Kanne 4.6.2012 - Eni v. komissio

(Asia T-240/12)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Kantaja: Eni SpA (Rooma, Italia) (edustajat: asianajaja G. Roberti ja asianajaja I. Perego)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

ottamaan kanteen tutkittavaksi

kumoamaan riidanalaisen toimen

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanne on nostettu 23.4.2012 päivätystä kirjeestä (D/2012/042026), joka koskee asiaa COMP/F/38.638 - Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieeenikumi - päätöksen tekeminen uudelleen ja jolla Euroopan komissio on ilmoittanut ENIlle omasta päätöksestään aloittaa uudelleen menettely BR-ESBR sen johdosta, että unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-39/07, Eni v. komissio, 13.7.2011 antamalla tuomiolla on osittain kumottu asiassa COMP/F/38.638 - Butadieenikumi ja emulsiopolymeroinnilla tuotettu styreenibutadieeenikumi - 29.11.2006 annettu päätös K(2006) 5700 ja alennettu määrättyä sakkoa.

Kanteen tueksi ENI vetoaa yhteen kanneperusteeseen, joka perustuu toimivallan puuttumiseen, koska komissio ei voinut jatkaa tutkintamenettelyä asiassa BR-ESBR antaakseen uuden päätöksen, jossa määrätään seuraamuksia.

ENI tuo esiin sen, että kun unionin yleinen tuomioistuin on 13.7.2011 annetussa tuomiossa sen lisäksi, että se on osittain kumonnut vuoden 2006 päätöksen BR-ESBR, todennut, ettei komissio ollut arvioinut rikkomuksen uusimista koskevaa raskauttavaa olosuhdetta oikein, se on itse asiassa käyttänyt SEUT 261 artiklassa ja asetuksessa N:o 1/2003 tarkoitettua täyttä harkintavaltaansa ja määrittänyt uudelleen sakon määrän korvaten komission arvion omalla arviollaan. Näin ollen päätös jatkaa menettelyä BR-ESBR ei ainoastaan loukkaa SEUT 13 artiklassa määrättyä toimivallan jakoa ja toimielinten välistä tasapainoa koskevaa periaatetta, vaan se on myös Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa ja perusoikeuskirjan 47 artiklassa määrätyn oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevan perusperiaatteen ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklassa määrätyn ne bis in idem -periaatteen vastainen.

ENI riitauttaa myös sen, että toisin kuin riidanalaisessa toimessa on todettu, unionin tuomioistuin ei ole vahvistanut pelkkää muotovirhettä siinä, miten komissio on soveltanut rikkomuksen uusimista koskevaa perustetta vuoden 2006 päätöksessä BR-ESBR, ja toteaa, että komissio ei siis voi vedota PVC II -tapaukseen perustellakseen oman aloitteensa, joka myös tältä osin on Euroopan ihmisoikeussopimuksen 7 artiklan vastainen.

Lopuksi ENI toteaa asiaa koskevan oikeuskäytännön valossa, että käsiteltävässä asiassa mikä hyvänsä mahdollisuus tehdä uusi päätös, jossa rikkomuksen uusimista koskevaa perustetta sovelletaan uudelleen ja jossa määrätään seuraamuksia, on joka tapauksessa täysin poissuljettua.

____________

¹ - Yhdistetyt asiat C-238/99 P, C-245/99 P, C-247/99 P, C-250/99 P-C-252/99 P ja C-254/99 P, Limburgse Vinyl Maatschappij NV (LVM) ym. v. komissio (PVC II), tuomio 15.10.2002, Kok., s. I-8375.