Kanne 26.2.2024 – DZ Bank v. SRB

(Asia T-116/24)

Oikeudenkäyntikieli: saksa

Asianosaiset

Kantaja: DZ Bank AG Deutsche Zentral Genossenschaftsbank, Frankfurt am Main (Frankfurt am Main, Saksa) (edustajat: asianajajat H. Berger, M. Weber ja D. Schoo)

Vastaaja: Yhteinen kriisinratkaisuneuvosto (SRB)

Vaatimukset

Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–    muuttaa yhteisen kriisinratkaisuneuvoston valituslautakunnan 15.12.2023 tekemää lopullista päätöstä yhdistetyissä valitusasioissaa 2/2023 ja 3/2023 niin, että asia palautetaan yhteisen kriisinratkaisuneuvoston kriisinratkaisulautakunnan uudelleen käsiteltäväksi

–    toissijaisesti toteaa pätemättömäksi yhteisen kriisinratkaisuneuvoston valituslautakunnan 15.12.2023 tekemän lopullisen päätöksen yhdistetyissä valitusasioissaa 2/2023 ja 3/2023

–    velvoittaa SRB:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa seitsemään kanneperusteeseen.

1.    Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014¹ 85 artiklan 3 kohtaa, koska sillä jätettiin kyseisen säännöksen vastaisesti valitus valitusasiassa 3/2023 tutkimatta.

2.    Toinen kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 81 artiklan 1 kohtaa yhdessä asetuksen N:o 1¹ 3 artiklan kanssa, kun sillä hylättiin oikeudellisesti virheellisellä tavalla valitusasian 2/2023 ensimmäinen valitusperuste, joka koski sitä, ettei yhteisessä päätöksessä noudatettu kantajan tekemää saksan kielen valintaa.

3.    Kolmas kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 d artiklan 8 kohtaa ja SEUT 296 artiklan toista kohtaa, koska siinä tukeuduttiin valitusasian 2/2023 toisen valitusperusteen tutkimisen yhteydessä oikeudellisesti virheelliseen arviointiin, jonka mukaan yhteinen päätös sisältää kattavat ja riittävän yksityiskohtaiset ja konkreettiset perustelut MREL¹ -vaatimuksen määrän ja LRE² -määrän sekä etuoikeusasemaa koskevan edellytyksen määrittämiseksi.

4.    Neljäs kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 d artiklan 3 kohdan neljättä alakohtaa yhdessä sen 27 artiklan 7 kohdan kanssa sekä kyseisen asetuksen 12 c artiklan 4 kohdan ensimmäistä virkettä, koska siinä tukeuduttiin oikeudellisesti virheelliseen arviointiin, jonka mukaan eteenpäin siirretyt velat katsotaan osaksi kokonaisvelkoja ja omia varoja kyseisissä säännöksissä tarkoitetulla tavalla.

5.    Viides kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 d artiklan 3 kohdan neljättä alakohtaa, koska siinä jätettiin huomiotta kyseisten säännösten mukaisesti myönnetyn harkintavallan laajuus ja kantajalla olevan todistustaakan laajuus ilmeistä arviointivirhettä koskevien väitteiden yhteydessä sekä se, oliko SRB tehnyt ilmeisen arviontivirheen.

6.    Kuudes kanneperuste, jonka mukaan lopullisella päätöksellä rikotaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 c artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan toista virkettä, koska siinä jätettiin huomiotta SRB:n tekemä ilmeinen arviointivirhe määritettäessä etuoikeusasemaa koskevaa edellytystä kantajan osalta.

7.    Seitsemäs kanneperuste, jonka mukaan toissijaisesti asetuksen (EU) N:o 806/2014 12 d artiklan 3 kohdan neljäs alakohta yhdessä sen 27 artiklan 7 kohdan a alakohdan kanssa sekä kyseisen asetuksen 12 c artiklan 4 kohta ovat ristiriidassa ylemmänasteisen oikeuden (Euroopan unionin perusoikeuskirjan¹ 16, 17, 20 ja 52 artikla) kanssa siltä osin kuin eteenpäin siirrettyihin myynninedistämislainoihin liittyvät velat ovat osa velkojen kokonaismäärää sekä omia varoja määritettäessä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta ja siltä osin kuin SRB:llä ei ole harkintavaltaa jättää niitä huomiotta.

____________

¹ Yhdenmukaisten sääntöjen ja yhdenmukaisen menettelyn vahvistamisesta luottolaitosten ja tiettyjen sijoituspalveluyritysten kriisinratkaisua varten yhteisen kriisinratkaisumekanismin ja yhteisen kriisinratkaisurahaston puitteissa sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta 15.7.2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 806/2014 (EUVL 2014, L 225, s. 1).

¹ Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä 15.4.1958 annettu Neuvoston asetus N:o 1 (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

¹ Omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus.

¹ Vähimmäisomavaraisuusasteen laskennassa käytettävä vastuumäärä.

¹ EUVL 2012, C 326, s. 391.