YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN MÄÄRÄYS (kolmas jaosto)

9 päivänä heinäkuuta 2002 (1)

Kumoamiskanne - Kohdetta vaille jäänyt kanne - Lausunnon antamisen raukeaminen - Määrääminen oikeudenkäyntikuluista

Asiassa T-312/01,

Jungbunzlauer AG, kotipaikka Basel (Sveitsi), edustajinaan asianajajat R. Bechtold ja M. Karl,

kantajana,

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio, asiamiehinään W. Mölls ja A. Whelan, prosessiosoite Luxemburgissa,

vastaajana,

jossa kantaja vaatii ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta (Asia COMP/E-1/36.756 - Natriumglukonaatti) 2 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn komission päätöksen K(2001) 2931 lopullinen tai toissijaisesti alentamaan kantajalle kyseisen päätöksen 3 artiklassa määrättyä sakkoa,

EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. Jaeger sekä tuomarit K. Lenaerts ja J. Azizi,

kirjaaja: H. Jung,

on antanut seuraavan

määräyksen

1.

    Jungbunzlauer AG (jäljempänä kantaja) on ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 13.12.2001 toimittamallaan kanteella vaatinut ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta kumoamaan EY:n perustamissopimuksen 81 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan soveltamisesta (Asia COMP/E-1/36.756 - Natriumglukonaatti) 2 päivänä lokakuuta 2001 tehdyn komission päätöksen K(2001) 2931 lopullinen (jäljempänä riidanalainen päätös) tai toissijaisesti alentamaan kantajalle riidanalaisen päätöksen 3 artiklassa määrättyä sakkoa.

2.

    Komissio poisti 19.3.2002 tekemällään päätöksellä riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se oli osoitettu kantajalle. Komissio perusteli tätä sillä, että riidanalaisessa päätöksessä oli aineellinen virhe, joka vaikutti päätöksen kohteena olevan henkilön määrittämistä koskeviin perusteluihin.

3.

    Komissio vaati 21.3.2002 lausunnon antamisen raukeamista. Komissio esitti 22.3.2002 päivätyssä kirjelmässään lisähuomioita oikeudenkäyntikuluista määräämisestä ja totesi poistaneensa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin se oli virheellisesti osoitettu kantajalle eikä Jungbunzlauer Ladenburg GmbH -nimiselle yhtiölle.

4.

    Kantaja esitti tätä koskevia huomautuksia 9.4., 12.4. ja 17.4.2002 päivätyillä kirjeillä, joissa se totesi, että sen nostama kanne on jäänyt vaille kohdetta.

5.

    Edellä esitetyn perusteella ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin toteaa, että kanne on jäänyt vaille kohdetta ja että lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

Oikeudenkäyntikulut

6.

    Vaatimuksessaan, joka koski lausunnon antamisen raukeamista, komissio vaati ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuinta ottamaan oikeudenkäyntikuluista määrätessään huomioon sen, että sen riidanalaisen päätöksen kohteena olevaa henkilöä määrittäessään tekemä virhe johtuu kantajan käyttäytymisestä tämän päätöksen tekemiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana.

7.

    Komissio toteaa tältä osin, että tämä ilmeinen virhe esiintyi jo sen kantajalle 18.5.2000 osoittamassa väitetiedoksiannossa. Komission mukaan kantaja ei kuitenkaan kiinnittänyt komission virkamiesten huomiota tähän virheeseen tarpeeksi ajoissa. Komissio myöntää, että kantaja ilmoitti sille riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana sen yritysryhmän sisäisestä omistusrakenteesta, johon kantaja kuuluu. Komission mukaan kantaja pyrki kuitenkin tässä yhteydessä esittämillään väitteillä virheellisesti samastamaan itsensä Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:n emoyhtiöön, vaikka tämä ja kantaja kuuluivat samaan Jungbunzlauer Holding AG -nimisen yhtiön johtamaan yritysryhmään.

8.

    Kantaja kiistää näiden väitteiden pätevyyden.

9.

    Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 6 kohdan mukaan jos lausunnon antaminen asiassa raukeaa, ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin määrää oikeudenkäyntikuluista harkintansa mukaan.

10.

    Käsiteltävänä olevassa asiassa toisin kuin komissio pyrkii osoittamaan, minkään asiakirjoista ilmenevän seikan perusteella ei voida päätellä, että kantaja olisi riidanalaisen päätöksen tekemiseen johtaneen hallinnollisen menettelyn aikana esittämiensä perustelujen avulla johtanut komissiota harhaan sen osalta, kenelle komission esittämät väitteet oli osoitettava.

11.

    Kuten kantaja perustellusti korostaa, asiakirjoista ilmenee sen sijaan, että kantaja on neljä kertaa (ks. kanteen liitteet 9, 14, 15 ja 17) ja erityisen selvästi komissiolle 11.4.2001 osoittamassaan kirjeessä (kanteen liite 15) kiinnittänyt komission huomiota siihen, että kantajan riitauttamia väitteitä ei pitäisi osoittaa sille vaan Jungbunzlauer Ladenburg GmbH:lle ja joka tapauksessa ettei se ole tämän emoyhtiö vaan kuuluu samaan yritysryhmään, jota johtaa sama emoyhtiö eli Jungbunzlauer Holding AG.

12.

    Tämän vuoksi komission riidanalaisessa päätöksessä tekemästä ilmeisestä virheestä ei pidä syyttää kantajaa.

13.

    Näin ollen on perusteltua, että komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Näillä perusteilla

YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on määrännyt seuraavaa:

1)    Lausunnon antaminen asiassa raukeaa.

2)    Komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Annettiin Luxemburgissa 9 päivänä heinäkuuta 2002.

H. Jung

M. Jaeger

kirjaaja

kolmannen jaoston puheenjohtaja

1: Oikeudenkäyntikieli: saksa.