Asia T-27/09

Stella Kunststofftechnik GmbH

vastaan

sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV)

Yhteisön tavaramerkki – Menettämismenettely – Yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki Stella – Mainitun tavaramerkin perusteella aiemmin aloitettu väitemenettely – Tutkittavaksi ottaminen – Asetuksen (EY) N:o 40/94 50 artiklan 1 kohta ja 55 artiklan 1 kohta (joista on tullut asetuksen (EY) N:o 207/2009 51 artiklan 1 kohta ja 56 artiklan 1 kohta)

Tuomion tiivistelmä

Yhteisön tavaramerkki – Luopuminen, menettäminen ja mitättömyys – Menettämisvaatimus – Saman tavaramerkin perusteella aiemmin aloitettu väitemenettely – Tutkittavaksi ottaminen

(Neuvoston asetuksen N:o 40/94 42 artikla, 43 artiklan 2 kohta, 50 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 55 artiklan 1 kohdan a alakohta; komission asetuksen N:o 2868/95 1 artiklan 18 sääntö)

Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 55 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta ei seuraa, että tavaramerkin perusteella aloitettu väitemenettely, joka on edelleen kesken, voisi mitenkään vaikuttaa kyseistä tavaramerkkiä koskevan menettämismenettelyn aloittamisen edellytyksiin tai sen kulkuun. Vaikka oletettaisiinkin, että yhteisön tavaramerkistä annetun neuvoston asetuksen N:o 40/94 täytäntöönpanosta annetun asetuksen N:o 2868/95 sekä sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) menetetyksi ja mitättömäksi julistamista koskevaa menettelyä sekä näyttöä tavaramerkin käyttämisestä väitemenettelyn yhteydessä koskevien sisäisten ohjeiden, sellaisina kuin ne on annettu vuoden 2007 marraskuussa, säännöksissä voitaisiin asettaa asetuksessa N:o 40/94 säädettyjen edellytysten lisäksi lisäedellytyksiä, on todettava, että niissä ei säädetä, että tavaramerkin menettämistä koskeva vaatimus olisi jätettävä tutkimatta sillä perusteella, että kyseisen tavaramerkin perusteella aloitettu väitemenettely on yhä kesken.

Lisäksi asetuksesta N:o 40/94 ilmenee, että väitemenettely ja menettämismenettely ovat kumpikin erillisiä ja itsenäisiä menettelyjä, joilla kummallakin on omat vaikutuksensa, ja että on mahdollista käydä läpi menettämismenettely, vaikka sitä ennen olisikin tehty väite, jota ei ole vielä ratkaistu ja joka perustuu siihen tavaramerkkiin, johon menettämisvaatimus kohdistuu. Kyseessä olevista menettelyistä säädetään asetuksen N:o 40/94 eri osastoissa. Väitemenettelyä sääntelee kyseisen asetuksen IV osaston neljäs jakso, kun taas menettämismenettelyä sääntelevät mainitun asetuksen VI osaston toinen ja neljäs jakso. Kummallakin kyseisistä menettelyistä on niille ominainen tavoite ja vaikutukset. Väitteen tarkoituksena on tietyillä edellytyksillä saada tavaramerkin rekisteröintihakemus hylättyä sen vuoksi, että on olemassa aikaisempi tavaramerkki, eikä väitteen hylkääminen merkitse sitä, että viimeksi mainittu tavaramerkki menetettäisiin. Mainitunlainen menettäminen on mahdollista saada aikaan vain aloittamalla nimenomaan tätä varten säädetty menettely. Mainittu tavoitteen ja vaikutusten erilaisuus selittää sen, että kussakin menettelyssä on omat sääntönsä. Erityisesti väitteentekijän oikeussuojan tarve ja kolmen kuukauden määräaika väitteen tekemiselle kuuluvat niihin väitteen tutkittavaksi ottamista koskeviin edellytyksiin, joita tarkoitetaan asetuksen N:o 40/94 42 artiklassa ja asetuksen N:o 2868/95 18 säännössä, kun taas asetuksen N:o 40/94 55 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, jota sovelletaan menettämismenettelyyn, ei mitenkään viitata mihinkään oikeussuojan tarpeeseen. Menettämismenettelyn aloittamiseen ei myöskään sovelleta mitään määräaikaa, jos sellaisena ei pidetä sitä, että jotta tavaramerkin voi saada julistettua menetetyksi asetuksen N:o 40/94 50 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan, ja samoin kuin väitemenettelyyn sovellettavan kyseisen asetuksen 43 artiklan 2 kohdassa on säädetty, on voitava vedota siihen, että viiden vuoden yhtäjaksoisen ajanjakson ajan tavaramerkkiä ei ole tosiasiallisesti käytetty yhteisössä niille tavaroille tai palveluille, joita varten se on rekisteröity, ja ettei käyttämättä jättämiseen ole pätevää syytä.

Jokaisen mahdollisuus esittää menettämisvaatimus sillä perusteella, että tavaramerkkiä ei ole käytetty, on täysin riippumaton mahdollisista samanaikaisista väitemenettelyistä, jotka koskevat sitä yhteisön tavaramerkkiä, johon menettämisvaatimus kohdistuu.

Väitteen tekemisen jälkeen aloitettu menettämismenettely saattaa enintään antaa aiheen väitemenettelyn lykkäämiseen. Siinä tapauksessa, että aikaisempi tavaramerkki julistettaisiin menetetyksi, väitemenettely jäisi nimittäin vaille kohdetta. Väitemenettelyn jatkamisesta odottamatta menettämismenettelyn päätöstä ei sitä vastoin olisi mitään etua sen aikaisemman tavaramerkin haltijalle, johon väitemenettelyssä on vedottu ja jota menettämisvaatimus koskee. Vaikka väitemenettely nimittäin johtaisi yhteisön tavaramerkkiä koskevan hakemuksen hylkäämiseen, mikään ei estäisi saman hakemuksen esittämistä uudelleen sen jälkeen, kun aikaisempi tavaramerkki olisi julistettu menetetyksi.

(ks. 24, 26, 27 ja 32–39 kohta)