Asiat T-227/01–T-229/01, T-265/01, T-266/01 ja T-270/01
Territorio Histórico de Álava – Diputación Foral de Álava ym.
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Valtiontuet – Jäsenvaltion alueellisen yksikön myöntämät veroedut – Investoinneille myönnetty 45 prosentin veronhyvitys – Päätökset, joilla tukijärjestelmät todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja määrätään perimään maksetut tuet takaisin – Ammatillinen järjestö – Tutkittavaksi ottaminen – Luokittelu uudeksi tueksi tai olemassa olevaksi tueksi – Luottamuksensuojan periaate – Oikeusvarmuuden periaate – Suhteellisuusperiaate
Tuomion tiivistelmä
1. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen – Tutkittavaksi ottamisen arvioiminen uudelleen sitä koskevan aiemmin annetun määräyksen jälkeen
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta)
2. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Henkilöt, joiden etua asian ratkaisu koskee – Etujärjestö, jonka tarkoituksena on jäsentensä puolustaminen – Väliintulohakemuksen tutkittavaksi ottaminen asioissa, joissa esiintyy näihin jäseniin vaikuttavia periaatteellisia kysymyksiä
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan toinen kohta ja 53 artiklan ensimmäinen kohta)
3. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulohakemus – Muotovaatimukset
(Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan toinen alakohta)
4. Kumoamiskanne – Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt – Suoraan ja erikseen luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä koskevat toimet – Komission päätös, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi – Sellaisen ammatillisen järjestön, joiden tarkoituksena on jäsentensä puolustaminen ja edustaminen, nostama kanne
(EY 230 artiklan neljäs kohta)
5. Valtiontuki – Käsite – Viranomaisten tietyille yrityksille myöntämä verovapautus – Kuuluu valtiontuen käsitteen alaan
(EY 87 artiklan 1 kohta)
6. Valtiontuki – Kantelujen tutkiminen – Komission velvollisuudet – Perustelut
(EY 87 artiklan 2 kohta ja EY 253 artikla)
7. Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Arviointiperusteet – Tukijärjestelmän tutkiminen kokonaisuudessaan
(EY 87 artikla)
8. Valtiontuki – Vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – Kilpailua rajoittava vaikutus – Vähäiset tuet – Väliaikaiset tuet – Vaikutuksettomuus
(EY 87 artiklan 1 kohta)
9. Valtiontuki – Käsite – Toimenpiteen valikoivuus – Kansallinen lainsäädäntö, jolla otetaan käyttöön veronhyvitys
(EY 87 artiklan 1 kohta)
10. Valtiontuki – Käsite – Alueellisten tai paikallisten toimielinten myöntämä tuki – Kuuluu valtiontuen käsitteen alaan
(EY 87 artiklan 1 kohta)
11. Valtiontuki – Käsite – Erityinen verotuksellinen toimenpide – Toimenpiteen valikoivuus – Verojärjestelmän luonnetta tai sisäistä rakennetta koskeva perustelu – Ei kuulu valtiontuen käsitteen alaan
(EY 87 artiklan 1 kohta )
12. Valtiontuki – Kielto – Poikkeukset – Tuet, joiden voidaan katsoa soveltuvan yhteismarkkinoille – Komission harkintavalta
(EY 87 artiklan 3 kohta )
13. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Luokittelu olemassa olevaksi tueksi – Arviointiperusteet – Olemassa olevaa tukijärjestelmää olennaisesti muuttava toimenpide – Ei kuulu valtiontuen käsitteen alaan
(EY 87 ja EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan ii alakohta)
14. Valtiontuki – Olemassa olevat tuet ja uudet tuet – Luokittelu olemassa olevaksi tueksi – Arviointiperusteet – Yhteismarkkinoiden kehitys
(EY 87 ja EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohta)
15. Valtiontuki – Hallinnollinen menettely – Niiden, joita asia koskee, oikeus esittää huomautuksensa
(EY 88 artikla; neuvoston asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohta)
16. Oikeudenkäyntimenettely – Väliintulo – Väliintulo, jolla tuetaan yhden asianosaisen vaatimuksia
(Yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön 40 artiklan neljäs kohta; ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohta)
17. Valtiontuki – Komission suorittama tutkinta – Ennen asetuksen N:o 659/1999 voimaantuloa suoritettu tutkintamenettely – Ei kuulu erityisten määräaikojen soveltamisalaan – Raja – Oikeusvarmuuden asettamien vaatimusten noudattaminen – Velvollisuus saattaa kantelun vuoksi aloitettu alustava tutkinta päätökseen kohtuullisessa ajassa
(EY 88 artikla; neuvoston asetus N:o 659/1999)
18. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – EY 88 artiklassa määrättyjen menettelysääntöjen vastaisesti myönnetty tuki – Tuensaajien mahdollinen perusteltu luottamus – Luottamuksensuoja – Edellytykset ja rajoitukset
(EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)
19. Valtiontuki – Tukisuunnitelmat – Komission suorittama tutkinta – Alustava vaihe ja kontradiktorinen vaihe – Toimiminen kohtuullisessa ajassa
(EY 88 artiklan 2 ja 3 kohta)
20. Valtiontuki – Sääntöjenvastaisen tuen takaisin periminen – Suhteellisuusperiaatetta ei ole loukattu
(EY 88 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta)
1. Se seikka, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin on aiemmin antamallaan määräyksellä hyväksynyt tietyn henkilön asianosaisen vaatimuksia tukevaksi väliintulijaksi, ei estä sitä, että sen väliintulon hyväksyttävyys tutkitaan uudelleen.
(ks. 81 kohta)
2. Etujärjestöjen, joiden tarkoituksena on puolustaa jäseniään asioissa, joissa on kyse niiden jäseniin vaikuttavista periaatteellisista kysymyksistä, väliintulo-oikeuden laajalla tulkinnalla pyritään helpottamaan asiakokonaisuuksien arviointia ja samalla välttämään lukuisat yksittäiset väliintulot, jotka saattaisivat vaarantaa oikeudenkäynnin tehokkuuden ja asianmukaisen sujumisen.
Eri alojen ammatillisten järjestöjen keskusliitto, jonka tehtävänä on erityisesti sellaisten yritysten intressien edustaminen ja ajaminen, joista jotkin ovat tosiasiallisesti saaneet kyseisten verojärjestelmien nojalla myönnettyjä tukia, ja joka on lisäksi osallistunut kyseisten päätösten tekemiseen johtaneeseen hallinnolliseen menettelyyn, on osoittanut, että sillä on väliintulointressi asiassa, jossa on nostettu kumoamiskanne sellaisista komission päätöksistä, joilla tietyt verovapautusjärjestelmät on katsottu sääntöjenvastaisiksi ja yhteismarkkinoille soveltumattomiksi ja joissa tällä perusteella maksettu tuki on määrätty palautettavaksi.
(ks. 83–90 kohta)
3. Väliintulohakemuksen, jonka ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 4 kohdan toisen alakohdan mukaan on sisällettävä yhteenveto niistä perusteista ja perusteluista, joihin väliintulija vetoaa, on kannekirjelmän tavoin oltava riittävän selvä ja täsmällinen, jotta vastaaja voi valmistella puolustuksensa ja jotta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin voi tarvittaessa antaa asiassa ratkaisun ilman täydentäviä tietoja.
Oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenhoidon takaamiseksi väliintulohakemuksen, kuten kannekirjelmänkin, tutkittavaksi ottamisen edellytyksenä on, että ne oleelliset tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joihin tuo hakemus perustuu, ilmenevät ainakin yhteenvedonomaisesti mutta silti johdonmukaisesti ja ymmärrettävästi itse sen tekstistä. Vaikka väliintulohakemuksen tekstiosaa voidaan tukea ja täydentää tietyiltä osin viittaamalla sen liitteenä olevien asiakirjojen kohtiin, sillä, että viitataan yleisluonteisesti muihin asiakirjoihin, vaikka ne olisivat väliintulohakemuksen liitteinä, ei voida korjata sitä, että itse hakemuksessa ei ole mainittu olennaisia oikeudellisia perusteita ja perusteluja, jotka siinä on mainittava. Lisäksi ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen asiana ei ole etsiä ja tunnistaa liitteistä perusteita ja perusteluja, joihin väliintulohakemuksen voitaisiin katsoa perustuvan, koska liitteillä on puhtaasti todistuksellinen ja täydentävä tehtävä.
Näitä edellytyksiä ei täytä väliintulohakemus, jossa viitataan yleisluonteisesti sellaisissa muissa asioissa esitettyihin hakemuksiin, jotka on yhdistetty väliintulon kohteena olevaan asiaan, jos itse tässä väliintulohakemuksessa ei ole edes yhteenvedonomaisesti tai keskeisiltä osiltaan esitetty sen perustana olevia olennaisia tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja.
(ks. 94–97, 100 ja 101 kohta)
4. Järjestö, joka ajaa yritysten yhteisiä etuja, voi pääsääntöisesti nostaa kumoamiskanteen valtiontukea koskevasta komission lopullisesta päätöksestä, ainoastaan, jos nämä yritykset tai jotkin niistä voivat nostaa erikseen tällaisen kanteen tai jos se voi vedota omaan intressiinsä.
Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi väittää, että päätös koskee sitä erikseen ainoastaan, jos kyseinen päätös vaikuttaa siihen tiettyjen sille tunnusomaisten erityispiirteiden tai sellaisen tosiasiallisen tilanteen takia, jonka perusteella se erottuu kaikista muista ja se voidaan yksilöidä samalla tavalla kuin se, jolle päätös on osoitettu. Vaikka komission päätöksen, jolla tukijärjestelmä todetaan yhteismarkkinoille soveltumattomaksi, ei voida katsoa koskevan tämän järjestelmän mahdollisia tuensaajia erikseen pelkästään tämän aseman perusteella, erilaisessa asemassa on yritys, jota kyseinen päätös ei koske ainoastaan yrityksenä, joka voi mahdollisesti saada tukijärjestelmästä etuuksia, vaan myös siksi, että se on tosiasiallisesti saanut tämän järjestelmän mukaisesti myönnetyn yksittäisen tuen, jonka komissio on määrännyt perittäväksi takaisin. Koska lisäksi jäsenvaltio velvoitetaan päätöksessä toteuttamaan kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta se voisi periä kyseiset tuet takaisin niiden saajilta, sen on katsottava koskevan suoraan tukea saaneita yrityksiä.
Yhdistyksellä, jonka tehtäviin kuuluu sellaisten yritysten etujen ajaminen, joiden on – vaikkapa vasta suullisessa käsittelyssä – todettu olevan kyseisen järjestelmän perusteella myönnetyn yksittäisen tuen tosiasiallisia saajia ja joilla itsellään on asiavaltuus, on asiavaltuus nostaa kanne sellaisista komission päätöksistä, joilla tukijärjestelmien on todettu olevan sääntöjenvastaisia ja yhteismarkkinoille soveltumattomia ja joissa ne on määrätty poistettaviksi sekä maksetut tuet perittäviksi takaisin.
(ks. 107–118 kohta)
5. EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tuen käsite ei kata ainoastaan avustuksen kaltaisia positiivisia suorituksia vaan myös toimenpiteet, jotka eivät ole avustuksia sanan suppeassa merkityksessä mutta jotka eri tavoin alentavat yrityksen vastattavaksi tavallisesti kuuluvia kustannuksia ja jotka siten ovat sekä luonteeltaan että vaikutuksiltaan avustusten kaltaisia.
Toimenpidettä, jolla jäsenvaltion viranomaiset myöntävät tietyille yrityksille verovapautuksen ja jolla ei tosin siirretä valtion varoja mutta asetetaan edunsaaja taloudellisesti edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset, on pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena.
Tämä koskee veronhyvityksiä, joilla pyritään kannustamaan investointeihin ja joilla saajayritysten verorasitusta alennetaan tietyllä prosenttimäärällä tukikelpoisen investoinnin määrästä ja joilla mahdollistetaan näin se, etteivät nämä yritykset maksa lopullista veroa kokonaisuudessaan, ja joilla nämä asetetaan edullisempaan asemaan kuin muut verovelvolliset. Se seikka, että kyseisillä veronhyvityksillä pyritään kannustamaan investointeihin ja että niiden tavoitteena on lopultakin tulojen aikaansaaminen, on tässä suhteessa vailla merkitystä, koska toimenpidettä ei voida jättää katsomatta EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi sen tavoitteiden perusteella.
(ks. 124–126, 130 ja 184 kohta)
6. EY 253 artiklassa määrättyjen perustelujen on oltava kyseessä olevan toimenpiteen luonteen mukaisia ja niistä on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimenpiteen tehneen yhteisön toimielimen päättely siten, että niille, joita toimenpide koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimenpiteen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttämistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimenpiteen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimenpide on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen.
Komission päätös, jossa se toteaa yhteismarkkinoille soveltumattomaksi veronhyvitysten muodossa annetun valtiontuen, on riittävästi perusteltu siltä osin kuin se koskee kyseisen tuen vaikutuksia kauppaan ja kilpailuun, koska siinä todetaan, että koska kyseisen jäsenvaltion taloudelle ovat ominaisia avoimet suhteet ulkomaihin ja koska sen tuotannosta suuri osa menee vientiin, niillä yhtäältä vahvistetaan tuensaajayritysten asemaa suhteessa niiden kanssa kilpaileviin yrityksiin yhteisön markkinoilla ja siis vaikutetaan kauppaan ja toisaalta parannetaan samojen tuensaajayritysten kannattavuutta niiden nettotulosta (voitto verojen jälkeen) lisäämällä, kun ne voivat kilpailla niiden yritysten kanssa, jotka eivät saa kyseisiä veronhyvityksiä.
(ks. 136–138 kohta)
7. Kun valtion myöntämä tai sen varoista myönnetty tuki vahvistaa yrityksen asemaa jäsenvaltioiden välisessä kaupassa muihin, kilpaileviin yrityksiin verrattuna, tuen on katsottava vaikuttavan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan, vaikka tuensaajayritys ei itse harjoittaisikaan vientiä. Komissiolla ei ole velvollisuutta osoittaa, että tämä tuki todellisuudessa vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja että se tosiasiallisesti vääristää kilpailua, vaan sen on ainoastaan tutkittava, saattaako tämä tuki vaikuttaa tuohon kauppaan ja vääristää kilpailua.
Kun kyse on tukijärjestelmästä, komissio voi tyytyä tutkimaan asianomaisen järjestelmän yleispiirteitä olematta velvollinen tutkimaan jokaista yksittäistä soveltamistapausta, ja on täsmennettävä, että silloin kun kyseistä järjestelmää ei ole ilmoitettu, ei ole tarpeen, että komission päätöksen perusteluissa olisi tältä osin ajankohtainen arvio sen vaikutuksista kilpailulle ja jäsenvaltioiden väliselle kaupalle.
(ks. 142 ja 143 kohta)
8. Sillä seikalla, että veroedut ovat väliaikaisia, että niiden vaikutus on rajallinen eikä ratkaiseva tai etteivät ne ole ainoita huomioon otettavia seikkoja, ei voida kyseenalaistaa sitä, että niitä on pidettävä EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, koska oikeuskäytännössä ei edellytetä, että kilpailun vääristyminen tai tällaisen vääristymisen uhka ja vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ovat tuntuvia tai olennaisia.
(ks. 148 kohta)
9. Valtion toimenpiteen erityisyys eli sen valikoivuus on yksi EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun valtiontuen käsitteen tunnusomaisista piirteistä. Tältä osin on tutkittava, hyödyttääkö toimenpide ainoastaan tiettyjä yrityksiä tai tiettyjä toimialoja.
Verojärjestelmät, joilla annetaan veronhyvityksinä etuuksia vain sellaisille yrityksille, jotka tekevät tietyn raja-arvon ylittäviä investointeja ja joilla siis on merkittäviä rahoitusvaroja ja joiden ulkopuolelle jäävät kaikki muut – investoivatkin – yritykset ja joilla lisäksi annetaan viranomaisille harkintavaltaa, jonka nojalla niiden on mahdollista muotoilla kyseisten veroetujen määrää tai myöntämisedellytyksiä sen mukaan, millaisia investointihankkeita niiden arvioitaviksi on saatettu, ovat EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu ”jotakin yritystä suosiva” valikoiva etuus.
(ks. 158–162 ja 166–168 kohta)
10. Se, että alueviranomaisella on jäsenvaltion perustuslaissa tunnustettu ja suojattu verotusta koskeva autonomia, ei anna tällaiselle viranomaiselle kuitenkaan oikeutta jättää noudattamatta valtiontukia koskevia perustamissopimuksen määräyksiä. Kun EY 87 artiklan 1 kohdassa mainitaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty” tuki, tällä tarkoitetaan kaikkia julkisista varoista myönnettyjä tukia. Tästä seuraa, että jäsenvaltioiden alueviranomaisten (hajautetun hallinnon, osavaltioiden, alueellisten ja muiden yksikköjen), niiden oikeudellisesta asemasta ja nimityksestä riippumatta, toteuttamat toimenpiteet kuuluvat samalla tavalla kuin liittohallintoviranomaisten tai keskushallintoviranomaisten toteuttamat toimenpiteet EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan, jos tämän määräyksen soveltamisedellytykset ovat täyttyneet.
(ks. 178 kohta)
11. Arvioitaessa valtion toimenpidettä valtiontukena kyseisen toimenpiteen valikoivuus voi tietyin edellytyksin olla perusteltavissa ”järjestelmän luonteella tai rakenteella”. Tällaisessa tapauksessa toimenpiteeseen ei sovelleta EY 87 artiklan 1 kohtaa. Näin ollen sellaiseen erityiseen verotukselliseen toimenpiteeseen, joka voidaan perustella verojärjestelmän sisäisellä logiikalla – kuten veron progressiivisuudella, joka on perusteltavissa verolle asetetuilla tulonsiirtotavoitteilla – ei sovelleta EY 87 artiklan 1 kohtaa.
Se, että verotukselliset toimenpiteet perustuvat objektiivisiin perusteisiin ja että ne ovat horisontaalisia, ei riitä asettamaan kyseenalaiseksi niiden valikoivuutta eikä mahdollista sitä, että niiden katsottaisiin olevan kyseisen verotuksellisen järjestelmän sisäisellä johdonmukaisuudella perusteltavissa olevia toimenpiteitä, koska ne myönnetään vain niille yrityksille, jotka tekevät tietyn raja-arvon ylittäviä investointeja ja joilla siis on merkittäviä rahoitusvaroja, ja niiden ulkopuolelle jäävät kaikki muut – investoivatkin – yritykset. Kyseisillä toimenpiteillä tavoitellut päämäärät eivät mahdollista sitä, että näitä toimenpiteitä ei katsottaisi EY 87 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuksi valtiontueksi, sillä muuten riittäisi, että viranomaiset vetoavat tukitoimenpiteen toteuttamisella tavoiteltujen päämäärien oikeutukseen, jotta tukea voitaisiin pitää EY 87 artiklan 1 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä yleisenä toimenpiteenä. Tässä määräyksessä ei kuitenkaan tehdä eroa valtioiden toimenpiteiden syiden tai tavoitteiden vaan niiden vaikutusten perusteella.
(ks. 179, 180, 184 ja 185 kohta)
12. Komissiolla on laaja harkintavalta EY 87 artiklan 3 kohdan puitteissa. Yhteisöjen tuomioistuinten valvonnan on näin ollen kohdistuttava ainoastaan siihen, että menettelyä ja perusteluvelvollisuutta koskevia sääntöjä on noudatettu, että tosiseikat pitävät asiallisesti paikkansa, että ilmeistä arviointivirhettä ei ole tehty ja ettei harkintavaltaa ole käytetty väärin. Yhteisöjen tuomioistuinten asiana ei ole korvata komission taloudellista arviointia omalla arvioinnillaan.
Kun kyse on tukijärjestelmistä, komissio saa tutkia vain kyseisen järjestelmän yleispiirteet, eikä sillä ole velvollisuutta tutkia jokaista yksittäistä soveltamistapausta.
(ks. 198 ja 199 kohta)
13. Perustamissopimuksessa on otettu käyttöön eri menettelyt sen mukaan, onko tuki voimassa olevaa tukea vai uutta tukea. Uudet tuet on ilmoitettava ennalta komissiolle EY 88 artiklan 3 kohdan mukaisesti, eikä niitä saa toteuttaa, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös, kun taas olemassa olevat tuet voidaan EY 88 artiklan 1 kohdan mukaisesti panna sääntöjenmukaisesti täytäntöön niin kauan kuin komissio ei ole todennut niitä yhteismarkkinoille soveltumattomiksi. Olemassa olevista tuista voidaan näin ollen tarvittaessa tehdä ainoastaan sellainen niiden yhteismarkkinoille soveltumattomuutta koskeva päätös, jolla on oikeusvaikutuksia tulevaisuudessa.
EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan i alakohdassa säädetään, että olemassa olevalla tuella tarkoitetaan ”tukia, jotka olivat olemassa ennen perustamissopimuksen voimaantuloa kyseisessä jäsenvaltiossa, eli tukiohjelmia ja yksittäisiä tukia, jotka on otettu käyttöön ennen perustamissopimuksen voimaantuloa ja joita voidaan soveltaa edelleen perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen”.
Näissä säännöksissä tarkoitettuna olemassa olevana tukena ei voida pitää veronhyvitysjärjestelmää, joka on otettu käyttöön sen jälkeen, kun perustamissopimus tuli voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa, ja jonka soveltamisedellytyksiä ja näin ollen niillä tuettujen yritysten piiriä, perustaa ja prosenttimäärää sekä kestoa on olennaisesti muutettu suhteessa ennen tätä voimaantuloa olemassa olleeseen järjestelmään.
(ks. 228–234 kohta)
14. EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa olevalla käsitteellä ”yhteismarkkinoiden kehitys” voidaan ymmärtää tarkoitettavan taloudellisten ja oikeudellisten olosuhteiden muutosta kyseisen toimenpiteen kohteena olevalla alalla. Tällainen muutos voi olla seurausta alun perin kilpailulta suljettujen markkinoiden avaamisesta.
Tämä käsite ei sitä vastoin koske tilannetta, jossa komissio muuttaa arviointiaan pelkästään perustamissopimuksen valtiontukisääntöjen tiukemman soveltamisen perusteella.
Tästä seuraa, että sillä seikalla – jos se olisi toteennäytetty –, että komissio olisi kyseisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen muuttanut oppijärjestelmäänsä niiden valikoivuutta koskevien arviointiperusteiden osalta, joita se sovelsi arvioidessaan kyseisiä toimenpiteitä EY 87 artiklan 1 kohdan kannalta katsoen, ei voida katsoa näytettävän toteen asetuksen N:o 659/1999 1 artiklan b alakohdan v alakohdassa tarkoitettua ”yhteismarkkinoiden kehitystä”.
(ks. 245, 247 ja 250 kohta)
15. EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdassa säädetään, että asianomaisilla osapuolilla on muodollisessa tutkintamenettelyssä mahdollisuus esittää komissiolle huomautuksensa. Tässä säännöksessä täsmennetään, että nämä huomautukset on esitettävä asetetussa määräajassa, jota asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa voidaan jatkaa, mutta siinä ei säädetä, että asianomaisella osapuolella olisi omasta aloitteestaan ja tähän tarkoitukseen asetetun määräajan päätyttyä mahdollisuus esittää komissiolle uusia huomautuksia.
Tästä seuraa, että sillä, ettei komissio ole ottanut huomioon asianomaisen osapuolen esittämiä lisähuomautuksia siitä syystä, että ne saapuivat sille määräajan päätyttyä ja ettei kyseinen osapuoli ollut pyytänyt asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdan perusteella määräajan jatkamista, ei voida loukata luottamuksensuojan ja hyvän hallintotavan periaatteita, koska komissio ei ole täsmällisin vakuutuksin taannut sille, että myös myöhässä esitetyt lisähuomautukset otettaisiin huomioon, vaikka se ei hakisi määräajan jatkamista.
Kaikilla niillä oikeussubjekteilla, jotka ovat sellaisessa tilanteessa, jossa yhteisön toimielin on herättänyt perusteltuja odotuksia, on oikeus vaatia luottamuksensuojan periaatteen noudattamista, eikä kukaan voi vedota tämän periaatteen loukkaamiseen, jollei hallinto ole antanut täsmällisiä vakuutuksia.
Hallinnolliselle menettelylle yhteisön oikeusjärjestyksessä myönnettyihin takeisiin kuuluvat muun muassa hyvän hallintotavan periaate, johon liittyy toimivaltaisen toimielimen velvollisuus tutkia huolellisesti ja puolueettomasti kaikki käsiteltävänä olevan tapauksen kannalta merkitykselliset seikat. Asetuksen N:o 659/1999 6 artiklan 1 kohdalla ilmennetään näitä valtiontukien valvontamenettelyssä sovellettavia periaatteita. Ne, joita asia koskee, eivät voi itse vaatia valtiontukien valvontamenettelyssä, että komission olisi kuultava niitä samalla kontradiktorisella tavalla kuin sen on kuultava tuet myöntänyttä jäsenvaltiota, eivätkä ne voi vedota niinkin laajoihin oikeuksiin kuin puolustautumisoikeudet sellaisinaan ovat. Yhteisöjen tuomioistuimet eivät voi hyvän hallintotavan kaltaisten yleisten oikeusperiaatteiden perusteella laajentaa niille, joita asia koskee, valtiontukien valvontamenettelyn yhteydessä perustamissopimuksessa ja johdetussa oikeudessa myönnettyjä menettelyllisiä oikeuksia.
(ks. 259–272 kohta)
16. Vaikka yhteisöjen tuomioistuimen perussäännön, jota mainitun perussäännön 53 artiklan mukaan sovelletaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen, 40 artiklan neljännen kohdan ja ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 116 artiklan 3 kohdan vastaista ei ole se, että väliintulija esittää perusteluja, jotka poikkeavat sen tukeman asianosaisen perusteluista, edellytyksenä on kuitenkin, että ne eivät muuta oikeudenkäynnin kohdetta ja että väliintulon tarkoituksena on edelleen tukea tämän asianosaisen esittämiä vaatimuksia.
Tutkittavaksi voidaan ottaa väliintulijan esittämä väite, joka – vaikkakin se poikkeaa kantajan esittämistä väitteistä – liittyy oikeudenkäynnin kohteeseen sellaisena kuin kantaja on sen määrittänyt ja jolla ei siis muuteta sen kohdetta.
(ks. 292–294 kohta)
17. Vaikka komission toimintaan sen tutkiessa tukitoimia ei EY 88 artiklan soveltamisesta annetun asetuksen N:o 659/1999 antamiseen saakka sovellettu erityisiä määräaikoja, sen oli kuitenkin vältettävä viivyttämästä loputtomasti toimivaltuuksiensa käyttöä oikeusvarmuuden perusvaatimuksen noudattamiseksi.
Sikäli kuin komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida valtiontuen soveltuvuutta yhteismarkkinoille, sen on perustamissopimukseen sisältyviin, valtiontukea koskevien perustavanlaatuisiin määräyksiin perustuvan menettelyn asianmukaisen kulun turvaamiseksi tutkittava huolellisesti ja puolueettomasti kantelu, jossa on ilmiannettu yhteismarkkinoille soveltumaton valtiontuki. Tästä seuraa, ettei komissio voi pitkittää määräämättömäksi ajaksi kantelun kohteena olevien valtion toimenpiteiden alustavaa tutkintaa. Kantelun tutkinnan keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti, ja arvioinnissa on otettava huomioon erityisesti asiayhteys, menettelyvaiheet, joita komission on noudatettava, sekä asian vaikeusaste.
Sen ajankohdan, jona komissio sai tiedon kyseisistä tukijärjestelmistä, ja EY 88 artiklassa määrätyn muodollisen tutkintamenettelyn aloittamisen välillä kulunut 38 kuukauden pituinen aika ei ole mainittujen järjestelmien asiayhteyteen nähden kohtuuttoman pitkä aika, josta aiheutuisi, että alustavassa tutkintamenettelyssä olisi loukattu oikeusvarmuuden ja näin ollen hyvän hallintotavan periaatteita, koska yhtäältä kyseiset toimenpiteet edellyttivät kyseisen kansallisen lainsäädännön ja tosiseikkojen sekä oikeudellisiin seikkoihin liittyvien monitahoisten kysymysten perusteellista tutkimista ja koska toisaalta se, että menettely kesti, johtui ainakin osittain kansallisista viranomaisista, jotka pyysivät, että vastaamiselle asetettua määräaikaa jatkettaisiin, jotta ne voisivat vastata komission tietojensaantipyyntöön.
(ks. 296–309 kohta)
18. Tuen sääntöjenmukaisuutta koskevaan perusteltuun luottamukseen voidaan vedota ainoastaan, jos kyseinen tuki on myönnetty EY 88 artiklassa määrättyä menettelyä noudattaen. Alueellisen viranomaisen ja huolellisen taloudellisen toimijan on nimittäin yleensä kyettävä varmistumaan siitä, että tätä menettelyä on noudatettu. Koska EY 88 artiklassa ei lisäksi tehdä eroa tukijärjestelmien ja yksittäisten tukien välillä, näitä periaatteita sovelletaan, kun kyse on tukijärjestelmistä.
Kuitenkaan ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että ilmoittamatta jättämisen vuoksi sääntöjenvastaisen tuen saajat voivat vedota poikkeuksellisiin olosuhteisiin, joiden vallitessa ne olivat voineet luottaa tuen sääntöjenmukaisuuteen, vastustaakseen tuen takaisinmaksua.
(ks. 310–314 kohta)
19. Valtiontukien valvontamenettelyn – oli kyse sitten alustavasta käsittelyvaiheesta tai muodollisesta tutkintamenettelystä – keston kohtuullisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti ja arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa asiayhteys, komission käyttämät eri menettelyvaiheet, asianosaisten toiminta menettelyn aikana, asian vaikeusaste sekä asian merkitys eri osapuolille.
Kaiken kaikkiaan viiden vuoden ja yhden kuukauden pituista tutkintamenettelyä, johon sisältyi 38 kuukauden pituinen alustava käsittelyvaihe ja 23 kuukauden pituinen muodollinen tutkintamenettely, ei asiayhteys, kyseisten toimenpiteiden monitahoisuus ja asian merkitys sekä se huomioiden, että kansalliset viranomaiset olivat ainakin osittain menettelyllään myötävaikuttaneet tutkintamenettelyn pitkittymiseen, voida pitää kohtuuttomana. Tämä kesto ei ole sellainen poikkeuksellinen olosuhde, johon perusteltu luottamus kyseisten tukien sääntöjenmukaisuuteen voisi perustua.
(ks. 336–342 ja 347 kohta)
20. Sääntöjenvastaisen tuen poistaminen perimällä se takaisin on johdonmukainen seuraus siitä, että se on todettu sääntöjenvastaiseksi. Näin ollen sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisin perimistä aiemman tilanteen palauttamiseksi ei lähtökohtaisesti voida pitää perustamissopimuksen valtiontukia koskevien määräysten tavoitteisiin nähden suhteettomana toimenpiteenä.
Palauttaessaan tuen tuensaaja menettää edun, joka sillä oli markkinoilla ollut kilpailijoihinsa verrattuna, ja tuen maksamista edeltänyt tilanne palautuu ennalleen. Tästä takaisinmaksun tehtävästä seuraa, että poikkeustapauksia lukuun ottamatta komissio ei lähtökohtaisesti ylitä harkintavaltansa rajoja määrätessään jäsenvaltion perimään takaisin sääntöjenvastaiset tuet, sillä se vain palauttaa tilanteen ennalleen.
Suhteellisuusperiaatteen mukaan yhteisön toimielinten säädöksillä, päätöksillä ja muilla toimenpiteillä ei saa tosin ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eli silloin kun on mahdollista valita usean tarkoituksenmukaisen toimenpiteen välillä, on valittava vähiten pakottava.
Aikaisemman tilanteen ennalleen palauttamiseksi suoritettua sääntöjenvastaisesti myönnetyn valtiontuen takaisinperimistä ei periaatteessa voida pitää suhteettomana toimenpiteenä perustamissopimuksessa olevien valtiontukia koskevien määräysten tavoitteet huomioon ottaen. Vaikka tällainen toimenpide toteutettaisiin kauan kyseisen tuen myöntämisen jälkeen, se ei voisi merkitä seuraamusta, josta ei ole säädetty yhteisön oikeudessa.
(ks. 372–375 kohta)