Asia T-309/03

Manel Camós Grau

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Euroopan ja Latinalaisen Amerikan instituutin (IRELA) hallintoa ja rahoitusta koskeva Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimus – Tutkijaa koskeva mahdollinen eturistiriita – Siirtäminen syrjään tutkijaryhmästä – Vaikutus tutkimuksen kulkuun ja tutkintakertomuksen sisältöön – Tutkimuksen loppukertomus – Kumoamiskanne – Tutkittavaksi ottaminen – Vahingonkorvauskanne – Tutkittavaksi ottaminen

Tuomion tiivistelmä

1.      Henkilöstö – Kanne – Virkamiehelle vastainen päätös – Käsite – Toimet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia

(EY 230 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 9 artikla)

2.      Henkilöstö – Vahingonkorvauskanne – Kohde

(EY 235, EY 236 ja EY 288 artikla; virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90, 90 a ja 91 artikla; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen N:o 1073/1999 14 artikla)

3.      Vahingonkorvauskanne – Vahingonkorvauskanteen itsenäisyys kumoamiskanteeseen nähden

(EY 230 artiklan 4 kohta, EY 235 artikla ja EY 288 artiklan 2 kohta)

4.      Sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu – Edellytykset

(EY 288 artiklan 2 kohta)

1.      EY 230 artiklassa tarkoitettuja, kumoamiskanteen kohteeksi kelpaavia toimia tai päätöksiä ovat sellaiset toimenpiteet, joilla on sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi.

Asia ei ole näin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksensa päätteeksi laatiman kertomuksen osalta. Tällainen kertomus, jolla ei muuteta siinä mainittujen henkilöiden oikeusasemaa selvästi, ei voi olla näiden henkilöiden nostaman kumoamiskanteen kohteena. Tätä kertomusta, joka on valmis asiakirja, jonka toiminnallisesti itsenäinen yksikkö on antanut itsenäisen hallinnollisen menettelyn päätteeksi, ei tosin tästä syystä voida luonnehtia valmistelevaksi toimenpiteeksi hallinto- tai tuomioistuinmenettelyissä, jotka voidaan aloittaa sen johdosta mutta jotka voidaan myös aloittaa samanaikaisesti, kun asia saatetaan petostentorjuntaviraston tutkittavaksi, tai ennen sitä. Tällä kertomuksella ei kuitenkaan ole sitovia oikeusvaikutuksia, koska vaikka sillä voidaan suositella jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja kyseessä oleville toimielimille sellaisten toimien toteuttamista, joilla on sitovia, kyseessä oleville henkilöille vastaisia oikeusvaikutuksia, sen päätelmät ja suositukset eivät velvoita mitenkään, edes menettelyllisesti, näitä viranomaisia. Näillä viranomaisilla on vapaus päättää loppukertomuksen johdosta toteutettavista jatkotoimista, ja näin ollen ovat ne ainoat viranomaiset, joilla on toimivalta tehdä päätöksiä, jotka voivat vaikuttaa niiden henkilöiden oikeusasemaan, joiden osalta kertomuksessa on suositeltu oikeudellisten tai kurinpidollisten menettelyjen aloittamista.

Tällaista kertomusta ei voi muuttaa virkamiehelle vastaiseksi päätökseksi se, että sitä saattavat rasittaa menettelyä koskevat sääntöjenvastaisuudet ja olennaiset muotomääräysten rikkomiset – tällaiset sääntöjenvastaisuudet ja rikkomiset voidaan riitauttaa ainoastaan myöhempää kannekelpoista toimea vastaan nostetulla kanteella sikäli kuin ne ovat vaikuttaneet tämän toimen sisältöön eikä itsenäisesti tilanteessa, jossa tällaista toimea ei ole – se, että tämä kertomus voi vaikuttaa siinä nimeltä mainittujen henkilöiden aineettomiin etuihin, mikä voi olla luonteenomaista vahingolle, eikä lopuksi se, että tämä kertomus hyväksytään johtajan valvonnassa toteutettavana petostentorjuntaviraston toimena.

(ks. 47–51 ja 55–57 kohta)

2.      Ennen henkilöstösääntöjen uuden 90 a artiklan, jossa säädetään, että virkamiehellä on mahdollisuus esittää Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) johtajalle henkilöstösääntöjen 90 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu vaatimus, jossa tätä pyydetään tekemään petostentorjuntaviraston tutkimukseen liittyvä häntä koskeva päätös, voimaantuloa 1.5.2004 ja kun Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista annetun asetuksen N:o 1073/1999 14 artiklassa ei ollut tätä asiaa koskevia säännöksiä, virkamiehen komissiota vastaan nostamaa vahingonkorvauskannetta, jolla vaaditaan korvausta tämän viraston kertomuksesta väitetysti aiheutuneesta vahingosta, ei ollut tarpeen sitoa henkilöstösääntöihin liittyviin riita-asioihin, joten kyseessä olevalla virkamiehellä ei ollut velvollisuutta noudattaa henkilöstösääntöjen 90 artiklassa vahvistettua menettelyä voidakseen esittää tällaisen vahingonkorvausvaatimuksen.

(ks. 70 ja 71 kohta)

3.      Vahingonkorvauskanne on itsenäinen oikeussuojakeino, jolla on oma tehtävänsä oikeussuojakeinojen järjestelmässä ja jonka nostamisen edellytykset määräytyvät sen erityisen tarkoituksen perusteella. Siten se, että Euroopan petostentorjuntaviraston tutkimuksen päätteeksi laaditun kertomuksen kumoamista koskevaa vaatimusta ei voida ottaa tutkittavaksi mainitun kertomuksen, joka ei ole virkamiehelle vastainen päätös, luonteesta johtuen, ei aiheuta sitä, että vahingonkorvausvaatimusta, jolla vaaditaan korvausta useista eri vahingoista, jotka liittyvät tämän kertomuksen laadintaan ja hyväksymiseen, joita rasittavat sääntöjenvastaisuudet, jotka ovat myös lainvastaisuuksia, ei voitaisi ottaa tutkittavaksi.

Yksityiset, jotka eivät EY 230 artiklan neljännessä kohdassa tarkoitettujen tutkittavaksi ottamisen edellytysten vuoksi voi suoraan riitauttaa tiettyjä yhteisön toimia tai toimenpiteitä, voivat kuitenkin riitauttaa menettelyn, joka ei ole luonteeltaan päätös ja joka tästä syystä ei voi olla kumoamiskanteen kohteena, nostamalla EY 235 artiklassa ja EY 288 artiklan toisessa kohdassa määrätyn sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskeva kanteen sikäli kuin tällainen menettely voi aikaansaada yhteisön vastuun. Tällaisen kanteen yhteydessä ne voivat vedota lainvastaisuuksiin, joihin on syyllistytty hallinnon antaman kertomuksen laatimisen ja hyväksymisen yhteydessä, vaikka kertomus ei ole suoraan siinä mainittuihin henkilöihin vaikuttava päätös.

(ks. 77–80 kohta)

4.      Yhteisön vastuun vahingosta, jonka yhteisön toimielin tai elin on yhteisön oikeutta rikkomalla aiheuttanut yksityisille, osalta oikeus korvaukseen tunnustetaan silloin, kun kolme edellytystä täyttyy eli kun rikotun oikeusnormin tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille, kun rikkominen on riittävän ilmeinen ja kun vahinko, joka on aiheutunut henkilöille, joiden oikeuksia on loukattu, on välittömässä syy-yhteydessä toimeen ryhtynyttä tahoa koskeneen velvoitteen laiminlyöntiin.

Tältä osin puolueettomuutta koskeva sääntö, jota sovelletaan toimielimiin Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) hoidettavaksi annettujen kaltaisia tutkimustehtäviä suoritettaessa, on sääntö, jonka tarkoituksena on antaa oikeuksia yksityisille.

Se, että petostentorjuntavirasto laiminlyö vakavalla ja ilmeisellä tavalla puolueettomuuden vaatimusta, mikä tässä asiassa ilmenee sellaista tutkijaa koskevana eturistiriitana, jolla on ollut ratkaiseva vaikutus suoritettaessa tutkimusta, jonka yksipuolinen ja vääristynyt suuntautuminen on johtanut kyseessä olevien yksiköiden ja näin ollen niiden jäsenten täsmällisten vastuiden esittämiseen vääristyneellä tavalla, on virhe, joka voi aikaansaada yhteisön vastuun, koska petostentorjuntavirasto ei ole kertomuksen sisällössä mitenkään huomioinut päätöksensä, jolla tutkija siirrettiin syrjään tutkimuksesta, seurauksia.

(ks. 100, 102, 125, 127, 128, 131, 140 ja 141 kohta)