Asia C-476/17
Pelham GmbH ym.
vastaan
Ralf Hütter ja Florian Schneider-Esleben
(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundesgerichtshof)
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 29.7.2019
Ennakkoratkaisupyyntö – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29/EY – Tietoyhteiskunta – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen – Samplaaminen (sampling) – 2 artiklan c alakohta – Äänitteiden tuottaja – Kappaleenvalmistusoikeus – ”Osittainen” kappaleenvalmistus – 5 artiklan 2 ja 3 kohta – Poikkeukset ja rajoitukset – Ulottuvuus – 5 artiklan 3 kohdan d alakohta – Lainaukset – Direktiivi 2006/115/EY – 9 artiklan 1 kohdan b alakohta – Levitysoikeus – Perusoikeudet – Euroopan unionin perusoikeuskirja – 13 artikla – Taiteen vapaus
1. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Soveltamisala – Kysymys siitä, onko se, että kolmas käyttää äänitteestä otettua hyvin lyhyttäkin ääninäytettä sisällyttääkseen sen toiseen äänitteeseen, kappaleen valmistamista – Poikkeus
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan c alakohta)
(ks. 27, 34, 35 ja 37–39 kohta sekä tuomiolauselman 1 kohta)
2. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2006/115 – Levitysoikeus – Kopio – Käsite – Äänite, joka sisältää muulta äänitteeltä siirrettyjä musiikkinäytteitä – Ei kappaleen valmistamista – Edellytykset
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/115 9 artiklan 1 kohdan b alakohta)
(ks. 47, 51, 52, 54 ja 55 kohta sekä tuomiolauselman 2 kohta)
3. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Poikkeukset ja rajoitukset – Ulottuvuus – Muu kuin direktiivissä säädetty poikkeus tai rajoitus ei ole mahdollinen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan c alakohta ja 5 artikla)
(ks. 58 ja 65 kohta sekä tuomiolauselman 3 kohta)
4. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Poikkeukset ja rajoitukset – Lainausten käsite – Jos teosta, josta kyseessä oleva lainaus on peräisin, ei ole mahdollista tunnistaa, kyse ei ole kappaleen valmistamisesta
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 5 artiklan 3 kohdan d alakohta)
(ks. 72 ja 74 kohta sekä tuomiolauselman 4 kohta)
5. Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen – Tekijänoikeus ja lähioikeudet – Direktiivi 2001/29 – Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistaminen tietoyhteiskunnassa – Kappaleenvalmistusoikeus – Ulottuvuus – Täysimääräinen yhdenmukaistaminen
(Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/29 2 artiklan c alakohta)
(ks. 84–86 kohta ja tuomiolauselman 5 kohta)
Tiivistelmä
Unionin tuomioistuimen suuri jaosto tulkitsi 29.7.2019 antamassaan tuomiossa Pelham ym. (C-476/17) äänitetuottajien yksinoikeuksia kappaleen valmistamiseen äänitteestään ja äänitteidensä välittämiseen yleisölle sekä kyseisiin oikeuksiin sovellettavia poikkeuksia ja rajoituksia, sellaisina kuin niistä säädetään direktiiveissä 2001/29(1) ja 2006/115,(2) asiayhteydessä, joka koski ääninäytteen (sampling) ottamista eräästä musiikkikappaleesta sen käyttämiseksi uuden musiikkikappaleen luomisessa.
R. Hütter ja F. Schneider-Esleben (jäljempänä Hütter ym.) ovat Kraftwerk-yhtyeen jäseniä. Kyseinen yhtye julkaisi vuonna 1977 äänitteen, joka sisälsi musiikkikappaleen ”Metall auf Metall”. Pelham ja Haas olivat säveltäneet musiikkikappaleen ”Nur mir”, joka oli ilmestynyt Pelham-yhtiön tuottamilla äänitteillä vuonna 1997. Hütter ym. väittivät, että Pelham oli jäljentänyt sähköisesti noin kahden sekunnin rytmisekvenssinäytteen (sample) kappaleesta ”Metall auf Metall” ja sisällyttänyt kyseisen näytteen, jota toistettiin peräjälkeen, kappaleeseen ”Nur mir”. Hütter ym. katsoivat, että Pelham oli loukannut heille äänitetuottajina kuuluvaa tekijänoikeuden lähioikeutta.
Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin totesi aluksi, että sitä, että käyttäjä valmistaa kappaleen äänitteen hyvin lyhyestäkin katkelmasta, on lähtökohtaisesti pidettävä ”osittaisena” kappaleen valmistamisena kyseisestä äänitteestä ja että tällainen kappaleen valmistaminen kuuluu näin ollen direktiivillä 2001/29 tällaisen äänitteen tuottajalle annetun yksinoikeuden piiriin.
Unionin tuomioistuin muistutti kuitenkin, että teollis- ja tekijänoikeutta,(3) joka vahvistetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa (jäljempänä perusoikeuskirja), on punnittava muiden perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien kanssa, joihin kuuluu taiteen vapaus,(4) joka sananvapauteen kuuluvana oikeutena mahdollistaa osallistumisen yleiseen kaikenlaisia kulttuurisia, poliittisia ja yhteiskunnallisia aiheita koskevaan tiedon- ja ajatustenvaihtoon.
Unionin tuomioistuin totesi näin ollen, että perusoikeuskirjan valossa äänitteiden tuottajalle annettu yksinoikeus sallia tai kieltää kappaleen valmistaminen äänitteestään(5) mahdollistaa sen, että tuottaja voi vastustaa sitä, että kolmas ottaa hänen äänitteestään – hyvin lyhyenkin – ääninäytteen sisällyttääkseen sen toiseen äänitteeseen, ellei kyseistä näytettä sisällytetä uuteen teokseen muutetussa ja kuuntelemalla tunnistamattomassa muodossa.
Tämän jälkeen unionin tuomioistuin täsmensi kyseisen yksinoikeuden osalta myös, että direktiivin 2001/29 2 artiklan c alakohta on toimenpide, jolla yhdenmukaistetaan täysimääräisesti siinä tarkoitetun oikeuden aineellinen sisältö. Äänitteiden tuottajille unionissa kuuluva kappaleen valmistamista koskeva yksinoikeus on nimittäin määritelty mainitussa direktiivissä selkeästi, eikä siihen liity mitään ehtoja, eivätkä sen soveltaminen tai vaikutukset edellytä mitään toimia.
Lisäksi unionin tuomioistuin totesi äänitteiden tuottajille annetun äänitteidensä, mukaan lukien niiden ”kopiot”,(6) saattamista yleisön saataville koskevan yksinoikeuden osalta, että myös kopion käsitettä, jota käytetään myös Geneven yleissopimuksessa(7) – johon nähden tulkinnan on oltava johdonmukainen –, on tulkittava siten, että se ei kata äänitettä, joka sisältää toisesta äänitteestä siirrettyjä musiikkinäytteitä, mutta jossa ei toisteta kyseistä äänitettä kokonaan tai olennaiselta osin.
Lisäksi unionin tuomioistuin totesi sen osalta, onko äänitteiden tuottajille kuuluvasta yksinoikeudesta valmistaa kappaleita äänitteistään mahdollista poiketa, että jäsenvaltio ei voi säätää kansallisessa oikeudessaan muusta poikkeuksesta tai rajoituksesta kuin niistä, joista säädetään direktiivissä 2001/29.(8) Se muistutti tässä yhteydessä, että kyseisessä direktiivissä säädetty luettelo poikkeuksista ja rajoituksista on tyhjentävä.
Lopuksi unionin tuomioistuin katsoi direktiivissä 2001/29(9) tarkoitetun ”lainauksen” käsitteen osalta, että se ei kata tilannetta, jossa lainaamisen kohteena olevaa teosta ei ole mahdollista tunnistaa. Jos uuden musiikkiteoksen luoja käyttää ääninäytettä (sample), joka on otettu toisesta äänitteestä, jonka keskivertokuulija voi tunnistaa uuden teoksen kuuntelemisen yhteydessä, kyseisen musiikkinäytteen käyttäminen voi kunkin yksittäistapauksen olosuhteista riippuen olla direktiivissä 2001/29, luettuna perusoikeuskirjan 13 artiklan valossa, tarkoitettu ”lainaus”, kunhan käyttämisellä pyritään vuorovaikutukseen sen teoksen kanssa, josta näyte on otettu, ja kunhan direktiivissä 2001/29 säädetyt edellytykset täyttyvät.