YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTIN MÄÄRÄYS

9 päivänä heinäkuuta 2003 (1)

Välitoimimenettely - Kiireellisyys - Puuttuminen

Asiassa T-288/02 R,

Asian Institute of Technology (AIT), kotipaikka Pathumthani (Thaimaa), edustajanaan asianajaja H. Teissier du Cros, prosessiosoite Luxemburgissa,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään P.-J. Kuijper ja B. Schöfer, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii komission 22.2.2002 tekemän sellaisen päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämistä, joka koskee Asia-Invest-ohjelmaan kuuluvan tutkimussopimuksen tekemistä Center for Energy-Environment Research and Developmentin kanssa,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on antanut seuraavan

määräyksen

Tosiseikat ja asian käsittelyn vaiheet

1.

    Asian Institute of Technology (jäljempänä AIT tai kantaja) on nostanut EY 230 artiklan neljännen kohdan nojalla kanteen, joka on saapunut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.9.2002 ja jossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta vaaditaan kumoamaan komission 22.2.2002 tekemä päätös, joka koskee Asia-Invest-ohjelmaan kuuluvan tutkimussopimuksen tekemistä Center for Energy-Environment Research and Developmentin kanssa (jäljempänä riidanalainen päätös).

2.

    Lisäksi kantaja on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 23.5.2003 toimittamallaan erillisellä kirjelmällä esittänyt hakemuksen, jossa vaaditaan riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanon lykkäämistä.

3.

    Komissio esitti 12.6.2003 kirjalliset huomautuksensa välitoimihakemuksesta.

4.

    Kantaja vaati 17.6.2003 päivätyssä kirjeessä, että se voisi esittää kirjalliset huomautukset vastauksena komission esittämiin kirjallisiin huomautuksiin.

5.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentti hylkäsi tämän vaatimuksen 20.6.2003 tekemällään päätöksellä, joka annettiin asianosaisille tiedoksi 24.6.2003.

6.

    Ennen esillä olevan hakemuksen arviointia on aiheellista muistuttaa asian käsittelyn aiemmat vaiheet, sellaisena kuin ne on esitetty kirjelmissä, jotka asianosaiset ovat välitoimimenettelyn yhteydessä toimittaneet.

7.

    AIT on voittoa tavoittelematon teknologia-alan opetus- ja tutkimusjärjestö, jonka kotipaikka on Thaimaassa ja joka perustettiin kuninkaan päätöksellä marraskuussa 1967.

8.

    Center for Energy-Environment and Development (jäljempänä CEERD) oli vuoteen 2001 asti AIT:n osasto, jolla ei ollut oikeushenkilön asemaa. Sen johtajana oli 31.12.2001 asti Thierry Lefèvre.

9.

    AIT:n neuvonantaja kirjoitti 17.7.2002 komissiolle kirjeen, jossa hän totesi seuraavaa:

”Toimin Asian Institute of Technologyn, jonka toimipaikka on Bangkokissa, Thaimaassa ja jonka johtaja on Jean-Louis Armand, nimissä.

Viimeksi mainittu on ilmoittanut minulle enemmittä täsmennyksittä, että Euroopan yhteisöjen komissio olisi antanut Center for Energy-Environment Research & Developmentin hoidettavaksi ’Facilitating the Dissemination of European Clean Technologies in Thailand’ [eurooppalaisten puhtaiden teknologioiden levittämisen helpottaminen Thaimaassa] -nimisen hankkeen (’hanke’) Asia-Invest-ohjelmassa.

Tämä hanke, jolla on välttämättä eurooppalainen rahoitus, on, jos olen oikein ymmärtänyt, aineellistunut sopimuksella, jonka osapuolia ovat komissio ja CEERD, jota edustaa sen johtajaksi väitetty Thierry Lefèvre.

Tehtäväkseni on annettu tämän sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen riitauttaminen Euroopan yhteisöjen tuomioistuimessa sillä perusteella, että päätös on mitätön, mikä johtuu siitä, että CEERD on vain AIT:n osasto, joka ei ole oikeushenkilö (’not a legal entity’) ja joka ei tällä väärällä nimellä voi olla sopimuspuolena, erityisesti ainakaan Thierry Lefèvren edustamana, koska hän ei ole pitkään aikaan ollut tämän järjestön johtaja.

Olen kuitenkin tässä asiassa määräaikojen sitoma, minkä vuoksi tiedustelen teiltä, onko tämän sopimuksen tekemistä CEERDin kanssa koskeva päätös julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä ja koska.

- - ”

10.

    Vastauksena tähän 17.7.2002 päivättyyn kirjeeseen E. W. Muller, komission yhteistyötoimiston (EuropeAid) johtaja, osoitti AIT:n neuvonantajalle 21.7.2002 seuraavanlaisen kirjeen:

”Vastauksena pyyntöönne ilmoitan teille seuraavat tiedot:

-    kyseessä olevan sopimuksen allekirjoittivat yhtäältä 22.2.2002 allekirjoittanut ja Eich EuropeAidista ja toisaalta 27.2.2002 professori Thierry Lefèvre, ’Center for Energy-Environment Research and Developmentin’ johtaja

-    hankkeen kokonaissumma on 68 704,70 [euroa], joista 34 352,35 [euroa] muodostaa Euroopan komission tälle hankkeelle maksaman avustuksen

-    yhteisön avustuksesta 80 prosenttia, eli 27 481,88 [euroa] maksettiin ennakkoon. Loput, eli 6 870,47 [euroa] maksetaan, kun hanke on päättynyt

-    hankkeen toteuttaminen kestää viisitoista kuukautta, ja se päättyy 28.5.2003

-    tämän kirjeen liitteestä saatte tietoa summan sijoittautumisesta

-    sopimus laadittiin sen jälkeen kun Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä julkaistiin 10.4.2001 Asia-Invest-ohjelmaa varten ehdotuspyyntö, jonka otsikkona on sama nimitys

-    sopimukset on myönnetty arviointikomitean sellaisen harkinnan jälkeen, joka sopimuspuolena olevan viranomaisen eli Euroopan komission on seuraavaksi hyväksyttävä

- - ”

Oikeudellinen arviointi

11.

    Yhtäältä EY 242 ja EY 243 artiklan, kun niitä tulkitaan yhdessä, ja toisaalta EY 225 artiklan 1 kohdan nojalla ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi, jos se katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, määrätä kanteen kohteena olevan säädöksen täytäntöönpanon lykättäväksi tai päättää tarpeellisista välitoimista.

12.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa määrätään, että välitoimihakemuksissa on ilmoitettava seikat, joiden vuoksi asia on kiireellinen, sekä ne tosiseikat ja oikeudelliset perusteet, joiden vuoksi vaadittujen välitoimien myöntäminen on ilmeisesti perusteltua (fumus boni juris).

13.

    Tässä tapauksessa ja ilman, että on tarpeellista päättää tämän hakemuksen mahdollisesta tutkimatta jättämisestä, on aiheellista tutkia ensin kiireellisyyttä koskeva edellytys.

14.

    Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan työjärjestyksen 104 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kiireellisyyttä on arvioitava sen kannalta, onko asiassa tarpeen määrätä välitoimia, jottei välitoimea hakevalle asianosaiselle aiheudu vakavaa ja korjaamatonta vahinkoa.

15.

    Tästä seuraa, että tässä määräyksessä asetettujen edellytysten noudattamiseksi ei ole riittävää vain väittää, kuten AIT on tehnyt, että täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen kohteena olevan toimen täytäntöönpano tapahtuu välittömästi, vaan on myös esitettävä seikkoja, jotka osoittavat kiireellisyyden ja jopa sen, että jos täytäntöönpanoa ei lykätä, sitä hakeneelle asianosaiselle aiheutuu vakavaa ja korvaamatonta vahinkoa (asia 378/87 R, Top Hit Holzvertrieb v. komissio, määräys 22.1.1988, Kok. 1988, s. 161, 18 kohta; asia T-5/95 R, Amicale des résidents du square d'Auvergne v. komissio, määräys 16.2.1995, Kok. 1995, s. II-255, 15-17 kohta ja asia T-163/00 R, Carotti v. tilintarkastustuomioistuin, määräys 3.7.2000, Kok. H. 2000, s. I-A-133 ja II-607, 8 kohta).

16.

    On todettava, että esillä olevassa asiassa kantaja ei ole täyttänyt tätä viimeksi mainittua edellytystä, koska sen hakemuksessa ei täsmennetä, mikä vahinko sille saattaa aiheutua siinä tapauksessa, että riidanalainen päätös täytäntöönpannaan, eikä siinä osoiteta, että siitä, että täytäntöönpanoa ei lykätä, aiheutuisi sille vakavia ja korjaamattomia seurauksia. Täytäntöönpanon lykkäämistä koskevassa hakemuksessa kantaja nimittäin vain ilmoittaa, että ”siitä, että sopimus erääntyy 28.5. ilmenee sellaisenaan kiireellisyys”. Se, että vain viitataan siihen, että sopimus erääntyy pian, ei kuitenkaan ole riittävä osoittamaan, että hakijalle aiheutuu vahinkoa siitä, että riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa ei lykätä, tai ainakaan että tämä vahinko on luonteeltaan vakava ja korjaamaton.

17.

    Lisäksi on todettava, että kantaja toimitti välitoimihakemuksensa kahdeksan kuukauden kuluttua kumoamiskanteen nostamisesta ja alle viikkoa ennen kuin sopimus erääntyi. Vaikka kantajalle kuuluukin sen arvioiminen, onko täytäntöönpanon lykkäämistä koskevan hakemuksen esittäminen tarpeellista, ja siitä päättäminen, missä oikeudenkäyntimenettelyn vaiheessa tämä hakemus esitetään, välitoimista päättävä tuomari katsoo kuitenkin, että on tarpeellista korostaa, että käsiteltävänä olevan asian olosuhteet eivät ole muuttuneet kumoamiskanteen nostamisen jälkeen ja että näin ollen välitoimihakemuksen esittäminen useita kuukausia kumoamiskanteen nostamisen jälkeen on seikka, josta ilmenee, että haetun täytäntöönpanon lykkäämisen myöntäminen ei ollut kiireellistä. Komissio on siis aivan oikein väittänyt kirjallisissa huomautuksissaan tukeakseen päätelmäänsä, jonka mukaan kiireellisyyttä koskeva edellytys ei täyty, että sopimuksen loppusumman maksaminen CEERDille oli tapahtuma, jota kantaja ei suinkaan saanut tietoonsa toukokuussa 2003 vaan joka oli ollut ennakoitavissa pitkään.

18.

    Edellä todetun vuoksi nyt käsiteltävänä oleva hakemus on hylättävä ilman, että asianosaisten suullisia selityksiä on tarpeellista kuulla.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN PRESIDENTTI

on määrännyt seuraavaa:

1)    Välitoimihakemus hylätään.

2)    Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.

Annettiin Luxemburgissa 9 päivänä heinäkuuta 2003.

H. Jung

B. Vesterdorf

kirjaaja

presidentti

1: Oikeudenkäyntikieli: ranska.