YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (ensimmäinen jaosto)
2 päivänä joulukuuta 2008 (*)
Yhteisön tavaramerkki – Väitemenettely – Hakemus sanamerkin Barbara Becker rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi – Aikaisempi yhteisön tavaramerkiksi rekisteröity sanamerkki BECKER – Suhteellinen hylkäysperuste – Sekaannusvaara – Merkkien samankaltaisuus – Asetuksen (EY) N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohta
Asiassa T-212/07,
Harman International Industries, Inc., kotipaikka Northridge, Kalifornia (Yhdysvallat), edustajanaan barrister M. Vanhegan,
kantajana,
vastaan
sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV), asiamiehenään G. Schneider,
vastaajana,
jossa toisena asianosaisena SMHV:n valituslautakunnassa oli ja väliintulijana ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimessa on
Barbara Becker, kotipaikka Miami, Florida (Yhdysvallat), edustajanaan asianajaja P. Baronikians,
jossa on kyse kanteesta, joka on nostettu SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2007 tekemästä päätöksestä (asia R 502/2006-1), joka koskee Harman International Industries, Inc:n ja Barbara Beckerin välistä väitemenettelyä,
EUROOPAN YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja V. Tiili sekä tuomarit F. Dehousse ja I. Wiszniewska-Białecka (esittelevä tuomari),
kirjaaja: hallintovirkamies N. Rosner,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen kirjaamoon 15.6.2007 toimitetun kannekirjelmän,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 1.10.2007 jätetyn SMHV:n vastineen,
ottaen huomioon ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen 14.9.2007 toimitetun väliintulijan vastineen,
ottaen huomioon 24.6.2008 pidetyssä istunnossa esitetyn,
on antanut seuraavan
tuomion
Asian tausta
1 Väliintulija Barbara Becker esitti 19.11.2002 sisämarkkinoiden harmonisointivirastolle (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) hakemuksen sanamerkin Barbara Becker rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi yhteisön tavaramerkistä 20.12.1993 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 40/94 (EYVL 1994, L 11, s. 1), sellaisena kuin se on muutettuna, nojalla.
2 Tavarat, joita varten tavaramerkin rekisteröintiä haettiin, kuuluvat tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan, 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkaan 9, ja ne vastaavat seuraavaa kuvausta: ”Tieteelliset, merenkulku-, geodeettiset, sähkö-, valokuvaus-, elokuva-, optiset, punnitus-, mittaus-, merkinanto-, tarkastus- (valvonta‑), hengenpelastus- ja opetuslaitteet ja -kojeet; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet, äänilevyt; myyntiautomaatit ja kolikkokäyttöisten laitteiden koneistot; kassakoneet, laskukoneet, tietojenkäsittelylaitteet ja tietokoneet.”
3 Tavaramerkkihakemus julkaistiin 29.3.2004 Yhteisön tavaramerkkilehdessä nro 13/2004.
4 Kantaja, Harman International Industries, Inc. teki 24.6.2004 väitteen haetun tavaramerkin rekisteröintiä vastaan kaikkien rekisteröintihakemuksessa mainittujen tavaroiden osalta asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja saman asetuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla. Väite perustui yhteisön sanamerkkiin BECKER ONLINE PRO nro 1 823 228, joka on rekisteröity 1.7.2002, ja sanamerkin BECKER rekisteröimiseksi yhteisön tavaramerkiksi 2.11.2000 tehtyyn hakemukseen nro 1 944 578, joka on kirjattu 17.9.2004.
5 Tavarat, joita aikaisemmat tavaramerkit koskevat, kuuluvat Nizzan sopimuksen luokkaan 9 ja vastaavat seuraavia kuvauksia: ”Sähköiset ja elektroniset laitteet ja kojeet; äänen ja kuvien tallennus-, siirto- ja toistolaitteet; magneettiset tietovälineet; tallennelevyt; tietojenkäsittelylaitteet; opetus- ja neuvontavälineet; tietokoneet; tietokoneohjelmistot; tietokonelaitteistot; tietokoneiden oheislaitteet; laitteet ja kojeet, kaikki ääni- ja/tai kuvasignaalien tallennukseen, tuottamiseen, siirtoon, muokkaukseen tai käsittelyyn; äänenkäsittelylaitteet; hifiääni- ja -kuvalaitteet; kaiuttimet, muuntimet, radiot, navigointijärjestelmät ja telemaattiset välineet; autojen äänilaitteet ja -kojeet; autoradiot, joissa on puhelin, navigointijärjestelmät, telematiikkalaite (elektroninen linkki moottoriajoneuvon ja satelliitin välillä), CD-soittimet, MP3-soittimet ja/tai Internet-yhteys; signaalien käsittelylaitteet; digitaalisignaalin käsittelylaitteet; digitaaliset äänisignaaliprosessorit; äänen käsittelylaitteet, vahvistimet, esivahvistimet, tehovahvistimet, vastaanottimet, ääni- ja kuvavastaanottimet; virittimet, elokuvan käsittelylaitteet kotikäyttöön, DVD-soittimet, CD-levysoittimet, CD- ja DVD-siirtimet, optiset levysoittimet ja siirtimet; MP3-soittimet; kaukosäätimet, bassokaiuttimet, mikrofonit, kuulokkeet, integroidut äänijärjestelmät, televisiot, videonäytöt, kotiteatterijärjestelmät; äänen miksauskonsolit; äänikompressorit ja -prosessorit; tasaajat; puhelimet; osat ja tarvikkeet kaikille edellä mainituille tavaroille; kaikki edellä mainitut tuotteet ovat muita kuin kaapeleita tai kaapelien osia ja tarvikkeita.”
6 Väiteosasto hyväksyi väitteen 15.2.2005 tekemällään päätöksellä sillä perusteella, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä oli sekaannusvaara. Se katsoi, että tavarat, joita nämä tavaramerkit koskevat, ovat samoja ja että tavaramerkit olivat kokonaisuutena arvioituna samankaltaisia, koska yhtäältä niiden ulkoasu ja lausuntatapa olivat kohtalaisen samankaltaisia ja toisaalta merkityssisältö oli sama siltä osin kuin niillä viitattiin samaan sukunimeen.
7 Väliintulija teki 11.4.2006 valituksen väiteosaston päätöksestä SMHV:ssä.
8 SMHV:n ensimmäinen valituslautakunta hyväksyi valituksen 7.3.2007 tekemällään päätöksellä (jäljempänä riidanalainen päätös) ja kumosi väiteosaston päätöksen. Valituslautakunta katsoi, että tavarat, joita riidanalaiset tavaramerkit koskivat, olivat osittain samoja ja osittain samankaltaisia. Se eritteli kohdeyleisön kyseessä olevien tavaroiden eli suurelle yleisölle tarkoitettujen, ammattilaisille tarkoitettujen ja sellaisten väliryhmään kuuluvien tavaroiden mukaan, jotka voivat lajinsa tai käyttötarkoituksensa perusteella olla suurelle yleisölle tai ammattilaisille tarkoitettuja.
9 Riidanalaisten merkkien osalta valituslautakunta otti huomioon yhtäältä prosessiekonomisista syistä aikaisemman sanamerkin BECKER ja toisaalta sanamerkin Barbara Becker, jonka rekisteröintiä haetaan. Valituslautakunta totesi, että riidanalaiset merkit olivat ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan vain kohtalaisen samankaltaisia, kun otetaan huomioon se, että tavaramerkin, jonka rekisteröintiä haetaan, alkuun oli pantu toinen osa eli etunimi Barbara. Merkityssisällön osalta valituslautakunta katsoi, että riidanalaiset merkit olivat selvästi erotettavissa toisistaan Saksassa ja muissa Euroopan unionin maissa. Valituslautakunta katsoi, ettei sukunimi Becker ollut tavaramerkin, jonka rekisteröintiä haettiin, erottamiskykyinen ja hallitseva osa, koska kohdeyleisö mieltää tavaramerkin pikemminkin kokonaisuutena eli tavaramerkkinä Barbara Becker kuin ”Barbaran” ja ”Beckerin” yhdistelmänä. Se totesi myös, että Barbara Becker oli Saksassa julkisuuden henkilö, kun taas sukunimeä Becker pidettiin yleisenä ja tavallisena sukunimenä. Niinpä valituslautakunta katsoi, että riidanalaisten merkkien erot ovat riittävän suuria, jotta sekaannusvaaraa ei synny.
10 Lisäksi valituslautakunta totesi, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 5 kohdan soveltamiselle oikeuskäytännössä asetettu edellytys, jonka mukaan riidanalaisten tavaramerkkien on oltava niin samankaltaisia, että kohdeyleisö yhdistää ne toisiinsa, ei täyty esillä olevassa asiassa.
Asianosaisten vaatimukset
11 Kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– kumoaa riidanalaisen päätöksen
– antaa määräyksen yhteisön tavaramerkin Barbara Becker hylkäämisestä
– velvoittaa SMHV:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
12 SMHV ja väliintulija vaativat, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin
– hylkää kanteen
– velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudellinen arviointi
13 On aluksi todettava, että toisena vaatimuksenaan kantaja vaatii, että ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin antaa määräyksen yhteisön tavaramerkin Barbara Becker rekisteröintiä koskevan hakemuksen hylkäämisestä. On kuitenkin niin, että asetuksen N:o 40/94 63 artiklan 6 kohdan mukaan SMHV:n on toteutettava yhteisön tuomioistuimen tuomion täytäntöönpanosta johtuvat toimenpiteet. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tehtävänä ei ole antaa SMHV:lle määräyksiä (asia T-331/99, Mitsubishi HiTec Paper Bielefeld v. SMHV (Giroform), tuomio 31.1.2001, Kok. 2001, s. II‑433, 33 kohta; asia T-277/04, Vitakraft-Werke Wührmann v. SMHV – Johnson’s Veterinary Products (VITACOAT), tuomio 12.7.2006, Kok. 2006, s. II-2211, 74 kohta ja asia T-420/03, El Corte Inglés v. SMHV – Abril Sánchez ja Ricote Saugar (BoomerangTV), tuomio 17.6.2008, 31 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa). Kantajan toinen vaatimus on siis jätettävä tutkimatta.
14 Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kahteen kanneperusteeseen, jotka koskevat asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan 5 kohdan rikkomista.
Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista
Asianosaisten lausumat
15 Kantaja väittää, että sukunimi Becker on tavaramerkin Barbara Becker hallitseva ja erottamiskykyinen osa tai joka tapauksessa sillä on itsenäinen erottamiskykyinen tehtävä tässä tavaramerkissä ja että riidanalaiset tavaramerkit ovat merkityssisällöltään samankaltaisia, koska ne perustuvat sukunimeen Becker, eikä tämän nimen ja tavaroiden, joita tavaramerkit koskevat, välillä ole yhteyttä. Oikeuskäytännön mukaisesti esillä olevassa asiassa on todettava sekaannusvaaran olemassaolo sillä perusteella, että kun otetaan huomioon, että tavarat, joita riidanalaiset tavaramerkit koskevat, ovat samoja, näiden tavaramerkkien väliset erot eivät riitä kumoamaan sekaannusvaaraa. Kantajan mukaan keskivertokuluttaja johdetaan ajattelemaan, että tavarat, joita tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, koskee, ovat peräisin yrityksestä, joka on taloudellisessa etuyhteydessä yritykseen, jolta aikaisemmalla tavaramerkillä varustetut tavarat ovat peräisin.
16 SMHV väittää, että oikeuskäytännön mukaan moniosaista tavaramerkkiä, jonka jokin osatekijä on sama tai samankaltainen kuin toisen tavaramerkin osatekijä, voidaan pitää samankaltaisena tämän toisen tavaramerkin kanssa ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseinen osatekijä on hallitseva osa kokonaisvaikutelmassa, jonka moniosainen tavaramerkki luo.
17 SMHV:n mukaan ei ole yleistä sääntöä, jonka mukaan silloin, kun tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, muodostuu kahdesta osasta, joista toinen on sama kuin aikaisempi tavaramerkki, joka muodostuu yhdestä ainoasta osasta, näitä tavaramerkkejä olisi yleensä pidettävä samankaltaisina. Sekaannusvaaran toteamiseksi on välttämätöntä, että tällä osalla on vähintään itsenäinen erottamiskykyinen asema kahdesta osasta muodostuvassa tavaramerkissä. Tässä asiassa kohdeyleisö ei hajota osiin tavaramerkkiä, jonka rekisteröintiä haetaan, vaan mieltää sen kokonaisuudessaan naisen nimeksi eli nimeksi Barbara Becker, eikä mikään sen osa ole itsenäisesti erottamiskykyinen tai hallitseva osa.
18 Lisäksi SMHV:n mukaan kuluttajat pitävät pääsääntöisesti tärkeämpänä tavaramerkin alkuosaa. Etunimi Barbara sisältää kaikuvia ja avoimia vokaaleja, jotka verrattuna sukunimen Becker lyhyisiin vokaaleihin muodostavat erityisen yhdistelmän.
19 SMHV:n mukaan valituslautakunnalla on siis ollut perusteet katsoa, että esillä olevassa asiassa ei ole sekaannusvaaraa.
20 Väliintulija väittää, että merkityssisällön osalta kyseessä olevissa merkeissä on eroja. Tästä syystä kantaja ei voi vedota periaatteeseen, jonka mukaan tavaramerkit ovat samankaltaisia, kun ne sisältävät saman osan. Tätä periaatetta ei voida soveltaa tilanteessa, jossa samoilla osilla ei ole sisällöllistä merkitystä kohdeyleisön kannalta.
21 Kantaja ei väliintulijan mukaan voi myöskään vedota oikeuskäytäntöön, jonka mukaan voidaan olettaa, että tavaramerkki on muunnelma aikaisemmasta tavaramerkistä, jos se muodostuu aikaisemmasta tavaramerkistä yhdistettynä uuteen osaan, koska tässä asiassa, toisin kuin asioissa, joiden johdosta tämä oikeuskäytäntö on syntynyt, tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, ei muodostu yhtiön nimen ja muun osan yhdistelmästä vaan erisnimestä. Kohdeyleisö mieltää riidanalaiset tavaramerkit kahtena eri tavaramerkkinä, joiden välillä ei ole mitään yhteyttä.
Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen arviointi asiasta
22 Asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan aikaisemman tavaramerkin haltijan vastustuksesta tavaramerkkiä ei rekisteröidä, ”jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, [sen alueen, jolla aikaisempi tavaramerkki on suojattu,] yleisön keskuudessa on sekaannusvaara”. Lisäksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 2 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaan aikaisemmalla tavaramerkillä tarkoitetaan yhteisön tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemus on tehty ennen yhteisön tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
23 Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekaannusvaara on olemassa, jos yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. Sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on merkeistä ja kyseessä olevista tavaroista tai palveluista, ottaen huomioon kaikki tekijät, joilla on merkitystä asian kannalta (asia T‑162/01, Laboratorios RTB v. SMHV – Giorgio Beverly Hills (GIORGIO BEVERLY HILLS), tuomio 9.7.2003, Kok. 2003, s. II‑2821, 30 ja 31 kohta ja asia T-112/06, Inter-Ikea v. SMHV – Waibel (idea), tuomio 16.1.2008, 32 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
24 Tässä kokonaisarvioinnissa sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkit, on ratkaiseva asema. On kuitenkin otettava huomioon se, että keskivertokuluttajalla on ainoastaan harvoin mahdollisuus verrata suoraan eri tavaramerkkejä, ja hänen on turvauduttava siihen epätäydelliseen muistikuvaan, joka hänellä on tavaramerkeistä (asia T-355/02, Mülhens v. SMHV – Zirh International (ZIRH), tuomio 3.3.2004, Kok. 2004, s. II-791, 41 kohta). Lisäksi keskivertokuluttajan tarkkaavaisuusaste voi vaihdella kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyypin mukaan (asia C-342/97, Lloyd Schuhfabrik Meyer, tuomio 22.6.1999, Kok. 1999, s. I-3819, 26 kohta ja asia T-153/03, Inex v. SMHV – Wiseman (lehmännahkan esitys), tuomio 13.6.2006, s. II-1677, 24 kohta). Jos kyseessä olevien tavaroiden keskivertokuluttaja on erikoistunut, on oletettavaa, että hänen tarkkaavaisuusasteensa valinnan yhteydessä on keskivertoa korkeampi (ks. vastaavasti asia T-211/03, Faber Chimica v. SMHV – Nabersa (Faber), tuomio 20.4.2005, Kok. 2005, s. II-1297, 24 kohta).
25 Tässä asiassa aikaisemman tavaramerkin suoja ulottuu koko yhteisöön. Niinpä on tarkasteltava koko tämän alueen kuluttajien mielikuvaa riidanalaisesta tavaramerkistä. On kuitenkin huomautettava, että yhteisön tavaramerkin rekisteröinnin hylkäämisen kannalta riittää, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu hylkäämisperuste on olemassa osassa yhteisöä (edellä 24 kohdassa mainittu asia ZIRH, tuomion 36 kohta).
26 Lisäksi on riidatonta, että kyseessä olevat tavarat, jotka on tarkoitettu osittain suurelle yleisölle ja osittain ammattilaisille, ovat teknisiä tavaroita. Kyse on siis yleisöstä, jonka tarkkaavaisuuden taso on suhteellisen korkea.
27 Koska sitä, että kyseessä olevat tavarat ovat samoja tai samankaltaisia, ei ole kiistetty, on vertailtava pelkästään riidanalaisia tavaramerkkejä.
28 Kaksi tavaramerkkiä ovat oikeuskäytännön mukaan samankaltaisia, kun ne ovat asianomaisen yleisön näkökulmasta ainakin osittain yhtäläisiä yhden tai useamman merkityksellisen seikan osalta (asia T-6/01, Matratzen Concord v. SMHV – Hukla Germany (MATRATZEN), tuomio 23.10.2002, Kok. 2002, s. II-4335, 30 kohta ja asia T-317/03, Volkswagen v. SMHV – Nacional Motor (Variant), tuomio 26.1.2006, 46 kohta, ei julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
29 Riidanalaisten tavaramerkkien ulkoasun, lausuntatavan tai merkityssisällön samankaltaisuuden osalta sekaannusvaaran kokonaisarvioinnin on perustuttava niistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti niiden erottavat ja hallitsevat osatekijät (ks. asia T-292/01, Phillips-Van Heusen v. SMHV – Pash Textilvertrieb und Einzelhandel (BASS), tuomio 14.10.2003, Kok. 2003, s. II-4335, 47 kohta ja edellä 24 kohdassa tarkoitettu asia lehmännahkan esitys, tuomion 26 kohta).
30 Silloin, kun toinen sanamerkin kahdesta sanasta on ulkoasun ja lausuntatavan perusteella sama kuin aikaisemman sanamerkin ainoa sana ja nämä sanat eivät yhdessä tai erikseen tarkasteltuna merkityssisältönsä perusteella tarkoita mitään kohdeyleisölle, näitä tavaramerkkejä on kutakin kokonaisuutena tarkasteltuna tavallisesti pidettävä samankaltaisina (asia T-286/02, Oriental Kitchen v. SMHV – Mou Dybfrost (KIAP MOU), tuomio 25.11.2003, Kok. 2003, s. II-4953, 39 kohta ja asia T-22/04, Reemark v. SMHV – Bluenet (Westlife), tuomio 4.5.2005, Kok. 2005, s. II-1559, 37 kohta).
31 Tässä asiassa kyseessä on aikaisempi sanamerkki BECKER, ja tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, on Barbara Becker.
32 Osa ”becker” on samanaikaisesti tavaramerkin BECKER ainoa osa ja toinen kahdesta osasta, joista tavaramerkki Barbara Becker muodostuu. Osa ”becker” on siis yhteinen molemmille tavaramerkeille.
33 Ulkoasun ja lausuntatavan osalta riidanalaiset tavaramerkit ovat eripituisia ja muodostuvat eri määrästä sanoja. Näiden tavaramerkkien synnyttämä kokonaisvaikutelma on kuitenkin sellainen, että niitä voidaan pitää ulkoasultaan ja lausuntatavaltaan tietyssä määrin samankaltaisina niiden yhteisen osan vuoksi, kuten valituslautakunta on perustellusti todennut.
34 Merkityssisällön osalta valituslautakunta on edelleen perustellusti todennut, että kohdeyleisö mieltää tavaramerkin BECKER sukunimeksi ja että kohdeyleisö mieltää tavaramerkin Barbara Becker henkilön nimeksi, joka muodostuu etunimestä ja sukunimestä, joka on sama kuin sukunimi, josta aikaisempi tavaramerkki muodostuu. Valituslautakunnan arviointia, joka koskee osan ”becker” merkitystä suhteessa osaan ”barbara” tavaramerkissä Barbara Becker, ei voida kuitenkaan hyväksyä.
35 Vaikka se, miten henkilön nimistä muodostuvat tavaramerkit mielletään, voi vaihdella yhteisön eri maissa, oikeuskäytännössä myönnetään, että ainakin Italiassa kuluttajat yleissäännön mukaan katsovat sukunimen olevan erottamiskykyisempi kuin etunimi (ks. asia T-185/03, Fusco v. SMHV – Fusco International (ENZO FUSCO), tuomio 1.3.2005, Kok. 2005, s. II-715, 54 kohta). Tästä seuraa, että sukunimeä Becker saatetaan pitää erottamiskykyisempänä kuin etunimeä Barbara tavaramerkissä Barbara Becker.
36 Lisäksi se, että Barbara Becker on Boris Beckerin entisenä aviopuolisona Saksassa julkisuuden henkilö, ei merkitse sitä, että riidanalaiset tavaramerkit eivät olisi merkityssisällöltään samankaltaisia. Aikaisempi tavaramerkki BECKER ja tavaramerkki Barbara Becker viittaavat näet samaan sukunimeen Becker. Ne ovat siis samankaltaisia, ja näin on varsinkin, kun osassa yhteisöä tavaramerkin, jonka rekisteröintiä haetaan, osaa ”becker” voidaan sukunimenä pitää erottamiskykyisempänä kuin osaa ”barbara”, joka on pelkkä etunimi. Tältä osin on muistutettava, että kohdeyleisö muistaa epätäydellisesti riidanalaiset tavaramerkit.
37 Lisäksi oikeuskäytännön mukaan silloin, kun moniosainen tavaramerkki on muodostettu asettamalla rinnakkain osa ja toinen tavaramerkki, tämä toinen tavaramerkki, vaikka se ei ole moniosaisen tavaramerkin hallitseva osa, voi säilyttää itsenäisen erottamiskyvyn moniosaisessa tavaramerkissä. Tällaisessa tapauksessa moniosaista tavaramerkkiä ja toista tavaramerkkiä voidaan pitää samankaltaisina (ks. vastaavasti asia C-120/04, Medion, tuomio 6.10.2005, Kok. 2005, s. I-8551, 30 ja 37 kohta). Tässä asiassa on todettava, että osa ”becker” mielletään sukunimeksi, jota käytetään yleisesti henkilön nimenä. On katsottava, että tämä osa säilyttää itsenäisen erottamiskyvyn tavaramerkissä Barbara Becker.
38 Tästä seuraa, että kun arvioidaan riidanalaisia tavaramerkkejä kokonaisuutena ja verrataan niiden ulkoasua, lausuntatapaa ja merkityssisältöä, riidanalaisia tavaramerkkejä on pidettävä samankaltaisina.
39 Niinpä valituslautakunta on todennut perusteettomasti, että riidanalaiset tavaramerkit erosivat selvästi toisistaan.
40 Sekaannusvaaran osalta on todettava, että sitä, että tavarat, joita riidanalaiset tavaramerkit koskevat, ovat samoja tai samankaltaisia, ei ole kiistetty ja että tavaramerkki Barbara Becker ja tavaramerkki BECKER ovat ulkoasultaan, lausuntatavaltaan ja merkityssisällöltään samankaltaisia. Vaikka kyseessä olevat tavarat on tarkoitettu yleisölle, jonka tarkkaavaisuuden taso on suhteellisen korkea, tämä yleisö voi luulla, että tavarat ovat peräisin samasta yrityksestä tai taloudellisesti sidoksissa olevista yrityksistä. Näin ollen on todettava, että riidanalaisten tavaramerkkien välillä on sekaannusvaara.
41 Tätä toteamusta ei osoiteta vääräksi SMHV:n perustelulla, jonka mukaan moniosaisen tavaramerkin voidaan katsoa olevan samankaltainen kuin toinen tavaramerkki ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden yhteinen osatekijä on hallitseva osa kokonaisvaikutelmassa, jonka moniosainen tavaramerkki luo. On näet niin, että kun sanamerkki muodostuu kahdesta osasta, joista toinen on yhteinen toisen sanamerkin ainoan osan kanssa, ei sekaannusvaaran toteamisen kannalta edellytetä, että riidanalaisten tavaramerkkien yhteinen osa on hallitsevana osana kokonaisvaikutelmassa, jonka moniosainen tavaramerkki luo. Jos tällainen edellytys asetettaisiin, vaikka yhteisellä osalla on itsenäinen erottamiskykyinen asema moniosaisessa tavaramerkissä, aikaisemman tavaramerkin haltija menettäisi tämän tavaramerkin antaman yksinoikeuden (ks. vastaavasti edellä 37 kohdassa mainittu asia Medion, tuomion 32 ja 33 kohta). Koska osa ”becker” säilyttää itsenäisen erottamiskykyisen aseman tavaramerkissä Barbara Becker, ei voida sekaannusvaaran toteamiseksi edellyttää, että tämä osa olisi hallitsevana tämän tavaramerkin synnyttämässä kokonaisvaikutelmassa.
42 Väliintulijan perustelua, jonka mukaan moniosaisia tavaramerkkejä koskevaa oikeuskäytäntöä ei sovelleta tässä asiassa, koska tavaramerkki, jonka rekisteröintiä haetaan, muodostuu etunimestä ja sukunimestä, ei myöskään voida hyväksyä. On näet niin, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran arvioinnissa henkilönnimistä muodostuvien tavaramerkkien osalta käytettävät perusteet ovat samat kuin ne, joita käytetään muita tavaramerkkityyppejä varten, koska tässä asetuksessa ei ole päinvastaista säädöstä. Siten merkkiä, joka sisältää luonnollisen henkilön etunimen ja sukunimen, ei voida rekisteröidä yhteisön tavaramerkkinä silloin, kun sitä koskee suhteellinen hylkäysperuste aikaisemman tavaramerkin haltijan tekemän väitteen johdosta (asia T-40/03, Murúa Entrena v. SMHV – Bodegas Murúa (Julián Murúa Entrena), tuomio 13.7.2005, Kok. 2005, s. II‑2831, 49 ja 50 kohta).
43 Edellä esitetyn perusteella on todettava, että valituslautakunta on tehnyt oikeudellisen virheen katsoessaan, että asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua sekaannusvaaraa ei ollut. Näin ollen kantajan ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomista, on hyväksyttävä.
44 Kun otetaan huomioon se, että tässä asiassa on olemassa asetuksen N:o 40/94 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu sekaannusvaara ja että tavaramerkin hylkäämiseksi riittää, että on olemassa yksi asetuksen N:o 40/94 8 artiklassa tarkoitettu suhteellinen hylkäysperuste, riidanalainen päätös on hylättävä, eikä ole tarpeen tutkia, onko olemassa muita suhteellisia hylkäysperusteita, ja näin ollen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ei tarvitse tutkia kantajan esittämää toista kanneperustetta.
Oikeudenkäyntikulut
45 Ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan 2 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska SMHV on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut tämän vaatimusten mukaisesti. Koska väliintulija on hävinnyt asian, se vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan työjärjestyksen 87 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.
Näillä perusteilla
YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIN (ensimmäinen jaosto)
on ratkaissut asian seuraavasti:
1) Sisämarkkinoiden harmonisointiviraston (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ensimmäisen valituslautakunnan 7.3.2007 tekemä päätös (asia R 502/2006-1) kumotaan.
2) Harman International Industries, Inc:n vaatimus, joka koskee yhteisön tavaramerkin Barbara Becker rekisteröinnin hylkäämistä, jätetään tutkimatta.
3) SMHV vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan ja Harman International Industriesin oikeudenkäyntikuluista.
4) Barbara Becker vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Tiili | Dehousse | Wiszniewska-Białecka |
Julistettiin Luxemburgissa 2 päivänä joulukuuta 2008.
Allekirjoitukset