Asia T-50/09

Ifemy’s Holding GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin Dada & Co. kids rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi kansallinen sanamerkki DADA – Suhteellinen hylkäysperuste – Aikaisemman tavaramerkin tosiasiallisen käytön puuttuminen – Asetuksen (EY) N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 42 artiklan 2 ja 3 kohta)

Tuomion tiivistelmä

1.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käytöstä – Viraston asettama määräaika – Määräajan ehdottomuus

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 2 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkki – Kolmansien huomautukset ja väite – Väitteen tutkiminen – Todisteet aikaisemman tavaramerkin käytöstä – Viraston asettama määräaika – Näytön esittämisen ajankohta

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 22 säännön 2 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkki – Menettelyt viraston osastoissa – Asiakirjojen toimittaminen virastolle – Lähettäminen telekopiona – Epätäydellinen tai lukukelvoton asiakirja

(Komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 80 säännön 2 kohta)

1.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 2 kohdan sanamuodosta ilmenee, että siinä säädetty määräaika on ehdoton eikä sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) voi ottaa huomioon myöhässä esitettyjä todisteita.

Samoin kuin kantelun ja muutoksenhaun määräajat, tällainen määräaika on ehdoton prosessinedellytys, josta eivät voi päättää asianosaiset tai tuomari, jonka tehtäviin kuuluu vieläpä viran puolesta tarkastaa, onko sitä noudatettu. Tämä määräaika vastaa oikeusvarmuuden vaatimuksia ja välttämättömyyttä välttää kaikenlainen syrjivä tai mielivaltainen kohtelu oikeudenkäytössä.

(ks. 63 ja 64 kohta)

2.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 2 kohtaa on tulkittava siten, ettei todistetta ole ”toimitettu” silloin, kun se on lähetetty sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit), vaan silloin, kun se on saapunut sille.

Ensiksi on nimittäin todettava, että tämä tulkinta on vahvistettu kirjaimellisesti asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 2 kohdassa käyttämällä verbi-ilmausta ”toimittaa” todisteet virastolle. Tämä verbi välittää nimittäin ajatuksen näytön siirtämisestä paikkaan, jossa virasto sijaitsee, jolloin painotetaan pikemminkin toiminnan tulosta kuin sen lähtökohtaa.

Toiseksi on huomattava, että vaikka yhteisön tavaramerkistä annettu asetus N:o 40/94 tai asetus N:o 2868/95 ei sisällä vastaavaa säännöstä kuin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 43 artiklan 3 kohta, jonka sanamuodon mukaan ainoastaan kirjaamoon jättämisen ajankohta otetaan huomioon määräaikojen noudattamisessa, tämä tulkinta on näiden kahden asetuksen – joiden useissa yksittäisissä säännöksissä säädetään, että menettelyn määräaikojen osalta toimen toteuttamispäivä on sen vastaanottopäivä eikä lähettämispäivä – yleisen systematiikan mukainen. Tämä pätee esimerkiksi asetuksen N:o 2868/95 70 säännön 2 kohtaan, jossa säädetään, että jos kyseessä on tiedoksi antaminen, määräaika lasketaan alkavaksi tiedoksi annetun asiakirjan ”vastaanottamisesta”. Sama koskee asetuksen N:o 2868/95 72 sääntöä, jossa säädetään, että jos määräaika päättyy sellaisena päivänä, jona virasto ei voi ”vastaanottaa” asiakirjoja, sitä jatketaan ensimmäiseen sellaiseen päivään saakka, jolloin virasto voi ”vastaanottaa” asiakirjoja, sekä asetuksen N:o 2868/95 80 säännön 2 kohtaa, jonka mukaan asiakirjan uudelleen lähetetyn telekopion tai alkuperäisasiakirjan vastaanottopäivää pidetään alkuperäisen tiedonannon vastaanottopäivänä, jos alkuperäinen tiedonanto on osoittautunut puutteelliseksi.

Kolmanneksi yhteisön henkilöstöä koskevassa vakiintuneessa oikeuskäytännössä on annettu analoginen ratkaisu, kun siinä on tulkittu Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen 90 artiklan 2 kohtaa siten, että valitusta ei ole ”toimitettu” silloin, kun se on lähetetty toimielimeen, vaan silloin, kun se ”saapuu” sinne.

Neljänneksi tämä tulkinta on ainoa, joka täyttää oikeusvarmuuden vaatimukset. Se takaa nimittäin asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 2 kohdassa tarkoitetun määräajan alkamis- ja päättymisajankohdan selvän määrittelemisen ja tiukan noudattamisen.

Viidenneksi tämä tulkinta tyydyttää myös tarpeen välttää kaikenlaista syrjintää tai mielivaltaista kohtelua oikeudenhoidossa, koska se mahdollistaa määräaikojen laskemisen samoilla edellytyksillä kaikille osapuolille niiden kotipaikasta tai kansallisuudesta riippumatta.

(ks. 65−70 kohta)

3.      Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 80 säännön 2 kohdan tavoitteena on antaa tiedonantoja telekopiona sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) lähettäville mahdollisuus lähettää asiakirjansa virastolle uudelleen tai toimittaa ne alkuperäisinä väitteen tekemisen määräajan päätyttyä kussakin mainitun säännön kattamassa tilanteessa, jotta he voivat korjata mainituista tilanteista johtuvat puutteet.

Kyseinen säännös viittaa näin ollen tapauksiin, joissa kyseisen asianosaisen tahdosta riippumattomiin erityisiin tai epätavallisiin teknisiin seikkoihin liittyvä objektiivinen tekijä estää sitä antamasta asiakirjat tiedoksi telekopiona riittävällä tavalla.

Sitä vastoin siinä ei viitata tapauksiin, joissa telekopiolähetyksen epätäydellisyys tai lukukelvottomuus johtuu ainoastaan lähettäjästä, joka jättää tarkoituksellisesti täydellisen ja luettavissa olevan lähetyksen tekemättä, vaikka se voisi teknisesti tehdä sen.

Tästä seuraa, että siinä edellytetään lähtökohtaisesti, että yhtäältä asiakirjat, joiden tiedoksianto telekopiona on ollut epätäydellinen tai lukukelvoton, ja toisaalta myöhemmin viraston pyynnöstä alkuperäisenä tai telekopiona toimitetut asiakirjat ovat samoja, ja sen vastaista on näin ollen kaikenlainen korjaaminen, muuttaminen tai uusien osatekijöiden lisääminen tällaisessa tilanteessa. Kaikki muut tulkinnat mahdollistaisivat sen, että viraston menettelyn osapuolet kiertäisivät niille asetettuja määräaikoja, mikä ei ilmeisestikään ole tämän säännön tavoite.

(ks. 43−46 kohta)