UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

9 päivänä kesäkuuta 2015

Asia T‑556/14 P

Victor Navarro

vastaan

Euroopan komissio

Valitus – Henkilöstö – Sopimussuhteiset toimihenkilöt – Palvelukseen ottaminen – Kiinnostuksenilmaisupyyntö – Pätevyyttä koskevat vähimmäisvaatimukset – Palvelukseen ottamisesta kieltäytyminen – Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 2 kohdan rikkominen – Oikeudellinen virhe – Tosiseikkojen vääristäminen

Aihe:      Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) 21.5.2014 antaman tuomion Navarro vastaan komissio (F-46/13, Kok. H., EU:F:2014:104) kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Victor Navarro velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

1.      Tuomioistuinmenettely – Kanne virkamiestuomioistuimessa – Vastaajan poissaollessa sovellettavan menettelyn soveltaminen – Virkamiestuomioistuin ei ole velvollinen ratkaisemaan asiaa kantajan vaatimusten mukaisesti

(Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohta)

2.      Henkilöstökanne – Perusteet – Hallinnollisesta päätöksestä nostettu kanne – Valitusperuste, joka koskee oikeusperustassa olevaa virhettä, jolla ei ole vaikutuksia hallinnon asiakysymyksestä tekemään arviointiin – Aiheeton valitusperuste

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tuomion sellaista perustelua koskeva valitusperuste, joka ei ole tarpeen tuomiolauselman perustelemiseksi – Aiheeton valitusperuste

4.      Virkamiehet – Palvelukseen ottaminen – Kilpailu – Valintalautakunta – Riippumattomuus – Rajat – Lainvastaisten päätösten tekeminen – Nimittävän viranomaisen velvollisuus – Kieltäytyminen ottamasta palvelukseen hakijaa, joka ei täytä valintamenettelyyn osallistumista varten vahvistettuja vähimmäisvaatimuksia

1.      Virkamiestuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 1 kohdasta käy ilmi, että jos virkamiestuomioistuin katsoo, että sillä on käytettävissään riittävät tiedot yksipuolisen tuomion antamiseksi ja kun kanteen tutkittavaksi ottamisesta ei ole epäilystä ja kun muotovaatimukset on täytetty asianmukaisesti, se tarkastaa, ovatko kantajan vaatimukset perusteltuja ja antaa tuomionsa, ilman että sillä on kuitenkaan velvollisuutta hyväksyä kyseisiä vaatimuksia.

(ks. 21 kohta)

Viittaukset:

Unionin tuomioistuin: määräys 11.9.2014, Think Schuhwerk v. SMHV (C‑521/13 P, EU:C:2014:2222, 22 kohta)

2.      Hallinnollisen päätöksen kumoaminen virheellisen oikeusperustan vuoksi ei ole perusteltua silloin kun tällaisella virheellä ei ole ollut ratkaisevaa vaikutusta hallinnon suorittamaan arviointiin, joten oikeusperustan virheellistä valintaa koskeva peruste on hylättävä, koska sen merkitys on puhtaasti muodollinen.

(ks. 26 kohta)

Viittaukset:

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 16.7.1998, Jensen v. komissio (T‑156/96, EU:T:1998:174, 33 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

3.      Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tekemä oikeudellinen virhe ei ole omiaan johtamaan sen antaman tuomion pätemättömyyteen, jos tämän tuomion tuomiolauselman tueksi on esitetty sellaisia muita oikeudellisia perusteluita, että siitä ilmenevä lopputulos on perusteltu. Muutoksenhakutuomioistuin voi ottaa huomioon tosiseikat sellaisina kuin ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on ne todennut.

(ks. 33 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 10.12.2002, komissio v. Camar ja Tico (C‑312/00 P, EU:C:2002:736, 57 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja 30.9.2003, tuomio Biret International v. neuvosto (C‑93/02 P, EU:C:2003:517, 60–66 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)

Unionin yleinen tuomioistuin: tuomio 12.7.2011, komissio v. Q (T‑80/09 P, EU:T:2011:347, 98 kohta)

4.      Nimittävä viranomainen on omaa toimivaltaansa käyttäessään velvollinen tekemään päätöksiä, joissa ei ole lainvastaisuuksia. Sitä eivät siis sido valintalautakunnan päätökset, joiden lainvastaisuudesta voi olla seurauksena, että sen omat päätökset ovat lainvastaisia. Näin ollen kun valintalautakunta virheellisesti hyväksyy hakijan kilpailun osallistujaksi ja merkitsee hänet myöhemmin soveltuvista hakijoista laadittuun luetteloon, nimittävän viranomaisen on kieltäydyttävä nimittämästä tätä hakijaa perustellulla päätöksellä, jonka osalta unionin tuomioistuimet voivat arvioida, onko se perusteltu.

(ks. 38 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: tuomio 23.10.1986, Schwiering v. tilintarkastustuomioistuin (142/85, EU:C:1986:405, 19 ja 20 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: tuomio 4.7.2006, Tzirani v. komissio (T‑45/04, EU:T:2006:185, 46 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen)