Language of document : ECLI:EU:T:2024:247

Väliaikainen versio

UNIONIN YLEISEN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (kolmas jaosto)

17 päivänä huhtikuuta 2024(*)

Kasvinjalostajanoikeudet – Hakemus yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämiseksi Melrose -perunalajikkeelle – Vuosittaista maksua ei ole maksettu määräajassa – Oikeuden peruuttaminen – Menetetyn määräajan palauttamista koskeva pyyntö – CPVO:n päätösten ja ilmoitusten tiedoksiantamista koskevat edellytykset

Asiassa T-2/23,

Romagnoli Fratelli SpA, kotipaikka Bologna (Italia), edustajinaan asianajajat E. Truffo ja A. Iurato,

kantajana,

vastaan

Yhteisön kasvilajikevirasto (CPVO), asiamiehinään M. García-Moncó Fuente ja Á. Martínez López,

vastaajana,

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto),

toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja F. Schalin sekä tuomarit I. Nõmm (esittelevä tuomari) ja G. Steinfatt,

kirjaaja: V. Di Bucci,

ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,

ottaen huomioon, etteivät asianosaiset ole esittäneet istunnon järjestämistä koskevaa pyyntöä kolmen viikon kuluessa siitä, kun ilmoitus asian käsittelyn kirjallisen vaiheen päättämisestä on annettu tiedoksi, ja päätettyään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 106 artiklan 3 kohdan nojalla ratkaista kanteen ilman asian käsittelyn suullista vaihetta,

on antanut seuraavan

tuomion

1        Kantaja Romagnoli Fratelli SpA vaatii SEUT 263 artiklaan perustuvalla kanteellaan yhteisön kasvilajikeviraston (CPVO) 7.11.2022 tekemän päätöksen (jäljempänä riidanalainen päätös) kumoamista.

 Asian tausta

2        Kantaja teki 10.12.2009 yhteisön kasvinjalostajanoikeuksista 27.7.1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 (EYVL 1994, L 227, s. 1) nojalla yhteisön kasvinjalostajanoikeuksien myöntämistä koskevan hakemuksen CPVO:lle. Tämä hakemus rekisteröitiin numerolla 2009/2240.

3        Kasvilajike, jolle yhteisön kasvinjalostajanoikeuksia haettiin, on Solanum tuberosum L -lajiin kuuluva Melrose-perunalajike. 

4        CPVO:n 20.2.2012 tekemällä päätöksellä kyseiselle kasvilajikkeelle myönnettiin yhteisön kasvinjalostajanoikeudet.

5        CPVO lähetti 27.10.2021 veloitusilmoituksen, joka koski kyseessä olevan yhteisön kasvinjalostajanoikeuden vuosittaisen maksun maksamista, ja lähetti sen kantajalle tämän henkilökohtaiseen ”MyPVR”-nimiseen osioon.

6        Koska veloitusilmoitusta ei maksettu asetetussa määräajassa, kantajalle lähetettiin 10.1.2022 asetuksen N:o 2100/94 83 artiklan 2 kohdan mukainen muodollinen kehotus kantajan henkilökohtaisen MyPVR -osion välityksellä. Tässä kehotuksessa CPVO kehotti kantajaa maksamaan vuosittaisena maksuna maksettavan määrän kuukauden kuluessa, jotta vältyttäisiin kyseessä olevan yhteisön kasvinjalostajanoikeuden peruuttamiselta mainitun asetuksen 21 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

7        Koska kantaja ei ladannut vuosimaksua koskevia asiakirjoja henkilökohtaisesta MyPVR -osiostaan, CPVO lähetti 16.2.2022 kantajalle toisen kehotuksen sähköpostitse pidentämättä kuitenkaan maksuaikaa.

8        Koska vuosimaksua ei suoritettu asetetussa määräajassa, CPVO peruutti 21.3.2022 kyseessä olevan yhteisön kasvinjalostajanoikeuden. Tätä peruuttamista koskeva päätös annettiin kantajalle tiedoksi 22.3.2022.

9        Kantaja teki 6.5.2022 asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan nojalla menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön edellä mainitun vuosittaisen maksun maksamiselle asetetun määräajan osalta.

10      Kantaja maksoi 6.5.2022 siihen asti maksamatta jääneen vuosittaisen maksun.

11      CPVO ei riidanalaisessa päätöksessä hyväksynyt kantajan esittämää menetetyn määräajan palauttamista koskevaa pyyntöä. Kyseinen pyyntö hylättiin yhtäältä sillä perusteella, että se ei täyttänyt asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, ja toisaalta sillä perusteella, ettei kantaja ollut osoittanut kohdanneensa ennalta arvaamattomia olosuhteita ja noudattaneensa kaikkea asiaan kuuluvaa huolellisuutta, jotta kyseisen asetuksen 80 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyisivät.

 Asianosaisten vaatimukset

12      Kantaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        kumoaa riidanalaisen päätöksen

–        velvoittaa CPVO:n korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

13      CPVO vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

–        hylkää kanteen

–        velvoittaa kantajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

 Tutkittavaksi ottaminen

14      CPVO vaatii, että kanne jätetään kokonaisuudessaan tutkimatta, koska asetuksessa N:o 2100/94 tai yksityiskohtaisista säännöistä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2100/94 soveltamiseksi menettelyssä yhteisön kasvilajikevirastossa 17.9.2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 874/2009 (EUVL 2009, L 251, s. 3) ei ole mitään oikeudellista perustaa nyt käsiteltävänä olevalle kanteelle. Kun lisäksi otetaan huomioon tämän oikeudellisen perustan puuttuminen, CPVO riitauttaa myös SEUT 263 artiklan neljännen kohdan sovellettavuuden.

15      Kantaja kiistää CPVO:n väitteet.

16      SEUT 263 artiklan neljännen kohdan mukaan luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi nostaa kanteen hänelle osoitetusta säädöksestä tai säädöksestä, joka koskee häntä suoraan ja erikseen, sekä sääntelytoimesta, joka koskee häntä suoraan ja joka ei edellytä täytäntöönpanotoimenpiteitä.

17      SEUT 263 artiklan viidennen kohdan mukaan unionin elinten ja laitosten perustamissäädöksissä voidaan säätää erityisistä edellytyksistä ja menettelysäännöistä, jotka koskevat luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön kannetta kyseisten elinten tai laitosten sellaisten säädösten johdosta, joiden tarkoituksena on tuottaa näitä henkilöitä koskevia oikeusvaikutuksia.

18      Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kumoamiskanne voidaan nostaa niiden muodosta riippumatta kaikista unionin toimielinten, elinten tai laitosten antamista säännöksistä tai toteuttamista toimista, joilla on tarkoitus saada aikaan sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön etuihin muuttaen tämän oikeusasemaa selvästi (ks. tuomio 31.1.2019, International Management Group v. komissio, C-183/17 P ja C-184/17 P, EU:C:2019:78, 51 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

19      Tästä on riittävää todeta ensinnäkin, että riidanalainen päätös on osoitettu kantajalle, ja toiseksi, että mainitussa päätöksessä CPVO on esittänyt yksiselitteisesti lopullisen kantansa kyseessä olevasta määräajan palautuspyynnöstä, joten päätöksellä oli sitovia oikeusvaikutuksia, jotka voivat vaikuttaa kantajan etuihin.

20      CPVO väittää kuitenkin, että SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa annetaan sille oikeus ratkaista menetetyn määräajan palauttamista koskevat pyynnöt ilman, että olisi mahdollisuus hakea muutosta CPVO:n valituslautakunnalta tai unionin yleiseltä tuomioistuimelta, koska tällaisesta muutoksenhausta ei säädetä asetuksessa N:o 2100/94 eikä asetuksessa N:o 874/2009, jotka ovat kyseisen artiklan viidennessä kohdassa tarkoitettuja ”erityisiä edellytyksiä ja menettelysääntöjä”. Se toteaa näin ollen, ettei riidanalaisesta päätöksestä voida nostaa kannetta unionin yleisessä tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan neljännen kohdan nojalla.

21      Tästä on huomautettava, että SEU 2 artiklasta ilmenee, että unionin perustana olevat arvot ovat muun muassa tasa-arvo ja oikeusvaltio. Unionin oikeuden määräysten ja säännösten noudattamisen varmistamiseen tarkoitetun tehokkaan tuomioistuinvalvonnan itse olemassaolo kuuluu erottamattomana osana tällaiseen oikeusvaltioon (ks. tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 58 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

22      SEU 19 artiklassa, jossa SEU 2 artiklassa vahvistettu oikeusvaltiota koskeva arvo konkretisoituu, kansallisten tuomioistuinten ja Euroopan unionin tuomioistuimen tehtäväksi annetaan taata unionin oikeuden täysi soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa ja yksityisillä unionin oikeuden nojalla oleva tehokas oikeussuoja, ja unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta tulkita mainittua oikeutta lopullisesti (ks. tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 59 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

23      Lisäksi SEUT 256 artiklan 1 kohdan ensimmäisen virkkeen mukaan unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen ratkaisemaan ensimmäisenä oikeusasteena SEUT 263, 265, 268, 270 ja 272 artiklassa tarkoitetut kanteet lukuun ottamatta niitä, joiden ratkaiseminen on annettu saman perussopimuksen 257 artiklan mukaisesti perustetun erityistuomioistuimen tehtäväksi tai jotka Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön mukaan kuuluvat unionin tuomioistuimen toimivaltaan.

24      Unionin tuomioistuinjärjestelmä koostuu siten kattavasta oikeussuojakeinojen ja menettelyjen kokonaisuudesta, jonka tarkoituksena on varmistaa toimielinten, elinten ja laitosten toimiin kohdistuva laillisuusvalvonta (ks. tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 60 kohta, oikeuskäytäntöviittauksineen).

25      Tästä seuraa, että vaikka SEUT 263 artiklan viidennessä kohdassa mainitut ”erityiset edellytykset ja menettelysäännöt” tosin mahdollistavat sen, että unionin toimielin, elin tai laitos määrittää oikeudenkäyntiä edeltäviä, pelkästään sisäisesti sovellettavia edellytyksiä ja menettelysääntöjä, jotka koskevat muun muassa itsevalvontamekanismin toimintaa tai sovittelumenettelyn kulkua, näitä edellytyksiä ja menettelysääntöjä ei voida tulkita siten, että unionin toimielin voisi jättää unionin oikeuden tulkintaa tai soveltamista koskevat oikeusriidat unionin tuomioistuinten toimivallan ulkopuolelle (ks. tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 62 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

26      Lisäksi asetuksen N:o 2100/94 81 artiklasta käy ilmi, että jos tässä asetuksessa tai tämän asetuksen nojalla annetuissa säännöksissä ei säädetä menettelystä, CPVO soveltaa jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyä menettelysäännöstöä.

27      Tästä on todettava, että SEUT 263 artiklan viides kohta, jossa määrätään mahdollisuudesta nostaa kanne toimielinten, elinten ja laitosten säädösten johdosta, ilmentää juuri tällaista asetuksen N:o 2100/94 81 artiklassa säädettyä ”jäsenvaltioissa yleisesti hyväksyttyä menettelysäännöstöä”. Näin ollen on todettava, että vaikka asetuksessa N:o 2100/94 ei säädetä nimenomaisesta muutoksenhakukeinosta CPVO:n valituslautakunnassa tai suoraan unionin yleisessä tuomioistuimessa päätöksistä, jotka CPVO on tehnyt asetuksen N:o 2100794 81 artiklan nojalla tehdyistä menetetyn määräajan palauttamista koskevista pyynnöistä, on kuitenkin olemassa tämän asetuksen 81 artiklan 1 kohtaan ja SEUT 263 artiklan neljänteen kohtaan perustuva muutoksenhakukeino.

28      Joka tapauksessa on todettava, että yksinomaisen toimivallan antaminen CPVO:lle asetuksen N:o 2100/94 ja erityisesti sen 80 artiklan tulkitsemiseksi ja soveltamiseksi, on ristiriidassa tämän tuomion 21–25 kohdassa esiin tuodun oikeuskäytännön kanssa (ks. vastaavasti tuomio 25.6.2020, EUSK v. KF, C-14/19 P, EU:C:2020:492, 64 kohta).

29      Näillä perusteilla CPVO:n oikeudenkäyntiväite on hylättävä.

 Asiakysymys

30      Kanne perustuu kahteen kanneperusteeseen, joista ensimmäinen koskee asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 1 kohdan rikkomista ja toinen asetuksen N:o 874/2009 65 artiklan rikkomista.

 Ensimmäisen kerran vasta unionin yleisessä tuomioistuimessa esitetyn näytön tutkittavaksi ottaminen

31      On todettava, että CPVO:n asiakirja-aineistosta ilmenee, ettei kantaja ole esittänyt kannekirjelmän liitteitä 1, 8–12, 14–16 ja 23–25 CPVO:ssa käydyssä hallinnollisessa menettelyssä.

32      Tästä on huomautettava, että oikeuskäytännön mukaan unionin toimen laillisuutta on arvioitava niiden tietojen perusteella, joita toimielimellä oli käytettävissään toimea antaessaan. Näin ollen kukaan ei voi vedota unionin tuomioistuimissa tosiseikkoihin, joita ei ole esitetty hallinnollisessa menettelyssä (ks. tuomio 8.3.2023, Novasol v. ECHA, T-70/22, ei julkaistu, EU:T:2023:106, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

33      Koska edellä 31 kohdassa mainitut liitteet on esitetty ensimmäisen kerran unionin yleisessä tuomioistuimessa, niitä ei voida nyt käsiteltävässä asiassa ottaa huomioon riidanalaisen päätöksen laillisuusvalvonnassa ja ne on siis jätettävä huomiotta.

 Ensimmäinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 1 kohdan rikkomista

34      Kantaja esittää ensimmäisen kanneperusteensa yhteydessä kaksi väitettä, joista ensimmäinen koskee ylivoimaista estettä tai covid-19-pandemian aiheuttamia ennalta arvaamattomia olosuhteita, joiden vuoksi CPVO:n vahvistaman vuosittaisen maksun maksamiselle asetetun määräajan noudattamatta jättäminen oli perusteltua, ja toinen CPVO:n virheellistä tulkintaa kantajan esittämistä todisteista.

35      CPVO kiistää kantajan väitteet.

36      Asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 1 kohdan mukaan on niin, että kun kasvinjalostajan oikeuksien hakija tai omistaja tai jokin muu CPVO:n menettelyn osapuoli ei ole, poikkeuksellisissa olosuhteissa osoittamastaan huolellisuudesta huolimatta, pystynyt noudattamaan määräaikaa CPVO:n suhteen, hänelle voidaan pyynnöstä palauttaa hänen oikeutensa, jos noudattamatta jättäminen on mainitun asetuksen nojalla suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakumahdollisuuden menettämisen.

37      Asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että menetetyn määräajan palauttamiselle on kaksi edellytystä, joista ensimmäinen on se, että kyseessä oleva henkilö on noudattanut poikkeuksellisten olosuhteiden edellyttämää asianmukaista huolellisuutta, ja toinen se, että kyseisen henkilön este on suoraan aiheuttanut oikeuden tai muutoksenhakukeinon menettämisen (ks. analogisesti tuomio 15.9.2011, Prinz Sobieski zu Schwarzenberg v. SMHV – British-American Tobacco Polska (Romuald Prinz Sobieski zu Schwarzenberg), T-271/09, ei julkaistu, EU:T:2011:478, 53 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

38      Lisäksi määräajan noudattaminen liittyy oikeusjärjestyksen perusteisiin, ja menetetyn määräajan palauttaminen saattaa vaarantaa oikeusvarmuuden. Näin ollen menetetyn määräajan palauttamisen soveltamisen edellytyksiä on tulkittava suppeasti (ks. vastaavasti ja analogisesti määräys 9.12.2022, AMO Development v. EUIPO (Lääkinnälliset laitteet), T-311/22, ei julkaistu, EU:T:2022:822, 20 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

39      Käsiteltävässä asiassa kantaja riitauttaa ensimmäisen kanneperusteen yhteydessä CPVO:n arvioinnin edellä 37 kohdassa mainitusta ensimmäisestä edellytyksestä siltä osin kuin tämä on todennut, ettei kantaja ollut osoittanut yhtäältä kohdanneensa ennalta arvaamattomia olosuhteita ja toisaalta noudattaneensa näiden olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta.

40      Kantaja väittää ensinnäkin, että tällaiset ennalta arvaamattomat olosuhteet on näytetty toteen yhtäältä, koska covid-19-pandemiasta seurasi odottamaton tilanne, joka johti siihen, että kantajan ainoa CPVO:n kanssa kirjeenvaihtoa käyvä työntekijä oli poissa, ja toisaalta, koska kantaja oli joutunut kyberhyökkäyksen kohteeksi.

41      Kantajaan väitetysti kohdistetusta kyberhyökkäyksestä on todettava, ettei tätä väitettä eikä sitä tukevia todisteita esitetty CPVO:lle menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön esittämishetkellä. Edellä 32 kohdassa mainitun oikeuskäytännön valossa tämä väite on näin ollen hylättävä.

42      Covid-19-pandemiasta johtuvista ennalta arvaamattomista olosuhteista, jotka johtivat siihen, että kantajan ainoa työntekijä, joka olisi vastannut kirjeenvaihdosta CPVO:n kanssa, oli poissa, kantaja on esittänyt yhden ainoan todisteen eli Confcommercio Ascom Bolognan 7.6.2022 päivätyn todistuksen, jossa todettiin, että sen toimistohenkilöstö oli ollut vuoden 2021 lokakuun ja vuoden 2022 huhtikuun välisenä aikana poissa 600 tunnin ajan covid-19-tautiin liittyvistä syistä. Lisäksi kantaja on täsmentänyt CPVO:lle 7.6.2022 lähettämässään sähköpostiviestissä, että mainittu työntekijä oli ollut kahdesti poissa covid-19-tautiin liittyvistä syistä viiden edellisen kuukauden aikana.

43      Tältä osin on todettava, että Confcommercio Ascom Bolognan 7.6.2022 päivätyssä todistuksessa, jossa osoitetaan kantajan koko henkilöstön menettämien työtuntien kokonaismäärä, ei mainita niiden tuntien tai päivien lukumäärää eikä ajanjaksoa, joiden aikana ainoa CPVO:n kanssa käydystä kirjeenvaihdosta vastannut työntekijä olisi ollut poissa ja siten kykenemätön hoitamaan CPVO:n kanssa käytyyn kirjeenvaihtoon liittyviä hänelle annettuja tehtäviä. Näin ollen on todettava, ettei kantaja ole esittänyt todisteita, joilla voitaisiin osoittaa, että kyseinen työntekijä oli ollut poissa ja että kantaja olisi siten kohdannut covid-19-pandemian vuoksi sellaiset poikkeukselliset olosuhteet, jotka olisivat estäneet sitä noudattamasta vuotuisen veron maksamiselle asetettua määräaikaa.

44      Toiseksi kantaja väittää, että kun otetaan huomioon sen keskisuuri koko, sillä ei ollut taloudellisia resursseja ottaa palvelukseen lisähenkilöstöä sairauslomalla olevan henkilöstön sijaistamiseksi.

45      Tästä on todettava, että kantaja ei ole esittänyt menetetyn määräajan palauttamista koskevassa pyynnössään muuta näyttöä kuin edellä 42 kohdassa mainitun Confcommercio Ascom Bolognan 7.6.2022 päivätyn todistuksen. Koska tältä osin ei ole esitetty mitään todisteita, pelkkä toteamus, joka koskee taloudellisten resurssien riittämättömyyttä lisähenkilöstön palkkaamiseksi, ei voi yksinään riittää osoittamaan, että kantaja on kohdannut ennalta arvaamattomia olosuhteita ja että se on toiminut näissä olosuhteissa vaaditulla huolellisuudella noudattaakseen CPVO:n vahvistamaa vuosimaksun maksamiselle asetettua määräaikaa.

46      Lisäksi on todettava, ettei kantaja ole selittänyt syitä, joiden vuoksi muita mahdollisia ratkaisuja ei ollut sovellettu CPVO:n kanssa käydystä kirjeenvaihdosta vastanneen kantajan työntekijän poissaolon paikkaamiseksi. Vaikka esimerkiksi tämän työntekijän poissaolo olisi näytetty toteen, mitä ei ole tapahtunut käsiteltävässä asiassa, kantaja ei ole millään tavalla selittänyt eikä tukenut näytöllä sitä, mikä oli estänyt kantajaa siirtämästä kyseisen työntekijän tehtäviä ja tunnisteita, joiden perusteella tämä saattoi päästä henkilökohtaiseen MyPVR -osioon, toiselle henkilöstönsä jäsenelle noin viiden kuukauden ajaksi.

47      Lisäksi OPCV lähetti 16.2.2022 kantajalle ylimääräisen sähköpostiviestin, jossa se kehotti tätä tutustumaan henkilökohtaiseen MyPVR -osioon, ja ilmoitti olevansa valmis toimittamaan kaikki lisätiedot MyPVR-osioon pääsystä. Vaikka katsottaisiin, että kantajalla oli ongelmia MyPVR -osioon pääsemiseksi, on todettava, ettei kantaja reagoinut tähän sähköpostiviestiin eikä pyytänyt tältä osin apua. Kantaja ei siis ole kyennyt osoittamaan, että se olisi toiminut asetuksen N:o 2100/94 80 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla asianmukaista huolellisuutta noudattaen.

48      Otettuaan huomioon tosiseikat, jotka sille oli toimitettu menetetyn määräajan palauttamista koskevan pyynnön jättämishetkellä, OPCV katsoi näin ollen perustellusti, ettei kantaja ollut näyttänyt toteen, että se olisi kohdannut poikkeuksellisia olosuhteita tai että se olisi toiminut tällaisten olosuhteiden edellyttämällä huolellisuudella.

49      Edellä esitetyn perusteella ensimmäinen kanneperuste on hylättävä perusteettomana.

 Toinen kanneperuste, joka koskee asetuksen N:o 874/2009 65 artiklan rikkomista

50      Toisen kanneperusteen yhteydessä kantaja väittää ensinnäkin, ettei se ole saanut CPVO:n 10.1.2022 lähettämää kehotusta, joka koski maksamatta olevaa vuosittaista maksua, ja moittii CPVO:ta siitä, että tämä rikkoi asetuksen N:o 874/2009 65 artiklaa, kun se ei esittänyt todisteita tämän kehotuksen tosiasiallisesta tiedoksiannosta ja vastaanottamisesta. Toiseksi se riitauttaa yleisesti sen, että henkilökohtaista MyPVR:n -osiota pidettäisiin asetuksessa N:o 2100/94 ja asetuksessa N:o 874/2009 tarkoitettuna asiakirjojen tai päätösten virallisena tiedoksiantotapana, ja näin ollen se kyseenalaistaa CPVO:n kanssa käytävää sähköistä viestintää koskevien järjestelmien käyttöä koskevien yleisten ehtojen (jäljempänä MyPVR -osiota koskevat yleiset ehdot), sellaisina kuin järjestelmät on määritelty CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemässä päätöksessä, sovellettavuuden.

51      CPVO kiistää kantajan väitteet.

52      Ensimmäiseksi on tutkittava, voidaanko henkilökohtaista MyPVR:-osiota pitää asetuksissa N:o 2100/94 ja N:o 874/2009 tarkoitettuna asiakirjojen tai päätösten virallisena tiedoksiantotapana. Koska käsiteltävässä asiassa 27.10.2021 päivätty veloitusilmoitus ja 10.1.2022 päivätty kehotus on annettu tiedoksi henkilökohtaisessa MyPVR -osiossa, on tutkittava kyseisen henkilökohtaisen osion pätevyys virallisena tiedoksiantotapana näiden kahden asiakirjan osalta.

53      Asetuksen N:o 2100/94 79 artiklan mukaan CPVO antaa viran puolesta tiedoksi kaikki päätökset ja haasteet sekä kaikki ne ilmoitukset, joista alkaa kulua jokin määräaika tai joiden tiedoksianto vaaditaan muissa mainitun asetuksen säännöksissä tai sen nojalla säädetyissä säännöksissä tai CPVO:n johtajan käskystä. Tiedoksianto voidaan tehdä jäsenvaltioiden toimivaltaisten kasvilajikevirastojen välityksellä.

54      Käsiteltävässä asiassa on todettava, että koska 27.10.2021 päivätyssä veloitusilmoituksessa ja 10.1.2022 päivätyssä kehotuksessa on molemmissa asetettu määräaika, jota kantajan on pitänyt noudattaa, niitä on pidettävä asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa tarkoitettuina ”[ilmoituksina], joista alkaa jokin määräaika”.

55      Asetuksen N:o 874/2009 64 artiklan 4 kohdassa säädetään, että asiakirjat tai niiden jäljennökset, jotka sisältävät toimia, joiden tiedoksiannosta säädetään asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa, annetaan tiedoksi CPVO:n pääjohtajan määrittämillä sähköisillä menetelmillä tai postitse saantitodistuksella varustetulla kirjatulla kirjeellä.

56      Asetuksen N:o 874/2009 64 artiklan 4 kohdan sanamuodosta ilmenee, että yhtäältä CPVO:n tiedoksiannot ja ilmoitukset, joista alkaa kulua asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa tarkoitettu määräaika, voidaan antaa tiedoksi sähköisesti, ja toisaalta CPVO:n pääjohtaja määrittää mainittua sähköistä tiedoksiantoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

57      CPVO:n pääjohtaja teki 20.12.2016 asetuksen N:o 874/2009 64 artiklan 4 kohdan mukaisesti päätöksen CPVO:n kanssa käytävästä sähköisestä viestinnästä.

58      CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 3 artiklan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että CPVO asettaa internetsivustollaan www.cpvo.europa.eu saataville sähköisen viestinnän alustan, jolla käyttäjät voivat vastaanottaa, nähdä, tulostaa ja tallentaa kaikki viraston lähettämät sähköisesti laaditut asiakirjat ja tiedoksiannot sekä vastata tiedoksiantoihin ja toimittaa hakemuksia ja muita asiakirjoja. Tämä sähköinen viestintäosio (henkilökohtainen osio) on suojattu järjestelmä, ja siitä käytetään nimitystä MyPVR.

59      CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 3 artiklan neljännessä kohdassa todetaan, että kun MyPVR -osio on ladattu, se ehdottaa mahdollisuutta saada sähköisesti kaikki CPVO:lta tulevat tiedoksiannot. Jos käyttäjä valitsee tämän mahdollisuuden, CPVO lähettää kaikki tiedoksiannot sähköisesti tässä henkilökohtaisessa osiossa, paitsi tilanteissa, joissa se on teknisesti mahdotonta.

60      CPVOn pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että kun käyttäjä on aktivoinut mahdollisuuden viestiä CPVO:n kanssa sähköisesti, kaikki CPVO:n viralliset tiedoksiannot, jotka ovat saatavilla sähköisesti, toimitetaan lähtökohtaisesti MyPVR-osiossa. Asiakirjat, jotka sisältävät toimia, jotka on asetuksen N:o 2100/94 79 artiklan mukaan annettava tiedoksi viran puolesta, annetaan tiedoksi MyPVR -osiossa.

61      CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 6 artiklan mukaan CPVO:n internetsivustolla olevissa yleisissä käyttöehdoissa, jotka koskevat MyPVR -osiossa tehtyä CPVO:n kanssa käytävää sähköistä viestintää, täsmennetään sähköisesti toteutettavat toimet, niihin liittyvät edellytykset ja tekniset yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan CPVO:n kanssa käytävään sähköiseen viestintään sekä käyttöehdot, jotka käyttäjien on hyväksyttävä.

62      On todettava, että toisin kuin kantaja väittää, CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 3 artiklan ensimmäisestä ja neljännestä kohdasta ja 4 artiklan ensimmäisestä kohdasta, jotka on mainittu edellä 58–60 kohdassa, ilmenee, että kaikki tiedoksiannot ja ilmoitukset, mukaan lukien asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa tarkoitetut tiedoksiannot ja ilmoitukset, voidaan toimittaa henkilökohtaisen MyPVR -osion välityksellä sillä edellytyksellä, että käyttäjä on aktivoinut mahdollisuuden, jonka avulla CPVO voi olla hänen kanssaan sähköisesti yhteydessä.

63      Lisäksi edellä 61 kohdassa mainitussa CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 6 artiklassa määrätään, että MyPVR -osiota koskevissa yleisissä ehdoissa täsmennetään sähköisesti toteutettavat toimet, niihin liittyvät edellytykset ja tekniset yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan CPVO:n kanssa käytävään sähköiseen viestintään. Näin ollen myöskään näiden yleisten ehtojen sovellettavuutta ei voida kyseenalaistaa.

64      Lisäksi MyPVR- osiota koskevien yleisten ehtojen version 3.0 4 kohdan b alakohdassa vahvistetaan, että jos käyttäjä on valinnut sähköisen viestinnän, CPVO antaa hänelle asianmukaisesti tiedoksi päätökset, ilmoitukset ja muut asiakirjat sähköisesti henkilökohtaisen osion välityksellä, paitsi jos tämä on teknisesti mahdotonta tai jos kyseisen osion tiettyjä toimintoja kehitetään parhaillaan. Näissä tapauksissa sähköpostin tai muun pätevän viestintävälineen välityksellä tapahtuva sähköinen viestintä voidaan katsoa hyväksytyksi tiedoksiantotavaksi.

65      Näin ollen väite, joka koskee henkilökohtaisen MyPVR -osion lainvastaisuutta yhtenä virallisena tiedoksiantotapana, ei voi menestyä.

66      CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 3 artiklan neljännestä kohdasta ja 4 artiklan ensimmäisestä kohdasta sekä MyPVR -osiota koskevien yleisten ehtojen version 3.0 4 kohdan b alakohdasta ilmenee kuitenkin, että MyPVR -osion käyttö virallisena tiedoksiantotapana edellyttää sitä, että käyttäjä on aktivoinut mahdollisuuden, jonka avulla CPVO voi olla häneen yhteydessä sähköisesti.

67      Tältä osin on huomattava, että asianosaiset eivät ole kiistäneet sitä, että kantaja on valinnut edellä 66 kohdassa mainituissa säännöksissä tarkoitetun sähköisen viestinnän MyPVR -osion välityksellä. Lisäksi 19.9.2023 päivätyn CPVO:n vastineen liitteestä C.2 ilmenee, että kantaja on 12.2.2021 hyväksynyt MyPVR -osiota koskevien yleisten ehtojen version 3.0 ja vahvistanut siten päätöksensä valita sähköinen viestintä.

68      MyPVR -osiota koskevien yleisten ehtojen version 3.0 2 kohdan mukaan käyttäjät sitoutuvat käyttämään henkilökohtaista osiota muun muassa CPVO:n toimittamien tiedoksiantojen ja asiakirjojen vastaanottamiseksi. Sähköpostitse tapahtuva sähköinen viestintä voidaan katsoa hyväksytyksi viestintätavaksi ainoastaan siinä tapauksessa, että alusta ei sovellu tähän. Lisäksi kyseisen kohdan toisessa alakohdassa todetaan, että käyttäjä sitoutuu henkilökohtaista osiota käyttäessään noudattamaan kyseisen kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä velvoitteita.

69      Näin ollen ei ole epäilystäkään siitä, että käyttäessään henkilökohtaista osiota ja hyväksyessään MyPVR -osiota koskevat yleiset ehdot kantaja suostui vastaanottamaan ilmoituksia ja tiedoksiantoja CPVO:lta henkilökohtaisessa MyPVR -osiossa.

70      Edellä esitetyn perusteella väite, joka koskee MyPVR -osion lainvastaisuutta virallisena tiedoksiantotapana kantajan osalta, on hylättävä.

71      Toiseksi asetuksen N:o 874/2009 65 artiklan väitetystä rikkomisesta siltä osin kuin CPVO ei esittänyt todisteita 10.1.2022 lähetetyn kehotuksen tosiasiallisesta tiedoksiannosta ja vastaanottamisesta, on täsmennettävä, että CPVO:n asiakirja-aineistosta ilmenee, että kehotus lähetettiin MyPVR -osion välityksellä. Näin ollen asetuksen N:o 874/2009 65 artiklaa, joka koskee postitse toimitettuja tiedoksiantoja, ei voida soveltaa käsiteltävässä asiassa. Tältä osin on viitattava asetuksen N:o 874/2009 64 a artiklaan, joka koskee tiedoksiantoa sähköisesti tai muilla teknisillä menetelmillä.

72      Asetuksen N:o 874/2009 64 a artiklan 1 kohdassa säädetään, että sähköinen tiedoksianto on tehtävä lähettämällä digitaalinen jäljennös tiedoksi annettavasta asiakirjasta. Tiedoksiannon katsotaan tapahtuneen päivänä, jona vastaanottaja sai tiedon. CPVO:n pääjohtaja määrittää sähköisin menetelmin tehtävän tiedoksiannon yksityiskohdat. Saman asetuksen 64 a artiklan 3 kohdan mukaan pääjohtaja määrittää muin teknisin menetelmin tehtävän tiedoksiannon yksityiskohdat.

73      Edellä 67–69 kohdan tavoin on vielä huomautettava, että kantaja suostui vastaanottamaan CPVO:n ilmoitukset ja tiedoksiannot MyPVR -osion välityksellä. Tässä yhteydessä on myös todettava, että CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan on niin, että kun käyttäjä aktivoinut on mahdollisuuden viestiä CPVO:n kanssa sähköisesti, kaikki CPVO:n viralliset tiedoksiannot, jotka ovat saatavilla sähköisesti, mukaan lukien asiakirjat, jotka sisältävät toimia, joiden tiedoksiannosta säädetään asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa, toimitetaan käyttäjälle MyPVR-osiossa. Näin ollen MyPVR -osiota on pidettävä ainoana virallisena tapana virallisten tiedoksiantojen toimittamiseksi, mukaan lukien asetuksen N:o 2100/94 79 artiklassa säädetyt tiedoksiannot.

74      CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 4 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla CPVO antoi näin ollen kantajalle tiedoksi MyPVR -osiossa ensinnäkin 27.10.2021 vuosittaisen maksun maksamista koskevan veloitusilmoituksen, jota seurasi 28.10.2021 automaattinen sähköpostiviesti, ja toiseksi 10.1.2022 kyseessä olevan kehotuksen, jossa kantajaa kehotettiin maksamaan suorittamatta jäänyt maksu asetuksen N:o 2100/94 83 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja tätä seurasi 11.1.2022 automaattinen sähköpostiviesti.

75      Mainitun 10.1.2022 päivätyn kehotuksen tosiasiallisen tiedoksiannon osalta on todettava, että CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 4 artiklan neljännessä kohdassa täsmennetään, että päätös tai muu asiakirja katsotaan annetuksi tiedoksi sitä päivää seuraavan seitsemännen päivän päättyessä, jona käyttäjälle on lähetetty sähköpostiviesti, jossa ilmoitetaan, että CPVO on ladannut päätöksen tai asiakirjan digitaalisen kopion henkilökohtaiseen osioon. Nyt käsiteltävässä asiassa tästä seuraa, että 10.1.2022 päivätty kehotus on katsottava annetuksi tiedoksi 18.1.2022 eli seitsemäntenä päivänä 11.1.2022 alkaen; tuona päivänä lähetettiin automaattinen sähköpostiviesti, jolla kantajalle ilmoitettiin kyseessä olevan asiakirjan lataamisesta henkilökohtaiseen MyPVR -osioon.

76      Lisäksi CPVO:n pääjohtajan 20.12.2016 tekemän päätöksen 4 artiklan viidennessä kohdassa määrätään, että jos käyttäjä ei pääse tutustumaan päätökseen tai muuhun asiakirjaan, hänen on ilmoitettava siitä viipymättä CPVO:lle. On todettava, että käsiteltävässä asiassa kantaja ei ilmoittanut CPVO:lle mistään kyseessä oleviin asiakirjoihin tutustumista koskevasta ongelmasta.

77      CPVO:ta ei näin ollen voida moittia siitä, että se olisi jättänyt antamatta tiedoksi 10.1.2022 päivätyn kehotuksen. Koska kantaja ei ole esittänyt päinvastaista näyttöä, kantajan katsotaan vastaanottaneen kyseessä olevan kehotuksen18.1.2022. Myös tämä väite on näin ollen hylättävä.

78      Kaiken edellä esitetyn perusteella neljäs kanneperuste ja siten kanne kokonaisuudessaan on hylättävä.

 Oikeudenkäyntikulut

79      Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 134 artiklan 1 kohdan mukaan asianosainen, joka häviää asian, velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut, jos vastapuoli on sitä vaatinut.

80      Koska kantaja on hävinnyt asian, se on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut CPVO:n vaatimusten mukaisesti.

Näillä perusteilla

UNIONIN YLEINEN TUOMIOISTUIN (kolmas jaosto)

on ratkaissut asian seuraavasti:

1)      Kanne hylätään.

2)      Romagnoli Fratelli SpA velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Schalin

Nõmm

Steinfatt

Julistettiin Luxemburgissa 17 päivänä huhtikuuta 2024.

Allekirjoitukset


*      Oikeudenkäyntikieli: englanti.