Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 21.6.2022 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Cour constitutionnelle – Belgia) – Ligue des droits humains v. Conseil des ministres
(asia C-817/19)1
(Ennakkoratkaisupyyntö – Henkilötietojen käsittely – Matkustajarekisteritiedot (PNR) – Asetus (EU) 2016/679 – 2 artiklan 2 kohdan d alakohta – Soveltamisala – Direktiivi (EU) 2016/681 – Euroopan unionin ja kolmansien maiden välillä suoritettujen lentojen matkustajia koskevien matkustajarekisteritietojen käyttö – Mahdollisuus unionissa suoritettujen lentojen matkustajia koskevien tietojen sisällyttämiseen – Näiden tietojen automaattinen käsittely – Säilytysaika – Terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjunta – Pätevyys – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 7, 8 ja 21 artikla sekä 52 artiklan 1 kohta – Kansallinen lainsäädäntö, jolla matkustajatietorekisterin käyttö ulotetaan koskemaan muutakin liikennettä unionissa – Vapaa liikkuvuus unionissa – Perusoikeuskirja – 45 artikla)
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Cour constitutionnelle
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Ligue des droits humains
Vastaaja: Conseil des ministres
Tuomiolauselma
Luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (yleinen tietosuoja-asetus) 2 artiklan 2 kohdan d alakohtaa ja 23 artiklaa on tulkittava siten, että kyseistä asetusta sovelletaan henkilötietojen käsittelyyn, josta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, jonka tarkoituksena on saattaa osaksi kansallista oikeusjärjestystä samanaikaisesti liikenteenharjoittajien velvollisuudesta toimittaa tietoja matkustajista 29.4.2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/82/EY, jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta 20.10.2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/65/EU ja matkustajarekisteritietojen (PNR) käytöstä terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden ennalta estämistä, paljastamista ja tutkintaa sekä tällaisiin rikoksiin liittyviä syytetoimia varten 27.4.2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/681 säännökset yhtäältä siltä osin kuin kyse on yksityisten toimijoiden suorittamasta tietojen käsittelystä ja toisaalta siltä osin kuin kyse on julkisten viranomaisten suorittamasta tietojen käsittelystä, joka kuuluu yksinomaan tai myös direktiivin 2004/82 tai direktiivin 2010/65 soveltamisalaan. Mainittua asetusta ei sen sijaan sovelleta tällaisessa lainsäädännössä säädettyyn tietojen käsittelyyn, joka kuuluu vain direktiivin 2016/681 soveltamisalaan ja jota matkustajatietoyksikkö tai toimivaltaiset viranomaiset suorittavat kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten.
Koska direktiivin 2016/681 tulkitseminen perusoikeuskirjan 7, 8 ja 21 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan mukaisesti varmistaa tämän direktiivin yhdenmukaisuuden Euroopan unionin perusoikeuskirjan kyseisten artiklojen kanssa, toista, kolmatta, neljättä ja kuudetta ennakkoratkaisukysymystä tutkittaessa ei ole tullut esille mitään, mikä vaikuttaisi mainitun direktiivin pätevyyteen.
Direktiivin 2016/681 6 artiklaa, luettuna perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa sallitaan kyseisen direktiivin mukaisesti kerättyjen matkustajarekisteritietojen (PNR-tiedot) käsittely muihin kuin mainitun direktiivin 1 artiklan 2 kohdassa nimenomaisesti mainittuihin tarkoituksiin.
Direktiivin 2016/681 12 artiklan 3 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan matkustajatietoyksiköksi perustettu viranomainen on samalla toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolla on toimivalta hyväksyä PNR-tietojen luovuttaminen näiden tietojen matkustajatietoyksikölle siirtämisestä alkavan kuuden kuukauden ajanjakson päätyttyä.
Direktiivin 2016/681 12 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklan sekä 52 artiklan 1 kohdan kanssa, on tulkittava siten, että se on esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään PNR-tietojen viiden vuoden pituisesta yleisestä säilytysajasta, jota sovelletaan erotuksetta kaikkiin lentomatkustajiin, mukaan lukien ne, joiden osalta kyseisen direktiivin 6 artiklan 2 artiklan a kohdassa säädetty etukäteisarviointi, mainitun direktiivin 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kuuden kuukauden jakson aikana suoritetut mahdolliset tarkistukset tai mikään muukaan seikka ei ole osoittanut sellaisten objektiivisten seikkojen olemassaoloa, joiden perusteella voitaisiin todeta terrorismirikoksiin tai vakavaan rikollisuuteen liittyvä riski, jolla on ainakin välillinen objektiivinen yhteys kyseisten matkustajien lentomatkaan.
Direktiiviä 2004/82 on tulkittava siten, että sitä ei sovelleta lentoliikenteen harjoittajan reitti- tai tilauslentoihin, jotka lennetään jäsenvaltion alueelta ja joiden on määrä laskeutua yhden tai useamman muun jäsenvaltion alueelle ilman välilaskuja jonkin kolmannen maan alueelle (EU:n sisäiset lennot).
Unionin oikeutta ja erityisesti direktiivin 2016/681 2 artiklaa, luettuna SEU 3 artiklan 2 kohdan, SEUT 67 artiklan 2 kohdan ja perusoikeuskirjan 45 artiklan valossa, on tulkittava siten, että se on esteenä
– kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään järjestelmästä, jossa lentoliikenteen harjoittajat ja matkanjärjestäjät siirtävät ja toimivaltaiset viranomaiset käsittelevät kaikkien EU:n sisäisisten lentojen ja muilla liikennemuodoilla unionin alueella kyseiseen jäsenvaltioon, kyseisestä jäsenvaltiosta tai sen kautta suoritettavien kuljetusten PNR-tietoja terrorismirikosten ja vakavan rikollisuuden torjumiseksi, vaikka kyseessä olevaan jäsenvaltioon ei kohdistu todellista ja konkreettista tai ennakoitavissa olevaa terrorismiuhkaa. Tällaisessa tilanteessa direktiivillä 2016/681 käyttöön otettua järjestelmää on sovellettava ainoastaan sellaisten lentojen ja/tai kuljetusten PNR-tietojen siirtoon ja käsittelyyn, jotka liittyvät muun muassa tiettyihin reitteihin tai matkustusjärjestelyihin tai tiettyihin lentoasemiin, asemiin tai merisatamiin, joiden osalta on olemassa viitteitä, jotka voivat oikeuttaa tämän soveltamisen. Asianomaisen jäsenvaltion tehtävänä on valita ne EU:n sisäiset lennot ja/tai muilla liikennevälineillä unionin alueella suoritettavat kuljetukset, joiden osalta tällaisia viitteitä on olemassa, ja tarkastella mainittua soveltamista säännöllisesti uudelleen näiden lentojen ja kuljetusten valinnan perusteena olleiden olosuhteiden kehityksen mukaan sen varmistamiseksi, että tämän järjestelmän soveltaminen näihin lentoihin ja/tai kuljetuksiin rajoittuu aina siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä, ja
– kansalliselle lainsäädännölle, jossa säädetään tällaisesta mainittujen tietojen siirto- ja käsittelyjärjestelmästä rajatarkastusten parantamiseksi ja laittoman maahanmuuton torjumiseksi.
Unionin oikeutta on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että kansallinen tuomioistuin rajoittaa lainvastaiseksi toteamisen ajallisia vaikutuksia tilanteessa, jossa se on kansallisen oikeuden mukaan velvollinen toteamaan lainvastaiseksi kansallisen lainsäädännön, jossa velvoitetaan lentoliikenteen, rautatieliikenteen ja maaliikenteen harjoittajat ja matkanjärjestäjät siirtämään PNR-tietoja ja jossa säädetään näiden tietojen käsittelystä ja säilyttämisestä, jotka ovat yhteensopimattomia direktiivin 2016/681 säännösten kanssa, luettuina SEU 3 artiklan 2 kohdan, SEUT 67 artiklan 2 kohdan sekä perusoikeuskirjan 7, 8 ja 45 artiklan ja 52 artiklan 1 kohdan kanssa. Tällä tavalla saatujen todisteiden tutkittavaksi ottaminen kuuluu jäsenvaltioiden menettelyllistä itsemääräämisoikeutta koskevan periaatteen mukaisesti kansallisen oikeuden alaan edellyttäen, että muun muassa vastaavuus- ja tehokkuusperiaatteita noudatetaan.
____________
1 EUVL C 36, 3.2.2020.