Asia T-181/14 DEP

Nürburgring GmbH

vastaan

Euroopan unionin teollisoikeuksien virasto

Oikeudenkäyntimenettely – Oikeudenkäyntikulujen vahvistaminen

Tiivistelmä – Unionin yleisen tuomioistuimen määräys (kuudes jaosto) 26.1.2017

1.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Korvattavien oikeudenkäyntikulujen riitauttaminen – Käsite

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohta)

2.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset – Arvonlisävero – Arvonlisävero ei kuulu käsitteen alaan, kun kyse on verovelvollisesta

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

3.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Asianosaisen ja hänen asianajajansa välinen palkkioita koskeva sopimus ei ole huomioon otettava seikka

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

4.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Siihen työtuntimäärään lähtökohtaisesti perustuva arvio, jota on pidettävä objektiivisesti välttämättömänä asian käsittelyn kannalta

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

5.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Huomioon otettavat seikat – Se, kuinka hyvin asianajajat tuntevat tapauksen

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

6.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Käsite – Suullisen käsittelyn päättämisen jälkeen syntyneet kulut eivät kuulu käsitteen alaan – Poikkeus

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

7.      Tuomioistuinmenettely – Oikeudenkäyntikulut – Vahvistaminen – Korvattavat oikeudenkäyntikulut – Asianajajien matka- ja oleskelukulut – Korvaamisen edellytykset

(Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohta)

1.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 170 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevaksi riidaksi on tulkittava se, että väliintulijan oikeudenkäyntikulut korvaamaan velvoitettu asianosainen on ilmoittanut väliintulijalle ennen oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön jättämistä, ettei sen ollut mahdollista hyväksyä oikeuden käyntikulujen minkälaista määrää tahansa eikä suorittaa maksua ilman unionin yleisen tuomioistuimen muodollista päätöstä.

Lisäksi on niin, että siitä, että asianosainen, joka oli määrätty korvaamaan oikeudenkäyntikulut, oli oikeudenkäyntikulujen vahvistamista koskevan pyynnön jättämisen jälkeen ilmoittanut unionin yleiselle tuomioistuimelle, ettei se aio esittää huomautuksia kyseisestä pyynnöstä, ei voida päätellä, että se on hyväksynyt vaadittujen oikeudenkäyntikulujen määrän tai korvattavien oikeudenkäyntikulujen maksamisen.

(ks. 8 kohta)

2.      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 140 artiklan b alakohdan mukaan korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat asianosaisille asian käsittelystä aiheutuneet välttämättömät kustannukset, erityisesti matka- ja oleskelukulut sekä asiamiehen, avustajan tai asianajajan palkkiot. Tästä määräyksestä seuraa, että korvattavia oikeudenkäyntikuluja ovat yhtäältä ainoastaan kustannukset, jotka ovat aiheutuneet asian käsittelystä unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja toisaalta kustannukset, jotka ovat olleet tätä varten välttämättömiä.

Arvonlisäveron perusteella vaadittua määrää pidetään näin ollen korvattavana kuluna vain, jos luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka vaatii tätä määrää, osoittaa, ettei hän ole arvonlisäverovelvollinen.

(ks. 9 ja 12 kohta)

3.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 10 ja 11 kohta)

4.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 19, 20 ja 23 kohta)

5.      Ks. määräyksen teksti.

(ks. 25 kohta)

6.      Sellaisten kulujen korvaaminen, jotka liittyvät suullisen käsittelyn jälkeiseen ajanjaksoon, on evättävä, kun mitään oikeudenkäyntiasiakirjaa ei ole laadittu suullisen käsittelyn jälkeen.

(ks. 28 kohta)

7.      Hakijan tehtävänä on esittää tositteet, joiden perusteella voidaan todeta korvattaviksi vaadittujen matka- ja oleskelukulujen määrä ja se, että ne ovat todellisia. Oikeudenkäyntikulujen korvaamiseen velvoitettu osapuoli ja unionin yleinen tuomioistuin eivät näet kumpikaan ole velvollisia arvioimaan tällaisia kuluja hakijan pelkän lukuina esittämän ilmoituksen perusteella.

(ks. 34 kohta)