Language of document : ECLI:EU:T:2012:538

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (muutoksenhakujaosto)

11 päivänä lokakuuta 2012

Asia T‑622/11 P

Francesca Cervelli

vastaan

Euroopan komissio

Muutoksenhaku – Henkilöstö – Virkamiehet – Ulkomaankorvaus – Uudelleenkäsittelyä koskeva vaatimus – Uudet tosiseikat – Selvästi perusteeton valitus

Aihe:      Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa F-98/10, Cervelli v. komissio, 12.9.2011 antamasta määräyksestä tehty valitus, jossa vaaditaan tämän määräyksen kumoamista.

Ratkaisu:      Valitus hylätään. Francesca Cervelli vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja hänet velvoitetaan korvaamaan Euroopan komissiolle tässä asiassa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Tiivistelmä

Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Oikeuden vanhentuminen – Määräaikojen alkaminen uudelleen – Edellytys – Uusi ja olennainen seikka

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

Uudet ja olennaiset seikat voivat olla perusteena sellaisen vaatimuksen esittämiselle, joka koskee lopulliseksi tulleen aiemman päätöksen uudelleentarkastelua. Tältä osin unionin tuomioistuinten kumoamistuomio voi muodostaa uuden seikan, jonka johdosta valituksen tai kanteen nostamisen määräajat voidaan aloittaa alusta, vain menettelyn asianosaisten ja muiden sellaisten henkilöiden kannalta, joita kumottu toimenpide koskee suoraan. Vaikka sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan henkilöstö muodostaa yhden kokonaisuuden, sellaisena kuin tämä periaate on vahvistettu Amsterdamin sopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa, unionin kaikkien toimielinten kaikkiin virkamiehiin sovelletaan samoja henkilöstösääntöjä, tämä periaate ei kuitenkaan merkitse sitä, että toimielinten on käytettävä niille henkilöstösäännöissä myönnettyä harkintavaltaa samalla tavoin. Toimielimet ovat päinvastoin itsenäisiä yksikköjensä organisoinnissa. Muun toimielimen kuin sen, jonka palveluksessa asianomainen henkilö työskentelee, vapaaehtoisesti tekemää päätöstä laajentaa tuomion vaikutukset koskemaan kaikkia sen virkamiehiä, ei siis voida pitää uutena tosiseikkana, jonka perusteella asianomainen voi vaatia häntä koskevan hallinnollisen päätöksen uudelleentarkastelua.

(ks. 18, 20 ja 25 kohta)

Viittaukset:

Yhteisöjen tuomioistuin: asia 43/64, Müller v. neuvosto, 17.6.1965 (Kok., s. 499, 515); asia 5/70, Prelle v. komissio, 16.12.1970 (Kok., s. 1075, 13 kohta); asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985 (Kok., s. 3027, 14 kohta) ja asia 125/87, Brown v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.1988 (Kok., s. 1619, 14 kohta)

Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑16/97, Chauvin v. komissio, 11.7.1997 (Kok. H., s. I‑A‑237 ja II‑681, 37 ja 39–45 kohta); asia T‑220/95, Gimenez v. Alueiden komitea, 16.9.1997 (Kok. H., s. I‑A‑275 ja II‑775, 72 kohta) ja asia T‑271/08 P, Boudova ym. v. komissio, 16.9.2009 (Kok. H., s. I‑B‑1‑71 ja II‑B‑1‑441, 48 kohta)