Kanne 27.1.2012 - Yhdistynyt kuningaskunta v. EKP

(Asia T-45/12)

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta (asiamies: barrister K. Beal ja E. Jenkinson )

Vastaaja: Euroopan keskuspankki

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

kumoamaan Euroopan keskuspankin antaman standardeja koskevan lausuman, joka julkaistiin 18.11.2011, siltä osin kuin sillä otetaan käyttöön sijoittamispolitiikka, jotka sovelletaan keskusvastapuoliselvitysjärjestelmiin (CCP)

velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kuuteen kanneperusteeseen.

Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan vastaajalla ei ollut toimivaltaa julkaista riidanalaista toimea joko lainkaan tai toissijaisesti vahvistamatta asetuksen kaltaista säädöstä, jonka joko neuvosto tai Euroopan keskuspankki (EKP) itse antaa.

Toinen kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisessa toimessa asetetaan joko de jure tai de facto toimipaikkaa koskeva vaatimus keskusvastapuoliselvitysjärjestelmille (CCP), jotka haluavat toteuttaa selvitys- tai toimitustoimia eurovaluutassa ja joiden päivittäiskauppa ylittää tietyn määrän. Riidanalaisella toimella rikotaan SEUT 48, 56 ja/tai 63 artiklaa, koska

CCP:iden, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomiin jäsenvaltioihin eli esimerkiksi Yhdistyneeseen kuningaskuntaan, on siirrettävä keskushallintonsa eurojärjestelmään kuuluviin jäsenvaltioihin. Niiden on myös rekisteröidyttävä uudelleen oikeushenkilöinä, jotka tunnustetaan toisen jäsenvaltion kansallisessa oikeudessa;

jos tällaiset CCP:t eivät siirry edellytetyllä tavalla, ne eivät pääse eurojärjestelmän jäsenvaltioiden rahoitusmarkkinoille joko samoin ehdoin kuin kyseisille alueille sijoittautuneet CCP:t tai lainkaan;

tällaisilla CCP:illä, jotka eivät ole sijoittautuneet kyseiselle alueelle, ei ole oikeutta EKP:n tai eurojärjestelmän kansallisten keskuspankkien tarjoamiin palveluihin joko samoin ehdoin tai lainkaan; ja

tämän vuoksi tällaisten CCP:iden kykyä tarjota selvitys- ja toimitustoimia eurovaluutassa unionin asiakkaille rajoitetaan tai se jopa estetään kokonaan.

Kolmas kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella toimella rikotaan SEUT 101 ja/tai 102 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä SEUT 106 artiklan ja SEU 13 artiklan kanssa, koska

siinä tosiasiassa edellytetään, että kaikki selvitystoimet, jotka toteutetaan eurovaluutassa ja jotka ylittävät tietyn tason, ovat euroalueen jäsenvaltioon sijoittautuneiden CCP:iden vastuulla ja

siinä tosiasiassa ohjataan euroalueen keskuspankkeja olemaan toimittamasta euromääräisiä valuuttavarantoja CCP:ille, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomaan jäsenvaltioon, jos kyseisessä päätöksessä asetetut kynnysarvot ylittyvät.

Neljäs kanneperuste, jonka mukaan vaatimus siitä, että CCP:t, jotka ovat sijoittautuneet euroalueeseen kuulumattomaan jäsenvaltioon, muuttavat oikeushenkilöllisyyttään ja kotipaikkaansa, merkitsee välitöntä tai välillistä kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää. Sillä loukataan niin ikään unionin yleistä yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, koska eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita CCP:itä kohdellaan eri tavoin ilman minkäänlaisia objektiivisia perusteluja.

Viides kanneperuste, jonka mukaan riidanalaisella toimella rikotaan General Agreement in Trade on Services -sopimuksen (GATS-sopimus) II, XI, XVI ja/tai XVII artiklaa.

Kuudes kanneperuste, jonka mukaan omaksumatta todistustaakkaa siitä, että tällaisiin rajoituksiin liittyvää yleisen edun mukaista oikeuttamisperustetta ei ole (EKP:n on osoitettava, että poikkeus on sovellettavissa, jos se haluaa vedota tähän), Yhdistynyt kuningaskunta väittää, että mikään EKP:n esittämä yleisen edun mukainen oikeuttamisperuste ei täyttäisi suhteellisuusvaatimusta, koska vähemmän rajoittavia toimenpiteitä unioniin mutta euroalueen ulkopuolelle sijoittautuneiden rahoituslaitosten valvomiseksi on olemassa.

____________