YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (toinen jaosto)
12 päivänä joulukuuta 2007 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus kuviomerkin CORPO livre rekisteröimiseksi tavaramerkiksi – Kansalliset ja kansainväliset sanamerkit LIVRE – Aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevat todisteet, jotka on esitetty myöhässä
Asiassa T‑86/05,
K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG, kotipaikka Weilheim (Saksa), edustajinaan asianajajat D. Spohn ja A. Kockläuner,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään G. Schneider,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli
Natália Cristina Lopes de Almeida Cunha, kotipaikka Vila Nova de Gaia (Portugal),
Cláudia Couto Simões, kotipaikka Vila Nova de Gaia, ja
Marly Lima Jatobá, kotipaikka Vila Nova de Gaia,
ja jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.12.2004 tekemän päätöksen (asia R 328/2004-1), joka koskee K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG:n ja Natália Cristina Lopes de Almeida Cunhan, Cláudia Couto Simõesin ja Marly Lima Jatobán välistä väitemenettelyä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: A. W. H. Meij, joka hoitaa jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit I. Pelikánová ja S. Papasavvas,
kirjaaja: hallintovirkamies K. Andová,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 22.2.2005 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 23.6.2005 toimitetun vastauskirjelmän,
ottaen huomioon 12.6.2007 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Natália Cristina Lopes de Almeida Cunha, Cláudia Couto Simões ja Marly Lima Jatobá esittivät sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 16.8.2000 yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on se on muutettuna, nojalla hakemuksen, joka koskee seuraavan kuviomerkin rekisteröimistä yhteisön tavaramerkiksi:
2 Tavarat, joita varten rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin tämä sopimus on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 18 ja 25, ja ne vastaavat näiden luokkien osalta seuraavaa kuvausta:
– luokkaan 18 kuuluvat ”matka-arkut; käsilaukut; rantakassit; matkakassit; laatikot nahasta tai pahvinahasta (nahan jäljitelmä); matkakotelot (nahkatavara); avainkotelot (nahkatavara); asiakirjasalkut; kolikkokukkarot, ei jalometalliset”
– luokkaan 25 kuuluvat ”vaatekappaleet; erityisesti ranta- tai urheiluasut; jalkineet, erityisesti ranta- ja urheilujalkineet; päähineet”.
3 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 9.4.2001 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 33/2001.
4 Kantaja teki 4.7.2001 haetun tavaramerkin rekisteröimistä koskevan väitteen asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan nojalla. Väite koski luokkaan 25 kuuluvia tavaroita.
5 Väite perustui seuraaviin aikaisempiin tavaramerkkeihin (jäljempänä aikaisemmat tavaramerkit):
– saksalainen sanamerkki nro 1 173 609, LIVRE, jonka rekisteröintihakemus esitettiin 23.3.1990, joka rekisteröitiin 5.3.1991 ja joka uudistettiin 24.3.2000 alkaen, luokkaan 25 kuuluvia ”vaatteita ja kenkiä” varten
– kansainvälinen sanamerkki nro 568 850, LIVRE, jonka rekisteröintihakemus esitettiin 27.3.1991, joka rekisteröitiin 3.6.1991 ja joka on voimassa Itävallassa, Ranskassa ja Italiassa luokkaan 25 kuuluvia ”vaatteita ja kenkiä” varten.
6 Yhteisön tavaramerkin hakijoiden 19.4.2002 esittämän pyynnön johdosta SMHV asetti 8.5.2002 päivätyssä kirjeessä kantajalle 9.7.2002 asti aikaa toimittaa todisteet siitä, että aikaisempia tavaramerkkejä on käytetty asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (EY) N:o 40/94 täytäntöönpanosta 13.12.1995 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2868/95 (EYVL L 303, s. 1), sellaisena kuin se oli voimassa esillä olevan asian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 20 säännön 4 kohdan ja 22 säännön mukaisesti.
7 Kantajan edustaja toimitti 9.7.2002 kello 16.56 faksitse pyynnön, joka koski määräajan jatkamista 9.9.2002 asti. Pyynnön perusteluissa todettiin seuraavaa:
”Valitettavasti en ole vielä saanut tarpeellisia asiakirjoja, joista aikaisemman tavaramerkin käyttö kävisi ilmi, mutta aion kuitenkin muistuttaa väitteentekijää siitä, että nämä asiakirjat olisi toimitettava nopeasti. Tästä syystä pyydän, että määräaikaa jatketaan.”
8 SMHV ilmoitti kantajalle 15.7.2002 päivätyllä kirjeellä, ettei sen pyyntöä määräajan jatkamisesta hyväksytä, koska kantajan esittämistä perusteluista ei käy ilmi poikkeuksellisia ja ennalta arvaamattomia olosuhteita.
9 Kantaja kuitenkin toimitti 6.9.2002 SMHV:lle erilaisia asiakirjoja todisteeksi aikaisempien tavaramerkkien käytöstä. Kantaja esitti 9.9.2002 vastalauseensa määräajan jatkamisesta kieltäytymiselle ja vaati, että toimitetut asiakirjat otetaan huomioon siitä huolimatta, että alkuperäinen määräaika oli päättynyt.
10 SMHV ilmoitti asianosaisille 11.10.2002, että 6.9.2002 toimitettuja asiakirjoja ja 9.9.2002 esitettyjä huomautuksia ei oteta huomioon.
11 Väiteosasto hylkäsi kantajan väitteen 2.3.2004 tekemällään päätöksellä, koska todisteita aikaisempien tavaramerkkien käytöstä ei ollut esitetty.
12 Kantaja teki 29.4.2004 valituksen tästä päätöksestä. Valituksen yhteydessä kantaja esitti, että kun otetaan huomioon SMHV:n käytäntö määräaikojen jatkamisen myöntämisessä, se saattoi perustellusti olettaa, että kyseessä olevan menettelyn yhteydessä määräaikaa jatkettaisiin kerran. Lisäksi kantaja väitti, että henkilö, jolla yhtiössä oli toimivalta allekirjoittaa valaehtoinen ilmoitus, joka on osa aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevia todisteita, oli matkoilla määräajan päättymisen ajankohtana.
13 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hylkäsi valituksen 7.12.2004 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös). Se katsoi ennen kaikkea, että
– asetuksen N:o 2868/95 71 säännön mukaisesti SMHV saattoi hylätä määräajan jatkamista koskevan pyynnön, koska pyyntö ei ollut olosuhteet huomioon ottaen perusteltu; nyt esillä olevassa asiassa määräajan jatkamista koskeva pyyntö toimitettiin vain muutamia tunteja ennen määräajan päättymistä, eikä siinä ollut mainintaa erityisistä syistä
– määräajan päättymisen jälkeen ilmoitettu syy (poissaolo vuosiloman takia) ei ole poikkeuksellinen olosuhde, ja se oli ennalta tiedossa ennen määräajan päättymistä
– valituslautakunta ei voinut ottaa perustellusti huomioon määräajan päättymisen jälkeen esitettyjä asiakirjoja, kun otetaan huomioon asetuksen N:o 2868/95 22 sääntö, sellaisena kuin sitä sovelletaan esillä olevan asian tosiseikkoihin, ja siihen liittyvä oikeuskäytäntö (asia T‑388/00, Institut für Lernsysteme v. SMHV – Educational Services (ELS), tuomio 23.10.2002, Kok. 2002, s. II‑4301 ja asia T‑334/01, MFE Marienfelde v. SMHV – Vétoquinol (HIPOVITON), tuomio 8.7.2004, Kok. 2004, s. II‑2787).
Oikeudenkäyntimenettely ja asianosaisten vaatimukset
14 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen toisen jaoston puheenjohtaja on 24.4.2006 antamallaan määräyksellä asianosaisia kuultuaan lykännyt asian käsittelyä siihen asti, kunnes yhteisöjen tuomioistuin julistaa ratkaisunsa asiassa C‑29/05 P, SMHV vastaan Kaul, jossa annettiin tuomio 13.3.2007 (Kok. 2007, s. I‑2213). Prosessinjohtotoimena asianosaisia kehotettiin lausumaan istunnon aikana siitä, mitä päätelmiä niiden mukaan olisi tehtävä nyt esillä olevassa asiassa edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul annetusta tuomiosta.
15 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen presidentin 21.3.2007 tekemällä päätöksellä A. W. H. Meij nimitettiin hoitamaan jaoston puheenjohtajan tehtäviä estyneen J. Pirrungin sijaisena ja S. Papasavvas nimettiin täydentämään kokoonpanoa.
16 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
17 SMHV vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
18 Kantaja esittää vaatimustensa tueksi viisi kanneperustetta, jotka koskevat sitä, että asetuksen N:o 2868/95 71 sääntöä, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 22 säännön kanssa, on sovellettu virheellisesti, sitä, että asetuksen N:o 40/94 73 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty, sitä, että saman asetuksen 74 artiklan 1 ja 2 kohtaa on rikottu, ja lopuksi sitä, että määräämisperiaatetta on loukattu ja tiettyjä sellaisia yleisiä säännöksiä on rikottu, jotka ovat seurausta inter partes -menettelyn luonteesta.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee sitä, että asetuksen N:o 2868/95 71 sääntöä, kun sitä luetaan yhdessä saman asetuksen 22 säännön kanssa, on sovellettu virheellisesti
Asianosaisten lausumat
19 Kantaja katsoo esittäneensä väiteosastolle asetuksen N:o 2868/95 71 säännössä asetettujen edellytysten mukaisen määräajan jatkamista koskevan pyynnön, jotta se voisi esittää aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevat todisteet. Kantajan mukaan tämä pyyntö oli ensimmäinen menettelyn kuluessa esitetty määräajan jatkamista koskeva pyyntö ja sen perusteena oli se seikka, että todisteita ei ollut mahdollista hankkia asetetussa määräajassa. Lisäksi pyyntö saapui kantajan mukaan SMHV:lle ennen määräajan päättymistä, siis sen viimeisenä päivänä, eikä missään säännössä kielletä kantajan mukaan hakemasta jatkoaikaa määräajan viimeisenä päivänä. Pyyntönsä perusteluiden osalta kantaja katsoo, että perustelut ovat riittävät ensimmäistä jatkoaikaa koskevaa pyyntöä varten, muun muassa siltä osin kuin se esitettiin lomakauden aikana. Kantaja väittää, että henkilö, joka yhtiössä on vastuussa tavaramerkkiasioista, oli pitkään poissa matkoilla eikä hänellä ollut tämän vuoksi mahdollisuutta hankkia asiakirjoja, jotka todistavat aikaisempien tavaramerkkien käyttöä. Lisäksi kantaja esittää, että SMHV:llä oli tapana hyväksyä ensimmäiset jatkoaikaa koskevat pyynnöt, vaikka niitä ei perusteltu yksityiskohtaisella tavalla.
20 SMHV katsoo asetuksen N:o 2868/95 71 säännön sanamuodon perusteella, että määräajan jatkamista koskevan hakemuksen perusteina esitettyjen seikkojen on oltava luonteeltaan erityiset, jotta niillä voidaan perustella määräajan jatkamista. Tältä osin se viittaa direktiiveihin, jotka koskevat SMHV:ssä käytäviä menettelyitä ja jotka on julkaistu sen internetsivuilla, sekä 71 säännön eri kieliversioihin. SMHV:n mukaan kantajan nyt esillä olevassa asiassa esittämillä perusteluilla, joiden mukaan todisteita ei ollut vielä voitu hankkia, vain vahvistetaan se tosiseikka, että määräaikaa ei voitu noudattaa eikä niillä siis voitu perustella määräajan jatkamista.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
21 Asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 1 kohdan toisessa virkkeessä säädetään, että ”[SMHV] voi olosuhteet huomioon ottaen myöntää asetetulle määräajalle jatkoajan, jos asianosainen sitä pyytää ennen alkuperäisen määräajan päättymistä”. Tästä johtuu, että määräajan jatkaminen ei ole automaattista, vaan se riippuu jokaisen erityistapauksen olosuhteista, jotka ovat omiaan perustelemaan sitä, ja jatkamista koskevan pyynnön esittämisestä. Tämä pätee varsinkin inter partes -menettelyssä, jonka yhteydessä yhdelle asianosaiselle myönnetty etu on toiselle asianosaiselle haitaksi. Tällaisessa tapauksessa SMHV:n on siis valvottava sitä, että se pysyttelee asianosaisiin nähden puolueettomana.
22 Jatkoaikaa pyytäneelle asianosaiselle kuuluu niihin olosuhteisiin vetoaminen, joilla tätä jatkamista voidaan perustella, koska jatkoaikaa pyydetään ja se mahdollisesti myönnetään kyseisen asianosaisen etujen mukaisesti. Lisäksi siinä tapauksessa, että olosuhteet ovat, kuten nyt esillä olevassa asiassa, jatkoaikaa hakeneelle asianosaiselle ominaiset, vain tämä viimeksi mainittu voi antaa niistä hyödyllisiä tietoja SMHV:lle. Näin ollen on niin, että jotta väiteosasto voi arvioida, liittyykö asiaan olosuhteita, joilla mahdollista määräajan jatkamista voidaan perustella, näitä olosuhteita on täsmennettävä määräajan jatkamista koskevassa pyynnössä.
23 Käsiteltävänä olevassa asiassa kantaja perusteli määräajan jatkamista koskevaa pyyntöä edellä 7 kohdassa toistetuin sanamuodoin. Kantajan edustaja selitti näin ollen, ettei kantaja ollut vielä toimittanut hänelle tarvittavia asiakirjoja ja että hän aikoi muistuttaa kantajaa siitä, että asiakirjat oli toimitettava nopeasti. Kantajan edustaja siis esitti, mistä syystä hänellä ei itsellään ollut mahdollisuutta toimittaa ennen määräajan päättymistä SMHV:lle asiakirjoja, jotka muodostavat todisteet aikaisempien tavaramerkkien käytöstä. Sen sijaan kantajan edustaja ei esittänyt syitä, joiden vuoksi kantajalla ei ollut mahdollisuutta toimittaa hänelle kyseisiä asiakirjoja. Kuitenkin juuri tämä tieto olisi pitänyt toimittaa väiteosastolle, jotta se olisi voinut arvioida sellaisten seikkojen olemassaoloa, joiden perusteella määräaikaa olisi mahdollisesti voitu jatkaa. Vaikka kantaja selitti 9.9.2002 päivätyssä kirjeessään, että henkilö, joka yhtiössä vastaa asiasta, oli matkoilla määräajan päättyessä, on aiheellista todeta, siitä kysymyksestä riippumatta, voitiinko tällä seikalla sellaisenaan perustella pyydettyä määräajan jatkamista, että tämä selitys saapui SMHV:lle kaksi kuukautta sen jälkeen, kun määräajan viimeisenä päivänä esitetty määräajan jatkamista koskeva pyyntö saapui. On siis todettava, että kantaja ei ilmoittanut määräajan jatkamista koskevassa pyynnössään, mistä syystä määräajan jatkaminen oli tarpeellista. Näin ollen perustelut, jotka kantaja esitti määräajan jatkamista koskevassa pyynnössään, eivät ole asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 1 kohdassa asetettujen vaatimusten, sellaisena kuin niistä on edellä muistutettu, mukaiset.
24 Siltä osin kuin kantaja väittää, että SMHV:n vakiintuneen käytännön mukaisesti ensimmäinen jatkoaika myönnetään automaattisesti, kun sitä vain pyydetään ilman perusteluita, riittää, kun todetaan, että kantaja ei esittänyt minkäänlaista seikkaa, josta tällainen käytäntö kävisi ilmi.
25 On siis todettava, että väiteosasto sovelsi asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 1 kohdan toista virkettä asianmukaisella tavalla hylätessään asetetun määräajan jatkamista koskevan pyynnön. Tästä seuraa, että kantajan ensimmäinen kanneperuste on hylättävä.
Toinen kanneperuste, joka koskee sitä, että asetuksen N:o 40/94 73 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta on laiminlyöty
Asianosaisten lausumat
26 Kantaja väittää, että SMHV:n väiteosasto ja valituslautakunta eivät kumpikaan esittäneet syitä, joiden avulla se voisi ymmärtää, miksi sen esittämä pyyntö, joka koskee aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevien todisteiden esittämistä varten asetetun määräajan jatkamista, hylättiin, ja että SMHV rikkoi täten asetuksen N:o 40/94 73 artiklaa. Kantajan mukaan 73 artiklassa edellytetään niiden syiden täsmentämistä, joiden vuoksi hakemuksessa esitetyt seikat eivät täytä laissa asetettuja vaatimuksia. Kantajan mukaan tämä edellytys ei täyty jos vain todetaan, että syyt, jotka kantaja esitti määräajan jatkamista koskevan pyynnön tueksi, eivät ole tämän edellytyksen mukaiset.
27 SMHV esittää, että jos asianomainen osapuoli ei perustele määräajan jatkamista koskevaa pyyntöään eikä mainitse erityisistä olosuhteista, pyynnön hylkäämisen perusteluiksi riittää, kun todetaan, ettei minkäänlaisia perusteluita esitetty.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
28 Aluksi on todettava, että siltä osin kuin valituslautakunta päätti riidanalaisessa päätöksessä vain, että se väiteosaston päätös pidetään voimassa, jonka mukaan aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevien todisteiden esittämiselle asetettua määräaikaa ei jatketa, toista kanneperustetta on tarkasteltava tämän väiteosaston kielteisen päätöksen perusteluiden kannalta.
29 Lisäksi perusteluvelvollisuuden osalta on muistutettava, että asetuksen N:o 40/94 73 artiklan ensimmäisen virkkeen mukaisesti SMHV:n päätökset on perusteltava. Tämän velvollisuuden ulottuvuus on sama kuin sen velvollisuuden ulottuvuus, josta määrätään EY 253 artiklassa. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan yksittäistapauksissa tehtyjä päätöksiä koskevalla perusteluvelvollisuudella on kaksi tavoitetta, joissa on kyse yhtäältä siitä, että asianosaiset saavat tiedon toteutettujen toimenpiteiden perusteluista, jotta ne voivat puolustaa oikeuksiaan, ja toisaalta siitä, että yhteisöjen tuomioistuin voi tutkia päätöksen laillisuuden (asia C-350/88, Delacre ym. v. komissio, tuomio 14.2.1990, Kok. 1990, s. I-395, 15 kohta ja yhdistetyt asiat T‑124/02 ja T‑156/02, Sunrider v. SMHV – Vitakraft-Werke Wührmann ja Friesland Brands (VITATASTE ja METABALANCE 44), tuomio 28.4.2004, Kok. 2004, s. II‑1149, 72 kohta).
30 Nyt esillä olevassa asiassa väiteosasto perusteli kieltäytymistään 15.7.2002 päivätyssä kirjeessä seuraavasti:
”SMHV on päättänyt, että 9.7.2002 esittämäänne pyyntöä määräajan jatkamisesta ei hyväksytä, koska esittämienne perusteluiden ei voida katsoa olevan päteviä määräajan jatkamista varten.
[Asetuksen N:o 2868/95] 71 säännön [1 kohdan] mukaisesti määräaikoja voidaan jatkaa vain, jos se on olosuhteiden takia perusteltua. Teillä on ollut kaksi kuukautta aikaa toimittaa vaaditut käyttöä koskevat todisteet, ja SMHV katsoo, että tämä aika on ollut riittävä. Määräajan jatkaminen olisi hyväksyttävää vain, jos asiassa olisi ilmennyt poikkeuksellisia ja ennakoimattomia olosuhteita.”
31 Tästä kirjeestä seuraa, että väiteosasto katsoi, että kantajan määräajan jatkamista koskevan pyyntönsä tueksi esittämistä perusteluista ei käynyt ilmi olosuhteita, joiden perusteella määräajan jatkaminen olisi ollut perusteltua, ja että tällaisten olosuhteiden puuttuessa määräaikaa ei voitu jatkaa.
32 Siihen edellä 23 kohdassa todettuun seikkaan nähden, että määräajan jatkamista koskevan pyynnön perustelut eivät olleet riittävät asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 1 kohdan kannalta, kantaja ei voi arvostella SMHV:tä siitä, ettei se selittänyt, miltä osin nyt esillä olevassa asian olosuhteilla – joihin kantaja ei vedonnut – ei voitu perustella määräajan jatkamista. Hylkäämispäätöksessä voitiin siis vain todeta sellaisten pätevien syiden puuttuminen, joilla jatkamista olisi voitu perustella, mikä oli riittävää, jotta kantaja saattoi ymmärtää, mistä syistä sen pyyntö hylättiin.
33 Tästä seuraa, että kantajan esittämä toinen kanneperuste on hylättävä.
Kolmas ja neljäs kanneperuste, jotka koskevat asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 ja 2 kohdan rikkomista
34 Koska säännökset, joiden rikkomiseen kolmannessa ja neljännessä kanneperusteessa vedotaan, liittyvät tiiviisti toisiinsa, näitä kahta kanneperustetta on tarkasteltava yhdessä.
Asianosaisten lausumat
35 Kantaja väittää kirjelmissään, että SMHV:n olisi pitänyt sen toiminnallisen jatkuvuuden periaatteen mukaisesti, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on tuonut esiin asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 1 kohdan soveltamisen yhteydessä, ottaa huomioon aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevat todisteet, jotka kantaja esitti 6.9.2002. Kantaja katsoo, että valituslautakunnan päätöksen on perustuttava kaikille perusteille ja pyynnöille, jotka kantaja on esittänyt niin väiteosastossa käydyn menettelyn kuin valitusmenettelyn yhteydessä.
36 Istunnon aikana kantaja totesi, että sille ei myönnetä asetuksen N:o 40/94 74 artiklassa minkäänlaista oikeutta siihen, että 6.9.2002 esitetyt asiakirjat otetaan huomioon, mutta kantaja ei kuitenkaan virallisesti luopunut kolmannesta kanneperusteestaan.
37 Lisäksi kantaja väittää, että sen tulkinnan mukaisesti, jonka yhteisöjen tuomioistuin on tehnyt asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdasta edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul annetussa tuomiossa, valituslautakunnalla oli harkintavalta sen osalta, otetaanko kyseiset asiakirjat huomioon. Kantaja katsoo, että koska SMHV ei ottanut huomioon aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevia todisteita, jotka esitettiin määräajan päättymisen jälkeen eli 6.9.2002, se laiminlöi velvollisuuttaan käyttää tämän säännöksen mukaista harkintavaltaansa. Kantajan mukaan riidanalaisesta päätöksestä ei nimittäin käy ilmi, että valituslautakunta käytti tätä harkintavaltaa, vaan siinä vain esitetään toteamuksia kantajan väitetystä varomattomuudesta ja tarkkaavaisuuden puutteesta. Näin ollen valituslautakunta rikkoi asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa.
38 Lisäksi kantaja katsoo, että siihen seikkaan nähden, että yli puolitoista vuotta kului 11.10.2002 tehdystä ilmoituksesta, jonka mukaan kantajan esittämiä todisteita ei oteta huomioon ja joka tehtiin ennen kuin väiteosasto teki päätöksensä, oli kohtuutonta kieltäytyä ottamasta huomioon aikaisempien tavaramerkkien käyttöä koskevia todisteita, jotka esitettiin määräajan päättymisen jälkeen, koska kantajan mukaan toisen valituslautakunnan asiassa R 714/1999-2, SAINCO/SAINCOSA, 15.12.2000 tekemässä päätöksessä tehtiin päinvastainen ratkaisu.
39 SMHV kiistää kantajan väitteet, jotka liittyvät väitettyyn velvollisuuteen ottaa huomioon myöhässä esitetyt asiakirjat.
40 SMHV:lle myönnetyn harkintavallan osalta tämä esitti istunnossa, että asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 1 kohdan toisessa virkkeessä, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt esillä olevan asian tosiseikkoihin, säädetään selvästi, että jos väitteentekijä ei esitä käyttöä koskevia todisteita asetetussa määräajassa, SMHV hylkää väitteen. Edellä mainitussa asiassa HIPOVITON antamassaan tuomiossa (56 kohta) ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on SMHV:n mukaan jo todennut, että tätä sääntöä ei pidä tulkita siten, että uusien seikkojen esittäminen on täysin suljettu pois sen jälkeen, kun määräaika on päättynyt. SMHV:n mukaan yhteisöjen tuomioistuin on vahvistanut tämän näkemyksen edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul antamassaan tuomiossa (43 kohta), jossa lausuttiin asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdasta ja katsottiin, että SMHV:llä oli laaja harkintavalta otettaessa huomioon myöhässä esitettyjä todisteita.
41 Tässä asiayhteydessä SMHV väittää, että yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun hallintoviranomaisella on harkintavaltaa, sitä koskeva tuomioistuinvalvonta rajoittuu sen valvomiseen, ettei ilmeistä arviointivirhettä ole tapahtunut ja että toimivaltaa ei ole käytetty väärin.
42 Edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul annetun tuomion 44 kohdassa yhteisöjen tuomioistuin esitti SMHV:n mukaan tavalla, joka ei ole tyhjentävä, tiettyjä seikkoja, jotka, kun on kyse harkintavallan käytöstä asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan yhteydessä, SMHV:n on otettava huomioon, eli muun muassa se, missä menettelyn vaiheessa myöhästynyt esittäminen on tapahtunut. SMHV:n mukaan on aiheellista ottaa huomioon myös se seikka, että asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 1 kohta, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt esillä olevan asian tosiseikkoihin, on laadittu preklusiiviseksi määräajaksi. SMHV:n mukaan on niin, että mitä tiukemmin säännöksiä, joihin 74 artiklan 2 kohta liittyy, sovelletaan, sitä suppeammin tätä säännöstä on tulkittava. SMHV:n mukaan yhteisöjen tuomioistuin katsoi edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul annetussa tuomiossa myös, että määräaikoja koskevien säännösten tehokas vaikutus on suojattava. Näin ollen nyt esillä olevassa asiassa 74 artiklan 2 kohtaa on tulkittava suppeasti 22 säännön 1 kohdan suojaamiseksi.
43 SMHV:n mukaan valituslautakunta käytti riidanalaisessa päätöksessä harkintavaltaansa. Valituslautakunta muun muassa täsmensi, että kantajan esittämät tiedot eivät olleet riittävät, jotta niillä olisi voitu perustella määräajan jatkamista, ja että asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 1 kohdassa säädetään preklusiivisesta määräajasta, joka edellytti, että asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa tulkitaan suppeasti.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
44 Kuten yhteisöjen tuomioistuin ensimmäiseksi on todennut, asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohdan sanamuodosta pääsäännön mukaan – ja ellei erikseen ole toisin säädetty – seuraa, että asian osapuolet voivat esittää tosiseikkoja ja todisteita niiden määräaikojen päättymisen jälkeen, jotka niiden esittämiselle on asetettu asetuksen N:o 40/94 säännöksillä, eikä SMHV:tä ole millään tavoin kielletty ottamasta huomioon tosiseikkoja tai todisteita, joihin on vedottu tai jotka on esitetty tällä tavalla liian myöhään (em. asia SMHV v. Kaul, tuomion 42 kohta).
45 Sitä vastoin kyseisen säännöksen sanamuodosta käy yhtä selvästi ilmi, että tosiseikkoihin vetoaminen tai todisteiden esittäminen liian myöhään ei luo osapuolelle, joka toimii näin, ehdotonta oikeutta siihen, että SMHV ottaa tällaiset tosiseikat tai todisteet huomioon (em. asiassa SMHV v. Kaul annettu tuomio, tuomion 43 kohta).
46 Tästä seuraa, että SMHV:llä ei missään tapauksessa ollut ehdotonta velvollisuutta ottaa huomioon asiakirjoja, jotka kantaja esitti myöhässä 6.9.2002.
47 Toiseksi SMHV:ssä käytävän menettelyn asianosaisilla ei ole varauksetonta mahdollisuutta esittää tosiseikkoja ja todisteita tätä varten asetettujen määräaikojen päättymisen jälkeen vaan, kuten edellä mainitussa asiassa SMHV vastaan Kaul annetun tuomion 42 kohdasta käy ilmi, tämän mahdollisuuden käyttämisen edellytyksenä on, ettei päinvastaisia säännöksiä ole. Vain tämän edellytyksen täyttyessä SMHV:llä on toimivalta arvioida sitä, otetaanko myöhässä esitetyt tosiseikat ja todisteet huomioon, ja yhteisöjen tuomioistuin on asetuksen N:o 40/94 74 artiklan 2 kohtaa tulkitessaan katsonut, että SMHV:llä on tällainen toimivalta.
48 Nyt esillä olevassa asiassa on kuitenkin olemassa säännös, jolla estetään ottamasta huomioon todisteita, jotka kantaja esitti SMHV:lle 6.9.2002, toisin sanoen asetuksen N:o 40/94 43 artiklan 2 ja 3 kohta, sellaisena kuin tämä säännös pannaan täytäntöön asetuksen N:o 2868/95 22 säännön 1 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovelletaan nyt esillä olevan asian tosiseikkoihin. Tässä viimeksi mainitussa säännöksessä säädetään nimittäin seuraavaa:
”Jos väitteentekijän on asetuksen [N:o 40/94] 43 artiklan 2 tai 3 kohdan mukaisesti todistettava tavaramerkin käyttö tai se, että on olemassa perustellut syyt käyttämättä jättämiseen, [SMHV] pyytää väitteentekijää toimittamaan vaaditut todisteet [SMHV:n] asettaman määräajan kuluessa. Jos väitteentekijä ei toimita todisteita määräajan kuluessa, [SMHV] hylkää väitteen.”
49 Tämän säännöksen toisesta virkkeestä seuraa, että siitä, että aikaisemman tavaramerkin käyttöä koskevat todisteet esitetään tätä varten asetetun määräajan päättymisen jälkeen, seuraa pääsääntöisesti, että väite hylätään eikä SMHV:llä ole tältä osin harkintavaltaa. Se, onko aikaisempaa tavaramerkkiä käytetty tosiasiallisesti, on nimittäin edeltävä kysymys, joka on ratkaistava ennen kuin varsinaisesta väitteestä tehdään päätös (asia T‑112/03, L’Oréal v. SMHV – Revlon (FLEXI AIR), tuomio 16.3.2005, Kok. 2005, s. II‑949, 26 kohta).
50 On totta, kuten SMHV on väittänyt, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa HIPOVITON antamassaan tuomiossa (56 kohta), että 22 säännön 1 kohdan toista virkettä ei voida tulkita siten, ettei sen mukaan olisi mahdollista ottaa uusien seikkojen olemassaoloon nähden huomioon lisätodisteita, vaikka ne toimitetaan vasta kyseisen määräajan päättymisen jälkeen. Tällaisen huomioon ottamisen edellytykset eivät kuitenkaan täyty nyt esillä olevassa asiassa. Yhtäältä todisteet, jotka kantaja esitti 6.9.2002, eivät olleet lisätodisteita vaan ensimmäiset ja ainoat todisteet, jotka kantaja esitti aikaisempien tavaramerkkien käytöstä. Toisaalta nyt esillä olevassa asiassa ei ollut uusia seikkoja, joilla olisi voitu perustella todisteiden myöhästynyttä esittämistä, olivatpa nämä todisteet lisätodisteita tai eivät.
51 Tästä seuraa, että SMHV:llä ei ollut nyt esillä olevassa asiassa harkintavaltaa niiden todisteiden huomioon ottamisessa, jotka kantaja esitti 6.9.2002.
52 Näin ollen kantajan kolmas ja neljäs kanneperuste on hylättävä.
Viides kanneperuste, joka koskee määräämisperiaatteen loukkaamista ja tiettyjen sellaisten yleisten säännösten rikkomista, jotka ovat seurausta inter partes -menettelyn luonteesta
Asianosaisten lausumat
53 Kantaja väittää, että SMHV on loukannut määräämisperiaatetta ja rikkonut tiettyjä sellaisia yleisiä säännöksiä, jotka ovat seurausta inter partes -menettelyn luonteesta ja joissa asetetaan velvollisuus taata väitteentekijän ja yhteisön tavaramerkin hakijan yhdenvertainen kohtelu. Erityisesti kantaja arvostelee sitä seikkaa, ettei SMHV toimittanut jatkoaikaa koskevaa kysymystä toisen osapuolen arvioitavaksi asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 2 kohdan mukaisesti.
54 SMHV kiistää kantajan väitteet.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
55 Asetuksen N:o 2868/95 71 säännön 2 kohdassa säädetään, että jos asianosaisia on kaksi tai useampi, SMHV saa pidentää määräaikaa sillä edellytyksellä, että muut asianosaiset siihen suostuvat.
56 Tältä osin on todettava, että kantajan toteamus, jonka mukaan väiteosasto olisi voinut jatkaa käyttöä koskevien todisteiden esittämiselle asetettua määräaikaa SMHV:ssä käytävän menettelyn toisen asianosaisen mahdollisen suostumuksen vuoksi, on seurausta tämän säännöksen virheellisestä tulkinnasta. Koko 71 säännön yleisestä rakenteesta seuraa, että sen 2 kohdassa ei aseteta yhtä ja ainoaa edellytystä määräajan jatkamiselle, vaan siinä lisätään ylimääräinen edellytys 1 kohdassa asetettuihin edellytyksiin, toisin sanoen, että asianomaisen osapuolen on pyydettävä jatkoaikaa ennen asetetun määräajan päättymistä ja että sen on oltava olosuhteiden vuoksi perusteltua.
57 Näin ollen SMHV katsoi perustellusti, että koska määräajan jatkamisen lailliset edellytykset eivät täyttyneet (ks. edellä 23 kohta), toiselle asianosaiselle ei ollut aiheellista esittää kysymystä määräajan jatkamisesta.
58 Tästä seuraa, että kantajan viides kanneperuste on hylättävä.
59 Koska kaikki kantajan esittämät kanneperusteet on hylätty, kanne on näin ollen hylättävä kokonaisuudessaan.
Oikeudenkäyntikulut
60 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan SMHV:n oikeudenkäyntikulut.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (toinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Kanne hylätään.
2) Kantaja, K & L Ruppert Stiftung & Co. Handels-KG, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Julistettiin Luxemburgissa 12 päivänä joulukuuta 2007.
kirjaaja | | jaoston puheenjohtajana toimiva |