa riitauttamasta
päätökseen sisältyneitä tosiasiaväitteitä ja oikeudellisia väitteitä kanteessaan ja ettei
kantaja ole yksilöinyt mitään sellaista tosiseikkaa tai oikeudellista seikkaa, joka olisi
tullut esille kirjallisen käsittelyn aikana ja jonka vuoksi uusien kanneperusteiden
esittäminen olisi perusteltua.
- 42.
- Kantajan vasta 23.6.1997 päivätyssä telekopiossaan esittämiä kanneperusteita ei siis
voida ottaa tutkittaviksi.
Pääasia
Päätöksen 1 ja 3 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
A Kanneperuste, jonka mukaan SCA Holding ei ollut päätöksen oikea adressaatti
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 43.
- Kantaja väittää, ettei sitä olisi pitänyt pitää vastuullisena Colthropin toiminnasta,
joten se ei ole päätöksen oikea adressaatti.
- 44.
- Kantaja korostaa ensinnäkin, että sen jälkeen, kun Colthrop oli vuoden 1991
toukokuussa myyty ja Reed P & B oli vaihtanut toiminimensä ensin SCA
Aylesfordiksi ja sitten SCA Holdingiksi, SCA-konsernin Yhdistyneessä
kuningaskunnassa harjoittamaa yritystoimintaa järjesteltiin uudelleen, minkä
seurauksena SCA Holdingista eli kantajasta tuli holdingyhtiö.
- 45.
- Toiseksi kantaja väittää, että Colthropia olisi pitänyt menettelyssä pitää
osallistuvana yrityksenä. Se on ollut ja edelleen on taloudellinen yksikkö, jolla
on erillinen henkilöllisyys ja joka muodostaa erillisen tulosyksikön ja joka on
osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen (ks. ETY:n perustamissopimuksen
85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä huhtikuuta 1986 tehdyn komission päätöksen
86/398/ETY [asia IV/31.149 Polypropyleeni; EYVL L 230, s. 1; jäljempänä
polypropyleenipäätös] 97102 perustelukappale) tai henkilöstöstä ja aineellisista
resursseista muodostettu kokonaisuus, jolla pysyvästi tavoitellaan tiettyä taloudellista
päämäärää (yrityskeskittymien valvonnasta 21 päivänä joulukuuta 1989 annetun
neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4064/89 mukaisista yrityskeskittymistä ja
yhteistoiminnasta annettu komission tiedonanto 90/C 203/06 [EYVL 1990, C 203,
s. 10]).
- 46.
- Osoittaakseen, että Colthropilla oli sellainen itsenäinen asema, jonka johdosta se
saattoi rikkoa kilpailuoikeutta, kantaja kehittelee hyvin yksityiskohtaisesti tiettyjä
väitteitä, joiden varsinainen sisältö on se, että a) Colthrop oli ainoa kartonkialalla
toimiva yksikkö niissä konserneissa, joihin se kuului kyseisenä aikana, b) Colthropin
organisaatiorakenne lisäsi sen itsenäisyyttä, c) Colthrop toimi kolmansiin nähden
erillisenä yksikkönä. Kantaja toteaa lisäksi, että Colthropista muodostettiin
myöhemmin yhtiö eli Colthrop Board Mill Ltd, jolla oli samat varat, sama
henkilöstö ja sama johtaja (Dalgleish) kuin Colthropilla. Lopuksi kantaja toteaa,
että Colthropin ja Reed P & B:n yritystoimintasuhteet eivät koskaan olleet niin
tiiviit kuin mitä komissio väittää.
- 47.
- Colthropin itsenäisyys ei mitenkään vähentynyt sen johdosta, että SCA-konserni
hankki omistukseensa Reedpackin. SCA ei ollut lainkaan kiinnostunut osasta
Reedpackin omaisuutta, muun muassa Colthropista, mikä selittää sen, että se
myytiin edelleen jo vuoden 1991 toukokuussa. Aikana, jona SCA omisti Colthropin,
SCA ei myöskään osallistunut Colthropin hallintoon.
- 48.
- Kolmanneksi kantaja väittää, että koska Colthropia on pidettävä osallistuvana
yrityksenä, päätös olisi pitänyt osoittaa Colthrop Board Mill Ltd:lle, koska se on
kyseisen yrityksen seuraaja. Kantaja huomauttaa, että yhteisön kilpailuoikeuden
perussääntöjen mukaan ratkaiseva merkitys on yrityksen käsitteellä, ja
oikeushenkilöllisyydellä saa olla merkitystä vain silloin, kun täytäntöönpanon
helpottamiseen liittyvistä käytännön syistä väitetiedoksianto ja päätös osoitetaan ja
sakko määrätään sellaiselle yksikölle, joka on oikeushenkilö. Vaikka kantaja
myöntääkin, että koska Colthrop ei tuona aikana vielä ollut yhtiö, komissiolla oli
päätöksen täytäntöönpanoa varten oikeus yksilöidä se oikeudellinen yksikkö, jota
voidaan pitää vastuullisena kilpailusääntöjen rikkomisesta, se kuitenkin korostaa,
että tähän asiaan liittyy seuraantoa koskeva ongelma, koska osallistuvasta
yrityksestä eli Colthropista on kilpailusääntöjen rikkomisen jälkeen mutta ennen
väitetiedoksiantoa tullut yhtiö, jolla on oma oikeushenkilöllisyys, ja koska tämä yhtiö
on taloudellisesti ja toiminnallisesti sen varsinainen seuraaja.
- 49.
- Kantajan mukaan seuraantoa koskeva kysymys on tällaisessa tilanteessa ratkaistava
jäljittämällä osallistuva yritys niiden omistuksensiirtojen ja uudelleenjärjestelyjen
läpi, joita siihen on voinut kohdistua, jollei ole näytetty toteen, että aikaisempi
omistaja on suoraan osallistunut kilpailusääntöjen rikkomiseen. Tämä
ajatusrakennelma eli se, että yritys, joka todella on osallistunut kartelliin, ei saaonnistua välttämään sakkoa ilmenee epäsuorasti ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen asiassa T-6/89, Enichem Anic vastaan komissio, 17.12.1991
antamasta tuomiosta (Kok. 1991, s. II-1623, 55 kohta) ja polypropyleenipäätöksestä
(siltä osin kuin siinä on kyse sakon määräämisestä Statoilille).
- 50.
- Neljänneksi kantaja toteaa, että vaikka Colthrop ei olisikaan kilpailusääntöjen
rikkomiseen osallistunut yritys, päätöstä ei silti olisi saanut osoittaa kantajalle.
ETY:n perustamissopimuksen 85 artiklan soveltamisesta 23 päivänä heinäkuuta
1984 tehdyssä komission päätöksessä 84/388/ETY (asia IV/30.988 Tasolasi-alan
sopimukset ja yhdenmukaistetut menettelytavat Benelux-maissa; EYVL L 212,
s. 13) on kantajan mukaan katsottu, että kaksi yritystä ostanut emoyhtiö ei ollut
ehtinyt saada niitä täysin valvontaansa ostopäivän ja kilpailusääntöjen rikkomisen
päättymispäivän välisenä aikana (viisi kuukautta). Samasta syystä komissio ei olisi
saanut osoittaa päätöstä kantajalle.
- 51.
- Toissijaisesti kantaja väittää, että katsoessaan, että yritys oli Reed P & B, komissio
on tehnyt virheen, koska tämä yritys oli uudelleenorganisoitu, sen jälkeen kun SCA
oli hankkinut sen omistukseensa, ja se oli enää pelkkä väliyhtiö, joka ei ollut
itsenäinen myyntistrategiansa osalta ja jolla ei ollut määräysvaltaa omaisuuteensa.
Komission olisi siis pitänyt tutkia, kuuluiko vastuu Colthropin toiminnasta sille
emoyhtiölle, joka viime kädessä omisti sen ja joka on vaihtunut useaan kertaan.
Kantaja päättelee tästä, että komission olisi joka tapauksessa pitänyt jakaa vastuu
Reed International plc:n, Reedpackin ja SCA:n kesken, viimeksi mainitun ollessa
kuitenkin vastuussa vain vuoden 1990 heinäkuun ja marraskuun väliseltä ajalta.
- 52.
- Lopuksi kantaja toteaa komission pitäneen Reed P & B:tä ja SCA Holdingia
virheellisesti samana yrityksenä, sillä SCA Holding valvoo vain epäsuorasti
(tytäryhtiön välityksellä) yhtä niistä kuudesta paperitehtaasta, jotka alun perin
kuuluivat Reed P & B:lle, joten SCA Holdingin ei voida katsoa olevan sama yritys
kuin Reed P & B. Kantajan mukaan komissio on perustanut käsityksensä, että
Reed P & B ja SCA Holding ovat sama yritys, pelkästään osoitteeseen ja
rekisterinumeroon. Yrityksen määrittely ei kuitenkaan voi perustua tällaisiin
puhtaasti muodollisiin seikkoihin.
- 53.
- Komissio katsoo kantajan väitteiden olevan perusteettomia, koska päätös on
osoitettu kilpailusääntöjä rikkoneelle yritykselle ja yhtiölle. Kun yhteisön
kilpailusääntöjen rikkominen todetaan, on selvitettävä, mikä on se oikeushenkilö,
jonka on vastattava siitä, koska ainoastaan tämä oikeushenkilö voi olla sen
päätöksen adressaatti, jolla sakkoja määrätään. Tässä tapauksessa kilpailusääntöjen
rikkomisesta vastuussa oleva oikeushenkilö oli komission mukaan Reed P & B,
joten sen oli vastattava siitä.
- 54.
- Komissio toteaa, että Reed P & B, joka oli osallistuva yritys, tuotti kartonkia
Colthropin kartonkitehtaassa, joka oli koko kilpailusääntöjen rikkomisen ajan ja
myös sen jälkeen, kun SCA-konserni hankki omistukseensa Reed P & B:n, pelkkä
omaisuuserä, joka kuului ensin Reed P & B:lle, sitten SCA Aylesfordille ja lopuksi
SCA Holdingille.
- 55.
- Komissio korostaa tässä yhteydessä, että PC:ssä ja JMC:ssä käytyihin keskusteluihin
osallistuneet kaksi henkilöä eivät osallistuneet näihin keskusteluihin Colthropin
kartonkitehtaan vaan Reed P & B:n edustajina.
- 56.
- Lisäksi komissio toteaa, että sen jälkeen kun SCA-konserni oli hankkinut
omistukseensa osan Reedpack-konsernista, johon kuului myös Reed P & B,
viimeksi mainittu yritys jatkoi saman tuotteen valmistamista samassa paikassa
samalla henkilöstöllä tiettyjen SCA:n palveluksessa olleiden henkilöiden siirtyessä
sen keskusjohtoon ja hallitukseen. Reed P & B on näin ollen pelkästään muuttanut
toiminimeään ensin vuoden 1991 helmikuussa SCA Aylesford Ltd:ksi ja sitten
4.2.1992 SCA Holding Ltd:ksi, mutta komission mukaan kyse on koko ajan ollut
samasta yhtiöstä, koska SCA Holdingin osoite ja rekisterinumero ovat samat kuin
Reed P & B:n ja SCA Aylesfordin.
- 57.
- Komissio huomauttaa, että Colthropin kartonkitehtaan muodostaman omaisuuserän
myynti ja se, että kyseisestä tehtaasta myöhemmin muodostettiin yhtiö, ei
mitenkään muuta sitä, että Reed P & B:tä on pidettävä kilpailusääntöjä rikkoneena
yrityksenä ja yhtiönä. Kuten päätöksen 156 perustelukappaleessa todetaan, on
tehtävä ero oikeushenkilöiden ja pelkkien omaisuuserien välille, minkä ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on vahvistanut edellä mainitussa asiassa Enichem Anic
vastaan komissio antamassaan tuomiossa (tuomion 236240 kohta).
- 58.
- Komissio katsoo, että toisin kuin mitä SCA Holding väittää, tässä tapauksessa ei
ole mitään seuraantoon liittyvää ongelmaa.
- 59.
- Lisäksi komissio toteaa, että vaikka se olikin voinut kohdistaa toimenpiteensä
kartonkitehtaan uuteen omistajaan, tämä ei merkitse, etteikö komissio olisi voinut
kohdistaa niitä Reed P & B:hen eli nykyiseen SCA Holdingiin. Jos Colthropia
voidaan pitää osallistuvana yrityksenä, se merkitsee komission mukaan vain sitä,
että komissiolla olisi päätöksen adressaatin osalta valinnanvaraa (ks. asia T-65/89,
BBP Industries ja British Gypsum v. komissio, tuomio 1.4.1993, Kok. 1993, s. II-389,
joka on pysytetty asiassa C-310/93 P 6.4.1995 annetulla yhteisöjen tuomioistuimen
tuomiolla, Kok. 1995, s. I-865).
- 60.
- Lopuksi komissio toteaa, että SCA Holdingin väitteillä, jotka koskevat Colthropin
itsenäisyyttä, ei ole mitään merkitystä asiassa, koska tosiseikat eivät tue näitä
väitteitä.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 61.
- On kiistatonta, että kartonkia valmistava tehdas oli Colthrop ja että silloin, kun
kilpailusääntöjä rikottiin, tämä tehdas kuului ensin Reed P & B:lle, sitten SCA
Aylesford Ltd:lle ja lopuksi SCA Holdingille.
- 62.
- Seuraavaksi on todettava, että Reed P & B, SCA Aylesford Ltd ja SCA Holding
(eli kantaja) ovat yhden ja saman oikeushenkilön peräkkäisiä toiminimiä.
- 63.
- Tässä asiassa ei siis ole mitään seuraantoon liittyvää ongelmaa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä nimittäin ilmenee (em. asia
Enichem Anic v. komissio, tuomion 236238 kohta), että se oikeushenkilö, joka
vastasi yrityksen toiminnasta silloin, kun kilpailusääntöjä rikottiin, on saatettava
vastuuseen yrityksen siitä toiminnasta, joka merkitsi kilpailusääntöjen rikkomista.
Niin kauan kuin tämä oikeushenkilö on olemassa, vastuu kilpailusääntöjen
rikkomista merkitsevästä yrityksen toiminnasta seuraa tätä oikeushenkilöä, vaikka
ne aineelliset tekijät ja henkilöstö, jotka olivat mukana kilpailusääntöjen
rikkomisessa, on kilpailusääntöjen rikkomisen jälkeen luovutettu kolmansille.
- 64.
- Komissio on näin olleen aiheellisesti osoittanut päätöksen sille oikeushenkilölle,
joka vastasi todetuista kilpailunvastaisista toimista kilpailusääntöjen rikkomisen
aikana ja joka oli olemassa vielä silloin, kun päätös tehtiin.
- 65.
- Tästä seuraa, että siinäkin tapauksessa, että Colthropia voitaisiin pitää
perustamissopimuksen 85 artiklassa tarkoitettuna yrityksenä ja vaikka tämä yritys
olisi päätöksen tekopäivänä kuulunut Colthrop Board Mill Ltd -nimiselle
oikeushenkilölle, kantajan väitteillä voidaan enintään osoittaa, että komissiolla oli
päätöksen adressaatin osalta valinnanvaraa. Komission tekemää valintaa ei siis
näissä olosuhteissa voida menestyksekkäästi kyseenalaistaa.
- 66.
- Lisäksi on todettava, että Reed P & B oli mainittu PG Paperboardin
jäsenluettelossa.
- 67.
- Päätöksen 143 perustelukappaleen mukaan komissio on pääsääntöisesti osoittanut
päätöksen PG Paperboardin jäsenluettelossa mainitulle yksikölle, paitsi seuraavissa
tapauksissa:
1) kun useat konserniyhtiöt [olivat] osallistuneet kilpailusääntöjen rikkomiseen
tai
2) kun [oli] selviä todisteita siitä, että emoyhtiöllä itsellään oli jokin osuus siinä, että
tytäryhtiö osallistui kartelliin,
[jolloin] päätös on osoitettu konsernille (jota emoyhtiö edustaa).
- 68.
- Koska komissio ei ollut katsonut, että päätöksen 143 perustelukappaleessa
mainitusta pääperiaatteesta tehdyn poikkeuksen jompikumpi edellytys olisi täyttynyt,
se on voinut pätevästi päättää, ettei se osoita päätöstä Reed P & B:n/SCA
Aylesfordin/SCA Holdingin peräkkäisille emoyhtiöille.
- 69.
- Kanneperuste on siis hylättävä perusteettomana.
B Kanneperuste, jonka mukaan perustelut ovat puutteelliset tai virheelliset siltä osin,
kuin Reed P & B:n on katsottu olevan osallistuva yritys ja SCA Holding on määrätty
päätöksen adressaatiksi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 70.
- Kantaja huomauttaa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen katsoneen asiassa
T-38/92, AWS Benelux vastaan komissio, 28.4.1994 antamassaan tuomiossa (Kok.
1994, s. II-211, 26 kohta), että perustamissopimuksen 85 ja 86 nojalla tehty päätös,
joka osoitetaan usealle adressaatille ja johon liittyy vastuun kohdentamista koskevia
ongelmia, on perusteltava selvästi kunkin adressaatin osalta ja erityisesti niiden
osalta, joiden kannettavaksi sakot tulevat.
- 71.
- Kantajan mukaan tämä asia vastaa edellä mainitun tuomion antamiseen johtanutta
asiaa, koska kantaja on komissiossa käydyssä menettelyssä voimakkaasti kiistänyt
olevansa päätöksen oikea adressaatti. Komissio ei tässä tapauksessa kuitenkaan ole
päättänyt seurata omaisuuserää, johon kilpailusääntöjen rikkominen liittyi, vaan
katsonut, että vastuussa on se oikeushenkilö, joka tiettynä hetkenä välittömästi
omisti tämän omaisuuserän. Kantajan mukaan adressaatin valinta perustui
yksinomaan tarkoituksenmukaisuusnäkökohtiin.
- 72.
- Kantajan mukaan komissio piti Reed P & B:tä osallistuvana yrityksenä pelkästään
sillä perusteella, että tämä oli mainittu PG Paperboardin jäsenluettelossa. Tällainen
perustelu ei kantajan mielestä kuitenkaan vastaa asianmukaiselle perustelulle
asetettuja vaatimuksia.
- 73.
- Siltä osin kuin komissio on päätöksen 155 perustelukappaleessa katsonut kantajan
tilanteen vastaavan MoDo/Iggesundin tilannetta, kantaja korostaa, ettei Colthrop
enää kuulu SCA-konserniin ja että se kuului tähän konserniin ainoastaan
muutaman kuukauden, kun taas Iggesund on kuulunut MoDo-konserniin vuodesta
1989 ja kuuluu tähän konserniin vieläkin. Nämä tilanteet eivät kantajan mielestä
siis vastaa toisiaan, toisin kuin päätöksessä todetaan.
- 74.
- Päätöstä on kantajan mielestä perusteltu puutteellisesti myös sen väitteen osalta,
jonka mukaan SCA Holding oli Reed P & B:n taloudellinen seuraaja. Komissio on
tältä osin perustanut kantansa ainoastaan siihen seikkaan, että SCA Holding
omistaa nykyisin niiden kahden yhtiön osakkeet, joille osa Reed P & B:n
omaisuudesta siirrettiin. Yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa
40/7348/73, 50/73, 54/73, 55/73, 56/73, 111/73, 113/73 ja 114/93, Suiker Unie ym.
v. komissio, 16.12.1975 antaman tuomion (Kok. 1975, s. 1663) mukaan huomioon
otettava jatkuvuus on osallistuvan yrityksen ja sen seuraajan eli tässä asiassa
Colthrop Board Mill Ltd:n välinen jatkuvuus.
- 75.
- Kantaja toteaa, että päätöksen 145 perustelukappaleen mukaan emoyhtiö tai
konserni, jonka katsotaan osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen ja joka
luovuttaa tytäryhtiön toiselle yritykselle, on vastuussa tytäryhtiön toiminnasta
luovutuspäivää edeltävältä ajalta. Kantajan mukaan päätöksessä ei kuitenkaan oleperusteltu sitä, miksi päätöstä ei ole tämän ajatusrakennelman mukaisesti osoitettu
Reed Internationalille, joka viime kädessä omisti Colthropin vuoden 1988
heinäkuuhun saakka.
- 76.
- Kantaja huomauttaa lopuksi, että päätöksen 143 perustelukappaleen mukaan
komissio on päättänyt osoittaa päätöksen PG Paperboardin jäsenluettelossa
mainitulle yksikölle, paitsi kun [oli] selviä todisteita siitä, että emoyhtiöllä itsellään
oli jokin osuus siinä, että tytäryhtiö osallistui kartelliin, jolloin päätös on osoitettu
emoyhtiölle. Vaikkei komissio aloittanut menettelyä SCA:ta kohtaan, se väitti
SCA:n osallistuneen Colthropin hallintoon, vaikkei sillä ollut tästä selviä todisteita.
Jos komissio katsoi SCA:n osallistuneen Colthropin hallintoon, sen olisi kantajan
mukaan pitänyt päätöksessä tutkia tätä asiaa tarkemmin, jotta se olisi pystynyt
tarkasti määrittämään, mikä yritys oli osallistuva yritys.
- 77.
- Komissio katsoo selvittäneensä päätöksen 155157 perustelukappaleessa laajasti
niitä syitä, joiden vuoksi SCA Holding oli päätöksen oikea adressaatti. Komissio
korostaa, että keskeinen perustelu päätöksessä oli se, että SCA Holding on vain
Reed P & B:n uusi nimi.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 78.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan jollekulle vastainen päätös on perusteltava
niin, että päätöksen lainmukaisuutta voidaan valvoa tehokkaasti ja että sille, jota
asia koskee, annetaan riittävä selvitys, jonka perusteella hän voi tietää, onko päätös
asianmukainen. Sitä, onko perustelu riittävä, on arvioitava ottaen huomioon asian
olosuhteet, erityisesti päätöksen sisältö, esiin tuotujen perustelujen luonne ja se,
mikä intressi päätöksen adressaateilla on selvitysten saamiseen. Jotta perustelut
olisivat riittävät näiden tehtävien täyttämiseksi, niissä on selvästi ja yksiselitteisesti
ilmaistava yhteisön toimielimen tekemän riidanalaisen toimenpiteen perustelut. Jos
kuten tässä tapauksessa perustamissopimuksen 85 tai 86 artiklan
soveltamispäätös koskee useaa adressaattia ja vastuun kohdistaminen
kilpailusääntöjen rikkomisesta aiheuttaa ongelmia, päätöksessä on oltava riittävät
perustelut kunkin adressaatin osalta, erityisesti niiden osalta, joiden on päätöksen
sanamuodon mukaan kannettava vastuu kyseisestä kilpailusääntöjen rikkomisesta
(ks. erityisesti em. asia AWS Benelux v. komissio, tuomion 26 kohta).
- 79.
- Tässä asiassa on kiistatonta, että kantaja on komissiossa käydyssä hallinnollisessa
menettelyssä tuonut esiin useita syitä, joiden vuoksi se katsoi, ettei sen voitu katsoa
olevan vastuussa väitetystä kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 80.
- Tästä seuraa, että kanteen kohteena olevaa päätöstä on kantajan osalta perusteltu
riittävästi vain, jos siinä on yksityiskohtainen selvitys niistä syistä, joiden vuoksi on
perusteltua, että kantajan katsotaan olevan vastuussa kilpailusääntöjen rikkomisesta.
- 81.
- Koska kantajan väitteet koskevat erityisesti päätöksen 155157 perustelukappaletta,
on tutkittava, onko näissä perustelukappaleissa esitetty riittävät perustelut.
- 82.
- Päätöksen 155 perustelukappaleen ensimmäisen kohdan mukaan [s]e, että
ruotsalainen metsäalan konserni SCA hankki omistukseensa Reedpack plc:n eli sen
yhtiön, joka viime kädessä omisti Colthrop Board Millin, ei aiheuta mitään erityistä
ongelmaa 143 perustelukappaleessa selvitetyn lähestymistavan osalta (ks. edellä
67 kohta).
- 83.
- Komissio on päätöksen 155 perustelukappaleen toisessa kohdassa todennut, että
Reed P & B mainitaan PG Paperboardin jäsenluettelossa.
- 84.
- Komissio on päätöksen 156 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa lisäksi
todennut seuraavaa:
Reed P & B (UK) Ltd:n, SCA Aylesford Ltd:n ja SCA Holding Ltd:n välillä
on selvä jatkuvuus; kyse on yhdestä ja samasta yksiköstä, jolla on ollut eri nimiä.
SCA Holding Ltd oli edelleen olemassa, vaikka Colthropin kartonkitehdas myytiin
vuoden 1991 toukokuussa. Vastuu sen osallistumisesta ei siirry Colthropin
kartonkitehtaan mukana, sillä tämä oli vain yksi SCA Holding Ltd:n
omaisuuseristä.
- 85.
- Komissio on toteamuksensa tueksi (samassa perustelukappaleessa) viitannut edellä
mainitussa asiassa Enichem Anic vastaan komissio annettuun tuomioon (tuomion
236240 kohta); tämä viittaus tekee komission omaksumasta lähestymistavasta
yksiselitteisen.
- 86.
- Nämä päätöksessä olevat seikat huomioon ottaen ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin katsoo, että komissio on riittävästi selvittänyt niitä syitä, joiden vuoksi
se on päättänyt osoittaa päätöksen kantajalle.
- 87.
- Päätöksen 155157 perustelukappaleessa on myös toistettu kantajan pääasialliset
väitteet siitä, minkä yrityksen on katsottava olevan vastuussa kilpailusääntöjen
rikkomisesta, ja komission vastaukset näihin väitteisiin.
- 88.
- Näistä perustelukappaleista ilmenee selvästi, että komissio on tutkinut kantajan
hallinnollisen menettelyn aikana esittämät väitteet ja arvioinut niitä.
- 89.
- Ei siis voida asettaa kyseenalaiseksi sitä, etteikö näiden väitteiden osalta olisi
esitetty riittäviä perusteluja.
- 90.
- Siltä osin kuin edellä 7376 kohdassa esiin tuoduilla kantajan väitteillä ainoastaan
kiistetään, että ne syyt, joiden vuoksi komissio osoitti päätöksen kantajalle, olisivat
olleet asianmukaisia, väitteiden tutkiminen ei kuulu siihen valvontaan, jota tämän
kanneperusteen yhteydessä suoritetaan. Näillä väitteillä ei siis ole merkitystä tässä
asiassa.
- 91.
- Kanneperuste on siis hylättävä.
C Kanneperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on määritelty
virheellisesti
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 92.
- Kantaja väittää, että Colthropin osallistuminen PG Paperboardin eri toimielinten
kokouksiin ja PG Paperboardin toimintaan päättyi marraskuun 1990 lopussa, koska
SCA totesi, että tässä organisaatiossa mahdollisesti rikotaan yhteisön
kilpailuoikeutta (ks. myös päätöksen 157 perustelukappaleen ensimmäisen kohdan
viimeinen virke). Kantajan mukaan komissiolla on siis velvollisuus todistaa oikeaksi
väitteensä, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisella oli vaikutuksia tämän
ajankohdan jälkeen (em. asia Enichem Anic v. komissio, tuomion 90100 kohta).
Kantajan mukaan komissio ei kuitenkaan ole esittänyt mitään näyttöä tämän
väitteen paikkansapitävyydestä, ja kyse on vain vahvistamattomista arveluista.
- 93.
- Kantaja kiistää erityisesti sen komission väitteen paikkansapitävyyden, jonka
mukaan Colthrop oli noudattanut lokakuussa 1990 päätettyä hinnankorotusta, joka
piti toteuttaa vuoden 1991 tammi- ja huhtikuun välisenä aikana. Kantaja väittää,
että Colthropin todelliset hinnat vuoden 1991 alussa eivät noudattaneet sen
enempää tämän korotuksen määrää kuin aikatauluakaan. Colthrop ilmoitti
lokakuun 1990 lopussa hinnankorotuksesta, joka oli 40 Englannin puntaa (GBP)
tonnilta ja jonka piti tulla voimaan tammikuun 1991 lopussa. Tätä korotusta
kuitenkin lykättiin suurimpien asiakkaiden osalta 1.3. tai 1.4.1991 saakka. Colthrop
siis muutti hinnankorotuksen voimaantulopäivää yksipuolisesti ja itsenäisesti.
Kantajan mukaan hinnankorotus oli lisäksi perusteltu kustannusten nousun ja
tuotteen laadun paranemisen vuoksi.
- 94.
- Komissio on sitä mieltä, että se on kilpailusääntöjen rikkomisen kestoa
määrittäessään aiheellisesti katsonut, että rikkomisella oli vaikutuksia siihen saakka,
kunnes koko kartelli lopetettiin.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 95.
- Perustamissopimuksen 85 artiklalla ja sitä seuraavilla artikloilla käyttöön otetun
kilpailua koskevan järjestelmän mukaan merkitystä on pikemminkin sopimusten tai
niihin verrattavien yhteistoiminnan tai yhteensovittamisen eri muotojen
taloudellisilla vaikutuksilla kuin näiden oikeudellisella muodolla. Kun on kyse
kartellista, jota ei enää ole olemassa, 85 artiklaa voidaan soveltaa jo sen perusteella,
että kartellin vaikutukset jatkuvat sen jälkeenkin, kun se on varsinaisesti lopetettu
(ks. esim. asia 243/83, Binon, tuomio 3.7.1985, Kok. 1985, s. 2015, 17 kohta).
- 96.
- Kantaja ei tässä tapauksessa kiistä osallistuneensa kartelliin vuoden 1990
lokakuussa, jolloin yritykset kantaja mukaan lukien ilmoittivat viimeisestä
yhdenmukaistetusta hinnankorotuksesta (ks. päätöksen liitteenä oleva taulukko 4).
- 97.
- Siitä, miten tämä hinnankorotus, jonka piti tulla voimaan tammikuusta 1991 alkaen,
tosiasiallisesti toteutettiin, kantaja on 23.1.1991 päivätyssä kirjeessään antanut
seuraavat tiedot SCA-konsernin emoyhtiön lakiasiainosastolle:
Olemme ilmoittaneet, että hinnat nousevat 40 GBP tonnilta tammikuun 1991
lopusta. Tätä korotusta on vastustettu voimakkaasti, ja pelkäsimme sen joko
viivästyvän tai pienenevän huomattavasti. Nyt tiedämme, että suurin osa
asiakkaistamme maksaa uuden hinnan sovitusta päivästä lähtien ja että muutamat
suuret asiakkaat lykkäävät sen noudattamisen 1.3. tai 1.4. saakka. Tämänhetkinen
tilanne on kuitenkin parempi kuin mitä äskettäin odotimme.
- 98.
- On siis selvää, että kantaja ponnisteli varmistaakseen, että lokakuussa 1990
ilmoitettu yhdenmukaistettu hinnankorotus todella toteutuu sovitusta ajankohdasta
lähtien. Koska kantaja on toiminut markkinoilla sen mukaisesti, mitä oli sovittu,
kartellin vaikutukset ovat kantajan osalta jatkuneet sen jälkeenkin, kun se
marraskuussa 1990 lakkasi osallistumasta PG Paperboardin toimielinten kokouksiin.
- 99.
- Koska yritysten kesken sovittu listahintojen taso oli voimassa vielä huhtikuussa
1991, jolloin komission virkamiehet tekivät asetuksen N:o 17 14 artiklan mukaisesti
tutkimuksia useiden yritysten tiloissa, huhtikuuta 1991 on aiheellisesti pidetty
ajankohtana, jolloin kilpailusääntöjen rikkominen loppui kantajan osalta.
- 100.
- Edellä oleva huomioon ottaen kanneperuste on hylättävä.
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
A Kanneperuste, jonka mukaan komissio on virheellisesti jättänyt ottamatta huomioon
useita erityisiä asianhaaroja
- 101.
- Kantaja tuo esiin joukon erityisiä asianhaaroja, jotka sen mukaan olisi pitänyt ottaa
huomioon lieventävinä asianhaaroina sille määrätyn sakon suuruutta määrättäessä.
Kutakin näistä asianhaaroista on tutkittava erikseen.
Väite, jonka mukaan Colthrop muodosti vain erittäin pienen osan SCA-konsernin
ostamasta Reedpackin toiminnasta eikä Colthropia tosiasiallisesti integroitu SCA-konserniin
- 102.
- Kantaja väittää, että Colthrop muodosti vain erittäin pienen osan SCA-konsernin
ostamasta Reedpackin toiminnasta, koska Colthropin myynti oli vain 2,3 prosenttia
Reedpackin liikevaihdosta. SCA-konserni sitä paitsi aikoi myydä Colthropin
edelleen, mikä toteutuikin vuonna 1991. Yksikään konsernin edustaja ei edes ollut
käynyt tässä yrityksessä ennen kuin konserni osti Reedpackin. Kantajan mukaan
Colthropin heikko tulos vaikeutti mahdollisuuksia saada se myytyä kohtuullisella
hinnalla.
- 103.
- Kantajan mukaan näillä seikoilla on merkitystä niiden kahden arviointiperusteen
kuvaamiseksi, jotka komissio on päätöksen 169 perustelukappaleessa väittänyt
ottaneensa huomioon ja jotka ovat osallistuvan yrityksen merkitys ja kunkin
yrityksen osuus. Nämä seikat osoittavat Colthropin pienuuden ja sen, etteivät SCA
ja kantaja olleet kiinnostuneita kartonkiin liittyvästä toiminnasta ja etteivät neosallistuneet tämän alan toimintaan.
- 104.
- Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo kuitenkin, että kantajan on
aiheellisesti katsottu olevan vastuussa todetusta kilpailusääntöjen rikkomista
merkitsevästä toiminnasta.
- 105.
- Colthropin pienuuden osalta on todettava, että määrätty sakko on laskettu sen
liikevaihdon perusteella, jonka kantaja on Colthropin kautta saanut yhteisön
kartonkimarkkinoilta vuonna 1990. Tämä merkitsee sitä, että komissio on sakon
määrää vahvistaessaan ottanut huomioon kantajan taloudellisen vallan kyseisillä
markkinoilla.
- 106.
- Väitteestä, jonka mukaan SCA-konserni ei ollut lainkaan kiinnostunut
kartonkialasta eikä etenkään Colthropin kartonkitehtaasta, on vain todettava, että
komissio on tosiasiallisesti näyttänyt toteen kantajan tahallaan rikkoneen
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa. SCA-konserni ei myöskään ollut
päätöksen adressaatti eikä päätöksessä ollut esitetty sitä kohtaan väitteitä, joiden
mukaan sillä olisi emoyhtiönä ollut jokin osuus todetussa kilpailusääntöjen
rikkomisessa, joten sillä, oliko SCA-konserni kiinnostunut kartonkialasta, ei ole
merkitystä asiassa.
- 107.
- Kantajan väitettä ei näin ollen voida hyväksyä.
Väite, jonka mukaan SCA-konserni ei osallistunut Colthropin hallintoon ja
väitettyihin kilpailusääntöjen rikkomisiin
- 108.
- Kantaja toistaa ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä esittämänsä väitteet
osoittaakseen, ettei SCA millään tavalla osallistunut Colthropin hallintoon. Kantajan
mukaan se, ettei emoyhtiö ollut osallistunut hallintoon, olisi pitänyt ottaa huomioon,
koska sakko rasitti emoyhtiötä kantajan ollessa pelkkä holdingyhtiö.
- 109.
- Tätä väitettä ei voida hyväksyä. Koska kantajan on aiheellisesti katsottu olevan
vastuussa kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, sillä, osallistuiko
SCA-konserni Colthropin hallintoon ja tiesikö se yhtiö, joka viime kädessä oli
konsernin emoyhtiö, kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, ei ole
merkitystä sakon suuruutta määrättäessä.
- 110.
- Tästä seuraa, että väite on hylättävä.
Väite, jonka mukaan Colthrop oli lopettanut kilpailusääntöjen rikkomisen
marraskuussa 1990
- 111.
- Kantaja väittää toistamiseen, että Colthropin osallistuminen PG Paperboardin eri
toimielinten kokouksiin päättyi marraskuussa 1990 (ks. edellä 92 kohta ja sitä
seuraavat kohdat). Kantajan mukaan Colthropin ei tarvinnut irrottautua kartellin
ilmoittamasta alkuvuoden 1991 hinnankorotuksesta, koska se ei enää tuolloin
kuulunut kartelliin.
- 112.
- Tältä osin riittää, kun huomautetaan, että kantajan on aiheellisesti katsottu
osallistuneen todettuun kilpailusääntöjen rikkomiseen huhtikuuhun 1991 saakka (ks.
edellä 95 kohta ja sitä seuraavat kohdat).
- 113.
- Väite on näin ollen hylättävä.
Väite, jonka mukaan huomioon ei ollut otettu sitä, että SCA-konsernissa
noudatettiin ankaraa politiikkaa kilpailuoikeuden rikkomisen estämiseksi
- 114.
- Kantaja toteaa, että SCA oli vuodesta 1988 noudattanut ankaraa politiikkaa
kilpailuoikeuden rikkomisen estämiseksi, ja konsernin tärkeimmissä Euroopan
toimipaikoissa oli pidetty useita tiedotustilaisuuksia, joissa tätä politiikkaa selvitettiin
henkilöstölle. Kantajaa ei tällaisessa tilanteessa voida pitää vastuullisena toisen
yrityksen väitetystä toiminnasta, joka selvästi poikkeaa SCA:n pyrkimyksistä
noudattaa yhteisön kilpailusääntöjä.
- 115.
- Komissio korostaa erityisesti, että kyseinen kurinpalautusohjelma osoittautui
riittämättömäksi, koska kilpailusääntöjen rikkomisen jatkumisen estämiseksi ei tehty
mitään.
- 116.
- On huomautettava, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan
kilpailusääntöjen rikkomisten vakavuus on määritettävä useiden seikkojen
perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen
varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista, jotka on välttämättä otettava
huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai tyhjentävää luetteloa (asia
C-137/95 P, SPO ym. v. komissio, määräys 25.3.1996, Kok. 1996, s. I-1611,
54 kohta). Seikkoihin, joita voidaan ottaa huomioon lieventävinä asianhaaroina,
kuuluu muun muassa kurinpalautusohjelman käyttöön ottaminen (ks. tältä osin asia
T-77/92, Parker Pen v. komissio, tuomio 14.7.1994, Kok. 1994, s. II-549, 93 kohta).
- 117.
- Vaikka kantaja väittääkin, että se lakkasi osallistumasta PG Paperboardin
kokouksiin heti, kun se BPIF:n tekemän valituksen johdosta totesi, että yhteisöjen
kilpailusääntöjä mahdollisesti rikottiin (ks. päätöksen 163 perustelukappaleen
toinen kohta), komissio on tässä tapauksessa kuitenkin aiheellisesti todennut, että
kilpailusääntöjen rikkomista jatkettiin huhtikuuhun 1991 saakka (ks. edellä 95 kohta
ja sitä seuraavat kohdat).
- 118.
- On siis todettava, että kurinpalautusohjelma, johon on vedottu, osoittautui
tehottomaksi, joten komission ei tarvinnut ottaa sitä huomioon lieventävänä
asianhaarana.
- 119.
- Kantajan väite on näin ollen hylättävä.
Väite, jonka mukaan huomioon ei ole otettu sitä, että Colthrop oli ainoastaan
vähäpätöinen jäsen PG Paperboardissa
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 120.
- Kantaja vetoaa seuraaviin seikkoihin:
Colthrop ei kuulunut kartellin johtajiin ja se oli kooltaan liian pieni, jotta
johtajat olisivat pitäneet sitä tärkeänä;
Colthrop oli pieni tuottaja, joka valmisti ainoastaan GD-kartonkia, ja
komissio myöntää, että salainen yhteistyö ei tämän kartonkilaadun osalta
ollut yhtä menestyksekästä;
Colthrop ei ole milloinkaan osallistunut PWG:n kokouksiin;
Colthrop mainitaan komission esiin tuomissa asiakirjoissa erittäin harvoin;
Colthrop ei kuulunut Paper Agents Associationiin, joka toteutti
kilpailusääntöjen rikkomiset kansallisella tasolla (päätöksen
9499 perustelukappale);
toisin kuin muut tuottajat Colthrop ei osallistunut yhteenkään PG
Paperboardin kokoukseen, sen jälkeen kun valitus tuli julkiseksi marraskuun
1990 lopussa;
Colthrop ei kuulu niihin yrityksiin, joiden on väitetty osallistuneen määrien
säätelyä koskeneeseen järjestelmään.
- 121.
- Kantaja toteaa lisäksi komission päättäneen, ettei se osoita päätöstä tietyille
yrityksille, jotka olivat merkittävämpiä kuin Colthrop (mitattuna kartonginmyynnillä
yhteisöön) ja joiden asema kartellissa ei välttämättä ollut vähemmän tärkeä kuin
Colthropin. Kantajan mukaan tällaisessa tilanteessa ei voida pitää poissuljettuna,
että komissioon olisi vaikuttanut se, että Colthrop kuului SCA-konserniin, silloin
kun kilpailusääntöjen rikkominen havaittiin.
- 122.
- Kantaja korostaa lopuksi, ettei se ole milloinkaan kiistänyt Colthropin osallistumista
perustamissopimuksen 85 artiklan vastaiseen alan yhteiseen suunnitelmaan. Kantaja
ei pyydä muuta, kuin että komissio soveltaisi niitä sakon suuruuden
määräämisperusteita, jotka se on itse maininnut.
- 123.
- Komissio huomauttaa todenneensa, että päätöksen kaikki adressaatit olivat
osallistuneet yhteen kilpailusääntöjen rikkomiseen, joka muodostui alan yhteisestä
kilpailunrajoittamissuunnitelmasta, joka koostui sovituista hinnankorotuksista,
markkinoiden jakamista koskevasta sopimuksesta, yhdenmukaistetuista
toimenpiteistä tarjonnan hallitsemiseksi ja näitä toimintaperiaatteita tukevasta
kaupallisten tietojen vaihdosta (ks. päätöksen 116 perustelukappale ja sitä seuraavat
perustelukappaleet). Päätöksen kaikki adressaatit olivat osallistuneet koko tähän
kilpailusääntöjen rikkomiseen, minkä vuoksi sakot ovat perusteltuja. Komission
mukaan kantaja ei voi vaatia alennusta sakkoonsa sillä perusteella, ettei se ollut
ryhtynyt toimenpiteisiin oman tuotantonsa rajoittamiseksi. Komission mielestä on
selvää, että ainoastaan PWG:n kokouksiin osallistuneet suuret tuottajat olivat
rajoittaneet tuotantoaan tällä tavalla. Ne olivat kuitenkin tehneet näin kaikkien
kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden yritysten hyödyksi. Komission mukaan
kantaja ei siis voi vaatia alennusta sakkoonsa sillä perusteella, että se oli kartellissa
vain vähäpätöinen jäsen.
- 124.
- Komissio toteaa lisäksi, että Reed P & B oli osallistunut kartellin kokouksiin
säännöllisesti. Sen ei kuitenkaan ole koskaan väitetty osallistuneen PWG:n
kokouksiin. Koska se oli osallistunut muun muassa JMC:n kokouksiin ja
noudattanut sovittuja hintoja, sitä ei komission mukaan voida pitää vähäpätöisenä
jäsenenä eikä sille niin muodoin voida myöntää alennusta sakosta. Kartellissa ei
ollut vähäpätöisiä jäseniä vaan ainoastaan rivijäseniä ja johtajia.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 125.
- Määrätäkseen päätöksen kunkin adressaatin sakon suuruuden komissio on ottanut
huomioon muun muassa kunkin yrityksen osuuden salaisissa sopimuksissa
(päätöksen 169 perustelukappaleen ensimmäisen kohdan ensimmäinen
luetelmakohta). Komissio on päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt, että
PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Komissio on sekä
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimelle jättämissään kirjelmissä että tämän
esittämään kirjalliseen kysymykseen antamassaan vastauksessa selittänyt, että sakot
on laskettu sen liikevaihdon perusteella, jonka kukin päätöksen adressaateista on
vuonna 1990 saanut yhteisön kartonkimarkkinoilta, ja että perusprosentteja 9 ja 7,5
tästä liikevaihdosta käytettiin laskettaessa määrättäviä sakkoja siten, että kartellin
johtajiin sovellettiin suurempaa prosenttilukua ja rivijäseniin pienempää.
- 126.
-
Sakkojen määrän vahvistamista koskeva taulukko, jonka komissio on antanut
vastauksena ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjalliseen kysymykseen,
vahvistaa näiden seikkojen paikkansapitävyyden.
- 127.
- Kantaja ilmoittaa, ettei se kiistä Colthropin osallistumista päätöksen 1 artiklassa
kuvailtuun yhteiseen kilpailunrajoittamissuunnitelmaan. Se ei myöskään väitä, että
päätöksessä oleva kuvaus PG Paperboardin kunkin toimielimen roolista ei olisi
oikea.
- 128.
- Päätöksestä ilmenee tältä osin PWG:n olleen se toimielin, jossa tärkeimmät
kilpailunvastaiset päätökset tehtiin. Vaikka komissio katsoo, että kaikkien
päätöksen 1 artiklassa mainittujen yritysten on katsottava osallistuneen kaikkiin
tässä artiklassa mainittuihin kilpailusääntöjen rikkomisen osatekijöihin, päätöksestä
ilmenee, että salainen yhteistyö, jolla pyrittiin tärkeimpien tuottajien
markkinaosuuksien pysyttämiseen vakiotasoilla, joita joskus muutettiin, koski
ainoastaan PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten markkinaosuuksia
(päätöksen 5160 perustelukappale). Lopuksi on todettava komission myöntävän
tehtaiden seisokkeja koskeneen salaisen yhteistyön osalta, että [n]äyttää siltä, että
jälleen tärkeimmät tuottajat ottivat vastuun tuotannon vähentämisestä
säilyttääkseen hintatason (päätöksen 71 perustelukappaleen toinen kohta).
- 129.
- Nämä seikat huomioon ottaen ei voida hyväksyä kantajan väitettä, jonka mukaankomissio ei ollut arvioinut oikein sen osuutta kartellissa.
- 130.
- Ensinnäkin on todettava, ettei kantajan ole katsottu kuuluneen kartellin johtajiin.
Komissio on siis ottanut huomioon sen, ettei kantaja osallistunut PWG:n
kokouksiin. Komissio on lisäksi arvioinut toisaalta kartellin johtajien ja toisaalta
sen rivijäsenten kilpailusääntöjen rikkomisen vakavuuden oikein ja laskenut
kummallekin ryhmälle määrättävät sakot siten, että perusprosentteina käytettiin 9
ja 7,5 prosenttia yritysten kyseisen alan liikevaihdosta.
- 131.
- Toiseksi on todettava, että päätöksessä on selvitetty, että yritykset, jotka eivät
osallistuneet PWG:n kokouksiin, saivat tiedon PWG:n päätöksistä JMC:n
kokouksissa ja että viimeksi mainittu toimielin oli se pääasiallinen foorumi, jossa
PWG:n päätökset valmisteltiin ja jossa käytiin yksityiskohtaisia keskusteluja
kyseisten päätösten täytäntöönpanosta (ks. erityisesti päätöksen
4448 perustelukappale). Koska kantaja ei kiistä sen enempää päätöksessä olevaa
kuvausta JMC:n tehtävistä kuin Colthropin osallistumista rikkomisen eri
osatekijöihin ja koska se oli eräs ahkerimmista JMC:n kokouksiin osallistujista (ks.
päätöksen liitteenä 4 oleva taulukko), se ei voi pätevästi väittää, että komission olisi
pitänyt tässä tilanteessa katsoa, että sen osuus kartellissa ei ollut yhtä tärkeä kuin
niiden muiden yritysten, joita pidettiin rivijäseninä.
- 132.
- Se, ettei kantaja osallistunut PG Paperboardin eri toimielinten kokouksiin
marraskuun 1990 jälkeen, ei millään tavalla muuta tätä toteamusta, koska
kilpailusääntöjen rikkominen jatkui huhtikuuhun 1991 saakka (ks. edellä 95 kohta
ja sitä seuraavat kohdat).
- 133.
- Kolmanneksi on todettava, että kunkin yrityksen merkitys kartonkialalla on
väistämättä otettu huomioon, koska tältä alalta saatua liikevaihtoa on käytetty
viiteliikevaihtona päätöksen kullekin adressaatille määrätyn sakon suuruutta
määrättäessä. Kantaja on siis väärässä väittäessään, ettei komissio ole ottanut
huomioon Colthropin pienuutta ja vähäistä merkitystä alalla.
- 134.
- Sen osalta, että Colthrop tuotti ainoastaan GD-kartonkia, on todettava, ettei
kantaja kiistä sitä, että kilpailusääntöjen rikkominen koski GC-kartonkia, SBS-kartonkia ja GD-kartonkia, eikä sitä, ettei sen oma toiminta auttanut lieventämään
kilpailusääntöjen rikkomisen kilpailunvastaisia vaikutuksia (ks. myös jäljempänä
143 kohta ja sitä seuraavat kohdat). Komissiolla oli tällaisessa tilanteessa
perusteltua syytä olla pitämättä lieventävänä asiahaarana sitä seikkaa, että salainen
yhteistyö ei ehkä ollut yhtä menestyksekästä sen yhden kartonkilaadun osalta, jota
Colthrop tuotti.
- 135.
- Edellä olevien seikkojen perusteella tämä väite on hylättävä.
Väite, jonka mukaan huomioon ei ole otettu sitä, että Colthropin hinnat eivät
vastanneet kartellin ilmoitettuja hintoja
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 136.
- Kantaja väittää näyttäneensä väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa (s.
1520), että Colthropin hintapolitiikalla ei yleensä ollut mitään yhteyttä kartellin
näkyviin hintoihin. Kantaja on selvittänyt, miten sen ilmoittamat hinnat ja
myyntihinnat ovat kehittyneet kahdeksasta asiakkaasta muodostuvan edustavan
otoksen osalta, ja se on mielestään tällä näyttänyt, että näistä kahdeksasta
asiakkaasta kolmen osalta hinnat nousivat vain 1015 prosenttia, vaikka Colthropin
keskimääräinen listahinta nousi melkein 30 prosenttia ja kartellin keskimääräinen
hinta yli 35 prosenttia. Erään asiakkaan osalta hinnat jopa laskivat. Muiden neljän
asiakkaan osalta hinnat eivät seuranneet sen enempää Colthropin listahintoja kuin
kartellin ilmoitettuja hintojakaan.
- 137.
- Edes Colthropin ilmoittamat hinnat eivät kantajan mukaan näytä seuranneen
kartellin ilmoitettuja hintoja. Colthrop ei noudattanut joitakin kartellin
hinnankorotuksia, koska nämä hinnankorotukset eivät koskeneet GD-laatua eivätkä
Ison-Britannian markkinoita. Colthropin hinnankorotukset eivät myöskään ajallisesti
tai määrällisesti olleet yhtäpitäviä muiden tuottajien hinnankorotusten kanssa.
Lopuksi kantaja toteaa, että hinnankorotukset olivat perusteltuja todellisten
kustannusten kasvun vuoksi.
- 138.
- Kantaja tähdentää, ettei se kiistä osallistuneensa perustamissopimuksen 85 artiklan
rikkomiseen. Se väittää kuitenkin, että komission olisi pitänyt ottaa huomioon, ettei
Colthrop ollut toteuttanut kartellin hintapäätöksiä. Tämä osoittaa, ettei Colthropin
toiminta ollut vahingoittanut kilpailua eikä vaikuttanut asiakkaisiin. Tältä osin
kantaja huomauttaa vastauskirjelmässään, että komissio on perustellut sitä, miksi
sakot ovat suurempia kuin polypropyleenipäätöksessä, sillä, että kartelli oli
pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa. Tämä väite ei kuitenkaan pidä
paikkaansa Colthropin osalta, sillä kilpailusääntöjen rikkominen oli kantajan
mukaan sen osalta lievempää.
- 139.
- Komissio katsoo kantajan osoittavan ainoastaan, että listahinta ja todella noudatettu
hinta ovat eri asioita, ja komissio korostaa, että kartellissa oli kyse listahinnoista.
Lisäksi komissio viittaa päätöksen 89, 101 ja 102 perustelukappaleeseen.
- 140.
- Komission mukaan kantajan hinnankorotusilmoitukset vastasivat eri yhteyksissä
sovittuja hintoja (ks. päätöksen liitteenä olevat taulukot, jotka koskevat
hinnankorotusaloitteita). Kantajat väitteet eivät osoita vääräksi sitä, että
asiakkaiden osalta noudatetut hinnat perustuivat hintalistaan, jossa oli mainittu
sovittu hinta. Yksikään muista tuottajista ei ollut komission mukaan valittanut siitä,
ettei kantaja noudattanut sovittua hintaa, vaikka on olemassa aihetodisteita siitä,
että tällaista tapahtui ainakin erään toisen kartelliin osallistuneen yrityksen kohdalla
(päätöksen 59 perustelukappale).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 141.
- Kantaja ei kiistä Colthropin osallistuneen päätöksen 1 artiklassa todettuun salaiseen
hintayhteistyöhön. Sen on aiheellisesti katsottu olevan vastuussa tästä
kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta. Kantaja ei kiistä myöskään
komission arviointia salaisen yhteistyön yleisistä vaikutuksista markkinoihin (ks.
erityisesti päätöksen 100102, 115, 135137 perustelukappale).
- 142.
- Se, ettei yritys, jonka on näytetty osallistuneen kilpailijoidensa kanssa hintoja
koskeneeseen yhteistoimintaan, ole markkinoilla toiminut siten, kuin kilpailijoiden
kanssa on sovittu, ei välttämättä ole sellainen seikka, joka olisi sakkojen suuruutta
määrättäessä otettava huomioon lieventävänä asianhaarana. Yritys, joka
kilpailijoidensa kanssa harjoittamastaan yhteistoiminnasta huolimatta noudattaa
jokseenkin itsenäistä politiikkaa markkinoilla, voi yksinkertaisesti yrittää käyttää
kartellia hyväkseen.
- 143.
- Kantajan esittämien seikkojen perusteella ei tässä tapauksessa voida katsoa, että
sen todellinen toiminta markkinoilla olisi voinut estää todetun kilpailusääntöjen
rikkomisen kilpailunvastaiset vaikutukset. Kantaja on esittänyt tämän
kanneperusteen tueksi kaavioita, joissa vertaillaan Storan ilmoitettuja hintoja,
kantajan ilmoitettuja hintoja ja kantajan myyntihintoja. Kantajan myyntihintoja
koskevissa kaavioissa on kuitenkin esitetty vain kahdeksan sen itse valitsemaa
asiakasta ilmoittamatta kullekin toimitettuja määriä. Kaavioiden mukaan
myyntihinnat vaihtelivat suuresti kunkin asiakkaan osalta myyntihintojen joskus jopa
ylittäessä sekä kantajan että Storan ilmoitetut hinnat. Lopuksi on todettava
komission myöntäneen päätöksessä, etteivät myyntihinnat aina täsmälleen
vastanneet ilmoitettuja hintoja. Komissio toteaa erityisesti seuraavaa: Vaikka
kaikilla tuottajilla oli vakaa aikomus toteuttaa korotus täysimääräisenä, asiakkaiden
mahdollisuus vaihtaa edullisempaan laatuun tai tuotteeseen saattoi saada jotkut
tuottajat tekemään perinteisille asiakkailleen myönnytyksiä korotusten
voimaantulopäivän osalta tai myöntämään näille lisäetuina paljoushyvityksiä tai -alennuksia saadakseen asiakkaat hyväksymään perushinnan korotuksen
täysimääräisenä. Hinnankorotusten täysi vaikutus ei siis mitenkään voinut ilmetä
heti (101 perustelukappaleen kuudes kohta).
- 144.
- Kantajan esiin tuomat kaaviot eivät näin ollen osoita, että sen myyntihinnat olisivat
selvästi poikenneet muiden todettuun rikkomiseen osallistuneiden yritysten
myyntihinnoista.
- 145.
- On lisäksi korostettava, ettei kantaja väitä, että muut kartelliin osallistuneet
yritykset olisivat painostaneet sitä. Se ei myöskään väitä julkisesti irtisanoutuneensa
hinnankorotuspäätöksistä, joita tehtiin kokouksissa, joihin se osallistui.
- 146.
- Komissiolla oli näin ollen oikeus olla pitämättä lieventävänä asianhaarana sitä, että
kantajan toiminta markkinoilla olisi väitetynlaisesti poikennut siitä, mitä PG
Paperboardissa oli sovittu.
- 147.
- Kantajan väite on siis hylättävä.
B Kanneperuste, jonka mukaan komissio ei soveltanut sakkojen vahvistamisessa
käytettyjä perusteita SCA Holding/Colthropiin tai se sovelsi niitä syrjivästi
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 148.
- Kantaja huomauttaa, että kilpailuasioista vastaavan komission jäsenen 13.7.1994
pidetyssä lehdistötilaisuudessa antamista selvityksistä ilmenee komission alentaneen
yhdellä kolmasosalla niiden yritysten sakkoja, jotka eivät kiistäneet niitä tärkeimpiä
tosiasiaväitteitä, joita komissio esitti niitä kohtaan väitetiedoksiannossa.
- 149.
- Tämä kanneperuste jakautuu kahteen osaan.
- 150.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, ettei sille myönnetty
alennusta sakosta, vaikkei se ollut väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa
kiistänyt niitä tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, joita komissio oli esittänyt Colthropia
kohtaan (päätöksen 172 perustelukappale). Kantajaan kohdistunut syrjintä on
sitäkin perusteettomampaa, koska se ei tiennyt kilpailusääntöjen rikkomisesta eikä
sillä ollut hallussaan mitään sellaista aineistoa, jonka avulla se olisi voinut kiistää
komission esittämät tosiasiaväitteet.
- 151.
- Se, että kantaja on oikeudellisena väitteenä kiistänyt olevansa päätöksen oikea
adressaatti, ei kantajan mukaan millään tavalla muuta sitä, ettei se ole kiistänyt
tärkeimpiä komission esittämiä tosiasiaväitteitä. Komissio on tämän asenteen vuoksi
voittanut aikaa, mikä on kantajan mukaan ilmeisesti ollut se pääasiasiallinen
peruste, jota on käytetty myönnettäessä alennuksia sakoista.
- 152.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja tuo esiin, että komissio väittää katsoneensa,
että vaikka eräät tuottajat jo olivat PG Paperboardin jäseniä, niillä ei ollut siinä
aktiivista osuutta ennen kuin JMC perustettiin vuoden 1987 lopulla tai vuoden 1988
alussa. Koska Colthropilla ei kantajan mukaan koskaan ollut aktiivista osuutta PG
Paperboardissa, komission olisi pitänyt sisällyttää se näihin yrityksiin.
- 153.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta komissio toteaa, ettei kantaja ole
tunnustanut mitään ja että se on tyytynyt kiistämään vastuunsa, mistä asenteesta ei
ole ollut apua. Komission mukaan hyvittää voidaan ainoastaan asiakirja-aineiston
kokoamisessa annetusta avusta, lainvastaisen toiminnan tunnustamisesta ja ajan
säästöstä. Adressaatin aseman kiistäminen ei näin ollen ansaitse tulla hyvitetyksi,
minkä osoittaa se, että komission on pitänyt päätöksen
154157 perustelukappaleessa laajasti selittää niitä syitä, joiden vuoksi kantaja on
päätöksen oikea adressaatti.
- 154.
- Komissio ei vastaa kanneperusteen toiseen osaan.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 155.
- Kanneperusteen ensimmäisestä osasta on huomautettava, että kantaja on
väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa todennut seuraavaa:
SCA Holdingin on vaikea puolustautua, koska yksikään henkilö konsernissa ei
tiedä mitään PG Paperboardin toiminnasta eikä väitetiedoksiannossa mainitusta
toiminnasta. SCA ei ole koskaan toiminut kartonkialalla eikä se lainkaan tunne tätä
alaa. Tämän vuoksi SCA Holding ei voi lausua eikä se lausu väitettyjen
kilpailusääntöjen rikkomisten tapahtumisesta tai laajuudesta (s. 2).
- 156.
- Komissio on aiheellisesti katsonut, että kantaja ei ole tällä tavalla vastatessaan
toiminut siten, että sakon alentaminen olisi ollut perusteltua hallinnollisessa
menettelyssä harjoitetun yhteistyön vuoksi. Alennuksen myöntäminen tästä syystä
on perusteltua vain, jos komissio on yrityksen käyttäytymisen vuoksi voinut todeta
kilpailusääntöjen rikkomisen helpommin ja tarpeen vaatiessa saada sen loppumaan
(ks. asia T-13/89, ICI v. komissio, tuomio 10.3.1992, Kok. 1992, s. II-1021,
393 kohta).
- 157.
- Jos yritys nimenomaisesti ilmoittaa, ettei se kiistä niitä tosiasiaväitteitä, joihin
komission siihen kohdistamat väitteet perustuvat, sen voidaan katsoa helpottaneen
komission tehtävää eli yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä
rankaisemista. Komissiolla on kilpailusääntöjen rikkomisen toteavissa päätöksissään
oikeus katsoa, että tällainen käyttäytyminen merkitsee tosiasiaväitteiden
myöntämistä, ja pitää sitä todisteena kyseisten väitteiden paikkansapitävyydestä.
Sakon alentaminen voi siis olla perusteltua tällaisen käyttäytymisen vuoksi.
- 158.
- Asia on toisin, jos yritys väitetiedoksiantoon antamassaan vastauksessa kiistää
komission väitetiedoksiannossa esittämien väitteiden keskeiset osat, jos se jättää
kokonaan vastaamatta tai jos se kuten kantaja ilmoittaa vain, ettei se ota kantaa
komission esittämiin tosiasiaväitteisiin. Jos yritys hallinnollisessa menettelyssä
omaksuu tällaisen asenteen, se ei helpota komission tehtävää eli yhteisön
kilpailusääntöjen rikkomisten toteamista ja niistä rankaisemista.
- 159.
- Koska komissio päätöksen 172 perustelukappaleen ensimmäisessä kohdassa toteaa
alentaneensa niiden yritysten sakkoja, jotka eivät väitetiedoksiantoon antamissaan
vastauksissa kiistäneet komission tärkeimpiä tosiasiaväitteitä, on todettava, että
näitä sakkojen alennuksia on pidettävä lainmukaisina vain, jos kyseiset yritykset
ovat nimenomaisesti ilmoittaneet, etteivät ne kiistä kyseisiä väitteitä.
- 160.
- Vaikka komissio olisikin käyttänyt lainvastaista perustetta alentaessaan niiden
yritysten sakkoja, jotka eivät olleet nimenomaisesti ilmoittaneet, etteivät ne kiistä
tosiasiaväitteitä, on huomautettava, että yhdenvertaisuusperiaatteen on oltava
sopusoinnussa laillisuusperiaatteen kanssa; laillisuusperiaatteen mukaan kukaan ei
voi edukseen vedota lainvastaisuuteen, joka hyödyttää jotakuta toista (ks. esim. asia
134/84, Williams v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 4.7.1985, Kok. 1985, s. 2225,
14 kohta). Koska kantajan väitteillä pyritään nimenomaan siihen, että sillä
katsottaisiin olevan oikeus lainvastaiseen sakon alennukseen, kanneperusteen
ensimmäistä osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
- 161.
- Kanneperusteen toisesta osasta on todettava, että päätöksen
162 perustelukappaleesta ilmenee komission katsoneen, että vaikka eräät tuottajat
jo olivat PG Paperboardin jäseniä, niillä ei näyttänyt olleen siinä aktiivista osuutta
ennen kuin JMC perustettiin vuoden 1987 lopussa tai vuoden 1988 alussa, joten
niiden oli katsottava osallistuneen kilpailusääntöjen rikkomiseen vasta myöhemmin
kuin muiden.
- 162.
- Päätöksen 1 artiklan mukaan kantaja osallistui todettuun rikkomiseen vuoden 1986
puolivälistä. Koska kantaja ei kiistä tätä alkamisajankohtaa, se, ettei Colthropilla
ollut aktiivista osuutta PG Paperboardissa ennen kuin JMC perustettiin vuoden
1987 lopussa tai vuoden 1988 alussa, ei merkitse, että olisi perusteltua käsitellä
kantajaa samalla tavalla kuin niitä tuottajia, joiden osallistumisen todettuun
kilpailusääntöjen rikkomiseen on katsottu alkaneen myöhemmin.
- 163.
- Myöskään kanneperusteen toista osaa ei näin ollen voida hyväksyä.
- 164.
- Kanneperuste on tämän vuoksi hylättävä kokonaisuudessaan.
C Kanneperuste, jonka mukaan kantajalle määrätty sakko on sekä absoluuttisesti
kohtuuttoman suuri että suhteeton, kun otetaan huomioon kantajan syyttömyys ja
asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan tavoitteet
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 165.
- Tässä kanneperusteessa on kolme osaa.
- 166.
- Kanneperusteen ensimmäisessä osassa kantaja väittää, että määrätyn sakon taso
7,5 prosenttia Colthropin kokonaisliikevaihdosta kyseisiltä markkinoilta ja
9 prosenttia liikevaihdosta sisäisten myyntien vähentämisen jälkeen ylittää
huomattavasti vastaavanlaisissa tapauksissa määrättyjen sakkojen tason, kun otetaan
huomioon yhtiö, toiminnan laajuus ja kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistumisen
aste. Kantaja väittää, että polypropyleenipäätöksessä määrätyt sakot olivat
keskimäärin 4 prosenttia päätöksen adressaattien myynnistä Länsi-Euroopassa
kyseisen tuotteen osalta.
- 167.
- Kanneperusteen toisessa osassa kantaja huomauttaa ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen katsoneen edellä mainitussa asiassa Parker Pen vastaan komissio
antamassaan tuomiossa (tuomion 49 kohta), että sakon määrä on laskettava ottaen
huomioon sekä yrityksen kokonaisliikevaihto, joka osoittaa sen kokoa ja
taloudellista valtaa, että sen kyseisiltä markkinoilta saama liikevaihto, joka osoittaa
kilpailusääntöjen rikkomisen laajuutta. Koska määrätty sakko on laskettu ottamatta
huomioon Colthropin kokonaisliikevaihtoa, komissio ei ollut kantajan mielestä
ottanut huomioon sitä, ettei Colthropilla ollut viitevuoden aikana ollut lainkaan
liikevaihtoa muilla kuin kyseisillä markkinoilla. Kantajan mukaan komissio ei näin
ollen ottanut huomioon Colthropin pienuutta ja vähäistä taloudellista valtaa.
Määrätty sakko on siis suhteeton, kun sitä verrataan sakkoihin, joita on määrätty
yrityksille, joilla on huomattavaa liikevaihtoa muilla kuin kyseisillä markkinoilla.
Tällainen lopputulos on kantajan mukaan ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen edellä mainitussa asiassa Parker Pen vastaan komissio antamassa
tuomiossa asettamien vaatimusten vastainen.
- 168.
- Kanneperusteen kolmannessa osassa kantaja huomauttaa, että se yleinen päämäärä,
johon sakoilla pyritään, on yhteisön kilpailupolitiikan toteuttaminen ja
kilpailusääntöjen rikkomisen uusimisen estäminen (asia 45/69, Boehringer
Mannheim v. komissio, tuomio 15.7.1970, Kok. 1970, s. 769 ja 805 ja yhdistetyt asiat
100/80, 101/80, 102/80 ja 103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio,
tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825). Kantaja viittaa väitteisiin, joita se on esittänyt
sen kanneperusteen yhteydessä, jonka mukaan se ei ole päätöksen oikea
adressaatti, ja väittää, että tässä tapauksessa sakko on määrätty syyttömälle
sivustakatsojalle ja että komissio ei ole näin ollen saavuttanut mitään asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohdan tavoitteista.
- 169.
- Komissio huomauttaa, että yrityskohtaisten lieventävien asianhaarojen puuttuessa
sakko on määrättävä ottaen huomioon ne perusteet, joita sovelletaan
kilpailusääntöjen rikkomiseen kokonaisuutena (päätöksen
167169 perustelukappale). Nämä perusteet ovat asiassa merkityksellisiä ja niitä on
riittävästi selvitetty päätöksessä. Ne ovat samankaltaisia tai peräti täysin samanlaisia
kuin ne perusteet, jotka yhteisöjen tuomioistuin ja ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuin ovat useaan otteeseen hyväksyneet (ensimmäisen oikeusasteen
tuomioistuimen polypropyleenipäätöstä koskevat tuomiot, erityisesti asia T-1/89,
Rhône-Poulenc v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok. 1991, s. II-867). Perusteita,
joita käytetään koko kilpailusääntöjen rikkomisen osalta, on komission mukaan
sovellettava päätöksen kunkin adressaatin liikevaihtoon.
- 170.
- Komission mukaan rikkomisen vakavuuden ja keston vuoksi oli tässä tapauksessa
perusteltua, että sakkojen yleistaso oli korkea. Komissio vertaa päätöstä tältä osin
polypropyleenipäätökseen, jossa määrättyjen sakkojen keskitaso oli 4 prosenttia,
sakkojen normaalitason ollessa 45 prosenttia. Se, että sakkojen taso on tässä
tapauksessa hieman korkeampi, on perusteltua yhtäältä sen vuoksi, että toisin
kuin polypropyleenipäätöksessä todetussa tilanteessa kilpailusääntöjen rikkominen
tapahtui aikana, jolloin koko ala oli kannattava, ja toisaalta sen vuoksi, että kartelli
onnistui pääasiallisesti saavuttamaan tavoitteensa. Komissio toteaa lisäksi, että
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin näyttää katsoneen, että
polypropyleenipäätöksessä määrätyt sakot olisivat voineet olla korkeampiakin,
koska se katsoi, että sakot olivat hyvinkin perusteluja kilpailusääntöjen rikkomisen
vakavuuden vuoksi (asia T-3/89, Atochem v. komissio, tuomio 24.10.1991, Kok.
1991, s. II-1177, tuomion 226 kohta).
- 171.
- Komissio korostaa, etteivät ne yritykset, jotka ovat tässä asiassa kyseessä olevan
päätöksen adressaatteja, olleet tehneet vuoden 1986 elokuussa julkaistusta
polypropyleenipäätöksestä sitä päätelmää, että niillä oli velvollisuus noudattaa lakia.
Yritykset päinvastoin toteuttivat toimenpiteitä peittääkseen toimensa ja kehittelivät
vaihtoehtoisia selityksiä niille tosiseikoille, joita markkinoiden osalta oli todettu.
- 172.
- Komission mukaan kantajalle on määrätty sakko, koska se oli Reed P & B eli
kilpailusääntöjä rikkonut yritys ja koska rikkominen oli jatkunut SCA-konsernin
mukaantulon jälkeenkin. Kantajaa ei siis voida pitää syyttömänä sivustakatsojana.
- 173.
- Lopuksi komissio korostaa, että jos yritys on pieni, sille määrätty absoluuttinen
sakkokin on pieni.
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 174.
- Ensiksi on arvioitava kanneperusteen ensimmäistä ja toista osaa yhdessä.
- 175.
- Asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan mukaan komissio voi päätöksellään
määrätä yrityksille, jotka tahallaan tai tuottamuksesta ovat rikkoneet
perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohtaa, sakon, joka on vähintään 1 000 ecua
ja enintään 1 000 000 ecua taikka tätä suurempi mutta enintään 10 prosenttia
kunkin rikkomukseen osallistuneen yrityksen edellisen tilikauden liikevaihdosta.
Sakon suuruutta määrättäessä otetaan huomioon sekä rikkomisen vakavuus että sen
kesto. Kuten yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, rikkomisen
vakavuutta harkittaessa on otettava huomioon useita seikkoja, muun muassa asian
erityiset olosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä
perusteista, jotka on välttämättä otettava huomioon, ei ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta).
- 176.
- Näihin vakavuuden arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin voivat kuulua
rikkomisen kohteena olevien tavaroiden volyymi ja arvo, yrityksen koko ja
taloudellinen valta ja siten myös se vaikutusvalta, jota yritys on voinut käyttää
markkinoilla. Tästä seuraa, että toisaalta on sakon määräämiseksi sallittua ottaa
huomioon yhtä hyvin yrityksen kokonaisliikevaihto, joka osoittaa vaikkakin vain
likimääräisesti ja epätäydellisesti yrityksen kokoa ja taloudellista valtaa, sekä se
osa liikevaihdosta, joka tulee kilpailusääntöjen rikkomisen kohteena olevista
tavaroista ja joka näin ollen on omiaan osoittamaan rikkomisen laajuutta. Tästä
seuraa toisaalta, ettei kummallekaan näistä luvuista pidä antaa sellaista merkitystä,
joka olisi suhteeton verrattuna muihin arvioinnissa huomioon otettaviin seikkoihin,ja että sakon määrääminen ei näin ollen voi olla pelkän kokonaisliikevaihtoon
perustuvan laskelman tulos (ks. em. yhdistetyt asiat Musique Diffusion française ym.
v. komissio, tuomion 120 ja 121 kohta).
- 177.
- Komissio on tässä asiassa määrännyt sakkojen yleisen tason ottaen huomioon
rikkomisen keston (päätöksen 167 perustelukappale) ja seuraavat seikat (päätöksen
168 perustelukappale):
salainen yhteistyö hintojen vahvistamisessa ja markkinaosuuksien jakaminen
ovat sellaisenaan kilpailusääntöjen vakavaa rikkomista,
kartelli kattoi melkein koko yhteisön alueen,
yhteisön kartonkimarkkinat ovat merkittävä teollisuudenala, jonka
kokonaisliikevaihto on vuodessa noin 2,5 miljardia ecua,
rikkomiseen osallistuneet yritykset edustavat käytännöllisesti katsoen koko
markkinoita,
kartelli toimi säännöllisten ja vakiintuneeksi tavaksi muodostuneiden
kokousten muodossa, joiden tarkoituksena oli yhteisön
kartonkimarkkinoiden yksityiskohtainen säätely,
salaisen yhteistyön todellisen luonteen ja ulottuvuuden peittämiseksi
toteutettiin huolellisesti suunniteltuja toimia (PWG:n ja JMC:n kokouksia
koskevia virallisia pöytäkirjoja ja asiakirjoja ei ole; osallistujia kehotettiin
olemaan tekemättä muistiinpanoja; hinnankorotuksista ilmoittavien kirjeiden
ajoitus ja järjestys suunniteltiin siten, että korotusten voitiin väittää olevan
vain toisten seurailua, jne.),
kartelli oli pääasiallisesti onnistunut saavuttamaan tavoitteensa.
- 178.
- Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin muistuttaa, että 9 prosentin
perustasoa käytettiin määrättäessä kartellin johtajien sakkojen suuruutta ja
7,5 prosentin perustasoa määrättäessä sen rivijäsenten sakkojen suuruutta (ks.
edellä 125 kohta).
- 179.
- Ensiksi on korostettava, että komissio voi sakkojen yleistä tasoa harkitessaan
perustellusti ottaa huomioon, että yhteisön kilpailusääntöjen selvät rikkomiset ovat
vielä melko yleisiä, joten se voi korottaa sakkojen tasoa niiden varoittavan
vaikutuksen vahvistamiseksi. Vaikka komissio on aikaisemmin määrännyt
tietyntasoisia sakkoja tietyntyyppisistä rikkomisista, se ei estä sitä korottamasta tätä
tasoa asetuksessa N:o 17 säädetyissä rajoissa, jos osoittautuu, että se on
välttämätöntä yhteisön kilpailupolitiikan toteuttamiseksi (ks. mm. em. yhdistetyt
asiat Musique Diffusion française ym. v. komissio, tuomion 105108 kohta ja em.
asia ICI v. komissio, tuomion 385 kohta).
- 180.
- Toiseksi on todettava, että komissio on aiheellisesti väittänyt, että tälle asialle
ominaisten olosuhteiden vuoksi ei voida suoraan vertailla tässä päätöksessä
käytettyä sakkojen yleistä tasoa ja komission aikaisemmassa päätöskäytännössä
käytettyjä tasoja; aiempaa päätöskäytäntöä edustaa erityisesti polypropyleenipäätös,
joka komission itsensä mukaan on se päätös, jota parhaiten voidaan verrata
käsiteltävänä olevaan päätökseen. Toisin kuin polypropyleenipäätökseen
johtaneessa asiassa, tässä asiassa ei nimittäin ole otettu huomioon mitään yleisiä
lieventäviä asianhaaroja sakkojen yleistä tasoa määrättäessä. Salaisen yhteistyön
peittämiseksi toteutetut toimenpiteet osoittavat, että kyseiset yritykset olivat täysin
tietoisia toimintansa lainvastaisuudesta. Komissio on näin ollen voinut ottaa nämä
toimenpiteet huomioon rikkomisen vakavuutta arvioidessaan, koska ne ovat
sellainen erityisen vakava osa kilpailusääntöjen rikkomista, joka erottaa tämän
rikkomisen komission aikaisemmin toteamista rikkomisista.
- 181.
- Kolmanneksi on korostettava perustamissopimuksen 85 artiklan 1 kohdan
rikkomisen pitkää kestoa ja ilmeisyyttä ja sitä, että se on tapahtunut siitä
huolimatta, että komission aikaisempi päätöskäytäntö ja erityisesti
polypropyleenipäätös olisi pitänyt ymmärtää varoitukseksi.
- 182.
- Näiden seikkojen perusteella on katsottava, että päätöksen
168 perustelukappaleessa mainitut perusteet osoittavat komission vahvistaman
sakkojen yleisen tason perustelluksi.
- 183.
- Tätä taustaa vasten kantajan väite, jonka mukaan Colthropin kokoa ja taloudellista
valtaa ei ole otettu huomioon, koska sen vuoden 1990 kokonaisliikevaihto on sama
kuin sen yhteisön kartonkimarkkinoilta samana vuonna saama liikevaihto, on
hylättävä.
- 184.
- Komissio on ensinnäkin ottanut huomioon edellä mainitut rikkomisen vakavuuden
arviointiperusteet. Komissiolla ei toisaalta ole velvollisuutta ottaa kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuutta arvioidessaan huomioon yrityksen kokonaisliikevaihdon ja
rikkomisen kohteena olevia tavaroita koskevan liikevaihdon suhdetta (em. yhdistetyt
asiat Musique Diffusion française, tuomion 121 kohta ja em. asia SPO ym. v.
komissio, määräyksen 54 kohta).
- 185.
- Lisäksi on todettava, että kun samaan kilpailusääntöjen rikkomiseen osallistuneiden
yritysten liikevaihtoja on käytettävä perusteena eri yrityksille määrättävien sakkojen
suhteuttamiseksi toisiinsa, komissiolla on oikeus laskea kullekin yritykselle
määrättävä sakko soveltamalla käytettävää sakkoprosenttia viiteliikevaihtoon, joka
on kaikkien yritysten osalta määritetty samalla tavalla, jotta saadut luvut olisivat
mahdollisimman vertailukelpoisia.
- 186.
- Kanneperusteen ensimmäinen ja toinen osa on siis hylättävä perusteettomina.
- 187.
- Kanneperusteen kolmas osa, joka perustuu olettamaan, että kantaja on syytön
sivustakatsoja, on myös hylättävä. Tältä osin riittää, kun huomautetaan
ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen jo todenneen, että komissio on
aiheellisesti osoittanut päätöksen kantajalle.
- 188.
- Kanneperuste on siis hylättävä kokonaisuudessaan.
D Kanneperuste, jonka mukaan sakon määrääminen kantajalle merkitsee asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi
4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaleen rikkomista sekä
kohtuusperiaatteen, joka on perustavanlaatuinen periaate, loukkaamista
- 189.
- Kantaja väittää, että komissio on sakon kantajalle määrätessään rikkonut asetuksen
N:o 17 15 artiklan 2 kohtaa ja ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi
4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan 2 kappaletta sekä loukannut
kohtuusperiaatetta, joka on perustavanlaatuinen periaate. Tämän väittämän tueksi
kantaja viittaa pääasiallisesti niihin väitteisiin, joita se on esittänyt sen
kanneperusteen yhteydessä, jonka mukaan se ei ollut päätöksen oikea adressaatti.
Kantaja katsoo, että sille on määrätty sakko, vaikkei se ole tehnyt mitään väärää.
- 190.
- On todettava, että päätös on aiheellisesti osoitettu kantajalle ja että kantaja ei kiistä
sitä kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevää toimintaa, josta sen on katsottu olevan
vastuussa. Kantaja ei näin ollen voi pätevästi väittää, että sille on määrätty sakko,
vaikkei se ole tehnyt mitään väärää.
- 191.
- Tästä seuraa, että myös tämä kanneperuste on hylättävä.
E Kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on rikottu sakkojen osalta
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
- 192.
- Kantaja huomauttaa saaneensa tiedon eräistä komission perusteluihin ja sen
sakkojen laskennassa soveltamiin perusteihin liittyvistä keskeisistä seikoista vasta
kilpailupolitiikasta vastaavan komission jäsenen päätöksen tekemispäivänä pitämän
lehdistötilaisuuden nauhoituksesta. Vaikkei oikeuskäytännössä edellytetäkään, että
komission olisi ilmaistava kullekin yhtiölle määrättyä sakkoa koskevat tarkat
laskelmat, tämä ei kantajan mukaan merkitse, etteikö päättelyn pitäisi olla avointa.
- 193.
- Koska laskelmat ja tässä tapauksessa noudatettu alennuspolitiikka on ilmaistu
tiedotusvälineille, näiden selvitysten olisi kantajan mukaan pitänyt olla myös
päätöksessä. Kantaja ei olisi voinut esittää väitteitä kärsimästään syrjinnästä, jollei
se olisi epävirallisista lähteistä saanut tietoonsa, että lehdistötilaisuudesta on
olemassa nauhoitus.
- 194.
- Komissio huomauttaa, että päätöksen perustelut ovat sakkojen osalta yhtä
yksityiskohtaiset kuin muissa asioissa, joissa määrätyt sakot on vahvistettu, erityisesti
niin sanotuissa polypropyleenituomioissa (ks. esim. em. asia Rhône-Poulenc v.
komissio). Kuten kantaja itsekin myöntää, komissiolla ei ole velvollisuutta soveltaa
sakkojen laskennassa matemaattista kaavaa, koska yritykset voisivat tällöin
etukäteen arvioida, olisiko kilpailusääntöjen rikkominen kannattavaa (ks. asia
T-30/89, Hilti v. komissio, tuomio 12.12.1991, Kok. 1991, s. II-1439).
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
- 195.
- Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäispäätöstä koskevan
perusteluvelvollisuuden tavoitteena on mahdollistaa se, että yhteisöjen
tuomioistuimet voivat valvoa päätöksen laillisuutta, ja antaa sille, jota asia koskee,
riittävät tiedot sen arvioimiseksi, onko päätös asianmukainen vai onko siinä
mahdollisesti sellainen virhe, jonka perusteella sen pätevyys voidaan riitauttaa,
kuitenkin niin, että tämän velvollisuuden laajuus riippuu kyseisen päätöksen
luonteesta ja siitä asiayhteydestä, missä se on tehty (ks. mm. asia T-49/95, Van
Megen Sports v. komissio, tuomio 11.12.1996, Kok. 1996, s. II-1799, 51 kohta).
- 196.
- Kun on kuten tässä tapauksessa kyse päätöksestä, jolla useille yrityksille
määrätään sakkoja yhteisön kilpailusääntöjen rikkomisesta, perusteluvelvollisuuden
laajuus on määrättävä ottaen huomioon se, että rikkomisten vakavuus on
määritettävä useiden seikkojen perusteella, joihin kuuluvat erityisesti asian
erityisolosuhteet, asiayhteys ja sakkojen varoittava vaikutus, mutta niistä perusteista,
jotka on välttämättä otettava huomioon, ei kuitenkaan ole vahvistettu sitovaa tai
tyhjentävää luetteloa (em. asia SPO ym. v. komissio, määräyksen 54 kohta).
- 197.
- Komissiolla on kunkin sakon määrää vahvistaessaan lisäksi harkintavaltaa, eikä
voida katsoa, että se olisi tätä tehdessään velvollinen soveltamaan tarkkaa
matemaattista kaavaa (ks. vastaavasti asia T-150/89, Martinelli v. komissio, tuomio
6.4.1995, Kok. 1995, s. II-1165, 59 kohta).
- 198.
- Sakkojen yleisen tason määräämisessä huomioon otetut perusteet on ilmoitettu
päätöksen 168 perustelukappaleessa ja yksittäisten sakkojen suuruuden
määräämisessä huomioon otetut perusteet 169 perustelukappaleessa. Yksittäisten
sakkojen osalta komissio on lisäksi päätöksen 170 perustelukappaleessa selvittänyt,
että PWG:n kokouksiin osallistuneiden yritysten on pääsääntöisesti katsottu olleen
kartellin johtajia ja muiden yritysten kartellin rivijäseniä. Komissio on
päätöksen 171 ja 172 perustelukappaleessa todennut, että Renalle ja Storalle
määrättäviä sakkoja on alennettava huomattavasti sen huomioon ottamiseksi, että
ne ovat olleet aktiivisesti yhteistyössä komission kanssa, ja että kahdeksan muun
yrityksen sakoista voidaan tehdä suhteessa pienempi alennus, koska ne eivät ole
väitetiedoksiantoon antamissaan vastauksissa kiistäneet niitä tärkeimpiä
tosiasiaväitteitä, joihin komission niitä vastaan esittämät väitteet perustuivat.
- 199.
- Kuten on jo todettu, komissio on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa
käydyn oikeudenkäynnin aikana antanut lisäselvityksiä tässä tapauksessa sovelletusta
sakkojen laskentatavasta (ks. edellä 125 kohta). Komissio on täsmentänyt
ottaneensa huomioon eräiden yritysten mahdollisen yhteistyöhalukkuudenkomissiossa käydyssä menettelyssä ja alentaneen kahden yrityksen sakkoa tästä
syystä kahdella kolmasosalla, kun taas eräiden muiden yritysten sakkoa on alennettu
yhdellä kolmasosalla.
- 200.
- Komission toimittamasta taulukosta, joka sisältää yksittäisten sakkojen määrän
vahvistamista koskevia tietoja, ilmenee, että vaikka sakkojen suuruutta ei ole
määrätty soveltamalla pelkästään edellä mainittuja lukuja tiukan matemaattisesti,
luvut on kuitenkin otettu järjestelmällisesti huomioon sakkoja laskettaessa.
- 201.
- Päätöksessä ei kuitenkaan täsmennetä, että sakot on laskettu kunkin yrityksen
yhteisön kartonkimarkkinoilta vuonna 1990 saaman liikevaihdon perusteella.
Perusprosentteja 9 ja 7,5, joista suurempaa käytettiin laskettaessa johtaja-yrityksille määrättäviä sakkoja ja pienempää laskettaessa rivijäseninä olleille
yrityksille määrättäviä sakkoja, ei myöskään mainita päätöksessä. Siinä ei mainita
myöskään Renalle ja Storalle sekä kahdeksalle muulle yritykselle myönnettyjen
alennusten prosenttimääriä.
- 202.
- Tässä asiassa on ensinnäkin katsottava, että kun päätöksen
169172 perustelukappaletta tulkitaan ottaen huomioon päätöksessä oleva
yksityiskohtainen selvitys niistä tosiasiaväitteistä, joita päätöksen kutakin
adressaattia kohtaan on esitetty, on katsottava, että näissä perustelukappaleissa on
riittävä ja asiassa merkityksellinen selvitys kunkin yrityksen osalta kilpailusääntöjen
rikkomisen vakavuuden ja keston määrittämisessä huomioon otetuista
arviointiperusteista (ks. vastaavasti asia T-2/89, Petrofina v. komissio, tuomio
24.10.1991, Kok. 1991, s. II-1087, 264 kohta).
- 203.
- Toiseksi on todettava, että jos silloin kun kunkin sakon suuruus määrätään
ottamalla järjestelmällisesti huomioon tietyt tarkat tiedot, kuten tässä asiassa,
päätöksessä mainittaisiin kaikki nämä tekijät, yritykset voisivat paremmin arvioida,
onko komissio tehnyt virheitä yksittäisten sakkojen määrää vahvistaessaan ja onko
kunkin yksittäisen sakon määrä perusteltu suhteessa sovellettuihin yleisiin
perusteisiin. Se, että päätöksessä olisi tässä tapauksessa mainittu kyseiset tekijät eli
perusteena käytetty liikevaihto, viitevuosi, käytetyt perusprosentit ja sakkojen
alennusprosentit, ei olisi merkinnyt niiden yritysten, joille päätös on osoitettu,
tarkan liikevaihdon sellaista implisiittistä ilmaisemista, joka olisi voinut olla
perustamissopimuksen 214 artiklan rikkomista. Kuten komissio on itse korostanut,
kunkin yksittäisen sakon määrä ei ollut seurausta kyseisten tekijöiden tiukan
matemaattisesta soveltamisesta.
- 204.
- Komissio on sitä paitsi suullisessa käsittelyssä myöntänyt, ettei mikään olisi estänyt
sitä ilmoittamasta päätöksessä niitä tekijöitä, jotka otettiin huomioon
järjestelmällisesti ja jotka ilmaistiin päätöksen tekopäivänä pidetyssä
lehdistötilaisuudessa. Tältä osin on muistutettava, että vakiintuneen
oikeuskäytännön mukaan päätöksen perustelujen on oltava itse päätöksessä ja että
komission myöhemmät selitykset voidaan ottaa huomioon vain poikkeuksellisissa
olosuhteissa (ks. asia T-61/89, Dansk Pelsdyravlerforening v. komissio, tuomio
2.7.1992, Kok. 1992, s. II-1931, 131 kohta ja vastaavasti em. asia Hilti v. komissio,
tuomion 136 kohta).
- 205.
- Näistä toteamuksista huolimatta on todettava, että päätöksen
167172 perustelukappaleessa sakkojen määrän vahvistamisen osalta esitetyt
perustelut ovat vähintäänkin yhtä yksityiskohtaisia kuin komission aikaisemmissa,
samanlaisia kilpailusääntöjen rikkomisia koskevissa päätöksissä. Vaikka perustelujen
virheellisyys on viran puolesta huomioon otettava seikka, yhteisöjen tuomioistuimet
eivät päätöksen antamishetkeen mennessä olleet arvostelleet sitä käytäntöä, jota
komissio noudatti määräämiensä sakkojen perustelemisessa. Ensimmäisen
oikeusasteen tuomioistuin on ensimmäisen kerran vasta asiassa T-148/89,
Tréfilunion vastaan komissio, 6.4.1995 antamassaan tuomiossa (Kok. 1995,
s. II-1063, 142 kohta) sekä asiassa T-147/89, Société métallurgique de Normandie
vastaan komissio (Kok. 1995, s. II-1057, julkaistu lyhennelmänä), ja asiassa
T-151/89, Société des treillis et panneaux soudés vastaan komissio (Kok. 1995,
s. II-1191, julkaistu lyhennelmänä), samana päivänä antamissaan tuomioissa
korostanut olevan toivottavaa, että yritykset saisivat yksityiskohtaisesti tietää niille
määrättyjen sakkojen laskentatavan, ilman että niiden olisi tämän vuoksi nostettava
kanne komission päätöksestä.
- 206.
- Tästä seuraa, että kun komissio toteaa päätöksessä, että yhteisön kilpailusääntöjä
on rikottu, ja määrää rikkomiseen osallistuneille yrityksille sakkoja siten, että se
ottaa sakkojen määrää vahvistaessaan järjestelmällisesti huomioon tietyt
perusseikat, sen on mainittava nämä seikat itse päätöksessä, jotta ne, joille päätös
on osoitettu, voivat tarkastaa, onko sakkojen taso perusteltu, ja arvioida
mahdollisen syrjinnän olemassaoloa.
- 207.
- Edellä 205 kohdassa mainituissa erityisissä olosuhteissa ja ottaen huomioon se, että
komissio on oikeudenkäyntimenettelyssä osoittautunut halukkaaksi esittämään
kaikki sakkojen laskentatapaa koskevat asiaan vaikuttavat tiedot, sitä, ettei sakkojen
laskentatapaa ole päätöksessä perusteltu erikseen, ei voida tässä asiassa pitää
sellaisena perusteluvelvollisuuden rikkomisena, jonka vuoksi olisi perusteltua
poistaa sakot kokonaan tai osittain.
- 208.
- Kanneperustetta ei näin ollen voida hyväksyä.
- 209.
- Kaiken edellä olevan perusteella kanne on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
- 210.
- Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan
2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan
oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt
asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut, koska komissio on sitä
vaatinut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN
(laajennettu kolmas jaosto)
on antanut seuraavan tuomiolauselman:
- 1.
- Kanne hylätään.
- 2.
- Kantaja velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
VesterdorfBriët
Lindh
Potocki Cooke
|
Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä toukokuuta 1998.
H. Jung
B. Vesterdorf
kirjaaja
presidentti
Sisällys
Kanteen perustana olevat tosiseikat
II - 2
Oikeudenkäyntimenettely
II - 6
Asianosaisten vaatimukset
II - 7
Eräiden kanneperusteiden tutkittavaksi ottaminen
II - 8
Pääasia
II - 9
Päätöksen 1 ja 3 artiklan kumoamista koskeva vaatimus
II - 9
A Kanneperuste, jonka mukaan SCA Holding ei ollut päätöksen oikea
adressaatti
II - 9
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 9
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 12
B Kanneperuste, jonka mukaan perustelut ovat puutteelliset tai virheelliset siltä
osin, kuin Reed P & B:n on katsottu olevan osallistuva yritys ja SCA
Holding on määrätty päätöksen adressaatiksi
II - 13
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 13
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 15
C Kanneperuste, jonka mukaan kilpailusääntöjen rikkomisen kesto on määritelty
virheellisesti
II - 16
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 16
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 17
Sakon poistamista tai sen alentamista koskeva vaatimus
II - 18
A Kanneperuste, jonka mukaan komissio on virheellisesti jättänyt ottamatta
huomioon useita erityisiä asianhaaroja
II - 18
Väite, jonka mukaan Colthrop muodosti vain erittäin pienen osan SCA-konsernin ostamasta Reedpackin toiminnasta eikä Colthropia
tosiasiallisesti integroitu SCA-konserniin
II - 18
Väite, jonka mukaan SCA-konserni ei osallistunut Colthropin hallintoon ja
väitettyihin kilpailusääntöjen rikkomisiin
II - 19
Väite, jonka mukaan Colthrop oli lopettanut kilpailusääntöjen rikkomisen
marraskuussa 1990
II - 19
Väite, jonka mukaan huomioon ei ollut otettu sitä, että SCA-konsernissa
noudatettiin ankaraa politiikkaa kilpailuoikeuden rikkomisen
estämiseksi
II - 20
Väite, jonka mukaan huomioon ei ole otettu sitä, että Colthrop oli
ainoastaan vähäpätöinen jäsen PG Paperboardissa
II - 21
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 21
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 22
Väite, jonka mukaan huomioon ei ole otettu sitä, että Colthropin hinnat
eivät vastanneet kartellin ilmoitettuja hintoja
II - 24
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 24
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 25
B Kanneperuste, jonka mukaan komissio ei soveltanut sakkojen vahvistamisessa
käytettyjä perusteita SCA Holding/Colthropiin tai se sovelsi niitä syrjivästi
II - 26
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 26
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 27
C Kanneperuste, jonka mukaan kantajalle määrätty sakko on sekä absoluuttisesti
kohtuuttoman suuri että suhteeton, kun otetaan huomioon kantajan
syyttömyys ja asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan tavoitteet
II - 28
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 28
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 30
D Kanneperuste, jonka mukaan sakon määrääminen kantajalle merkitsee
asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja ihmisoikeuksien ja
perusvapauksien suojaamiseksi 4.11.1950 tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan
2 kappaleen rikkomista sekä kohtuusperiaatteen, joka on
perustavanlaatuinen periaate, loukkaamista
II - 33
E Kanneperuste, jonka mukaan perusteluvelvollisuutta on rikottu sakkojen
osalta
II - 33
Asianosaisten väitteet ja niiden perustelut
II - 33
Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
II - 34
Oikeudenkäyntikulut
II - 37