Valitus, jonka KS ja KD ovat tehneet 12.1.2022 unionin yleisen tuomioistuimen (yhdeksäs jaosto) asiassa T-771/20, KS ja KD v. neuvosto ym., 10.11.2021 antamasta määräyksestä

(asia C-29/22 P)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: KS ja KD (edustajat: J. Stojsavljevic-Savic, Solicitor, F. Randolph QC ja P. Koutrakos, Barrister)

Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto, Euroopan komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH)

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

hyväksyy valituksen, kumoaa valituksenalaisen määräyksen ja hyväksyy unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyt vaatimukset

vaihtoehtoisesti hyväksyy valituksen ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen ja

velvoittaa muut osapuolet korvaamaan tästä valituksesta, unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä menettelystä ja EULEXia koskevassa ihmisoikeuksien arviointilautakunnassa käydystä menettelystä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksen perusteena on se, että unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että sillä ei ollut toimivaltaa tutkia kannetta, jonka valittajat nostivat saadakseen korvausta vahingosta, joka heille oli aiheutunut siitä, että muut osapuolet loukkasivat heidän perusoikeuksiaan. Valitusperuste on jaettu neljään osaan.

Ensinnäkin unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on tulkinnut laajasti SEU 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan viimeisessä virkkeessä ja SEUT 275 artiklan ensimmäisessä kohdassa vahvistettua YUTP:n (yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan) poissulkemista.

Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on soveltanut virheellisesti 6.10.2020 annettua tuomiota Bank Refah Kargaran v. neuvosto (C-134/19 P, EU:C:2020:793).

Kolmanneksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se on soveltanut virheellisesti 25.3.2021 annettua tuomiota Carvalho ym. v. parlamentti ja neuvosto (C-565/19 P, ei julkaistu, EU:C:2021:252).

Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt oikeudellisen virheen, kun se ei ole käsitellyt vaatimuksen keskeisiä osia ja kun se ei ole perustellut päätöstään riittävällä tavalla.

____________