UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (ensimmäinen jaosto)
12 päivänä syyskuuta 2013 (*)
Kumoamis- ja vahingonkorvauskanne – Julkiset palveluhankinnat – Oikeudenkäyntiväite – Kumoamisvaatimus – SEUT 263 artiklan ensimmäinen ja viides kohta – Asetuksen (EY) N:o 207/2009 122 artikla – Kanne ei ole ennenaikainen – Vastaajan asema – Unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta – Vahingonkorvausvaatimus – Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohta – Tutkittavaksi ottaminen
Asiassa T‑556/11,
European Dynamics Luxembourg SA, kotipaikka Ettelbrück (Luxemburg),
European Dynamics Belgium SA, kotipaikka Bryssel (Belgia), ja
Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE, kotipaikka Ateena (Kreikka),
edustajinaan asianajajat N. Korogiannakis, M. Dermitzakis ja N. Theologou,
kantajina,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehinään N. Bambara ja M. Paolacci, avustajanaan asianajaja P. Wytinck,
vastaajana,
jossa on kyse yhtäältä vaatimuksesta kumota SMHV:n päätös, joka tehtiin avoimessa tarjouskilpailumenettelyssä AO/029/10 ˮOhjelmistokehitys ja ylläpitopalvelutˮ ja annettiin kantajille tiedoksi 11.8.2011 päivätyllä kirjeellä, kyseessä olevan julkista hankintaa koskevan sopimuksen tekemisestä muiden tarjouksentekijöiden kanssa ja ensimmäisen kantajan tarjouksen hylkäämisestä sekä toisaalta vahingonkorvausvaatimus,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J. Azizi (esittelevä tuomari) sekä tuomarit S. Frimodt Nielsen ja M. Kancheva,
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yleiset säännökset ja määräykset
1 SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen mukaan Euroopan unionin tuomioistuin ˮvalvoo myös unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliinˮ.
2 SEUT 263 artiklan viidennen kohdan mukaan ˮunionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksiaˮ.
3 Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1; jäljempänä tavaramerkkiasetus N:o 207/2009), jolla sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) perustettiin, 122 artiklassa, jonka otsikko on ˮLaillisuuden tutkiminenˮ, säädetään seuraavaa:
ˮ1. Komissio tutkii niiden [SMHV:n] pääjohtajan toimien laillisuuden, joiden osalta toisen elimen suorittamasta laillisuuden tutkimisesta ei säädetä yhteisön oikeudessa, sekä 138 artiklan mukaisesti virastoon perustetun budjettikomitean toimet.
2. Komissio vaatii 1 kohdassa tarkoitettujen toimien muuttamista tai peruuttamista, jos ne ovat laittomia.
3. Jäsenvaltiot tai kolmannet, joita asia koskee suoraan ja erikseen, voivat saattaa 1 kohdassa tarkoitetut välilliset tai välittömät toimet komission käsiteltäviksi niiden laillisuuden tutkimiseksi. Asia on komissiossa pantava vireille kuukauden määräajassa alkaen päivästä, jona se, jota asia koskee, on ensimmäisen kerran saanut tiedon kyseisestä toimesta. Komissio tekee päätöksen kolmen kuukauden määräajassa. Jos päätöstä ei tässä määräajassa tehdä, asian katsotaan tulleen hylätyksi hiljaisella päätöksellä.ˮ
4 Tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 124 artiklassa, jonka otsikko on ˮPääjohtajan toimivaltaˮ, säädetään muun muassa seuraavaa:
ˮ1. Pääjohtaja johtaa [sisämarkkinoiden harmonisointivirastoa].
2. Tätä varten pääjohtajalla on erityisesti seuraava toimivalta:
– –
c) hän laatii ennakkoarvion [SMHV:n] tuloista ja menoista ja toteuttaa talousarviota;
– –
f) hän voi siirtää toimivaltaansa.
3. Pääjohtajaa avustaa yksi tai useampi varapääjohtaja. – –ˮ
5 Tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 143 artiklassa, jonka otsikko on ˮVarainhoitoa koskevat säännöksetˮ, säädetään seuraavaa:
ˮHallintoneuvosto hyväksyy komission ja tilintarkastustuomioistuimen lausunnon saatuaan sisäiset varainhoitosäännökset, joissa annetaan yksityiskohtaiset säännöt erityisesti [SMHV:n] talousarvion laatimisesta ja toteuttamisesta. Varainhoitoa koskevat säännökset perustuvat, siltä osin kuin se on sopusoinnussa [SMHV:n] ominaispiirteiden kanssa, muille [unionin] perustamille elimille vahvistettuihin varainhoitoa koskeviin säännöksiin.ˮ
6 Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25.6.2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (EYVL L 248, s. 1; jäljempänä yleinen varainhoitoasetus) 185 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Komissio antaa varainhoidon puiteasetuksen sellaisille yhteisöjen perustamille elimille, joilla on oikeushenkilöllisyys ja jotka todellisuudessa saavat talousarviosta suoritettavaa avustusta. Tällaisten elinten varainhoitoa koskevat säännökset voivat poiketa puiteasetuksesta ainoastaan, jos se on välttämätöntä elinten toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja jos komissio antaa siihen suostumuksen.ˮ
7 Yleisen varainhoitoasetuksen 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19.11.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (EYVL L 357, s. 72, oikaisu EYVL 2003, L 2, s. 39), sellaisena kuin se on muutettuna 9.7.2008 annetulla komission asetuksella (EY, Euratom) N:o 652/2008 (EUVL L 181, s. 23), 74 artiklan 1 kohdan mukaan ˮjulkisiin hankintoihin sovelletaan yleisen varainhoitoasetuksen ja asetuksen – – N:o 2342/2002 säännöksiä, jollei tämän artiklan 4–7 kohdasta muuta johduˮ.
B SMHV:n asetus CB‑3‑09
8 Virastoon sovellettavista varainhoitoa koskevista säännöksistä 17.7.2009 annetun SMHV:n talousarviokomitean asetuksen CB‑3‑09 33 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan ˮ[SMHV:n] pääjohtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänäˮ ja ˮpääjohtaja toteuttaa tulot ja menot sisältävää talousarviota [SMHV:n] varainhoitoa koskevien säännösten mukaisesti omalla vastuullaan ja hyväksyttyjen määrärahojen rajoissaˮ.
9 Asetuksen CB‑3‑09 34 artiklan 1 kohdassa säädetään muun muassa, että ˮ[SMHV:n] pääjohtaja voi siirtää talousarvion toteuttamisvaltuuksia henkilöstösääntöjen alaisille [SMHV:n] toimihenkilöille määrittämiensä ja valtuuttamispäätöksessä asetetuissa rajoissaˮ.
10 Asetuksen CB‑3‑09 74 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
ˮJulkisiin hankintoihin sovelletaan yleisen varainhoitoasetuksen ja asetuksen N:o 2342/2002 säännöksiä, jollei tämän artiklan 4–7 kohdasta muuta johdu.ˮ
Asian tausta
11 Kantajat European Dynamics Luxembourg SA, European Dynamics Belgium SA ja Evropaïki Dynamiki – Proigmena Systimata Tilepikoinonion Pliroforikis kai Tilematikis AE toimivat informaatio- ja viestintäteknologian aloilla ja osallistuvat säännöllisesti unionin eri elinten ja laitosten, kuten SMHV:n, järjestämiin tarjouskilpailuihin.
12 SMHV aloitti Euroopan unionin virallisen lehden täydennysosassa (EUVL 2011/S 10-013995) 15.1.2011 julkaistulla hankintailmoituksella tarjouskilpailun ˮOhjelmistokehitys ja ylläpitopalvelutˮ. Tehtävällä sopimuksella pyrittiin hankkimaan SMHV:lle tietotekniikkapalveluja tietojärjestelmien mallintamista, suunnittelemista, grafiikan luomista, kehittämistä, kokeilemista ja asentamista sekä teknisen dokumentoinnin käyttöön ottamista ja kyseisten järjestelmien käyttökoulutusta ja ylläpitoa varten.
13 Hankinnassa oli hankintailmoituksen II.1.4 kohdan mukaan kyse enimmäiskestoltaan seitsemän vuoden puitesopimusten tekemisestä kolmen eri tietotekniikkapalvelujen tarjoajan kanssa. Tässä yhteydessä on todettava, että eritelmän 14.2 kohdassa (tarjouskilpailuasiakirjojen liite I) täsmennetään, että mainitut puitesopimukset on tehtävä erillään ja niin sanottua ˮvaiheittaistaˮ tapaa noudattaen. Kyseinen tapa tarkoittaa sitä, että jos ensimmäiselle sijalle asetettu tarjoaja ei pysty toimittamaan haluttuja palveluja, SMHV ottaa yhteyttä toiselle sijalle asetettuun ja niin edelleen.
14 Hankintailmoituksen IV.2.1 kohdan mukaan sopimus tehdään taloudellisesti edullisimman tarjouksen perusteella. Hankintailmoituksen VI.4.1 kohdan mukaan muutoksenhakumenettelystä vastaava elin on Euroopan komissio ja sovittelumenettelyistä vastaa Euroopan oikeusasiamies. Hankintailmoituksen VI.4.2 kohdan mukaan kaikenlaisen muutoksenhaun oikeudellinen perusta on yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1) 118 artikla (josta on tullut tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artikla) ja asia on saatettava komission käsiteltäväksi 15 päivän määräajassa siitä päivästä, jolloin se, jota asia koskee, sai ensimmäisen kerran tiedon kyseessä olevasta toimesta.
15 Kantajat huomauttivat SMHV:lle 19. ja 24.1 sekä 1.2.2011 osoittamissaan kirjeissä tarjouskilpailussa AO/029/10 sovellettuihin ehtoihin ja menettelysääntöihin liittyvistä virheellisyyksistä. SMHV vastasi niille 28.1 ja 4.2.2011 päivätyillä kirjeillä, joissa se hylkäsi niiden väitteet ja muistutti niitä mahdollisuudesta kantelun tekemiseen komissiolle tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan nojalla.
16 Kantajat toistivat SMHV:lle 16.2.2011 lähettämässään kirjeessä moitteensa eritelmässä ilmoitettujen tiettyjen teknisten kriteerien epäselvyydestä ja monitulkintaisuudesta ja vaativat SMHV:tä muuttamaan niitä.
17 Kantajat tekivät 4.3.2011 päivätyllä kirjeellä komission sisämarkkinoiden ja kilpailun pääosastoille kantelun, jolla ne kehottivat komissiota tutkimaan SMHV:n menettelyn hankintaviranomaisena erityisesti tarjouskilpailun AO/029/10 hallinnointiin liittyvien väitettyjen virheellisyyksien ja sellaisten ylläpidosta tehtyjen aikaisempien puitesopimusten osalta, jotka SMHV teki toukokuussa 2007 tunnuksella 4020070018 vaiheittaista tapaa noudattaen kolmen yhtiön, joista yksi oli kolmas kantaja, kanssa.
18 Kantajat kyseenalaistivat SMHV:lle 8. ja 9.3.2011 osoittamillaan kirjeillä uudelleen tarjouskilpailussa AO/029/10 sovelletut ehdot ja menettelytavat.
19 Ensimmäinen kantaja jätti 11.3.2011 tarjouksen vastauksena 15.1.2011 päivättyyn hankintailmoitukseen.
20 Komissio ilmoitti kantajille 30.5.2011 päivätyllä kirjeellä yhtäältä, että se piti kantelua määräajan ulkopuolella jätettynä ja siten sellaisena, ettei se voi tutkia sitä, ja toisaalta, että se oli siirtänyt tietyt väitteet Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) käsiteltäväksi sen toimivaltaan kuuluvina. OLAF ilmoitti 13.12.2011 päivätyllä kirjeellä SMHV:lle päättävänsä asian käsittelyn siltä osin kuin se koski toista myös Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistua hankintailmoitusta (EUVL 2011/S 55-089144).
21 Kantajat riitauttivat komissiolle 31.5.2011 osoittamassaan kirjeessä sen, että niiden kantelu oli hylätty liian myöhään tehtynä, ja vaativat uudelleen komissiota tutkimaan sen.
22 SMHV tiedotti kantajille 11.8.2011 päivätyllä kirjeellä (jäljempänä riidanalainen kirje) tarjouskilpailun AO/029/10 tuloksista (jäljempänä hankintapäätös) ja siitä, ettei se ollut hyväksynyt ensimmäisen kantajan tarjousta siitä syystä, ettei se ollut taloudellisesti edullisin. Kirjeeseen sisältyi myös vertailutaulukko kyseiselle tarjoukselle ja kolmen korkeimman pistemäärän saaneen tarjouksentekijän tarjouksille annetuista pisteistä.
23 Kantajat vaativat 12.8.2011 päivätyssä kirjeessä SMHV:tä toimittamaan niille ensinnäkin tiedot valittujen tarjouksentekijöiden yhteenliittymän täsmällisestä koostumuksesta sekä kyseisten tarjouksentekijöiden mahdollisten kumppanien tai alihankkijoiden nimet ja niiden prosenttiosuudet hankinnasta, toiseksi niiden omalle ja valittujen tarjouksentekijöiden tarjouksille annetut pisteet kunkin teknisen valintaperusteen osalta täydennettynä yksityiskohtaisella vertailevalla arvioinnilla kyseisten tarjousten vahvuuksista ja heikkouksista kunkin alakriteerin osalta sekä selvityksen valittujen tarjouksentekijöiden suhteellisista ansioista ja lisäpalveluista tai paremmasta laadusta suhteessa kantajien tarjoukseen, kolmanneksi yksityiskohtaisen jäljennöksen arviointikertomuksesta, neljänneksi valittujen tarjouksentekijöiden rahoitustarjoukset, sellaisina kuin niitä verrattiin kantajien tarjoukseen, ja viidenneksi arviointikomitean jäsenten nimet mahdollisten eturistiriitojen selvittämiseksi. Kantajat väittivät lisäksi, että kolmesta valitusta tarjouksentekijästä kahden tapauksessa on olemassa eturistiriita, ja että SMHV:n tavassa soveltaa taloudellisia kriteerejä rahoitustarjousten arvioimiseksi oli tiettyjä virheellisyyksiä. Ne vaativat lopuksi, että SMHV pidättäytyy sopimusten tekemisestä valittujen tarjouksentekijöiden kanssa siihen saakka, kunnes kantajat ovat saaneet SMHV:n vastaukset ja tutkineet ne.
24 SMHV toimitti kantajille 26.8.2011 päivätyllä kirjeellä arviointikertomuksen otteen, joka sisälsi niiden tarjouksen laadullisen arvioinnin kolmen kriteerin eli ohjelmistojen huoltopalvelujen laadun, kaupallisen ulottuvuuden sekä käyttäjäpalvelujen laadun mukaan arvioituna. SMHV toimitti niille myös yhtäältä valittujen tarjouksentekijöiden nimet ja toisaalta kaksi taulukkoa kyseisten tarjouksentekijöiden ja ensimmäisen kantajan tuloksista niiden teknisten tarjouksien ja rahoitustarjouksien osalta.
25 Kantajat moittivat 29.8.2011 komissiolle osoittamassaan kirjeessä sitä, ettei komissio vieläkään ollut tutkinut sen tietoon 4.3. ja 31.5.2011 päivätyillä kirjeillä saatettuja seikkoja. Ne riitauttivat myös hankintapäätöksen laillisuuden tarjouskilpailun AO/029/10 aikana tapahtuneiden ˮuusien virheellisyyksienˮ vuoksi. Niiden mukaan toiselle ja kolmannelle sijalle sijoitetut tarjouksentekijät olisi pitänyt sulkea tarjouskilpailun ulkopuolelle yhtäältä eturistiriidan ja toisaalta sen vuoksi, että kolmannen tarjouksentekijän yhteenliittymään kuului toimija, joka oli valmistellut eritelmän. Niinpä kantajat kehottivat komissiota tutkimaan ˮSMHV:n hallinnoiman, tarjouskilpailua N:o AO/029/10 koskevan arviointimenettelyn ja ryhtymään tarpeellisiin toimiin sen varmistamiseksi, että menettely on sovellettavan Euroopan unionin lainsäädännön mukainenˮ.
26 Kantajat moittivat SMHV:lle 2.9.2011 osoittamassaan kirjeessä tarjouskilpailun tuloksista annettujen tietojen riittämättömyyttä ja erityisesti sitä, ettei valittujen tarjouksentekijöiden tarjouksia koskevia arviointikertomuksen osia ja mainittujen tarjouksentekijöiden täsmällistä koostumusta ollut annettu tiedoksi. Ne vetosivat lisäksi ˮtaloudellisen arvioinnin mallinˮ, jota SMHV oli niiden mukaan käyttänyt rahoitustarjousten arvioimiseksi, manipulointiin ja toistivat aikaisemmissa kirjeissään esitetyt väitteet.
27 SMHV viittasi kantajille 15.9.2011 osoittamassaan kirjeessä riidanalaisessa kirjeessä ja 26.8.2011 päivätyssä kirjeessä esitettyihin perusteluihin, joita se piti riittävinä. Se ilmoitti kuitenkin olevansa valmis antamaan lisätietoja taloudellisista kriteereistä ja toimittamaan vertailutaulukon. SMHV mainitsi käyttämästään ˮtaloudellisen arvioinnin mallistaˮ kantajille, että kyseinen malli perustui työhypoteesiin, jossa käytetyt arviointiperusteet riippuivat SMHV:n tilanteesta silloin, kun tarjouskilpailun ratkaisemisperusteet laadittiin.
28 Kantajat toistivat SMHV:lle 16.9.2011 osoittamassaan kirjeessä moitteensa, kyseenalaistivat ˮtaloudellisen arvioinnin mallinˮ käyttämisestä työhypoteesin perusteella annetun selvityksen, riitauttivat tarjouskilpailun AO/029/10 tulokset ja kehottivat SMHV:a arvioimaan kantansa uudelleen.
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
29 Kantajat nostivat nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 21.10.2011 jättämällään kannekirjelmällä.
30 Valittajat vaativat unionin yleistä tuomioistuinta
– kumoamaan hankintapäätöksen, sellaisena kuin se on annettu tiedoksi riidanalaisessa kirjeessä, siltä osin kuin siinä hylättiin ensimmäisen kantajan tarjous
– kumoamaan muut liitännäiset SMHV:n päätökset, mukaan lukien päätökset sopimuksen tekemisestä ˮvaiheittaisenˮ tavan mukaisesti ensimmäiselle, toiselle ja kolmannelle sijalle asetettujen tarjouksentekijöiden kanssa
– velvoittamaan SMHV:n suorittamaan 67 500 000 euron korvaus kyseessä olevalla hankintamenettelyllä kantajille aiheutetusta vahingosta
– velvoittamaan SMHV:n suorittamaan 6 750 000 euron korvaus kantajien mahdollisuuden menettämisenä sekä niiden maineen ja luotettavuuden huonontumisena kärsimästä vahingosta
– velvoittamaan SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
31 Kantajat esittävät vaatimustensa tueksi kolme kanneperustetta, joista osa jakautuu useampiin osaperusteisiin. Ensimmäinen kanneperuste koskee sitä, ettei SMHV noudattanut yleisen varainhoitoasetuksen 100 artiklan 2 kohdan mukaista perusteluvelvollisuuttaan, koska se toimitti kantajille riittämättömiä tietoja ja selvityksiä arvioinnista, jonka seurauksena hankintaviranomainen oli tehnyt hankintapäätöksen. Toinen kanneperuste koskee useita ilmeisiä arviointivirheitä, joita ovat muun muassa uusien tai ennalta tuntemattomien ja eritelmässä ilmoitetun vastaisten ja riittämättömästi täsmennettyjen ratkaisuperusteiden käyttäminen (ensimmäinen osa), vääristymiin johtaneen virheellisen taloudellisen arviointimallin käyttö (toinen osa), se, että valitut tarjouksentekijät ovat manipuloineet kyseistä arviointimallia, (kolmas osa) sekä hankintamenettelyn kohteen muuttaminen (neljäs osa). Kolmas kanneperuste koskee yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista, muun muassa siitä syystä, ettei eturistiriitatilanteessa olleita tarjouksentekijöitä suljettu tarjouskilpailun ulkopuolelle, yleisen varainhoitoasetuksen 93 artiklan 1 kohdan f alakohdan sekä 94 ja 96 artiklan sekä yleisen varainhoitoasetuksen soveltamissäännöistä 23.12.2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EYVL L 357, s. 1) 133 a ja 134 b artiklan rikkomista sekä hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista.
32 SMHV esitti unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 31.1.2012 jättämällään erillisellä asiakirjalla kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimuksia koskevan oikeudenkäyntiväitteen työjärjestyksen 114 artiklan nojalla. Kantajat toimittivat huomautuksensa oikeudenkäyntiväitteestä 26.4.2012.
33 SMHV vaatii oikeudenkäyntiväitteessään unionin yleistä tuomioistuinta
– hylkäämään kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset tutkittavaksi ottamisen edellytysten ilmeisen puuttumisen vuoksi
– velvoittamaan kantajat korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
34 Oikeudenkäyntiväitettä koskevissa huomautuksissaan kantajat toistavat kannekirjelmässä esittämänsä vaatimukset ja vaativat unionin yleistä tuomioistuinta hylkäämään oikeudenkäyntiväitteen ja tutkimaan asian aineellisen kysymyksen.
Oikeudellinen arviointi
A Alustavia toteamuksia
35 Työjärjestyksen 114 artiklan 1 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin voi ratkaista tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen käsittelemättä itse pääasiaa, jos asianosainen sitä vaatii. Saman artiklan 3 kohdan mukaan käsittely jatkuu suullisena, jollei unionin yleinen tuomioistuin toisin päätä.
36 Työjärjestyksen 114 artiklan 4 kohdan mukaan unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee oikeudenkäyntiväitteen tai lykkää sen ratkaistavaksi pääasian yhteydessä. Käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo saaneensa oikeudenkäyntiaineistosta riittävät tiedot mainitun oikeudenkäyntiväitteen ratkaisemiseksi. Niinpä sen takia ei ole tarpeen aloittaa suullista käsittelyä.
B Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
1. Asianosaisten lausumat
37 SMHV esittää oikeudenkäyntiväitteensä yhteydessä kolme perustetta kumoamisvaatimusten tutkimatta jättämiselle. Ensinnäkin se katsoo, että kanne nostettiin ennenaikaisesti. SMHV:n mukaan tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan 3 kohdan mukainen hallinnollinen menettely komissiossa on pakollinen välivaihe ennen asian saattamista unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi. Koska kanne nostettiin käsiteltävässä asiassa ennen mainitussa artiklassa säädetyn määräajan päättymistä, se on SMHV:n mukaan ennenaikainen ja jätettävä näin ollen tutkimatta. SMHV:n mukaan samoin olisi, vaikka komission suorittamaa hallinnollista tutkimista olisi pidettävä valinnaisena, sillä kantajat olivat tehneet käsiteltävässä asiassa kantelun tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan nojalla. Toiseksi ja toissijaisesti SMHV katsoo, ettei sillä ole asianosaisasemaa vastaajana, koska tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaan perustuvan hallinnollisen menettelyn päättämisen jälkeen kanne olisi pitänyt nostaa komissiota vastaan. Kolmanneksi ja edelleen toissijaisesti SMHV väittää, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole toimivaltaa tutkia kannetta. Vaikka katsottaisiin, että komission tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan nojalla suorittama tutkiminen on ainoastaan valinnainen, kantelu komissiolle ja kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa perustuivat SMHV:n mukaan samoihin tosiseikkoihin ja niillä pyrittiin samoihin tavoitteisiin, joten kantelu, joka tehtiin aikaisemmin, on ensisijainen suhteessa kanteeseen. Niinpä kanne on SMHV:n mukaan jätettävä tutkimatta ratione temporis -perusteella.
38 SMHV esittää aluksi, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaa on tulkittava SEUT 263 artiklan toisen kohdan valossa. Merkityksellisten talousarviosäännösten mukaan riitautettu hankintapäätös on SMHV:n pääjohtajan toimi. Käsiteltävässä asiassa viimeksi mainittu siirsi SMHV:n mukaan hallinnollisen toimivaltansa SMHV:n varapääjohtaja Archambeaulle, joka allekirjoitti hankintapäätöksen. Lisäksi SMHV katsoo, että hankintailmoituksen VI.4.1 kohdan viittaus asetuksen N:o 40/94 118 artiklaan on ymmärrettävä viittauksena tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaan.
39 SMHV esittää kumoamisvaatimusten ennenaikaisuutta koskevasta ensimmäisestä oikeudenkäyntiväitteestä ensinnäkin, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukainen hallinnollinen menettely komissiossa on kanteen nostamisen ehdoton edellytys. Niinpä jotta kanne voitaisiin ottaa tutkittavaksi, se olisi pitänyt nostaa kyseisen hallinnollisen menettelyn päättymisen jälkeen. Toiseksi SMHV väittää, että vaikka tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa tarkoitettua hallinnollista menettelyä pidettäisiin valinnaisena, kanne on silti ennenaikainen, koska kantajat olivat vapaaehtoisesti aloittaneet kyseiseen säännökseen perustuvan hallinnollisen menettelyn.
40 SMHV huomauttaa, että kantajat tekivät 29.8.2011 komissiolle kantelun tarjouskilpailun AO/029/11 päätteeksi tehdystä hankintapäätöksestä ja että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukaan komissio saattoi tehdä siitä päätöksen 29.11.2011 saakka. Saman asetuksen 122 artiklan 3 kohdan mukaan siinä tapauksessa, ettei päätöstä tehdä, kantelun katsotaan SMHV:n mukaan tulleen hylätyksi hiljaisella päätöksellä (asia T‑176/08, infeurope v. komissio, määräys 9.7.2009, 38 ja 39 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa ja asia T‑188/08, infeurope v. komissio, määräys 9.7.2009, 34 ja 35 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa), joten SEUT 263 artiklan kuudenteen kohtaan perustuva määräaika kanteen nostamiselle kyseisestä implisiittisestä hylkäämispäätöksestä alkoi SMHV:n mukaan 29.11.2011.
41 SMHV:n mukaan tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaa on tulkittava myös SEUT 263 artiklan viidennen kohdan valossa, jossa säädetään unionin toimielimiä koskevasta poikkeuksesta unionin tuomioistuinten harjoittamaan kyseisten elinten toimien suoraan laillisuusvalvontaan. SMHV katsoo, että unionin oikeuden yleisten oikeusperiaatteiden mukaan SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettujen erityisten edellytysten on ymmärrettävä tarkoittavan pakollisia tai vapaaehtoisia laillisuusvalvontamenettelyjä välivaiheina ennen kanteen nostamista unionin tuomioistuimissa. Koska tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa säädetyn kaltaiset erityiset edellytykset ovat velvoittavia, oikeussubjektin on SMHV:n mukaan noudatettava niitä ennen tällaisen kanteen nostamista.
42 SMHV:n mukaan tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaan perustuva hallinnollinen menettely on pakollinen, joten oikeudenkäyntiä ei voida aloittaa ensimmäisen menettelyn ollessa käynnissä. SMHV:n mukaan tällainen pakollisuus on perusteltua prosessiekonomisista syistä ja kun otetaan huomioon komission ˮvankkaaˮ osallistumista kohtuullisessa ajassa ilman asianosaisille aiheutuvia kustannuksia edellyttävä tehokkaan oikeussuojan vaatimus. SMHV:n mukaan oikeuskäytännössä on todettu yhtäältä, että kyseisessä säännöksessä tarkoitettu komission hallinnollinen valvonta on edellytys kanteen nostamiselle unionin tuomioistuimissa (ks. edellä 40 kohdassa mainitut asiat infeurope v. komissio, ensimmäisen määräyksen 38 kohta ja jälkimmäisen määräyksen 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen), ja toisaalta, että mainitulla säännöksellä otettiin käyttöön tapa toteuttaa SMHV:n pääjohtajan erityisesti julkisten sopimusten tekemistä koskevien toimien laillisuuden valvontaa, jota ei ole unionin oikeudessa säädetty minkään muun elimen tehtäväksi (ks. edellä 40 kohdassa mainitut asiat infeurope v. komissio, ensimmäisen määräyksen 37 kohta ja jälkimmäisen määräyksen 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). SMHV täsmentää olennaisilta osin, että on merkityksetöntä, että kyseinen oikeuskäytäntö on ajalta, jolloin oli vielä voimassa EY 230, jossa ei viitattu erityisesti toimielinten päätöksistä nostettaviin kumoamiskanteisiin, joiden osalta tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttyminen on nimenomaan todettu oikeuskäytännössä ja vahvistettu SEUT 263 artiklassa.
43 SMHV päättelee edellä mainitusta, että SEUT 263 artiklan nojalla nostettu kumoamiskanne on jätettävä tutkimatta, koska se merkitsee tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa säädettyjen sellaisten erityisten ja pakottavien edellytysten kiertämistä, jotka oli nimenomaisesti mainittu hankintailmoituksen VI.4.2 kohdassa ja joita kantajat olivat käyttäneet, kun ne olivat tehneet kantelun 29.8.2011. SMHV huomauttaa, että nyt käsiteltävä kanne nostettiin 21.10.2011 eli ennen komissiossa käytävän hallinnollisen menettelyn, joka olisi voinut kestää 29.11.2011 saakka, päättymistä.
44 SMHV katsoo, että vaikka tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa säädettyä hallinnollista menettelyä olisi pidettävä valinnaisena, mikä ei pidä paikkansa, kumoamisvaatimuksia ei voida kuitenkaan ottaa käsiteltäväksi, koska ne on esitetty ennenaikaisesti. SMHV:n mukaan väitetyllä valinnaisuudella ei ole käsiteltävässä asiassa merkitystä, koska kantajat ovat vapaaehtoisesti valinneet kyseisen muutoksenhakukeinon käyttämisen eivätkä lisäksi ole odottaneet hallinnollisen menettelyn päättävää komission päätöstä ennen kanteen nostamista. Niinpä kumoamisvaatimuksia ei voida SMHV:n mukaan ottaa tutkittavaksi riippumatta komission toteuttaman hallinnollisen valvonnan pakollisuudesta tai valinnaisuudesta, koska kanne on molemmissa tapauksissa nostettu ennen tätä varten säädetyn hallinnollisen menettelyn päättymistä.
45 SMHV huomauttaa toisesta, siltä puuttuvaa asianosaisasemaa koskevasta oikeudenkäyntiväitteestä, että oikeuskäytännön mukaan (ks. edellä 40 kohdassa mainitut asiat infeurope v. komissio, ensimmäisen määräyksen 39 kohta ja jälkimmäisen määräyksen 35 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) kantajien olisi pitänyt nostaa SEUT 263 artiklassa tarkoitettu kumoamiskanne komission implisiittisestä päätöksestä hylätä kantelu eikä SMHV:n hankintapäätöksestä, joten kumoamisvaatimukset on joka tapauksessa jätettävä tutkimatta.
46 SMHV esittää unionin yleiseltä tuomioistuimelta puuttuvaa toimivaltaa koskevasta kolmannesta oikeudenkäyntiväitteestä olennaisilta osin, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaan perustuva komission hallinnollinen laillisuusvalvonta perustuu samoihin tosiseikkoihin, jotka ovat oikeudenkäynnin kohteena unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan nojalla käytävässä menettelyssä ja että sillä pyritään samoihin tavoitteisiin kuin mainitulla oikeudenkäynnillä. SMHV:n mukaan oikeuskäytännössä on todettu lisäksi, ettei unionin lainsäätäjä luonut saman asetuksen 122 artiklassa säädettyä hallinnollista menettelyä yksityisille vaihtoehtoiseksi muutoksenhakukeinoksi unionin tuomioistuimissa käytävälle menettelylle heidän etujensa suojaamiseksi (ks. edellä 40 kohdassa mainitut asiat infeurope v. komissio, ensimmäisen määräyksen 38 kohta ja jälkimmäisen määräyksen 34 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
47 SMHV päättelee tästä, että vaikka tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa säädetty menettely ei olisi pakollinen, mainittu menettely ˮkorvaaˮ unionin tuomioistuimissa käytävän menettelyn. Toisin kuin oikeusasiamiehen menettelyissä, muutoksenhakijalla säilyy SMHV:n mukaan oikeus valita kahdesta käytettävissä olevasta muutoksenhakukeinosta se, joka sopii paremmin hänen intresseihinsä. Kuitenkin silloin, kun jommankumman näistä menettelyistä päätteeksi tehdään päätös, toinen keino sulkeutuu pois. SMHV:n mukaan on niin, että koska kantajat tekivät käsiteltävässä asiassa kantelun komissiolle tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan nojalla ennen SEUT 263 artiklassa tarkoitetun kanteen nostamista, viimeksi mainittu muutoksenhakukeino ei ollut enää käytössä ja kanne on jätettävä tutkimatta siitä syystä, ettei unionin yleisellä tuomioistuimella ole ratione temporis -perusteen vuoksi toimivaltaa tutkia sitä.
48 Kantajat vaativat oikeudenkäyntiväitteen hylkäämistä. Ne kiistävät yhtäältä väitteet siitä, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaa voidaan soveltaa käsiteltävässä asiassa, ja toisaalta väitteet niiden kanteen ennenaikaisuudesta, komissiossa käytävän edeltävän menettelyn pakollisuudesta, SMHV:ltä puuttuvasta asianosaisasemasta ja unionin yleiseltä tuomioistuimelta puuttuvasta toimivallasta.
2. Unionin tuomioistuinten toimivalta tutkia kanteet SMHV:n toimista
49 Unionin yleinen tuomioistuin pitää asianmukaisena tutkia ensimmäisenä kolmannen oikeudenkäyntiväitteen eli sen, ovatko unionin tuomioistuimet – riippumatta tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan säännösten ulottuvuudesta – toimivaltaisia tutkimaan SMHV:n toimista nostetut kanteet.
50 Tässä yhteydessä on muistutettava, että SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä, sellaisena kuin se lisättiin Lissabonin sopimuksella ja tuli voimaan 1.12.2009, otetaan käyttöön uusi primaarioikeuden määräys, jonka nojalla unionin tuomioistuimet ˮvalvo[vat] myös unionin elinten ja laitosten sellaisten säädösten laillisuutta, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliinˮ. Kyseisellä määräyksellä on tarkoitus korjata merkittävä puute kyseisen artiklan aikaisemman version eli EY 230 artiklan ensimmäisen kohdan tekstissä ja näin ollen perustamissopimuksessa kodifioidussa muutoksenhakujärjestelmässä mahdollistamalla nimenomaisesti se, että unionin tuomioistuimissa nostetaan kanteita paitsi SEU 13 artiklassa tarkoitettujen toimielinten toimista myös sen elinten tai laitosten oikeudellisesti velvoittavista toimista (ks. vastaavasti asia T‑411/06, Sogelma v. AER, tuomio 8.10.2008, Kok., s. II‑2771, 33 kohta ja sitä seuraavat kohdat, erityisesti 36 kohta, jossa viitataan asiassa 294/83, Les Verts v. parlamentti, 23.4.1983 annettuun tuomioon (Kok., s. 1339)).
51 On todettava, että SMHV on tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 115 artiklan 1 kohdan mukaan SEUT 263 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu unionin laitos.
52 Niinpä unionin tuomioistuimella on toimivalta tutkia kanteet SMHV:n toimista, mukaan lukien sen pääjohtajan tekemät julkisia hankintoja koskevat toimet, joiden tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin.
3. Tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan ulottuvuus
53 Toiseksi on arvioitava, rajoittaako tai muokkaako tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artikla tätä tuomioistuimen toimivaltaa ja miten laaja tällainen mahdollinen vaikutus on.
54 Tässä yhteydessä on huomautettava, että saman asetuksen 122 artiklan, jonka otsikko on ˮLaillisuuden tutkiminenˮ, 1 kohdassa säädetään, että ˮkomissio tutkii niiden [SMHV:n] pääjohtajan toimien laillisuuden, joiden osalta toisen elimen suorittamasta laillisuuden tutkimisesta ei säädetä yhteisön oikeudessaˮ. Niinpä kyseisen säännöksen soveltamisala on nimenomaisesti rajattu tilanteisiin, joissa SMHV:n pääjohtajan toimien laillisuutta ei valvo mikään muu elin. Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin SEU 19 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuna unionin tuomioistuimeen kuuluvana tuomioistuimena tällainen ˮmuu elinˮ siltä osin kuin se harjoittaa tällaista SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä tarkoitettua laillisuusvalvontaa.
55 Tästä seuraa, että toisin kuin SMHV väittää, nyt käsiteltävä tapaus ei kuulu tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan soveltamisalaan, ja että näin ollen siinä ei voida soveltaa muun muassa kyseisen artiklan 3 kohdan toista virkettä, jonka mukaan ˮasia on komissiossa pantava vireille kuukauden määräajassa alkaen päivästä, jona se, jota asia koskee, on ensimmäisen kerran saanut tiedon kyseisestä toimestaˮ. Niinpä SMHV ei voi väittää, että SMHV:n pääjohtajan toimea koskevan kantelun tekeminen komissiolle, tällaisen hallinnollisen menettelyn toteuttaminen tai komission mahdollinen eksplisiittinen tai implisiittinen päätös mainitusta kantelusta olisivat millään muotoa unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen ja neljännen kohdan nojalla nostettavan kanteen tai jopa sen tutkittavaksi ottamisen ehdottomia edellytyksiä.
56 Tällaisen arvioinnin vahvistaa tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan teleologinen tulkinta. Silloin, kun perustamissopimuksen mukaista oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevaa järjestelmää sääntelevää oikeussäännöstöä rasitti vielä edellä 50 kohdassa mainittu puute, saman asetuksen 122 artiklalla toteutetun kaltainen laillisuusvalvontatehtävän antaminen komissiolle vastasi unionin lainsäätäjän havaitsemaa tarvetta saada komissio tekemään päätös, jotta unionin elinten tai laitosten toimet olisivat vähintään välillisesti kannekelpoisia unionin tuomioistuimissa. Niinpä muotoilu ˮtoimien – –, joiden osalta toisen elimen suorittamasta laillisuuden tutkimisesta ei säädetä yhteisön oikeudessaˮ, vahvistaa, että kyse on täydentävän ja toissijaisen valvontavallan antamisesta komissiolle, jotta mahdollisuus saattaa asia unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi voidaan ainakin tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan 3 kohdan kolmannessa ja neljännessä virkkeessä tarkoitetun komission eksplisiittisen tai implisiittisen päätöksen avulla turvata. Tämä tavoite on kuitenkin viimeistään SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen voimaantulon myötä menettänyt olemassaoloperusteensa eikä sillä voida perustella mainitun asetuksen 122 artiklan mukaisen menettelyn väitettyä pakollisuutta välivaiheena ennen asian saattamista unionin tuomioistuinten käsiteltäväksi.
57 SMHV esittää oikeudenkäyntiväitteensä tueksi kuitenkin, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaa on Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien tulkittava myös SEUT 263 artiklan viidennen kohdan valossa, jonka mukaan ˮunionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksiaˮ.
58 On kuitenkin muistutettava, että edellä 55 kohdassa mainituista syistä tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaa ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa, joten siinä säädettyjä perusteita ei voida pitää SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettuina ˮerityisinä edellytyksinä ja menettelysääntöinäˮ.
59 Joka tapauksessa on niin, ettei SEUT 263 artiklan viides kohta voi saattaa kyseenalaiseksi unionin yleisen tuomioistuimen toimivaltaa, sellaisena kuin siitä on määrätty SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisessa virkkeessä (ks. 49 ja 52 kohta edellä). Vastakkaiset tulkinnat voisivat nimittäin haitata SEU 13–19 artiklan taustalla olevaa ilmeistä erottelua yhtäältä lainsäädäntövallan ja toimeenpanovallan ja toisaalta tuomiovallan välillä sekä yksin unionin tuomioistuimille kuuluvaa tehtävää huolehtia siitä, että ˮperussopimusten tulkinnassa ja soveltamisessa noudatetaan lakiaˮ, kuten SEU 19 artiklan 1 kohdan toisessa virkkeessä edellytetään. Näin on varsinkin siksi, että tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan 2 kohdan sanamuodossa, jonka mukaan komissio ˮvaatii 1 kohdassa tarkoitettujen toimien muuttamista tai peruuttamista, jos ne ovat laittomiaˮ, oletetaan kyseiseltä toimielimeltä lainvastaisuuden toteamista ja näin ollen todellista tuomioistuinratkaisun kaltaista ratkaisua SMHV:n pääjohtajan toimien lainmukaisuudesta. Myös mainitun artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke, jonka mukaan ˮjäsenvaltiot tai kolmannet, joita asia koskee suoraan ja erikseen, voivat saattaa 1 kohdassa tarkoitetut välilliset tai välittömät toimet komission käsiteltäviksi niiden laillisuuden tutkimiseksiˮ, osoittaa, että unionin lainsäätäjällä oli tarkoitus antaa komissiolle toimivalta, joka muistuttaa tuomioistuimelle EY 230 artiklan toisen ja neljännen kohdan nojalla kuulunutta tehtävää. Vaikka tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan antamisajankohtana tällaisen komissiolle annetun laillisuusvalvontavallan voitiin lainsäätäjän näkökulmasta ajatella korjaavan mahdollisen puutteen perustamissopimuksen mukaisessa oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevassa järjestelmässä, mainittu toimivalta on joka tapauksessa menettänyt olemassaoloperusteensa SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen voimaantulon myötä (ks. 56 kohta edellä).
60 Edellä esitetystä seuraa lisäksi, ettei SEUT 263 artiklan viides kohta koske tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa säädetyn kaltaista tilannetta, jossa toimivalta valvoa unionin elinten tai laitosten toimien laillisuutta annetaan ulkopuoliselle elimelle. Sen sijaan SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettujen kriteerien ˮerityiset edellytykset ja menettelysäännötˮ on tulkittava tarkoittavan sitä, että mainittu elin tai laitos määrittää oikeudenkäyntiä edeltävät, pelkästään sisäisesti sovellettavat edellytykset ja menettelysäännöt muun muassa itsevalvontamekanismin toiminnasta tai unionin tuomioistuimissa käytävän menettelyn valmistelemiseksi tai välttämiseksi toteutettavan sovittelumenettelyn toiminnasta. Niinpä julkisten hankintojen alalla hankintoja koskevista säännöistä 3.7.2007 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen 2007/497/EY (EUVL L 184, s. 34) 33 ja 34 artiklassa määrätään ensisijaisesta sisäisestä muutoksenhakukeinosta hankintoja käsittelevässä valvontaelimessä (Procurement Review Body), vaikka siinä tunnustetaan unionin tuomioistuimella olevan yksinomainen toimivalta ratkaista Euroopan keskuspankin (EKP) ja tarjouksentekijöiden väliset riidat.
61 Siitä, että SMHV vetoaa oikeudenkäyntiväitteensä tueksi edellä 40 kohdassa mainittuihin asioissa infeurope vastaan komissio annettuihin määräyksiin (ensimmäisen määräyksen 37 ja 38 kohta sekä toisen määräyksen 33 ja 34 kohta), joissa todetaan sen mukaan olennaisilta osin, että se, että asetuksen N:o 40/94 118 artiklan 3 kohdassa (josta on tullut tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan 3 kohta) säädetään komissiolle tehtävän hallinnollisen muutoksenhaun määräajasta, osoittaa tällaisen hallinnollisen menettelyn olevan pakollinen ennen kanteen nostamista unionin tuomioistuimissa EY 230 artiklan nojalla, on riittävää todeta, että kyseinen aikaisempi oikeuskäytäntö on menettänyt merkityksensä SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen voimaantulon myötä (ks. edellä 49 ja 52 kohta).
62 Tässä tilanteessa on myös hylättävä SMHV:n pääväite, jonka mukaan hallinnollisen menettelyn aloittaminen tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan nojalla on unionin tuomioistuimessa nostettavan kanteen ja näin ollen sen tutkittavaksi ottamisen ehdoton edellytys.
4. Sen merkitys, että kantajat ovat aloittaneet tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukaisen menettelyn
63 SMHV väittää olennaisilta osin, että koska kantajat ovat omasta aloitteestaan aloittaneet tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukaisen hallinnollisen menettelyn ja tehneet komissiolle kantelun 29.8.2011 päivätyllä kirjeellään, niiden olisi pitänyt odottaa kyseisen menettelyn lopputulosta ennen kuin ne nostivat kanteen, joka olisi sitä paitsi pitänyt nostaa komission lopullisesta päätöksestä. Kantajat puolestaan kiistävät tehneensä tällaista tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukaista kantelua.
64 Käsiteltävässä asiassa ei ole tarpeen ratkaista sitä, oliko kantajien 29.8.2011 päivätty kirje tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklassa tarkoitettu kantelu. Vaikka näin katsottaisiin olevan, edellä 49–62 kohdassa esitetystä ilmenee, ettei kantelumenettelyn aloittamisella komissiossa voi olla sellaista vaikutusta, etteivät kantajat voisi nostaa SEUT 263 artiklan kuudennen kohdan mukaisessa määräajassa kannetta hankintapäätöksestä, sellaisena kuin se annettiin tiedoksi riidanalaisessa kirjeessä. Lukuun ottamatta vetoamista tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan, jota ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa (ks. edellä 55 kohta), sanamuotoon ja edellä 40 kohdassa mainittuihin asioissa infeurope vastaan komissio annettuihin määräyksiin perustuvaan vanhentuneeseen oikeuskäytäntöön SMHV ei vetoa mihinkään oikeudelliseen perusteeseen kantajille Euroopan unionin perusoikeuskirjan (EUVL 2010, C 83, s. 389) 47 artiklan mukaan kuuluvan tehokasta oikeussuojaa tuomioistuimissa koskevan oikeuden rajoittamiseksi. Sen sijaan kun otetaan huomioon edellä 49–62 kohdassa esitetty arviointi, kantajat olisivat ottaneet huomattavan riskin tällaisen SMHV:n päätöksestä nostettavan kanteen vanhentumisesta, jos ne olisivat riitauttaneet sen ainoastaan komissiossa.
65 Tämän seurauksena yksin siitä, että kantajat yrittivät 29.8.2011 päivätyssä kirjeessään saada komission tutkimaan 4.3.2011 tekemänsä kantelun, ei voi olla seurauksena, että niiden unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan mukaisesti esittämät kumoamisvaatimukset eivät täyttäisi tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
5. Seuraukset esitettyjen oikeudenkäyntiväitteiden arvioinnin kannalta
66 Unionin yleinen tuomioistuin toteaa edellä 49–62 kohdassa esitetyn huomioon ottaen, että kantajien kanne ei ole sen sisältämien kumoamisvaatimusten osalta ennenaikainen ja se voidaan ottaa tutkittavaksi ja että ensimmäinen oikeudenkäyntiväite on hylättävä. Sama koskee toista ja kolmatta oikeudenkäyntiväitettä, koska unionin yleisen tuomioistuimen toimivalta perustuu sekä aineellisesti että ajallisesti SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan toiseen virkkeeseen eikä vain välillisesti tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklaan, joka ei sen vuoksi, ettei sitä voida soveltaa, voi rajoittaa mainittua toimivaltaa. Tästä seuraa myös, että käsiteltävässä asiassa SMHV on vastaajan asemassa ja että kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen ei riipu aikaisemmasta saman asetuksen 122 artiklan mukaisesta hallinnollisesta muutoksenhausta komissiossa.
67 Niinpä oikeudenkäyntiväite on hylättävä siltä osin kuin se koskee kumoamisvaatimuksia.
C Vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
68 SMHV:n mukaan myös vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta sen vuoksi, etteivät kumoamisvaatimukset täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä. SMHV vaatii toissijaisesti vahingonkorvausvaatimusten jättämistä tutkimatta tai niiden toteamista oikeudellisesti täysin perusteettomiksi työjärjestyksen 111 artiklan nojalla saman säädöksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettujen edellytysten noudattamatta jättämisen vuoksi. SMHV:n mukaan kanne ei täytä vaatimusta, jonka mukaan siinä on mainittava vahingon laatu ja määrä riittävällä tarkkuudella, koska siinä ei kuvata edes lyhyesti kanneperusteita tai vahingonkorvausvaatimusten oikeudellisia perusteita. Kanteessaan kantajat eivät SMHV:n mukaan erityisesti esitä mitään näyttöä väitetystä lainvastaisesta menettelystä eivätkä selitä tarpeeksi täsmällisesti mainitun menettelyn ja väitetysti kärsityn vahingon välistä yhteyttä.
69 Kantajat kiistävät väitteen siitä, ettei heidän vahingonkorvausvaatimuksensa täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä.
70 Ensinnäkin on riittävää todeta, että kun otetaan huomioon edellä 49–68 kohdassa mainitut seikat, on hylättävä SMHV:n pääväite, jonka mukaan siitä, etteivät kumoamisvaatimukset täytä tutkittavaksi ottamisen edellytyksiä, seuraa välittömästi, että vahingonkorvausvaatimukset on jätettävä tutkimatta.
71 Toiseksi on todettava toissijaisesta väitteestä, joka koskee sitä, ettei työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdassa asetettuja edellytyksiä ole noudatettu, että Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 21 artiklan ensimmäisen kohdan, luettuna yhdessä sen 53 artiklan ensimmäisen kohdan ja työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan kanssa, mukaan kanteessa on mainittava oikeudenkäynnin kohde ja yhteenveto kanteen oikeudellisista perusteista. Näiden mainintojen on oltava riittävän selkeitä ja täsmällisiä, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta tuomioistuin voi tarvittaessa ratkaista kanteen tukeutumatta muihin tietoihin. Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön takaamiseksi kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin kanne perustuu, ilmenevät ainakin pääpiirteittäin mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse kannekirjelmästä. Jotta nämä edellytykset täyttyisivät, kannekirjelmästä, jossa vaaditaan unionin toimielimen aiheuttamiksi väitettyjen vahinkojen korvaamista, on ilmettävä seikat, joiden perusteella kantajan riitauttama toimielimen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantaja katsoo, että tämän menettelyn ja aiheutetuksi väitetyn vahingon välillä on syy-yhteys, ja tämän vahingon laatu ja sen laajuus (ks. asia T‑16/04, Arcelor v. parlamentti ja neuvosto, tuomio 2.3.2010, 132 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
72 SMHV ei voi kuitenkaan käsiteltävässä asiassa väittää, etteivät kantajat olisi noudattaneet kyseisiä muotovaatimuksia kannekirjelmässään, sillä siitä ilmenevät seikat, joiden perusteella väitetty SMHV:n lainvastainen menettely voidaan yksilöidä, syyt, joiden nojalla kantajat katsovat, että tämän menettelyn ja niiden kärsimikseen väittämiensä vahinkojen välillä on syy-yhteys, sekä kyseisten vahinkojen laatu ja laajuus. Tarvitsematta ennakoida sitä, ovatko vahingonkorvausvaatimukset perusteltuja, voidaan todeta, että kantajat esittelevät näitä eri seikkoja pitkällisesti kannekirjelmänsä 126–155 kohdassa erillisen otsikon ˮVahingonkorvauksetˮ alla ja tukeutuvat kumoamisvaatimustensa tueksi esitettyihin lainvastaisuutta koskeviin perusteisiin (126, 133–136 ja 140 kohta), selvittävät syy-yhteyden olemassaolon (137 kohta) sekä täsmentävät lainvastaisesta menettelystä seuranneen väitetyn vahingon laadun ja laajuuden (139 ja 141–148 kohta, joka koskee hankintasopimuksen menettämistä, ja 150–155 kohta). Niinpä unionin yleisen tuomioistuimen ei käsiteltävässä asiassa tarvitse SMHV:n näkemyksen vastaisesti etsiä ja yksilöidä kumoamisvaatimusten tueksi esitettyjen eri väitteiden joukosta sitä tai niitä väitteitä, joita kantajat pitävät vahingonkorvausvaatimusten perusteina, saati arvioida mahdollista syy-yhteyttä moititun toiminnan ja väitettyjen vahinkojen välillä tai tutkia tällaisen syy-yhteyden olemassaoloa (ks. vastaavasti asia T‑301/11, Ben Ali v. neuvosto, määräys 11.1.2012, 72 kohta ja sitä seuraavat kohdat), jotka voisivat olla puutteita, joka oikeuttaisivat mainittujen vahingonkorvausvaatimusten tutkimatta jättämisen työjärjestyksen 44 artiklan 1 kohdan c alakohdan perusteella.
73 Kolmanneksi on todettava, ettei SMHV ole käsiteltävässä asiassa täsmentänyt syitä, joiden vuoksi se katsoo, että vahingonkorvausvaatimukset ovat oikeudellisesti ilmeisen perusteettomia työjärjestyksen 111 artiklan perusteella, joten myös kyseinen väite on hylättävä. Koska SMHV ei ole puolustautunut tältä osin eikä myöskään väitetysti lainvastaisen menettelynsä osalta, unionin yleinen tuomioistuin ei voi tässä vaiheessa ratkaista lopullisesti kantajien esittämien eri lainvastaisuusperusteiden paikkansapitävyyttä (ks. edellä 31 kohta).
74 Niinpä SMHV:n vahingonkorvausvaatimuksia koskevat oikeudenkäyntiväitteet on hylättävä kokonaisuudessaan.
75 Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kumoamis- ja vahingonkorvausvaatimukset voidaan ottaa tutkittavaksi ja että SMHV:n esittämä oikeudenkäyntiväite on hylättävä.
Oikeudenkäyntikulut
76 Oikeudenkäyntikuluista on päätettävä myöhemmin.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
1) Oikeudenkäyntiväite hylätään.
2) Oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Annettiin Luxemburgissa 12 päivänä syyskuuta 2013.
Sisällys
Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yleiset säännökset ja määräykset
B SMHV:n asetus CB‑3‑09
Asian tausta
Asian käsittely ja asianosaisten vaatimukset
Oikeudellinen arviointi
A Alustavia toteamuksia
B Kumoamisvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
1. Asianosaisten lausumat
2. Unionin tuomioistuinten toimivalta tutkia kanteet SMHV:n toimista
3. Tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan ulottuvuus
4. Sen merkitys, että kantajat ovat aloittaneet tavaramerkkiasetuksen N:o 207/2009 122 artiklan mukaisen menettelyn
5. Seuraukset esitettyjen oikeudenkäyntiväitteiden arvioinnin kannalta
C Vahingonkorvausvaatimusten tutkittavaksi ottaminen
Oikeudenkäyntikulut