VIRKAMIESTUOMIOISTUIMEN TUOMIO
(kolmas jaosto)
29 päivänä maaliskuuta 2007
Asia F-31/05
Michael Cwik
vastaan
Euroopan yhteisöjen komissio
Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus – Vuoden 2003 arviointikierros – Kumoamiskanne – Lainvastaisuusväite – Ilmeinen arviointivirhe
Aihe: EY 236 ja EA 152 artiklan nojalla nostettu kanne, jossa Michael Cwik vaatii kumoamaan yhtäältä jaksolle 1.12.–31.12.2003 vahvistetun urakehitystään koskevan kertomuksen ja, siltä osin kuin on tarpeen, 24.1.2005 tehdyn päätöksen, jolla on hylätty hänen vuoden 2003 urakehitystään koskevasta kertomuksesta tekemänsä valitus, ja toisaalta velvoittamaan komission maksamaan symbolisen yhden euron vahingonkorvauksen
Ratkaisu: Kanne hylätään. Asianosaiset vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiivistelmä
1. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
2. Henkilöstö – Arviointi – Urakehitystä koskeva kertomus
(Henkilöstösääntöjen 43 artikla)
3. Henkilöstö – Henkinen ahdistelu – Henkisen ahdistelun käsite
1. Kun urakehitystä koskevia kertomuksia laaditaan, tavoitekeskiarvon olemassaolon ei pidä katsoa rajoittavan arvioinnin tarkastajien arvioinnin vapautta, kun nämä konkreettisesti arvioivat virkamiehiä.
Ensinnäkään tällä keskiarvolla ei näet rajoiteta arvioijille annettua mahdollisuutta eriyttää arviointeja, joita annetaan erikseen kunkin virkamiehen suorituksista sen mukaan kuin tämän suoritukset poikkeavat ylös- tai alaspäin tästä keskiarvosta.
Toiseksi arvioinnin tarkastajat eivät ole tämän tavoitekeskiarvon noudattamiseksi velvoitettuja korvaamaan tämän keskiarvon ylittäviä arviointeja alemmilla arvosanoilla. Tavoitekeskiarvojärjestelmässä otetaan näet huomioon yleisimmin havaittu todellinen tilanne eli se, että arvioidut virkamiehet jakautuvat tasaisesti tavoitekeskiarvon edustaman ansioiden keskiarvotason ympärille. Lisäksi komission hyväksymissä henkilöstösääntöjen 45 artiklan yleisissä täytäntöönpanomääräyksissä käyttöön otettu järjestelmä mahdollistaa sen, että arvioinnin tarkastajat poikkeavat myös tavoitekeskiarvosta, jos yksikön erityinen tilanne poikkeaa tästä yleisestä todellisesta tilanteesta. Kuten näet näiden yleisten täytäntöönpanomääräysten 4 artiklan 3 kohdasta ilmenee, tavoitekeskiarvon ylittämiseen yhdellä pisteellä ei liity mitään seurauksia. Lisäksi näiden yleisten täytäntöönpanomääräysten 4 artiklan 4 ja 5 kohdasta ilmenee, että jos ylitys on yli yhden pisteen suuruinen, asianomainen pääosasto voi, jos se perustelee ylityksen pätevästi, saattaa asian poikkeuslupien tutkimiseen toimivaltaisen sekakomitean käsiteltäväksi, ja tämä voi päättää seuraamuksen mahdollisesta täydellisestä tai osittaisesta poistamisesta.
On kiistatonta, että tavoitekeskiarvolla asetetaan arviointijärjestelmälle tietty pakote, kun arvioijille vahvistetaan raja, joka koskee mahdollisuutta arvioida kutakin henkilöä abstraktisti, erillään niiden muiden virkamiesten ansioista, joita voidaan verrata häneen. Tämä pakote, jota on otettu käyttöön yhteisön henkilöstöpolitiikassa, jotta päästäisiin virkamiesten edustavaan arviointiin, ei ole kuitenkaan henkilöstösääntöjen 43 artiklan vastainen. Tavoitekeskiarvon 14 ilmoittaminen asteikolla 0–20 antaa näet mahdollisuuden estää se riski, että keskiarvon mukainen arviointi kärsii inflaation, mistä seuraisi, että arvioinnin tarkastajien todellisuudessa käyttämien pisteiden valikoima supistuisi, millä heikennettäisiin arvioinnin tehtävää, joka on kuvata mahdollisimman tarkasti arvioitavien virkamiesten ansioita ja mahdollistaa heidän todellinen vertailu. Tavoitekeskiarvon ilmoittamisella kyetään myös vähentämään sitä vaaraa, että komission eri pääosastojen käyttämien arviointien keskiarvot poikkeaisivat toisistaan, vaikka siihen eivät olisi syynä arvioitavien virkamiesten ansioihin liittyvät objektiiviset seikat.
(ks. 45–49 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑51/04, Leite Mateus v. komissio, 18.10.2005 (56 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa); asia T‑43/04, Fardoom ja Reinard v. komissio, 25.10.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑329 ja II‑1465, 51, 54 ja 55 kohta) ja asia T‑311/04, Buendía Sierra v. komissio, 19.10.2006 (Kok. 2006, s. II‑4137, 183 kohta).
2. Urakehitystä koskevien kertomusten laatimisen yhteydessä tällaisessa kertomuksessa olevilla kuvailevilla kommenteilla pyritään perustelemaan kussakin kohdassa pisteillä esitetyt arvioinnit. Nämä kuvailevat kommentit ovat arvioinnin laatimisen perustana, sillä arvioinnissa nämä kommentit ilmaistaan numeraalisesti, ja ne auttavat virkamiestä ymmärtämään saamansa arvosanan. Näin ollen tällaisen kertomuksen sisällä kuvailevien kommenttien on oltava johdonmukaisia pisteillä esitettyihin arviointeihin nähden. Kun otetaan huomioon arvioijille annettu laaja harkintavalta arvioinneissa, jotka koskevat niiden henkilöiden työtä, joita heidän on arvioitava, mahdollinen epäjohdonmukaisuus urakehitystä koskevan kertomuksen sisällä voi kuitenkin olla hyväksyttävä peruste sen kumoamiselle vain siinä tapauksessa, että se on ilmeinen.
(ks. 62 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: asia T‑173/04, Carius v. komissio, 25.10.2006 (Kok. H. 2006, s. I‑A‑2‑243 ja II‑A‑2‑1269, 106 kohta).
3. Virkamiehen, joka väittää joutuneensa henkisen ahdistelun kohteeksi, on riippumatta subjektiivisesta käsityksestä, joka hänellä on saattanut olla tosiseikoista, joihin hän vetoaa, esitettävä kaikki seikat, joiden perusteella voidaan todeta, että hän on joutunut sellaisen menettelyn kohteeksi, jolla hänet on pyritty objektiivisesti arvioiden häpäisemään tai heikentämään harkitusti hänen työolosuhteitaan.
Tältä osin on todettava, että kun kyse on virkamiehestä, joka väittää, että hänen urakehitystään koskeva kertomus on lisäosoitus henkisestä ahdistelusta, jonka kohteena hän on ollut useiden vuosien ajan, asianomaisen mainitsemat esimiesten kanssa esiintyneet toistuvat ristiriidat, jotka ovat liittyneet muun muassa häntä koskeneisiin aikaisempiin arviointikertomuksiin, siihen, että häntä ei ole pitkään aikaan ylennetty, sekä hänen ammatilliseen eristämiseensä, eivät ole seikkoja, jotka osoittaisivat, että riidanalainen urakehitystä koskeva kertomus olisi laadittu henkisen ahdistelun tarkoituksessa.
(ks. 94 ja 95 kohta)
Viittaukset:
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin: yhdistetyt asiat T‑7/98, T‑208/98 ja T‑109/99, De Nicola v. EIP, 23.2.2001 (Kok. H. 2001, s. I‑A‑49 ja II‑185, 286 kohta); asia T‑136/03, Schochaert v. neuvosto, 8.7.2004 (Kok. H. 2004, s. I‑A‑215 ja II‑957, 41 kohta) ja asia T‑144/03, Schmit v. komissio, 4.5.2005 (Kok. H. 2005, s. I‑A‑101 ja II‑465, 64 kohta).