Language of document : ECLI:EU:T:2021:196

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (laajennettu kymmenes jaosto)

14 päivänä huhtikuuta 2021 (*)

Valtiontuki – Lentoliikenteen Suomen markkinat – Suomen Finnairille covid-19-pandemian yhteydessä myöntämä tuki – Lainaan liittyvä valtiontakaus – Vastustamatta jättämistä koskeva päätös – Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille – Jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen tähtäävä toimenpide – Tuen myönteisiä ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen ei ole vertailtu keskenään – Yhdenvertainen kohtelu – Sijoittautumisvapaus – Palvelujen tarjoamisen vapaus – Perusteluvelvollisuus

Asiassa T-388/20,

Ryanair DAC, kotipaikka Swords (Irlanti), edustajinaan asianajajat E. Vahida, F.-C. Laprévote, S. Rating ja I.-G. Metaxas-Maranghidis,

kantajana,

vastaan

Euroopan komissio, asiamiehinään L. Flynn, S. Noë ja F. Tomat,

vastaajana,

jota tukevat

Espanjan kuningaskunta, asiamiehenään L. Aguilera Ruiz,

Ranskan tasavalta, asiamiehinään E. de Moustier ja P. Dodeller,

ja

Suomen tasavalta, asiamiehenään H. Leppo,

väliintulijoina,

jossa on kyse SEUT 263 artiklaan perustuvasta vaatimuksesta valtiontuesta SA.56809 (2020/N) – Suomi covid-19: Finnairin hyväksi annettu valtiontakaus – 18.5.2020 annetun komission päätöksen C(2020) 3387 final kumoamiseksi,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (laajennettu kymmenes jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja M. van der Woude sekä tuomarit A. Kornezov, E. Buttigieg, K. Kowalik-Bańczyk ja G. Hesse (esittelevä tuomari),

kirjaaja: hallintovirkamies P. Cullen,

ottaen huomioon asian käsittelyn kirjallisessa vaiheessa ja 4.12.2020 pidetyssä istunnossa esitetyn,

on antanut seuraavan

tuomion

 Asian tausta

1        Suomen tasavalta ilmoitti 13.5.2020 Euroopan komissiolle SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti Finnair, Plc:n hyväksi valtiontakauksena toteutettavasta tukitoimenpiteestä.

2        Kyseessä olevan toimenpiteen tarkoituksena on auttaa Finnairia saamaan eläkerahastolta 600 miljoonan euron suuruinen laina, jolla on tarkoitus kattaa sen tarvitsema käyttöpääoma. Valtiontakaus kattaa 90 prosenttia lainasta, ja se on voimassa enintään kolme vuotta. Liikepankki kattaa loput 10 prosenttia lainasta markkinaehdoin. Mainitun takauksen perusteella voidaan hakea maksua vain siinä tapauksessa, ettei eläkerahasto saa suoritusta Finnairilta.

3        Toimenpide perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, sellaisena kuin sitä on tulkittu 19.3.2020 annetun komission tiedonannon, jonka otsikko on ”Tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa” (EUVL 2020, C 91 I, s. 1) ja jota on muutettu 3.4.2020 (EUVL 2020, C 112 I, s. 1) (jäljempänä tilapäiset puitteet), 2 ja 3.2 kohdassa.

4        Komissio antoi 18.5.2020 päätöksen C(2020) 3387 final valtiontuesta SA.56809 (2020/N) – Suomi covid-19: Finnairin hyväksi annettu valtiontakaus –, jolla se päätti olla vastustamatta kyseessä olevaa toimenpidettä sillä perusteella, että se soveltui sisämarkkinoille SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan, sellaisena kuin sitä on tulkittu tilapäisissä puitteissa, nojalla (jäljempänä riidanalainen päätös).

5        Tässä päätöksessä komissio katsoi, että kyseessä oleva toimenpide on SEUT 107 artiklan 1 kohdan kannalta valtiontukea (riidanalaisen päätöksen 30–35 perustelukappale). Tämän tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille komissio ensinnäkin katsoi, että Suomen viranomaisten esittämä skenaario siitä, että Finnair tulee kokemaan likviditeettivajetta, on realistinen. Tämän jälkeen se totesi, että Finnair oli yrittänyt saada rahoitusta luottomarkkinoilta, mutta se ei ollut kyennyt kattamaan kaikkia likviditeettitarpeitaan. Finnair oli etenkin ilmoittanut 29.4.2020, että sen hallitus oli päättänyt valmistella pääomapohjan vahvistamista (osakkeiden liikkeeseen laskeminen) niiden covid-19:n ilmaantumisesta johtuvien tappioiden vuoksi, jotka olivat vaikuttaneet sen omaan pääomaan. Komissio huomautti muun muassa, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana merkintäoikeusannin määrä oli noin 500 miljoonaa euroa ja ettei ollut varmaa, että tämä toimi menestyisi (riidanalaisen päätöksen 40–44 perustelukappale). Se päätteli lopuksi Finnairilla Suomen taloudelle olevan merkityksen vuoksi, että kyseessä oleva toimenpide oli tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen kyseisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi (riidanalaisen päätöksen 45–52 perustelukappale). Se tarkisti myös, että kyseessä oleva toimenpide täytti kaikki tilapäisissä puitteissa asetetut merkitykselliset edellytykset, ja totesi, että näin oli (riidanalaisen päätöksen 53 perustelukappale).

 Kanteen nostamisen jälkeiset tosiseikat

6        Kanteen nostamisen jälkeen komissio oikaisi 29.7.2020 riidanalaista päätöstä päätöksellä C(2020) 5339 final, jonka otsikko on ”Valtiontuesta SA.56809 (2020/N) – Suomi covid-19: Finnairin hyväksi annettu valtiontakaus – 18.5.2020 annetun päätöksen C(2020) 3387 final oikaisu”. Riidanalaisen päätöksen korjattu versio julkaistiin komission internetsivustolla 31.7.2020.

 Asian käsittelyn vaiheet sekä asianosaisten ja väliintulijoiden vaatimukset

7        Kantaja eli Ryanair DAC nosti nyt käsiteltävän kanteen unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 26.6.2020 toimittamallaan kannekirjelmällä.

8        Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon samana päivänä toimittamallaan asiakirjalla, että tämä kanne ratkaistaisiin unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 151 ja 152 artiklan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.

9        Komissio pyysi 6.7.2020 asian käsittelyn lykkäämistä siihen asti, kunnes asioissa T-238/20 ja T-259/20 annetaan lopullinen ratkaisu, mitä kantaja vastusti 9.7.2020. Unionin yleisen tuomioistuimen kymmenennen jaoston puheenjohtaja hylkäsi 10.7.2020 tekemällään päätöksellä komission pyynnön asian käsittelyn lykkäämisestä.

10      Unionin yleinen tuomioistuin (kymmenes jaosto) hyväksyi 15.7.2020 tekemällään päätöksellä pyynnön asian käsittelemisestä nopeutetussa menettelyssä.

11      Unionin yleinen tuomioistuin päätti kymmenennen jaoston ehdotuksesta siirtää asian työjärjestyksen 28 artiklan nojalla laajennetun ratkaisukokoonpanon käsiteltäväksi.

12      Komissio toimitti 31.7.2020 vastinekirjelmän unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon.

13      Kantaja teki 13.8.2020 työjärjestyksen 106 artiklan 2 kohdan nojalla pyynnön asianosaisten kuulemiseksi pidettävän istunnon järjestämisestä.

14      Espanjan kuningaskunta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 16.9.2020 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 25.9.2020 toimittamallaan asiakirjalla työjärjestyksen 144 artiklan 7 kohdan nojalla, että eräitä kannekirjelmässä ja kannekirjelmän lyhennetyssä versiossa olevia tietoja ei ilmaista Espanjan kuningaskunnalle. Se liitti pyyntöönsä kannekirjelmästä, kannekirjelmän lyhennetystä versiosta ja niiden liitteistä version, josta oli poistettu luottamukselliset tiedot.

15      Suomen tasavalta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2020 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.10.2020 toimittamallaan asiakirjalla työjärjestyksen 144 artiklan 7 kohdan nojalla, että edellä 14 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei ilmaista Suomen tasavallalle.

16      Ranskan tasavalta pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 29.9.2020 toimittamallaan asiakirjalla saada osallistua tähän oikeudenkäyntiin väliintulijana tukeakseen komission vaatimuksia. Kantaja pyysi unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon 6.10.2020 toimittamallaan asiakirjalla työjärjestyksen 144 artiklan 7 kohdan nojalla, että edellä 14 kohdassa tarkoitettuja tietoja ei ilmaista Ranskan tasavallalle.

17      Unionin yleisen tuomioistuimen laajennetun kymmenennen jaoston puheenjohtaja hyväksyi 14.10.2020 antamallaan määräyksellä Espanjan kuningaskunnan, Ranskan tasavallan ja Suomen tasavallan väliintulot ja rajasi kannekirjelmän, kannekirjelmän lyhennetyn version ja niiden liitteiden toimittamisen toistaiseksi koskemaan kantajan toimittamia versioita, joista on poistettu luottamukselliset tiedot, odotettaessa niiden mahdollisia huomautuksia luottamuksellista käsittelyä koskevista pyynnöistä.

18      Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle ja Suomen tasavallalle annettiin 14.10.2020 päätetyllä prosessinjohtotoimella työjärjestyksen 154 artiklan 3 kohdan nojalla lupa jättää väliintulokirjelmä.

19      Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta toimittivat 29.10.2020 unionin yleisen tuomioistuimen kirjaamoon väliintulokirjelmänsä, eivätkä ne vastustaneet kantajan esittämiä luottamuksellista käsittelyä koskevia pyyntöjä.

20      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen ja

–        velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

21      Komissio vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen ja

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

22      Espanjan kuningaskunta vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen kokonaisuudessaan ja velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

23      Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta vaativat, että unionin yleinen tuomioistuin hylkää kanteen.

 Oikeudellinen arviointi

24      On palautettava mieleen, että unionin tuomioistuimilla on oikeus arvioida kunkin asian olosuhteiden perusteella, voidaanko kanteen hylkäämistä lausumatta sitä ennen sen tutkittavaksi ottamisesta pitää hyvän oikeudenkäytön perusteella oikeutettuna (ks. vastaavasti tuomio 26.2.2002, neuvosto v. Boehringer, C‑23/00 P, EU:C:2002:118, 51 ja 52 kohta sekä tuomio 14.9.2016, Trajektna luka Split v. komissio, T‑57/15, ei julkaistu, EU:T:2016:470, 84 kohta). Kun otetaan huomioon erityisesti seikat, jotka ovat johtaneet nyt esillä olevan asian käsittelemiseen nopeutetussa menettelyssä, ja se, mikä merkitys asiakysymykseen annettavalla nopealla vastauksella on sekä kantajalle että komissiolle, Espanjan kuningaskunnalle, Ranskan tasavallalle ja Suomen tasavallalle, on siis heti aluksi tutkittava, onko kanne perusteltu, lausumatta sitä ennen sen tutkittavaksi ottamisesta.

25      Kantaja vetoaa kanteensa tueksi neljään kanneperusteeseen, joista ensimmäinen perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan rikkomiseen, toinen syrjintäkiellon, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden loukkaamiseen, kolmas SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen ja neljäs perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen.

26      Aluksi on muistutettava, että komissio on kanteen nostamisen jälkeen oikaissut riidanalaista päätöstä (ks. edellä 6 kohta). Tältä osin on todettava, että oikaisussa on kyse vain kirjoitusvirheistä, jotka koskevat yksinomaan kolmea riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 9 esitettyä tietoa (ks. jäljempänä 117–124 kohta). Tällä oikaisulla ei ole vaikutusta oikeusriidan kohteeseen ja asiayhteyteen, sellaisina kuin ne on vahvistettu kanteessa, eikä se näin ollen edellyttänyt kanteen tarkistamista. Unionin yleisen tuomioistuimen on hyvän oikeudenkäytön varmistamiseksi otettava kyseinen oikaisu huomioon arvioitaessa kantajan esittämiä kanneperusteita, jotta näillä kanneperusteilla olisi tehokas vaikutus.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan rikkomiseen

27      Ensimmäinen kanneperuste jakautuu pääosin kahteen osaan.

28      Kantaja väittää yhtäältä, että Finnairin hyväksi toteutettu yksittäinen toimenpide ei sovellu Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Se väittää, että pankkialaa lukuun ottamatta on olemassa hyvin vähän päätöksiä, joilla hyväksytään SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan perustuva toimenpide yksittäisten yritysten osalta. Kantaja katsoo myös, ettei riidanalaisessa päätöksessä osoiteta uskottavasti, että pelkästään Finnairin luoman lisäarvon tai sen luomien työpaikkojen perusteella voitaisiin päätellä, että kyseessä oleva toimenpide on oikeutettu Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi. Kun komissio katsoo, että kyseessä olevalla toimenpiteellä sinänsä poistetaan Suomen taloudessa oleva vakava häiriö, se on siis tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen.

29      Kantaja väittää toisaalta, että komission on vertailtava keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen. Komissio ei ole suorittanut tätä vertailua, ja se on näin ollen tehnyt oikeudellisen virheen ja tosiseikkoja koskevan ilmeisen arviointivirheen, jotka oikeuttavat riidanalaisen päätöksen kumoamisen. Kantajan mukaan tilapäisissä puitteissa ei vapauteta komissiota suorittamasta vertailua kyseessä olevan toimenpiteen tai muun sille ilmoitetun yksittäisen tukitoimenpiteen osalta. Tilapäisten puitteiden 1.2 kohdassa edellytetään sitä vastoin, että komissio suorittaa tällaisen vertailun.

30      Komissio, jota Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta tukevat, riitauttaa kantajan argumentaation.

 Ensimmäinen osa, joka mukaan kyseessä oleva toimenpide ei sovellu Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen

31      SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätään muun muassa, että tukea jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana.

32      Tältä osin on muistutettava, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohta on poikkeus SEUT 107 artiklan 1 kohdassa ilmaistusta yleisestä periaatteesta, jonka mukaan valtiontuet ovat sisämarkkinoille soveltumattomia. Sitä on siis tulkittava suppeasti (ks. tuomio 9.4.2014, Kreikka v. komissio, T-150/12, ei julkaistu, EU:T:2014:191, 146 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). SEUT 107 artiklan 1 kohdassa täsmennetään, että jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista ”muodossa tai toisessa” myönnetty tuki ei sovellu sisämarkkinoille. Näin ollen on huomattava, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaa sovelletaan sekä tukiohjelmiin että yksittäisiin tukiin.

33      Oikeuskäytännön mukaan komissio voi todeta tuen SEUT 107 artiklan 3 kohdan mukaiseksi ainoastaan, jos se voi todeta, että kyseisellä tuella edistetään sitä, että toteutetaan jokin kyseisessä kohdassa mainituista tavoitteista, joita tuensaajayritys ei voisi saavuttaa omin voimin tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Tukitoimenpidettä ei toisin sanoen voida todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos sillä parannetaan tuensaajayrityksen taloudellista tilannetta ilman, että se olisi tarpeen SEUT 107 artiklan 3 kohdassa määrättyjen päämäärien saavuttamiseksi (ks. vastaavasti tuomio 14.1.2009, Kronoply v. komissio, T-162/06, EU:T:2009:2, 65 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

34      Näin ollen käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltainen yksittäinen tuki voidaan todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi, jos se on tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen asianomaisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi.

35      Kuten kannekirjelmän 44 kohdasta ilmenee, kantaja ei kiistä käsiteltävänä olevassa asiassa sitä, että covid-19-pandemiasta on aiheutunut vakavaa häiriötä Suomen taloudelle, eikä sitä, että tämä pandemiasta johtuva kriisi on koskettanut erityisesti koko lentoliikenteen alaa.

36      Riidanalaisen päätöksen 40 ja 41 perustelukappaleessa osoitetaan lisäksi oikeudellisesti riittävällä tavalla sekä se, että Suomen taloudelle on aiheutunut covid-19-pandemian vuoksi vakavaa häiriötä, että se, että covid-19-pandemialla on ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia lentoliikenteen alaan Suomessa.

37      Suomen viranomaiset ovat tässä yhteydessä todenneet, että Finnair oli vaarassa ajautua konkurssiin sen toiminnan supistuttua äkillisesti covid-19-pandemian vuoksi. Ne ovat katsoneet, että Finnairin konkurssi vaikuttaisi puolestaan vakavasti Suomen talouteen ja myös Suomen huoltovarmuuteen. Hyvin toimiva lentoliikenneverkosto on koko maan talouden kannalta olennainen, ja sen mahdollisella menettämisellä olisi vakavia seurauksia useille alueille. Suomen viranomaiset ovat siis katsoneet, että Finnairin konkurssi pahentaisi maan taloudessa tällä hetkellä olevaa vakavaa häiriötä, kun otetaan huomioon Finnairin merkitys Suomen taloudelle (riidanalaisen päätöksen 4 perustelukappale).

38      Kyseessä olevan toimenpiteen keskeisenä tarkoituksena on taata Finnairille riittävästi likviditeettiä sen elinkelpoisuuden ja sen lentoliikenteen säilyttämiseksi aikana, jolloin covid-19-pandemia häiritsee vakavasti koko Suomen taloutta, ja välttää se, että Finnairin mahdollinen konkurssi häiritsee asianomaisen jäsenvaltion taloutta entisestään (riidanalaisen päätöksen 3 ja 39 perustelukappale).

39      Komissio huomautti riidanalaisessa päätöksessä, että kysynnän romahtamisella covid-19:n leviämisen ja lentorajoitusten vuoksi on ollut välitön ja dramaattinen kielteinen vaikutus Finnairin kassavirtaan. Komissio katsoi, että Suomen viranomaisten esittämä skenaario oli realistinen ja osoitti, että Finnair kohtaisi vakavia ja välittömiä vaikeuksia toimintansa jatkamisessa. Komissio totesi myös, että Finnair oli yrittänyt saada rahoitusta luottomarkkinoilta mutta että vallitsevan tilanteen ja epävarmojen näkymien vuoksi se ei ollut kyennyt kattamaan kaikkia likviditeettitarpeitaan (riidanalaisen päätöksen 40–43 perustelukappale). Kantaja ei kyseenalaista näitä toteamuksia.

40      Kantaja väittää sitä vastoin, että komissio on tehnyt oikeudellisen virheen ja ilmeisen arviointivirheen katsoessaan, että kyseessä olevalla toimenpiteellä korjataan sinänsä Suomen taloudessa oleva vakava häiriö. Tämä väite perustuu riidanalaisen päätöksen virheelliseen tulkintaan. Toisin kuin kantaja väittää, komissio ei ole katsonut tässä päätöksessä, että kyseessä olevalla toimenpiteellä korjataan sinänsä Suomen taloudessa oleva vakava häiriö. Komissio on pyrkinyt osoittamaan, että Finnairilla Suomen taloudelle olevan merkityksen vuoksi kyseisellä toimenpiteellä oli tarkoitus poistaa covid-19-pandemiasta aiheutunut vakava häiriö Suomen taloudelle.

41      On muistutettava, että SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei edellytetä, että kyseessä olevalla tuella voidaan yksinään poistaa asianomaisen jäsenvaltion taloudessa oleva vakava häiriö. Kun komissio on kerran todennut, että jäsenvaltion taloudessa on todellakin vakava häiriö, jäsenvaltio voisi näet saada luvan, jos muutkin kyseisessä artiklassa määrätyt edellytykset täyttyvät, myöntää valtiontukia tukiohjelmien tai yksittäisten tukien muodossa, mikä myötävaikuttaa mainitun vakavan häiriön poistamiseen. Kyse voisi siten olla useista tukitoimenpiteistä, jotka kukin osaltaan myötävaikuttavat tämän päämäärän saavuttamiseen. Ei siis voida edellyttää, että tukitoimenpiteellä poistetaan sellaisenaan jäsenvaltion taloudessa oleva vakava häiriö, jotta se voidaan pätevästi perustaa SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan.

42      Siltä osin kuin kantaja väittää, että kyseessä oleva tuki ei sovellu Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen, on tutkittava, onko komissio osoittanut riidanalaisessa päätöksessä riittävällä tavalla, että Finnairilla Suomen taloudelle olevan merkityksen vuoksi kyseisellä toimenpiteellä oli todellakin tarkoitus poistaa covid-19-pandemiasta Suomen taloudelle aiheutunut vakava häiriö.

43      Tähän johtopäätökseen päätyäkseen komissio otti huomioon useita seikkoja, joita olivat muun muassa matkustajaliikenne, rahtiliikenne, työpaikat, hankinnat toimittajilta ja osuus bruttokansantuotteesta (BKT).

44      Komissio otti ensinnäkin huomioon Finnairin merkityksen matkustajaliikenteelle (riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappale).

45      Tältä osin on komission tavoin todettava, että riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana Finnair ylläpiti laajaa sisäistä ja kansainvälistä verkostoa, jolla varmistettiin Suomen liikenneyhteydet. Kuten komissio on huomauttanut, eikä kantaja ole tätä kiistänyt, Finnair oli suurin lentoliikenteen harjoittaja Suomessa, ja se kuljetti vuonna 2019 lähes 15 miljoonaa matkustajaa eli 67 prosenttia kaikista niistä matkustajista, jotka on kuljetettu Suomeen, Suomesta tai Suomessa kyseisen vuoden aikana. Finavian vuotta 2019 koskevat tilastot vahvistavat sen aseman tärkeimpänä lentoliikenteen harjoittajana. Finavia on Helsinki-Vantaan lentoasemaa ja kaikkia Suomen alueellisia lentoasemia ylläpitävä yhtiö. Kyseisten tilastojen mukaan Finnairin matkustajien osuus kansainvälisillä lennoilla kuljetetuista matkustajista oli yli 60 prosenttia ja kotimaan lennoilla kuljetetuista matkustajista vähintään 80 prosenttia. Sen kokonaismarkkinaosuus oli yli 40 prosenttia Finavian lentoasemilla tapahtuvasta lentoliikenteestä vuonna 2019. Samana vuonna kahden muun tärkeimmän lentoyhtiön osuus kuljetetuista matkustajista oli vain 12 ja 3,4 prosenttia. Lisäksi on huomattava, että Finnairiin liittyvänä erityispiirteenä on, että se on ainoa lentoyhtiö, joka harjoittaa lentoliikennettä suurimmalle osalle Suomen alueellisista lentoasemista koko vuoden ajan ja säännöllisin väliajoin.

46      Tämän jälkeen on todettava, että komissio on ottanut huomioon Finnairin roolin Suomessa lentorahdin osalta (riidanalaisen päätöksen 46 perustelukappale).

47      Finnair on tältä osin tärkein lentorahtiliikenteen harjoittaja Suomessa ja vastaa useiden Suomen alueella sijaitsevien yritysten tarpeisiin sekä tuotteiden viennin että tuonnin osalta, mitä kantajakaan ei kiistä. Finnairilla on lisäksi laaja Aasian verkosto, kuten riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 14 mainitusta, Aviation Business News ‑verkkouutissivustolta otetusta lehdistöartikkelista ilmenee. Vaikka sen verkosto on suomalaisten ja aasialaisten yritysten väliselle kaupalle olennainen, sen merkitys on sitäkin suurempi covid-19-pandemiasta aiheutuneen kriisin yhteydessä. Finnair liikennöi näet päivittäin rahtireittejä Etelä-Koreaan, Kiinaan ja Japaniin eri tuotteiden ja erityisesti sellaisten lääkkeiden ja terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden kysyntään vastaamiseksi Suomessa, joita tarvitaan covid-19-kriisistä selviytymiseen. Siltä osin kuin sulkutoimet, kuten matkustamisrajoitukset tai yhden tai useamman yleisölle avointen laitosten ryhmän tilapäinen sulkeminen, vaikuttavat välittömästi talouteen, sellaisten lääkkeiden ja terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden huoltovarmuudella, joita tarvitaan viruksesta selviytymiseen, on strategista merkitystä sulkutoimien rajoittamisen ja siis asianomaisen jäsenvaltion talouden nopean toipumisen kannalta.

48      Komissio on myös huomauttanut, että Finnair työllistää Suomessa suoraan ja välillisesti suuren määrän henkilöitä (riidanalaisen päätöksen 47 perustelukappale).

49      Tältä osin on todettava, että vuoden 2019 lopussa Finnairilla oli noin 6 800 työntekijää, mitä kantaja ei kyseenalaista. Kuten komissio totesi riidanalaisen päätöksen 50 perustelukappaleessa, Finnairin konkurssilla olisi siis yhteiskunnallisia seurauksia, jotka voivat pahentaa Suomen talouden tällä hetkellä kohtaamaa vakavaa häiriötä.

50      Komissio totesi lisäksi, että Finnairin tavarantoimittajiltaan vuonna 2019 tekemien hankintojen arvo oli 1,9 miljardia euroa, josta 40 prosenttia on peräisin suomalaisilta yrityksiltä (riidanalaisen päätöksen 48 perustelukappale).

51      Tältä osin on täsmennettävä, että yksi Finnairin tärkeimmistä paikallisista toimittajista on Finavia. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee, että Finavian tilanne riippuu suuresti Finnairin menestyksestä tai nykyisessä asiayhteydessä Finnairin toiminnan jatkumisesta. Lyhyellä aikavälillä Helsinki-Vantaan lentoaseman ja kaikkien Suomen alueellisten lentoasemien, joita Finavia ylläpitää, moitteeton toiminta riippuu siis Finnairin toiminnan jatkumisesta.

52      Toinen Finnairin Suomen talouteen antama panos, jonka komissio ottaa huomioon, koskee tutkimusta. Finnair on näet mukana tutkimushankkeessa, jonka tarkoituksena on sähkölentokoneiden kehittäminen, kuten ilmailun ajankohtaisia kysymyksiä käsittelevällä Simple Flying ‑internetsivustolla olevassa vuoden 2019 syyskuussa päivätyssä artikkelissa vahvistetaan.

53      Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee lopuksi, että Finnair oli vuonna 2017 Suomen viranomaisten mukaan 16:nneksi tärkein yhtiö Suomessa, kun otetaan huomioon sen tuottama osuus Suomen BKT:sta, ja sen luoma lisäarvo oli 600 miljoonaa euroa.

54      Näistä tosiseikkoja koskevista toteamuksista seuraa, että komissio on osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla Finnairin merkityksen Suomen taloudelle. Kantaja ei kiistä näiden toteamusten paikkansapitävyyttä. Vaikka se myöntää, että Finnairin työpaikkoja, hankintoja ja osuutta Suomen BKT:stä koskevat luvut ”eivät ole pieniä”, se katsoo kuitenkin, etteivät nämä luvut ole riittävän suuria, kun otetaan huomioon Suomen työssä käyvän väestön ja talouden koko, jotta tuki voitaisiin todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan kannalta, kun taas Finnairin luoma lisäarvo ei häviäisi ”täysin”, jos Finnair menisi konkurssiin.

55      Ensinnäkin on todettava, että riidanalaisen päätöksen 47–49 perustelukappaleessa mainittujen Finnairin hankintoja ja työntekijöitä koskevien tietojen vertaaminen kantajan tekemällä tavalla Suomen BKT:hen ja työssä käyvien henkilöiden lukumäärään Suomessa merkitsee todellisuudessa sitä, että komission väitetään hyväksyneen kyseessä olevan toimenpiteen siitä syystä, että Finnairin toiminnan säilyttäminen oli sinänsä omiaan poistamaan Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön. Kantajan mukaan Finnairin lisäarvoa merkitsevä 600 miljoonan euron summa on vain vähäinen verrattuna siihen 241 miljardin euron summaan, joka on Suomen BKT:n määrä. Samoin Finnairin 6 800 työntekijää muodostaa sen mukaan vain pienen osan 2,5 miljoonasta Suomessa työssä käyvästä henkilöstä.

56      Riidanalaista päätöstä luettaessa voidaan kuitenkin todeta komission katsoneen, että kun otetaan huomioon Finnairin merkitys Suomen taloudelle, kyseisen yrityksen maksukyvyttömyydellä olisi ollut vakavia seurauksia Suomen taloudelle kriisitilanteessa ja että kyseessä oleva toimenpide soveltuu – siltä osin kuin sillä pyritään säilyttämään Finnairin toiminta – näin ollen omalta osaltaan Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

57      Tältä osin on todettava, että Finnair on Suomen lentoliikenneverkoston – jolla on puolestaan olennainen merkitys Suomen taloudelle – moitteettoman toiminnan kannalta tärkeä tekijä, kuten komissio ja Suomen tasavalta olannaisilta osin väittävät. Riidanalaisen päätöksen antamisajankohtana Finnair oli ainutlaatuisessa asemassa kaikkiin Suomessa toimiviin lentoyhtiöihin nähden. Riidanalaisesta päätöksestä ilmenee siten, että Finnairin lisäksi Suomen tärkeimpiä lentoyhtiöitä olivat Norwegian ja SAS, joita seurasivat Lufthansa, KLM ja Air Baltic. Vuonna 2019 Norwegian kuljetti 12 prosenttia matkustajista, kun taas SAS:n matkustajien osuus kuljetetuista matkustajista oli 3,4 prosenttia. Vaikka Norwegian liikennöi neljälle maan pohjoisosassa sijaitsevalle alueelliselle lentoasemalle ja vaikka myös SAS liikennöi kolmelle alueelliselle lentoasemalle, Finnair oli ainoa lentoyhtiö, joka tarjosi säännöllisin väliajoin palveluja suurimpaan osaan Suomen alueellisista lentoasemista. Finnairilla oli lisäksi laaja kansainvälinen verkosto, joka muodostui yli sadasta reitistä, jotka yhdistävät Suomen Euroopan ja maailman muiden alueiden, erityisesti Aasian, suurimpiin liikekeskuksiin. Finnair oli ainoa lentoyhtiö, joka liikennöi säännöllisesti Suomen sisäistä verkostoa koko vuoden ajan. Lähes 30 prosenttia Finnairin tarjoamien lentoliikennepalvelujen kysynnästä Suomeen suuntautuvilla tai Suomesta lähtevillä kansainvälisillä lennoilla liittyi liikematkoihin, ja tämä osuus oli 50 prosenttia kotimaan lentojen osalta.

58      Finnairin merkitys Suomen taloudelle ei rajoittunut matkustajaliikenteeseen. Finnair oli myös lentorahtipalvelujen osalta tärkein lentoyhtiö, ja sen konkurssi olisi johtanut siihen, että suomalaisten ja aasialaisten yritysten välinen kauppa vähenee huomattavasti; Finnair on kuitenkin kriisin alusta lähtien toiminut yhteistyössä huoltovarmuuskeskuksen kanssa ja käyttänyt kansainvälistä verkostoaan sellaisten tarvikkeiden kysyntään vastaamiseksi Suomessa, joita tarvitaan covid-19-pandemiasta selviytymiseksi.

59      Merkittävä osa yrityksistä, työntekijöistä ja Suomen ja unionin kansalaisista luottaa siten Finnairin palveluihin, joita muut lentoyhtiöt eivät pystyisi tarjoamaan lyhyellä aikavälillä ja samassa määrin, jos Finnair menisi konkurssiin. Tältä osin voidaan vielä todeta, että – kuten komissio on korostanut riidanalaisessa päätöksessä – muut liikennemuodot eivät aina tarjoa tyydyttävää vaihtoehtoa ilmailulle, kun otetaan huomioon Suomen ilmasto ja Suomen maantieteellinen, suhteellisen syrjäinen sijainti Euroopassa. Muut taloudelliset toimijat eivät siis voineet korvata Finnairia lyhyellä aikavälillä ja samassa määrin.

60      Edellä esitetyn perusteella on todettava, että vaikka Finnairin lisäarvoa merkitsevä 600 miljoonan euron summa muodostaa vain osan Suomen BKT:stä ja vaikka Finnairin 6 800 työntekijää ovat vain osa työssä käyvistä työntekijöistä Suomessa, Finnairin antamalle panokselle Suomen talouden ja liikenneyhteyksien tarpeisiin ei todennäköisesti ollut olemassa toteuttamiskelpoista vaihtoehtoa. Kun otetaan huomioon tämä panos, kyseessä oleva toimenpide, jolla pyritään säilyttämään Finnairin toiminta kriisin aikana ja sen jälkeen, soveltui näin ollen – toisin kuin kantaja väittää – Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen.

61      Toiseksi on todettava väitteestä, jonka mukaan Finnairin luoma lisäarvo ei häviäisi ”täysin”, jos Finnair menisi konkurssiin, että kantaja vain väittää näin esittämättä sellaisia selityksiä tai todisteita, joiden perusteella väite voitaisiin ymmärtää tai todeta todisteiden tukemana. Tästä seuraa, että tämä väite on jätettävä tutkimatta työjärjestyksen 76 artiklan d alakohdan perusteella.

62      Kolmanneksi on huomautettava kantajan väitteistä, jotka perustuvat komission päätöskäytäntöön ja komission tiedonantoon, jonka otsikko on ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin” (EUVL 2008, C 270, s. 8), yhtäältä, että riidanalaisen päätöksen laillisuutta on arvioitava ainoastaan SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan puitteissa eikä väitetyn aikaisemman käytännön valossa (ks. vastaavasti tuomio 27.2.2013, Nitrogénművek Vegyipari v. komissio, T-387/11, ei julkaistu, EU:T:2013:98, 126 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Toisaalta on todettava, että kyseessä oleva toimenpide on toteutettu SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla, sellaisena kuin sitä on tulkittu tilapäisissä puitteissa. Komission tiedonannolla, jonka otsikko on ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin”, ei ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa eikä sillä missään tapauksessa voida osoittaa, ettei Finnairin kaltainen yritys voinut saada SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan perustuvaa yksittäistä tukea, koska se ei ollut pankki, joka merkitsee systeemistä talouteen kohdistuvaa riskiä, jos se menee konkurssiin.

63      Kaiken edellä esitetyn perusteella ei ole syytä kyseenalaistaa riidanalaisessa päätöksessä siitä tehdyn arvioinnin perusteltavuutta, soveltuuko kyseessä oleva toimenpide asianomaisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen. Kaikki kantajan väitteet, joilla komissiota arvostellaan siitä, että tämä on katsonut, että käsiteltävässä asiassa kyseessä olevan kaltaisella yksittäisellä tuella voidaan poistaa Suomen taloudessa oleva vakava häiriö SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla, on siis hylättävä.

64      Ensimmäisen kanneperusteen ensimmäinen osa on näin ollen hylättävä.

 Toinen osa, jonka mukaan väitettyä velvollisuutta vertailla keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen ei ole noudatettu

65      SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuodon mukaan ”sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää – – tukea – – jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseen”. Kyseisen määräyksen sanamuodosta ilmenee, että sen laatijat katsoivat olevan koko unionin edun mukaista, että kukin sen jäsenvaltioista kykenee ratkaisemaan suuren tai jopa olemassaoloaan uhkavan kriisin, josta aiheutuu varmuudella vakavia seurauksia kaikkien tai joidenkin muiden jäsenvaltioiden taloudelle ja siten unionille sellaisenaan. Tätä SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan sanamuodon mukaista tulkintaa tukee sen vertaaminen SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan, joka koskee ”tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla”, koska viimeksi mainitun määräyksen sanamuoto sisältää edellytyksen, joka koskee sen osoittamista, että kaupankäynnin edellytyksiä ei muuteta yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, ja joka ei sisälly SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan (ks. vastaavasti tuomio 22.9.2020, Itävalta v. komissio, C‑594/18 P, EU:C:2020:742, 20 ja 39 kohta).

66      Jos SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset täyttyvät – eli nyt käsiteltävässä asiassa asianomaisen jäsenvaltion taloudessa on todellakin vakava häiriö ja tämän häiriön poistamiseksi toteutetut tukitoimenpiteet ovat yhtäältä tätä varten tarpeellisia ja toisaalta asianmukaisia ja oikeasuhteisia –, mainittujen toimenpiteiden oletetaan olevan toteutettu unionin edun mukaisesti, joten toisin kuin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään, kyseisessä määräyksessä ei vaadita, että komissio vertailisi keskenään tuen myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen. Toisin sanoen SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan yhteydessä tällaisella vertailulla ei ole merkitystä, koska sen tuloksen oletetaan olevan myönteinen. Siitä, että jäsenvaltio onnistuu poistamaan taloudessaan olevan vakavan häiriön, voi nimittäin koitua unionille yleisesti ja sisämarkkinoille erityisesti vain hyötyä.

67      On siis todettava, että – toisin kuin SEUT 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa määrätään – SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei edellytetä, että komissio vertailee keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia ja kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen, vaan siinä edellytetään ainoastaan, että komissio tarkistaa, onko kyseessä oleva tukitoimenpide tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen asianomaisen jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi. Kantajan väite, jonka mukaan vertailuvelvollisuus johtuu sisämarkkinoille soveltuvien tukien – sisämarkkinoille soveltuviksi SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla todetut tuet mukaan lukien – poikkeuksellisesta luonteesta, on siten hylättävä.

68      Kantaja ei voi myöskään vedota siihen, että vertailun suorittaminen on pakollista tilapäisten puitteiden perusteella, ja väittää, että nämä puitteet sitovat komissiota ja muodostavat komission tätä seikkaa koskevalle vertailuvelvollisuudelle toisen, erillisen perustan, sillä tilapäisiin puitteisiin ei sisälly tällaista velvollisuutta. Erityisesti on todettava, että mainittujen puitteiden 1.2 kohdassa, johon kantaja viittaa ja joka koskee ”kansallisten tukitoimenpiteiden tiivistä koordinointia Euroopan tasolla”, on vain yksi kohta eli 10 kohta, johon ei sisälly mitään tähän liittyvää määräystä. Kantaja ei siis voi vedota siihen.

69      Samoista syistä on hylättävä komission toissijaisesti esittämä perustelu, jonka mukaan tilapäisiin puitteisiin itsessään sisältyy tällainen vertailu.

70      Myöskään 6.7.1995 annetulla tuomiolla AITEC ym. v. komissio (T‑447/93–T-449/93, EU:T:1995:130), johon kantaja vetoaa, ei voida tukea väittämää, jonka mukaan komission olisi pitänyt suorittaa vertailu riidanalaisessa päätöksessä. Kyseiseen tuomioon johtaneessa asiassa komissio oli näet tehnyt päätöksen, jolla hyväksyttiin SEUT 10 7 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla yleisen tukijärjestelmän täytäntöönpano mutta jossa täytäntöönpanolle asetettiin tiettyjä edellytyksiä. Kyseisessä tuomiossa ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuin huomautti, että näiden ”edellytysten” sanamuodosta ilmeni komission katsoneen, että tapauksissa, joissa eräät mainitussa päätöksessä vahvistetut kynnysarvot ylittyivät, kyseessä olevan jäsenvaltion taloudessa olevan vakavan häiriön toteaminen ei yksinään riittänyt oikeuttamaan kyseessä olevaa tukea (tuomio 6.7.1995, AITEC ym. v. komissio, T-447/93–T-449/93, EU:T:1995:130, 127–129 kohta). Se moitti tämän jälkeen komissiota siitä, ettei tämä ollut tutkinut, missä määrin kyseessä oleva tuki olisi voinut vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan unionissa, vaikka komissio oli itse velvollinen tekemään näin sen päätöksen mukaan, jolla kyseessä oleva tukijärjestelmä hyväksyttiin (tuomio 6.7.1995, AITEC ym. v. komissio, T-447/93–T-449/93, EU:T:1995:130, 135 kohta).

71      Tästä seuraa, että 6.7.1995 annettuun tuomioon AITEC ym. v. komissio (T-447/93–T-449/93, EU:T:1995:130) johtaneet tosiseikat eroavat nyt käsiteltävän asian tosiseikoista. Tällä oikeuskäytännöllä ei siis voida osoittaa, että komission oli nyt käsiteltävässä asiassa vertailtava keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen. Kantajan tältä osin esittämä väite on siis hylättävä.

72      Kantajan muilla väitteillä ei voida kyseenalaistaa päätelmää, jonka mukaan komissiolla ei ollut velvollisuutta suorittaa vertailua riidanalaisessa päätöksessä.

73      Väitteestä, jonka mukaan riidanalainen päätös on ristiriitainen Finnairin markkinaosuuden osalta ja sisältää siis virheellisen arvioinnin Finnairin ja muiden lentoyhtiöiden merkityksestä Suomen liikenneyhteyksille, on näet todettava, että ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tutkinnasta ilmenee, että komissio on arvioinut oikein Finnairin merkitystä Suomen taloudelle ja liikenneyhteyksille. Kantajan esiin tuomista epäjohdonmukaisuuksista on erityisesti huomautettava, että tätä väitettä käsitellään riidanalaisen päätöksen perustelujen puutteellisuutta koskevan neljännen kanneperusteen yhteydessä.

74      Väitteestä, jonka mukaan riidanalaisessa päätöksessä ei mainita tuen seurauksia sisämarkkinoille, on todettava, että riidanalaisessa päätöksessä myönnetään, kuten kantajakin kannekirjelmässään, että kyseessä olevalla toimenpiteellä annetaan etua Finnairille, koska sillä vapautetaan se kustannuksista, joista sen olisi pitänyt vastata tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Komissio on siten myöntänyt, että kyseessä oleva toimenpide oli omiaan vääristämään kilpailua, koska se vahvisti Finnairin kilpailuasemaa ja vaikutti jäsenvaltioiden väliseen kauppaan – kyseinen yritys toimii näet alalla, jolla käydään unionin sisäistä kauppaa (riidanalaisen päätöksen 30–35 perustelukappale). Kuten ensimmäisen kanneperusteen tutkinnasta edellä ja toisen kanneperusteen tutkinnasta jäljempänä ilmenee, komissio on kuitenkin perustellusti katsonut, että kyseinen toimenpide oli tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen Suomen taloudessa olevan vakavan häiriön poistamiseksi (riidanalaisen päätöksen 36–52 perustelukappale). Käsiteltävässä asiassa on osoittautunut, että kyseessä oleva toimenpide täytti SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätyn poikkeuksen edellytykset. Komissio saattoi siis todeta kyseessä olevan yksittäisen tuen sisämarkkinoille soveltuvaksi.

75      Kaikesta edellä esitetystä seuraa, että kantajan väitteet, joissa komissiota arvostellaan siitä, ettei tämä ole vertaillut keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa mainittujen tavoitteiden toteuttamiseen ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen, on hylättävä kokonaisuudessaan.

76      Ensimmäisen kanneperusteen toinen osa ja ensimmäinen kanneperuste kokonaisuudessaan on siis hylättävä.

 Toinen kanneperuste, joka perustuu syrjintäkiellon, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden loukkaamiseen

77      On palautettava mieleen, että oikeuskäytännön mukaan perussopimuksen yleisestä rakenteesta seuraa, ettei SEUT 108 artiklassa määrätty menettely saa koskaan johtaa perussopimuksen erityismääräysten vastaiseen tulokseen. Komissio ei näin ollen voi todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontukea, joka on joiltain osin muiden perussopimuksen määräysten, erityisesti palvelujen tarjoamisen vapautta ja sijoittautumisvapautta koskevien määräysten, vastainen. Komissio ei myöskään voi todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi valtiontukea, joka on joiltain osin unionin oikeuden yleisten periaatteiden eli esimerkiksi yhdenvertaisen kohtelun periaatteen vastainen (tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C-390/06, EU:C:2008:224, 50 ja 51 kohta).

78      Käsiteltävässä asiassa yhtäältä kantaja väittää, että se, että komissio hyväksyy valtiontukea koskevat toimenpiteet ja päätökset, ei saa milloinkaan olla EUT-sopimuksen muiden määräysten, kuten syrjintäkiellon periaatteen, vastaista. Se katsoo, että riidanalaisessa päätöksessä kohdellaan eri tavalla lentoyhtiöiden, jotka liikennöivät Suomeen suuntautuvia ja Suomesta lähteviä reittejä, toisiinsa rinnastettavia tilanteita asettamalla Finnair edullisempaan asemaan ilman mitään objektiivista perustelua. Kantaja vetoaa tämän väitteen tueksi muun muassa komission käytäntöön, joka koskee SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaan perustuvia tukitoimenpiteitä. Kantaja korostaa, että covid-19-pandemialla on ollut vakavia seurauksia kaikille Suomessa toimiville lentoyhtiöille. Tarvetta pelastaa ainoastaan Finnair eikä muita Suomessa toimivia lentoyhtiöitä ei ole osoitettu, ja kyseessä oleva tuki ylittää sen, mikä on tarpeen sen tavoitteen saavuttamiseksi. Kyseessä oleva tuki on toimenpide, jolla taloutta suunnitellaan puhtaasti kansalliselta pohjalta. Kantaja toteaa vielä, että aiemmat rahoituslaitosten pelastamistoimenpiteet vuonna 2008 ja komission tiedonanto, jonka otsikko on ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin”, kuvaavat syrjintäkiellon periaatteen, jota on loukattu käsiteltävässä asiassa, merkitystä.

79      Toisaalta kantaja väittää, että komission olisi pitänyt määrittää kyseessä olevan toimenpiteen soveltuvuutta arvioidessaan, oliko nyt käsiteltävässä asiassa myönnetyn tuen muoto eli valtiontakaus lainalle yhteensopiva palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen ja sijoittautumisvapauden kanssa. Koska komissio ei tehnyt näin, se teki kantajan mukaan oikeudellisen virheen. Kantaja katsoo, että tuen varaaminen yksinomaan Finnairille rajoittaa muille unionin lentoyhtiöille myönnettyjä oikeuksia tarjota vapaasti palvelujaan sisämarkkinoilla. Riidanalaisella päätöksellä rajoitetaan näin ollen perusteettomasti palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteita.

80      Komissio, jota Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta tukevat, riitauttaa kantajan argumentaation.

 Yhdenvertaisen kohtelun periaatteen loukkaaminen

81      On todettava, että kyseessä olevan kaltainen yksittäinen tuki voi määritelmänsä mukaisesti hyödyttää vain yhtä yritystä eikä mitään muita yrityksiä, mukaan lukien ne, jotka ovat tämän tuen saajan tilanteeseen rinnastettavassa tilanteessa. Tällainen yksittäinen tuki johtaa siten sen luonteen vuoksi erilaiseen kohteluun tai jopa syrjintään, joka liittyy kuitenkin siihen, että mainittu toimenpide on yksittäinen. Se, että väitetään – kuten kantaja tekee –, että kyseessä oleva yksittäinen tuki on syrjintäkiellon periaatteen vastainen, merkitsee kuitenkin pääosin kaikkien yksittäisten tukien sisämarkkinoille soveltuvuuden kyseenalaistamista järjestelmällisesti pelkästään sen vuoksi, että tuki on luontaisesti yksinomaista ja siten syrjivää, vaikka unionin oikeudessa sallitaan se, että jäsenvaltiot myöntävät yksittäisiä tukia, kunhan kaikki SEUT 107 artiklassa määrätyt edellytykset täyttyvät.

82      Tämän täsmennyksen jälkeen on todettava, että jos oletetaan, että – kuten kantaja väittää – kyseessä olevalla toimenpiteellä käyttöön otettu erilainen kohtelu voidaan rinnastaa syrjintään, koska se hyödyttää ainoastaan Finnairia, on tarkastettava, onko se perusteltavissa hyväksyttävällä tavoitteella ja onko se tarpeellinen, asianmukainen ja oikeasuhteinen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi. Siltä osin kuin kantaja vetoaa SEUT 18 artiklan ensimmäiseen kohtaan, on myös korostettava, että kyseisen määräyksen mukaan kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettyä perussopimusten soveltamisalalla, ”sanotun kuitenkaan rajoittamatta perussopimusten erityismääräysten soveltamista”. Näin ollen on tarkastettava, onko tämä erilainen kohtelu sallittua SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan, joka on riidanalaisen päätöksen oikeusperusta, nojalla. Tämä tutkinta edellyttää yhtäältä, että kyseessä olevan toimenpiteen tavoite on viimeksi mainitun määräyksen vaatimusten mukainen, ja toisaalta, että kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamista koskevat yksityiskohdat eli käsiteltävässä asiassa se, että toimenpide hyödyttää vain Finnairia, ovat omiaan mahdollistamaan tämän tavoitteen saavuttamisen eikä niillä ylitetä sitä, mikä on tarpeen sen saavuttamiseksi.

83      Nyt käsiteltävässä asiassa on todettava kyseessä olevan toimenpiteen tavoitteesta, että – kuten edellä 38 kohdassa on täsmennetty – sillä pyritään varmistamaan Finnairille riittävä maksuvalmius elinkelpoisuutensa ja lentoliikenteensä säilyttämiseksi, vaikka covid-19-pandemia häiritsee vakavasti koko Suomen taloutta, ja välttämään se, että Finnairin mahdollinen konkurssi häiritsee Suomena taloutta entisestään.

84      Koska sekä se, että Suomen taloudelle on aiheutunut vakavaa häiriötä covid-19-pandemian vuoksi, että se, että kyseisellä pandemialla on ollut merkittäviä kielteisiä vaikutuksia lentoliikenteen Suomen markkinoihin, on näytetty riidanalaisessa päätöksessä oikeudellisesti riittävällä tavalla toteen, kuten edellä 36 kohdassa on todettu, on katsottava, että kun otetaan huomioon Finnairin merkitys Suomen taloudelle, kyseessä olevan toimenpiteen tavoite täyttää SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset.

85      Sen osalta, voidaanko tämä tavoite saavuttaa kyseessä olevan toimenpiteen toteuttamista koskevilla yksityiskohdilla ja ylitetäänkö niillä se, mikä on tarpeen saman tavoitteen saavuttamiseksi, on todettava, että ensimmäisen kanneperusteen tutkinnasta ilmenee, että valtiontakauksen myöntäminen yksinomaan Finnairille soveltuu kyseessä olevalle toimenpiteelle asetetun tavoitteen saavuttamiseen ja täyttää SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa asetetut edellytykset.

86      Kantaja väittää kuitenkin, ettei Finnairin edullinen kohtelu ole Suomen tasavallan asettamaan tavoitteeseen nähden tarpeellista eikä oikeasuhteista.

87      Tältä osin on ensinnäkin todettava, että – toisin kuin kantaja väittää – toimenpiteen tavoitteena ei ole ”säilyttää Suomen sisäiset ja kansainväliset liikenneyhteydet”. Kun otetaan huomioon edellä 83 kohdassa mainittu kyseessä olevan toimenpiteen tavoite ja edellä 37 ja 39 kohdassa esitetyt seikat, on katsottava, että valtiontakauksen myöntäminen yksinomaan Finnairille on tarpeellista mainitun tavoitteen saavuttamiseksi.

88      Kuten komissio perustellusti toteaa vastinekirjelmässään, komissiolla ei ollut myöskään mitään velvollisuutta tutkia, olisiko asianomaisen jäsenvaltion pitänyt Finnairin säilyttämisen lisäksi laajentaa tuensaajien joukkoa, koska riidanalaisessa päätöksessä osoitetaan oikeudellisesti riittävällä tavalla tarve turvata Finnairin panos Suomen taloudelle. Kantajan väitteet on siis tältä osin hylättävä.

89      Toiseksi on huomautettava, että kantaja ei aseta kyseenalaiseksi tuen määrää. Se katsoo sitä vastoin, että se, että Finnair saa kyseisestä tuesta 100 prosenttia, vaikka se ylläpitää Suomen liikenneyhteyksistä alle 100 prosenttia, ylittää sen, mikä on tarpeen kyseiselle toimenpiteelle asetetun tavoitteen saavuttamiseksi, ja on siis suhteetonta. Kantajan mukaan toimenpiteen tavoite saavutettaisiin ilman syrjintää kohdentamalla tuki kaikille Suomessa toimiville lentoyhtiöille niiden markkinaosuuden perusteella.

90      On palautettava mieleen, että unionin oikeuden yleisiin oikeusperiaatteisiin kuuluvan suhteellisuusperiaatteen mukaan unionin toimielinten toimilla ei saa ylittää niitä rajoja, jotka johtuvat siitä, mikä on tarpeellista niillä tavoiteltujen hyväksyttävien päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa (tuomio 17.5.1984, Denkavit Nederland, 15/83, EU:C:1984:183, 25 kohta), eli silloin, kun on mahdollista valita usean tavoiteltuun päämäärään soveltuvan toimenpiteen välillä, on valittava vähiten rajoittava, eivätkä toimenpiteistä aiheutuvat haitat saa olla liian suuria tavoiteltuihin päämääriin nähden (tuomio 30.4.2019, Italia v. neuvosto (Välimeren miekkakalan kalastuskiintiö), C-611/17, EU:C:2019:332, 55 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

91      Nyt käsiteltävässä asiassa on katsottava, että kun otetaan huomioon ensimmäisen kanneperusteen ensimmäisen osan tutkinnan yhteydessä esitetyt seikat ja erityisesti edellä 57–59 kohdassa esitetyt seikat, valtiontakauksen myöntäminen yksinomaan Finnairille ei missään tapauksessa ylittänyt niitä rajoja, jotka johtuivat siitä, mikä oli tarpeellista Suomen tasavallan tavoittelemien hyväksyttävien päämäärien toteuttamiseksi ja tähän soveltuvaa, eikä se näin ollen ollut – toisin kuin kantaja väittää – suhteetonta. Tuen myöntäminen kaikille Suomessa toimiville lentoyhtiöille niiden markkinaosuuden perusteella, kuten kantaja ehdottaa, johtaisi lisäksi Finnairille myönnetyn tuen määrän pienenemiseen, joten Finnairin likviditeettitarpeita ei voitaisi kattaa, mistä voisi näin ollen olla vakavia seurauksia Suomen taloudelle, kun otetaan huomioon kyseisen yhtiön merkitys sille. Kantajan väitteet on näin ollen hylättävä tältä osin.

92      Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että kyseessä olevan tuen myöntäminen yksinomaan Finnairille ei ylittänyt sitä, mikä oli tarpeellista sillä tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi. Kantaja väittää siis virheellisesti, että Finnairia kohdellaan kyseessä olevan toimenpiteen vuoksi perusteettomasti edullisella tavalla.

93      Kantajan toisen kanneperusteen yhteydessä esittämät muut väitteet eivät voi menestyä.

94      Koska kyseessä oleva toimenpide täyttää SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa määrätyt edellytykset, sitä ei näet voida pitää toimenpiteenä, jolla taloutta suunnitellaan puhtaasti kansalliselta pohjalta. Myöskään Suomen hallituksen tiedotteella, johon kantaja vetoaa ja joka on kannekirjelmän liitteessä A.3.4, ei voida osoittaa, että tämä toimenpide ilmaisisi pelkästään talouden suunnittelua kansalliselta pohjalta.

95      Kyseisen tiedotteen mukaan Suomen tasavalta omistaa 55,8 prosenttia Finnairin osakkeista. Tukea, joka täyttää SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan edellytykset, kuten tilanne on nyt käsiteltävässä asiassa, voidaan kuitenkin myöntää yritykselle, jonka enemmistöomistaja asianomainen jäsenvaltio on. Kuten komissio on vastinekirjelmässään huomauttanut, mainitussa tiedotteessa korostetaan Finnairin ylläpitämien reittiyhteyksien tärkeyttä Suomen huoltovarmuuden sekä rahti- ja matkustajaliikenteen kannalta ja yhtiön vaikutusta kansantalouteen. Näin ollen tällä tiedotteella ei voi viedä uskottavuutta edellä 39–53 kohdassa esitetyiltä komission arvioinneilta. Se on sitä vastoin johdonmukainen näiden arviointien kanssa.

96      Kantaja vetoaa myös komission laatimaan yleiskatsaukseen lentoliikenteen alalla covid-19-pandemian aikana sovellettavista valtiontukisäännöistä ja julkisen palvelun velvoitteista, SEUT 107 artiklan 2 kohdan b alakohtaa koskevaan komission väitettyyn päätöskäytäntöön, SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla hyväksyttyjä aikaisempia rahoituslaitosten pelastamistoimenpiteitä koskevaan komission väitettyyn käytäntöön ja komission tiedonantoon, jonka otsikko on ”Valtiontukisääntöjen soveltaminen maailmanlaajuisen finanssikriisin seurauksena rahoituslaitosten suhteen toteutettuihin toimenpiteisiin”.

97      Edellä 62 kohdassa jo esitetyistä syistä komission väitetyillä käytännöillä ja kyseisellä tiedonannolla ei kuitenkaan ole merkitystä nyt käsiteltävässä asiassa. Sen kantajan argumentaation osalta, jonka mukaan yleiskatsauksessa lentoliikenteen alalla covid-19-pandemian aikana sovellettavista valtiontukisäännöistä ja julkisen palvelun velvoitteista korostetaan syrjintäkiellon periaatetta, on lisäksi viitattava edellä 81–92 kohdassa esitettyihin seikkoihin.

98      Toisen kanneperusteen ensimmäinen osa on siis hylättävä.

 Palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden loukkaaminen

99      SEUT 56 artiklan osalta on todettava, että SEUT 58 artiklan 1 kohdan nojalla palvelujen tarjoamisen vapauteen liikenteen alalla sovelletaan liikennettä koskevan osaston eli EUT-sopimuksen VI osaston määräyksiä. Palvelujen tarjoamisen vapauteen liikenteen alalla sovelletaan siis primaarioikeudessa erityistä oikeudellista järjestelmää (tuomio 18.3.2014, International Jet Management, C-628/11, EU:C:2014:171, 36 kohta). SEUT 56 artiklaa ei siten sovelleta sellaisenaan lentoliikenteen alalla (tuomio 25.1.2011, Neukirchinger, C‑382/08, EU:C:2011:27, 22 kohta).

100    Lentoliikennepalvelujen vapauttamiseen tähtääviä toimenpiteitä voidaan näin ollen toteuttaa ainoastaan SEUT 100 artiklan 2 kohdan perusteella (tuomio 18.3.2014, International Jet Management, C-628/11, EU:C:2014:171, 38 kohta). Kuten kantaja perustellusti huomauttaa, unionin lainsäätäjä on kuitenkin 24.9.2008 antanut kyseisen määräyksen nojalla lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1008/2008 (EUVL 2008, L 293, s. 3), jolla pyritään juuri määrittelemään palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisedellytykset lentoliikenteen alalla (ks. analogisesti tuomio 6.2.2003, Stylianakis, C‑92/01, EU:C:2003:72, 23 ja 24 kohta).

101    Vaikka käsiteltävässä asiassa on totta, että kyseessä oleva toimenpide koskee yksittäistä tukea, joka hyödyttää vain Finnairia, kantaja ei osoita, miten se, että tuki annetaan yksinomaan Finnairille, voi saada sen luopumaan tarjoamasta palveluja Suomesta käsin tai Suomen suuntaan tai käyttämästä sijoittautumisvapauttaan kyseisessä jäsenvaltiossa. Kantaja ei varsinkaan ole yksilöinyt niitä tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja, joiden vuoksi kyseessä olevalla yksittäisellä tuella on sen mukaan rajoittavia vaikutuksia, jotka ylittävät ne vaikutukset, jotka johtavat SEUT 107 artiklan 1 kohdan mukaiseen kieltoon, mutta jotka – kuten edellä 42–63 kohdassa sekä edellä 82–92 kohdassa on todettu – ovat kuitenkin SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan vaatimusten mukaan tarpeellisia ja oikeasuhteisia covid-19-pandemiasta Suomen taloudelle aiheutuneen vakavan häiriön poistamiseksi.

102    Kyseessä oleva toimenpide ei näin ollen voi rajoittaa kantajan sijoittautumisvapautta tai palvelujen tarjoamisen vapautta. Kantaja ei myöskään voi moittia komissiota siitä, ettei tämä ole tutkinut nimenomaisesti kyseisen toimenpiteen yhteensopivuutta sijoittautumisvapauden ja palvelujen tarjoamisen vapauden kanssa.

103    Toisen kanneperusteen toinen osa on näin ollen hylättävä.

104    Toinen kanneperuste on siis hylättävä kokonaisuudessaan.

 Kolmas kanneperuste, joka perustuu SEUT 108 artiklan 2 kohdan rikkomiseen

105    Kantaja väittää, että komissio ei ole ottanut huomioon SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdasta johtuvaa vaatimusta, jonka mukaan on vertailtava keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen ja tutkittava, oliko riidanalainen päätös syrjintäkiellon, palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden mukainen. Pelkästään näiden virheiden, niitä kutakin erikseen tarkasteltuina, perusteella voidaan kantajan mukaan päätellä, että kyseessä oleva tuki ei sovellu sisämarkkinoille. Riidanalainen päätös olisi siis ollut olennaisesti erilainen, jos komissio olisi todennut, että tuen soveltuvuudesta oli epäilyjä, ja aloittanut muodollisen tutkintamenettelyn. Kieltäytyessään aloittamasta muodollista tutkintamenettelyä ja pyytämästä asianomaisten osapuolten, tässä tapauksessa kantajan, huomautuksia, komissio on loukannut kantajalla SEUT 108 artiklan 2 kohdan ja [SEUT] 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 13.7.2015 annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 (EUVL 2015, L 248, s. 9) perusteella olevia oikeuksia ja hyvän hallinnon periaatetta.

106    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta tukevat, riitauttaa kantajan argumentaation.

107    Kolmas kanneperuste, jossa on kyse kantajan menettelyllisten oikeuksien turvaamisesta sen vuoksi, että komissio ei ole aloittanut muodollista tutkintamenettelyä huolimatta väitetyistä vakavista epäilyistä, on todellisuudessa esitetty toissijaisena siltä varalta, että unionin yleinen tuomioistuin ei tutkisi tuen arviointia sellaisenaan. Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä näet ilmenee, että tällaisella kanneperusteella pyritään siihen, että asianomaisen osapuolen tässä ominaisuudessaan SEUT 263 artiklan nojalla nostama kanne voidaan ottaa tutkittavaksi, mitä oikeutta hänellä ei muutoin olisi (ks. vastaavasti tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 48 kohta ja tuomio 27.10.2011, Itävalta v. Scheucher-Fleisch ym., C‑47/10 P, EU:C:2011:698, 44 kohta). Unionin yleinen tuomioistuin on kuitenkin tutkinut kaksi ensimmäistä kanneperustetta, jotka koskevat tuen arviointia sellaisenaan, joten tällainen kanneperuste on vailla sille ilmoitettua tarkoitusta.

108    Lisäksi on todettava, ettei tällä kanneperusteella ole itsenäistä sisältöä. Kantaja voi näet tällaisen kanneperusteen yhteydessä vedota sille muodollisessa tutkintamenettelyssä kuuluvien menettelyllisten oikeuksien turvaamiseksi yksinomaan perusteisiin, joiden tarkoituksena on osoittaa, että niiden tietojen ja todisteiden, joita komissiolla oli tai olisi voinut olla ilmoitetun toimenpiteen alustavassa tutkintavaiheessa, arvioinnin olisi pitänyt herättää epäilyjä toimenpiteen soveltuvuudesta sisämarkkinoille (ks. vastaavasti tuomio 22.12.2008, Régie Networks, C-333/07, EU:C:2008:764, 81 kohta; tuomio 9.7.2009, 3F v. komissio, C‑319/07 P, EU:C:2009:435, 35 kohta ja tuomio 24.5.2011, komissio v. Kronoply ja Kronotex, C‑83/09 P, EU:C:2011:341, 59 kohta), kuten siihen, että komission alustavassa tutkintamenettelyssä tekemä tutkinta on ollut riittämätön tai puutteellinen, tai siihen, että kolmannet osapuolet olivat tehneet kanteluja. Tältä osin on todettava, että kolmannessa kanneperusteessa toistetaan suppeasti ensimmäisen ja toisen kanneperusteen yhteydessä esitetyt väitteet yksilöimättä mahdollisiin vakaviin vaikeuksiin liittyviä erityisiä seikkoja.

109    Näiden syiden vuoksi on todettava, että koska unionin yleinen tuomioistuin on tutkinut mainitut kanneperusteet aineellisesti, tämän kanneperusteen perusteltavuutta ei ole tarpeen tutkia.

 Neljäs kanneperuste, joka perustuu perusteluvelvollisuuden noudattamatta jättämiseen

110    Kantaja väittää lähinnä, että komission riidanalaisessa päätöksessä esittämät perustelut ovat joko olemattomia, tautologisia tai ristiriitaisia.

111    Komissio, jota Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta tukevat, riitauttaa kantajan argumentaation.

112    On muistutettava, että vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan SEUT 296 artiklan mukainen perusteluvelvollisuus määräytyy kyseisen toimen luonteen mukaan, ja perusteluista on selkeästi ja yksiselitteisesti ilmettävä toimen antaneen toimielimen päättely siten, että niille, joita toimi koskee, selviävät sen syyt ja että toimivaltainen tuomioistuin voi tutkia toimen laillisuuden. Perusteluvelvollisuuden täyttymistä on arvioitava asiaan liittyvien olosuhteiden perusteella, joita ovat muun muassa toimen sisältö, esitettyjen perustelujen luonne ja se tarve, joka niillä, joille toimi on osoitettu tai joita se koskee suoraan ja erikseen, voi olla saada selvennystä tilanteeseen. Perusteluissa ei tarvitse esittää kaikkia asiaan liittyviä tosiseikkoja ja oikeudellisia seikkoja, koska tutkittaessa sitä, täyttävätkö toimen perustelut mainitun artiklan vaatimukset, on otettava huomioon sen sanamuodon lisäksi myös asiayhteys ja kaikki asiaa koskevat oikeussäännöt (tuomio 15.4.2008, Nuova Agricast, C-390/06, EU:C:2008:224, 79 kohta ja tuomio 8.9.2011, komissio v. Alankomaat, C‑279/08 P, EU:C:2011:551, 125 kohta).

113    Kantaja väittää ensinnäkin, että komissio ei ole vertaillut keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen epäedullisia vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen.

114    SEUT 107 artiklan 3 kohdan b alakohdassa ei kuitenkaan edellytetä vertailemaan keskenään tuen myönteisiä vaikutuksia ja sen kielteisiä vaikutuksia kaupankäynnin edellytyksiin ja vääristymättömän kilpailun ylläpitämiseen, kuten edellä 65–67 kohdasta seuraa. Komission ei näin ollen tarvinnut esittää perusteluja tältä osin.

115    Kantaja moittii toiseksi komissiota siitä, ettei tämä ole arvioinut, onko tuki syrjivä ja onko se palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden periaatteiden mukainen.

116    On kuitenkin todettava, että riidanalainen päätös sisältää ne edellä 39, 44–53 ja 56–59 kohdassa mieleen palautetut seikat, joiden perusteella voidaan ymmärtää syyt, joiden vuoksi komissio katsoi, että Suomen tasavalta saattoi myöntää kyseessä olevan tuen yksinomaan Finnairille.

117    Kantaja väittää kolmanneksi, että riidanalainen päätös on epäjohdonmukainen siinä tavassa, jolla Finnairin markkinaosuudet esitetään riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 9. Finnairilla oleva 67 prosentin markkinaosuus lentoliikennepalvelujen markkinoilla Suomessa ei ole riippumatta siitä, onko kyse kotimaan lennoista vai kansainvälisistä lennoista, johdonmukainen, kun otetaan huomioon riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 9 esitetyt tiedot. Nämä tiedot eivät myöskään täsmää kantajaa varten laaditun riippumattoman analyysin tietojen kanssa. Tämä epäjohdonmukaisuus on sitäkin vakavampi, koska Finnairin markkinaosuus on seikka, jolla on ollut suuri painoarvo komission tekemässä arvioinnissa Finnairin merkityksestä Suomen taloudelle.

118    Riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleessa todetaan tältä osin seuraavaa:

”Komissio huomauttaa, että Finnair ylläpitää merkittävää kansallista ja kansainvälistä verkostoa, jolla varmistetaan liikenneyhteydet Suomessa ja Suomen ja ulkomaiden välillä. Finnair on tärkein lentoliikenteen harjoittaja Suomessa, ja se kuljetti vuonna 2019 lähes 15 miljoonaa matkustajaa (67 prosenttia kaikista niistä matkustajista, jotka on kuljetettu Suomeen, Suomesta tai Suomessa vuonna 2019) – –”

119    Riidanalaisen päätöksen alaviitteen 9 sanamuoto oli puolestaan alun perin seuraava:

”Finavian vuotta 2019 koskevien tilastojen mukaan Finnairilla oli 67 prosentin markkinaosuus kansainvälisillä lennoilla ja 80 prosentin markkinaosuus kotimaan lennoilla kuljetetuista matkustajista. Sen kokonaismarkkinaosuus on 45 prosenttia Suomen lentoliikennemarkkinoista.”

120    On todettava, että riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleessa ja alaviitteessä 9 esitetyt Finnairin markkinaosuuksia koskevat epäjohdonmukaisuudet johtuvat pelkästä kirjoitusvirheestä, jolla ei ole vaikutusta komission arviointiin ja joka ei ole voinut johtaa kantajaa harhaan.

121    Komissio antoi näet 29.7.2020 päätöksen C(2020) 5339 final, jonka otsikko on ”Oikaisu valtiontuesta SA.56809 (2020/N) Suomi covid-19:Finnairin hyväksi annettu valtiontakaus – annettuun päätöksen C(2020) 3387 final”. Riidanalainen päätös, sellaisena kuin se on korjattuna, julkaistiin tämän jälkeen komission internetsivustolla 31.7.2020, kuten komissio on istunnossa todennut. Riidanalaisen päätöksen kyseisen version mukaan Finnairin kuljettamien matkustajien osuus oli 67 prosenttia kaikista niistä matkustajista, jotka on kuljetettu Suomeen, Suomesta tai Suomessa vuonna 2019. Finnairilla oli 62 prosentin markkinaosuus kansainvälisillä lennoilla ja 83 prosentin markkinaosuus kotimaan lennoilla kuljetetuista matkustajista. Sen kokonaismarkkinaosuus on 44 prosenttia Suomen lentoliikennemarkkinoista. Komissio on näin ollen korjannut virheen, johon kantaja viittaa ja joka koski ainoastaan alaviitettä 9.

122    On huomautettava, että riidanalaisen päätöksen alkuperäisestä versiosta ilmeni selvästi ja yksiselitteisesti, että vuonna 2019 Finnair oli Suomessa suurin matkustajalentoliikenteen harjoittaja, jonka markkinaosuus oli 67 prosenttia Suomessa, Suomeen ja Suomesta vuonna 2019 kuljetettujen matkustajien osalta, joten ne, joita asia koskee, saattoivat selvittää mainitun päätöksen perustelut ja kantaja saattoi riitauttaa sen perusteltavuuden, kuten sen kannekirjelmän sisältö osoittaa.

123    Näissä olosuhteissa riidanalaisen päätöksen alaviitteessä 9 oleva kirjoitusvirhe ei ole sellainen, että se johtaa perusteluja koskevaan virheeseen, joka voi oikeuttaa päätöksen kumoamisen tältä osin.

124    Väitteestä, jonka mukaan kannekirjelmän liitteenä A.3.2 esitetty kantajaa varten Official Airline Guiden (lentoyhtiöiden virallinen opas) tietojen perusteella laadittu riippumaton analyysi antaa erilaisen kuvan Finnairin markkinaosuuksista, on todettava, että komission riidanalaisen päätöksen 45 perustelukappaleessa ja kantajan liitteessä A.3.2 esittämät markkinaosuudet eivät tosin ole täysin samoja. Nämä vähäpätöiset eroavaisuudet voivat kuitenkin selittyä eri lähteillä, joista kyseessä olevat markkinaosuuksia koskevat luvut ovat peräisin. Kuten komissio perustellusti toteaa, tältä osin ei voida katsoa, että Suomen tärkeimmän lentoasemayhtiön Finavian toimittamat tiedot, joihin komissio on tukeutunut riidanalaisessa päätöksessä, olisivat vähemmän luotettavia kuin Official Airline Guiden tiedot.

125    Edellä esitetystä seuraa, että riidanalainen päätös on riittävästi perusteltu ja neljäs kanneperuste on näin ollen hylättävä.

126    Kanne on siis hylättävä kokonaisuudessaan ja kantajalle on lisäksi myönnettävä pyytämänsä luottamuksellinen käsittely, koska Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta eivät ole esittäneet tältä osin mitään vastaväitteitä.

 Oikeudenkäyntikulut

127    Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut. Koska kantaja on hävinnyt asian ja komissio on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista, kantaja on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

128    Työjärjestyksen 138 artiklan 1 kohdan nojalla jäsenvaltiot ja toimielimet, jotka ovat asiassa väliintulijoina, vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan. Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta vastaavat siis omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Ryanair DAC velvoitetaan vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan Euroopan komission oikeudenkäyntikulut luottamuksellista käsittelyä koskevasta pyynnöstä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut mukaan lukien.

3)      Espanjan kuningaskunta, Ranskan tasavalta ja Suomen tasavalta vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan.

Van der Woude

Kornezov

Buttigieg

Kowalik-Bańczyk

 

      Hesse

Julistettiin Luxemburgissa 14 päivänä huhtikuuta 2021.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.