YHTEISÖJEN ENSIMMÄISEN OIKEUSASTEEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (muutoksenhakujaosto)

16 päivänä syyskuuta 2009

Asia T-271/08 P

Stanislava Boudova ym.

vastaan

Euroopan yhteisöjen komissio

Muutoksenhaku − Henkilöstö − Virkamiehet − Entiset ylimääräiset toimihenkilöt − Nimitys − Palkkaluokan määrittäminen − Ennen uusien henkilöstösääntöjen voimaantuloa julkaistut kilpailut – Toisen toimielimen suorittama virkamiesten palkkaluokkien uudelleenmäärittely – Uudelleenmäärittelystä kieltäytyminen – Yhdenvertaisen kohtelun periaate − Kumoamiskanne − Toimi, joka ei voi olla kanteen kohteena – Vahvistava toimi – Uusien ja olennaisten seikkojen puuttuminen – Anteeksiannettavan erehdyksen puuttuminen – Tutkimatta jättäminen

Aihe: Valitus, jossa vaaditaan Euroopan unionin virkamiestuomioistuimen (toinen jaosto) asiassa F-78/07, Boudova ym. vastaan komissio, 21.4.2008 antaman määräyksen (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) kumoamista.

Ratkaisu: Valitus hylätään. Stanislava Boudova, Iveta Adovica, Juraj Kuba, Heinrihs Puciriuss, Agnieszka Strzelecka, Izabela Szyprowska, Timea Tibai ja Birute Vaituleviciene vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan, ja heidät velvoitetaan korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut tässä oikeusasteessa.

Tiivistelmä

1.      Virkamiehet – Kanne – Edeltävä hallinnollinen valitus – Määräajat – Prekluusio – Määräajan alkaminen uudelleen

(Henkilöstösääntöjen 90 ja 91 artikla)

2.      Virkamiehet – Yhdenvertainen kohtelu – Toimenpiteet, jotka toimielin on toteuttanut tietyn henkilöryhmän hyväksi ilman lakiin perustuvaa velvollisuutta

3.      Muutoksenhaku – Valitusperusteet – Tutkittavaksi ottaminen – Oikeuskysymykset

1.      Päätöksestä, jota se, jolle se on osoitettu, ei ole riitauttanut säädetyissä määräajoissa, tulee hänen osaltaan lopullinen. Uusien ja olennaisten seikkojen olemassaolo voi kuitenkin oikeuttaa esittämään vaatimuksen aiemman lopulliseksi tulleen päätöksen tutkimisesta uudelleen.

Virkamies, joka on laiminlyönyt palkkaluokkansa alkuperäisen määrittelyn riitauttamisen henkilöstösääntöjen mukaisissa määräajoissa, ei voi pätevästi vaatia uudelleenmäärittelyä pelkästään sillä perusteella, että hänen oikeuksiensa tarkka laajuus selvisi hänelle vasta, kun jokin yhteisöjen tuomioistuimista antoi asiassa, jossa kyseinen virkamies ei ollut asianosaisena, tuomion, jolla kumottiin toimi, joka ei koskenut häntä suoraan.

Sitäkin suuremmalla syyllä on todettava, että virkamies, joka ei ole henkilöstösääntöjen mukaisissa määräajoissa riitauttanut päätöstä, jolla hänen palkkaluokkansa on alun perin määritetty, ei voi palkkaluokan määrittelyn uudelleen tutkimista koskevan vaatimuksen esittämistä perustellakseen vedota uutena ja olennaisena seikkana siihen, että hänen oikeuksiensa tarkka laajuus selvisi hänelle vasta sen jälkeen, kun muu toimielin kuin hänen työnantajansa teki päätöksen, joka ei koskenut häntä suoraan.

(ks. 38, 47 ja 48 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat 15/73–33/73, 52/73, 53/73, 57/73–109/73, 116/73, 117/73, 123/73, 132/73 ja 135/73–137/73, Kortner ym. v. neuvosto ym., 21.2.1974 (Kok., s. 177, 36–40 kohta); asia 231/84, Valentini v. komissio, 26.9.1985 (Kok., s. 327, 14 kohta); asia 125/87, Brown v. yhteisöjen tuomioistuin, 8.3.1988 (Kok., s. 1619, 13 kohta); asia T‑232/97, Becret-Danieau ym. v. parlamentti, 24.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑157 ja II‑495, 43 ja 44 kohta); asia T‑181/97, Meyer ym. v. yhteisöjen tuomioistuin, 24.3.1998 (Kok. H., s. I‑A‑151 ja II‑481, 36 ja 37 kohta); asia T‑186/98, Inpesca v. komissio, 7.2.2001 (Kok., s. II‑557, 40 ja 47 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja asia T‑112/02, Van Dyck v. komissio, 13.12.2002 (Kok. H., s. I‑A‑317 ja II‑1527, 63 kohta)

2.      Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen noudattaminen edellyttää, että jos toimielin päättää tutkia uudelleen lopulliseksi tulleen alkuperäisen palkkaluokan määrittelyn jonkin virkamiesryhmänsä osalta, sen on samassa tai näihin rinnastettavassa tilanteessa olevien muiden virkamiestensä pyynnöstä tutkittava uudelleen viimeksi mainittujen virkamiesten alkuperäinen palkkaluokan määrittely, jollei mahdollinen erilainen kohtelu ole objektiivisesti perusteltua. Tällä velvollisuudella pyritään varmistamaan, että saman toimielimen samassa tai toisiinsa rinnastettavissa olevassa tilanteessa olevien virkamiesten yhdenvertaista kohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan sellaisten toimenpiteiden osalta, jotka toteutetaan toimielimen omasta aloitteesta ja joiden toteuttaminen ei perustu henkilöstösäännöissä toimielimelle asetettuun velvollisuuteen.

Tästä seuraa, että toimenpiteisiin, jotka toimielin on toteuttanut ilman henkilöstösäännöistä johtuvaa lakisääteistä velvollisuutta, ei voida vedota yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaamista koskevan kanneperusteen tueksi toista toimielintä vastaan.

(ks. 51–53 kohta)

Viittaukset: yhdistetyt asiat C‑193/87 ja C‑194/87, Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, 18.1.1990 (Kok., s. I‑95, 26 ja 27 kohta); asia C‑389/98 P, Gevaert v. komissio, 11.1.2001 (Kok., s. I‑65, 54–58 kohta) ja yhdistetyt asiat T‑219/02 ja T‑337/02, Lutz Herrera v. komissio, 28.10.2004 (Kok. H., s. I‑A‑319 ja II‑1407, 110 kohta)

3.      Kanneaikojen osalta anteeksiannettavan erehdyksen käsitteellä tarkoitetaan poikkeuksellisia olosuhteita, joissa on erityisesti kyse siitä, että asianomainen toimielin on menetellyt tavalla, joka on yksinään tai ratkaisevassa määrin omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen vilpittömässä mielessä olevalle yksityiselle oikeussubjektille, joka on noudattanut kaikkea sitä huolellisuutta, jota edellytetään tavanomaista harkitsevaisuutta noudattavalta henkilöltä. Se, menettelikö asianomainen toimielin tavalla, joka oli omiaan aiheuttamaan ymmärrettävän sekaannuksen riita-asian toiselle asianosaiselle, on oikeuskysymys, joka voidaan siten tuoda esiin valitusasiassa.

(ks. 71 ja 73 kohta)

Viittaukset: asia C‑193/01 P, Pitsiorlas v. neuvosto ja EKP, 15.5.2003 (Kok., s. I‑4837, 24–29 kohta) ja asia T‑127/07 P, Bligny v. komissio, 10.6.2008 (42–48 kohta, ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa)