UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kuudes jaosto)
26 päivänä tammikuuta 2017 (*)
Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen
Asiassa T-181/14 DEP,
Nürburgring GmbH, kotipaikka Nürburg (Saksa), edustajinaan asianajajat M. Viefhues ja C. Giersdorf,
kantajana,
vastaan
Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto (EUIPO),
vastaajana,
muuna osapuolena EUIPO:n valituslautakunnassa ja väliintulijana unionin yleisessä tuomioistuimessa
Lutz Biedermann, kotipaikka Villingen-Schwenningen (Saksa), edustajinaan asianajajat A. Jacob ja M. Ziliox,
joka koskee oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevaa pyyntöä 26.11.2015 annetun tuomion Nürburgring v. SMHV – Biedermann (Nordschleife) (T-181/14, ei julkaistu, EU:T:2015:889) johdosta,
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja G. Berardis sekä tuomarit S. Papasavvas ja O. Spineanu-Matei (esittelevä tuomari),
kirjaaja: E. Coulon,
on antanut seuraavan
määräyksen
Tosiseikat, oikeudenkäynti ja asianosaisten ja muiden osapuolten vaatimukset
1 Kantajana oleva Nürnburgring GmbH on unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 20.3.2014 toimittamallaan kannekirjelmällä nostanut kanteen Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston (EUIPO) neljännen valituslautakunnan 20.1.2014 tekemästä päätöksestä (asia R 163/2013-4), joka koskee Lutz Biedermannin ja sen välistä väitemenettelyä.
2 Väliintulijana oleva Lutz Biedermann on tukenut EUIPO:n vaatimuksia pääasiassa. Hän on vaatinut, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
3 Unionin yleinen tuomioistuin on 26.11.2015 antamallaan tuomiolla Nürburgring v. SMHV – Biedermann (Nordschleife) (T-181/14, ei julkaistu, EU:T:2015:889) hylännyt kanteen perusteettomana ja velvoittanut kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien väliintulijan kulut, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan perusteella.
4 Väliintulijan edustaja on 21.4. ja 3.5.2016 päivätyillä kirjeillään vaatinut kantajan edustajaa maksamaan tälle korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrän. Kantajan edustaja on vastannut 4.5.2016 päivätyllä kirjeellään seuraavaa:
”Selvitysmies ei voi suorittaa maksua ilman muodollista päätöstä, riippumatta siitä oikeudenkäyntikulujen määrästä, jota olette vaatinut. Näin ollen emme voi yksinkertaisesti tehdä sopimusta emmekä korvata teille sopimusperusteisesti niitä oikeudenkäyntikuluja, joita olette vaatinut.”
5 Väliintulija on 27.6.2016 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon toimittamallaan kannekirjelmällä vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahvistamaan korvattavien oikeudenkäyntikulujen määräksi, joka kantajan on maksettava, 11 885,87 euroa sen oikeudenkäynnin perusteella, joka on johtanut 26.11.2015 annettuun tuomioon Nordschleife (T-181/14, ei julkaistu, EU:T:2015:889).
6 Kantaja ei esittänyt kyseisestä oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta pyynnöstä huomautuksia määräajassa.
Oikeudellinen arviointi
7 Jos oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta syntyy riita, unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 3 kohdasta ilmenee, että varattuaan sille asianosaiselle, jota pyyntö koskee, tilaisuuden esittää huomautuksensa, unionin yleinen tuomioistuin ratkaisee asian määräyksellä, johon ei voida hakea muutosta.
8 Tästä on muistutettava, että nyt käsiteltävässä asiassa kantaja oli ennen oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön jättämistä ilmoittanut väliintulijalle, ettei sen ollut mahdollista hyväksyä korvattavien oikeudenkäyntikulujen minkälaista määrää tahansa eikä suorittaa maksua ilman unionin yleisen tuomioistuimen muodollista päätöstä. Nyt käsiteltävän asian erityisolosuhteiden perusteella tätä väitettä on tulkittava siten, että on syntynyt työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva riita. Myöskään siitä seikasta, että kantaja oli oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön jättämisen jälkeen ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle, ettei se aio esittää huomautuksia kyseisestä pyynnöstä, ei voida päätellä, että se on hyväksynyt vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrän tai korvattavien oikeudenkäyntikulujen maksamisen.
9 Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohdan mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkiot. Tästä määräyksestä seuraa, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat yhtäältä ainoastaan kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa ja toisaalta kustannukset, jotka ovat olleet tätä varten välttämättömiä (ks. määräys 17.3.2016, Norma Lebensmittelfilialbetrieb v. SMHV – Yorma’s (Yorma Eberl), T-229/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:177, 9 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
10 Asianajajan palkkioista on muistettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa vahvistaa niiden oikeudenkäyntikulujen määrää, jotka asianosaisten on suoritettava omille asianajajilleen, vaan niiden on vahvistettava, mihin määrään asti oikeudenkäyntikulujen maksamisesta vastuussa olevan asianosaisen on ne korvattava. Lausuessaan oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevasta pyynnöstä unionin yleisen tuomioistuimen ei pidä ottaa huomioon kansallista asianajotariffia eikä osapuolten ja niiden asiamiesten tai avustajien välillä tehtyä mahdollista sopimusta (ks. määräys 11.12.2014, Ecoceane v. EMSA, T-518/09, DEP, ei julkaistu, EU:T:2014:1109, 12 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 17.3.2016, Yorma Eberl, T-229/14, DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:177, 10 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
11 Koska unionin oikeudessa ei ole asianajopalkkioita koskevia säännöksiä, unionin yleisen tuomioistuimen on arvioitava vapaasti kysymyksessä olevia seikkoja ottaen huomioon oikeudenkäynnin kohde ja luonne, sen merkitys unionin oikeuden kannalta sekä asian vaikeusaste, oikeudenkäynnistä asian hoitamiseen osallistuneille asiamiehille tai avustajille aiheutuneen työn määrä ja se taloudellinen intressi, joka riita-asialla on asianosaisten kannalta (ks. määräys 11.12.2014, Ecoceane v. EMSA, T-518/09 DEP, ei julkaistu, EU:T:2014:1109, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen ja määräys 17.3.2016, Yorma Eberl, T-229/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:177, 11 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
12 Lopuksi on todettava, että kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on arvonlisäverovelvollinen, tällä on oikeus saada hankkimistaan tavaroista ja palveluista maksamansa arvonlisäveron palautus veroviranomaisilta. Arvonlisävero ei siten ole hänelle kulu, joten tämän veron muodossa maksettuja summia ei saada ottaa huomioon korvattavien kulujen laskemisessa (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 19.1.2016, Copernicus-Trademarks v. SMHV – Blue Coat Systems (BLUECO), T-685/13 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:31, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Siten arvonlisäveron perusteella vaadittua määrää pidetään korvattavana kuluna vain, jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vaatii tätä määrää, osoittaa, ettei hän ole arvonlisäverovelvollinen (ks. analogisesti määräys 21.5.2014, Esge v. SMHV – De’Longhi Benelux (KMIX), T-444/10 DEP, ei julkaistu, EU:T:2014:356, 42 kohta.
13 Korvattavien oikeudenkäyntikulujen määrä on nyt käsiteltävässä asiassa arvioitava näiden seikkojen mukaisesti.
14 Koska väliintulijana oleva tavaramerkin haltija on ensinnäkin luonnollinen henkilö, joka saattaa harjoittaa taloudellista toimintaa ja olla tällä perusteella arvonlisäverovelvollinen, ja koska ei ole osoitettu, ettei hän ollut arvonlisäverovelvollinen (ks. vastaavasti määräys 29.6.2015, Reber v. SMHV – Klusmeier (Wolfgang Amadeus Mozart PREMIUM), T-530/10 DEP, ei julkaistu, EU:T:2015:482, 51 kohta), hänen edustajansa kuluihin ja palkkioihin sisältyvän arvonlisäveron määrää ei voida pitää korvattavina kuluina edellä 12 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön mukaisesti. Näin ollen on otettava huomioon laskuissa mainitut arvonlisäverottomat määrät.
15 Lisäksi niiden kulujen arvonlisäveroton määrä, joiden korvaamista väliintulija pyytää, on 9 988, 13 euroa. Tältä osin väliintulija on esittänyt kaksi asianajajiensa laskua, jotka on päivätty 24.6.2016 ja 28.9.2015 ja jotka koskevat niitä asianajopalkkioita ja kustannuksia, jotka ovat aiheutuneet 4.4.–24.6.2014 (jäljempänä ensimmäinen ajanjakso) ja 6.8.–28.9.2015 (jäljempänä toinen ajanjakso). Väliintulijan korvattaviksi pyytämät kulut muodostuvat seuraavasti:
– asianajopalkkiot, joiden määrä on ensimmäiseltä ajanjaksolta 5 445 euroa ja asianajopalkkiot, joiden määrä on toiselta ajanjaksolta 2 648,50 euroa
– väliintulijan yhden edustajan matka- ja oleskelukulut, jotka liittyvät istunnossa avustamiseen 16.9.2015 ja joiden määrä on 1 121,65 euroa toiselta ajanjaksolta
– ”kirjoituskulut” sekä kopiointi- ja postituskulut, joiden määrä on 506,38 euroa ensimmäiseltä ajanjaksolta ja 266,60 euroa toiselta ajanjaksolta
Asianajopalkkiot
16 Väliintulijan esittämistä asiakirjoista ilmenee, että hän vaatii 8 093,50 euron kokonaissummaa, joka vastaa 29,431 työtuntia, jotka hänen asianajajansa ilmoittaa käyttäneensä pääasiaan liittyviin tehtäviin ja joista on laskutettu 275 euron tuntihintaan, eli kyseessä on 5 445 euron summa 19,8 työtunnin osalta ensimmäisen ajanjakson aikana suoritetusta työstä ja 2 648,50 euron summa 9,631 työtunnin osalta toisen ajanjakson aikana suoritetusta työstä.
17 Ensinnäkin on todettava, että pääasia ei ole kohteeltaan eikä luonteeltaan erityisen monimutkainen. Se koskee kysymystä, joka liittyy tavaramerkkioikeutta koskeviin tavanomaisiin oikeusriitoihin eli Euroopan unionin tavaramerkistä 26.2.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (EUVL 2009, L 78, s. 1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran olemassaoloa koskevaa kysymystä, jonka on esitetty EU-tavaramerkin rekisteröintihakemusta vastaan aloitetussa väitemenettelyssä. Kantaja vetosi tuolloin kanteensa tueksi yhteen ainoaan kanneperusteeseen, joka koski tällaisen sekaannusvaaran puuttumista. Kyseessä oleva asia ei koskenut uutta oikeudellista kysymystä eikä monimutkaista tosiseikkoja koskevaa kysymystä, eikä sitä näin ollen voida pitää erityisen vaikeana. Samoin on katsottava, että asialla ei ollut erityistä merkitystä unionin oikeuden kannalta, koska 26.11.2015 annettu tuomio Nordschleife (T-181/14, ei julkaistu, EU:T:2015:889) kuuluu hyvin vakiintuneeseen oikeuskäytäntölinjaukseen. Muilta osin väliintulija ei ole väittänyt oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevassa pyynnössään, että asia olisi erityisen monimutkainen tai merkittävä.
18 Toiseksi on todettava, että vaikka asialla on ilmeisesti tiettyä taloudellista intressiä väliintulijalle, tämä ei ole esittänyt unionin yleiselle tuomioistuimelle mitään seikkaa, joka osoittaisi, että tämä intressi on nyt käsiteltävässä asiassa luonteeltaan epätavanomainen tai merkittävästi erilainen kuin intressi, joka on kaikissa EU-tavaramerkin rekisteröintihakemusta vastaan aloitetuissa väitemenettelyissä (ks. vastaavasti määräys 19.3.2009, House of Donuts v. SMHV – Panrico (House of donuts), T-333/04 DEP ja T-334/04 DEP, ei julkaistu, EU:T:2009:73, 15 kohta ja määräys 12.1.2016, Boehringer Ingelheim International v. SMHV – Lehning entreprise (ANGIPAX), T-368/13 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:9, s. 19).
19 Kolmanneksi sen työn laajuudesta, jonka oikeudenkäynti on voinut aiheuttaa väliintulijalle, on muistutettava, että tuomioistuimen on otettava huomioon pääasiassa niiden työtuntien kokonaismäärä, jotka voivat olla objektiivisesti välttämättömiä unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olevan oikeudenkäynnin kannalta. Tältä osin unionin tuomioistuinten mahdollisuus arvioida suoritetun työn arvoa riippuu sille toimitettujen tietojen täsmällisyydestä (ks. määräys 12.1.2016, ANGIPAX, T-368/13 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:9, 15 ja 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
20 Nyt käsiteltävässä asiassa unionin yleinen tuomioistuin katsoo tuntitaksan osalta, että väliintulijan asianajajan soveltama 275 euron tuntitaksa on liian korkea ja se on vähennettävä 250 euroon, koska tällaista taksaa pidetään kohtuullisena nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisessa riita-asiassa (ks. vastaavasti määräys 15.9.2016, Giuntoli v. EUIPO – Société des produits Nestlé (CREMERIA TOSCANA), T-256/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:549, 13 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). On kuitenkin täsmennettävä, että tätä taksaa voidaan pitää asianmukaisena vain erittäin tehokkaasti ja nopeasti työskentelemään pystyvän, erityisen kokeneen ammatinharjoittajan suorittamien palvelujen korvaamiseksi. Tämäntasoisen palkkion huomioon ottamisen vastikkeeksi on kuitenkin väistämättä arvioitava riita-asian oikeudenkäyntiä varten välttämättömien työtuntien kokonaismäärää suppeasti (ks. vastaavasti määräys 18.9.2015, Autotiesību un komunicēšanās konsultāciju aģentūra v. Latvijas Autoru apvienība ym. v. komissio, T-414/08 DEP–T-420/08 DEP ja T-442/08 DEP, ei julkaistu, EU:T:2015:726, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
21 Unionin yleisen tuomioistuimen on näin ollen määritettävä, ovatko suoritetut tehtävät ja laaditut asiakirjat objektiivisesti välttämättä vaatineet väliintulijan asianajajalta 19,8 työtuntia ensimmäisellä ajanjaksolla ja 9,631 työtuntia toisella ajanjaksolla.
22 Tältä osin väliintulija luettelee sen edustajan pääasiassa suorittamat tehtävät ja laatimat asiakirjat eli kannekirjelmän tutkimisen, 20.6.2014 päivätyn vastauksen valmistelun, 13.6.2014 päivätyn EUIPO:n vastauksen tutkimisen, istunnon pitämistä koskevan 8.10.2014 päivätyn väliintulijan pyynnön laatimisen, unionin yleisen tuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen 6.8.2015 annetun vastauksen valmistelun, kantajan ja EUIPO:n mainittuun prosessinjohtotoimeen 29.7. ja 3.8.2015 antamien vastausten tutkimisen, 16.9.2015 pidetyn istunnon valmistelun ja lopuksi siihen osallistumisen.
23 Väliintulijan esittämät, 24.6.2014 ja 28.9.2015 päivätyt laskut eivät kuitenkaan ole täsmällisesti eriteltyjä kuhunkin näistä suoritteista käytetyn ajan ilmoittamiseksi. Täsmällisempien tietojen puuttuminen tekee erityisen vaikeaksi unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin liittyneiden kulujen ja niiden välttämättömyyden todentamisen. Näin ollen korvattavia kuluja on välttämättä arvioitava suppeasti (ks. vastaavasti määräys 1.8.2014, Phonebook of the World v. SMHV – Seat Pagine Gialle (PAGINE GIALLE), T-589/11 DEP, ei julkaistu, EU:T:2014:731, 17 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
24 Pääasian oikeudenkäynnistä on todettava, että kirjallinen menettely muodostui kirjelmien vaihdosta ja että istunto pidettiin 16.9.2015. On huomattava, että väliintulijan tosiasiallinen osallistuminen unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleeseen oikeudenkäyntiin merkitsi kahden sivun mittaista huomautusta oikeudenkäyntikielellä, kymmenen sivun mittaisen vastauskirjelmän toimittamista, kahden sivun mittaista kannanottoa istunnon pitämiseen, kahden sivun mittaista vastausta unionin yleisen tuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen ja istuntoon osallistumista.
25 Ensinnäkin on huomattava, että väliintulijan vastauskirjelmä sisälsi perusteluja, jotka kohdistuivat sellaisten kantajan väitteiden kiistämiseen, jotka koskivat kysymystä, josta oli jo keskusteltu valituslautakunnassa eli kyseessä olevien merkkien vertailua. Näin ollen on todettava, ettei mainitun kirjelmän valmisteluun liittynyt mitään suurempaa vaikeutta. On siis todettava, että väliintulijan edustajalla oli jo laaja tietämys asiasta edustettuaan väliintulijaa hallinnollisessa menettelyssä. Tämä seikka on voinut osittain helpottaa hänen työtään ja vähentää vastauskirjelmän valmisteluun käytettyä aikaa. Oikeuskäytännöstä johtuu, että valituslautakunnassa käydyn menettelyn puitteissa suoritettu työ pienentää sen työn laajuutta, joka on suoritettava unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja siten niitä määriä, jotka voidaan korvata tällä perusteella (määräys 19.1.2016, BLUECO, T-685/13 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:31, 21 kohta).
26 Toiseksi on todettava, että oikeudenkäyntikieltä koskevat huomautukset, joiden tarkoituksena ei ollut riitauttaa sitä, istunnon pitämistä koskevan kannanoton perustelut sekä vastaus unionin yleisen tuomioistuimen määräämään prosessinjohtotoimeen ovat lyhyitä asiakirjoja.
27 Kolmanneksi on todettava, että istunto, johon väliintulija osallistui, kesti tunnin ja kolme minuuttia.
28 Neljänneksi toista ajanjaksoa koskevasta 28.9.2015 päivätystä laskusta on myös todettava, että se koskee myös kuluja, jotka liittyvät istuntopäivän eli 16.9.2015 jälkeiseen ajanjaksoon ja jotka koskevat suullisesta käsittelystä 18.9.2015 laadittua raporttia ilman, että näiden kulujen määrä olisi täsmällisesti määritettävissä, koska kuluja ei ole eritelty mainitussa laskussa (ks. edellä 23 kohta). Oikeuskäytännön mukaan on evättävä sellaisten kulujen korvaaminen, jotka liittyvät suullisen käsittelyn jälkeiseen ajanjaksoon, kun mitään oikeudenkäyntiasiakirjaa ei ole laadittu suullisen käsittelyn jälkeen, kuten nyt käsiteltävässä asiassa (ks. vastaavasti määräys 17.3.2016, Yorma Eberl, T-229/14 DEP, ei julkaistu, EU:T:2016:177, 16 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
29 Edellä todetun perusteella väliintulijan edustajan laskuttamien työtuntien määrä näyttää olevan suurempi kuin se, mitä voidaan pitää välttämättömänä unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä ollutta pääasiaa varten, varsinkin, kun väliintulijan esittämät palkkiokuitit eivät ole riittävän täsmällisiä sen arvioimiseksi, onko tällainen tuntimäärä perusteltu.
30 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi vahvistaa väliintulijan asianajajan siksi työajaksi, joka on objektiivisesti välttämätöntä tämän edustamiseksi oikeudenkäyntivaiheessa, 18 tunniksi.
31 Edellä esitettyjen näkökohtien perusteella väliintulijan asianajopalkkioina korvattavien kulujen asiamukaisen määrän arvioidaan olevan 4 500 euroa.
Kulut
32 Välintulijan edustaja on arvioinut väliintulijan edustajan matka- ja oleskelukulujen 16.9.2015 pidettyyn istuntoon osallistumista varten sekä kirjoituskulujen ja kopiointi- ja postituskulujen määräksi yhtäältä 1 121,65 euroa ja toisaalta 506,38 euroa ensimmäisen ajanjakson osalta ja 266,60 euroa toisen ajanjakson osalta.
33 Väliintulijan edustajan matka- ja oleskelukuluista on todettava, että tämä on laskuttanut 1 121,65 euroa lentokone- ja taksimatkasta sekä hotellissa asumisesta. On kuitenkin todettava, että näitä eri kuluja ei ole esitetty yksityiskohtaisesti eikä väliintulija ole esittänyt niiden määrän todistamiseksi mitään muuta tositetta kuin 28.9.2015 päivätyn laskun, jonka hänen edustajansa on hänelle osoittanut.
34 Hakijan tehtävänä on esittää tositteet, joiden perusteella voidaan todeta korvattaviksi vaadittujen matka- ja oleskelukulujen määrän todellisuus. Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu osapuoli tai unionin yleinen tuomioistuin eivät ole velvollisia arvioimaan tällaisia kuluja hakijan pelkän lukuina esittämän ilmoituksen perusteella, kuten nyt käsiteltävässä asiassa on tehty. Näin ollen nyt käsiteltävässä asiassa väliintulijan tehtävänä on esittää muun muassa lentolippulasku tai maihinnousukortit, hotellilasku tai todistus hotellivarauksesta ja yksi tai useampi taksikuitti.
35 Näin ollen unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että sellaisten tositteiden puuttuessa, joiden avulla voidaan todeta väliintulijan edustajan eri matka- ja oleskelukulujen määrä, kantajaa ei voida velvoittaa korvaamaan väliintulijalle tällaisia kuluja, ja on katsottava, että tällä perusteella korvattavia kuluja ei ole.
36 Unionin yleinen tuomioistuin katsoo kirjoitus-, kopiointi- ja postituskulut, joiden määräksi on arvioitu 506,38 euroa ensimmäiseltä ajanjaksolta ja 266,60 euroa toiselta ajanjaksolta, liian suuriksi ja katsoo siten asianmukaiseksi nyt käsiteltävän asian erityisissä olosuhteissa vahvistaa tällä perusteella korvattavien kulujen kokonaismääräksi 100 euroa.
37 Edellä esitettyjen toteamusten perusteella unionin yleinen tuomioistuin katsoo, että väliintulijalle unionin yleisessä tuomioistuimessa vireillä olleesta oikeudenkäynnistä aiheutuneiden korvattavien kulujen määräksi on perustellusti vahvistettava 4 600 euroa; tässä määrässä otetaan huomioon kaikki asian olosuhteet tämän määräyksen antamiseen asti.
Näillä perusteilla
UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kuudes jaosto)
on määrännyt seuraavaa:
Niiden oikeudenkäyntikulujen määräksi, jotka Nürburgring GmbH:n on korvattava Lutz Biedermannille, vahvistetaan 4 600 euroa.
Annettiin Luxemburgissa 26 päivänä tammikuuta 2017.
Kirjaaja | | Jaoston puheenjohtaja |