YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (viides jaosto)

25 päivänä kesäkuuta 2003 (1)

Kumoamiskanne - Päätös tehdä tutkimussopimus - Määräaika - Tutkimatta jättäminen

Asiassa T-287/02,

Asian Institute of Technology (AIT), kotipaikka Pathumthani (Thaimaa), edustajanaan asianajaja H. Teissier du Cros, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P. Kuijper ja B. Schöfer, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan 4.7.2000 tehdyn komission päätöksen tehdä Asia-Invest ohjelman yhteydessä tutkimussopimus Center for Energy-Environment Research and Developmentin kanssa,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja R. García-Valdecasas sekä tuomarit P. Lindh ja J. D. Cooke,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1.

    Asian Institute of Technology (jäljempänä kantaja tai AIT) on Thaimaassa sijaitseva voittoa tavoittelematon tekninen oppilaitos ja tutkimuskeskus, joka on perustettu marraskuussa 1967 Royal Charterilla.

2.

    Center for Energy-Environment Research and Development (jäljempänä CEERD) oli ainakin vuoteen 2001 asti AIT:n osasto, joka ei ole oikeushenkilö. Sen johtajana oli 31.12.2001 asti Thierry Lefèvre.

3.

    Asia-Invest ohjelma kuuluu Euroopan yhteisön aloitteisiin, joiden tarkoituksena on Euroopan unionin ja Aasian välisten etujen ajaminen sekä niiden keskinäisen ymmärtämyksen tukeminen kaupallista yhteistyötä edistämällä. Ohjelman tavoitteena on eurooppalaisten ja aasialaisten yritysten, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten, liikekumppanuuden helpottaminen sekä näiden kahden eri alueen välisen kaupan ja investointien vahvistaminen.

4.

    Tämän ohjelman yhteydessä komissio julkaisi 1.7.1999 Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ehdotuspyynnön N:o 1B/AP/384 (EYVL C 185, s. 14). Tämän julkaisemisen jälkeen komissio sai tukiehdokkailta useita ehdotuksia, joista erään antoi nimeä ”Center for Energy-Environment Research and Development - Asian Institute of Technology” käyttävä laitos. Tämän ehdotuksen saatteena oli 21.10.1999 päivätty kirje, joka oli laadittu yrityksen tunnuksella varustetulle paperille, johon oli merkitty myös nimitys Center for Energy-Environment Research and Development - Asian Institute of Technology ja jonka oli allekirjoittanut Lefèvre.

5.

    Komissio päätti hyväksyä tämän ehdotuksen, ja näin ollen se allekirjoitti 4.7.2000 sopimuksen N:o ASI/B7-301/95/108-62 Center for Energy-Environment Research and Development - Asian Institute of Technologyn kanssa (jäljempänä riidanalainen päätös). Tähän sopimukseen viitataan myöhemmin nimikkeellä ”ensimmäinen sopimus”.

6.

    Ensimmäisessä sopimuksessa määrätään, että Center for Energy-Environment Research and Development - Asian Institute of Technologylle myönnetään yhteisön tukea enintään 42 227,50 euroa pienten ja keskisuurten thaimaalaisten yritysten perehdyttämistä yhteisön oikeuteen ja erityisesti uusia lähestymistapoja sisältäviin direktiiveihin koskevan ohjelman rahoittamiseksi. Tässä samassa sopimuksessa määrätään, että komissio maksaa ennakkoa 33 782 euroa ja suorittaa arvioidun 8 445,50 euron suuruisen lopullisen maksun. Sopimuksen 4 artiklan 3 kohdan mukaan nämä maksut on suoritettava Thai Farmers Bankissa olevalle AIT:n pankkitilille nro 381-1-00099-9.

7.

    Ensimmäisen sopimuksen 5 §:ssä mainitaan yhteisön tuensaajan yhteystiedoksi seuraava osoite:

”Center for Energy-Environment Research and Development - Asian Institute of Technology, Km 42, Paholyothin Highway, Klong Luang, Pathumthani, Thailand 12120, Tel: [phone].81, Fax: [phone], contact person: prof. Thierry Lefèvre, Director.”

8.

    CEERD:n johtajaksi esittäytyvä Lefèvre allekirjoitti ensimmäisen sopimuksen 4.9.2000 asettaen allekirjoituksensa viereen AIT:n leiman.

9.

    Komissio maksoi 33 782 euron ennakon edellä mainitulle pankkitilille 28.12.2000. Lefèvre ilmoitti tämän rahamäärän vastaanottamisesta 18.1.2001 päivätyllä kirjeellä, joka sisälsi AIT:n kassanhoitajan antaman kuitin. Komissio maksoi 78,86 euron loppumaksun tälle samalle pankkitilille toukokuussa 2002.

10.

    AIT:n asiamies on kirjoittanut komissiolle 17.7.2002 kirjeen, jossa hän on todennut seuraavaa:

”Edustan Asian Institute of Technologya, jonka toimipaikka on Bangkokissa Thaimaassa ja jonka johtajana on Jean-Louis Armand.

Hän on ilmoittanut minulle ilman tarkennuksia, että Euroopan yhteisöjen komissio on antanut Center for Energy-Environment Research & Developmentille toteutettavaksi hankkeen, jota kutsutaan nimellä ’Facilitating the Dissemination of European Clean Technologies in Thailand’ [puhtaiden eurooppalaisten teknologioiden levittämisen helpottaminen Thaimaassa], Asia-Invest ohjelman yhteydessä.

Tämä hanke, joka edellyttää eurooppalaista rahoitusta, on, mikäli ymmärrän oikein, toteutettu komission ja CEERD:n, jota edustaa sen niin sanottu johtaja Thierry Lefèvre, välisellä sopimuksella.

Minun on riitautettava tämän sopimuksen tekemistä koskeva päätös Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa siitä johtuvan mitättömyyden vuoksi, että CEERD on AIT:n pelkkä yksikkö, jolla ei ole oikeushenkilöllisyyttä (’not a legal entity’) ja jolla ei ole valtuutta tehdä sopimusta väärinkäytetyllä nimellä etenkään Thierry Lefèvren välityksellä, joka ei ole pitkään aikaan ollut kyseisen elimen johtaja.

Minun on tehtävä tämä määräajassa, minkä vuoksi kysyn teiltä, onko päätös tehdä sopimus CEERD:n kanssa julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja milloin.

- - ”

11.

    Vastauksena tähän 17.7.2002 päivättyyn kirjeeseen komission yhteistyötoimiston (EuropeAid) johtaja E. W. Muller on lähettänyt AIT:n asiamiehelle 21.7.2002 kirjeen, jossa todetaan seuraavaa:

”Pyyntönne johdosta ilmoitan teille seuraavat pyytämänne tiedot:

-    kyseessä olevan sopimuksen on allekirjoittanut yhtäältä 22.2.2002 minä itse ja Eich EuropeAidista sekä toisaalta 27.2.2002 Center for Energy-Environment Research and Developmentin johtaja professori Thierry Lefèvre

-    hankkeen kokonaisarvo on 68 704,70 euroa, josta 34 352,35 euroa on Euroopan komission tämän hankkeen yhteydessä maksamaa tukea

-    80 % yhteisön tuesta eli 27 481,88 euroa on maksettu ennakkona; jäljelle jäänyt 6 870,47 euroa maksetaan, kun hanke on päättynyt

-    hankkeen on määrä kestää 15 kuukautta, ja se päättyy 28.5.2003

-    teille ilmoitetaan tämän kirjeen liitteessä, mihin kyseinen määrä maksetaan

-    sopimus on laadittu sen jälkeen, kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistiin 10.4.2001 ehdotuspyyntö Asia-Invest ohjelmaan tämän ohjelman nimellä

-    sopimusten myöntäminen johtuu arviointikomitean ratkaisuista, jotka sopimusviranomaisen tai Euroopan komission on myöhemmin hyväksyttävä.

Tiedoksenne ilmoitan, että vastaavanlaisen sopimuksen on allekirjoittanut 4.7.2000 yhtäältä Euroopan komissio ja toisaalta CEERD:n johtaja T. Lefèvre. Euroopan komission myöntämän tuen määrä oli 42 227,50 euroa. Hanke kesti 17 kuukautta, ja se on nyt päättynyt. Yhteisön tuki on myönnetty kokonaisuudessaan.

- - ”

12.

    Tässä tilanteessa kantaja on nostanut nyt käsiteltävänä olevan kanteen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.9.2002 jättämällään kannekirjelmällä.

13.

    Tänä samana päivänä nostamallaan kanteella AIT on vaatinut myös toisen sopimuksen tekemisestä 22.2.2002 tehdyn komission päätöksen (ks. edellä 11 kohta, jäljempänä toinen sopimus) kumoamista. Tämä asia kirjattiin numerolla T-288/02.

14.

    Komissio toimitti vastineensa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 20.12.2002.

15.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin kehotti asianosaisia 23.1.2003 esittämään

huomautuksensa käsiteltävänä olevan kanteen tutkittavaksi ottamisesta ottaen erityisesti huomioon, että kanne on nostettu 23.9.2002, vaikka riidanalainen päätös on tehty 4.7.2000.

16.

    Sitä paitsi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin pyysi kantajaa vastaamaan seuraaviin kysymyksiin:

-    vahvistaako kantaja sen, että 4.9.2000 tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu pankkitili (vastineen liite B 2) Thai Farmers Bankissa (nro 381-1-00099-9) oli AIT:n pankkitili

-    vahvistaako kantaja sen, että AIT:lle suoritetut maksut, jotka komissio mainitsee vastineen 16 ja 18 kohdassa, on maksettu kyseiselle tilille ja kantaja on ne vastaanottanut?

17.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 11.2.2003 toimittamallaan kirjeellä kantaja esitti huomautuksensa kanteen tutkittavaksi ottamisesta ja vastasi kahteen edellä esitettyyn kysymykseen myöntävästi. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 12.2.2003 toimittamallaan kirjeellä komissio vaati, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin jättää kanteen tutkimatta liian myöhään nostettuna.

Asianosaisten vaatimukset

18.

    Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    ottaa kanteen tutkittavaksi

-    kumoaa riidanalaisen päätöksen.

    

19.

    Komissio vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin

-    jättää kanteen tutkimatta

-    toissijaisesti hylkää kanteen perusteettomana

-    päättää oikeudenkäyntikuluista sovellettavien oikeussääntöjen mukaisesti.

Oikeudellinen arviointi

20.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kanteiden määräajat eivät ole tuomioistuimen tai asianosaisten päätettävissä, vaan niillä on yleistä järjestystä (ordre public) ylläpitävä luonne (asia T-514/93, Cobrecaf ym. v. komissio, tuomio 15.3.1995, Kok. 1995, s. II-621, 40 kohta ja asia T-119/95, Hauer v. neuvosto ja komissio, tuomio 14.7.1998, Kok. 1998, s. II-2713, 22 kohta).

21.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi työjärjestyksensä 113 artiklan mukaisesti milloin tahansa omasta aloitteestaan tutkia ehdottomat prosessinedellytykset ja antaa tältä osin ratkaisun työjärjestyksensä 114 artiklan 3 ja 4 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti. Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen on tutkittava viran puolesta, onko kanteen nostamiselle asetettua määräaikaa noudatettu (yhdistetyt asiat T-121/96 ja T-151/96, Mutual Aid Administration Services v. komissio, tuomio 18.9.1997, Kok. 1997, s. II-1355, 39 kohta).

22.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 114 artiklan 3 kohdan mukaan asian jatkokäsittely on suullinen, jollei ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin päätä toisin. Esillä olevassa asiassa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin katsoo saaneensa asiakirja-aineistosta riittävät tiedot asiasta ja päättää, ettei asianosaisten suullisia lausumia ole tarpeen kuulla.

23.

    On muistettava, että EY 230 artiklan viidennen kohdan mukaan kumoamiskanne on pantava vireille kahden kuukauden kuluessa riidanalaisen säädöksen julkaisemisesta tai siitä, kun se on annettu kantajalle tiedoksi, taikka jollei säädöstä ole julkaistu tai annettu tiedoksi, kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kantaja on saanut siitä tiedon. Tätä määräaikaa pidennetään lisäksi pitkien etäisyyksien vuoksi. Työjärjestyksen 102 artiklan 2 kohdan säännöksistä sekä yhteisöjen tuomioistuimen työjärjestyksen liitteen II säännöksistä, sellaisina kuin niitä sovellettiin 1.2.2001 saakka, seuraa, että sellaisten asianosaisten osalta, joilla ei ole tavanomaista asuinpaikkaa Euroopan maassa tai alueella, tämä pitkien etäisyyksien vuoksi annettava määräaika oli yhden kuukauden pituinen.

24.

    Esillä olevassa asiassa komissio on tehnyt riidanalaisen päätöksen 4.7.2000. Siitä ilmoitettiin Lefèvrelle määrittelemättömänä päivänä, mutta hän sai siitä tiedon kuitenkin viimeistään 4.9.2000, jolloin hän allekirjoitti ensimmäisen sopimuksen.

25.

    Edellä 23 kohdassa esitettyjen oikeussääntöjen mukaan määräaika kanteen nostamiselle on siten päättynyt viimeistään 4.12.2000.

26.

    Nyt käsiteltävä, 23.9.2002 nostettu kanne on siis periaatteessa nostettu liian myöhään.

27.

    Kantaja väittää 11.2.2003 esittämissään huomautuksissa kuitenkin, että määräaika alkoi kulua vasta 21.7.2002, jolloin komissio kirjoitti AIT:lle ilmoittaakseen, että ensimmäinen sopimus oli allekirjoitettu 4.7.2000. Kantajan mukaan tämän sopimuksen oli yrityksen pääkonttorin tietämättä tehnyt pelkkä sivuliike, jota yrityksen työntekijä johtaa. Lefèvre ei voi kantajan mukaan edustaa AIT:tä, joten kanteen nostamiselle varattu määräaika ei ole alkanut kulua, kun ensimmäinen sopimus ilmoitettiin Lefèvrelle.

28.

    Näitä perusteluja ei kuitenkaan voida hyväksyä. On nimittäin selvää, että CEERD oli AIT:n osasto, että Lefèvre oli tämän osaston johtaja 31.12.2001 saakka ja että

hänellä oli oikeus hoitaa osaston liiketoimintaa suhteessa kolmansiin. Se, että AIT:n johtoelimet ja sen eräs työntekijä, eli tässä asiassa Lefèvre, ovat erimielisiä Lefèvren toimivallan laajuudesta ja erityisesti hänen mahdollisuuksistaan velvoittaa AIT toimintaan kolmansiin nähden, ei ole pätevä peruste sille, että AIT irrottautuu ensimmäisestä sopimuksesta. Näin on erityisesti esillä olevassa asiassa, sillä asiakirjoista ilmenee, että kyseinen sopimus on pantu täytäntöön täysimääräisesti ja AIT on saanut taloudellista hyötyä tästä täytäntöönpanosta, kun tuki on maksettu sen tilille.

29.

    Joka tapauksessa on epävarmaa, olisiko riidanalaisen päätöksen kumoamisesta mitään hyötyä. Kuten edellisessä kohdassa todetaan, ensimmäinen sopimus on pantu täytäntöön täysimääräisesti ja komissio on maksanut kyseisen tuen AIT:n tilille. Riidanalaisen päätöksen kumoaminen ei siis käytännössä vaikuta kantajaan.

30.

    Lopuksi on todettava, että jos AIT katsoo, että Lefèvren toiminta on aiheuttanut sille vahinkoa, se voi vedota oikeuksiinsa toimivaltaisissa kansallisissa tuomioistuimissa.

Oikeudenkäyntikulut

31.

    Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut komission vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (viides jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)    Kanne jätetään tutkimatta.

2)    Kantaja vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja se velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 25 päivänä kesäkuuta 2003.

H. Jung

R. García-Valdecasas

kirjaaja

jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.