Valitus, jonka JPMorgan Chase & Co. ja JPMorgan Chase Bank, National Association ovat tehneet 29.2.2024 unionin yleisen tuomioistuimen (laajennettu kymmenes jaosto) asiassa T-106/17, JPMorgan Chase ym. v. komissio, 20.12.2023 antamasta tuomiosta
(Asia C-160/24 P)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittajat: JPMorgan Chase & Co. ja JPMorgan Chase Bank, National Association (edustajat: M. Lester, KC, D. Piccinin, KC, D. Heaton, Barrister ja P. Luckhurst, BL, sekä B. Tormey, N. Frey, D. Das, A. Holroyd, D. Hunt, N. English ja L. Ream, Solicitors)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta
kumoamaan valituksenalaisen tuomion tuomiolauselman 3–5 kohdan
kumoamaan päätöksen1 1 artiklan c kohdan ja
velvoittamaan komission korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut, sisältäen valittajille unionin yleisessä tuomioistuimessa ja unionin tuomioistuimessa aiheutuneet kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat esittävät valituksensa tueksi kolme valitusperustetta.
Ensimmäinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki valittajien mukaan oikeudellisen virheen katsomalla, että JPMorgan Chase & Co:n ja JPMorgan Chase Bank, National Associationin (jäljempänä yhdessä JPMC) välittäjät ”osallistuivat menettelyyn, jonka tarkoituksena oli manipuloida Euribor-korkoja”, vaihtamalla tietoja 27., 28. ja 29.9.2006, 2., 25. ja 26.10.2006, 8.11.2006, 18.12.2006, 4. ja 8.1.2007, 6.2.2007 sekä 16. ja 19.3.2007. Ensimmäinen osa: unionin yleinen tuomioistuin esitti toteamuksia, jotka menevät päätöksessä esitettyjä toteamuksia pidemmälle ja merkitsevät siten sille kumoamiskanteiden yhteydessä kuuluvan toimivallan ylittämistä, ja korvasi riidanalaisen toimen antajan perustelut omilla perusteluillaan. Toinen osa: unionin yleinen tuomioistuin ei soveltanut asianmukaista näyttötaakkaa ja -tasoa. Kolmas osa: unionin yleinen tuomioistuin otti näytön huomioon vääristyneellä tavalla. Neljäs osa: unionin yleinen tuomioistuin ei vastannut JPMC:n väitteisiin ja näyttöön eikä siten täyttänyt perusteluvelvollisuuttaan. Viides osa: unionin yleinen tuomioistuin katsoi virheellisesti, että JPMC:llä oli velvollisuus ottaa julkisesti etäisyyttä tiettyjen yritysten menettelyyn, ja sovelsi siten virheellisesti julkista etäisyyden ottamista koskevaa oikeuskäytäntöä.
Toinen valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsomalla, että 13.11.2006 ja 14.3.2007 tapahtuneet tietojenvaihdot kuuluivat rikkomiseen. Valittajien mukaan näillä tietojenvaihdoilla ei pyritty siihen päämäärään, jonka komissio yksilöi, kun se totesi yhtenä kokonaisuutena pidettävän ja jatkuvan rikkomisen, jossa oli kyse tarkoitukseen perustuvasta kilpailunrajoituksesta.
Kolmas valitusperuste: unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen seuraamuksia koskevan lähestymistapansa vuoksi. Ensimmäinen osa: käyttämällä komission alentamiskerrointa unionin yleinen tuomioistuin (i) ei perustellut ratkaisuaan asianmukaisesti, (ii) ei vastannut JPMC:n alentamiskerrointa koskeviin perusteluihin, (iii) rikkoi perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja (iv) määräsi ilmeisen kohtuuttoman sakon. Toinen osa: unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut kantaa JPMC:n keskeiseen perusteluun ja lähes kaikkiin sen väitteisiin siitä, onko eri toimipaikoille kohdistettu voitto tai diskontatut käteissaatavat otettava huomioon liikevaihdon arvioinnissa, ja laiminlöi siten perusteluvelvoitteensa ja velvoitteensa tutkia JPMC:n perustelut sekä loukkasi perusoikeuskirjan 47 artiklaa ja joka tapauksessa määräsi ilmeisen kohtuuttoman sakon. Kolmas osa: siltä osin kuin kyse on siitä, että toinen yritys, jolle on määrätty seuraamuksia samassa asiassa, käytti täysimääräisesti sopimusperusteista nettoutusta, unionin tuomioistuin otti valittajien mukaan näytön huomioon vääristyneellä tavalla ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Neljäs ja viides osa: siltä osin kuin kyse on siitä, että toinen yritys, jolle on määrätty seuraamuksia samassa asiassa, jätti ”hybridit” ja ”harvinaisuudet” liikevaihdon arvioinnin ulkopuolelle, unionin tuomioistuin otti valittajien mukaan näytön huomioon vääristyneellä tavalla ja loukkasi yhdenvertaisen kohtelun periaatetta.
____________
1 SEUT-sopimuksen 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 7.12.2016 annettu komission päätös C(2016) 8530 final (Asia AT.39914 – Euro Interest Rate Derivatives).