Kanne 2.3.2017 – Hércules Club de Fútbol v. komissio

(Asia T-134/17)

Oikeudenkäyntikieli: espanja

Asianosaiset

Kantaja: Hércules Club de Fútbol, SAD (Alicante, Espanja) (edustajat: asianajajat S. Rating ja Y. Martínez Mata)

Vastaaja: Euroopan komissio

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan komission 2.2.2017 asiassa GESTDEM 2016/6034–2016/6044 antaman päätöksen C (2017) 736 final

velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteen kohteena on päätös, jolla vahvistettiin päätös hylätä Hércules CF:n pyyntö saada tutustua asiakirjoihin, jotka liittyvät tiettyihin sellaisiin tietoihin, jotka sisältyvät asiakirja-aineistoon, jonka perusteella annettiin valtiontuesta SA.36387 (2013/C) (ex 2013/NN) (ex 2013/CP), jonka Espanja on toteuttanut Valencia Club de Fútbol Sociedad Anónima Deportivan, Hércules Club de Fútbol Sociedad Anónima Deportivan ja Elche Club de Fútbol Sociedad Anónima Deportivan hyväksi, 4.7.2016 annettu Euroopan komission päätös C (2016) 4060 final.

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa neljään kanneperusteeseen.

1)    Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu siihen, että komissio teki virheen katsoessaan, että oikeus saada tutustua pyynnön kohteena oleviin asiakirjoihin voidaan evätä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) 4 artiklan 2 kohdan kolmannen ja ensimmäisen luetelmakohdan perusteella.

Kantaja väittää tältä osin, että komissio sovelsi yhteisöjen tuomioistuinten valtiontukia koskevassa oikeuskäytännössä tunnustamaa hallinnollista menettelyä koskevaa yleistä luottamuksellisuusolettamaa automaattisella tavalla; kantajan mukaan komissio sovelsi analogisesti ja virheellisesti yrityskeskittymiä koskevaa oikeuskäytäntöä kolmansien taloudellisia intressejä koskevilta osin.

2)    Toinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 3 kohdan virheelliseen soveltamiseen.

Kantaja väittää, ettei yrityskeskittymiä koskevaa oikeuskäytäntöä voida soveltaa analogisesti myöskään tältä osin. Se katsoo, että vaikka näissä asioissa on ymmärrettävää säilyttää arkaluonteisten asioiden luonne komission päätöksen tekemisen jälkeen, näin ei ole nyt käsiteltävässä asiassa, jossa kyse on yhdestä ainoasta lainasta, jonka myöntämisedellytysten komissio katsoo olevan ristiriidassa EUT-sopimuksen kanssa.

3)    Kolmas kanneperuste, johon kantaja vetoaa toissijaisesti ja joka perustuu siihen, että vaikka oletettaisiin, että komission esittämät luottamuksellisuusperusteet olisivat tässä konkreettisessa tapauksessa perusteltuja, on olemassa sellainen ylivoimainen yleinen etu, joka oikeuttaa pyynnön kohteen olevien asiakirjojen sisältämien tietojen ilmaisemiseen ja joka konkreettisesti koostuu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettujen puolustautumisoikeuksien asianmukaisen käyttämisen takaamisesta.

4)    Neljäs kanneperuste, johon kantaja myöskin vetoaa toissijaisesti ja joka perustuu asetuksen N:o 1049/2001 4 artiklan 6 kohdan rikkomiseen, koska komissiolla on viime kädessä velvollisuus myöntää oikeus tutustua vähintään osaan niistä tiedoista, joita pyyntö koskee.

____________