UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)
28 päivänä tammikuuta 2010 (*)
Direktiivi 89/665/ETY – Julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvät muutoksenhakumenettelyt – Muutoksenhaun määräaika – Päivä, josta muutoksenhaun määräaika alkaa kulua
Asiassa C‑406/08,
jossa on kyse EY 234 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Division (Yhdistynyt kuningaskunta) on esittänyt 30.7.2008 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 18.9.2008, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa
Uniplex (UK) Ltd
vastaan
NHS Business Services Authority,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),
toimien kokoonpanossa: toisen jaoston puheenjohtaja J. N. Cunha Rodrigues (esittelevä tuomari), joka hoitaa kolmannen jaoston puheenjohtajan tehtäviä, sekä tuomarit P. Lindh, A. Rosas, U. Lõhmus ja A. Ó Caoimh,
julkisasiamies: J. Kokott,
kirjaaja: hallintovirkamies R. Şereş,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä ja 24.9.2009 pidetyssä istunnossa esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Uniplex (UK) Ltd, edustajinaan barrister M. Sheridan ja solicitor A. Stanic,
– NHS Business Services Authority, edustajanaan barrister R. Williams,
– Ison-Britannian hallitus, asiamiehenään I. Rao, avustajanaan barrister K. Smith,
– Saksan hallitus, asiamiehinään M. Lumma ja J. Möller,
– Irlanti, asiamiehenään D. O’Hagan, avustajanaan A. Collins, SC,
– Euroopan komissio, asiamiehinään E. White ja M. Konstantinidis,
kuultuaan julkisasiamiehen 29.10.2009 pidetyssä istunnossa esittämän ratkaisuehdotuksen,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY (EYVL L 395, s. 33), sellaisena kuin se on muutettuna julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY (EYVL L 209, s. 1; jäljempänä direktiivi 89/665), tulkintaa siltä osin kuin kyse on päivästä, josta alkaen julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyville muutoksenhauille asetettu määräaika alkaa kulua.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa muutoksenhakijana on Uniplex (UK) Ltd (jäljempänä Uniplex) ja vastapuolena NHS Business Services Authority (jäljempänä NHS) ja joka koskee tehtyä puitejärjestelyä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Yhteisön oikeussäännöt
3 Direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että [julkisia rakennusurakoita koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 26.7.1971 annetun neuvoston direktiivin] 71/305/ETY [(EYVL L 185, s. 5)], [julkisia tavaranhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 21.12.1976 annetun neuvoston direktiivin] 77/62/ETY [(EYVL 1977, L 13, s. 1)] ja direktiivin 92/50/ETY soveltamisalaan kuuluviin sopimusten tekomenettelyihin liittyviin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja erityisesti niin nopeasti kuin mahdollista seuraavien artikloiden ja erityisesti 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti, kun edellä tarkoitetut päätökset ovat vastoin julkisia hankintoja koskevaa yhteisön oikeutta tai sen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja kansallisia sääntöjä.”
4 Direktiivin 89/665 2 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa säädettyihin muutoksenhakumenettelyihin liittyviin toimenpiteisiin sisältyy valtuudet:
a) ryhtyä mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja kiireellisesti väliaikaisiin toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada väitetty virheellinen menettely päättymään tai estää kyseisiin etuihin kohdistuvat lisävahingot, mukaan lukien toimenpiteet julkisen hankintasopimusmenettelyn taikka hankintaviranomaisen tekemän päätöksen täytäntöönpanon keskeyttämiseksi tai niiden keskeyttämisen varmistamiseksi
b) joko poistaa lainvastaisesti tehdyt päätökset tai varmistaa niiden poistaminen, mukaan lukien tarjouspyynnössä, sopimusasiakirjoissa tai muussa sopimuksentekomenettelyyn liittyvässä asiakirjassa olevien syrjintää aiheuttavien teknisten, taloudellisten tai rahoitusta koskevien eritelmien poistaminen
c) korvata virheellisestä menettelystä kärsineen vahingot.”
5 Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään seuraavaa:
”1. Hankintaviranomaisten on ilmoitettava ehdokkaille ja tarjoajille mahdollisimman nopeasti päätökset, jotka koskevat puitejärjestelystä sopimista, hankintasopimuksen tekemistä tai dynaamiseen järjestelmään hyväksymistä, mukaan lukien seikat, joiden perusteella se on päättänyt olla sopimatta puitejärjestelystä, tekemättä tarjouskilpailun kohteena ollutta sopimusta ja aloittaa menettelyn uudelleen tai panna täytäntöön dynaaminen hankintajärjestelmä. Nämä tiedot on pyydettäessä annettava kirjallisesti.
2. Hankintaviranomaisen on asianomaisen osapuolen pyynnöstä ilmoitettava mahdollisimman nopeasti
– jokaiselle hylätylle ehdokkaalle seikat, joiden perusteella asianomaisen ehdokkuus on hylätty
– jokaiselle hylätylle tarjoajalle seikat, joiden perusteella asianomaisen tarjous on hylätty, sekä 23 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa seikat, joiden perusteella hankintaviranomainen on päättänyt, että vastaavuutta ei ole, tai että rakennusurakat, tavarantoimitukset tai palvelut eivät täytä suorituskykyä koskevia tai toiminnallisia vaatimuksia
– jokaiselle hyväksyttävän tarjouksen tehneelle valitun tarjouksen ominaisuudet ja suhteelliset edut sekä sopimuspuoleksi valitun tarjoajan nimi tai puitejärjestelyn osapuolet.
Tähän kuluva aika ei missään tapauksessa saa ylittää 15 päivää asiaa koskevan kirjallisen pyynnön vastaanottamisesta.”
Kansallinen säännöstö
6 Direktiivi 89/665 saatettiin osaksi kansallista oikeutta julkisista hankinnoista vuonna 2006 annetulla asetuksella (Public Contracts Regulations 2006, jäljempänä vuoden 2006 asetus), jonka 47 §:n 7 momentissa säädetään seuraavaa:
”Tässä pykälässä tarkoitetun kanteen saa nostaa vain, jos – –
b) kanne on nostettu viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jona kanteen nostamisperusteen olemassaolo ensimmäistä kertaa tuli esille, jollei High Court katso, että kanteen nostamista koskevan määräajan pidentämiseen on olemassa hyvä syy.”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
7 Uniplex on Yhdistyneeseen kuningaskuntaan sijoittautunut yhtiö, joka toimii siellä Alankomaihin sijoittautuneen Gelita Medical BV:n valmistamien verenvuotoa tyrehdyttävien tuotteiden yksinmyyjänä.
8 NHS Business Services Authority on osa Yhdistyneen kuningaskunnan kansanterveysvirastoa National Health Servicea (jäljempänä NHS), joka on valtion omistama ja ylläpitämä. NHS on direktiivissä 2004/18 tarkoitettu hankintaviranomainen.
9 NHS aloitti 26.3.2007 rajoitetun hankintasopimusmenettelyn puitesopimuksen tekemiseksi verenvuotoa tyrehdyttävien tuotteiden toimittamisesta. Hankintailmoitus julkaistiin 28.3.2007 Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
10 NHS lähetti 13.6.2007 tarjouspyynnön viidelle toimittajalle, jotka olivat ilmoittaneet olevansa kiinnostuneita tekemään kyseisen puitesopimuksen; näistä yksi oli Uniplex. Tarjoukset piti tehdä ennen 19.7.2007.
11 Sopimuksentekoperusteet ja niiden painottaminen oli ilmoitettu tarjoajille lähetetyn tarjouspyynnön asiakirjoissa seuraavasti: hinta ja muut kustannustehokkuuteen liittyvät tekijät (30 prosenttia), laatu ja kliininen hyväksyttävyys (20 prosenttia), tukipalvelut ja koulutus, toimitustehokkuus ja -kyky (10 prosenttia), tuotevalikoima ja sen kehittäminen (5 prosenttia), ympäristön kannalta kestävä käyttö (5 prosenttia).
12 Uniplex teki tarjouksensa 18.7.2007.
13 NHS lähetti 22.11.2007 Uniplexille kirjeen, jossa se ilmoitti tehneensä puitesopimuksen kolmen tarjoajan kanssa. Uniplexille ilmoitettiin kirjeessä, ettei sen kanssa tehtäisi puitesopimusta, koska se oli saanut heikoimmat pisteet niiden viiden tarjoajan joukosta, joilta tarjousta oli pyydetty ja jotka olivat tehneet tarjouksen. Kirjeessä mainittiin uudelleen sopimuksentekoperusteet ja niiden painotus sekä ilmoitettiin hyväksyttyjen tarjoajien nimet, hyväksytyille tarjouksille myönnettyjen pisteiden jakautuminen ja Uniplexille myönnettyjen pisteiden määrä.
14 Saman kirjeen mukaan hyväksytyille tarjouksille myönnetyt pisteet jakautuivat 905,5 ja 971,5 pisteen välille; Uniplexille puolestaan oli myönnetty vain 568 pistettä.
15 Kyseisessä 22.11.2007 päivätyssä kirjeessä Uniplexille ilmoitettiin myös sen oikeudesta riitauttaa puitesopimuksen tekemistä koskeva päätös, sopimuksen tekemistä edeltävästä pakollisesta 10 päivän odotusajasta, jota ilmoitettiin sovellettavan päätöksen tiedoksiantamispäivästä alkaen, sekä Uniplexin oikeudesta saada lisätietoja.
16 Uniplex pyysi lisätietoja 23.11.2007 päivätyllä sähköpostiviestillä.
17 NHS toimitti 13.12.2007 päivätyllä kirjeellään yksityiskohtaisemmat tiedot siitä, miten se oli arvioinut sopimuksentekoperusteita niiden ominaisuuksien ja suhteellisten etujen kannalta, joita hyväksytyillä tarjouksilla oli Uniplexin tarjoukseen verrattuna.
18 Kirjeestä ilmeni muun muassa, että Uniplexille oli myönnetty hinnan ja muiden kustannustehokkuutta koskevien tekijöiden perusteella nolla pistettä, koska se oli tarjouksessaan pitäytynyt luettelohinnoissaan. Kaikki muut tarjoajat olivat tarjonneet alennuksia luettelohinnoistaan. Toisaalta toimitustehokkuutta ja -kykyä koskevassa arvioinnissa kaikille niille tarjoajille, jotka eivät vielä toimineet verenvuotoa tyrehdyttävien tuotteiden markkinoilla Yhdistyneessä kuningaskunnassa, oli myönnetty nolla pistettä Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevaa asiakaskuntaa koskevan sopimuksentekoperusteen osalta.
19 Uniplex lähetti 28.1.2008 NHS:lle oikeudenkäyntiä edeltävän kirjeen, jossa se vetosi vuoden 2006 asetuksen säännösten rikkomisiin. Uniplex totesi kirjeessään, että muutoksenhaulle asetettu määräaika alkoi kulua vasta 13.12.2007 alkaen. Se vaati NHS:ää vastaamaan ennen 13.2.2008 todeten kuitenkin, että jos NHS katsoi, että tämän määräajan kuluminen ei ollut alkanut kyseisenä päivänä, NHS:n pitäisi vastata kirjeeseen viimeistään 6.2.2008.
20 NHS ilmoitti 11.2.2008 päivätyllä kirjeellään Uniplexille, että tilanne oli muuttunut. NHS:n mukaan oli käynyt ilmi, ettei Assut (UK) Ltd:n tarjous vastannut asetettuja vaatimuksia ja että Braun UK Ltd:lle, joka oli asetettu neljännelle sijalle tarjousten arvioinnissa, oli otettu puitesopimuksen osapuoleksi Assut (UK) Ltd:n sijaan.
21 NHS vastasi Uniplexin oikeudenkäyntiä edeltäneeseen kirjeeseen 13.2.2008 päivätyllä kirjeellään ja torjui tämän esittämät erilaiset väitteet. NHS totesi tässä kirjeessään myös aluksi, että Uniplexin vaatimuksen perusteena olevat tosiseikat olivat kaikki tapahtuneet viimeistään 22.11.2007, joka oli päivä, jona päätös siitä, ettei Uniplexiä otettaisi puitesopimuksen osapuoleksi, oli annettu sille tiedoksi. NHS:n mukaan 22.11.2007 oli päivä, josta alkaen vuoden 2006 asetuksen 47 §:n 7 momentin b kohdassa tarkoitettu muutoksenhaulle asetettu määräaika alkoi kulua.
22 Uniplex vastasi 26.2.2008 päivätyllä kirjeellään. Se toisti kirjeessään väitteen siitä, että muutoksenhaulle asetettu määräaika alkoi vuoden 2006 asetuksen nojalla vasta 13.12.2007.
23 Uniplex nosti 12.3.2008 kanteen High Court of Justice (England & Wales), Queen’s Bench Divisionissa ja vaati kanteessaan muun muassa sen toteamista, että NHS oli rikkonut julkisiin hankintoihin sovellettavia sääntöjä, ja vahingonkorvausta tämän rikkomisen perusteella.
24 Kyseinen kansallinen tuomioistuin päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”Kun talouden toimija riitauttaa kansallisessa oikeudenkäynnissä puitesopimuksen tekemistä koskevan päätöksen, jonka hankintaviranomainen on tehnyt julkisessa hankintamenettelyssä, johon ensin mainittu osallistui tarjoajana ja joka piti toteuttaa direktiivin 2004/18 (ja sen kansallisten täytäntöönpanosäännösten) mukaisesti, ja kun se vaatii mainitussa oikeudenkäynnissä tuomioistuinta toteamaan julkisia hankintoja koskevien sovellettavien säännösten rikkomisen julkisessa hankintamenettelyssä ja puitesopimuksen tekemistä koskevan päätöksen yhteydessä ja myöntämään vahingonkorvauksen:
1) Onko vuoden 2006 asetuksen 47 §:n 7 momentin b kohdan kaltaista kansallista säännöstä, jossa säädetään, että tällaiset kanteet on nostettava viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä ajankohdasta, jona kanteen nostamisperusteen olemassaolo ensimmäistä kertaa tuli esille, jollei tuomioistuin katso, että kanteen nostamista koskevan määräajan pidentämiseen on olemassa hyvä syy, tulkittava direktiivin 89/665 1 ja 2 artiklan, yhteisön oikeuden vastaavuusperiaatteen ja yhteisön oikeudessa asetetun tehokasta oikeussuojaa koskevan vaatimuksen ja/tai tehokkuusperiaatteen sekä minkä tahansa muun merkityksellisen yhteisön oikeuden periaatteen valossa siten, että sillä annetaan tarjoajalle henkilökohtainen ja ehdoton oikeus, johon se voi vedota hankintaviranomaista vastaan ja jonka mukaan määräaika, jonka kuluessa sen on riitautettava tällainen hankintamenettely ja sopimuksen tekeminen, alkaa kulua siitä ajankohdasta, jona tarjoaja sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto siitä, että hankintamenettelyssä ja sopimusta tehtäessä oli rikottu julkisia hankintoja koskevia yhteisön säännöksiä, vai siitä ajankohdasta, jona julkisia hankintoja koskevia sovellettavia säännöksiä rikottiin?
2) Miten kansallisen tuomioistuimen on näissä molemmissa tapauksissa i) sovellettava edellytystä, jonka mukaan kanne on nostettava viipymättä, ja ii) käytettävä harkintavaltaansa pidentäessään tällaisen kanteen nostamiselle asetettua kansallista määräaikaa?”
Ennakkoratkaisukysymykset
Ensimmäinen kysymys
25 Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee asiallisesti sitä, edellytetäänkö direktiivin 89/665 1 artiklassa, että määräaika sellaiseen muutoksenhakuun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen tai määräämään vahingonkorvausta näiden sääntöjen rikkomisesta, alkaa kulua kyseisten sääntöjen rikkomisesta vai siitä päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto rikkomisesta.
26 Direktiivin 89/665/ETY tavoitteena on taata se, että julkisia hankintoja koskevan yhteisön oikeuden tai sen täytäntöön panemiseksi annettujen kansallisten säännösten rikkomisen varalta on käytettävissä tehokkaita muutoksenhakukeinoja, jotta voidaan varmistaa julkisia hankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta annettujen direktiivien tehokas soveltaminen. Se ei kuitenkaan sisällä yhtään säännöstä, joka liittyisi nimenomaisesti siinä luotujen muutoksenhakukeinojen määräaikoihin. Näistä määräajoista on näin ollen säädettävä kunkin jäsenvaltion sisäisessä oikeusjärjestyksessä (ks. asia C-470/99, Universale-Bau ym., tuomio 12.12.2002, Kok., s. I-11617, 71 kohta).
27 Menettelysäännöt, jotka koskevat sellaisia muutoksenhakuja tuomioistuimissa, joilla pyritään varmistamaan oikeudet, joita yhteisön oikeudessa myönnetään ehdokkaille ja tarjousten tekijöille, joiden etuja hankintaviranomaisten päätökset loukkaavat, eivät saa vaarantaa direktiivin 89/665 tehokasta vaikutusta (ks. em. asia Universale-Bau ym., tuomion 72 kohta).
28 On siis selvitettävä tästä näkökulmasta, vaarantaako pääasiassa kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö tämän direktiivin tavoitteeseen nähden yhteisön oikeudessa yksityisille myönnetyt oikeudet (em. asia Universale-Bau ym., tuomion 73 kohta).
29 Direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa jäsenvaltioille asetetaan velvoite varmistaa, että lainvastaisiin hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja niin nopeasti kuin mahdollista (ks. em. asia Universale-Bau ym., tuomion 74 kohta).
30 Se, että ehdokas tai tarjoaja saa tiedon hänen ehdokkuutensa tai tarjouksensa hylkäämisestä, ei anna hänelle mahdollisuutta tehokkaaseen muutoksenhakuun. Tällaiset tiedot eivät riitä siihen, että ehdokas tai tarjoaja kykenisi havaitsemaan sellaisen mahdollisen lainvastaisuuden, jonka perusteella voidaan hakea muutosta.
31 Vasta sen jälkeen, kun asianomainen ehdokas tai tarjoaja on saanut tiedon syistä, joiden vuoksi se on jätetty hankintamenettelyn ulkopuolelle, sille voi muodostua selkeä käsitys siitä, onko sovellettavia säännöksiä rikottu ja onko muutoksenhakuun aihetta ryhtyä.
32 Tästä seuraa, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa vahvistettu tavoite varmistaa tehokkaat muutoksenhakukeinot julkisten hankintasopimusten tekemiseen sovellettavien säännösten rikkomisia vastaan voidaan saavuttaa vain, jos tällaisille muutoksenhauille asetetut määräajat alkavat kulua vasta siitä päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto näiden säännösten väitetystä rikkomisesta (ks. vastaavasti em. asia Universale-Bau ym., tuomion 78 kohta).
33 Tätä päätelmää tukee se, että direktiivin 2004/18, joka oli voimassa pääasian tosiseikkojen tapahtumahetkellä, 41 artiklan 1 ja 2 kohdassa hankintaviranomaiset velvoitetaan ilmoittamaan hylätyille ehdokkaille ja tarjoajille niitä koskevan päätöksen perustelut. Nämä säännökset ovat johdonmukaisia sellaiseen preklusiivisia määräaikoja koskevaan järjestelmään nähden, jonka mukaan määräajat alkavat kulua päivästä, jona muutoksenhakija on saanut tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto julkisten hankintasopimusten tekemiseen sovellettavien säännösten väitetystä rikkomisesta.
34 Päätelmää tukevat myös ne muutokset, jotka direktiiviin 89/665 tehtiin neuvoston direktiivien 89/665/ETY ja 92/13/ETY muuttamisesta julkisia hankintoja koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen tehokkuuden parantamiseksi 11.12.2007 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2007/66/EY (EUVL L 335, s. 31), vaikka tämän direktiivin täytäntöönpanolle asetettu määräaika päättyikin vasta pääasian tosiseikkojen tapahtumisen jälkeen. Direktiivin 89/665 2 c artiklassa, joka lisättiin direktiivillä 2007/66, säädetään, että hankintaviranomaisen päätös ilmoitetaan kullekin ehdokkaalle tai tarjoajalle ja sen liitteenä toimitetaan yhteenveto asian kannalta merkityksellisistä perusteluista ja että muutoksenhaun määräajat päättyvät vasta tietyn ajan kuluttua tästä ilmoituksesta.
35 Ensimmäiseen kysymykseen on näin ollen vastattava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että määräaika sellaiseen muutoksenhakuun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen tai määräämään siitä vahingonkorvausta, alkaa kulua siitä päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto rikkomisesta.
Toinen kysymys
36 Toisessa kysymyksessä on kaksi osaa. Ensimmäinen osa koskee direktiivin 89/665 tulkintaa sen kansallisessa lainsäädännössä asetetun vaatimuksen kannalta, jonka mukaan muutosta on haettava viipymättä. Toinen osa koskee direktiivin vaikutuksia harkintavaltaan, joka on tunnustettu kansalliselle tuomioistuimelle muutoksenhaun määräaikojen jatkamisen osalta.
Toisen kysymyksen ensimmäinen osa
37 Toisen kysymyksen ensimmäisessä osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee asiallisesti sitä, onko direktiiviä 89/665 tulkittava siten, että se on esteenä vuoden 2006 asetuksen 47 §:n 7 momentin b kohdan kaltaiselle säännökselle, jossa edellytetään, että muutosta haetaan viipymättä.
38 Kuten edellä 29 kohdassa on todettu, direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohdassa asetetaan jäsenvaltioille velvollisuus varmistaa, että hankintaviranomaisten päätöksiin voidaan hakea muutosta tehokkaasti ja niin nopeasti kuin mahdollista. Nopeuden tavoitteen, johon tällä direktiivillä pyritään, saavuttamiseksi jäsenvaltiot voivat asettaa muutoksenhaulle määräaikoja pakottaakseen toimijat nopeasti riitauttamaan valmistelevat toimet tai välivaiheen päätökset, jotka on tehty hankintasopimuksen tekomenettelyssä (ks. vastaavasti em. asia Universale-Bau ym., 75–79 kohta; asia C-230/02, Grossman Air Service, tuomio 12.2.2004, Kok., s. I-1829, 30 ja 36–39 kohta sekä asia C-241/06, Lämmerzahl, tuomio 11.10.2007, Kok., s. I-8415, 50 ja 51 kohta).
39 Direktiivissä 89/665 tavoiteltu nopeuden tavoite on toteutettava kansallisessa oikeudessa sopusoinnussa oikeusvarmuuden vaatimusten kanssa. Tätä varten jäsenvaltioiden on otettava käyttöön määräaikojen järjestelmä, joka on riittävän täsmällinen, selkeä ja ennakoitavissa oleva, jotta yksityiset voisivat saada tietää oikeutensa ja velvollisuutensa (ks. vastaavasti asia C-361/88, komissio v. Saksa, tuomio 30.5.1991, Kok., s. I-2567, 24 kohta ja asia C-221/94, komissio v. Luxemburg, tuomio 7.11.1996, Kok., s. I-5669, 22 kohta).
40 Jäsenvaltiot eivät tämän nopeuden tavoitteen vuoksi voi sivuuttaa tehokkuusperiaatetta, joka on kyseisen direktiivin 1 artiklan 1 kohdassa nimenomaisesti mainitun tehokkaan muutoksenhaun tavoitteen taustalla ja jonka mukaan kansallisten preklusiivisten määräaikojen soveltamisen yksityiskohdat eivät saa olla sellaisia, että niiden oikeuksien, joita asianomaisilla on yhteisön oikeuden perusteella, käyttäminen olisi mahdotonta tai suhteettoman vaikeaa.
41 Vuoden 2006 asetuksen 47 §:n 7 momentin b kohdan kaltainen kansallinen säännös, jonka mukaan ”kanne voidaan nostaa vain, jos se on nostettu viipymättä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa”, sisältää epävarmuustekijän. Ei nimittäin ole mahdotonta, että säännös oikeuttaisi kansalliset tuomioistuimet hylkäämään muutoksenhaun vanhentuneena jo ennen kolmen kuukauden määräajan päättymistä, jos ne katsovat, ettei muutosta ole haettu säännöksessä tarkoitetulla tavalla viipymättä.
42 Kuten julkisasiamies on ratkaisuehdotuksensa 69 kohdassa todennut, preklusiivisen määräajan pituutta, joka on jätetty toimivaltaisen tuomioistuimen vapaan harkintavallan varaan, ei voida ennakoida. Kansallisella säännöksellä, jossa säädetään tällaisesta määräajasta, ei siten varmisteta direktiivin 89/665 tehokasta täytäntöönpanoa.
43 Edellä esitetystä seuraa, että toisen kysymyksen ensimmäiseen osaan on vastattava, että direktiivin 89/665 1 artiklan 1 kohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka nojalla kansallinen tuomioistuin voi hylätä määräajan menettämisen vuoksi muutoksenhaun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen ja määräämään siitä vahingonkorvausta, sellaisen kriteerin perusteella, jonka arviointi on vapaan harkintavallan varassa ja jonka mukaan muutosta on näissä asioissa haettava viipymättä.
Toisen kysymyksen toinen osa
44 Toisen kysymyksen toisessa osassa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee, mitä vaikutuksia on direktiivillä 89/665 harkintavaltaan, joka on tunnustettu kansalliselle tuomioistuimelle muutoksenhaun määräaikojen jatkamisen osalta.
45 Kansallisten tuomioistuinten on tulkittava direktiivin täytäntöön panemiseksi annettuja kansallisia säännöksiä mahdollisimman pitkälle kyseessä olevan direktiivin sanamuodon ja tarkoituksen mukaisesti direktiivillä tavoitellun tuloksen saavuttamiseksi (ks. asia 14/83, von Colson ja Kamann, tuomio 10.4.1984, Kok., s. 1891, 26 kohta ja yhdistetyt asiat C‑397/01–C‑403/01, Pfeiffer ym., tuomio 5.10.2004, Kok., s. I‑8835, 113 kohta).
46 Nyt käsiteltävässä asiassa kansallisen tuomioistuimen on tulkittava kansallisia säännöksiä, joilla otetaan käyttöön preklusiivinen määräaika, mahdollisimman pitkälti direktiivin 89/665 tavoitteiden mukaisesti (ks. vastaavasti asia C-327/00, Santex, tuomio 27.2.2003, Kok. s., I-1877, 63 kohta ja em. asia Lämmerzahl, tuomion 62 kohta).
47 Niiden ensimmäiseen kysymykseen annettuun vastaukseen sisältyvien vaatimusten täyttämiseksi, kansallisen tuomioistuimen, jossa asia on vireillä, on tulkittava muutoksenhaun määräaikaa koskevia kansallisia säännöksiä mahdollisimman pitkälti siten, että taataan se, että määräaika alkaa kulua vasta päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto kyseessä olevan julkisen hankintasopimuksen tekemiseen sovellettavien sääntöjen rikkomisesta.
48 Jos kyseessä olevat kansalliset säännökset eivät anna mahdollisuutta tällaiseen tulkintaan, kyseisen tuomioistuimen olisi harkintavaltaansa käyttämällä jatkettava muutoksenhaun määräaikaa taatakseen muutoksenhakijalle määräajan, joka vastaa sitä, joka sillä olisi ollut käytössään, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty määräaika olisi alkanut kulua päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto julkisten hankintasopimuksen tekemistä koskevien sääntöjen rikkomisesta.
49 Joka tapauksessa on niin, että ellei muutoksenhaun määräaikoja koskevia kansallisia säännöksiä voida tulkita direktiivin 89/665 mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen pitäisi olla soveltamatta niitä voidakseen soveltaa yhteisön oikeutta täysimääräisesti ja suojata yhteisön oikeudessa yksityisille vahvistettuja oikeuksia (ks. vastaavasti em. asia Santex, 64 kohta ja asia Lämmerzahl, 63 kohta).
50 Näin ollen toisen kysymyksen toiseen kohtaan on vastattava, että direktiivi 89/665 velvoittaa kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaansa käyttämällä jatkamaan muutoksenhaun määräaikaa taatakseen muutoksenhakijalle määräajan, joka vastaa sitä, joka sillä olisi ollut käytössään, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty määräaika olisi alkanut kulua päivästä, jolloin se sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkomisesta. Ellei muutoksenhaun määräaikoja koskevia kansallisia säännöksiä voida tulkita direktiivin 89/665 mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen pitää olla soveltamatta niitä voidakseen soveltaa yhteisön oikeutta täysimääräisesti ja suojata yhteisön oikeudessa yksityisille vahvistettuja oikeuksia.
Oikeudenkäyntikulut
51 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (kolmas jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 21.12.1989 annetun neuvoston direktiivin 89/665/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna 18.6.1992 annetulla neuvoston direktiivillä 92/50/ETY, 1 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että määräaika sellaiseen muutoksenhakuun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen tai määräämään siitä vahingonkorvausta, alkaa kulua siitä päivästä, jona muutoksenhakija sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto rikkomisesta.
2) Direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, 1 artiklan 1 kohta on esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännökselle, jonka nojalla kansallinen tuomioistuin voi hylätä määräajan menettämisen vuoksi muutoksenhaun, jossa vaaditaan toteamaan julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkominen ja määräämään siitä vahingonkorvausta, sellaisen kriteerin perusteella, jonka arviointi on vapaan harkintavallan varassa ja jonka mukaan muutosta on näissä asioissa haettava viipymättä.
3) Direktiivi 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, velvoittaa kansallisen tuomioistuimen harkintavaltaansa käyttämällä jatkamaan muutoksenhaun määräaikaa taatakseen muutoksenhakijalle määräajan, joka vastaa sitä, joka sillä olisi ollut käytössään, jos sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetty määräaika olisi alkanut kulua päivästä, jolloin se sai tiedon tai sen olisi pitänyt saada tieto julkisten hankintasopimusten tekemistä koskevien sääntöjen rikkomisesta. Ellei muutoksenhaun määräaikoja koskevia kansallisia säännöksiä voida tulkita direktiivin 89/665, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 92/50, mukaisesti, kansallisen tuomioistuimen pitää olla soveltamatta niitä voidakseen soveltaa yhteisön oikeutta täysimääräisesti ja suojata yhteisön oikeudessa yksityisille vahvistettuja oikeuksia.
Allekirjoitukset